Mitä oikeastaan tarkoittaa termi "mustan miehen taakka"?

Dr. Livingstone kantajiensa kanssa ylittämässä jokea
Kuva I

Yllä oleva kuva (Kuva I) on julkaistu monissa kirjoissa, Siinä kuvataan tilannetta, missä kuuluisa tutkimusmatkailija Dr. Livingstone ylittää terästä jokea, ja siitä on tullut orjuuden sekä rasismin symboli nimellä "mustan miehen taakka" Vaikka Livingstone oli sairas, niin tämä kuva kertoo paljon eurooppalaisten asenteesta afrikkalaisia kohtaan, ja tämä kuva kertoo koko luokkayhteiskunnan ajattelutavan, siitä mitä tarkoittaa "jaettu taakka", eli vaikka tuo kastelee vaatteensa, niin hänen kantajansa uivat kaulaa myöten vedessä. Noista tutkimusmatkailijoiden päiväkirjoista kuvastuu sellainen asenne, mitä ei voi sanoin kuvailla, eli heitä huoletti revennyt paita enemmän kuin kantajiensa turvallisuus, ja vaikka Livingstone oli lääkäri, niin hän ei koskaan maininnut hoitaneensa yhtään kantajaansa tai edes välittäneen siitä, että oliko jollain heistä mahdollisesti malaria. Vaikka Livingstone vietti 30 vuotta afrikassa, ja hän oli tietenkin omien väitteidensä mukaan sairas, niin näitä kuvia käytetään säälittä rasisminvastaisessa taistelussa.

Livingstone arvostellaan paljon, ja arvostelijoiden mielestä  hän kannatti itseään kantotuolissa  ympäri Kongo-joen vesistöä, tai oikeastaan hänellä oli kannattava lepolasse (Kuva II) , missä hän sitten kirjoitti kuuluisan teoksensa. Mutta se kuka nuo kuvat piirsi oli varmasti joku toinen kuin kuuluisa tutkimusmatkailija itse.

Eli nuo kuvat sitten tuhosivat hänen maineensa joidenkin ihmisten silmissä ja hän kuoli joko malariaan tai Ebolaan tuolla kaukana Sambiassa, missä hän etsi Niilin alkulähteitä, vaikka kuolinsyyksi on mainittu punatauti sekä malaria. Tuosta sairaudesta on kuitenkin olemassa vain hänen kahdeksi palvelijakseen esitetyn henkilön "Susiksi" sekä "Chumaksi" esitetyn henkilön väitetyt lausunnot, eli en tiedä ketä sitten noiden henkilöiden nimet muistiin laittanut konsulivirkailija oli käynyt haastattelemassa, mutta noiden palvelijoiden väitetään seuranneen Livingstonen arkkua Afrikassa, ja he olivat(faktana estetyn) tarinan mukaan haudanneet hänen sydämmensä afrikkaan.

Seuraavassa tekstissä sana "valkoinen" määritellään ryhmäksi, joka pitää valtaa erityisen "me" hengen avulla. Sana "mustat" taas tarkoittaa samaa kuin "toisen luokan kansalainen", joka arvostetaan aina "meitä" eli vallanpitäjiä alemmalle tasolle, ja tuota asiaa sitten perustellaan sillä, että toisen luokan kansalaiset eivät ole "kypsiä" pitämään valtaa maassa, eivätkä edes pysty tekemään itseään koskevia päätöksiä. Tämä tarkoittaa sitä, että nuo "toisen luokan ihmiset" tarvitsevat ikään kuin virkaholhoojan valvomaan "etuaan".

Eli käytännössä eristämään sekä nöyryyttämään noita "toisen luokan kansalaisia", joiden kansalaisoikeuksia verrataan aina "ykkösluokan kansalaisten" oikeuksiin, ja heillä pitää tietenkin jokaiseen asiaan olla tuon "ensiluokan kansalaisten" lupa kaikkeen.  Kun puhutaan rasismin sekä vallankäytön suhteesta, niin silloin eteen tulee sellainen teoria, että jos vallanpitäjät olisivat toimineet hiukan toisin, niin meillä olisi ehkä edelleen orjatyölaitos. Eli jos valkoiset olisivat ikään kuin käyttäneet mustia sortonsa välikappaleena, niin silloin he saattaisivat vieläkin pitää vihattuja plantaasejaan.

Tekniikka on tässä mallissa se, että mustat tai muut vähemmistöt saavat oikeastaan näennäisesti samat oikeudet kuin valkoiset, eli tässä tekstissä sana "valkoinen" tarkoittaa sitä, jolla valtiossa on valta, mitä käytetään tietenkin mielivaltaisesti, jotta omat pysyisivät tyytyväisinä, ja muulla ei mitään väliä sitten olekaan. Tuossa mallissa tavalliset ihmiset ovat pelkkiä koneita, joita hyväksikäytetään koko ikänsä, ja sitten vain viskataan syrjään, kun he eivät enää tuon vallitsevan luokan vaatimuksia pysty täyttämään. Vaikka näennäisesti tuossa mallissa "mustat" eli "ne joilla valtaa ei ole" kaikilla on samat oikeudet, niin kuitenkin tilanne voidaan tehdä sellaiseksi, että "mustia" palvelevat vain toiset "mustat", ja heillä pitää olla aina "valkoinen työntekijä" suosittelemassa heitä johonkin työpaikkaan, sekä noilla "mustilla" pitää aina olla ikään kuin yksi taso lisää, ennen kuin he saavat ns. "todellista palvelua". Millä tarkoitetaan tietenkin palvelua jolla on merkitys.

Dr. Livingstone kuuluisalla tutkimusmatkalla
Kuva II

Tilanne on sikäli hyvin hupaisa, koska se tarkoittaisi käytännössä sitä, että tuossa yhteiskunnassa olisi tilanne sellainen, että noilla "toisen luokan kansalaisilla" olisi poliisin sekä hänen välissään aina joku vartiointiliike, joka ikään kuin olisi häneen nähden poliisi, mutta "ensiluokkaiseen kansalaiseen" nähden hänellä ei olisi pidätys- eikä kuulusteluoikeutta. Tällainen järjestelmä on äärettömän nöyryyttävä, sekä erittäin ikävä monella tavoin. Vai voitteko kuvitella tilannetta, missä joku osa yhteiskunnasta on ikään kuin tehty toisia palvelemaan?

Kun USA:n sisällissota alkoi vuonna 1864, käytti Lincolnin hallinto säälittä hyväkseen etelän orjuutta, ja pohjoisen agentit kävivät saarnaamassa siellä vapauden aatteita siihen malliin, että jopa nykyliberaaleja hirvittäisi tuo teksti, mitä nuo silloiset saarnamiehet latelivat. Mutta tuo teksti oli tarkoitettu orjille, jotta nämä tiedostaisivat oikeutensa, ja ryhtyisivät kapinoimaan isäntiään vastaan. Jja samanlainen eriarvoisuus sai sitten japanilaiset luopumaan samuraistaan, ja astumalla kohti eurooppalaista arvomaailmaa. Japani oli 1800-luvun alussa feodaalijärjestelmä, missä tavallisen kansan velvollisuus oli palvella samuraita, eli eräänlaista soturiluokkaa, jonka ainoa työ oli kävellä ympäriinsä sekä katkoa ihmisten päitä. Ja pelkkä kumarruksen unohtaminen saattoi merkitä sitä, että samurain miekka heilahti, ja ihmisen pää pyöri maassa.

Näet tuossa paljon puhutussa bushidossa, eli "soturin tiessä" on yksi ikävä asia. Alempi samurai oli aina velvollinen palvelemaan daimiotaan eli päällikköään, ja tekemään vaikka itsemurhan tämän käskystä. Ja noilla daimioilla oli tapana katkoa päitä kokeillakseen miekkansa terävyyttä. Tästä asiasta ei tietenkään kukaan pitänyt, ja tuota asiaa eurooppalaiset sekä amerikkalaiset käyttivät säälittä hyväkseen, kun he markkinoivat omaa aatettaan tuolla Japanin saarilla. Ja kuten tiedämme samurain koulutus perustui nöyryyttämiseen, eli alimmat samurait käyttivät nöyryyttäviä vaatteita, ja jos esimerkiksi kaikki eivät mahtuneet veneeseen, niin ylijääneet saatettiin tappaa tuon takia.

 Eli heidät määrättiin tekemään rituaali-itsemurha eli seppuku, joka oli hyvin tuskallinen tapa kuolla, koska siinä miekka työnnettiin omaan vatsaan, ja joissain tapauksissa samurai sitten sai avustajan tuohon asiaan, eli avustaja leikkasi tämän miehen pään irti, sen jälkeen kuin hänelle oli määrätty tuo äärimmäisen julma rituaali-itsemurha, joka tunnetaan paremmin nimellä "harakiri", mutta jos avustajaa ei löytynyt, niin silloin kuolema oli hyvin tuskallinen. Ja tuon takia noita daimioita eli "paimenia" pelättiin aivan oikeasti. Kun daimio kuoli, niin hänen alaisensa samurait joutuivat tekemään harakirin, jotta heistä ei tulisi "ronineja" eli työttömiä samuraita.

 Mikäli tuo samurai ei uskaltanut tehdä harakiria, niin hän joutui häpeään, ja samoin myös harakiri tuli tehdä silloin, kun samurai jäi vangiksi, jotta hän ei kertoisi esimiehensä salaisuuksia muille samuraille. Tuo asia oli tietenkin sellainen, että eurooppalaiset käyttivät sitä säälittä hyväkseen, kun he värväsivät omia palkkasotureitaan murskaamaan shoguriaattia. Eihän kukaan kuitenkaan mielellään itsemurhaa tee pomonsa käskystä eikä myöskään lennä pommilla lastatulla lentokoneella vihollisen laivaa vastaan. Bushido eli samurain kasvatus vaati, että soturin on taisteltava loppuun asti, ja antautuminen oli niin suuri häpeä, että samurai joutui sen takia surmaamaan itsensä.

Linkki Sabatonin kappaleeseen "Shiroyama": https://www.youtube.com/watch?v=Ylyqoxh-cXk

charelesfort.blogspot.fi

Älypuhelimen käytöstä sekä kiinnostavuuden vähenemisestä

Älypuhelin on hieno sekä tärkeä väline nykyaikaisessa tietoyhteiskunnassa. Ja kuten kerrotaan, niin monia asioita, mitä ennen on tehty tietokoneilla, tehdään nykyään älypuhelimilla. Esimerkiksi älypuhelimella voidaan korvata kamerat täysin, ja toki myös halpapuhelimissa on nykyään kamera, joka parantaa esimerkiksi asiakaspalvelijoiden työturvallisuutta, koska hankalasta asiakkaasta voidaan ottaa valokuva, joka lähetetään suoraan viranomaisille, jos joku sitten alkaa käydä vähän liian kuumana palvelutiskin edessä. Samoin älypuhelimen sekä mobiilisovellusten avulla voidaan henkilöä profiloida, ja siksi kaupat alkavat varmasti asentaa QR-koodeja tuotteisiinsa, jotta asiakkaasta voidaan tehdä vielä parempia profiileita, jotta juuri hänelle voidaan tehdä sellaisia tuotteita, mitkä menevät kaupaksi paremmin.

Eli noiden QR-koodien avulla voidaan tarjota tietoa esimerkiksi tuotteen kotimaista tai tuoteselosteista, mutta samalla tuo sovellus hakee tietoa käyttäjän kulutustottumuksista. Jos jonkun tuotteen tuotanto- tai sen sisältämät aineet kiinnostavat kuluttajaa, niin silloin hän todennäköisesti on kiinnostunut tuosta tuotteesta tai valtiosta, mistä se on peräisin, ja tällä tavoin esimerkiksi jos joku afrikkalainen hedelmä tuodaan merkkinoille, ja sen QR-koodi vie esimerkiksi tuota alkuperämaata käsittelevälle kotisivulle, niin silloin tuolla sivulla voi olla lenkkejä, joissa kysytään että "oletko kiinnostunut markasta kyseiseen maahan" sekä lista sine matkoja myyvistä matkatoimistoista sekä matkojen hinnoista.

Mutta toki liika somen käyttö on aina liikaa. Mutta uskon että tuo sosiaalisen median käyttö vähenee, kun henkilö on sitten vähän aikaa käyttänyt omaa älypuhelintaan, eli nuo sosiaalisen median liikakäyttäjät ovat yleensä nuoria henkilöitä, joille Internet on uusi ja upea kokemus, mutta tuota älypuhelinta voidaan verrata monella tavalla tietokonepeleihin, joista aina välillä puhutaan samaa. Eli kun tuota välinettä vähän aikaa käyttää, niin siitä häviää kiinnostavuus, eli tuo väline tai laite ikään kuin kuluu käytössä.

Sosiaalinen media on vähän kuin muutkin huvit tai muut asiat, jotka muuttuvat iän mukaan sallituiksi tai mahdollisiksi hankkia. Kun nuori saa ajokortin, niin hän ajaa varmasti hyvin paljon autoa, koska se on uutta ja kiehtovaa, mutta vanhemmiten hän sitten alkaa varmasti harkita muitakin kulkuneuvoja kuin oman auton käyttö. Samoin moni nuori ajaa aivan turhaan BC-ajokortin, koska he haaveilevat rekkakuskin ammatista, mutta se kuuluu nuoruuteen.

Silloin henkilöllä ei varmasti ole selvillä se, mitä hän haluaa elämässään tehdä, joten hän sitten tekee myös turhia hankintoja. Mutta samalla tavoin älypuhelimen uudet ominaisuudet vaikuttavat ihmiseen, ja hän sitten uteliaisuuttaan alkaa kokeilla niitä. Eli markkinointi sekä maslow'n tarvehierarkia perustuvat oikeastaan ihmisten uteliaisuuteen. Älypuhelinten markkinointi perustuu siihen, että ihmiset saadaan ostamaan ensin halpa älypuhelin, jonka kautta hänelle aletaan markkinoida sitten kalliimpia malleja.

Eli idea on siinä, että halvassa puhelimessa on Facebook, jonka kautta ihmisiä "koukutetaan" hankkimaan nopeampia nettiliittymiä, jotta he saavat sitten ladattua ottamiaan kuvia Internetiin. Ja tietenkin näin tulee hankittua ensimmäinen älypuhelin, jolla voi katsella myös elokuvia. Noissa halvoissa puhelimissa ei kuitenkaan ole muistia tarpeeksi, ja siksi sitten tuo asiakas yritetään saada kiinnostumaan myös kalliimmista malleista.

Tämä markkinointitapa muuten perustuu siihen, että asiakkaalle "sujautetaan" ikään kuin maistiainen siitä, mitä joustava sekä tehokas mobiili tietojenkäsittely voi olla. Mutta kun puhutaan puhelimen liikakäytöstä, niin kyllä se tilanne sitten normalisoituu kun tuota puhelinta sitten vähän aikaa käytetään, eli se menettää hohtonsa aivan kuten lelutkin menettävät kiinnostavuutensa, ja jäävät lastenhuoneen nurkkaan makaamaan.

elainasiaa.blogspot.com