Peliteoria sekä sivistyksen aamunkoitto ja yhteiskunnan sekä valtioiden välisten toimintojen kehityksen tarkastelua tuon teorian näkökulmasta

Peliteoria on eräs sosiologiaan, yhteiskunta- sekä erityisesti sotatieteisiin sekä evoluutioon liittyvistä teorioista, joiden mukaan organismi pyrkii aina maksimoimaan oman etunsa. Tuolloin tietenkin tulemme siihen päätelmään, että myös valtio voi käyttäytyä kuin mikä tahansa organismi, ja siksi valtiota voidaan verrata esimerkiksi portugalin sotalaivan kaltaisiin maneetti- tai muurahaisyhdyskuntiin. Noiden yhdyskunnissa elävien eläinten vahvuus on siinä, että ne toimivat ryhmänä yhteisen edun saavuttamiseksi, ja noissa yhdyskunnissa on sellainen yhteinen piirre, jonka mukaan sen yksittäinen jäsen voidaan uhrata yhteisön edestä, joka toimii kuin yksi ainoa valtava supereliö.

Tuollainen käytös missä yksilö antaa kaikkensa yhteisön edestä takaa esimerkiksi vaeltaja-muurahaisten menestyksen, mutta aina välillä ne joutuvat tekemisiin esimerkiksi muurahaiskarhujen kanssa, jotka verottavat melkoisesti niiden populaatiota, ja tietenkin myös muut muurahaiset ovat noiden vaeltajien kanssa oppineet elämään. Ne ovat rakentaneet pesiä, joissa niiden on helppoa elää sekä suojella omia toukkiaan. Ja näiden muurahaisten menetys perustuu siihen, että ne viljelevät erästä sientä, joka suojelee niitä sotilas- eli vaeltaja-muurahaisilta, joiden kitiinikuoreen tarttuessaan tuo sieni sitten valtaa urinsa ruumiin.

Kekomuurahainen taas selviää tuosta sienestä siten, että  ne pitävät aktiivisesti huolta toistensa kitiinikuorista, ja pyykivät itöt pois toistensa päältä, jotta ne eivät sitten saisi niiden rihmoja omaan kehoonsa, koska jos tuon sienen rihma tunkeutuu noiden muurahaisten kuorissa oleviin  hengitystä varten oleviin aukkoihin, niin silloin sieni surmaa uhrinsa tehokkaasti.  Kun pohditaan yhdyskunnissa elävien eliöiden olemusta, voidaan ajatella sellaista asiaa, että ehkä vieras äly olisi jotenkin muurahaisen kaltainen olio, joka tarvitessaan älyä liittää esimerkiksi tuntosarvensa yhteen, jolloin ne voivat liittää aivonsa yhteen, ja tällöin tuo muuten ehkä hyvinkin primitiivinen laji sitten voi aina välillä innovoida yhdessä uusia asioita, ja kun innovointiprosessi sitten on loppu, niin sen yksilöt voivat toimia kuin robotit ja toteuttaa tuon innovaation.

Valtiotieteelliseltä näkökannalta katsoen myös kansakunnat ovat kuin muurahais-yhdyskuntia, joiden jäsenet tekevät työtä yhteisen päämäärän eteen. Samoin valtiot puolustavat kansalaisiaan muiden valtioiden harjoittamalta sen kansalaisiin kohdistuvaa oikeudetonta toimintaa vastaan. Samoin valtiolla ei ole maata antaa muille loputtomasti, joten valtion pitää puolustaa itseään omaan alueeseensa  kohdistuvia  anastus-yrityksiä vastaan. Kansat siis käyttäytyvät kuin yhdyskunnissa elävät eläimet kun ne koettavat saada aikaan sellaisia asioita, joilla ne voivat maksimoida oman etunsa. Mutta peliteoria on muutakin kuin vain yksilön oman edun maksimoimista.

Nimittäin kaikilla eliöillä on muutamia vaistoon perustuvia toimintoja, joilla ne ikään kuin varmistavat lajin säilymisen, ja tuollaiset lajille välttämättömät toiminnot ilmenevät esimerkiksi eräillä muurahaisilla kuten  termiiteillä sekä muutamilla muilla yhdyskunnissa elävillä eläimillä, joilla on erityinen sotilas-kasti, joka suojelee näitä olioita muiden lajien hyökkäyksiltä. Samoin kerran jo tässä tekstissä olen maininnut, että on olemassa muurahaisia joita kutsutaan sotilas- tai vaeltajamuurahaisiksi, koska ne eivät rakenna pesää, mikä tietenkin saa aikaan sen, että koko yhdyskunta saattaa esimerkiksi hukkua, kun rankkasateiden aika tulee, tai sitten loispistiäinen munii niiden kuningattaren päähän, mikä saa yhdyskunnan munantuotannon päättymään, jolloin se sitten näivettyy kuoliaaksi. Nämä aggressiiviset isokokoiset muurahaiset ryöstelevät esimerkiksi toisten muurahaislajien pesiä, ja vievät niistä toukat omiksi orjikseen. Termiitteillä on tuota hyökkäystä vastaan erityinen sotilaskasti, joka on varustettu erittäin suurilla leuoilla, joiden tarkoitus on surmata pesään tunkeutuvat muurahaiset.

Sitten tietenkin koska kyseessä on peliteoriaan kuuluva toiminto, ja kirjoitelma sitten käsittelee peliteoriaa, niin silloin voidaan muistuttaa siitä, että jopa kaikkein kovimmilla sekä parhaiten varustetuilla hyökkääjillä on heikkoja kohtia, joita niiden viholliset varmasti sitten oppivat hyödyntämään. Luonnossa peliteoria ilmenee sellaisena toimintana, että kaikille hyökkäyksille on kehittynyt vastahyökkäys-taktiikka, joka saattaa olla hyvin erikoinen. Esimerkiksi tietyt loismuurahaiset hyödyntävät tuota sotilasmuurahaisten tapaa hyökätä toisten lajien pesiin, ja sitten nämä muurahaiset alkavat näytellä orjiksi lähteviä toukkia, mistä sitten seuraa yleensä koko sotilas-muurahaisten yhdyskunnan kuolema.

Tuo pieni muurahainen asettuu muurahais-kuningattaren tuntosarvien väliin, ja samalla työntää myrkkyään kuningattaren hermostoon, mikä saa sen käyttäytymään vihamielisesti muuta yhdyskuntaa kohtaan. Samalla tuo pieni muurahainen munii tuon muurahaisyhdyskunnan kuningattaren munien suvullisesti hedelmöitettyjen munien päälle, jolloin sen toukka sitten syö nuo kallisarvoiset kuningatar-toukkia sisältävät munat poskeensa.  Samaa tekee myös maantiepistäinen mehiläisille, eli tuo pieni loispistiäinen munii munansa nimenomaan kuningatarmehiläiseen, joka sitten infektoituu sekä tietenkään ei tuolloin enää pysty tuottamaan munia sekä uusia yksilöitä, jolloin yhdyskunta tulee kuolemaan. Samoin on olentoja, jotka kääntävät vihollisen parhaat aseet sitä itseään vastaan. Ja yksi niistä on pieni punkki, joka asettuu termiittisotilaan valtavan leuan pohjaan, ja sitä kautta sitten soluttautuu tuon olennon pesään.

Se nimittäin kopioi itselleen termiitti-kuningattaren lähettämän kemiallisen kutsun, ja ikään kuin huijaa tuota sotilasta viemään itsensä kuningattaren kammioon, jossa se sitten alkaa syödä kuningatar-munia, ja samalla tuo pieni vieras sitten syö poskeensa kuningattaren hajuelimet, joilla se komentaa alaisiaan. Tuo sitten saattaa aiheuttaa myös kuningattaren kuoleman, koska se ei enää kykene ottamaan yhteyttä alaisiinsa, ja koska se sitten on menettänyt tuoksun, jonka avulla se hallitsee muita, niin silloin saattaa käydä niin, että joku pesän vartijoista havaitsee oudon olennon kuningattaren itsensä hedelmöittämien munien läheltä, ja sitten koska tuota feromonia ei enää ole, niin alaiset sitten repivät tuon entisen pesän hallitsijan kappaleiksi. Tällaisia asioita hyödynnetään nykyaikaisessa aseteknologiassa. Eli vaikka nanoteknologia sekä UCAV:t ovat valtaamassa taivaita, niin kuitenkin voidaan sanoa, että niitä vastaan kehitettyjä vasta-aseita on jo olemassa.

Yksi niistä on tietenkin ECM (Electronic Counter Measures) laitteisto, joka estää noiden robottien kommunikoinnin päämajansa kanssa. Mutta tietenkin myös erilaisia “loislentokoneita” voidaan käyttää esimerkiksi UCAV:n tuhoamiseen. Tuollaiset “loislennokit” asettuvat taisteluvälineiden pinnalle, ja sitten ne vain “roikkuvat” sen pinnasta. Tuollaiset nanokokoiset lennokit voivat joko auttaa paikantamaan UCAV:n tukikohdan GPS:n avulla, ja sitten esimerkiksi raskaat pommittajat voivat hyökätä tuohon tukikohtaan. Tai sitten noita hyökkääviä robotteja varmasti yritetään myös hakkeroida. Eli niitä voidaan yrittää ottaa hallintaan, ja sitten kun nuo koneet laskeutuvat tukikohtiin, niin silloin hakkerit voivat sen avulla hyökätä noita paikkoja sekä niissä olevia installaatioita vastaan. Tuolloin UCAV:stä tulee ikään kuin Troijan hevonen, joka käännetään sen luojia vastaan.

Tai sitten joku valtio rakentaa vain kopion jostain lennokista, ja sitten ohjaa sen vaikka lentotukialuksen komentosiltaa päin. Kuten tästä voitte huomata, niin kaikille aseille kehittyy vasta-aseita, kuten esimerkiksi panssarivaunuja vastaan kehitettiin sinko, joka on tarpeeksi kevyt, jotta sitä voidaan kuljettaa yhden miehen voimin, ja jonka läpäisykyky riittää tankin tuhoamiseen. Mutta sitten tietenkin sinkomiesten päänmenoksi on kehitetty kiikarikivääreitä sekä pieniä helikoptereita, joiden avulla nuo miehet voidaan eliminoida tehokkaasti. Eli tuolloin käytetään samoja tekniikoita kuin tarkka-ampujien etsinnässä sekä eliminoinnissa. Mutta tietenkin sinko on edelleen tehokas ase, jos sillä päästään ampumaan piilosta.

Tuolloin käytetään samoja taktiikoita kuin kiväärin kanssa toimittaessa, mutta kohde on vain isompi. Mutta sinko mainitaaan tässä kuitenkin vain varusteena, joka on kehitetty voittamattomana pidettyä asetta eli panssarivanua vastaan, ja tietenkin sitten alettiin kehittää panssareita, jotka kestävät onteloammuksen suunnattua paineiskua, mutta tietenkin on kehitelty singon ammuksia, joissa on esimerkiksi hiilivetyä tuon ammuksen kuoren sisällä, mikä tehostaa räjähdysvaikutusta. Nimenomaan sotilaat ovat ottaneet peliteorian omakseen, ja esimerkiksi ydinaseita koskevia taktiikoita sekä strategioita hiotaan tuon teorian kannalta.

Ydinaseiden tukikohtien suunnittelusta on olemassa kaksi pääasiallista koulukuntaa, joista toinen vannoo raskaasti panssaroitujen kiinteiden ohjus-siilojen nimeen, ja toinen taas korostaa liikkuvuutta, jolloin järjestelmän selviäminen iskusta perustuu siihen, että tätä ydinasetta ei havaita ennen laukaisua. Kuitenkin myös ohjus-siiloissa olevien ohjusten tuhoaminen voi olla vaikeaa, koska niitä voidaan puolustaa ABM (Anti Ballistic Missile) järjestelmillä, vaikka toki STEALTH-lentokoneet voivat iskeä noita siiloja vastaan esimerkiksi (A)JDAM (Atomic JDAM) eli ydinkärjellä varustetuilla täsmä-aseilla.

Täsmäpommien kanssa toki on opittu elämään, ja ECM-järjestelmien avulla voidaan GPS-hakeutuvien pommien tarkkuutta pudottaa tehokkaasti, ja jos ilmakehän yläosiin muodostetaan plasmakerros, niin silloin GPS-signaali ei pääse sen lävitse, eikä myöskään pitkän matkan radioaaltojen avulla tapahtuva kommunikaatio toimi. Sitten tietenkin voidaan siirtyä laserin avulla tapahtuvaan kommunikaatioon, mikä ei ole niin helposti häirittävissä kuin radioaaltoihin perustuva viestintä, mutta laserin ongelma on se, että tuo laite ei kykene viestimään esimerkiksi näköesteen läpi, mikä rajoittaa sen käyttöä.

Eikä laserin avulla tapahtuva viestintä ole myöskään mitenkään helposti hyödynnettävissä esimerkiksi taktisessa tilanteessa, koska tuo laitteisto pitää suunnata erittäin tarkasti. Jos viestintään taas käytetään LED-valoja, niin silloin tietenkin vihollisen suuntimomiehet sekä infrapuna- ja valoa vahvistavilla tähtäimillä varustetut tarkka-ampujat voivat helposti havaita tuon valon, jota voidaan häiritä savulla. Mutta kuitenkin tuollaisen raskaasti panssaroidun tukikohdan lähelle voidaan tuoda sitten SADM  (Special Atomic Demolition Munition) tai sen henkilökuntaan voidaan kohdentaa salamurha-operaatioita. Toisaalta esimerkiksi avaruussukkula voi tehdä myös tuollaisesta raskaassa tukikohdassa olevasta aseesta erittäin vaikeasti tuhottavan.

Näet jos tuo ase laukaisee avaruuteen kiertoradalle sijoitettavan FOBS (Fractional Orbital Bombardment System)  taistelukärjen, niin silloin sukkulan avulla voidaan isku perua. Sukkulaohjelmaa arvosteltiin aikoinaan siitä, että tuon välineet avulla voitiin avaruuteen laukaistut strategiset taistelukärjet sitten kerätä takaisin maahan, jolloin myös Minutemanilla tai SS-18-ohjuksilla voi olla samanlaisia tehtäviä kuin strategisilla pommikoneilla. Toki noita kiertoradalla olevia asejärjestelmiä voidaan tuhota SIS (Satellite Integrated System) aseilla. Tuollaiset ehkä siviili- kuten viestintä- yms. tehtävissä toimiviin satelliitteihin liitetyt ydinaseet laukaistaan ehkä hyvinkin yllättäen  avaruudessa, jolloin niiden avulla voidaan saattaa avaruuteen sijoitetut FOBS-aseet sekä GPS-satelliitit toimintakyvyttömiksi. Nuo aseet tietenkin tuhoavat myös tiedustelu- ja muita taistelun tukemiseen tarkoitettuja satelliitteja, jolloin esimerkiksi kohteiden määrittäminen sekä muu viestintä ehkä valtameren takana olevan päämajan kanssa vaikeutuu.

Myös GPS-satelliitteja voidaan tuhota  tappaja-satelliittien avulla, mutta myös esimerkiksi mannertenvälisten ohjusten parvia voidaan vahingoittaa elektromagneettisella aseella sekä räjäyttämällä ydinaseita niiden keskellä, jolloin EMP- eli sähkömagneettinen pulssi vahingoittaa myös vihollisen komentojärjestelmiä, mikä estää laukaisukoodien lähettämisen esimerkiksi ohjus-sukellusveneille. Mutta tietenkin myös ABM eli vastaohjusten kehittäminen on vähentänyt strategisten ydinaseiden merkitystä, mutta tietenkin myös näitä aseita kehitetään jatkuvasti. Monet nykyaikaiset ydinaseet ovat sellaisia, että niissä on erittäin ohut taistelukärki, mikä tietenkin vähentää kineettistä energiaa käyttävien aseiden tehoa, koska kapea neulamainen taistelukärki tarjoaa vaikean maalin kohti tuleville ohjuksille.

Tuollainen erittäin kapea taistelukärki voi myös tunkeutua maahan, ja aiheuttaa maanjäristyksiä joilla sitten voidaan vaurioittaa vihollisen tukikohtia todella pahasti. Samoin iskut päämajoja vastaan tehdään nykyään niin, että samaan kohtaan ammutaan useita ydinaseita peräkkäin, mikä lopulta sitten varmasti avaa myös komentojärjestelmän bunkkerien katon. Liikkuvan päämajan kuten lentokoneeseen sijoitetun komentokeskuksen  tuhoaminen tietenkin on helppoa, jos se satutaan havaitsemaan ja hävittäjät ehtivät hyökätä sitä vastaan. Samoin EMP-aseet voivat vaurioittaa noita koneita erittäin vakavasti. Mutta kuten tiedämme, niin ABM-järjestelmät kehittyvät jatkuvasti, ja laseraseiden tulo myös tälle sektorille on varmasti odotettavissa.

Nuo järjestelmät ovat sellaisia, että niissä käytetään valtavia kilometrien pituisia hiilimonoksidi-lasereita, joiden päissä on hiukan pientä radioteleskooppia muistuttava peili, joka sitten ohjaa tuota sädettä kohti kohteitaan. Ja hyökkäys toiselle puolen maailmaa tapahtuu sitten sillä tavalla, että lasersäde lähetetään maapallon kiertoradalla olevien peilien kautta kohti kohdettaan. ABM-järjestelmät ovat aiheuttaneet sen, että myös kiertoradalle ollaan lähettämässä magneettirataan perustuvia asejärjestelmiä, joiden teho perustuu kineettiseen energiaan.

Äärimmäinen esimerkki tällaisesta järjestelmästä on “PROJECT THOR”, jossa ydinkäyttöinen satelliitti laukaisee harjateräksen kappaleita erittäin pitkän magneettisen “gaussin radan” läpi, ja tuo järjestelmä voi nostaa ammuksen nopeuden jopa 20 000 kilometriin tunnissa, jolloin sen sisältämä iskuenergia tuhoaa kohteen erittäin tehokkaasti. Mutta vielä vaikuttavampi laite on ainakin teoriassa mahdollista toteuttaa. Se on äärimmäinen versio ratatykistä (railgun), ja oikeastaan tämä väline olisi pelkkä avaruuteen asennettu LHC (The Large Hadron Collider) -kiihdytin, joka sitten vedetään suoraksi. CERN:issä oleva LHC-kiihdytin on laite, jolla ammutaan atomien ydinten hiukkasista irti esimerkiksi kvarkkeja sekä higgsin bosoneja.

Jos tuo LHC-kiihdytin muutetaan lineaariseksi hiukkaskiihdyttimeksi, ja sen läpi ammutaan raudasta tehtyjä kappaleita, niin osuessaan maapalloon voi tuollainen kappale sitten tuhota kokonaisen planeetan. Lineaarikiihdyttimen rakentaminen avaruuteen ei ole niin vaikeaa, kuin mitä ihmiset usein ajattelevat. Tuo kiihdytin voidaan rakentaa moduuleista, jotka laukaistaan avaruuteen useilla kantoraketeilla, ja nuo moduulit voivat olla oikeastaan aivan tavallisia satelliitteja, joiden läpi kulkee magneettirata. Käyttövoimansa tuollainen superase voisi sitten saada aurinkopaneeleista, joita voidaan liittää sen jokaiseen moduuliin. Eli tällaisia välineitä sekä niiden käyttöä varmasti pohditaan tällä hetkellä monissa esikunnissa päällä maan. Samoin tuollainen äärimmäinen ratatykki sitten voisi joskus pelastaa ihmiskunnan, jos esimerkiksi asteroidi Ceres sattuisi syöksymään kohti maapalloa. Tuolloin kyseisellä aseella, josta voidaan käyttää vaikka nimeä "PROJECT ODIN" voidaan ampua rautakappale, joka muuttaa tuon asteroidin plasmasta koostuvaksi pilveksi.


http://peliteoria.webnode.fi

H.G Wellsin "Aikakone" (The Time Machine, 1895)

H.G Wells kirjoitti 1895 kirjan "Aikakone (The Time Machine, 1895) jossa hän kuvaa erään henkilön matkaa ajassa. Kuten monet muutkin viktoriaanisen ajan romaaneista, on tuo kirja tietenkin hiukan asenteellinen, mutta siinä käsitellään asiaa, joka on nykyään erittäin ajankohtainen sekä myös arkaluonteinen. Näet nykytekniikalla voidaan teoriassa luoda sellainen hiukkaskiihdyttimessä kulkeva sentrifugikammio, jolla saavutetaan valon nopeus, ja aika saadaan tuolloin pysähtymään.

Tai ainakin CERN:issä ollaan onnistuttu pidentämään eräiden super-raskaiden alkuaineatomien ikää kiidättämällä niitä lähes valonnopeudella sen syklotronissa eli hiukkaskiihdyttimessä. Ongelma sitten tietenkin tulee siitä, että jos aikamatkaaja lähtee tuolla aluksellaan menneisyyteen, niin hän ei ehkä sitten löytäisi sieltä CERN:iä tai sen sen hiukkaskiihdytintä, millä tuo matkaaja sitten voisi palata takaisin. Toinen tapa olisi suunnata tuohon kappaleeseen niin paljon sähkövirtaa, että se muuttuisi mustaksi aukoksi, ja syöksyisi singulariteetin kautta ajassa. Tai ainakin näin pitäisi teoriassa tapahtua, jos kappaleeseen pumpataan tarpeeksi sähkövirtaa, niin sen massa sitten kasvaa.

H.G Wells oli loistava kirjailija, joka on tehnyt kaksi kuolematonta kirjaa “Aikakoneen” ja “Maailmojen sodan”. Pörssikurssien ennustaminen ennalta on asia, mikä varmaan tekisi jokaisesta maailman ihmisestä, joka tällaista tekniikkaa pitää hallussaan rikkaan miehen tai . Mutta kuten tiedämme, niin vaikka aikamatkustaminen on teoriassa mahdollista, niin kuitenkaan missään nimessä ainakaan kukaan ei sitä ole ehkä koskaan tehnyt.

Toki on mahdollista, että joku ihminen olisi tuollaisen koneen olemassaolon salannut, ja syy tähän on varmaan jokaiselle ihmiselle selvä. On vaarallista lähteä muuttamaan historiaa, koska oletteko koskaan ajatelleet tilannetta missä aikamatkaaja sitten esimerkiksi muuttaa historian kulkua ikään kuin kokeillakseen jotain vaihtoehtoja, kuten sitä että vaikkapa Lokakuun vallankumous olisi epäonnistunut. Ja sitten hän joutuisi sitten esimerkiksi hevosvaunujen alle. Tuolloin saattaisi Suomi olla edelleen Venäjän yhteydessä.

Kun ajatellaan tuota Wellsin luomaa välinettä, niin sen toiminta olisi ollut sellainen, että siihen kiinnitettyä metallilevyä olisi pyöritetty niin nopeasti, että aika olisi pysähtynyt. Syy miksi Wellsin aikakone ei olisi voinut toimia on siinä, että keskipakoisvoima olisi repinyt tuon levyn kappaleiksi, mutta jos sen paikalla olisi hiukkaskiihdytin, niin silloin tietenkin tilanne olisi toinen.

Eli tuo temppu perustuu Einsteinin teoriaan siitä, että kun avaruusalus tai muu kappale saavuttaa valonnopeuden, niin sen sisällä aika pysähtyy, joten voidaan sanoa, että tuo väline on oikeastaan  H.G Wellsin keksimä, vaikka vasta Einsteinin suhteellisuusteoria sekä hiukkaskiihdyttimillä tehdyt havainnot ovat osoittaneet, että tuo “koneiden kuningas” olisi mahdollista ehkä joskus rakentaa.

Kun puhutaan noista testeistä, millä testataan tuota ajan hidastumista, niin silloin käytetään superraskaita alkuaineita, joiden puoliintumisaika on vajaa miljoonasosasekunnin, ja noita atomeja kierrätetään CERN:in kaltaisten syklotroni kiihdyttimien kehällä valon nopeudella, jolloin havainnoidaan noiden atomien elinaikaa kiihdyttimeen kiinnitetyn spektroskoopin avulla, ja jos noita synteettisiä hiukkasia on olemassa esimerkiksi puolen minuutin kuluttua kiihdyttimen käynnistämisestä, niin silloin on aika pysähtynyt tuon hiukkasen kohdalla.

Ja tuo aikakone toimisi samalla tavalla, eli lentokoneeseen tai mihin tahansa muuhun välineeseen kiinnitetään syklotroni, jossa esimerkiksi elohopea-atomeja kiihdytetään valon nopeuteen, jonka jälkeen tuossa välineessä alkaa aika hidastua. Kun puhutaan siitä, miltä tuo alus voisi näyttää, niin se voisi olla vaikka sellainen hiukan katkaistua helikopteria muistuttava väline, jossa olisi takana kiihdytinputki, jolla sitten hiukkasia kiihdytetään tuohon maagiseen valonnopeuteen.

Mutta toki tuon aikakoneen rakentaminen olisi turvallisinta siten, että se sijoitetaan lentokoneeseen, jolloin ehkä jossain menneisyydessä sattunut tulva ei tuhoa tuota välinettä. Vaikka eräissä Stephen Hawkingin dokumenteissa kerrotaan, että esimerkiksi mustat aukot mahdollistavat aikamatkustamisen, niin oikeastaan vain tuollainen kiihdytin riittää kyseisen välineen valmistamiseen. Eli pelkkä esineen kiihdyttäminen tiettyyn nopeuteen saa ajan vääristymään.Aikamatkustus on asia, josta riittää pohdittavaa ja kirjoitettavaa aika paljon, joten olen siitä jonkin verran kirjoitellut, ja tulen myös palaamaan tähän aiheeseen aina välillä.

Ongelma sitten on siinä, että tuo kiihdytin vaatisi valtavasti energiaa toimiakseen. Ja sen tähden tuota välinettä ei ehkä lähiaikoina tulla tekemään. Ja yksi vaihtoehto aikakoneen luomiseen olisi sellainen ajatus, että tuollaista kapselia ajetaan CERN:in kaltaisessa syklotronissa valon nopeudella tuota kiihdytinrataa pitkin, jolloin voidaan rakentaa magneettinen sentrifugi, joka voisi kuljettaa alusta valon nopeudella.

Kuitenkin aikakoneeseen liittyy paljon asioita, joista ei juurikaan keskustella tarpeeksi. Esimerkiksi sen todellisesta toimivuudesta sekä aikamatkustuksen tarpeellisuudesta voidaan keskustella hyvin vakavasti, eli se tarjoaa sille valtiolle, joka sen omistaa valtavia mahdollisuuksia vaikuttaa maailman kehitykseen, eli voidaan kokeilla erilaisia toimintatapoja sekä vaihtoehtoja, joista sitten valitaan parhaat.

Ja tuollaisen aikakoneen avulla voidaan esimerkiksi Hitler murhata rintamalla, ennen kuin hän edes pääsisi mihinkään valtiopäiville ehdokkaaksi. Kuitenkin on huomautettava, että vaikka ensimmäinen ydinpommi vaikuttaa erittäin julmalta välineeltä, niin kuitenkin ydinaseiden avulla voidaan Maata kohti syöksyvä asteroidi tuohota, ennen kuin se osuu kotiplaneettaamme.

Mutta kun puhutaan aikakoneen rakentamisen mielekkyydestä, niin itse kyllä olisin sitä mieltä, että jos joku sijoittaja voisi sellaisen välineen avulla tehdä hyvin paljon rahaa, jos hän saisi tuolloin mahdollisuuden nähdä parin kuukauden päästä esimerkiksi pörssikurssit. Eli vaikka tuollainen toiminta olisi varmasti jonkun ihmisen mielestä rikollista, niin kuitenkin jotkut ovat kuitenkin varmasti valmiita maksamaan tuosta laitteesta. Ja aikakone tulisi varmasti olemaan vaarallisimpia välineitä, mitä ihminen milloinkaan tulee keksimään.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Kyky nähdä tulevaisuuteen voi olla fysikaaliseen ilmiöön nimeltään madonreikä perustuva asia

Madonreiän kaavio, eli se olisi
ikään kuin tunneli läpi ajan
sekä universumin

Se että voisimme nähdä tulevaisuuteen kiinnostaisi varmasti sotilastiedusteluja sekä finanssialan ihmisiä ympäri maailman. Mitä nuo tahot maksaisivatkaan siitä, että he saisivat nähdä jonkun operaation toiminnan ennalta tai sitten siitä, että saisivat tietää täsmällisiä pörssikursseja vaikkapa viikon ajalle. Tämän takia esimerkiksi DIA eli Defence Intelligence Agency on aina silloin tällöin tutkinut noita parapsyykkisiä ilmöitä melko kiinnostavilla laittella, joissa osassa on käytetty cesiumia, jotta voidaan rakentaa oikea satunnaislukugeneraattori.Eli tuo laite toimi siten, että kun cesium-atomit hajoavat radioaktiivisen hajoamisen yhteydessä, niin se lähettää hiukkassuihkun geiger-mittariin, joka sitten generoi noita satunnaislukuja laskimen avulla.

Kuitenkin tulokset olivat heikkoja, kuten olettaa sopi. Mutta kuitenkin ihmiset sitten ovat nähneet esimerkiksi aaveita, ja monet noista aaveita nähneistä ihmisistä ovat olleet lentäjiä tai vastaavissa ammateissa olevia henkilöitä, joten joidenkin ihmisten mielestä noiden näkyjen takana saattaa olla yksinkertaisesti olla sellainen ilmiö, että noiden ihmisten erittäin herkkä näkökyky sitten aiheuttaa "herkistymistä parapsyykkisille ilmiöille". Tuon ilmiön selittäminen tietenkin on vaatinut useita sivuja kirjallisuutta, sekä monia taikuriesityksiä, mutta joidenkin fyysikoiden mielestä nuo aaveet on mahdollista selittää esimerkiksi madonreiällä, eli sigulaariksi kutsutulla ilmiöllä, jossa energian avulla luodaan nanokokoinen musta-aukko, joka voisi vetää tuon singulaarin läpi jopa universumin. Vaikka tuo madonreikä tai säie on vain atomin ytimen kokoinen, niin se voi olla hyvin pitkä, sekä johtaa valoa kuten optinen kuitu.

Tuon takia voidaan ajatella, että esimerkiksi CERN:issä voitaisiin luoda tuollainen singulaari, millä sitten voitaisiin katsoa toisiin aurinkokuntiin. Mutta kuten tiedämme, niin noista atomia pienemmistä "avaruuskäytävistä" on pitkä matka siihen, voisimme hyödyntää niitä tähtien välisessä matkailussa, ja tämän takia esimerkiksi TV-sarjan Stargate väline on meiltä vielä saavuttamattomissa. Kuitenkin me voisimme ehkä luoda tuollaisen avaruuden lävistävän valokuidun, ja katsoa toisiin aurinkokuntiin, jos voisimme luoda tarpeeksi voimakkaan energialatauksen. Madonreiällä on kuitenkin ennustettu olevan sellainen ominaisuus, että sen avulla voitaisiin ehkä matkustaa ajassa. Tuollaisen reiän luominen ei kuitenkaan ole aivan yhtä helppoa kuin kahden paikan välisen madonreiän luominen, ja muutenkin tuollaisen kosmisen valokaapelin rakentaminen on hiukan hankalaa, koska emme tiedä että missä tuo singulaari aukeaa takaisin avaruuteen.

Eikä fyysikoilla ole edes tarkkaa ajatusta siitä, että onko madonreikiä edes olemassa. Tuo ilmiö kuitenkin perustuisi sellaiseen asiaan, mitä kutsutaan teleprojisioksi,missä hiukkanen voi olla samaan aikaan kahdessa paikassa, ja tuo ilmiö olisi mahdollinen ainoastaan silloin, kun hiukkasen energiataso nostetaan tarpeeksi korkeaksi.Tuolloin noiden hiukkasten väliin ilmaantuu säie, joka ikään kuin yhdistää ne toisiinsa Kuitenkin voidaan ajatella että madonreikä on universumissa melko yleinen ilmiö, joka havaitaan esimerkiksi kvanttimaailmassa. Tuossa alkeishiukkasten mittakaavassa olevassa tilassa muodostuisi näitä supersäikeitä, jokka kuitenkin ovat pituudestaan huolimatta äärettömän lyhytikäisiä. Ja osa niistä saattaa kuitenkin olla avoinna ehkä noin 0,5 sekunnin ajan, joka riittää siihen, että se johtaa valoa lävitseen, ja ilmaan muodostuu projektio siitä, mitä tuon madonreiän toisella puolen on.

Voidaan ajatella, että äärimmäisen rauhallisessa tilassa oleva henkilö pystyisi ehkä havaitsemaan tuon projektion ilmassa. Kun puhutaan siitä, että ottaisimme madonreiän avulla valokuvia toiselta planeetalta, niin silloin saattaisi käydä niin, että myös tuolla planeetalla elävä olio sitten näkisi meidät tuon ilmiön läpi, mutta suurempi ongelma on siinä, että madonreiän pituutta ei nykytekniikalla voida säädellä eikä koko ilmiötä ehkä voida tehdä ilman valtavia energiamääriä, mutta tuo nanokokoinen musta aukko avaisi meille mahdollisuuden kommunikoida tähtienvälisen luotaimen kanssa reaaliajassa. Eli tuo luotain muodostaisi nanokokoisen singlaarin, jonka läpi sitten radiolähetys maahan lähetettäisiin.¨

Ja ehkä joskus sitten voisimme matkustaa toisiin aurinkokuntiin tuollaisen madonreiän kautta, mutta se vaatii ilmiön muodostamista tarpeeksi suureksi sekä stabiiliksi, jotta matka olisi turvallinen. Mutta ongelma sitten on siinä, että tuosta reiästä ei voida nykytekniikalla tehdä stabiilia, ja se olisi auki vain vajaa sekunnin miljoonasosan kerralaan. Eli jos joskus voidaan luoda tarpeeksi stabiili madonreikä, niin se mahdollistaisi sitten matkat läpi universumin. Ja jos joku uhka tulisi meitä kohti läpi universumin, niin silloin vain lopetettaisiin energian syöttö tuohon madonreikään. Jos noiden reikien läpi olisi mahdollista matkata ajassa tai saada johdettua valoa tulevaisuudesta meidän tässä ajassa olevaan mittauskojeeseemme, niin silloin voisimme saada vilkaista sitä, mitä tulevaisuus toisi tullessaan, ja se ehkä kiinnostaa monia tässä maailmassa.

http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-2636397/Could-wormholes-allow-TIME-TRAVEL-Collapsing-tunnels-used-send-messages-future-claims-physicist.html

http://spaceplace.nasa.gov/review/dr-marc-space/time-travel.html

https://www.youtube.com/watch?v=SLUzJeto0Wo

pseudotiedetta.blogspot.fi

Antimaterian realiteetteja sekä suuria uhkakuvia

Antimateriakäyttöinen aurinkopurje
Kuva I

CERN on paikka, missä tehdään suurienergisiin hiukkasiin liittyvää tutkimusta, ja tuossa tutkimuksessa käytetään hyväksi äärimmäisen voimakkaita magneettikenttiä. CERN:in hiukkaskiihdytin on syklotroni- eli moninkertainen rengaskiihdytin, jossa hiukkasia siirretään paikasta toiseen äärimmäisen voimakkaiden magneettien muodostaman ketjun avulla. Noiden supervoimakkaiden magneettien valmistaminen on ennen ollut ongelmallista, koska sähkövirta saa niissä aikaan pyörteisiä sähkökenttiä, jotka saavat ne kuumenemaan. Tuo kuumenemisen ongelma on ratkaistu jäähdyttämällä nuo magneetit suprajohtavaan tilaan, jossa johtimen värähtelyn loppuessa pääsee virta kulkemaan ilman vastusta, mikä tietenkin eliminoi kuumenemisen ongelman. 

Myös tarpeellisen tehon aikaansaaminen on vaikeaa, koska CERN vie saman verran sähkövirtaa kuin kaupunki, Tuo ongelma on ratkaistu erityisillä kondensaattoreilla, joihin varastoidaan sähkövirtaa, joka sitten johdetaan kiihdyttimeen, kun tarvitaan tuota huipputehoa.Hiukkasia törmäytettäessä toisiinsa äärettömän suurella nopeudella. Tuolla kiihdyttimellä tapahtuva törmäytys tehdään siten, että ensin CERN:issä luodaan muutamia antimateria-hiukkasia, jotka sitten varastoidaan erityiseen varastorenkaaseen.

Antimaterian luominen on teoriassa melko helppoa, eli hiukkasen spin, eli pyörimissuunta vain pitää muuttaa, ja tämä tapahtuu sitten valtavan voimakkaassa magneettikentässä. Tuo magneettikenttä aiheuttaa sitten taivaalle melko erikoisia ukkospilviä, ja siksi tuosta kiihdyttimen aiheuttamasta uhasta esimerkiksi sähkölaitteille keskustellaan erittäin paljon, koska se voi vaarantaa lentoliikennettä. Samoin pelkona on se, että tuo kiihdytin luo keinotekoisen mustan aukon Maan pinnalle, ja teoriassa tuo musta aukko voi saada ilmakehästä ainetta, ja imiessään materiaa itseensä se saa tarpeeksi energiaa muuttuakseen stabiiliksi.

Tai sitten tuo musta aukko imee materiaa itseensä täysin symmetrisesti, jolloin syntyy fuusioreaktio, mitä kutsutaan termillä ”vapaafuusio”, mikä tarkoittaa sitä, että Maapallon ilmakehään syttyy aurinko tai keinotekoinen tähti, joka saa energiansa typpifuusiosta, ja koska tuon tähden sisällä on musta aukko, niin se saa siitä gravitaatioenergiaa, mikä aiheuttaa stabiilin tai kasvavan fuusion syntymisen. Eli vaikka teoriassa tuo tapaus olisi äärimmäisen harvinainen, niin silti se on ehkä mahdollinen.

Antimaterian ongelmana on sen tavattoman voimakas reaktiokyky, eli kohdatessaan tavallisen aineen hiukkasen muuttuvat molemmat niistä energiaksi reaktiossa, jota kutsutaan annihilaatioksi. Tuota reaktiota on ajateltu hyödyntää esimerkiksi aseteknologiassa tai tähtienvälisissä avaruusaluksissa, ja tämä tekniikka tietenkin on vielä ainakin osittain teoreettisella asteella. Antimaterian energiapitoisuus on niin valtava, että kilo tuota ainetta riittää viemään avaruusaluksen Alfa Centauriin, ja gramma antimateriaa räjäyttää koko Maapallon kappalaeiksi. CERN luo vain muutamia antimateriahiukkasia kerrallaan, ja ne varastoidaan varastokiihdyttimeen, missä niitä kuljetetaan hiukkaskiihdyttimen renkaassa, ennen kuin ne päästetään varsinaiseen kiihdyttimeen reagoimaan tavallisen aineen kanssa, kuvassa yksi (Kuva I) on muuten taiteilijan näkemys siitä, miltä antimateriakäyttöinen aurinkopurje voisi näyttää. 

Antimateriaa voidaan myös varastoida ionimuodossa magneettiseen pulloon, missä magneettikenttä pitää sen erossa puollon pinnasta. Toki tuo pullo voi olla myös varastokiihdytin, mikä toimii kuin CERN:issä oleva esikuvansa. Kyseiseen välineeseen perustuu myös kammottava teorreettinenmassatuhoase, mitä kutsutaan nimellä ”Tellerin pommi”. Siinä antimateriaa varastoidaan magneettiseen pulloon, ja sitten tuossa pullossa oleva venttiili avataan, jolloin nuo hiukkaset pääsevät annihiloitumaan normaalien atomien kanssa. Joissakin kirjoissa on kuvailtu eräänlainen ionitykki, joka laukaisee antimateriasuihkun kohteeseensa, ja tuollainen ase voisi olla erittäin tuhovoimainen sekä hiukan liian tehokas todelliseen käyttöön. 

Tuon pommin valmistusta rajoittaa tietenkin sen valtava tuhovoima, mutta se voisi joskus myös pelastaa Maapallon, jos planeettamme joutuisi törmäyskurssille toisen planeetan kanssa. Silloin antimateriapommi voidaan ohjata tuon planeetan pinnalle, ja sillä voidaan helposti tuhota koko kohde. Tekniikka siihen on jo olemassa, mutta antimaterian valmistuksen korkea hinta rajoittaa tuon laittteen luomista. Samoin sen valtava tuhovoima voi olla kohtalokas koko Maapallon elämälle, jos tuo laite joutuu vastuuttomiin käsiin.

Antimateriaraketti toimii siten, että antimateriaa ohjataan sen polttokammioon, ja samalla sinne ajetaan normaalia materiaa,, mutta ongelma sitten on siinä, että tuo antimateria pitää ensin valmistaa, jotta sitä voidaan käyttää polttoaineena. Ideaalista tietenkin olisi että tuo alus voisi itse tuottaa antimateriaa siihen asennetun kiihdytinlaitteiston avulla. Tuo kiihdytin perustuu siihen, että alus ensin imee magneettikentän avulla avaruudesta vetyä, joka sitten ajetaan tuohon kiihdyttimeen, joka voi olla kuin rengas sen ympärillä. Tämä avaruusalus voisi sitten päästä 99% valon nopeudesta, mikä takaa neljän vuoden matka-ajan Alfa Centauriin. Mutta antimateriaa käyttävän avaruusaluksen ongelma on tietenkin tuon moottorin antama valtava tönäisy, joten sen pitää ensin kiihdyttää vaiheittain ioni- sekä fuusiomoottoreilla, ja vasta viimeksi käynnistetään antimaterian suihkutus raketin polttokammioon, jotta sen valtava kiihtyvyys ei painaisi aluksen sisällä olevia esineitä tai ihmisiä pannukakuiksi.