Clive Cusslerin "Nostakaa Titanic!" (Raise the Titanic, 1978) on kirjoittajan ensimmäinen romaani, missä esitellään sankari nimeltään Dirk Pitt

Clive Cusslerin "Nostakaa Titanic" (Raise the Titanic, 1978)on kirja, joka ansaitsee paikkansa ihmisten hyllyssä. Se on hyvin viehättävä kuvaus siitä, kun joku supervalta alkaa kehittää erityistä asetta, millä se pystyy tuhoamaan kohti tulevia ohjuksia. Ideana kirjassa on se että USA:n asevoimat alkaa luonnostelemaan sellaista kaiutinta, millä voidaan luoda teräksen kova paineaalto.Kun Neuvostoliiton ohjukset osuvat tuohon teräksenkovaan paineaaltoon, niin silloin ne räsähtävät kappaleiksi. Itse kyllä hiukan ihmettelen, että mihin tuo USA:n tutkijaryhmä sitten tarvitsisi kirjassa mainittua "Byzanium-alkuainetta"? Kirja on ensimmäinen Dirk Pitt-romaani, ja siinä tietenkin vilisee erilaisia syvänmeren tutkimusvälineitä, mutta muuten tulos on melko paljon Alistair Macleanin romaanien kaltainen.

Eli tuon "Sisilialaisen projektin" onnistumisen kannalta tuo Titanicin nosto on ikään kuin pelkkää temppuilua, koska tuon kaiuttimen tarvitseman energian tuotantoon riittää aivan tavallinen sähköverkko. Tuon laitteen ideana on se, että voidaan kehittää ääniaalto, joka on kiveä kovempi. Ja itseasiassa esimerkiksi voimakkailla brisanttisilla räjähteillä kuten RDX:llä voidaan aikaansaada vastaava efekti, kuin metallisilla kalvoilla varustetuilla kaiuttimilla.

Tuossa räjähteillä toimivassa mallissa nuo RDX-panokset asetetaan telineissä oleviin putkiin, ja sitten nuo räjähteet laukaistaan oikealla hetkellä, jolloin sitten ilmakehässä etenevä paineaalto saa aikaan sen, että esimerkiksi lentokone voi pudota. Kun puhutaan esimerkiksi ääniaallosta, niin kyseessä on oikeastaan painerintama, joka etenee väliaineessa. Tuon ääniaallon nopeus ilmassa on vastaava kuin räjähteen sisällä etenevän palorintaman, ja siksi voidaan sanoa, että ääniaalto voi edetä ääntä nopeammin. Tuollaista painerintamaa joka etenee yli äänennopeuden kutsutaan "shokkiaalloksi". Joten toteuttaakseen tuollaisen äänikanuunan pitää sen rakentajan vain luoda kaiutin, jonka kalvo liikkuu edestakaisin ääntä nopeammin. Kun puhutaan ultravoimakkaista ääniaalloista, niin niiden mahdollista käyttöä esimerkiksi rakennusten tai lentokoneiden tuhoamiseen on varmasti tutkittu todella paljon.

Tuollainen ääniaaltoon tai nousevaan painerintamaan perustuvaa tuulitykkiä on kokeiltu monissa maissa, ja yleensä se on rakennettu niin, että esimerkiksi jättimäiseen torveen on kaadettu hiilivetyä, joka sitten on räjäytetty, niin että ylöspäin nousevat paineaallot ovat tuhonneet lentokoneita. Itse olen sitä mieltä, että tuulitykissä voisi olla potentiaalia esimerkiksi helikopterien torjuntaan. Mutta kun mietitään sitä, millainen tuulitykki voisi myös olla, niin silloin voidaan malliksi ottaa esimerkiksi rakettimoottori, joita asetetaan kohteen ympärille riviin. jolloin sitten voidaan muodostaa valtavan voimakas kuuman kaasun seinä, jolla estetään ainakin matalalla lentäviä lentokoneita pääsemästä kohteisiin.

 Kuitenkin esimerkiksi kaiutinten tai paineilman avulla toimiva tuulitykki olisi varmasti väline, joka joka olisi ehkä jopa kiinnostava esimerkiksi Pentagonin työntekijöiden mielestä. Mutta jos tuollainen supervoimakas kaiutin voidaan rakentaa sellaiseksi, että siitä tulee tarpeeksi kevyt, ja sillä olisi riittävän voimakas virtalähde, niin ehkä tuollaista järjestelmää voitaisiin käyttää myös lentokoneen nostamiseen ilmaan. Eli sen alle lähetetään supervoimakkaiden kaiuttimien avulla voimakkaita ääniaaltoja, jotka nostavat sen irti maasta. Ja jos tarkasti ajatellaan, niin LRAD-tekniikka voisi tehdä tuosta välineestä jopa sellaisen, että sitä voitaisiin oikeasti käyttää.

 Mutta kun ajatellaan tuota kirjaa vähän tarkemmin, niin silloin kyllä vähän rupeaa hymyilyttämään sellainen ajatus, että koko Titanic pitäisi nostaa sen takia, että tuollaista alkuainetta muka tarvitaan, ja jos se olisi sitten kaivettu jostain Novaja-Zemlijalta, niin silloin kyllä kirjan loppu hiukan ontuu, koska silloin USA käyttää kaiken Byzaniumin tuossa kokeessaan. Mutta kirja on oikeastaan aika hyvin kirjoitettu, vaikka se onkin Clive Cusslerin ensimmäinen romaani, ja ehkä sen takia suhteellisen kömpelöä tekstiä.

Ja kuten varmaan kaikki tietävät, niin tuo alkuaine "Byzanium" on täysin kuvitteellinen materiaali, koska maan pinnalla tai oikeastaan maapallolla luonnollisista alkuaineista painavin on Uraani, jonka jälkeen tuossa systemaattisessa taulukossa tulevat alkuaineet on keinotekoisesti valmistettu esimerkiksi pommittamalla toisia alkuaineita neutroneilla tai törmäyttämällä niitä lineaarikiihdyttimissä, joiden teho on vain murto-osa CERN:in syklotronin tehosta, mutta tuo alhaisempi teho estää noita atomeja hajoamasta palasiksi kun niitä törmäytetään. Ja tuolloin voidaan fuusiotekniikalla valmistaa melkein miten paljon uusia alkuaineita hyvänsä.

Nykyään muuten alkuaineiden toteaminen tapahtuu spekroskoopilla, joka on paljon tarkempi ja nopeampi alkuaineen toteamisväline kuin perinteinen kemiallinen testaus, ja se sitten tietenkin tekee mahdolliseksi myös äärimmäisen lyhyt ikäisten, eli sekunnin miljoonasosan olemassa olevan aineen toteamisen alkuaineeksi niiden spektriviivojen avulla. Tuollaisen laitteen avulla ovat löytyneet mm. alkuaineet 115 ja siitä eteenpäin tulevat alkuaineet, joiden olemassaolo oli ennen pelkkää teoreettista pohdintaa.

Tuollaisten superraskaiden alkuaineiden avulla voidaan valmistaa noin pingispallon kokoinen ydinreaktori, jolla sitten voisi esimerkiksi lentokone lentää jopa vuosien ajan. Ja jos voidaan luoda tuollainen superraskas alkuaine, jonka puoliintumisaika olisi ehkä kaksi vuotta, niin ihmisen unelmasta rakentaa todellisen elämän "Millenium Falcon voisi tulla totta. Titanicia ei varmasti koskaan tulla oikeasti nostamaan, koska se on katkennut kahtia upotessaan.


kirjabloggaus.blogspot.fi

Maailman huonoimpiin elokuviin kuuluu myös Väkivallan vihollinen sarjan osat 1-5 (mitkä on filmattu vuosien 1974-1994 välillä), joka on pelkkää asiatonta lahtaamista koston nimissä

Yksi maailman huonoimmista, omalla tavallaan turhimmista  sekä väkivaltaisimmista väkivaltaelokuvien sarjoista on Michael Winnerin ohjaama Brian Garfieldin kirjoittamiin kirjoihin pohjautuva  Väkivallan vihollinen (Death Wish) I-V, jossa pääosaa esittää "Huuliharppukostajassa" loistanut Charles Bronson, jonka roolihahmo on arkkitehti Paul Kersey, jonka perhettä sekä ystäviä hakataan tuossa elokuvasarjassa, ja joka kerran tuo mies sitten lähtee kostamaan tuota tekoa. Ja mielestäni kyseinen elokuvasarja on oikeastaan älytöntä lahtaamista, josta ei ainakaan mallia kannata kenenkään lähteä ottamaan. Mutta kuten varmaan tiedämme, niin taiteilijat eivät ajattele asioista kuten me muut teemme, ja siksi voidaan sanoa, että tuohon elokuvasarjaan sisältyy kammottava varoitus, että koskaan ei kehenkään pidä sitten mennä luottamaan.

Eli tuossa elokuvasarjassa saattaa olla piilovaroitus siitä, että joku poliisimies saattaa lähteä teettämään omaa likaista työtään. Kyseessä on amerikkalaisen elokuvan aateli, jonka tarkoitus on ilmeisesti lähinnä markkinoida coltin aseita sekä erittäin ikävää ajatusmallia, jossa omankäden oikeudella saadaan aikaan parannusta. Kun mietitään tuota elokuvaa sekä sen juonta, niin näitä elokuvia voidaan kuitenkin pitää sellaisena käsitteenä, jota joku MKULTRA-ohjelman työntekijä sitten voisi käyttää hyväkseen manipuloidessaan ihmisiä väkivaltaiseen käytökseen. Eli kuten tiedämme, niin nämä todella huonot elokuvat ovat lajissaan aivan täydellisiä floppeja, joista kuitenkin löytyy sellainen ajatusmalli, että mitä jos vaikka joku viranomaisten palveluksessa oleva henkilö sitten päättää ryhtyä manipuloimaan jotain henkilöä esimerkiksi ajamaan omia poliittisia päämääriään väärällä sekä täysin laittomalla tavalla.

Varsinkin kun viimeistä osaa sattuu katsomaan, niin siinä tulee mieleen sellainen kauhistuttava ajatus, että onko Kerseyn kaverin hakkaaja mahdollisesti saanut tehtävänsä poliisin mieheltä. Tuollainen ei olisi oikeassa elämässä mitenkään mahdotonta, kun ajatellaan sitä millä tavoin esimerkiksi "under cover" poliisit toimivat. Eli he soluttautuvat katujengeihin, ja sen kautta pyrkivät sitten pääsemään mafian jäseniksi, sekä ystävystymään noiden gangsterien kanssa. Ja toki tuollaiset mafian miehet varaan haluavat nähdä jotain CV:tä, ennen kuin päästävät tuollaisen poliisin omiin tuttavapiireihinsä, ja alkavat luottaa häneen. Tuon takia saattaisi jollekin "under cover"-operaattorille tulla mieleen sellainen ajatus, että hän hakkaa jonkun ihmisen. Ja tietenkin aseistettu Kelsey on pidätetty välittömästi tuon teon jälkeen. Ja jos tuota juonta lähdetään purkamaan vähän perusteellisemmin, niin tietenkin voidaan väittää, että ohjaaja sitten ajatteli, että tuo Bronsonin roolihahmo olisi jotenkin noiden poliittisia päämääriään ajavien poliisien mielestä sopiva suorittamaan katujen "puhdistuksen". Jos nuo ammutut jengin jäsenet ovat tuollaisen Paul Kerseyn tappamia, niin silloin eivät tietyt poliisit joutuisi vastaamaan kysymyksiin.

Ja toki esimerkiksi jengiyksikön jäsenet joskus käyttävät melko kovia otteita, joten jos tuollainen Paul Kersey sitten ampuisi noille poliiseille epämiellyttäviä henkilöitä, niin laitos ei joutuisi mitenkään pulaan tuon asian takia. Paul Kerseyn kaltaiset ihmiset ovat loistavia kohteita tuollaiselle manipuoloinnille, jossa heihin suunnataan väkivaltaa, jolla nuo ihmiset motivoidaan kostamaan kokemansa vääryydet, ja toki jos poliisipäällikkö sanoisi muka vihapäissään lukiessaan tuon Kerseyn taustan, että "hän tappaisi nuo hakkaajat", niin tuollainen henkilö saattaa ottaa sen asian ikään kuin kehotuksena lähte kostoretkille, ja tuossa elokuvassa on koko ajan sellainen alavire, että ovatko nuo kerseyn ampumat henkilöt oikeasti tehneet hänelle yhtään mitään.

Tuollaiset Bronsonin näyttelemän arkkitehdin kaltaiset ihmiset ovat usein herkkiä eivätkä he ole tottuneet väkivaltaan, joten heitä on tuolla tavoin helppo manipuloida uskomaan että kaikki USA:n rikolliset ovat mustia. Ja se on tietenkin kammottava stereotypia, että tuollaiset raiskaajat sekä ryöstäjät ovat jotenkin katujengien jäseniä. Tuollaisten arkkitehtien sekä heidän lastensa hakkaamisesta sitten  varmasti hyötyvät myös kaikki äärijärjestöjen kuten Ku Klux Klanin jäsenet, joiden etu on saada tuollaisia hyvin koulutettuja ihmisiä jäsenikseen, jotta heitä sitten voidaan käyttää välineenä propagandassa.

Ja tuollaista Kerseytä on helppo provosoida jossain Ku Klux Klanin kokouksessa, jossa häntä yllytetään sitten huutamaan mustien vastaisia iskulauseita selittämällä, että noita katujengejä muka suositaan oikeudessa heidän ihonvärinsä takia, ja ainoa laki joka pätee on omankäden oikeus. Kuitenkin voidaan sanoa, että tuossa elokuvassa kerrotaan sellaisesta toimintamallista, missä poliisi ikään kuin manipuloida ihmistä tekemään sen likaista työtä, ja se että poliisissa on mustia työntekijöitä, ei tarkoita muuten sitä, että noilla mustilla poliiseilla olisi yhtään sen liberaalimpia asenteita katujengejä kohtaan kuin valkoisellakaan poliisimiehellä on.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Arthur C. Clarken "Maan valo" (Earthlight, 1955). on kirjailijan nautittavimpia SciFi-romaaneja

Arthur C. Clarken kirjat ovat todella nautittavia SciFi-romaaneja, ja tässä sitten esittelen teille kirjan nimeltään, ”Maan valo”, joka on yllättävän helppolukuinen sekä kepeä, vaikka se käsittelee tilannetta, missä Maa joutuu sotaan omia siirtokuntiaan vastaan. Toisin kuin Tähtien Sota (Star Wars) ja monet muut avaruussotaromaanit niin Maan valo sijoittuu paljon suppeampaan toimintaympäristöön kuin nämä sitä paljon tunnetummat romaanit.

Koko romaani perustuu ajatukseen siitä, että ihminen on valloittanut aurinkokunnan, mutta ei vielä ole lentänyt tähtiin, ja tuossa romaanissa sitten on ideana se, että noissa avaruussiirtokunnissa on kirjan tapahtumahetkellä syntynyt ensimmäinen sukupolvi ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet maassa, ja siten he ajattelevat tempaista nuo siirtokunnat irti maan komennosta. Ja koska kyseessä on avaruussotaromaani, niin tietenkin tuo repäisy tapahtuu taistelun avulla.

Eli tuo romaani on tietenkin täynnä teknisiä vempaimia, joista tyylikkäin on tietenkin kuun pinnalle rakennettu rautatie, jota pitkin päähenkilö sitten matkustaa tuonne Kuun kaupunkiin. Kyseinen juna voisi hallinta sekä moottoritekniikkansa puolesta muistuttaa melko paljon nykyään käytössä olevia TGV tai ICE-junia, joihin on vain lisätty ilmalukko sekä meteorisuojus. Tuo juna sitten lukisi kuun pinnalla sähkömoottorien avulla, ja kun se tulee asemalle, niin ulos työntyvä ilmalukko kiinnitetään tuohon rakennukseen, jotta tuo kiskoilla liikkuva avaruusalus sitten voi purkaa lastinsa tuohon kuussa olevaan tukikohtaan. Eli tuon ilmalukon kautta sitten voivat matkustajat vaivattomasti siirtyä kuun kaupunkiin.

Mutta tuo romaani pitää sisällään myös muita teknisiä saavutuksia, joista ehkä joskus tulee oikeassa elämässä totta. Esimerkiksi siinä esitellään tykki, joka ampuu sulatettua kuupölyä magneettitykeillä vastapuolen aluksia kohti, jotka saattavat vaikuttaa todella futuristisilta, mutta todellisuudessa ne ovat ehkä Arthur C. Clarken ajatuksissa olleet vain magneettikentän ympäröimiä aluksia, joissa käytetään NERVA-moottoreita. Noihin moottoreihin voitaisiin saada vetyä esimerkiksi hajottamalla elektrolyyttisesti Jupiterin Europa-kuusta saatua vettä hapeksi ja vedyksi, joita voidaan käyttää esimerkiksi rakettien polttoaineena, tai sitten tuolla hapella voidaan korvata siirtokunnista karannutta happea.

Noilla moottoreilla varustettuna ne sitten voidaan ohjata kohti Kuuta, ja sitten ikään kuin pysäyttää leijumaan sen tasankojen päälle. Tai sitten niissä käytetään plasmaionimoottoreita, joilla sitten voivat suorittaa tyylikkäitä lentonäytöksiä. Plasmaionimoottorit ovat sähköstaattisia työntöjärjestelmiä, joiden idea on sama kuin normaaleissa ionimooottoreissa, mutta moottorin läpi johdetaan vain paljon enemmän ainetta, jotta niiden työntövoima kasvaisi tarpeeksi suureksi. Ja tuo plasmaionimoottori sitten tietenkin voidaan varustaa kääntyvällä kiihdyttimellä, johon tuo kaasumaiseen tilaan kuumennettu ionisoitu ajoaine kuten elohopea johdetaan.

Tuollaisesta moottorista voidaan askarrella myös ionitykki, jonka lähettämä ionisuihku voidaan pitää kasassa ampumalla kohteeseen kaksi sisäkkäistä ionisuihkua, joissa käytetään vastakkaisilla varauksilla varustettuja ioneja. Tuolloin säde voidaan pitää kasassa, ja ionisuihkulla on vaikutusta myös pitkän matkan päästä. Mutta toki noiden säteiden ohjaaminen sivuun aluksen tai muun kohteen ympäriltä on melko helppoa, eli kohde pitää vain peittää sellaisella magneettikentällä, mikä hajottaa tuon ionisuihkun, ennen kuin se osuu kohteeseensa. Toki magneettikenttiä voidaan hyödyntää myös oikean elämän STEALTH-teknologiassa, eli esimerkiksi lentokone peitetään magneettikentällä, jolla tutkan lähettämät radioaallot ohjataan sivuun tuosta suojeltavasta kappaleesta.

Tuo magneettikenttä voi olla muodoltaan pitkulainen, jolloin se muodostaa ”virtuaalisen Stealth-pinnan”, joka käyttäytyy kuin STEALTH-lentokone, mutta on puhtaasti magneettikenttään perustuva malli. Kun puhutaan siitä, mitä kaikkea tuossa melko helposti luettavassa romaanissa tapahtuu, niin siinä sitten saattaa olla sellaisia asioita, kuin biomekaanisia eli latex-maalin kaltaisia avaruuspukuja, sekä melko erikoisia taktiikoita, joissa esimerkiksi kuun pintaa pommitetaan, jotta Maan taisteluasema joutuisi laavavirtaan. Tuo kuun kaupunki voisi olla ihan mukava asia, eli se tehdään siten että tavallinen kaupunki rakennetaan valtavan mylarkuvun sisälle, ja kun ajatellaan sitä miten kuuasemaa olisi käytännöllistä lähteä toteuttamaan, niin ensin kuuhun vietäisiin valtavia mylar-palloja, jotka sitten kaivetaan puolittain maan sisään, ja täytetään puoliksi kuubetonilla.

Tuota betonia voidaan muuten valmistaa sulattamalla kuun pölyä mikroaalloilla, jota sitten valetaan tuon lämpöeristellä vuoratun mylarpallon sisään. Sitten tuon pinnan päälle tehdään muut rakennukset, ilmalukko asennetaan paikolleen ja sitten tuo rakennelma täytetään kaasulla eli paineilmalla. Eli tällä tavoin ajatellen kuuasema voisi olla jo nyt mahdollinen, ja sitten tuo mylarpallo pitää peittää meteoriittisuojalla, joka parantaa turvallisuutta, ja sitten tietenkin noita palloja pitää olla useita sisäkkäin, jotta ne olisivat mahdollisimman turvallisia käyttäjiensä kannalta. Ja toki kuun heikko painovoima sitten auttaa noiden rakennelmien valmistamisessa.

kirjabloggaus.blogspot.fi 

Miten joku uskaltaa ehdottaa toiselle rikosta, josta kuitenkin tietää joutuvansa vastaamaan teostaan?

Kun luetaan jotain romaaneja tai katsotaan elokuvia, niin silloin tietenkin niissä esiintyy "pääpahis", joka jakelee tappokäskyjä liukuhihnalta. Kun tuota tilannetta verrataan todellisen elämän palkkamurhaajiin, niin tilanne voi olla hiukan mutkikkaampi, koska mitään virallista ammattitappajien ammattikuntaa ei missään valtiossa ole, paitsi sitten tietenkin valtiollisilla turvallisuuspalveluilla saattaa olla jonkinlainen kommandoryhmä käytössään eliminoitititehtäviä varten. Kuitenkin yksityishenkilön yllyttäessä toisia rikokseen, niin silloin pitää kysyä, että miten hän uskaltaa tuollaista tehdä? Millä esimerkiksi koulukiusaaja sulkee alaistensa sekä  uhriensa suun, jotta hän voi olla varma siitä, että uhrit tai hänen jengissään kulkevat kaverit eivät puhu? Samalla tavoin terroristien johtajien on varmistuttava, että hänen alaisensa eivät sysää häntä syrjään parilla AK-47 sarjalla, jolloin tuo pomo ei pääse sitten kertomaan tämän alaisten teoista muille.

Kuitenkaan noita tehtäviä ei varmasti jaella mitenkään kovin heppoisin perustein, koska jos tuollainen kommandoryhmän jäsen tunnistetaan, niin silloin hänellä ei kauhean montaa länsimaista valtiota ole jäljellä, mihin tuo henkilö sitten voi matkustaa. Eikä niitä varmaan myöskään  kauko-idästä kovin montaa löydy, koska jos joku valtio paljastuu sellaiseksi, että sen johto jakelee murhakäskyjä, kuten jossain trillereissä tapahtuu, niin silloin se liitetään hyvin nopeasti "terrorismia tukevien maiden" listoille, jonne pääsee jokainen valtio, joka antaa passiaan käyttää väärin. Toki eräät Pohjois-korean agentit olivat laittaneet pommeja lentokoneisiin, ja toki he olivat luulleet pommien olevan ns. "valepommeja", joita piti käyttää simulaatiossa, mutta joku meni sitten vikaan, ja tuohon jumbojetiin laitettiin virritetyt pommit, jotka surmasivat paljon ihmisiä.

Tuolla toiminnalla tarkoitetaan sellaista tilannetta, missä esimerkiksi maahan tuodaan aseita diplomaattisen koskemattomuuden turvin. Kun puhutaan esimerkiksi jostain "Mission impossiblesta", niin siinä tietenkin esitetään tilanteita, joissa esimerkiksi palkkasoturiryhmä kaappaa lentokoneen, ja sitten tainnutettuaan matkustajat lentää koneen vuorta päin. Todellisuudessa tuo kohtaus tai siinä esitetty toiminta voisi onnistua oikeassa elämässä, eli ensin koneen ohjaimet otetaan haltuun, ja sitten koneen ohjaamon katto räjäytetään irti, jolloin alipaine imaisee nuo miehet pois koneesta, ja he voivat sitten käyttää sen jälkeen normaalisti laskuvarjoja.

Toivon mukaan kuitenkin lentokentän turvallisuusviranomaiset ymmärtävät sen vaaran. Matkustajien tainnuttaminen sitten toimii niin, että koneen ilmanpainetta vähennetään, jotta he pyörtyvät. Koneen katon räjäytys hoituu sitten että siihen kiinnitetään sellaiset räjähteet, että niillä voidaan luoda ulospäin suuntautuva räjähdysvaikutus, mikä saa koneen rungon hajoamaan, ja tietenkin nuo ryhmän käyttämät laskuvarjot sekä muut varusteet pitää toimittaa koneeseen. Itse muuten en tätä ole keksinyt, vaan se on esitetty alun perin Clive Cusslerin kirjassa, jonka nimeä en nyt satu muistamaan. Kuitenkin tuollaisen operaation toteutusta on pidetty epätodennäköisenä, ennen kuin  9/11 isku World Trade Centeriä vastaan tapahtui. Tuolloin jotkut ihmiset ovat esittäneet sellaisia käsityksiä asioista, että ehkä vain koneen lentäjät tai toinen lentäjistä olisi tiennyt siitä, mitä oli tulossa.

Eli muut olisivat olleet mukana vain ikään kuin "turisteina" joiden tarkoitus oli kaapata kone, ja laskeutua maahan, jonka jälkeen he olisivat voineet julistaa tuota omaa asiaansa. Tuohon voisi viitata sellainen asia, että matkustajat eivät tehneet ehkä vastarintaa kuin vasta viimeisen koneen ollessa matkalla kohti Pentagonia. Joidenkin vielä hurjempien huhujen mukaan joku olisi ehkä poistunut jostain koneesta sen huoltoluukun kautta ehkä veden päällä laskuvarjolla tai pukeutuneena pelastusliiveihin, joiden tarkoitus on nostaa henkilö pintaan kasvot ylöspäin, vaikka hän olisi tajuton osuessaan veteen.

Tuolloin hyppy noin 300 metrin korkeudesta olisi ehkä onnistunut, ja kun WTC-torneista olisi noussut savua ja tulta, niin kukaan ei ehkä olisi huomannut henkilöä, joka oli uimassa rantaa kohti pelastusliiveissään. Kyseinen ajatelma on kuitenkin vain kuvitelmaa, mutta se olisi voinut toimia oikeasti. Tuo isku oli erittäin brutaali teko, joka tapahtui keskellä Manhattania, joten sen tehoa lisäsi median kiinnostus asiaa kohtaan, ja näin teon teettäjä sai aikaan sen, että ihmisille tuli ajatus, että siellä olisi voinut olla kuka hyvänsä. Kun tuota tekoa pohditaan jälkeenpäin, niin siitä oli noille teettäjilleen enemmän haittaa kuin hyötyä, koska se sitten auttoi George W. Bushin toiselle kaudelle, ja oikeutti USA:n hyökkäämään sekä Irakiin että Afganistaniin. Vähän aikaisemmin Pentagonin johtoa oli kritisoitu sen tavasta hyökätä terroristeja vastaan lentokoneilla, jonka jälkeen kuitenkin Osama Bin-Ladenin teko sai aikaan sen, että USA aloitti voimakkaan operaation terroristeja vastaan sekä irakissa että Afganistanissa.

Kun puhutaan noista salaliitoista, joita tuon tapauksen yhteydessä on vellonut, niin silloin kyllä voisin kysyä, että olisiko tuo Bin-Ladenin teko ollut sellainen, että hän halusi ehkä kostaa muille ihmisille sen, että häneltä meni parhaat vuodet Afganistanissa. Tai sitten joku muu halusi, että USA aloittaa voimakkaammin hyökkäykset Talibania sekä Bin-Ladenin ryhmää vastaan. Tuo joku ei välttämättä ole taho, joka on mitenkään muuten yhteydessä USA:n hallitukseen, vaan kyseessä voi olla temppu, jolla pyrittiin estämään Talibanin hallinnon kehittyminen, ja samalla  Afganistanin saattamisen sellaiseen tilanteeseen, missä siellä voitaisiin tehdä tutkimuksia esimerkiksi taliban-vaikuttajien suhteesta neuvostoliiton asevoimiin. Eli kysymys on siitä, että ostiko Taliban silloin Neuvostoliiton asevoimilta aseita, joilla se sitten hankki vallan itselleen.

Ja viimeinen asia, minkä nuo ammatikseen taistelleet sekä toimintaansa huumekaupoilla rahoittneet talibanit halusivat oli rauha. Joten liittyykö tuo New Yorkiin tapahtunut isku sitten siihen, että tuolla toiminnalla haluttiin saada ihmisten huomio pois Afganistanin toyhdest päätuotteesta eli oopium-unikoista, joista sadon sadon turvin Taliban tai kuka noita viljelmiä sitten halitsikaan osti itselleen aseita ja ammuksia. Tai oliko niin, että katkeroitunut sekä ehkä huumeiden käytön tuhoama Bin-Laden olisi ehkä omin päin tehnyt päätöksen tuosta iskusta, jos häneltä alkoi terveys tuhoutua, ja Taliban oli hänet hylännyt, niin silloin tuo mies saattoi toteuttaa kyseisen iskun ilman talibanin lupaa, ja ilman WTC-iskua kyseinen järjestö olisi saattanut saada jatkaa hirmuvaltaansa Afganistanissa, koska tuolloin ei länsimaisia uhreja olisi syntynyt.

espoonmetsa.blogspot.fi

Miten oikeasti pitäisi romaaneja kirjoittaa, ja samalla esittelen myös ajatelmia John Lé Carren kirjojen sankareista

Opiskellessa kannattaa miettiä aina sitä, että silloin kun jollain asialla on merkitystä, niin silloin sitä ei ole ehkä ollenkaan saatavilla. Eli missään nimessä ei kannata tuudittautua siihen, että esimerkiksi sähköpistokkeita olisi opiskelutilassa, joten aina kannattaa varautua muistiinpanojen tekemiseen paperille, missä henkilö ei ole riippuvainen tietokoneista tai sähköstä. Samoin mm. verkon salasanojen saaminen ei ole mitenkään itsestään selvää, vaan opiskelija saattaa joutua työskentelemään ilman verkkoa, jos hän ei halua käyttää omaa puhelintaan modeemina, mikä tietenkin kuluttaa sen akkua aivan liikaa.

Joten sen tähden kannattaa sitten ottaa sellainen linja, että omat paperit kannattaa olla mukana, koska kukaan ei ehkä myöskään lainaa tietokonetta muistiinpanoja varten. Paperi ei vaadi sähköä, jotta sitä voisi käyttää muistiinpanojen tekemiseen, ja kynä ei paljoa maksa. Samoin jos esimerkiksi muistiinpanoja halutaan käyttää vaikkapa esseen aineistona, niin silloin pitää muistaa se, että suurin osa maailman tietokoneista on kytketty Internetiin, ja siksi kannattaa vähän miettiä mitä sinne koneelle oikeasti kirjoittaa, jotta esimerkiksi mikrotukihenkilö ei tarkkaile koneen käyttöä.

Paperia ei voi samalla tavoin hakkeroida kuin tietokoneita, vaan se pitää oikeasti varastaa, jotta tietoturva vaarantuu. Tämän takia koskaan ei saa arkaluonteisia asioita kirjoittaa Internetiin tai sähköiseen tallennusvälineeseen, vaan ne pitää aina kirjoittaa käsin sekä käyttää irtopaperia, jotta muistiinpanot voidaan sitten hävittää tarpeen tullen, ja tuo on tärkeää esimerkiksi jos henkilö haluaa kirjoittaa romaanin tai tehdä muuta luovaa työtä, missä hän ei halua näyttää keskeneräisiä töitä kustannustoimittajalleen. Tuolloin tietenkin pitää muistaa se, että muistiinpanot sitten pitää editoida tietokoneella sellaiseen asuun, että ne voidaan esittää kustantajille, jotka antavat niistä kommenttinsa.

Eli kun romaanin kirjoittaja kirjoittaa tarinaa, niin tietenkin ideaalista olisi se, että hän kirjoittaa ensin luvun asiat ikään kuin vuokaavioksi tai kronologiseen järjestykseen ranskalaisilla viivoilla, ja sitten nuo viivojen takana olleet ideat sitten kirjoitetaan kappaleiksi koneella, ja tuota tietenkin kustannustoimittaja tai joku muu pomo sitten varmasti  katsoo mieluummin, kuin jotain paperiläjää pöydällä. Ja tietenkin kirjoittajan työ vaatii inspiraatioita, joten esimerkiksi ilmaisia yleisöluentoja ja esimerkiksi teknisiä julkaisuja sekä YouTube-videoita voi hyödyntää, kun kirjoittaja luo hahmoa sekä miljöötä omalle tuotteelleen, mikä on kirja. Eli tekniikan sekä yhteiskunnan, miljöön sekä historian tuntemus ei tietenkään ole kenellekään pahasta, mutta kirjailija on noiden asioiden vanki. Eli hänen luomuksensa on sellainen, että se sijoittuu väkisin johonkin paikkaan, oli kyseessä dekkari, sotakirja tai rakkaustarina.

Tietenkin esimerkiksi sotaa ta jotain sotatapahtumaa voidaan käyttää juonen  kehyksenä, kuten on toimittu monissa vakoilukirjoissa, joissa sankari jäljittää esimerkiksi vihollisen agentteja oman armeijansa esikunnasta, ja joutuu ikään kuin nolosti vaaraan. Eli hän käy omaa sotaansa erillään muista sotilaista paikassa, joka näyttää alkuun erittäin turvalliselta, mutta sinne tietenkin on solutettu vihollisen toimija, kuten John Lé Carren romaaneissa, missä turvallisuus pettää paikassa, jota ympäröivät piikkilanka-aidat sekä konekivääriasemat. Tuo luo tietenkin kuvan siitä, että Karla olisi voinut soluttaa agentteja brittien tiedustelun sydämeen. Joidenkin ihmisten mielestä John Lé Carren agenttigallerian Karla on ehkä nainen, ja hänen esikuvansa saattaa olla kuuluisa naisvakoooja Mata Hari, joka vakoili Ensimmäisessä Maailmansodassa Saksan hyväksi.

Eli pieni koko tietenkin viittaa siihen, että Karla olisi nainen. ja Smiley taas mies kuten monissa muissakin klassisen trillerin kaavaa käyttävissä romaaneissa tapahtuu. Eli noiden romaanien "paha" on Karla, KGB:n vastavakoilun päällikkö, joka on eräänlainen "Sauron-hahmo" noissa tarinoissa. Hän on kasvoton sekä taitava toimija, joka pelaa mielellään shakkia. Smiley taas on erittäin maskuliininen brittiagentti sekä Karlan vastapeluri, joka selvittää brittien vakoiluverkostoon kohdentuvia hyökkäyksiä.

Heidän maailmansa on kuitenkin meille tavallisille ihmisille tuntematon sekä epätodellinen vakoilu varjomainen maailma, jossa kukaan ei tiedä, kuka on ystävä ja kuka vihollinen. Ja tuohon vakoilun maailmaan pääsee vain harva ja valittu, joten Smiley sekä Karla ovat tietenkin ylpeitä työstään sekä siitä, että saavat kuulua tuon maailman eliittiin, ja he elävät tiedoista, joita nämä palvelut eli MI-5 sekä KGB hankkivat ihmisistä. Ja vaikka he ovat vastapelureita kylmän sodan armottomassa maailmassa, niin silti he arvostavat toisiaan, sekä on kuin kohtalon ivaa, että he ovat myös ikään kuin toistensa kopioita, jotka lopulta pelaavat keskenään shakkia.

Mutta todellisessa elämässä moni vakooja on jäänyt tulematta kotiin, ja ehkä vielä harvempi on tarinaansa kertonut. He tietävät monia salaisuuksia, joiden haltijat eivät halua niiden tulevan koskaan esille, ja kuten joskus olen kirjoittanut, niin he kokivat samat asiat kuin vastapuolen siviiliväestökin, ja ajatellaan että Abwehrin mies olisi ollut Lontoossa Blizin aikaan, jolloin hän olisi ollut Luftwaffen hyökkäyksen alla, Se ehkä olisi vaikuttanut tuohon henkilöön syvästi. Eli ei ole mitenkään mukavaa olla omien hyökkäyksen kohteena. Saman olisi kokenut myös esimerkiksi Hampuriin sijoitettu brittiagentti.

Toisaalta pitää muistaa se, että vakooja liikkuu normaalien ihmisten keskellä, ja tuntee myös vastapuolen ihmisinä. Ja kauheimmissa kuvitelmissani ajattelen, että ehkä  joku brittiagentti olisi ehkä joutunut todistamaan Holocaustia tai toimimaan ehkä jopa tuhamiskomennuskunnassa vakuuttaakseen Himmlerin omasta vilpittömyydestään, niin uskon että tuollaisia asioita ei hän koskaan haluaisi kertoa. Eikä kukaan halua kertoa varmasti sitä, että oliko joku liikemies jo saanut saksalta esimerkiksi Lontoon maaherran eli gauleiterin arvon, mutta tietenkin tuo hanke jäi väliin, koska Hitler ei saanut Britanniaa valloitetuksi. En usko että tuollainen mies olisi ollut kovin haluttua seuraa pubeissa, vaikka hänellä ehkä olisi ollut myös tärkeitä tietoja noista henkilöistä, jotka sodan aikaan vehkeilivät Hitlerin kanssa.

elainasiaa.blogspot.fi