Litteä Maapallo voisi olla yksi Dyson's Spheren malleista

David Hardyn maalaus kuvitteellisesta dyson spherestä
hyökkäyksen kohtena

 "Dyson sphere" on ratkaisu, mikä tähtää pysyvän avaruusaseman tai aluksen luomiseen kauas maasta, joten sen takia tuollaisen laitteen valmistelussa pitää muistaa se, että tällainen valtava keinomaailma on tietenkin vaarassa joutua meteoriittien vauritoittamaksi, joten jos joskus "dyson spherea" käytetään esimerkiksi asteroidivyöhykkeellä, niin silloin siinä voisi ehkä olla myös lasertykit, joilla se voisi tuhota kohti tulevia asteroideja, jolloin aseman tai aluksen ei tarvitse muuttaa suuntaa.  Avaruusaseman ero avaruusalukseen nähden on se, että avaruusasema on asemoitu stabiilille radalle, kun taas avaruusalus liikkuu vapaasti. Eli periaatteessa myös avaruusasema voi toimia planeettojen välisenä avaruusaluksena, jos se kulkee kiinteällä elipsiradalla, jossa radan äärikohdat voisivat muodostaa sellaisen asetelman, että tuo väline kiertää Marsin ja Maan välillä olevaa rataa pitkin, mutta tietenkin tuollainen keinotekoinen troijalainen asteroidi voisi kiertää myös auringon ja vaikka Jupiterin välistä rataa.


David Hardyn maalaamassa yläkuvassa valtava "dyson sphere" tuhoaa kohti hyökkääviä avaruusaluksia, mutta en itse aivan usko siihen, että yläkuvan tilanne tulisi ainakaan omassa aurinkokunnassamme todennäköiseksi, mutta tietenkin tuollainen valtava alus vetäisi puoleensa erilaisia asteroideja. Eli tässä skenaariossa tuo keinomaailma valmistetaan Maan ja Kuun lähellä, ja sitten se lähetetään kohti asteroidivyöhykettä. Tuossa valtavassa aluksessa sitten voidaan viljellä maata ja muutenkin tutkijat voisivat elää kuten Maapallolla tuon valtavan pitkän avaruusmatkan aikana.


Mikäli tuo alus lähetetään esimerkiksi juuri asteroidivyöhykkeelle tai Jupiterin läheisyyteen, on matka sinne erittäin pitkä, joten siksi tutkijoiden pitää voida elää mahdollisimman normaalisti aluksen lentäessä kohteeseensa. Jos aluksessa ei ole keinotekoista painovoimaa, on sen miehistön lihaksisto kulunut pois ennen kuin he saapuvat Jupiterin läheisuuteen, ja tietenkin tuollaiselta tehtävältä odotetaan paljon, joten siksi tuolla avaruudessa pitää kuitenkin voida oleskella kohteessa hiukan pidemmän aikaa, jotta kaikki mahdolliset testit tulee siellä tehtyä. Litteä Maapallo kuulostaa ihmisistä usein melko typerältä ajatukselta, mutta sen pohjalta on luonnosteltu yksi "Dyson spheren" eli maapallon olosuhteita jäljittelevän avaruusaluksen malleista, joita pidetään realistisina mahdollisuuksina matkata ainakin omassa aurinkokunnassamme.

Wernher von Braunin 1950-luvulla
esittelemä rengasmainen avaruusasema

Tuossa mallissa on aluksen keulaan kiinnitetty kaksi tai useampia pallomaisia moduuleita, jotka on puoleksi täytetty maa-aineksella, ja joiden humuksen päälle on sitten rakennettu taloja, joissa avaruusmatkaajat voisivat elää kuten maan pinnalla.Syy miksi nämä moduulit olisi rakennettu ulkoapäin pallon muotoisiksi johtuu siitä, että tuolloin voidaan käyttää kevyitä, puhallettavia mylar-palloja, joiden kuljettaminen tuon aluksen luokse on tietenkin tuolloin helpompaa kuin betonirakenteiden valmistaminen. Tuollaiset puhallettavat moduulit voidaan kuljettaa esimerkiksi Maan ja Kuun välissä olevaan lagrangen pisteeseen, missä Kuun ja Maan vetovoimat ovat samansuuruiset, ja tuolloin alus voisi tietenkin oleskella siellä pidempään ilman polttoaineen kulutusta.


Kun pohditaan sitä, miltä tuollainen "Dyson sphereen" perustuva alus olisi, niin yleensä ollaan sitä mieltä, että tällaisessa aluksessa pitäisi olla useampia toisistaan erillään olevia moduuleja, jotta mahdollisen onnettomuuden sattuessa "eivät kaikki munat olisi saamassa korissa".  Ja tietenkin kaikkein mukavinta olisi kiinnittää nuo pallomaiset moduulit aluksen keskirunkoon, missä olisivat ydinreaktorit, joiden avulla se voisi risteillä aurinkokunnassa, kapeiden käytävien sekä vaijereiden avulla, jolloin esimerkiksi tulipalon sattuessa voisivat nuo astronautit poistua yhdestä pallosta, jolloin tuo tila voidaan sulkea ja kaasu imeä pois, jolloin koko alus ei tuhoutuisi.


Mutta kun puhutaan tuosta "dyson spheren" ulkonäöstä, niin se voisi olla myös valtava pallo, joka peitetään lehtikullalla, jotta sen miehistö ei saisi sitten saisi liikaa kosmista säteilyä, mutta tietenkin valtava puhallettava rengas, joka saattaisi muistuttaa valtavaa pelastus- tai uimarengasta voidaan melko helposti lähettää avaruuteen. Kaikki mallit jotka koskevat tuota "dyson spherea"  ovat sellaisia että niissä luodaan keinotekoinen painovoima pyörittämällä alusta tai avaruusasemaa keskusakselinsa ympäri, jolloin sentripetaali- eli keskipakoisvoima saa aikaan keinotekoisen painovoiman.  Noiden asemien ongelmana on se, että jos ne lähtevät pyörimään liian nopeasti, niin silloin syntyy niin voimakas gravitaatio, että miehistö voi murskautua, ja asema repeää kappaleiksi, jos hillitöntä pyörimisliikettä ei saada hallintaan.

Yksi syy siihen miksi NASA ei aikoinaan toteuttanut tuota kuuluisaa kärrynpyörää muistuttavaa avaruusasemaa, on se että tuohon asemaan olisi ollut vaikeaa telakoitua, mutta toki telakointiportti voidaan sitten laakeroida aluksen runkoon, ja sen pyörimisnopeus säätää yhtä kovaksi, mutta pyörimissuunta aluksen pyörimissuuntaan nähden vastakkaiseksi, jolloin telokointiportti olisi paikallaan telakoitumaan tulevaan  alukseen nähden. Lähes kaikki ajateltavissa olevat  mutta vielä teorian asteella olevat "dyson spheret" perustuvat materiaratkaisunsa osalta siihen että avaruuteen lähetään puhallettava rakenne, joka sitten päällystetään meteoriitti- ja säteilysuojalla, joka sitten tekee siitä erittäin jykevän ratkaisun.


Tuollaisissa "dyson sphreissä voisivat ihmiset viljellä maata ja elää normaalia elämää, kunnes alus pääsisi sitten kohteeseen, ja syy miksi kirjoitan tässä sekaisin avaruusasemasta sekä aluksesta johtuu siitä, että tällaista "dyson spherea" voidaan käyttää sekä kiinteällä radalla olevana avaruusasemana että siihen voidaan liittää ydinreaktoria käyttävä raketti, jolla sitten tuo asema voi kiitää kohti muita planeettoja. Jos oikein paljon halutaan mielikuvitusta käyttää, niin tietenkin tuollainen "dyson sphere" voidaan varustaa sen läpi kulkevalla magneettikiihdyttimellä eli MDD (Magneto Dynamic Drive) tai WARP jolla sitten saavutetaan valtava nopeus.  Ehkä tuollainen WARP-moottoria käyttävä avaruusalus olisi sitten sellainen väline, että sillä voidaan lentää toisiin tähtiin. Tuolloin voisi tietenkin käydä niin, että alus pitää varustaa laser-asein, jotta se voisi tuhota kohti lentäviä meteoriitteja, vaikka yläkuvassa tuhotaan kohti hyökkääviä avaruusaluksia. Se olisivatko nuo alukset ihmisten vai humanoidien rakentamia jää jokaisen oman mielikuvituksen varaan.


Kun me matkaamme tulevaisuudessa kohti tähtiä, niin silloin voi käydä niin, että muutumme toisiimme nähden humanoideiksi. Ja ehkä tuo meitä kohtaan hyökkäävä vieras sivilisaatio olisi oikeasti joku Maapallon siirtokunnista, joka ehkä on muutaman sadan vuoden kuluttua lähetetty kohti jotain tähteä kohti, ja ehkä he sitten muutamien tuhansien vuosien kuluttua unohtavat olevansa ihmisiä, ja alkavat sitten kohdella Maapalloa uhkana, ja ehkä heillä tai meillä on parin tuhannen vuoden päästä tekniikkaa millä voimme matkata tähtiin, ja silloin saattaa edessä olla konflikti oman lajimme edustajan kanssa, jonka esi-isät olemme lähettäneet matkaan luomaan siirtokuntia universumiin.

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Voisiko tällainen rengasmainen avaruusalus olla tulevaisuuden tapa lentää muille planeetoille tai valvoa pitkän aikaa jotain aluetta Maassa

Kun ajatellaan sitä, että avaruuteen lähetään rengasmainen avaruusasema, jonka pyörimisliike sitten muodostaisi keinotekoisen painovoimakentän. Tuollainen asema esitellään muuten elokuvassa “2001 Avaruusseikkailu”, mutta tuolloin sitten ei kukaan muistanut sitä, että kyseiseen laitteeseen voidaan liittää myös WARP-ajo. Eli sen renkaaseen vain kytkettäisiin sarja magneetteja, jolloin sitä sitten voitaisiin käyttää myös normaalina avaruusaluksena, ja jos se sitten olisi ydinkäyttöinen, niin tuollaisella laitteella olisi varmasti paljon käyttöä esimerkiksi planeettojen tutkimisessa.

WARP- eli MDD (Magneto Dynamic Drive) on siis oikeastaan pelkkä ryhmä magneetteja, joiden avulla aluksen läpi tai sen ulkopinnan ylitse ikään kuin vedetään ioneja, mikä tekee näistä laitteista äänettömiä, sekä se että niissä ei ole liikkuvia osia edesauttaa sitä, että nuo lentolaitteet voivat leijua ilmakehässä jopa vuosia.Tuollaiset tulevaisuudessa hyvinkin pitkiä aikoja avaruudessa viettävät alukset voidaan varustaa sähkömagneettisilla suojakilvillä, eli mikroaaltoon perustuvilla kentillä jotka hajottavat sitä kohti tulevat fyysiset kappaleet.

Voisi olla sellainen, että sen rengasmaisen kehän sisä- tai ulkopuolelle olisi asennettu WARP, mikä kuljettaa alusta eteenpäin avaruudessa. Ongelmana tuolloin on tarvittavan sähkötehon tuottaminen, jos WARP:ia aiotaan käyttää ilmakehässä. Jos koneeseen ajatellaan asennettavan jonkinlainen pieni ydinreaktori, niin silloin se olisi tietenkin mahdollisesti sellainen, että tämä laite kykenisi operoimaan esimerkiksi Maan tai jonkun muun planeetan kaasukehässä vuosien ajan.

Silloin tuon välineen tarkoitus olisi toimia ikään kuin leijuvan tukikohdan roolissa alueen yllä, mitä se lähetetään valvomaan, kuten eräässä toimintaelokuvassa tapahtui.Siinä tuollainen vannemainen avaruusalus jää leijumaan Etelä-Afrikan yläpuolelle, ja sen jälkeen elokuvan tapahtumat muuttuvat sellaiseksi ryminäksi että oksat pois.

Tuo kattokruunua muistuttava alus voisi olla tietenkin Ydinkäyttöinen eli se voisi käyttää kevyttä keinotekoisella alkuaineella ladattua reaktoria, mutta ongelmia tulisi tuolloin radioaktiivisen aineen hankkimisessa Mutta tuo alus kykenisi tietenkin käyttämään ilmakehässä leijuessaan myös WARPia, mikä muistuttaa tuolloin puhallinta, missä ei käytetä potkuria.

Keinotekoinen painovoima saadaan aikaan yksinkertaisesti pyörittämällä alusta akselinsa ympäri.Mutta jos ydinreaktoria ei voisi käyttää, niin kyllä myös tavallista potkuria voidaan hyödyntää tässä toimintamallissa. Eli tuolloin ilmakehässä tarvittava nostovoima saadaan aikaan normaaleilla potkureilla. Kuitenkin WARP toimisi avaruudessa myös pienemmällä jännitteellä kuin mitä tarvitaan aluksen leijuttamiseen Maan ilmakehässä, mutta tuolloin tietenkin aluksen kiihtyvyys laskisi huomattavasti.Ilmakehän ulkopuolella kuitenkin WARP voisi toimia, vaikka tämä alus ei ehkä normaaleilla turbogeneraattoreilla varustettuna saavuttaisi tarvittavaa valonnopeutta. Myös ydinkäyttöinen malli toimisi osittain turbogeneraattorilla, eli siinä reaktorin jäähdytinpiiriin asennetaan turbiini, joka pyörittää generaattoria.

Aluksen ulkokehä voisi pyöriä, jolloin mikrometeorit eivät sitä niin helposti pystyisi vahingoittamaan. Voi olla myös sellainen, että siihen punpataan energiaa suuritehoisilla radiolla, jotka toimivat samalla periaatteella, kuin Vanderbiltin koje, jolla piti aikoinaan siirtää sähköä ilman läpi langattomasti. Jos kyseistä alusta voitaisiin ladata langattomasti, niin siitä voitaisiin tehdä sellainen, että tuo väline kykenisi ainakin globaaleihin operaatioihin, eli se kykenisi sitten lentämään esimerkiksi Maan ja Kuun väliä erittäin nopeasti, ja viemään lasteja niille ehkä joskus tulevaisuudessa rakennettavilla avasuusasemille. Mutta jos siihen asennetaan ydinreaktori, niin silloin tämä väline varmasti olisi käyttökelpoinen kaikilla etäisyyksillä, mitä maailmankaikkeudessa voidaan ajatella.

Tietenkin sen ulkokehälle voidaan asentaa myös hiukkaskiihdytin, jonka sisällä voidaan hiukkasia kiihdyttää valon nopeuteen, jolloin aika sen sisällä saadaan pysähtymään. Kyseinen ratkaisu tietenkin avaisi aluksen miehistölle mahdollisuuden matkustaa pidemmälle universumissa, mutta kun ajatellaan sitä, miten aika kuluu sen ulkopuolella, niin siitä ei kovin suurta hyötyä Maan ihmisille ole, ellei WARP sitten mahdollisesti kykene ylittämään valon nopeutta, mistä emme saa varmuutta, ennen kuin tuohon moottoriin perustuvan avaruusaluksen rakennamme.

Jos käytössä ei ole ydinvoimaa, niin silloin tuo alus voidaan tietenkin rakentaa sellaiseksi, että se käyttää eräänlaisia kondensaattoreita varatessaan tarvitsemaansa sähkövirtaa. Ja lataaminen voisi tapahtua suuntaamalla siihen esimerkiksi radiomasereita tai muita voimakkaita radiolaitteita. Siinä voisi olla kiinnitettynä jonkinlainen kapseli, jonka se laskee  vinssillä kohdealueelle, ja tuolloin tämä alus kykenisi operoimaan huomaamattomasti, ja silloin sen sisään ei myöskään joutuisi bakteereita.

Kyseinen moduuli voisi olla esimerkiksi pallomainen, ja aluksen miehistö voisi käyttää sitä kuin kohoa, jota he laskevat sekä nostavat tarpeen mukaan.Tuon aluksen vanteen keskellä voisi olla kaksikerroksinen miehistöhytti, joka suojaa sen miehistöä voimakkaalta sähkömagneettiselta säteilyltä, ja samalla se voisi sitten suorittaa erilaisia tehtäviä sekä planeettojen kaasukehissä että avaruudessa, ja kyky leijua takaisi sen, että aluksen runkoon eivät mitkään pieneliöt pääsisi käsiksi.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

NASA:n uudet nanotekniikkaa käyttävät luotaimet tulevat mullistamaan avaruustutkimuksen

Tämä on oikeastaan jatkoa vähän aikaisemmin kirjoittamalleni tekstille, jossa mietitään radio- tai mikroaalloilla lentävän avaruusaluksen toimintaa. Mutta kun mietitään sitä, että mitä jos vaikka esimerkiksi avaruusalusta halutaan vauhdittaa ulos aurinkokunnasta laserin avulla, niin silloin tietenkin tulee eteen tilanne, missä ensin pitää rakentaa valtava ehkä yli 100 km. pitkä, mahdollisesti ydinvoimaa käyttävä laser, joka sitten suunnataan aluksen perässä olevaan peiliin, ja tuo laite sitten ampuu avaruusaluksen pois aurinkokunnasta. Kyseinen alus on vain yläkuvassa kuvatun aurinkopurjeen muunnos, missä lasersädettä käytetään työntämään aurinkopeiliä pois aurinkokunnassa.

Tuossa välineessä tietenkin on sellainen pieni ongelma, että sen rakentaminen onnistuisi jo nykyisin käytössä olevalla tekniikalla niin, että tuo laser kootaan avaruudessa rakennusmoduulien avulla, niin että tuo valtava laite valmistetaan toisiinsa telakoiduista elementeistä, joista sitten voidaan kasata vaikka kuinka pitkä laser, mutta saattaa olla niin, että tuollainen laser mielletään sotilasvälineeksi, joka ei ehkä kuitenkaan saisi ainakaan YK:ssa mitään kovin lämmintä vastaanottoa. Kyseinen laser olisi varmasti maailman kiistellyin kapine, ja en usko että kaikki uskoivat laserin olevan muuta kuin maailman hallintaan tarkoitettu väline.

Kuitenkin tuollaisella laserilla voidaan ampua avaruusaluksia pois aurinkokunnasta sekä tuhota myös Maapalloa uhkaavia asteroideja. Mutta tuo laser tai maser eli mikroaaltojen taajuudella toimiva laser voisivat toimia niin, että ne työntävät aluksen pois aurinkokunnasta, ja samalla sen jarrutusta ajatellen aluksen rungon kylmenemistä voidaan hyödyntää sekä mikroaalto- että ionimoottoreita ajatellen. Eli sen runko olisi pluton takana suprajohtavassa tilassa, jossa sähkövirta kiertäisi siinä loputtomasti, ja tuolla tavoin voitaisiin aluksen vaatiman jarrumoottorin tarvitsemaa energiaa varastoida tehokkaasti, ja toki tuon aluksen sisälämpötila lasketaan myös niin alas, että sen elektronisten komponenttien sähkönjohtimien värähtely sekä sitä kautta vastus muuttuu niin pieneksi kuin mahdollista.

Tuolloin aluksen reaktoria ei tarvitsisi käyttää niin suurella teholla, kuin ilman tätä energiaa keräävää järjestelmää, mikä sitten vaikuttaa siihen, kuinka pitkälle avaruusaluksella voidaan lentää, ja jos puhutaan siitä, että luotaimen tehtävä kestäisi ehkä satoja vuosia, ja ehkä vasta sen rakentaneen sukupolven lapsenlapset näkisivät tuon välineen saapuvan jonkun tähden lähistölle, jossa ehkä on sitten jonkinlaisia planeettoja, niin silloin sillä kuinka suurella teholla reaktoria täytyy käyttää on merkitystä, koska myös esimerkiksi plutonium kuluu lopulta loppuun. Ja kuten varmaan arvaatte, niin matkaan olisi mukavinta käyttää robottialusta, jonka toiminnasta huolehtii kehittyneellä tekoälyllä varustettu suprajohtava supertietokone, jolloin ihmisiä ei tuohon tehtävään tarvitse uhrata. Tuolloin alus voisi lentää erittäin pitkälle, ja sen nopeus voidaan nostaa erittäin korkeaksi, koska kaikki sen polttoaine olisi käytettävissä jarrutukseen, joten suurin ongelma on siinä, että millaisen planeetan lähelle me luotaimen voisimme lähettää on tärkeä asia.

Eli tällaista laitetta ei turhaan maasta ammuttaisi, mikäli siihen ei olisi mitään todellista syytä, joka voisi tuoda meille mullistavaa tietoa universumista. Sen paino ei ehkä olisi kuin pari sataa kiloa, ja tuo väline varmasti hyötyisi siitä, jos jarrutuksesta vastaisi mikroaaltomoottori.  Mutta on olemassa toinenkin tapa lähestyä tuollaista avaruusalusten ongelmaa, ja se voisi olla noin gramman painoisten luotainten parven lähettäminen pois Aurinkokunnasta. Nuo nuppineulan pään kokoluokkaa olevat luotaimet voidaan ampua matkaan tavallisella raketilla, niin että niitä lähtee kerralla miljoonia. Kun ne ovat päässeet Maapallon kiertoradalle tai sen ulkopuolelle, niin silloin langrangen pisteeseen sijoitettu laser alkaisi työntää tuota parvea kohti Aurinkokunnan ulkoalueita. Toki tuohon työntöön voidaan käyttää myös maassa olevien radioteleskooppien muodostamaa radioaaltoa, mutta tuo laite ei ole kuitenkaan läheskään niin tehokas kuin laser, joka teoriassa voisi kiihdyttää tuon luotainparven jopa 25% valon nopeudesta.

Vaikka noiden nanoluotainten mikropiirit on integnoitu, ja muutettu nanotekniikkaa käyttäen niin pieniksi kuin mahdollista, eikä  niiden radiolaitteiden teho ole mikään kovin suuri, niin silti erittäin tehokkailla teleskoopeilla voidaan niihin pitää yhteyttä. Ja koska kyseessä on luotainten ryhmä, niin silloin tehtävän läpivieminen ei riipu siitä, jos yksi luotaimen partikkeli tuhoutuu. Noissa luotaimissa käytettävä nanotekniikka olisi niin pientä, että niiden mikropiirien transistorit rakennettaisiin ionitekniikalla niin pieniksi, että transistorit koostuisivat kolmesta atomista, ja niiden johtimet olisivat vain hiiliatomiketjuita, joten kyseiset luotaimet voidaan puristaa hyvin pieneen kokoon.

Aiheeseen liittyvä filmi https://www.youtube.com/watch?v=LtPBqJ8XmWQ


vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Elokuvassa sekä kirjassa "Ender's Game" kuvataan kielen kehittymistä sekä tietokonepelaamista vakavaan sävyyn

Kielen kehitys on sikäli mielenkiintoista, että siihen vaikuttaa  ympäristö, missä elämme, eli kyseessä on tuolloin sekä tahalliseen opetukseen että tahattomaan oppimiseen perustuva tapahtuma. Eli kuten varmaan arvaatte, niin murteita kuten "stadin slangia" ei varmaan missään kouluissa virallisesti opeteta, mutta kuten tiedämme, niin nuo slangisanat tarttuvat ihmiseen koulun pihalla. Ja tuo sama ilmiö tietenkin seuraa myös muissa paikoissa kuten armeijassa palvelevia miehiä. Ikävä kyllä myös kiroilu tarttuu ihmiseen, ja jos lasten lähellä käytetään paljon "voimasanoja", niin silloin hän itsekin viljelee niitä omassa puheessaan, ja tuo ei sitten varmaan vanhemmista kovin mukavalta tunnu.

Elokuvassa "Ender's game" on äärimmäinen esimerkki siitä, mihin kielen kehittäminen voi johtaa. Nuo elokuvan sankarit puhuvat aivan omituista kieltä, ja siinä sitten paljastuu monia asioita, joita ei kukaan ole edes osannut ennakoida.Tuo elokuva muuten perustuu samannimiseen kirjaan, josta tuon heidän käyttämänsä termistön erikoiset merkitykset avautuvat pikkuhiljaa.  Tai oikeastaan kirjassa näkyy paremmin se, millaisia sanoja nuo henkilöt sitten käyttävät omassa puheessaan, eli esimerkiksi laivojen pääaseistus on saanut nimen "pikku tohtori".  

Kyseinen kirja tai elokuva perustuu ajatukselle, että lapsi oppii nopeammin ja tehokkaammin kuin aikuinen, ja siksi hän voisi johtaa Maapallon laivastoa ikään kuin strategiapelin kautta, ilman että hän tietäisi oikeasti komentavansa asevoimia jossain operaatiossa ..Heidän käyttämänsä omituinen komentokieli on tehty heille pitämällä noita lapsia piilossa tai eristyksessä koko ikänsä, jotta he eivät voisi jakaa esimerkiksi "pikku tohtoria" eli aluksen pääasetta koskevaa tietoa muille. Eli elokuvan sankari ei tiedä johtavansa laivastoa ja siitä kertoo myös tämä ainakin jollain tavoin kuuluisa kirja. Tuo omituinen komentokieli on luotu noille lapsille ikään kuin esperantoksi, jossa muutamia sanoja on vaihdettu merkitsemään toisia asioita kuin normaalisti. 

Esimerkiksi sana "tohtori" on merkinnyt tuossa kirjassa antimateriatykkejä tai vastaavia välineitä, ja samoin muutamia muita termejä on vaihdettu merkitsemään muita kuin normaalissa puheessa käytettäviä asioita. Kyseinen kirja on kirjoitettu oikeastaan hyvin monivivahteiseksi kirjoitelmaksi, ja sen perimmäinen ajatus on kopioitu joidenkin tiedemiesten viljelemästä "Solar Warden"-ohjelmasta, missä avaruuteen luodaan ikään kuin huippuälykkäiden ihmisten yhteisö, jossa nuo ikänsä avaruudessa asuvat ihmiset "Faberit" eläisivät erittäin pienessä gravitaatiokehässä, jotta he eivät pystyisi laskeutumaan maahan, ja nuo henkilöt sitten ohjaisivat Maapallon tuotekehitystä. 

Mutta tuo kirja on saanut tietenkin vaikutteita myös aivan jokapäiväisestä elämästä. Kun puhutaan esimerkiksi suljetuista laitoksista sekä yhteisöistä kuten vankiloista tai huumejengeistä, niin noilla ihmisillä on oikeasti aivan oma kielensä. Ja noissa piireissä saattaa se, että joku sanoo, että odota tässä merkitä sitä että toinen lähtee hakemaan huumeita. Ja tuo jengien käyttämä murre on tietenkin hyvin monivivahteista. Eli se että sanotaan "odota tässä" ei tarkoita samaa kuin sanat "odota tässä" sekä sormimerkin näyttö. Mutta kuten ennenkin olen tästä asiasta kirjoittanut, niin nykyiset ilmaiset verkkopelit ovat saaneet minut miettimään sitä, että olisiko "Ender" sittenkin totta. 

Eli olisiko mahdollista että pelaaja ei tietäisi oikeasti johtavansa asevoimien operaatiota. Kun taistelua ajatellaan kenraalien sekä amiraalien kannalta, niin he näkevät tappiot samalla tavoin kuin tietokonepelaaja näkee, eli hän näkee taistelusta poistuvien miesten määrän numeroina, ja hänelle on annettu tappiotoleranssi, eli mikä on hyväksyttävissä oleva tappio tuota kohdetta vallattaessa. Nuo "oikeatkin" sotilaat voidaan varustaa laitteilla, jotka ilmoittavat heidän kuntonsa, eli heillä voi olla aktiivisuusrannekkeen tapaiset laitteet, jotka ilmoittavat tehtävää valvovalle henkilökunnalle noiden henkilöiden sydämen lyöntitiheyden sekä veren happipitoisuuden, ja heidän sijaintinsa. 

Tällaiset välineet eivät kovin paljoa maksa, ja ne  voivat toimia  GSM-puhelimen kautta, jolloin esimerkiksi valmentaja voi tarkkailla sitä, että tekeekö hänen suojattinsa oikeasti noita hänen määräämiään harjoituksia. Samoin tuolla tavoin esimerkiksi armeijan kouluttaja voi katsoa, että tekeekö jokainen mies osansa, eli ovatko kaikki koulutukseen osallistuvat tarpeeksi hengästyneitä, jotta voidaan katsoa, että tekeekö jokainen heistä sitten osansa. Tällä sitten valvotaan sitä, että kukaan ei lintsaa näistä koulutuksista.

Eli ei tietokonepelien pelaajakaan voi pelissä tehdä loputtomiin tappioita, ja kun nykyaikaisia tietokonepelejä katsotaan, niin niistä varmasti on hyötyä sekä strategisen tason sotilaiden koulutuksessa että myös taktisten operaattorien kouluttamisessa. Tämä tarkoittaa sitä, että virtuaalitodellisuuden avulla voidaan luoda simulaattori-ympäristöjä hyvin halvalla, ja niissä voisivat myös esimerkiksi SWAT-ryhmät harjoitella, ja koska tila on .virtuaalinen, voidaan sitä voidaan muutella tarpeen mukaan,

Elokuvan traileri: https://www.youtube.com/watch?v=SVlgzbuqsn0

Ender's game https://www.youtube.com/watch?v=IWOk9gV_e5Q

Espoonmetsa.blogspot.fi

Polymerointitekniikan parhaita saavutuksia voisi olla valtava laser eli apokalyptinen sinko, jota voidaan käyttää moniin eri tarkoituksiin

Kuva I

Rakenteiden polymerointi tarkoittaa sitä, että valmiista komponenteista voidaan rakentaa valtavia kokonaisuuksia. Ja tämä tarkoittaa sitä, että myös valtavia laser-laitteistoja voidaan lähettää kiertoradalle osina. Nuo jopa terawattiluokan laser-laitteet voivat olla satojen kilometrien pituisia, ja niiden rakenne muistuttaa enemmänkin bakteeriketjuita, jotka kootaan avaruudessa telakoimalla inhimillisen kokoisia laserlaitteita toisiinsa. Eli tässä rakenteessa sitten jäljitellään luonnossa eläviä leviä tai bakteereja, jotka voivat muodostaa jopa kilometrien pituisia ketjuita, kuten sinilevät tekevät esimerkiksi itämeressä.

Nämä laitteet voivat olla sellaisia, että niiden energiantuottoa voidaan säätää erittäin tarkasti, ja jokainen noista moduuleista voisi olla itsenäisesti toimiva laser, joka tarkoittaa sitä, että vain toisessa ketjun päässä pitää olla täysin heijastava peili, jonka avulla tuo laserketju saadaan toimimaan kuin se olisi yksi valtavan suuri laser. Tuon laitteen rakentaminen voisi olla sikäli järkevää, että se ei olisi vain yhtä käyttötarkoitusta varten olemassa, vaan sitä voidaan käyttää vauhdittamaan avaruusalusta, mittaamaan etäisyyksiä, analysoimaan vieraiden planeettojen kemiaa sekä kommunikaatioon aurinkokunnan laidalla olevien tutkimusasemien kanssa.

Ja tuo väline voisi joskus tietenkin toimia laserkäyttöisen avaruusaluksen vauhdittajana, mutta toki sillä voisi olla muitakin käyttötarkoituksia kuin pelkkä alusten ampuminen Proxima Centauriin. Tuollainen valtava laser voisi suorittaa tarkkuusmittauksia erittäin suurella etäisyydellä, sekä ehkä pelastaa joskus Maapallon, jos planeettaamme uhkaa esimerkiksi meteoriitti. Eli jos meteoriittiin suunnataan terawatin teho, niin silloin se tuhoutuu välittömästi.

Tuo laser voidaan valmistaa kooltaan parikymmenmetrisistä lasereista, joista jokainen saa voimansa aurinkopaneeleista. Toki valtavan laserin kokoaminen vaatisi valtavan määrän noita elementtejä, mutta moduulirakenne tekee mahdolliseksi sen, että nuo elementit voivat irrota toisistaan, jos ne ainoastaan telakoidaan toisiinsa. Ja tuolloin noita lasereita voidaan käyttää yhdessä vain, kun siihen on tarvetta, jolloin noita lasermoduleja voidaan käyttää muuhunkin toimintaan kuin vain yhden valtavan tehokkaan laserin rakentamiseen.

Tarvetta tuollaisen supertehokkaan instrumentin käyttöön on silloin, kun mittauksia halutaaan tehdä tähtien välisten etäisyyksien päässä oleviin kohteisiin. Eli käytännössä kun tehdään mittauksia esimerkiksi Alfa Centaurin ja Maan välisen tarkan etäisyyden määrittämiseksi, sekä tuon muutoksen mittaamiseksi, tai ammutaan avaruusaluksia tuonne lähimpään tähteen. Meteoriitin tai asteroidin tuhoamiseen riittää se, että lasersatelliittiryhmä suuntaa säteensä samaan kohtaan tuhoten tuon kappaleen välittömästi. Jos nuo laserlaiteet taas toimivat yhtenä, niin niihin voidaan kytkeä ydinreaktori, jotta välineen vaatima valtava teho voidaan tuottaa silloin, jos  kyseinen väline sijoitetaan erittäin kauaksi Maasta Neptunusta kiertävälle radalle, jotta väärin suunnattu sädekimppu  ei aiheuttaisi valtavaa tuhoa maan päällä.

Mutta samalla mieleeni tuli sellainen ajatus, että tuollaista laseria käytetään sota-aseena. Eli Maan ja Kuun välissä olevaan langrangen pisteeseen sijoitettu terawattiluokan laser voisi tehokkaasti tuhota minkä hyvänsä kohteen maan päältä, ja sen avulla voisi maata hallita pelolla. Tuolla verraten kaukana oleva laser olisi immuuni maasta ammuttaville ABM ja ASAT-välineille, joten sen avulla voidaan luoda se dystopinen painajainen, jossa kiertoradalle sijoitettujen laserien avulla joku sekopää ryhtyy johtamaan maailmaa.

kimmonsivu.blogspot.fi

Ihmisen kaltaiset robotit tulevat ehkä hyvinkin pian katukuvaan.

Taitelijan näkemys tulevaisuuden
palo- sekä sotilascyborgista,
jota voidaan käyttää myös tieteellisiin
tarkoituksiin
Kuva I

Vaikka robotti näyttäisi ihmiseltä, niin silti sillä ei ole mitään tekemistä elävän organismin kanssa, joten sen voimanlaitteet ovat tietenkin toisenlaiset, kuin solun mitokondriot, vaikka se voi tietenkin käyttää myös hiilivetypolttokennoja kehittäessään tarvittavaa sähkövirtaa. Robotti ei ole ihmisen kopio, eli se voisi muistuttaa esimerkiksi koiraa, jolla on ihmisen kädet sekä taka-että eturaajoissa, jotta tuo väline voi käsitellä mitä hyvänsä esinettä jokaisella raajallaan..Tietokone sijaitsee sen rinnan alla.Se voi rakentaa kopioita itsestään, ja tällöin se muistuttaa elävää olentoaTuollainen cylon eli ihmistä muistuttava robotti voidaan lähettää esimerkiksi marsiin tutkimaan ihmisen toimintaedellytyksiä tuolla planeetalla, ja se voi olla joko täysin automaattisesti toimiva

Tai jokin välimuoto täysin autonomisen tai jatkuvasti ohjattavan laitteen välillä. 

Täysin autonominen robotti vaatii tietenkin suuren tietokonetehon, mikä sitten rajoittaa sen suorituskykyä. Mutta nuo robotit voivat toimia ryhmänä,  eli ne voivat verkottaa toisensa WLAN:in avulla, jolloin niiden tietokoneet saadaan toimimaan, kuin ne olisivat yksi valtava supertietokone. Se miten tietokoneet löytävät yhteisen kanavan on verraten helppoa, eli tarvitaan vain yksi kutsukanava, jonka kautta lähetetään koodattu tieto siitä, mitä kanavaa tuo järjestelmä sitten käyttää, ja jokainen kanava voidaan koodata eri koodilla, jotta jos robotteja epäillään otetun haltuun, niin silloin riittää pelkkä kanavan vaihdos, jotta uhka saadaan eliminoitua.

Temppu perustuu siihen, että robotissa on kaksi radiota, eli kutsuradio, jonka kautta se voidaan käskeä vaihtamaan toisen radion operointikanavaa, ja nuo kanavien koodit voivat olla sellaisia, että robottien ohjaajat eivät niihin pysty vaikuttamaan maasta. näin estetään järjestelmän sormeilu tehtävän aikana. Nämä järjestelmät ovat samoja sekä lennokeissa että ihmisen kaltaisissa roboteissa. Sen voimanlähde voi olla vaikka polttokenno tai jopa ydinvoima, josta ei vieraalla asumattomalla planeetalla ole vaaraa. Ydinvoima antaa niille valtavan suorituskyvyn, mutta on muuten verraten vaarallista. Eli jos reaktori tai cesium RTG vaurioituu, niin seuraukset voivat olla vakavia.  Kuitenkin noita välineitä kehitettäessä pitää muistaa se, että niitä käytetään ehkä myös sodissa. Toki noiden robottien avulla voidaan myös aurinkokuntaa kartoittaa, ilman että kenenkään pitää esimerkiksi uhrata matkaan Jupiteriin huomattavaa osaa elämästään. Tuollaisia robotteja voidaan lähettää esimerkiksi Jupiterin kuihin kartoittamaan niitä, ilman että ketään ihmistä tarvitsee uhrata tuossa tehtävässä. Eli nuo operaattorit sitten istuvat toimistoissaan, ja ohjaavat sekä valvovat tuollaisten muiden planeettojen sekä niiden kuiden kuten Europan sekä Titanin pinnalla operoivien robottien toimintaa Maan pinnalta käsin. 

Tällöin ydinparisto voi aiheuttaa vaaratilanteen, mikäli vihollinen saisi robotin haltuunsa tai se vaurioiduttuaan alkaa ampua ympäriinsä, mutta toiseksi eniten kapasiteettia tietenkin löytyy polttokennoista, jotka ovat oikeastaan samanlaisia, kuin mitä käytetään esimerkiksi avaruussukkuloissa silloin, kun ne joutuvat maapallon varjoon pitkäksi ajaksi. Polttokenno on toiselta nimeltään polttoparisto, joka muuttaa siihen ohjatun polttoaineen sekä hapen sähkövirraksi. Polttokennon toiminta on sikäli tehokkaampaa kuin perinteisen pariston, että siihen pitää ohjata polttoaine sekä hapetin, jotta voidaan muodostaa sähkövirtaa. 

Sen lataaminen on paljon nopeampaa kuin tavallisen akun, eli riittää että tuon polttokennon sisään kaadetaan hiilivetyä, niin se luovuttaa välittömästi täyden tehon, ja sen rinnalla voidaan käyttää myös normaalia akkua, jota ladataan aina samalla kun polttokennoa käytetään. Joten tulevaisuuden robotti voi oikeasti piipahtaa välillä huoltoasemalla nauttimassa vähän bensiiniä, kun sen polttokennoissa käytettävä polttoaine alkaa loppua, mutta mitä tarvetta olisi rakentaa .ihmistä muistuttava robotti, joka ehkä osaisi jäljitellä ihmistä täysin? sitä voidaan toki käyttää vaarallisten kohteiden siivouksessa, mutta esimerkiksi toimitilojen turvallisuudesta voisi vastata tuollainen ihmistä jäljittelevä robotti. Se voisi muistuttaa Terminator-elokuvista tuttua mallia, jossa sen pinnalle olisi rakennettu keinotekoinen lihaksisto sekä iho, mutta varsinainen voima tulee sen metallista tai hiilikuidusta valmistettuun luurankoon kiinnitetystä tietokone-ohjatusta pneumattis-hydraulisesta järjestelmästä, joka tekee tuosta robotista hyvin vahvan, ja sen kallo voi olla mallinnettu kenen tahansa ihmisen kallosta, joten se voi ottaa huomaamatta kenen hyvänsä paikan työyhteisössä.

Syy on siinä, että meidän sivilisaatiomme käyttämät työvälineet on suunniteltu ihmiselle, ja jos tuollainen ihmistä muistuttava robotti voidaan rakentaa, niin se voi käyttää samoja työvälineitä kuin ihminen, mikä tekee sen toiminnasta joustavamman kuin jonkin Predatorin kaltaisen androidin. Eli kun puhutaan tilanteesta missä robotti toimittaa arkiaskareita, niin tuollaisen ihmisen kaltaisen robotin käteen voi laittaa minkä hyvänsä työkalun, ja sen jälkeen tuon työkalun käyttö-ohjeet ladataan internetistä, jotta tuollainen robotti sitten osaa tehdä työnsä oikein. Mutta tällaisten robottien käytöllä on myös riskinsä, eli niiden avulla voidaan käydä armotonta sotaa, josta kukaan ei tiedä yhtään mitään. Eli niitä voidaan ohjata etänä, ja vaikka nämä cyborgit muistuttavat ihmistä ulkoisesti, niin ne voivat toimia kuin Predator-lennokit, ja noiden ihmistä muistuttavien cyborgien ongelma on siinä, että pelkän ohjelmiston vaihto tekee esimerkiksi kuormaustyöhön tarkoitetusta robotista taisteluandroidin, ja tietenkin merkitsee sitä, että nuo robotit voidaan lähettää vaikka kriisialueelle antamaan lääkintäapua, mutta jos niiden ohjelma vaihdetaan, niin se tekee niistä tappajia.

Näille taistelukäyttöön tehdyille roboteille voidaan antaa käyttöön mikä hyvänsä ihmisen kehittämä ase, ja ne eivät epäröi käyttää voimaa eivätkä myös tunne kipua, vaikka niiden pinnassa voi olla pietsokiteitä, joiden avulla ne tunnistavat pintaansa kohdistuvan painalluksen. Eli nämä robotit voivat vaikuttaa erittäin empaattisilta, ja jopa huutaa, mikäli niiden pintaa  painetaan liian kovaa. Kyseinen koje sitten voi muistuttaa esimerkiksi lasta, ja se voidaan soluttaa lastenkotiin tai päiväkerhoon, jossa se suorittaa henkilökuntaan kohdistuvia valvontatehtäviä, ja sillä voi olla käytössään myös keinotekoinen suolisto, jotta sen toiminta olisi mahdollisimman aidon tuntuista. Eli se voisi käydä myös syömässä tai vessassa. Eli se voisi toimia myös varuskunnissa täysin huomaamatta, ja kerätä tietoja siellä tapahtuvasta toiminnasta. 

elainasiaa.blogspot.fi

ilmailukokeiluja.blogspot.fi

kimmonsivu.blogspot.fi