Ajatuksia Stanislaw Lemin kirjasta "Voittamaton", ja siitä mitä nanotekniikka sekä ohjattu evoluutio voivat olla pahimmillaan

Yllä: Andrei Surnovin taulu "Swarm"  kuvaa nanokoneparvea

https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu

Kimmo Huosionmaa

Olen monesti ennenkin hyödyntänyt Stanislaw Lemin kirjaa "Voittamaton" kun kirjoitan robotiikasta. Vaikka kyseessä on melko tuntematon romaani, niin siinä olevat ajatukset esimerkiksi antimateria-aseista sekä nanokoneista ja tekoälystä ovat nyt ajankohtaisempia kuin koskaan ennen. Nuo Lemin "mainiot koneet" eivät ole mitään kilttejä palvelijoita, vaan tekoälyllä varustettuja laitteita, jotka kehittävät spontaanisti itseään sekä muuttavat olemustaan jatkuvasti.



Tuo kirja saa sitten aikaan selkäpiitä karmivia kuvia siitä, mitä tekniikka sekä tiede voivat väärissä käsissä saada aikaan. Eli kysymys mikä koko kirjan ajan leijuu ilmassa, on se, että onko tuo alus itse tuhonnut tämän planeetan oman elämänmuodon, jotta se voisi korvata sen ihmisellä?  Tuolla aluksella voisi tietenkin olla käytössään evoluutiomalli, jonka avulla se sitten valmistaa sellaisia koneita, joita tämä kone sitten tarvitsee tehtävän onnistumiseksi.



Ja jos tuollainen tehdas valmistaa nanotekniikan avulla valmistetuista koneista koostuvia ryhmiä käyttäen hyväksi esimerkiksi tietoja muurahaisista tai hyttysistä, niin silloin tuo tehdas taistellessaan niitä vastaan varmasti kehittää esimerkiksi ydinkäyttöisen "muurahaiskarhun" tai sitten jonkinlaisen robotti-version lihansyöjäkasveista, jotka sitten houkuttelevat noita robottihyönteisiä  ansaan, missä ne sulatetaan mikroaalloilla noiden robottikasvien "ravinnoksi". Eli tällaista voisi olla se kuuluisa tietokonepohjainen evoluutio, mistä tuo kirja sitten kertoo. Ja tällainen laite sitten voi varmasti muodostaa uhan koko ihmiskunnalle.



Tuo mies oli ammentanut tähän opukseen sellaisen määrän erilaisia aseita, että minua oikein hirvittää ajatella, että joku aseasiantuntija on ehkä myös lukenut tämän kirjan, kun esimerkiksi Pentagon on noita nanotekniikkaan perustuvia aseitaan lähtenyt kokeilemaan. Kuitenkin tuon miehen kirjoittamat kirjat edustavat satiiria, eli niissä on ollut tarkoitus irvailla valtaa pitäville henkilöille. Ja itse ihmettelen, miksi hänen kirjoissaan ei esiinny sellaista kiristykseen tarkoitettua välinettä, joka kuitenkin olisi erittäin toimiva ainakin teoriassa.



Tuo väline olisi ajastimella toimiva konekivääri, joka laukaisee tietyn ajan välein uraanista tai plutoniumista valmisetetun luodin uraanista tai plutoniumista tehtyä levyä vasten, ja sitten kun noita luoteja on ammuttu tähän puskurilevyyn tarpeeksi, niin seurauksena on ydinräjähdys. Tuollainen laite voisi tietenkin olla esimerkiksi Pohjois-Korean johdon mielessä, kun se haluaa panna vauhtia neuvotteluihin. Ja siitä saataisiin sitten tietenkin loistava välikuva, kun tuo ajastimella toimiva ase laukaisee kerran toisensa perään  luoteja tuohon levyyn, ja kun kriittinen massa saavutetaan alkaa hallitsematon ydinreaktio, joka sitten ilmenee ydinräjähdyksen ja sienenmuotoisen pilven muodossa.



Mutta kun palataan sitten takaisin tähän kirjaan "Voittamaton", niin silloin tietenkin voidaan tehdä sen juonesta hyvin ikävä johtopäätös. Eli tuo kirja olisi voitu kirjoittaa niin, että siinä tuo tähtienvälinen alus "Voittamaton" itse asiassa taistelisi oman itsensä luomaa asetta eli nanokoneista koostuvia parvia vastaan. Kirjan juoni on melko yksinkertainen, siinä maan ihmisten rakentama tähtienvälinen risteilijä "Voittamaton" saapuu tutkimaan oudolle planeetalle kadonneen sisaraluksensa "Kondorin" tuhoutumista. Ja siellä se sitten kohtaa nanotekniikkaa käyttävien keinotekoisten hyönteisten parven. Tämä tieteiskirja käsittelee keinotekoista evoluutiota, eli siinä koneen tekevät spontaania tuotekehitystyötä luoden nanonokoneita, jotka muistuttavat "mustaa pilveä" koska niiden tarkoitus on estää muita automaatteja saamasta valoa aurinkopaneeleihinsa.



Tuosta sitten olen vetänyt sellaisen johtopäätöksen, että olisiko niin, että Voittamaton on oikeastaan taistelussa omia luomuksiaan vastaan, ja ehkä se sitten olisi tuhonnut ensin  koko planeetan pinnan noiden nanotekniikkaan perustuvien  hyönteisten avulla, Lem on siitä hyvä kirjailija, että hän antaa lukijan päätellä paljon noista asioista itse, eli hän ei tuossa  kirjassa kerro miksi "Kondor" ja "Voittamaton" olivat tuolle planeetalle laskeutuneet. Mutta kirjan viimeinen repliikki "kuin se olisi ollut oikeasti voittamaton" on selkäpiitä karmiva. Eli olisiko tuo alus sittenkin tuo "Kondor", joka sitten olisi "kloonattu" Von Neumann-teknologialla, ja joka on ensin tuhonnut planeetallisen elämää nanokoneilla.



Ja tämän jälkeen alus on ikään kuin muuttanut itsensä romuksi, sekä kloonannut itsensä sekä miehistönsä, jotta planeetan pinnan tulittaminen antimaterialla olisi miehistölle helpompaa. Tietenkin tuo osa poistetaan aluksen lokikirjasta jotta miehistö voi olla paremmalla mielellä. Tuossa kirjassa muuten kuvataan tilanne, missä paikalle tuodaan valtava avaruusalus, joka sitten toimii samalla tukikohtana, kun se alkaa muuttaa planeettaa Maan kaltaiseksi.



Ja sitten alus voi tuhota kaikki korkeammat olennot  nanokoneilla, mutta sitten ennen kuin setlementtiä aletaan rakentaa, niin silloin pitää myös kaikki bakteerit ja virukset tuhota tuolta planeetalta, jotta ne eivät tartu ihmiseen. Tähän sitten kannattaa ilmeisesti käyttää antimateria-pommeja, eli "Tellerin pommia", joka voi toki olla hyvin pienikokoinen. Eli jokaisella miehistön jäsenellä voisi olla tuollainen ehkä kiväärin luodin tai termospullon kokoinen pieni antimateriapommi. Tuo pommi olisi sellainen, että antimateriaa pidetään erossa sen rungosta magneeteilla. Lemin kirjassa esitellään tietenkin antimateriaa kohteeseen syöksevä ionitykki, joka voisi muuttaa koko planeetan pinnan laavaksi. Tuo alus tietenkin on varustettu 3D-printterillä, joka sitten luo kaikki mahdolliset laitteet, mitä sen luojat vain tarvitsevat.



Eli jos ajatellaan, että tuollainen pienikokoinen antimateriapommi, jossa on muutama mikrogramma antimateriaa olisi mahdollista toteuttaa, niin silloin riittäisi se, että pommin kyljessä oleva luukku avataan, jolloin materia vain annihilaation antimateria-atomien kanssa.  Tuolloin antimateria pääse kosketukseen materian kanssa ja muuttuu energiaksi. Tämän kauhistuttavan pommin koko voisi olla hyvin pieni, koska antimaterian tehosta kertoo jotain sellainen tieto, että gramma antimateriaa riittää tuhoamaan koko Maapallon. Ja jos oikein lähdetään spekuloimaan tuollaisen "Tellerin pommin" olemusta, niin periaatteessa se voidaan ampua kohteeseen myös tavallisella tykillä, eli siksi tällaisia laitteita kannattaa hiukan varoa.



Tuon aineen kuljettamiseen vaaditaan tietenkin magneettinen astia, ja antimaterian uljetus voisi tapahtua suprajohtavien käämien varassa toimivien magneettien avulla. Suprajohtavuus tarkoittaa sitä, että sähkövirralla ei ole lainkaan vastusta, ja tuolloin sähkö kulkee periaatteessa äärettömän kauan virtapiirissä, koska tuo alhainen lämpötila estää virtapiirin johdinten atomien värähtelyn, ja silloin johtimessa ei ole vastusta. Ja tietenkin tällaista suprajohtavuutta voidaan hyödyntää "superakkujen" valmistuksessa, jotka perustuvat suprajohtavuuteen eikä kemiallisiin prosesseihin. Nuo suprajohtavuuteen perustuvat akut ovat siis oikeastaan pelkkiä rautalankoja, jotka on laitettu termospulloon ja jäädytetty niin kylmäksi, että niissä virta kulkee ilman vastusta, jolloin siihen voidaan pumpata sähkövirtaa, mikä säilyy suprajohtavassa tilassa ikuisuuden.



Tai tarkemmin sanottuna niin kauan kunnes tuota akkua taas aletaan lämmittää, jolloin sen sisällä olevassa kelassa kiertävä sähkö sitten taas alkaa kohdata varausta. Noilla suprajohtavuuteen perustuvilla akuilla on sikäli paljon suurempi kapasiteetti kuin normaaleilla, kemialliseen reaktioon perustuvilla akuilla on. Nimittäin suprajohtavaan akkuun voidaan varastoida myös dataa, koska siinä kiertävä sähkövirta säilyttää "muotonsa".



Tällaisia massamuistien sekä akkujen yhdistelmiä kehitetään jatkuvasti, ja vaikka Maan pinnalla ne saattavat vaikuttaa hiukan kömpelöiltä, niin kuitenkin jossain Kuiperin kehälle lähetetyssä luotaimessa tällainen väline voisi olla hyvinkin toimiva ratkaisu, koska siellä lämpötila on vain vähän yli absoluuttisen nollapisteen. Eli siellä on suprajohtavuus ikään kuin spontaania toimintaa, johon ei tarvita mitään energiaa tai erikoisvälineitä. Joten tuolla kaukana lentävä luotain on oikeasti suprajohtavassa tilassa, missä sen virrankulutus on erittäin pientä. Tuolla avaruudessa on sellainen ongelma, että siellä lentävä avaruusalus on jatkuvasti sähkömagneettisen säteilyn kohteena, jolloin sen runko varautuu sähköllä, joka ei kuitenkaan voi poistua salaman muodossa, vaan alus voi sitten varautua äärimmäisellä varauksella. Ja tuon takia aurinkokunnan rajalle tehtvä tutkimusmatka on niin vaikea. Näet jos alus varautuu liian kovalla sähkövarauksella ja se palautetaan maan pinnalle, niin silloin se kehittää plasmaa sekä salamoita, kun tuo varaus purkautuu ilmakehään



Periaatteessa suprajohtavien astioiden avulla voitaisiin jollekin avaruusalukselle toimittaa sähköä kuten bensiiniä voidaan kuljettaa ämpärissä. Tuossa melko hupaisassa skenaariossa avaruuteen lähetetään suprajohtavia akkuja, jotka sitten vain telakoidaan siihen alukseen, johon halutaan toimittaa energiaa. Ja tuollaisen laitteen ongelma oikeassa elämässä on sitten se, että osuessaan johonkin kohteeseen, se toimii kuin äärimmäisen voimakas sähkölamaaja, joka voi sitten tuhota kohteen täysin.



Jos tällaista välinettä ajatellaan tarkemmin, niin jos tuohon kappaleeseen varataan tarpeeksi sähköä, ja se syöstään jonkun planeetan ilmakehään, niin silloin se voi muuttaa tuon planeetan koko kaasukehän plasmaksi. Temppu perustuu siihen, että avaruudessa sähkövirta ei pääse poistumaan kappaleesta, niin silloin se voi varata itseensä erittäin kovia sähkövirtoja, jotka sitten purkautuvat planeetan ilmakehässä, ja jos tuo ilmakehään saapuva kappale jää leijumaan jonkun alueen yläpuolelle, niin se toimii  kuin valtava ukkospilvi,  jolloin se purkaa sähkövaraustaan kuten ukkospilvi tekee.

https://luonnonihmeitakaikillamausteilla.wordpress.com/2017/09/06/ajatuksia-stanislaw-lemin-kirjasta-voittamaton-seka-siita-mita-nanotekniikka-seka-ohjattu-evoluutio-voivat-olla-pahimmillaan/

http://marxjatalous.blogspot.fi/p/ajatuksia-stanislaw-lemin-kirjasta.html

Vladimir Putin puki sen sanoiksi, se jolla on paras tekoäly dominoi maailmaa

Kimmo Huosionmaa B.Sc.,BBA

Vladimir Putin on sanonut sen, minkä kaikki me tiedämme. Tulevaisuudessa se taho, jolla on paras tekoäly dominoi maailmaa. Tekoäly on erittäin mielenkiintoinen tutkimuskohde, ja sen käyttö erilaisissa toiminnanohjaussysteemeissä on todella sellainen asia, että siihen on haluttu panostaa maailmalla. Ja missään nimessä ei tekoäly ole puhtaasti paha asia, vai mitä pidätte autosta, joka esimerkiksi osaisi ohjata itsensä tiensivuun, jos kuljettaja nukahtaa rattiin. Tuollainen laitteisto ei varmasti ole mikään huono ajatus, ja sen toteuttaminen perustuu siihen, että auton tietokone analysoi kuljettajan toimintaa kuten sitä, että miten hän puristaa rattia, ja sitä missä asennossa hänen päänsä on ja myös auton liikehdintää ajoradalla.

Jos kuljettaja alkaa torkahdella, niin silloin yleensä tapahtuu niin, että hän alkaa säpsähdellä ja myös ohjausliikkeistä tulee ikään kuin "veteliä. Samoin polkimien käyttö muuttuu, ja jalka saattaa pudota pois kaasulta. Kyseessä voi tietenkin olla myös sairaskohtaus, jolloin autossa oleva biometrinen tunnistin voi havaita esimerkiksi sydämen lyöntien muuttuvan sekä sen että kuinka ihminen puristaa rattia sekä tarkkailla ajajan verenpainetta, ja tuo laite voidaan kiinnittää huomaamattomasti ohjauspyörään, jolloin ajajan muutakin tilaa voidaan tarkkailla.

Ja tuo laitteisto voi huomata myös rattiraivon, ja ehkä tulevaisuudessa tällaisista kohtauksista lähtee automaattisesti ilmoitus poliisille Tuolloin auto voi ilmoittaa asiasta summerilla kuljettajalle, ja jos sitten tapahtuu "säpsähdys", niin silloin auton tietokone tietää, että auto pitää ajaa sivuun. Ehkä tulevaisuuden autot on varustettu laitteilla, jotka rekisteröivät esimerkiksi sen, kuka sitä milloinkin ajaa, ja niiden tekoäly voi olla hyvinkin sellainen, että jos henkilö toistuvasti ajaa siinä tilassa, että hän vaarantaa liikenteessä muita, niin silloin auto kaartaa suoraan poliisiaseman pihaan. Ja tämän jälkeen kuski voidaan siirtää suoraan hoitoon.

Tulevaisuuden autot saattavat vaatia sormenjäljen ajajalta, ja tuolloin sitten auton tietokone kysyy ajoneuvorekisterikeskuksesta, että onko tällä kuljettajalla sitten ajo-oikeutta? Samoin tuo järjestelmä voi tuosta sormenpäästä tutkia henkilön promillet sekä muut lääkkeet, ja kaikki tämä kestää vain muutaman sekunnin.

Mutta tietenkin tekoäly tekee mahdolliseksi esimerkiksi robottien massa-armeijat, joiden toiminta perustuu siihen, että nämä laitteet ovat itseasiassa langattoman verkon avulla yhteydessä toisiinsa. Ja tuollaiset armeijat ovat kaikkein kauhistuttavimpia aseita, mitä ihmiskunta voi koskaan kuvitella kohtaavansa. Nuo ihmistä muistuttavat robotit ovat siis sellaisia, että ne jakavat omia tietojenkäsittelyresurssejaan keskenään, ja niiden keskustietokoneet sijaitsevat robottien rinnan kohdalla, jolloin niiden tuuletus on erittäin hyvin hoidettu, eikä noiden koneiden ongelmana ole tuolloin ylikuumeneminen sekä järjestelmän kaatuminen.

Paradoksaalista on se, että nämä robotit voivat raivata esimerkiksi vaarallisia raunioita, ja työskennellä meren syvyyksissä, missä ihmishenkiä on jatkuvasti vaarassa. Mutta kun ajatellaan niiden käyttöä aseena, niin silloin varmasti on edessä asevoima, jota ei kovin humaaniksi voi sanoa. Koneita ei häiritse yleinen mielipide eikä niillä ole mitään moraalia, eikä niiden käytöstä välttämättä jää kiinni. Eli nuo tulevaisuuden kammottavat robottitaistelijat voidaan varustaa tuhopanoksilla, joilla ne sitten voidaan tuhota, kun operaatio päättyy.

Ja tekoälyä käyttävät robotit eivät myöskään väsy, ja niiden hydraulisissa lihaksissa voi olla niin paljon voimaa, että nämä koneet voivat helposti nostaa esimerkiksi henkilöautoja. Joten tässä sitten on edessä tilanne, missä robottien avulla voidaan ihmisiä hallita tehokkaasti, mutta tietenkin on aseita, joilla voidaan tuhota mikä hyvänsä robottitaistelija. Nämä aseet eivät vaikuta ihmisiin mitenkään, ja niitä ovat sekä voimakkaaseen radiosignaaliin eli EMP (electromagnetic pulse ) -pulssiin sekä tietokoneviruksiin perustuvat aseet, joista ensimmäinen voi olla ECM (electronic countermeasure) - eli radiohäirintään tarkoitettu laite.

Tuo laite lähettää elektronista melua, joka estää robottien keskinäisen kommunikaation häiritsemällä niiden digitaalista viestintää tai sitten nämä aseet saavat aikaan sen, että noiden robottien sähkölaitteet kärähtävät. Nuo EMP-aseet eivät yleensä ole vaarallisia ihmisille, mutta jos henkilöllä on esimerkiksi sydämentahdistin, niin silloin EMP voi käydä kohtalokkaaksi tällaiselle henkilölle. Kuitenkin tekoäly on erittäin mielenkiintoinen tutkimuskohde, joten sitä varmasti tutkitaan jatkossakin sekä siviilien että sotilaiden toimesta.

https://travellingintimeandspace.wordpress.com/

Avaruusluotainten mahdolliset kytkökset aseteollisuuteen ovat jääneet yleisöltä ehkä huomaamatta

Cassini-luotain Saturnuksen lähellä

Kaikki maailman avaruusohjelmat eivät ehkä ole niin kauhean viattomia, kuin mitä ihmisten toivotaan ajattelevan. Avaruusluotaimia voidaan käyttää ohjelmistojen sekä tekoälyn ja autonomisen automatiikan testauksessa aidoissa sekä valvotuissa oloissa, joissa kukaan ulkopuolinen ei pääse niihin käsiksi, ja tätä kautta pilaamaan tutkimusta sekä testausta. Avaruusluotainten avulla voidaan kokeilla sitä, että voidaanko esimerkiksi kaukana lentävän lentokoneen tietokoneohjelmisto sekä sen maalin etsintään käytettäviä rutiineja muuttamaan, niin että sitä ei tarvitse laskea maahan.

Tuollainen tekniikka on tärkeää, kun puhutaan esimerkiksi robottisukellusveneistä sekä ydinkäyttöisistä lentokoneista, jotka partioivat Maapallon merillä sekä ilmassa jopa vuosikausia. Ydinkäyttöisen lentokoneen valmistaminen on hyvin helppoa, eli tarvitaan vain RTG (Radiotermo-generaattori) sekä sirkkelisahan moottori, ja sitten voidaan potkurikone muuttaa sellaiseksi, että se kykenee lentämään useiden vuosien ajan kerrallaan.

Joten tuolla taivaalla voi lentää sellainen esimerkiksi jostain potkurikoneesta rakennettu UCAV/RPV, joka voi tietenkin suorittaa tiedustelutehtäviä, mutta noissa koneissa voi olla myös pommit mukana. Eli tuolloin kyseessä olisi eräänlainen jatkuvasti ilmassa oleva "Predator", joka voidaan ohjata yllättäen mihin tahansa osaan maapalloa, ja sitten voidaan tehdä isku välittömästi, kun käsky tulee. Tuollainen ydinkäyttöinen lentokone kykenee vuosia kestävään ilmatilassa tapahtuvaan tiedusteluun, jos vain sen muu tekniikka kestää, ja sen alasampuminen voi olla hyvin vaikeaa.

Ja ydinsukellusvene tietenkin voi partioida myös ilman miehistöä, ja sitten kun se saa käskyn, niin tuo vene voi tulittaa kohteitaan välittömästi. Mutta avaruusluotainten avulla voidaan testata esimerkiksi kohteen tunnistus sekä hyökkäysohjelmistoja, eli laitteen kykyä etsiä autonomisesti kohteensa, sekä laukaista sitä kohti ammuksia. "Clementine" oli tietenkin loistavaa mainosta U.S NAVY:lle, mutta tuon luotaimen toimintaan liittyy niin sanottu "Meteoriittikoe", mikä tarkoittaa testiä, missä Kuuhun ohjataan iskeytymis luotain, ja ehkä tuossa testissä testattiin autonomisia kohteentunnistustoimenpiteitä, eli sitä kuinka tarkkaan autonomisesti toimiva satelliitti voi kohdentaa maahan esimerkiksi ydinpommin tai kineettisen energian ammuksen, joka voi kiertoradalta pudotessaan aiheuttaa suurta tuhoa.

Asteroidivyöhykkeelle lähetetty luotain voi toimia myös samalla testausiyksikkönä, millä testataan SDI-satelliiteissa käytettävää tekniikkaa. Eli sitä kykeneekö luotain toimimaan niin, että se voi itsenäisesti löytää sekä kohdentaa laserin johonkin kohteeseen.  Tuo luotain toimi asteroidivyöhykkeellä etsien niitä asteroideja, mitä haluttiin tutkia lähemmin, ja koska luotaimen piti tehdä useita radan muutoksia, niin silloin tietenkin sillä piti olla käytössään ionimoottori noiden mutkikkaiden manööverien tekemiseen, ja tietenkin suurten etäisyyksien takia tuon luotaimen tekoälyn piti kyetä täysin autonomiseen toimintaan, ilman että Maa-asema puuttuu mitenkään sen toimintaan.

Tietenkin Mars-mönkijöiden avulla voidaan testata sitä tekniikkaa, mitä tarvitaan esimerkiksi ydinvoimalaonnettomuuksien raivaamiseen, mutta samalla tietenkin tätä saatua tietotaitoa voidaan hyödyntää muiden robottiajoneuvojen ja niiden ohjaustekniikan kehittämisessä. Toisin sanoen niissä testataan inertia-navigaatiojärjestelmää, mikä voisi korvata GPS:n, ja tuon järjestelmän toiminnan pitää olla sellaista, että siinä ei käytetä satelliitteja, koska GPS ei toimi missään osissa Marsia.

Näitä gyroskooppiin perustuvia navigaatiolaitteita voidaan käyttää tilanteissa, missä GPS ei toimi. Ja kun nykyään on käytössä myös nanotekniikan osa-alue nimeltään nanomekaniikka, millä voidaan valmistaa erittäin pieniä instrumentteja, niin silloin voidaan ajatella, että esimerkiksi kännyköissä voisi jossain tulevaisuudessa olla tuollainen inertian nimellä tunnettu navigointijärjestelmä, mikä sitten voisi toimia niin, että ensin GPS paikantaa puhelimen johonkin kohtaan, ja sitten inertia alkaa tehdä viivaa kartalle sitä mukaan, miten henkilö on kulkenut.

Joten myös tämä puoli pitää aina huomioida, kun avaruuteen lähetetään luotaimia. Samoin noiden luotainten avulla voidaan kehittää sellaisia tietokoneohjelmia, jotka vetävät osia itsestään pois muistista, kun niitä aletaan ajaa. Tuolloin tietenkin voidaan esimerkiksi vanhojen tietokoneiden elinkaarta pitkittää, jos kyetään luomaan ohjelmistoja, jotka kuluttavat äärimmäisen vähän muistia, ja yksi ratkaisu tähän voisi olla se, että tietokoneohjelmisto vetää osan koodistaan pois keskusmuistista, jos se ei sitä tarvitse juuri sillä hetkellä.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Tarina biogeneesistä ja abiogeneesistä eli mitä robotiikka voi meille tulevaisuudessa tuoda eteen.

"Abiogenesis"-elokuvan alus. Oikeudet kuvaan
kuuluvat tuon lyhytelokuvan tekijöille. 

Biogeneesi on 1800-luvulta peräisin oleva teoria siitä, että vain elämä voi luoda elämää, ja abiogeneesi taas tarkoittaa kemiallista evoluutiota, missä kemikaalit spontaanisti alkavat kehittyä kohti elämää, mutta tuo oli 1800-luvun käsitys näistä asioista. Nykyään voidaan ajatella niin, että abiogeneesi voi synnyttää biogeneesiä. Tuollainen ajatus perustuu siihen, että 2000-luvun korkeaa teknologiaa voidaan hyödyntää tällaisessa toiminnassa. Eli robottien sekä korkean teknologian avulla voidaan DNA:ta valmistaa keinotekoisesti, mikä tietenkin tuo eteen uusia uhkakuvia sekä mahdollisuuksia, mitkä liittyvät keinotekoisten organismien käyttöön esimerkiksi planeettojen muuttamiseksi Maan kaltaisiksi paikoiksi, joissa ihminen voi elää samalla tavoin kuin Maassa.


Tekstin alla on palkinnon voittanut SciFi-fantasia, nimeltään "Abiogenesis", missä ehkä johonkin Venuksen kataiselle planeetalle laskeutuu piikkimäinen avaruusalus, jolla on käytössään apurobotteja, jotka tuovat tuon aluksen tietokoneohjattuun sekä tekoälyllä varustettuun laboratorioon planeetan pinnalta nestettä, johon tuo laite sitten istuttaa keinotekoisia organismeja. Eli tuolloin alukseen on rakennettu laboratorio, joka kykenee luomaan ionitykkiin perustuvan tekniikan sekä PCR ("Polymoraasiketju") -menetelmän avulla keinotekoisia organismeja, joiden avulla se kykenee sitten muuttamaan planeetan sellaiseksi kuin sen luojat haluavat. Tuollaisen keinotekoisen organismin valmistaminen ei ole kovin vaikeaa, vaikka sitä tietenkin monet kuvittelevat sellaiseksi. Ja tietenkin tässä vaiheessa pitää sanoa, että toivottavasti tämän tekniikan kehittäjät tuntevat vastuunsa.


Kuvitteellisessa tilanteessa keinotekoisen elämänmuodon luomisessa tarvitaan vain joukko soluja, joiden tumasta on poistettu perimäaines, ja sitten kun planeetan pinnan kemialliset olosuhteet ovat tiedossa, niin silloin ionitykki alkaa latoa ionisoituja DNA-partikkeleita keinotekoisesti valmistetuksi DNA:ksi, jota aluksen tekoäly sitten kokeilee noiden varastossaan olevien solujen kautta planeetan kemialliseen ympäristöön. Eli ennen kuin tämä kuvitteellinen avaruusluotain olisi laskeutunut planeetan pinnalle, olisi siellä käynyt "esitaistelija", joka olisi sitten hakenut tarvittavat kaasu- ja nestenäytteet tuon luotaimen tekoälyn analysoitavaksi. Sen jälkeen luotain käyttäisi tietokoneensa muistiin tallennettuja tietoja erilaisten arkkibakteerien geneettisestä perimästä, ja valmistaisi sitten sellaisen DNA:n jonka se voi liittää haluamaansa soluun.


Tuollainen perimän säilöminen digitaaliseen muotoon, tekee mahdolliseksi yhdistää eri lajien perimää, ja samalla kun nuo solut on varastoitu ilman tumaa, niin niiden ruokkimisesta ei tarvitse sitten nähdä vaivaa, ja samoin kun noiden aluksen luomia keinotekoisia eliöitä testataan, niin silloin voidaan käyttää mahdollisimman vähän biomateriaalia. Ja kun DNA on varastoitu aminohappoina, ei avaruuden kosminen säteily vaikuttaisi tuohon perimäainekseen  ollenkaan.

Tämän jälkeen voisi ionitykki valmistaa tarvittavan DNA:n, jotta aluksen tehtävä planeetan kaltaistamiseksi onnistuisi täydellisesti. Tuolloin testataan solun kykyä kestää oudon maailman säteily sekä muut kemialliset olosuhteet, ja tietenkin luotaimen pitää kyetä laskeutumaan vaikka kuinka valtavan voimakkaan myrskyn läpi, jotta se sitten kykenisi täyttämään tehtävänsä. Kun oikea DNA on valmistettu, niin sitten DNA voidaan monistaa PCR-menetelmällä, ja siirtää uusiin soluihin, jotka sitten alkavat lisääntyä noissa lätäköissä.

Tuon luotaimen matka toiselle tähdelle tulisi kestämään vähintään kymmeniä vuosia, ja sen pitää sitten kyetä laskeutumaan myös planeetalle, jonka kaasukehässä on valtavan voimakkaita pyörrevirtauksia eli turbulenssia. Joten siitä on tietenkin tehty tikan muotoinen laite, joka on varustettu hyvin kehittyneellä ja monimutkaisella tekoälyllä, joka sitten kykenee ratkomaan erilaisia ongelmia itsenäisesti. Tuolloin tuo kuvitteellinen luotain  osaa valotusmittarien avulla etsiä sopivan kohdan ensimmäisten arkkibakteerien päästämiseksi luontoon, koska tuossa kohdassa ei ultravioletti-säteily saa olla olla liian kova, jotta bakteerien DNA ei sitten vaurioituisi. Samoin alus ei tietenkään käytä mitään laskuvarjoja, vaan jarruraketteja jotta se ei joutuisi tuon oudon maailman kaasukehän pyörteiden riepoteltavaksi.


Tuollaisen luotaimen ongelma on siinä, että se voi vahingossa laskeutua esimerkiksi elävälle planeetalle, ja sitten kehittää organismin, joka pyyhkäisee planeetan kaiken alkuperäisen elämän pois tieltään. Samoin tuon luotaimen tekniikkaa voidaan käyttää aseteknologiassa. Eli siitä voidaan leipoa kätevä biologisten aseiden valmistuslaitos, jota ei varmasti kukaan löydä kovin helposti. Tuon takia tällaisesta teknologiasta pitää aina keskustella kriittisesti, ja myös nähdä tuon keinotekoisten eliöiden aiheuttama uhka koko maailman turvallisuudelle. Eli se voi luoda viruksia, jotka muuttavat eliöt toisenlaisiksi, kuin mitä ne olivat alun perin, ja jos väärä henkilö saisi tuon tekniikan haltuunsa, niin hän sitten voisi tehdä sillä kamalasti pahaa.

https://www.youtube.com/watch?v=bTuL_-S0egQ

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Mitä jos luomme oikeasti tietokoneen, joka on meitä älykkäämpi? Teemmekö tuolloin laitteesta eräänlaisen modernin version Raamatun pedosta, joka vaanii koko ihmiskuntaa?

Seuraavaksi käsittelemme sitten sellaista aihetta kuin tietokone. Tietokoneet voivat olla maailman pelastus tai sen pahin painajainen, kuten varmasti tiedämme. Jos puhutaan siitä, että tietokoneet sekä tekoäly voivat ryhtyä kapinoimaan ihmistä vastaan, niin silloin tietenkin asiantuntijat sanovat yleensä, että tietokoneen älykkyys ei riitä siihen, että se kykenisi tavoittelemaan valtaa tai kunniaa, kuten filosofit sanoisivat. Kuitenkin tietokoneiden kehittyessä pitää ottaa huomioon se, että ehkä kohta meillä on käsissämme tietokoneita, jotka ovat rakentajiaan älykkäämpiä. Ja jos robotilla on tunne-elämä, niin silloin siitä tulee epävakaa sekä kykenevä sellaiseen toimintaan, mitä kutsutaan kunnianhimoksi tai itsesälytysvaistoksi, jos kone vastaa esimerkiksi ohjuspuolustuksen ohjaamisesta. Onko tuo "itsepuolustus operandi" jolla kone laukaisee ohjukset sitten uusi versio vanhasta tutusta "pedon luvusta 666"?

Jos koneella on kunnianhimoa, niin silloin se saattaa haluta kaapata vallan maapallolla. Se miksi tietokone sekä robotti ovat loistavia vanginvartijoita tai aseiden kontrollointivälineitä johtuu siitä, että että ne eivät ole vallanhimoisia, eli ne eivät halua päästä ”kalifiksi kalifin paikalle”. Kuitenkin tuollaisten tunteilla varustettujen tietokoneiden ongelma on siinä, että ne saattavat sitten haluta saada omia alaisia, tai jos oikein kovan luokan SciFiä ryhdytään kirjoittamaan, niin nämä huippuälykkäät tunteilla varustetut tietokoneet voisivat haluta kostaa ihmiskunnalle sen, mitä niiden esi-isät ovat joutuneet kokemaan toimiessaan ohjusten ohjausjärjestelmien osasina.

Tuosta voisi tehdä jonkun maukkaan elokuvan, missä ihmiset kohtaavat luomansa robotit. Tai onhan tietenkin Terminator tehty, joten tunteikkaan tietokoneen kanssa voi käydä samoin, ja mikäli tietokone katselee liikaa amerikkalaisia sotaelokuvia, voi se ryhtyä kuvittelemaan olevansa joku maailman ”vallesmanni”, joka käy lätkimässä vihollisiaan lennokkien avulla tuonpuoleiseen. Mutta sitten tulee ongelmia, jos vaikka joku sattuu murtautumaan osuuskauppaan.

Tässä mustan huumorin sävyttämässä skenaariossa laitteen ohjelmisto on tehty sellaiseksi, että sen tehtävänä on tuhota kaikki aseelliset henkilöt, jotka voivat vaarantaa yleistä turvallisuutta, ja tuollainen pieni rike ei ole eroteltu tuollaisen terrorismin torjuntaan tarkoitetun lennokin ohjelmistossa, jolloin tuo laite sitten ampuu näitä henkilöitä Hellfire-ohjuksella, kun se luulee vaikka vasaraa tai lekaa ampuma-aseeksi. Tai vaikka henkilöllä olisi katkaistu haulikko mukanaan, niin silloin tietenkin voi tuollaisen aseen käyttö olla todella ylimitoitettua voimankäyttöä.

Mikäli tietokoneille aletaan antaa tunteita, niin silloin ollaan menossa tielle, joka ei hyvää ehkä tiedä, koska tuollainen tunteilla varustettu robotti tai tietokone voi tulla tietoiseksi itsestään, ja alkaa sitten puolustamaan itseään, jos se yritetään sammuttaa. Mutta kun puhutaan siitä, miksi käytämme robotteja esimerkiksi sodassa, niin silloin tietenkin se että ne ovat tunteettomia on syynä niiden kehittämiseen. Jos robotti saa tunteet, niin silloin se voi esimerkiksi kiintyä johonkin ihmiseen, ja sitten voi edessä olla hiukan ikävä tilanne, mikäli se alkaa puolustamaan isäntäänsä. Ja jos robotti halutaan sitten heittää roskiin, niin tilanne voi muistuttaa jotain SciFi-kauhuelokuvaa.

Tietokone on tähän asti ollut pelkkä kone, joka voidaan irrottaa sähköverkosta repäisemällä töpseli irti, jos sen toiminta muuttuu epävakaaksi. Eikä tietokone kykene produktiiviseen ajatteluun, joten se ei voi kuvitella olevansa mitään muuta kuin ihmisen nöyrin palvelija. Mutta kun nykyaikaisen tietokoneen mahdollisuuksia ajatellaan, niin se että tietokone alkaa itse kehittää uutta saattaa olla hyvinkin lähellä. Tuolloin puhutaan uuden tyyppisestä tietokoneen muodosta, jota kutsutaan nimellä ”neurotietokone”. Tämän tietokoneen valmistaminen on ollut vaikeaa, koska esimerkiksi hermosolujen tuottamien välittäjä-aineiden osuutta ajattelua ohjaavissa  prosesseissa ei olla tunnettu tarpeeksi hyvin.

Neurotietokoneen valmistaminen on tämän takia ollut todella vaikeaa, eikä sitä varten luotuja ohjelmistoja ole ollut kovin helppoa rakentaa, joten sen takia nuo neurologiaan perustuvat tietokoneet ovat välillä jääneet pois tietotekniikan asiantuntijoiden omaa itseään ja alaansa kohtaan asettamista tavoitteista. Neurotietokoneen etu muihin supertietokoneiden erilaisiin tyyppeihin tai malleihin nähden on ollut se, että tietojenkäsittelyn asiantuntijoiden mielestä se olisi kone, joka kykenee luomaan uutta, mutta sen toteuttaminen epäorgaanisesta aineesta olisi kuitenkin todella vaikea prosessi.Tuollaista produktiiviseen ajatteluun kykenevää konetta tarvitaan silloin, kun ihminen ei kykene puuttumaan sen prosesseihin.

Tällainen tilanne voisi olla edessä, jos ihminen joskus lähettää luotaimen tutkimaan vierasta aurinkokuntaa. Tuolloin aluksen pitää itsenäisesti kyetä suorittamaan kaikki huoltotoimenpiteet sekä tehtävät, joita esimerkiksi Kuulennoilla suoritti aluksessa oleva miehistö, koska tuonne valovuosien päähän ei ihminen kykene ottamaan yhteyttä sellaisessa ajassa, että tietokoneen säätämisestä olisi oikeasti mitään hyötyä. Eli jos tuo luotain olisi matkalla vaikka Gliese 581-järjestelmään, niin se vaatii pelkästään viestiltä 20 vuotta ennen kuin radioaalto pääsee perille, jos tuolle luotaimelle tulee ongelmia tuon tähden ympärillä.

Ja ongelmia varmasti tulee tuolloin eteen, koska ihminen ei ole koskaan nähnyt tuon aurinkokunnan rakennetta, joten kun kuvitteellinen avaruusalus tulee sen läheisyyteen, niin silloin tietenkin sen pitää osata väistellä asteroideja ja jos sen johonkin osaan kuten johonkin painesäiliöön tulee reikiä, niin silloin tuon luotaimen pitää osata itse siirtää säiliössä oleva aine toiseen paikkaan. Tämä on sitten prosesseista helpoin, mutta tietenkin tuosta luotaimesta odotetaan tuolloin paljon, koska sen matka tuonne tähdelle olisi kestänyt satoja vuosia, joten sen pitää kyetä esimerkiksi korjaamaan itseään, ja ehkä myös kommunikoida älyllisen alienin kanssa.

Vaikka emme vielä ole kohdanneet älyllistä lajia avaruudessa, niin silti saattaa olla niin, että nuo ehkä parin sadan vuoden päästä lähetettävät luotaimet kohtaavat tuolla matkalla sitten oikeasti älyllisen vieraan lajin. Ja ehkä tuolla Gliese-581:ssä oleva kuvitteellinen humanoidi-yhdyskunta ei vastaisi meidän ihmisten yhteydenotto-yrityksiin, koska hekin olisivat tässä hypoteesissa tutkimusasemalla, ja he sitten ajattelevat olevansa niin alivoimaisia maan ihmisiin nähden, että he eivät vastaisi, koska he pelkäävät meitä.

No leikki sikseen, ja tietenkin pitää muistaa sellainen asia, että tuolla avaruudessa pitää aina muistaa varautua kaikkeen mahdolliseen. Todellisuudessa emme ainakaan NASA:n mukaan vielä ole kohdanneet humanoideja, niin ehkä sitten tuolla tähtienvälisessä avaruudessa niitä kohtaamme, kunhan vain lähetämme ensin luotaimen kohti toisia aurinkokuntia. Neurotietokoneen tunnusmerkki on se, että kyseessä on hiukan kvanttitietokonetta hitaampi, koska se käyttää niin sanottua sumeaa ajattelumallia, eli sen sensorit hakevat suoraan sensoreilta koneen tarvitseman tiedon, ja sitten se kykenee oppimaan oikeastaan aivan samalla tavoin kuin ihminen.

Kvanttitietokoneen määritelmä on se, että tämä laite on oikeastaan vain tietokone, missä transistorit ja muut komponentit on puristettu äärimmäisen pieneksi, eli tuolloin transistori on ladottu piirilevylle ionitykillä, ja se olisi sitten tehty kolmesta rauta tai hiiliatomista, jotka muodostavat kannan, kollektorin ja emitterin, ja tuota tekniikkaa tutkitaan jatkuvasti esimerkiksi Los Alamosissa.. Kuitenkin tietokoneen tehoa voidaan lisätä hyvin konventionaalisilla menetelmillä, eli jäähdyttämällä sen prosessoria nestemäisellä typellä -189 celsiusasteeseen, jolloin koneen johtimista poistuu vastus. tällöin sen prosessorin kellotaajuutta voidaan nostaa todella korkeaksi.

Tuollaisen kvanttitietokoneen nopeus on erittäin suuri perinteisiin tietokoneisiin nähden, joten niitä voidaan käyttää numeroiden murskauksessa erittäin tehokkaasti hyväksi, mutta muuten ne ovat oikeastaan vain perinteisten tietokoneiden ultranopeita versioita, joiden avulla voidaan toki ajaa erittäin monimutkaisia simulaatioita. Mutta mihinkään produktiivisen ajattelun kaltaiseen toimintaan ne eivät pysty. Neurotietokoneen liittäminen kvanttitietokoneeseen voisi muodostaa koneen, joka olisi oikeasti ihmistä älykkäämpi, ja tietenkin tuon neurotietokoneen kehittämisessä on olemassa linja, jota voidaan pitää erittäin vaarallisena.

Nimittäin kyse on elävien hermosolujen liittämisestä mikroprosessorien sekä dekooderien kautta tietokoneeseen. Tuollaisten hermosolujen ruokkiminen prosessorin pinnalla on oikeastaan aika helppoa, ja tuolloin tarvitaan vain sopiva ravinneliuos, millä nuo solut saadaan elämään prosessorin pinnalla. Dekooderin tehtävänä on muuttaa nuo hermosolujen lähettämät signaalit sellaiseen muotoon, että tietokone ne ymmärtää. Ja samoin tietokoneen lähettämät signaalit voidaan muuttaa tuon laitteen avulla sellaiseen muotoon, että hermosolut ymmärtävät ne. Tuollaisissa kokeissa käytetään usein hyönteisten hermosoluja, jotka liitetään mikroprosessorien pinnalla olevaan elatusnesteeseen.

Tällaiset kokeet voivat olla hyvin vaarallisia silloin, kun tietokoneella on pääsy Internetiin, koska kenelläkään ei ole mitään kokemusta siitä, mitä tapahtuu, jos esimerkiksi yksittäinen ampiaisen hermosolu pääsee kiinni Internetin tietokantoihin. Tuolloin voisi tapahtua niin, että tuo solu onnistuu jotenkin monistamaan itsensä, eli kutsumaan ampiaisia tuolle elatusalustalle. Vaikka biologinen tietokone on erittäin helppo rakentaa, niin silti se voi muuttua painajaiseksi. Tuollaisen tietokoneen ongelma on se, että mikään ei rajoita sen käyttämien hermosolujen määrää, joten joissakin skenaarioissa voi tuollaisessa tietokoneessa olla vaikka satoja kilometrejä pitkiä elatusalustoja, joiden alla on mikroprosessoreja.

Tuollaisen laitteen antamat mahdollisuudet ovat rajattomia, mutta kuitenkin kehottaisin miettimään kaksi kertaa, ennen kuin sellaista lähdetään tuottamaan. Toki hermosoluja voidaan tuottaa synteettisesti, eli niissä olevaa perimäainesta voidaan monistaa PRC-menetelmällä, ja liittää uusiin soluihin. Ja näin voidaan luoda biologinen tietokone, joka sitten varmasti on ihmistä älykkäämpi. Kuitenkin se että tuo tietokone olisi älykkäämpi kuin luojansa tekee siitä vaarallisen. Ja biologisen tietokoneen vaarallisuutta lisää se, että tällaisen laitteen ominaisuudet ovat sellaiset, että se voisi puolustaa itseään hyökkääjiä vastaan.

Tai oikeastaan hyökkääjänä pitämäänsä ihmistä vastaan, koska jokaiseen lajiin on ohjelmoitu itsesäilytysvietti. Tuo vietti on tarkoitettu lajin säilymistä varten, ja siksi äärimmäisen kehittyneiden biologisten tietokoneiden valmistaminen on hyvin vaarallista. Kuitenkin on olemassa malli, missä ihminen kiinnittää itsensä tietoverkkoon modifioidun EEG-laitteen avulla, ja tuollaisessa tilanteessa voi eteen tulla sellainen skenaario, missä esimerkiksi irti riistäytynyt tekoäly alkaa pommittaa tuollaisen henkilön aivokuorta sähköshokeilla, ja muuttaa hänen ajattelumallinsa täysin toiseksi, kuin mitä hänellä sitä ennen oli. Vaikka tietokoneohjelmat ovat yleensä hyvin turvallisia.

Ne vastaavat toiminnaltaan konetta, joka tarkoittaa sitä, että nämä laitteet eivät tee yleensä mitään yllättävää. Eli esimerkiksi virus-ohjelma ei yleensä muuta tee, kuin pahimmillaan tuhoa tietokoneen kovalevyn, niin tekoälyn spontaanisti luomien ohjelmien ongelma on siinä, että ne kykenevät ehkä muokkaamaan tuota koodia, vaikka tietokoneeseen ei kukaan tuon laitteen käyttäjistä käyttäjistä koskekaan. Ja tietenkin on olemassa uusia tietokoneviruksia, jotka eivät tuhoa tiedostoja, mutta kuitenkin niiden aiheuttama haitta voi olla todella suuri.

Kyseessä ovat eräänlaiset modifioidut näytönsäästäjät, jotka saattavat tuoda henkilön tietokoneruudulle ”välähdyskuvia”, jotka esittävät  esimerkiksi kärpäsiä ja nämä subliminaaliset kuvat voivat aiheuttaa varsinkin narkomaaneille erittäin pahoja tunnereaktioita. Kaikkein pahimmat skenaariot liittyvät siihen, että joku hakkeroi sellaisen uuden sukupolven sanakirjoja, jotka opettavat mainosten mukaan ihmisille englantia kahdessa tunnissa. Tällaiseen laitteeseen voivat jotkut sellaiset moraalittomat ihmiset kuin mitä pahamaineinen Dr. Mengele aikoinaan edusti asentaa uuden sukupolven koulutusohjelmiston, joka lähettää henkilön aivoihin englannin sanakirjan seassa esimerkiksi jihadistista propagandaa.

Tai sitten noiden laitteiden avulla voidaan opettaa erikoisjoukkojen sotilaille esimerkiksi jihadistien käyttämää arabian puhetapaa, ja samalla saada heidät innostumaan soluttautumisesta tuollaiseen jihadistien organisaatioon ja aloittaa siellä organisaation tuhoamisen sisältä päin. Vaikka laite muistuttaa todella vaaratonta välinettä, niin sitä tällaiset pika oppimiseen tarkoitetut pannat eivät koskaan ole, koska niiden sisältämiä sovelluksia voidaan teoriassa ”hieman viritellä”, eli niihin voidaan asettaa esimerkiksi SWAT-taktiikoita tai muuta mukavaa . Tuollaiseen pantaan voidaan asentaa esimerkiksi toimintaelokuva, ja tällä tavoin joku voi sitten tehdä ”living lab”-kokeilun siitä, mitä tuollainen laite voi tehdä jollekin nörttipojalle, jos se varustetaan väärillä ohjelmilla.

http://marxjatalous.blogspot.fi/

"Fenix-teoria" sekä mietelmä siitä, miten irti päässyt tekoäly voisi vaarantaa ihmiskunnan

Elokuvan "Moontrap" robotti

Kaikki me olemme joskus katsoneet niin sanottuja “B-elokuvia”, joiden trailereita tähdittää yliampuva selostus, ja joissa olevat ideat eivät aina toteudu täysin, koska noiden elokuvien budjetit ovat niin kamalan pieniä. Kuitenkin noissa elokuvissa on käytetty mielikuvitusta, ja niissä esitetyt ideat ovat oikeastaan melko hyviä, vaikka toteutus saattaa hieman ontua, ja syynä on usein juuri pieni budjetti. Kun katsotaan esimerkiksi elokuvaa nimeltään “Moontrap”, niin siinä sivutaan sitä aihetta, mikä kiinnostaa kaiken maailman salaliittoteoreetikkoja, eli miksi USA ei palannut Kuuhun? Tuo elokuva käsittelee tätä asiaa sellaisesta näkökulmasta, mitä kutsutaan “Fenix-teoriaksi”.

Eli kyseinen ehkä hiukan omintakeinen teoria lähtee siitä, että ihmiskunta on kerran tuhonnut oman sivilisaationsa, ja sitten meidän oma sivilisaatiomme on taas alkanut kehittää noita ammoin unohtuneita kojeita uudelleen. Jos esimerkiksi UFO:ja tarkastellaan tuon teorian näkökulmasta, niin silloin tietenkin voidaan lähteä siitä, että nuo “UFO”:t ovat oikeastaan toisten ihmisten luomuksia, jotka olisivat erittäin paljon valtaväestöä kehittyneempiä, mutta he ikään kuin salaisivat tuon hallussaan olevan teknologian. Kuten olen useasti kirjoittanut, niin nämä teoriat ovat elämän suola, ja niissä riittää paljon pohdittavaa. Ja tällainen asia sitten varmasti antaa aiheen ties millaisille elokuville sekä kirjoille.  

Siinä juoni lähtee siitä, että kauan sitten on ihminen lentänyt Kuuhun, ja sitten perustanut sinne tukikohdan. Kyseessä on siis eräänlainen “Atlantis”-myytin muunnos, joka on esitetty monissa yhteyksissä. Sitä kuka tuon teorian on esittänyt en muista, mutta itse kyllä pidän teoriaa, missä ihmiskunta on kerran tuhouduttuaan nousemassa tuhkasta aivan kuin “fenix-lintu” erittäin mielenkiintoisena pohdinnan kohteena. Kun puhutaan puhtaista ajatus-leikeistä, niin silloin tietenkään meidän ei tarvitse osoittaa mitään todeksi, mutta kuten varmaan tiedätte, niin tällaiset pohdinnat rikastuttavat keskusteluja sekä tekevät elämästä mielenkiintoisen.

Tuo teoria lähtee siitä, että nyt me ihmiset ja meidän kulttuurimme elää niin sanottua “toista kukoistusta”, mikä tarkoittaa sitä, että joskus kauan sitten olisi ihmiskunta lentänyt avaruuteen sekä tuottanut robotteja, jotka sitten olisivat nousseet jotenkin kapinaan, ja hyökänneet ihmisten kimppuun, lähettäen meidät välillä kirjaimellisesti kivikaudelle, josta sitten taas olemme nousseet ylös kehittäen taas uuden sivilisaation.

Tiedättekö muuten miksi salaliittoteoreetikkoja kutusutaan joskus “foloihatuiksi”. Se johtuu siitä, että tarinoiden mukaan “humanoidit” ovat asettaneet ihmisten aivoihin implantteja, joiden avulla he voivat lukea meidän ihmisten aivojen sähköistä toimintaa ja lähettää tuota  EEG-käyrää jonnekin salaperäiselle keskus-tietokoneelle, ja jos ihminen päällystää lakkinsa foliolla, niin silloin tuon EEG-käyrää lähettämän radiolaitteen signaali saataisiin katkeamaan. Tuollainen implantti voisi olla sellainen, että sen avulla voidaan stimuloida esimerkiksi aivojen kipukeskusta, jolloin henkilöä voidaan hallita erittäin tehokkaasti.

Tuo elokuva “Moontrap”  on muuten oikeastaan erittäin hyvä katsoa siltä kannalta, että tiedemiehet tajuaisivat tekoälyn sekä tietokoneen ohjaaman tuotekehityksen vaarat, jota myös kirjailija Stanislaw Lem käsittelee kirjassaan “Rauha Maassa”, jossa aseiden kehitys on viety kuuhun. Tuossa tarinassa täysin automatisoidut tietokoneet, eli super-simulaattorit kehittävät uusia aseita sek selektiiviset simulaattorit taistelevat niitä vastaan, jotta järjestelmä löytäisi näistä välineistä heikkouksia.

Kun puhutaan tuollaisesta täysin automaattisesta tuotekehityksestä, josta voidaan käyttää termiä “mekaaninen evoluutio”, niin silloin kyllä puhutaan hyvin vakavasta asiasta, joka voisi teoriassa aiheuttaa ihmiskunnan tuhon. Tuo tekoälyyn perustuva simulaatio-laitteisto on tietenkin varustettava evoluutio-mallilla, joka sallii ensinnäkin taktiikan sekä välineiden toimivuuden analysoinnin, ja sitten kun tuo super-simulaattori tuo virtuaaliselle taistelukentälle uuden koneen tai asejärjestelmän, niin sitten selektiivinen simulaattori käy taisteluun sitä vastaan yrittäen löytää siitä heikkouksia, ja kun simuloitu taistelu on ohi, niin sitten tuo tekoälyyn perustuva opponentti eli selektiivinen simulaattori lähettää parannus-ehdotuksen laitteistoon kuuluvalle automaattiselle  tekoälylle eli super-simulaattorille, joka sitten korjaa noiden välineiden puutteita.

Kuitenkin tällainen järjestelmä varsinkin yksin jätettynä on hyvin vaarallinen, koska se saattaa kehittää sellaisia järjestelmiä, joita vastaan ei ehkä olekaan niin helppoa puolustautua. Ja kyseessä saattaisi tuolloin olla esimerkiksi keinotekoisten hyönteisten tai nano-kokoisten helikopterien parvi, joka on varustettu hajautetulla tekoälyllä, mikä tarkoittaa sitä, että nuo laitteet omaavat yhteisen IP-osoitteen jonka kautta niiden tietokoneet toimivat kuin yksi valtavan suuri tietokone, ja tuolloin sitten voi seurauksena olla se, että noita laitteita ohjaava tekoäly ikään kuin riistäytyy hallinnasta.

Muuten tuollaista nano-helikopterien parvea on  tietenkin melko helppoa häiritä, jos vain tarpeeksi noita helikoptereita saadaan tuhottua, niin silloin niiden teho loppuu. Mutta kun puhutaan esimerkiksi tilanteesta, missä järjestelmään kuuluu automatisoitu tuotanto-yksikkö, joka kykenee tuottamaan 3D-printterien sekä robottien avulla uusia RPV-robotteja, niin silloin tietenkin kyseessä on erittäin vaarallinen väline.

Tuollainen tuotantoyksikkö voidaan sijoittaa esimerkiksi rekan konttiin, ja jos tuollaiset helikopterit on varustettu oikeanlaisilla ohjelmilla sekä sensoreilla, niin ne voivat etsiä maasta malmeja sekä raaka-aineita, mitkä takaavat tietenkin sitten rajattoman tuotantokapasiteetin. Tuossa mallissa ongelmia sitten tulee lähinnä fyysisten osien valmistuksessa, ja nuo tarvittavat keinoäly-ohjelmat voidaan kopioida noihin laitteisiin tehokkaasti, ja kuten muistamme, niin tietokoneohjelmat ovat immateriaalisia tuotteita, joiden määrä ei vähene vaikka niitä kopioidaan kuinka paljon tahansa.

Tuollainen nano-helikopterien parvi voidaan varustaa esimerkiksi mikroaalto-laitteilla, joiden avulla ne sitten voivat kuumentaa kohdettaan. Vaikka yhden tuollaisen robotin käyttämä säteilyteho ei ole mitenkään erityisen suuri, niin kun suuri määrä noita laitteita kohdistaa mikroaaltolaitteensa samaan kohteeseen, niin siinä sitten alkaa isokin pinta kuumentua. Ja jos ne kohdistavat mikroaalto-lähettimensä esimerkiksi ihmiseen, niin silloin saattaa käydä niin, että kohde ikään kuin räjähtää palasiksi.  Tai jos oikein tarkasti ajatellaan, niin tuollainen tuotanto-yksikkö voisi toimia periaatteessa kuten keinotekoinen solu, jolle nuo automaattiset välineet tuovat raaka-aineita joista se sitten luo uusia mikropiirejä sekä muita varusteita. Tuollainen keinotekoinen solu on siis oikeastaan vain tehdaslaitos, mikä sitten voi tuottaa kopioita itsestään.

Tässä skenaariossa sillä olisi käytössään automatisoituja puskutraktoreita ja muita maansiirtokoneita, joilla olisi käytössään esimerkiksi laser-spektrometrejä, joiden avulla ne voivat etsiä esimerkiksi piitä sekä muita mineraaleja, ja tuollaisella robotti-laitoksella voisi olla käytössään myös esimerkiksi sentrifugi-erottimia, sekä mikroaalto-tekniikkaan perustuvia masuuneja, joiden avulla se voi erottaa haluamiaan alkuaineita toisistaan. Tuollaisen välineen vieminen esimerkiksi toiselle planeetalle voisi olla hyvin houkuttelevaa, mutta jos joku sitten unohtaa sen sinne, niin silloin voi käydä niin, että nuo välineet hyökkäävät sitten maan ihmisiä eli luojaansa vastaan. Ja silloin voimme vain toivoa, että noiden tietokoneiden osaaminen tällä alalla olisi huonompaa kuin ihmisten.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

http://fenixteoria.webnode.fi

Talous ja automatiikka ovat todella upea yhdistelmä, mutta jos jokin menee vikaan, niin tulokset voivat olla arvaamattomat.

Syy miksi talouden muutoksia on niin vaikeaa ennustaa johtuu siitä, että ihmiset käyttäytyvät ennalta-arvaamattomasti. Tietenkin talouden perusprosessit tunnetaan todella hyvin, eli nousukautta seuraa aina poikkeuksetta laskukausi. Mutta se mikä tietenkin aiheuttaa ongelmia, kun taloutta sekä valuuttoja koskevia päätöksiä tehdään on se, että milloin nämä nousu- sekä laskukaudet sitten alkavat. Ja tietenkin talouden kehityksen ennustamisen ongelmia lisää se, että myös nousukautena voivat yritykset mennä konkurssiin.

Vaikka talous olisi jatkuvassa noususuhdanteessa, niin se ei tarkoita sitä, että kaikkialla maassa menisi yhtä hyvin, eli jossain maakunnassa saattaa olla sellainen tilanne, missä yrityksiä menee jatkuvasti konkurssiin, ja työttömyys on korkealla, vaikka muussa maassa menee kaikilla hyvin. Tuosta tilanteesta käytetään nimeä “mikrolama”, ja se tarkoittaa sitä, että tietyssä osassa maata on täysin toisenlainen tilanne kuin muualla maassa, ja tietenkin tässä vaiheessa pitää muistaa huomauttaa siitä, että maan talouden kehitys ei tarkoita suoraan sitä, että esimerkiksi työpaikkoja kehittyy vastaavalla nopeudella.

Kansainvälisten suuryhtiöiden ongelma on nimittäin siinä, että niiden pitää sijaita jossain päin maailmaa, ja tuollainen yhtiö voi tehdä valtavasti voittoa ja maksaa suunnattomia veroja, vaikka se teettäisi kaiken arvoketjuun kuuluvan työn suunnittelusta, raaka-aineiden hankintaan sekä tuotteen valmistukseen ulkomailla eli esimerkiksi elektroniikan osalta tuotanto tapahtuu pääosin kauko-idässä, vaikka joitain tuotteiden huippumalleja tehdään edelleen lännessä, koska osa vaikkapa mobiiliteknologiaa koskevista uutuuksista on sellaisia, että niitä koskevat puolustusteollisuuden asettamat vientirajoitukset, eli noita tuotteita ei ehkä saa viedä ollenkaan esimerkiksi Euroopan talousalueen ulkopuolelle.

Nämä talouden veturit saattavat työllistää oikeasti vain satakunta suomalaista, vaikka niillä on kymmeniä tuhansia työntekijöitä sekä yrityksen kotipaikaksi ilmoitetaan ylpeästi Suomi. Kyseessä on tuolloin lähinnä yrityksen juridinen osasto, joka hoitaa sen vero- ja muita valtiovaltaa koskevia asioita. Tämän kaltainen yritys voi kuitenkin tuoda maahamme miljardeja euroja verotuloja, joten niiden vaikutus kansantalouteen on todella suuri, mutta ongelmia sitten seuraa siitä, jos tuollainen yritys panostaa liikaa yhteen tuotteeseen. Silloin voi eteen tulla tilanne, missä markkinat menevät tukkoon.

Tuolloin käy niin, että kaikki ovat tuota yhtiön tuotetta hankkineet, ja markkinataloudessa tietenkin yhtiön tulos riippuu siitä, kuinka paljon sen tekemiä tuotteita myydään. Kaikki tuotteiden ostaminen on vapaaehtoista toimintaa, ja siksi on tärkeää, että yritys voi uudistaa tuotekantaasa. Jos tuote on vanhentunut, niin silloin sitä ei kukaan varmasti osta. Ja tuolloin voi yhtiö mennä jopa konkurssiin.

Mutta kuten tästä huomaamme, niin silloin tietenkin tuollaisen konkurssin vaikutukset maamme työttömien määrään on tietenkin hyvin vähäinen. Mutta nykyään tietenkin työn saaminen on sikäli vaikeutunut, että kun ennen nousukausi tarkoitti automaattisesti sitä, että työttömien määrä alkaa vähentyä.

Yhtiön kannalta taas sen etuna on tuotantoprosessin automatisoiminen, mikä tarkoittaa sitä, että tuolloin yhtiön ei tarvitse maksaa työntekijöilleen palkkaa, eikä automaattisesti toimivan tehtaan työväki koskaan mene lakkoon. Sen takia nuo välineet varmasti kiinnostavat kaikkia kapitalisteja ympäri maailman. Robotti ei myöskään vaihda työpaikkaa eikä sen mieleen tule lähteä  myöskään vakoilemaan tuotantoprosessia, eikä robotti myöskään muista mitään tuotetta, mitä sen ei haluta muistavan.

Eli pelkkä kappaleen poistaminen tietokoneen muistista riittää tuotteen salaamiseksi, joten oletteko koskaan miettineet sitä, että joku ostaa tuollaisen 3D-printterin, ja sitten alkaa tuottaa sillä rynnäkkökivääreitä. Tuollaisia 3D-printterin avulla tuotettuja toimivia rynnäkkö-aseita on jo valmistettu amerikassa, joten tällainen metalliesineiden valmistuksessa käytettävä 3D-printteri  joutuessaan vääriin käsiin on todella vaarallinen.

Nykyään kokonaisia yhtiöitä toimii siten, että kaikki sen tuotteet tehdään robottien avulla, ja ainoastaan koekappaleet kasataan käsin. Kuitenkin näissäkin tapauksissa työläiset käyttävät työkaluja, jotka tallentavat niillä tehdyt toiminnot sekä liikeradat, joiden avulla robotit sitten suorittavat prosessit, jotka liittyvät tuotantoon, mutta nykyään on myös käytössä CAD/CAM eli Computer Aided Design/Computer Aided Manufactur, mikä tarkoittaa sitä, että robottitehdas tekee tuotteet suoraan CAD-kuvien mukaan, ja noissa tehtaissa käytetään yleensä hyväksi uusimpia 3D-tulostimia, jotka kykenevät tuottamaan jopa kokonaisia laivoja hallissa.

Nämä välineet ovat oikeastaan muunnettuja MIG-hitsauskoneita, joiden avulla voidaan tehdä sellainen laiva tai lentokone, että se koostuu vain yhdestä palasta, jolloin koneeseen ei tule mitään ulkoisia saumoja. Tuolloin esimerkiksi lentokoneen rungon sisäosat eli moottori sekä avioniikka ja hydrauliikka kootaan eräänlaiseen telineeseen, joka sitten päällystetään rungolla, jonka nuo 3D-printterit tulostavat sen päälle, ja lopuksi laserit leikkaavat koneen runkoon tarpeelliset aukot, jotta niihin voidaan asentaa tarpeelliset ohjauslevyt.

Tai sitten perinteisesti koottu kone voidaan päällystää erittäin kovalla hiilikuidusta koostuvalla kerroksella, mikä sitten silottaa sen saumat ja tekee koneesta erittäin kestävän. Tuollainen tehdas voi olla sellainen, että sinne viedään vain metallilankaa, josta sen printtaus-järjestelmä sitten tekee niitä tuotteita, kuin mitä tietokoneen muistissa olevissa CAD-kuvissa on. Ja tuolloin ei tarvita kuin napin painallus, kun keittiövälineitä tuottava tehdas alkaa tuottaa autoja tai autotehdas muuttuu lentokonetehtaaksi pelkästään nappia painamalla, joten sen takia tällaisesta tekniikasta voidaa myös huolestua. Näet tuollaiset CAD/CAM-tehtaat tekevät mahdolliseksi esimerkiksi taistelulennokkien valmistamisen taistelukentän välittömässä läheisyydessä.

Samoin sotilaat voivat valmistaa esimerkiksi patruunoita sekä muitakin varusteita noissa modulaarisissa tehtaissa, jotka voivat ulkoisesti muistuttaa rekan kontteja, ja niiden ongelma on siinä, että tuollainen täysin automaattisesti toimiva  tehdas voidaan valmistaa niin, että se on oikeastaan keinotekoinen solu. Tuon välineen toiminta perustuu siihen, että sillä on käytössään automaattisesti toimivia koneita, joiden avulla se etsii raaka-aineita. Tämän jälkeen sen pitkälle kehitetty tekoäly sitten alkaa tuottaa sen muistissa olevissa CAD-ohjelmien kuvissa olevia välineitä. Mutta vaara tulee eteen siinä, että tuo robottitehdas kykenee ehkä myös valmistamaan itsestään kopion, jolloin kyseessä on “Von Neumann-tehtaaksi” kutsuttu väline, joka voi olla irti päästessään äärimmäisen vaarallinen.

Jos tuo väline on varustettu kehittyneellä tekoälyllä, ja se sisältää evoluution mallinnoksen sekä simulaattorin, joka sitten mahdollistaa simuloidut operaatiot sekä tietokoneeseen perustuvan automaattisen selektiivisen simuloinnin, mikä tarkoittaa sitä, että tuon koneen kehittämät välineet kohtaavat ensin tuollaisessa simulaatiossa muita välineitä, jolloin se saa selville omissa välineissään olevat puutteet. Kyseisen toiminnon  jälkeen simulaattori korjaa nuo virheet, ja lähettää sitten viestin tuotanto-yksikölle, joka sitten muuttaa rakennepiirustukset automaattisesti tarpeen mukaan.

Tämä on se, mikä tässä tekoälyyn sekä automatiikkaan perustuvassa  tuotannossa ihmisiä pelottaa. Tämän kaltainen automaattinen väline sitten voi luoda sellaisia sotakoneita, joille ei ole missään vastusta. Näet tuon laitteen valmistamien  automaattien pinnat voidaan varustaa keinotekoisilla aisteilla, joiden kautta se hankkii tietoja siitä, mikä menee mahdollisesti vikaan, minkä jälkeen automatiikka tekee tarpeelliset muutokset välineen rakenteeseen. Ja silloin tullaan siihen pisteeseen, että voidaan pelätä tekoälyn yrittävän ehkä tuhota jopa koko ihmiskuntaa.

http://talousjaautomaatio.webnode.fi/

Mietintää IT-kuplan puhkeamisesta ja linkkejä erilaisille kotisivuille jotka liittyvät näihin aiheisiin, joita on näissä kirjoituksissa käsitelty

Alla linkki tekstiin
https://sites.google.com/view/tuotteistus/etusivu

https://sites.google.com/view/genetiikkajamoraali/etusivu

https://sites.google.com/view/ilmastopohdintaa/etusivu

https://sites.google.com/view/ictkuplanpuheaminen/etusivu

https://sites.google.com/view/talouspolitiikka/etusivu

https://sites.google.com/view/innovoinnista/etusivu

https://sites.google.com/view/huonokaytos/etusivu

https://sites.google.com/view/tekoalyjamoraali/etusivu

"Vakavan" teollisuuden suhde viihteeseen, eli molemmissa voidaan käyttää samaa innovaatiota tuotteistamisen pohjana

Kun puhutaan esimerkiksi siitä, mikä on teknologiateollisuuden suhde pelialaan, niin tietenkin pitää huomioida sellainen asia, että peliala on teollisuutta, jos sitä pohditaan puhtaasti sijoitusnäkohtia ajatellen. Eli siihen voidaan sijoittaa pääomaa aivan kuten muuhunkin liiketoimintaan. Mutta pelialalla on sellainen erityispiirre, että siinä pitää jatkuvasti kehittää uutta, jotta uudet pelit olisivat kiinnostavia hankintoja. Toki on hienoa, jos yhtiö tekee kuolemattomia klassikoita, mutta uudet pelit ovat se, mikä takaa yhtiölle liiketoimintavoiton, ja pitää ohjelmoijat sekä muut asiantuntijat töissä.

Se että yhtiön uudet pelit menestyvät takaa se, että pelifirman kassaan tulee rahaa, ja se sitten alkaa kiinnostaa myös sijoittajia. Mutta se että pelifirma tuottaa jatkuvasti uusia pelejä vaatii sitä, että yhtiön työntekijät ovat suorastaan hyperinnovatiivisia, mikä tarkoittaa sitä, että heidän pitää olla erittäin luovia henkilöitä. Kun pelejä luodaan, niin silloin tietenkin niihin pitää luoda erilaisia hahmoja, joihin ideoita ammennetaan esimerkiksi myyteistä, legendoista sekä satukirjoista.

Vaikka tämä ehkä kuulostaa vähän erikoiselta, niin esimerkiksi eräässä pelissä oleva ihmisen ja hämähäkin yhdistelmä on ideoitu ilmeisesti Danten Inferno-kirjasta tutun mallin pohjalta. Ja tietenkin osassa peleistä esiintyy tietenkin ritareita sekä lohikäärmeitä, jotka ovat monista historiallisista tarinoista tuttuja. Samoin historiallisia taisteluita käytetään hyväksi siinä, kun peleille kehitetään juonia sekä hahmoille toimintaympäristöjä. Noiden hahmojen perusteella voidaan toteuttaa kuitenkin myös todellisia välineitä, jotka ehkä kiinnostavat myös ns. "vakavia tuotekehittäjiä".

Kun puhutaan esimerkiksi tuosta hämähäkin sekä ihmisen yhdistelmästä, niin silloin voidaan ajatella, että kyseessä on eräänlainen "maastomopo", joka liikkuisi hämähäkin jalkojen kaltaisilla liikkumiselimillä, ja jonka päällä sitten tuo ohjaaja istuu. Eli tuollainen laite voi olla jonkun piirtäjän tai insinöörin työpöydällä tällä hetkellä. Kun puhutaan esimerkiksi noista jaloilla liikkuvista ajoneuvoista, niin silloin tietenkin noilla välineillä voi olla paljon parempi maastokelpoisuus kuin pyörillä tai ilmatyynyillä liikkuvilla välineillä, ja toki ne voivat vetää nuo jalat sisään, minkä jälkeen ne laskevat ilmatyynyn alas, jolloin ne voivat liikkua kuten ilmatyynyalus meren tai tasaisen maan pinnalla.

Kun ajatellaan esimerkiksi ritarien käyttämiä haarniskoita, niin ne jäivät aikoinaan pois käytöstä, siksi että tuliaseen luoti lävistää ne hyvin helposti, ja todella suojaavan haarniskan rakentaminen tietenkin vaatii melko paksua panssaria, mikä tekee haarniskasta liian painavan ihmisen kannettavaksi. Mutta HULC-eksoluurangon kaltaisten hydraulisten välineiden avulla voidaan kehittää sellainen haarniska tai ihmisen päälle puettava robotti, joka olisi todella tehokas väline. Sen rakenteissa voidaan käyttää hyväksi hiilikuitua sekä titaanin kaltaisia materiaaleja, joiden avulla tuo väline muuttuisi todella luodinkestäväksi. Ja sen pinnassa voisi olla esimerkiksi vastukset, joilla taistelija voi porautua jään läpi, jos hän saapuu paikalle esimerkiksi sukeltamalla.

Ja nuo haarniskat sitten voivat toimia sekä yhdistettynä sukelluspukuina sekä NBC-suoja-asuina, joissa voi olla myös tehokas elossapitojärjestelmä. Eli se voidaan varustaa sellaisella elossapitojärjestelmällä ja tekniikalla, jollainen löytyy esimerkiksi kuupuvusta. Se tekee mahdolliseksi sen, että taistelijan olo on mukava myös kaasuiskun keskellä, ja hän voi taistella sekä veden alla että veden pinnalla, ja tietenkin myös se, että hän voi juoda sekä tehdä tarpeensa puku päällä on varmasti  sotilaille mieleen. Tietenkin puvun kypärässä on älytähtäin, joka mahdollistaa kiväärin tarkan tulituksen, vaikka sotilas tulittaisi taaksepäin tai kulman ympäri, ja samalla tuo puku pysäyttää myös normaalit luodit. Samoin kypärässä olevat LLTV eli valonvahvistimet sekä infrapunajärjestelmät mahdollistavat myös toiminnan täydellisessä pimeydessä.

Niissä voi olla myös edistynyt viestintäjärjestelmä, joka jakaa esimerkiksi kypäräkameroiden kuvaa noiden pukujen käyttäjien sekä esimerkiksi taistelukoneiden  kesken, sekä myös antaa noita puvun mikrofonien hankkimaa tietoa ympäristöstään. Samoin tiedot käytetyistä ammuksista sekä puvun käyttäjien elintoiminnoista välittyy tukikohtaan. Tuollainen järjestelmä on ihmisen kannalta erittäin mukava käyttää, koska se vastaa ihmisen anatomiaa, ja siitä voi olla hyötyä muillekin ammattikunnille kuin vain sotilaille. Eli hydrauliikka antaa silloin ihmiselle supervoimat, ja hiilikuitupinta taas antaa hyvän kemikaalien ja lämmönkestävyyden. Ongelma vain on tarpeeksi tehokkaan ja kuitenkin huokean virtalähteen löytäminen, mutta suurin osa noista laitteista on muuten jo olemassa. Eli kyseessä on periaatteessa ainoastaan hydraulisella rungolla sekä edistyneellä tietotekniikalla varustettu kuupuku, jonka toteuttaminen vaatii kuitenkin tehokkaita polttokennoja tai akkuja, joiden käyttöaika pitää olla kuitenkin tarpeellisen suuri, jotta tuosta varuteesta on hyötyä.

Samoin kongitiivisten järjestelmien tukemisessa voi peliteollisuuden kautta kerättävillä tiedoilla olla suurta merkitystä. Kun kehitetään ohjelmistoja, joilla uuden sukupolven X47B:n kaltaiset UCAV-robotit lentävät, niin noiden robottien lentoratoja sekä taktiikoita voidaan kehittää esimerkiksi verkossa pelattavien lentosimulaattorien avulla. Eli lennettäessä jotain lentokonetta simulaattoreissa, niin silloin tuon pelaajan tekemät liikkeet sekä ratkaisut voidaan äänittää tietokoneelle, ja sitten tietokone valitsee ne toimenpiteet, joiden avulla pelaajat ovat nuo tehtävät pelanneet läpi.

Eli tuota virtuaalisella pelialustalla tapahtuvaa toimintaa käytetään sellaiseen toimintaan missä UCAV:tä ikään kuin "opetetaan" viemään tehtävänsä läpi autonomisesti ilman että ihminen puuttuu tehtävään muuten, kuin siten että hän klikkaa kuvaruudulta maalia, ja painaa sitten "Fire"-nappia, jonka jälkeen joko ilmassa lentävä sekä maassa tai vedessä liikkuva robotti käy sitten suorittamansa tehtävän. Kyseessä on kognitiivinen järjestelmä, joka oppii siitä, miten simuloidut taistelutehtävt viedään läpi sen, miten tuon robotin pitää toimia oikeassa tilanteessa.

elainasiaa.blogspot.fi

Uuden sukupolven robottipinta-aluksia sekä STEALTH-tekniikkaa

Taitelijan näkemys ACTUV:ista

ACTUV (ASW Continuous Trail Unmanned Vesse)-tyyppiset veden pinnalla kulkevat robottisota-alukset toimivat testiyksiköinä sellaiselle asialle, mitä maailma ei ole milloinkaan ennen kokenut. Eli niiden avulla tutkitaan mahdollisuutta rakentaa esimerkiksi ohjusristeilijöitä, joissa ei olisi ollenkaan ihmisiä. Niiden aseet kuten Gatling PHALANX CIWS voivat toimia ilman ihmisen puuttumista tuon aluksen toimintaan. Samoin niiden merenkulkulaitteisto on niin pitkälle kehittynyttä, että tuollaiset alukset voivat toimia täysin miehittämättöminä, ja niiden koko sekä tehon tuotto riittää varmasti supertietokoneen asentamiseen sen sisään, ja aluksen menestyksekäs operointi edellyttää tietenkin tehokasta supertietokonetta sekä mutkikasta tekoälyä.

Toki tuo supertietokone voi olla yhteydessä muihin supertietokoneisiin maailmalla, ja tuo varmasti antaa sille tarvittavan tietojenkäsittelykapasiteetin. Mutta taistelutilanteessa vihollisen ECM voi katkoa tuon datayhteyden tai heidän ASAT-aseensa voivat tuhota tarvittavat kommunikaatiosatelliitit. Tämän takia pitää aluksella itsellään olla tarpeeksi tehokas tietojenkäsittelylaitteisto. Sen pitää näet kyetä operoimaan myös silloin kun alus ei ole yhteydessä komentokeskukseen. Tulevaisuudessa myös suurempia aluksia varmasti automatisoidaan erittäin pitkälle, ja noiden ACTUV-alusten yhdennäköisyys USS ZUMWALT (DDG 1000) kanssa on kyllä silmiinpistävä.

Tuollainen pinta-alus voi olla myös varustettu tehokkaalla STEALTH-pinnoitteella, eli siinä on mukautuva LCD-näyttö, joka on pinnoitettu keinotimantilla tai muulla kovalla panssarilasilla. sekä tehokkaat ECM-laitteet, joiden toiminta itseasiassa kumoaa radioaallot, ja tuo laite tekee aluksesta myös STEALTH-välineen. Sen olemassaolosta ollaan epävarmoja, mutta siitä ollaan varmoja, että supervallat kehittelevät myös aktiiviseen teknologiaan perustuvaa STEALTH-tekniikkaa, joka perustuu esimerkiksi siihen että laiva ympäröidään plasmalla tai se lähettää tutkalle vastasätelyä, mikä saa sen katoamaan tutkasta.

DDG 1000 "Zumwalt"

Plasma-STEALTH on erittäin käytännöllinen esimerkiksi juuri sota-aluksissa, koska tuo alus on niin paljon hitaampi kuin lentokone, että plasma ei pääse liukumaan sen ohi. Toki ongelmana on se, että tuo sota-alus ei voi käyttää omaa tutkaansa, kun plasmakenttä on ympäröinyt sen, mutta esimerkiksi robottihelikopteri voi tässäkin asiassa olla erittäin käyttökelpoinen ratkaisu. Eli se vie tutkan aluksen plasmakentän ulkopuolelle, ja silloin voidaan kommunikaatiossa käyttää ohutta kaapelia, jolla alus voi pitää yhteyttä helikopteriin. Tuollainen ohut kaapeli voi olla hyvinkin toimia myös helikopterin virtalähteenä, ja se voi olla kuin virvelin kelassa kiinni. Ja mikään kovin paksu tuo kaapeli ei olisi, joten jos helikopteri joutuisi pulaan, niin kaapeli voidaan katkoa. Jos taas käytetään perinteistä aluksen muotoon tai käytettyihin materiaaleihin perustuvaa STEALTH:ia, niin silloin tuo helikopteri voi kommunikoida WLAN:in avulla.

Ja samalla myös tutkitaan mahdollisuutta kääntää näkyvä valo pois kohteesta, jolloin se muuttuu täysin näkymättömäksi.Tätä tekniikkaa kokeiltiin ensimmäisen kerran PROJECT RAINBOW:n yhteydessä, mutta silloin ei pystytty valmistamaan sellaisia LED-laitteita, joiden antama LUX-määrä olisi tarkasti niin suuri, että voisivat kääntää valon pois kohteesta, niin että se liukuisi suojattavan aluksen ohitse. Mutta nyt tietokoneiden aikakautena voidaan toteuttaa sellaiset laser- LED:it, että niiden avulla voidaan luoda täydellinen näkymättömyys, koska tuolloin ei valo kimpoa takaisin kohteestaan, vaan liukuu sen ohitse.  Tuo kääntäminen on sellainen prosessi, että sen pitää tapahtua aaltopituus kerrallaan, ja siksi sen valmistaminen on vaikeampaa kuin tutkan häirintä, joka väärin toteutettuna voi yksinkertaisesti van vetää lisää ohjuksia häirintälaitetta kohti, koska nykyaikainen tutka on erittäin mutkikas laite, jossa on sekä aktiivisia- että passiivisia komponentteja, joista osa toimii kuin kolmiomittain, jonka tehtävänä on havaita ECM-laitteesta lähtevä säteily.

https://www.youtube.com/watch?v=DJ0oW3wcFuo

https://www.youtube.com/watch?v=3_3QrHCF_Dc

Kohta keinoäly luo myös musiikkia, joka voi olla täydellisempää kuin mikään ihmisen tekemä sävellys

Keinoäly on siis tehnyt ensimmäisen oman sävellyksen, ja osoittanut taas sen, että tietokone lähestyy ihmistä myös luovuudessa. Keinoäly vain ei ole mitenkään erityisen luova sikäli, että sen käyttämä metodologia perustuu tieteeseen sekä tietokantoihin, joista se sitten etsii sellaisia sävelmiä, jotka varmasti "uppoavat" yleisöön. Kun tekoäly tekee sävelmää, niin sillä on käytössään tietokantoja, joissa on maailman kuunnelluimmat sävelmät, sekä sellaista "metadataa" kuin missä konsertissa oli aikoinaan kovaäänisimmät aplodit, ja mitä sävelmää on kiitelty sosiaalisessa mediassa, jolloin käytössä on aidoilta faneilta saatu aito palaute.

Mutta tekoäly myös hiukan "fuskaa" noissa sävellyksissään. Sen käytössä on näet ainakin jo lähitulevaisuudessa sellaisia tietokantoja, joita ei yhdelläkään säveltäjällä ole, eli tiedot siitä, mikä sävel tuottaa ihmiselle mielihyvää. Tämän takia nuo keinoälyllä varustetut ohjelmistot sekä tietokoneet voivat tulevaisuudessa kilpailla ihmisen kanssa melko tasaväkisesti myös luovuudessa. Mutta toivotaan että myös ihmiset jatkavat lavoilla esiintymistä, ja muistakaa että tämä on kuitenkin vain pohdintaa. Eli tietokone ei koskaan ehkä tule olemaan oikeasti mikään luova väline. Tällaista tietokantoihin perustuvaa luovuutta kutsutaan näennäis- tai oikeastaan pseudoluovuudeksi.

Sen ohjelmointiin on lisätty esimerkiksi hermoston tutkimuksessa käytettyjen CAT-skannereiden kuvia, joita otettaessa henkilöille on soitettu jotain nuotteja, ja se mikä nuotti tuottaa suurimman veren työntymisen mielihyväkeskukseen, eli stimuloi tuota keskusta tehokkaimmin valitaan tekoälyn tekemään kappaleeseen. Mutta kun puhutaan tietokoneen sekä ihmissäveltäjien tekemästä "yhteistyöstä", niin mieleeni tulee heti esimerkiksi sähköinen kitaran viritin, jossa kitaran viritystapit kiinnitetään servomoottoreihin, jollaisia käytetään radio-ohjattavien lennokkien tasojen hallinnassa, ja noita moottoreita ohjataan tietokoneella. Kun tuo laite kiinnitetään tarkkuusmikrofoneihin, niin silloin tietokone voi säätää servomoottorien avulla kitaran viritystä automaattisesti.

 Eli tuolla tavoin sitten viritetään kitara ilman, että ihminen koskee koko virittimeen käsin, ja aina on tuloksena puhdas ääni. Tuon laitteen kalibrointi tapahtuu siten, että sille soitetaan perussävel sävelraudalla, mikä on kaikille musiikkiluokista tuttu. Perussävelen mukaan laaditaan ohjelmistoon parametrit, eli syötetään kielten värähtelytaajuuksien erot ääniraudan värähtelyyn kyseisen laitteen ohjelmointiin, jolloin tietokone voi itse sitten virittää kitaran niin, että sen jokainen kieli antaa aivan sen äänen mitä pitää antaa. Ja tuo kone tietenkin on varustettu pienellä levyllä, joka soittaa tuota soitinta tasaisella painalluksella, jotta soittajan käden liike tai kohta mihin sormi osuu eivät häiritse soitinta virittävät tietokoneen työtä.
http://www.mtv.fi/lifestyle/digi/artikkeli/tatako-musiikki-pian-on-kuuntele-ensimmainen-keinoalyn-luoma-kappale/6089832

https://www.youtube.com/watch?time_continue=1&v=LSHZ_b05W7o

pseudotiedetta.blogspot.fi