Teknisestä etänäöstä sekä sähkön ostamisesta ulkomailta ja siitä mitä energiantuotannosta pitäisi ehkä kirjoittaa

Salmisaaren voimala Helsingissä

Tämä kirjoitus liittyy edelliseen tekstiin, ja erityisesti sellaiseen ilmiöön, mitä kutsutaan “etänäöksi”. Olen tästä varmaan joskus ennenkin kirjoittanut, mutta ei pieni kertaus pahaa tee. Jos olette joskus kuulleet sanat “tekninen etänäkö” (technical remote viewing”) niin silloin ihmiset yleensä ajattelevat, että kirjoittaja on ikään kuin tullut hulluksi. Mutta kuitenkin esimerkiksi kaappaamalla ihmisten kännyköiden tai tietokoneiden AV-laitteet hallintaan voidaan saada toista ihmistä tarkkailuta melko tarkasti. Mutta tekninen etänäkö tietenkin liittyy informaatio-operaatioihin, joissa noiden teknisten välineiden lisäksi käytetään esimerkiksi vääristeltyä tietoa, joka saattaa olla esimerkiksi “ulkoministeriöstä vuodettu” paperi, mikä kertoo että joitakin poliitikkoja epäillään mafia-yhteyksistä. Tuo paperi voi vaikka perustua muka ulkomaisten poliisien tekemiin äänityksiin, jotka on tehty jonkun hotellin huoneessa.

https://www.psitech.net/

Tuolloin sitten katsotaan, että alkaako joku ihminen sitten säntäilemään ympäriinsä, tai tuleeko lehtiin tällaisesta toiminnasta kertovia uutisia, ja mikä noiden uutisten sävy sitten on. Eli ollaanko niissä ikään kuin voitonriemuisia, tai lähteekö toimittaja suoraan puolustamaan rikollista toimintaa. Vai aletaanko välittömästi sitten puuhata lakia, joka esimerkiksi kieltää viranomaisten kuvaamisen työtehtävissä, mikä tietenkin sitten estää mukavasti viranomaisten tekemien väärinkäytösten paljastamisen. Tai ainakaan kukaan ei silloin voisi levittää valokuvia vaikka väärin pysäköidystä poliisiautosta, ja jos esimerkiksi rikostutkintaa koskevan materiaalin julkistaminen olisi aina kiellettyä, niin silloin tietenkin myöskään Internetissä ei saisi julkistaa videoita, missä henkilöt esimerkiksi tappelevat.

Kun puhutaan virallisen median asenteesta esimerkiksi poliitikkojen sekä erityisesti USA:n presidentin mediaa koskeviin kannanottoihin, niin silloin tietenkin voidaan huomauttaa, että tuollaisilla asioilla saattaa olla muutakin tarkoitusta, kuin vain rajoittaa tiettyjen virkamiesten yhteydenpitoa mediaan tai sosiaalisen median kirjoitteluun. Ensinnäkin sitä voidaan käyttää hyväksi silloin, kun muualla halutaan rajoittaa virkamiesten kirjoittelua, tai sitten toinen motiivi voisi olla halu suojella omia virkamiehiä, joilla on taipumus piiloutua “vaitiolovelvollisuuden” taakse. Se miksi tuollainen määräys sitten on annettu, että esimerkiksi energiaministeriön työntekijät eivät saa enää pitää yhteyttä kansalaisjärjestöihin saattaa johtua siitä, että heidän tapansa jakaa tietoa on ollut hieman yksipuolista, ja siinä on saatettu suojella joitakin henkilöitä.

Miten esimerkiksi meidän suloisessa Suomessamme on totuttu mediaa kohtelemaan on se, että tarkoin valittujen toimittajien kautta käydään asiat läpi, ja jos sitten ei joku asia miellyttänyt, niin seurauksena on ollut tuon onnettoman virkamiehen mestaaminen julkisesti. Median käyttö esimerkiksi viranomaistiedotuksessa on ollut melkolailla virallisen lehdistön monopolin varassa. Ja se tietenkin on aiheuttanut sellaisia ilmiöitä, että joku lehtitalo ikään kuin hankkii yksinoikeuden johonkin lehdistötiedotteeseen. Ja tuo tietenkin sotii julkisin varoin maksettujen virkamiesten toiminnan periaatteita vastaan, ja mahdollistaa kavereiden suosimisen, kun esimerkiksi tiettyjä asioita julkistetaan. Kun puhutaan siitä, millainen julkaisuvelvollisuus virkamiehillä on, niin heidän tehtävänsä on informoida valtion johtoa siitä, jos joku asia ei palvele valtion etua.

Samoin heidän olisi vastattava kaikkiin heidän toimialaansa koskeviin kyselyihin, ja jaettava tietoa myös niistä asioista, jotka eivät ole heidän esimiehilleen mieleisiä. Kun keskustellaan esimerkiksi energiaratkaisuista, niin silloin usein tähän melko vaikeaan ratkaisuun ikään kuin liitetään asioita, jotka eivät ole suoraan energian tuotantoon liittyviä kuten työllisyys sekä muutamat muut asiat, jotka saattavat vaikuttaa todella hyviltä joidenkin poliitikkojen vaalikampanjoissa. Ja esimerkiksi Alaskassa tehtävää öljynporausta on markkinoitu myös työpaikoilla sekä maanteiden rakentamisella. Samoin Suomessa ollaan vastustettu muita kuin hallituksen virallisen kannan mukaisia malleja sillä, että kaasuvoimalat muka sitten ovat jotenkin rumia, ja ainoa mahdollinen vaihtoehto on ydinvoimalan rakentaminen.

Ja tietenkin tuulivoima on ollut se “ainoa oikea” tapa tuottaa vihreää energiaa. Noita tuulivoimaloita on sitten roiskittu ympäriinsä tekemättä mitään tuulimittauksia, jotta tämä “vihreä energia” on saatu näyttämään jotenkin sellaiselta asialta, mitä ei edes kannata lähteä kehittämään. Ja tietenkään mitään halkoja tai turvetta ei maassamme edes voida kuvitella poltettavan, eli nämä energianlähteet eivät sitten ole sellaisia, mitä voidaan ajatella ajettavan minkään voimalaitoksen liukuhihnalle. Samoin jokainen joki on luonnonnähtävyys, joka kuhisee lohia, joten missään nimessä ei vesivoimaa saa rakentaa. Mutta kun puhutaan perusvoimaa koskevista ratkaisuista, niin silloin tietenkin olisi hyvä, että nämä voimalat sijaitsevat Suomessa.

Se että ostamme sähköä Venäjältä ei tarkoita sitä, että tuota tuontisähköä tuotetaan silloin yhtään puhtaammin tai turvallisemissa voimaloissa, kuin mitä tuon maan omaa sähköä tuotetaan, ja sen takia olisi hyvä, että me suomalaiset voisimme valvoa näiden laitosten turvallisuutta, ja kätevimmin se käy sijoittamalla nuo voimalaitokset maamme alueelle. Oikein tehty ydinvoimala on turvallinen, jos se sijoitetaan maan sisään, missä tuo laitos on turvassa terrori-iskuilta, ja siinä käytetään uusinta turvatekniikkaa. Jos siirrämme sähkön tuotantoa ulkomaille, niin silloin ongelmana on se, että nuo toimitukset voivat vähentyä rajusti, jos joku asia ei noita sähköntoimittajia miellytä. Ja muutenkin se että me siirrämme energian tuotantoa ulkomaille, ei tarkoita sitä, että sähköä ei tarvitse tuottaa. Se tuotanto tapahtuu sitten vain ulkomailla. Tuo sitten aiheuttaa sen, että toinen valtio voi kiristää maatamme sähköntuotannon avulla, eli jos maamme politiikka ei sähkön tuottajaa miellytä, niin silloin se voi katkaista sähkön toimitukset maahamme.

marxjatalous.blogspot.fi

Median suhde politiikkaan sekä liike-elämään saattaa olla hyvin mutkikas

"Kuka valvoo valvojia,on valvonnan ongelma"

Toimittajien työn sensurointi sekä uhkaaminen ovat hyvin houkutteleva vaihtoehto silloin kun hänen esimiehensä joutuu jotenkin ikävään valoon, ja silloin tietenkin saattaa eteen tulla tilanne, jossa häntä vastaan hyökätään pelottelemalla esimerkiksi potkuilla. On tietenkin tärkeää että toimittajien toimintaa valvotaan, jotta he eivät esimerkiksi uhkaile muita ihmisiä, tai muuten yllytä väkivaltaan, ja itse kyllä olen sitä mieltä, että esimerkiksi äärioikeiston profiilin jatkuva kohottaminen sekä heidän keskusteluryhmiensä mainostaminen esimerkiksi lehdistön toimesta on jotenkin ikävää, vaikka toki heilläkin on oikeus puhua sekä sanoa mielipiteensä asioista.

Mutta kun puhutaan siitä, että keskustelutyyli saattaa olla sellaista, että yksittäisiä henkilöitä uhkaillaan väkivallalla, niin silloin ei kyllä asiaa voida käsitellä sillä tavoin, että kyseessä olisi mikään muu kuin yritys kaventaa sananvapautta. Mutta kuka sitten valvo esimerkiksi YLE:ä, on kysymys johon ehkä pitää löytää uuden tyyppinen ratkaisu, koska poliittinen valvonta ei ehkä ole paras mahdollinen vaihtoehto tähän asiaan. Eli tuo kansanedustajien toimesta tapahtuva median kontrollointi on tietenkin erittäin hyvä tapa hoitaa tuollaisen laitoksen valvontaa, sekä huolehtia sen tasapuolisuudesta, eli siitä että uutisissa kuunnellaan kaikkia osapuolia. Mutta tuossa asemassa saattaa joskus henkilöille tulla mieleen se, että he eivät ehkä halua kaikkea kertoa julkisuudessa.

Toki on hyvä asia, että tavallinen kansa pääsee valvomaan YLE:ä, mutta kuitenkin voidaan kysyä sitä, että onko esimerkiksi poliittisen puolueen jäsenyys vaikuttanut siihen, missä sävyssä esimerkiksi vaaleja ennen esitettäviä ohjelmia valitaan? Kukaan meistä ihmisistä ei ole täysin objektiivinen ainakaan itseämme kohtaan, ja vaikka ihminen oikeasti toivoisi olevansa suuri ja jyrkkä itsensä tuomitsija, niin valitettavasti kukaan meistä ei tähän pysty täysin. Jos pystyisimme arvioimaan omaa työtämme täysin ulkopuolisen silmin, niin silloin meillä ei olisi esimerkiksi opettajia, vaan kaikki ihmiset arvioisivat oman työnsä itsenäisesti. Ja joskus on ilmeisesti tullut mieleen sellainen asia, että joku henkilö toimituksessa ikään kuin alkaa parannella omaa asemaansa, ja koska mediatalo on oikeasti melko tavallinen työpaikka, niin silloin tällöin käy niin, että toimittajan työ ei kaikkia miellytä.

Tällöin voi jostain henkilöistä tuntua turvalliselta lähteä painostamaan toimituksen esimiehiä sillä, että ”jos ei uutisten linja muutu, niin sitten saavat päätoimittajat lähteä etsimään uutta työpaikkaa”, ja se ei sitten varmasti mukavalta tunnu. Maamme perustuslakiin on kirjattu sensuurin kieltävä pykälä, koska sen tarkoitus on estää valtion työntekijöitä peittelemästä omia rikoksiaan. Tietenkin maassamme on julkaisukielto, mikä koskee valtiomme virastojen salaiseksi leimaamia papereita, mutta tietenkin jos tuosta samasta asiasta on olemassa esimerkiksi lehtiartikkeleja tai YouTube-videoita niin silloin tietenkin noita videoita saa kommentoida tai niiden pohjalta tehdä kirjoitelmia, jotka eivät hyödynnä valtion salaisia asiapapereita,

Jos materiaali on vieraskielistä, niin silloin tietenkin tuo materiaalin valmistaja sekä julkaisija vastaavat siitä, että se ei sisällä heidän maassaan salaiseksi merkittyä materiaalia. Mutta muuten julkaisemisessa on maassamme erittäin suuri vapaus, ja ainoastaan oikeastaan kansanryhmää sekä yksityishenkilöitä vastaan tapahtuva yllyttäminen on rikos. Samoin esimerkiksi puoluekantaa koskevia tietoja ei saa kerätä, mutta kuitenkin esimerkiksi puolueen jäsenyys saattaa olla asia, joka vaikuttaa toimittajan ja hänen esimiehensä näkemyksiin erilaisista asioista.

Se että maamme kansalaiset eivät ole kiinnostuneita politiikasta johtuu siitä, että mamme poliitikot ovat ilmeisesti melko korkealla moraalilla varustettuja ihmisiä. Ja siksi sellainen asia, että pääministeri on vaimentanut tai yrittänyt vaientaa mediaa on erittäin ikävä asia. Sen takia meidän pitää sitten kyllä ryhtyä miettimään sitä, että onko oikein, että poliitikko tai virkamies valvoo järjestelmää, joka on muodostettu paljastamaan epäkohtia yhteiskunnassa? Kuitenkin on olemassa sellainen asia, mitä kutsutaan laiksi sekä hyvien tapojen mukaan toimimiseksi, ja sen takia pitää kuitenkin medialla olla valvojansa. 

Ja kuten yleinen  kysymys kuuluu, niin "kuka valvoo valvojia" Mitä tehdään jos mediaa valvomaan perustettu viranomainen alkaa sitten sensuroida kirjoituksia esimerkiksi hallituksen määräyksestä vedoten esimerkiksi jatkuvaan uhkailuun?  Eli mitään yllyttämistä sekä toisen uhkailua ei saisi kuitenkaan hyväksyä, ja olisi hyvä jos toimittajat sekä heidän esimiehensä joutuisivat kertomaan puoluekantansa, koska varsinkin vaaleja ennen saattaa tulla mieleen sellainen asia, että mediatalo saattaa olla puolueellinen valitessaan esimerkiksi ehdokkaita, joita haastatellaan televisiossa. Tai sitten esimerkiksi haastattelun sävy voi olla hyvin ikävä, jos esimerkiksi kilpaileva ehdokas haastattelee toista ehdokasta. Ja tuolloin olisi erittäin hyvä, mikäli syy tuohon kylmäkiskoisuuteen tulisi ilmi.

Toki se että puoluekantaa tai muuta vastaavaa tietoa ei kuitenkaan ole mielestäni mitenkään hyvä kerätä, ja muutenkin henkilörekisterilaki kieltää aiheettomien nimilistojen keräämisen. Eli noiden tietojen kerääminen on itseasiassa kiellettyä. Kuitenkin juuri julkinen sana on se paikka, missä olisi ainakin jossain määrin hyvä, jos toimittajien puoluekanta tulee ilmi, ja jos puhutaan vaikka seksuaalisesta suuntautumisesta, niin silloin tietenkin nuo asiat tulevat jossain määrin ilmi, jos esimerkiksi tiettyjen ravintoloiden tai järjestöjen jäsenlistaa aletaan levitellä julkisuudessa. Mutta toki on olemassa sellainen asia, että nimiä voidaan kyseisille listoille lisätä kiusantekomielessä, ja tämä tietenkin taas saa aikaan sellaisia asioita, mistä voi jollekin koitua todellista haittaa, kuten että häntä aletaan kiusata työpaikallaan.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Median puolueettomuus sekä toimiva ja demokraattinen lainsäädäntö ovat yhteiskunnallisen toimintamme kulmakiviä, ja puolueeton media takaa sen, että kaikki ihmiset saavat äänensä kuuluviin

Moniarvoinen sekä kaikkia osapuolia kuunteleva journalismi on ollut aina sellainen asia, mikä kuuluut tietenkin perinteisesti maamme kulttuuriin, mutta kun ollaan sitten tultu siihen pisteeseen, että media ei enää sitten palvelekaan kaikkien ihmisten päämääriä, niin eteen on tullut sananvapauden rajoittamiseen tähtäävää toimintaa, joka on selvästi päämäärä- sekä tarkoitushakuista haukkumista, missä nimenomaan julkisuuden henkilöihin kohdennetaan aivan ala-arvoista kielenkäyttöä, joka tarkoitus on ikään kuin vain saada ihmiset pelkäämään sitä, että he kirjoittaisivat jotain tiettyjä henkilöitä vastaan. Tuo alatyylinen journalismi on sellaista, että toimittajia arvostellaan aivan toisten asioiden kuin heidän työnsä pohjalta, ja esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät potkut ovat olleet sellainen asia, mitä on tiettyjen henkilöiden mielestä syytä puolustella. Samalla tavoin aikoinaan arvioitiin esimerkiksi J. Edgar Hooverin työtä FBI:n päällikkönä.

Eli monissa FBI:ä (Federal Bureau of Investigation) käsittelevissä kirjoissa nostetaan esiin Hooverin väitetty suhde hänen varamieheensä Clyde Tolsoniin, mikä ei mitenkään liity hänen toimintaansa FBI:n päällikkönä. Kuitenkin Hooverista ai muutenkaan mitään hyvää muka ole löytynyt, kun hän sitten aikoinaan puhdistui USA:n mafiasta, niin jostain syystä hänen työtään liittovaltiossa ei olla arvioitu kuin tiettyjen salakuuntelujuttujen eli lähinnä COINTELPRO- ohjelman kannalta, missä kuuntelua kohdennettiin liittovaltion sekä rotuerottelua kannattavien tai harjoittavien osavaltioiden tuomareihin, joiden epäiltiin antavan puolueellisia neuvoja Ku Klux Klanille.

Tuo kuuntelu kohdentui siis puhelinkoppeihin, joita epäoltiin hyödynnettävän huume tai asekaupassa, ja sitten tehtiin päätös siitä, että yleisen puhelimen  eli puhelinkioskien kuunteluun ei tarvinnut kysyä lupaa. Kuitenkin noissa nauhoissa oli keskusteluja, jotka käsittivät asianajajien sekä tuomareiden välistä keskustelua, mikä koski meneillään olevia kansalaisoikeuskanteita, missä poliisien epäiltiin pahoinpitelevän todistajia, ja tuomareiden sitten vapauttavan heitä, koska todisteita ei haluttu kuunnella tai katsella.

Mutta kun puhutaan sananvapaudesta, niin se sama asia koskee myös toimittajia, jotka tekevät usein hyvin tärkeää työtä paljastaessaan valtion väärinkäytöksiä. Syy miksi tuo trollaaminen kohdentuu nimenomaan julkisuuden henkilöihin, johtuu siitä, että tuolloin kyseisellä toiminnalla on paljon suurempi vaikutus, kuin sillä että trollaaminen kohdentuisi ”naapurin perttiin”, koska jos uhkaaminen kohdentuu vaikka tunnettuun poliitikkoon, tehdään siitä paljon helpommin juttu internetiin tai paperilehteen, ja tuolloin trollaaja saa esiin haluamansa varoittavan esimerkin, jotta muut sitten osaisivat häntä pelätä, ja tietenkin kansanedustajat sekä poppitähdet ovat varsin hyviä kohteita trollaamiselle, koska heihin kohdentuvalla uhkaamisella on suurempi vaikutus kuin siihen, että tavallisia ihmisiä lähdetään uhkailemaan, ja kansanedustajia voidaan tuolloin painostaa säätämään sananvapautta rajoittavia lakeja.

Samoin tunnettujen toisinajattelijoiden nimissä voidaan lähettää uhkauksia esimerkiksi venäjän presidentille, jotta venäjän viranomaiset sitten ryhtyisivät toimiin tuota ehkä hyvinkin kiusallista toimijaa vastaan.  Ja tietenkin myös KGB:llä on ollut suomalaisia ilmiantajia, jotka ovat ehkä ilmiantaneet toisinajattelijoita neuvostoaikaan, ja tuollainen toiminta on saattanut viedä jonkun taiteilijan sitten vuosiksi vankilaan. Tuo on tietenkin hiukan kiusallista joillekin suomalaisille, jotka ovat ehkä houkutelleet ystäviään ansaan, koska ”heidän oli pakko” viedä heidän antamansa kirjoitukset KGB:n paikalliseen päämajaan, jotta tuo ”toveri” sitten saadaan vietyä asianmukaiseen kuntoutukseen Siperian metsätyömaille. Ja toki tuollainen loistava valtiota tukeva  toiminta sai aikaan sen, että tuo henkilö palkittiin vodkalla sekä savukkeilla,

Kun puhutaan Yleisradiosta sekä muista valtiollisista mediakanavista, niin mielestäni sen alistaminen poliittiseen kontrolliin on hiukan kyseenalaista, koska se sitten saattaa aiheuttaa sen, että joku poliittinen päättäjä käyttää asemaansa estääkseen häntä koskevan kiusallisen tiedon pääsemisen julkisuuteen. Eli tuolloin kyseessä on erittäin ikävä sensuurin muoto, josta ei olla paljoa puhuttu. Tuolloin mediatalon johtoasema antaa mahdollisuuden tehdä puolueellisia juttuja, joissa poliittisia kilpakumppaneita panetellaan tehokkaasti esittämällä esimerkiksi väitteitä siitä, että nämä ovat jotenkin toimineet valtion etua sekä hyvää mediatapaa vastaan.

Moniarvoisen median toiminta on sellaista, että jokaista osapuolta kuunnellaan sekä yhdessä että erikseen, ja uutisoinnissa noudatetaan sellaista kielenkäyttöä, että se on lapsille sopivaa kuunneltavaa, eikä pidä sisällään mitään ihmeellisiä uhkauksia tai vihjailuita kirjoittajien muuhun toimintaan. Eli uutisen ideana ei ole sellainen toiminta, että siihen vedetään kaikki kirjoitelman kohteen ennen tekemät asiat sekä teot, vaan uutisen tarkoitus on pohtia juuri sitä asiaa, mitä otsikossa sanotaan.

Samoin mediassa käytävän keskustelun ei ole tarkoitus antaa siellä toimiville ihmisille julkaisualustaa esimerkiksi tappokäskyille tai muulle yllytykselle laittomaan toimintaan. Eikä myöskään ole tarkoitus tehdä ohjelmia, missä välitetään esimerkiksi jengeistä kriittiseen sävyyn kirjoittaneiden henkilöiden yhteystietoja tai ajoneuvojen rekisteritunnuksia, joiden avulla sitten saadaan aikaan sellainen ilmiö, että tuon henkilön auto syttyykin sitten palamaan. Eli tuon takia pitää jonkinlaista sensuuria kuitenkin olla, jotta kaiken maailman mustapilottiset sekä kommandopipoa ja maihinnousukenkiä käyttävät henget eivät sitten pääse irti, kun joku katsoo noita ohjelmia, missä kriittisesti keskustellaan esimerkiksi maahanmuuttopolitiikasta sekä ihmisten työn vastaanottovelvollisuudesta ja hänen velvollisuuksistaan valtiota sekä työnantajia kohtaan ja muusta hyvin näkyvästä toiminnasta, mitä näemme eri ostoskeskuksissa sekä muissa julkisissa tiloissa joka päivä.


espoonmetsa.blogspot.fi