Mietteitä suljetun paikan kokeista sekä sosiaalisesta simuloinnista

Oletteko koskaan muuten ajatelleet sellaista koetta, missä ryhmä ihmisiä suljetaan johonkin bunkkeriin vaikka kahdeksi tai kolmeksi vuodeksi? Tuollaisia eristäytymis-kokeita voidaan tehdä esimerkiksi Mars-lentojen simuloinnin yhteydessä. Eli tuollaisessa täysin eristetyssä tilassa simuloidaan erilaisia sosiaalisia tilanteita, mihin avaruuslentäjä saattaisi joutua tuolla melko pitkällä lennolla Marsiin. Tuo lento poikkeaa muista avaruuslennoista siten, että sitä ei voida keskeyttää, vaikka aluksessa sitten tapahtuisi jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Ja suurin uhka tuollaiselle lennolle on tietenkin sosiaaliset ongelmat, joita aluksessa väkisinkin ilmenee.

Vaikka nuo astronautit ovat erittäin hyvin koulutettuja, niin silti heille saattaa lennon aikana kehittyä antipatioita toista henkilöä kohtaan, ja silloin tietenkin pitää muistaa se, että suljetussa tilassa alkavat myös sellaiset asiat ärsyttämään, mihin normaalissa elämässä ei edes kiinnitetä mitään huomiota. Ja tuon ovat sitten kaikki armeijan käyneet huomanneet, mutta tuo Mars-lento sitten ei ole mikään armeija. Tuosta aluksesta ei pääse pois, vaikka siellä tapahtuisi mitä hyvänsä.

Tuossa planeettain välisessä lennossa ongelmia on ajateltu tulevan erityisesti lentäjien sosiaalisten suhteiden kanssa, ja tuon takia näitä lento-olosuhteita sitten simuloidaan erittäin tarkasti, ennen kuin miehistön sosiaalinen rakenne ratkaistaan. Tuolla Marsin ja Maan välillä on erittäin vaikeaa saada tehtävää keskeytettyä, jos esimerkiksi astronauttien välillä tulee riitoja. Jo Kuu-ohjelma osoitti, että vaikka avaruuslentäjä olisi kuinka hyvin koulutettu, niin hän on kuitenkin vain ihminen.

Apollo-ohjelmassa käytettiin muuten miehistöjä, joiden koko on kaikkein vaativin sosiaaliselta kannalta, eli kuten varmaan kaikki tietävät, niin kolmen joukossa aina yksi jää jostain syystä ilman huomiota sekä putoaa pois ryhmästä. Se että yksi astronauteista joutui jäämään Kuun kiertoradalle ei varmaan hänestä tuntunut hyvältä, vaikka kuinka oli tehtävän kannalta tärkeästä työstä kyse. Tuon “komentomoduulin komentajan” tehtävänä oli ohjata tuo alus niin, että varsinainen kuualus pystyisi telakoitumaan aluksen ilmalukkoon. Mutta uskon, että tuo titteli tuntui tuosta miehestä varmaan kovin väkinäiseltä, kun hän istui yksin kiertämässä Kuuta, eikä muutenkaan “kolmannen pyörän” rooli kaveripiirissä ole kovin ruusuinen.

Tällaisessa sosiaalisessa kokeessa käytetään sellaisia simulaatioita, jotka jäljittelevät aluksen etäisyyttä maahan, ja esimerkiksi radio-viive saadaan aikaan ajastamalla noita viestejä. Tietenkin tuolla Mars-aluksessa olisi käytössä kehittyneempi tietotekniikka kuin Apollo-ohjelmassa oli käytetty, ja silloin varmasti tulee mieleen sellainen asia, kuin Internetin viihdekäyttö tuolla aluksessa, koska se sitten tietenkin saa aikaan vaihtelua hyvin yksitoikkoisessa matkassa kahden planeetan välillä. Näistä sosiaalisista kokeista puhutaan hyvin paljon erilaisia mielenkiintoisia asioita, ja esimerkiksi on olemassa väitteitä, joiden mukaan joissakin tapauksissa esimerkiksi NORAD:in komento-bunkkereita tai muualle syvälle kaivettuja komento-bunkkereita, joihin radioviestit eivät ylety, ja muutenkin viestintää on helppo säädellä olisi hyödynnetty kylmässä sodassa, eräässä harjoituksessa jota kutsutaan nimellä “onko pokkaa harjoitus”.

Tuossa harjoituksessa USA:n tai Venäjän strategiset ohjusjoukot tai niiden henkilökunta joutuivat äärimmäisen stressaavaan tilanteeseen, missä heille uskoteltiin ydinsodan syttyvän. Tuota harjoitusta varten tuotettiin tarinoiden mukaan filminauhoja sekä radio-viestejä, joilla suoritettiin äärimmäisen realistinen simulaatio Neuvostoliiton hyökkäyksestä, ja tuon operaation aikana sitten erilaiset psykologian asiantuntijat tarkkailivat tuon ryhmän jäsenten käyttäytymistä sekä reaktioita tarkasti, jotta saataisiin selville, että noudattiko tuo SAC:n (Strategic Air Command) eli strategisten ilmavoimien ryhmä saamiaan ohjeita.

Tuosta harjoituksesta on sitten olemassa sellainen tarina, jossa kerrotaan että tuo ryhmä jätettiin maan sisään, ja että jossain Kalliovuorten alla olevassa bunkkerissa elää joitakin vanhoja miehiä, jotka kuvittelevat että ydinsota on oikeasti tapahtunut, ja odottavat ydintalven lauhtumista. Noista suljetun paikan kokeista ollaan kirjoitettu loistavia romaaneja sekä novelleja, joissa ihmiset ovat noissa paikoissa suljettuina, ja kun he sitten astuvat ulos, niin maailma on kadonnut johonkin asteroidin törmäykseen tai vastaavaan katastrofiin.

Yhdessä Scifi-kirjassa oli muuten sellainen versio, että kun tuo koehenkilöiden ryhmä meni sisään, niin sitten heidät nukutettiin ja pakastettiin, ja tuo bunkkeri paljastui maahan upotetuksi avaruusalukseksi, joka lähti viemään heitä kohti toisia tähtiä. Eli tuossa tapauksessa ryhmä ikään kuin kaapattiin mukaan johonkin avaruuslennolle, mistä heille ei oltu ennalta kerrottu. Samoin erässä toisessa versiossa tuollaiseen kokeeseen osallistuvat henkilöt syvä-jäädytettiin nestemäisellä heliumilla, ja näin he sitten tekivät aikamatkan tulevaisuuteen syväjäädytettyinä sekä suljttuina eräänlaisiin termospulloihin.

Tuossa mallissa heidät sitten herätettiin joskus 300 vuoden päästä, ja siinä sitten oli pienen itsetutkiskelun paikka. Noiden suljetun paikan kokeiden ero oikeaan Mars-lentoon nähden on se, että tuollainen koe voidaan lopettaa välittömästi, kun siellä alkaa pinna kuumeta. Eikä tuossa kokeessa ole mitään painottomuuteen viittaavaa, vaan jossain vaiheessa ennen kuin alus todella lähtee kohti  Marsia lähtee miehistö sitten kohti kiertorataa, ja tavoitteena on tuolloin simuloida tuota kyseistä lentoa erittäin tarkasti, ja se varmasti sitten pitää sisällään myös laskeutumisen kuun kamaralle.

https://sites.google.com/view/sosiaalikokeet/etusivu

Tulevaisuudessa robotti voi toimia ehkä ihmisten edustajana ensimmäisillä treffeillä, mutta samalla tuollaiset aivokuorelta ohjattavat koneet voivat paitsi auttaa vammaisia, niin myös aiheuttaa vakavia turvallisuusriskejä sekä auttaa myös tutkijoita sekä lääkäreitä palvelemaan maailmaa paremmin kuin koskaan ennen

Alla oleva uutinen voi merkitä hyvin paljon myös tulevaisuuden elämää ajatellen. Eli tulevaisuudessa ihmiset saattavat saada käyttöönsä robotin, jos he haluavat tavata jossain treffipalvelussa ihastuttavana pitämänsä henkilön. Jos ajatellaan sitä, miksi tuollainen mahdollisuus käyttää tuollaista robottiedustajaa treffeillä tai ihmissuhteissa on ehkä järkevää, on se että varsinkin treffipalveluita käytettäessä voi “se oikealta tuntuva henkilö” olla todellisuudessa toisella puolen maailmaa, ja jos ajatellaan esimerkiksi matkalippujen hintaa, niin tietenkin oletettavasti olisi mukavaa, että tuo deittipalvelussa ihastuttavalta tuntuva henkilö myös olisi sitä, jos sitten lähdetään tapaamaan oikeasti.

Nuo tulevaisuuden robotit toimivat siten, että niitä ohjataan päähän laitetun pannan kautta lähettyvillä EEG-signaaleilla, ja sen takia näiden välineiden kautta tapahtuva toiminta tuntuu käyttäjästä samalta, kuin hän toimisi itse tuossa tilassa. Eli hän ikään kuin siirtää itsensä tuohon robottiin, ja sitten hän voi kävellä kadulla sekä tehdä kaikkea sitä mitä muutenkin, paitsi että hän itse olisi jopa tuhansien kilometrien päässä tuosta robotista, joka välittää hänelle kaiken sen aistiavaruuden, mitä sen ohjaaja kokisi itse ollessaan paikan päällä.

Robotin käsissä olevat pietsosähköiset kiteet välittävät tuntoaistin, päässä olevat kamerat toimivat kuin silmät, ja välittävät näköaistimuksen robotin käyttäjälle. Mikrofonit välittävät taas robotin ohjaajalle kaiken sen kuuleman, ja hajuaistin paikalla tuolla välineellä on kemiallinen analysaattori eli “sniffer-laite” jollaisia käytetään mm. hermokaasun tunnistimissa. Kuitenkaan robotti ei ole koskaan mitenkään suora kopio ihmisestä, vaan sen silmät voidaan vaihtaa esimerkiksi lämpökameroihin, jolloin tuollainen  robotti kykenee toimimaan vaikkapa palomiehenä tilanteissa, joissa ihminen ei kykene toimimaan. Ja tuollainen tilanne voisi olla vaikkapa sellainen, missä tulipalo tapahtuu reaktorin läheisyydessä tai muuten voimakkaan säteilyn vaikutuksen alaisena.

Tuollainen robotti perustuu samaan tekniikkaan, kuin mitä käytetään esimerkiksi nykyaikaisessa koneellisessa protetiikassa, missä ihmiseen liitetään konekäsiä, joilla korvataan vaikkapa amputoituja raajoja.  Nämä koneproteesit ovat sikäli hiukan ongelmallisia, että ne pitää liittää ihmisen raajan hermostoon, ja tuolloin esimerkiksi ALS-potilaat eivät niitä voineet ennen käyttää. Mutta nämä pääpantaan perustuvat aivokuoren sähköisiä signaaleja käyttävät kojeet eli eksolurangot  tietenkin ovat sellaisia, että ne voivat toimia myös ALS-potilaan ollessa kyseessä. Tekniikka perustuu siis siihen, että potilaalla on eksoluuranko, jota hän ohjaa EEG-signaalilla, joka ajetaan dekooderin kautta tuon laitteen keskusprosessorille, joka muuttaa sen hydrauliikan ohjauskomennnoiksi.

Ja tietenkin ongelmana voisi olla se, että tuo pääpanta putoaisi lattialle, mutta tämä ongelma voidaan ratkaista asentamalla tuo panta kirurgisesti tuollaisen ALS-potilaan pään sisään ihon alle, jonka jälkeen hän voisi huoletta käyttää tuota eksoluurankoaan. Eli tuo väline kommunikoi pannan kanssa  BlueTooth-yhteydellä, ja kuten tiedämme, niin tuo potilas voi sängyllä maatessaan sitten kutsua tukirankansa paikalle pelkän ajatuksen voimalla, ja sitten tuo edistynyt robotti vain asettaa potilaan paikalleen. Samaa tekniikkaa voidaan tietenkin käyttää internetin yli vaikka toiselta puolen maailmaa, ja se tietenkin tuo eteen erittäin pahoja uhkakuvia, koska tuollaista robottia voidaan käyttää helposti erittäin vaarallisella tavalla väärin.

Sen avulla voidaan myös ryöstää pankkeja, ja tuon kaltaisten robottien epäillään muodostavan myös Pentagonin uuden robottiarmeijan ytimen. Nuo ihmistä muistuttavat etäohjattavat robotit voivat tulevaisuudessa toimia erilaisten avaruusohjelmien ytimenä, eli ne toimivat tehtävissä, joissa ihmiseltä menisi koko elinikä, eli ne voivat matkustaa vaikkapa asteroidivyöhykkeelle, ja sitten tiedemiehet vain ohjaavat noita kojeita maasta käsin. Tästä sitten varmaan kaikille tulee mieleen se, että nämä uuden Mars-mönkijät ovat tuollaisen pitkän matkan kauko-ohjaustekniikan testiyksiköitä. Marsista maahan tulevan radiosignaalin kesto aiheuttaa pienen viiveen, ja siksi noita välineitä ohjataan siten, että niiden ohjaaja ikään kuin äänittää liikkeet, jotka hän tekee esimerkiksi ohjaamalla robotin mallia virtuaalisessa tilassa, ja sitten nuo liikkeet lähetetään Marsissa olevalle luotaimelle. Tuo virtuaalitila muodostetaan siten, että luotain skannaa ympäristönsä lasereilla, ja sitten tuon kuvan perusteella luodaan kuva, jota käytetään simuloidun ajoneuvon ohjaamiseen tuossa tilassa.

Eli pienoismallin ohjaaja ilmeisesti saa ruutuunsa  tai VR (Virtual Reality) -laseihinsa kuvan tuosta ympäristöstä, ja sitten luotainta ohjataan tämän kuvan perusteella, fyysisessä tilassa on tietenkin kallistettava taso, jonka päällä on hiekkaa, ja tuo väline sitten yhdistetään VR-kuvaan, jonka marsissa oleva luotain on luonut, ja sitten ohjaaja väistelee noita ruudulle tehtyjä esteitä, ja yrittää ohjata tuota malliluotainta, niin että se ei törmää virtuaalisiin esteisiin. Kun tehtävä on täytetty, niin sitten nuo tallennetut ohjaussignaalit lähetetään luotaimelle.  Ja niiden avulla esimerkiksi kirurgit voisivat suorittaa leikkauksia etänä, jolloin he voisivat palvella koko maailmaa samaan aikaan. Mutta kun palataan niiden käyttöön ihmisten edustajina tai välimiehinä esimerkiksi treffipalveluissa, niin tietenkin noiden välineiden käyttöä pitää aina sitten valvoa tarkasti, jotta niitä ei käytetä mitenkään väärin esimerkiksi juuri ryöstöissä tai muissa väkivallanteoissa.

http://www.mtv.fi/lifestyle/digi/artikkeli/ranskalaisnainen-elaa-parisuhteessa-robottinsa-kanssa-emme-loukkaa-ketaan-olemme-onnellisia/6238018

Alla dokumentaarinen YouTube-video uusista robottisotilaista, jollaisia Pentagon kehittelee jatkuvasti

https://www.youtube.com/watch?v=Ci7EFmO260E

pimeakronikka.blogspot.fi

Marsin siirtokunnat sekä muut vastaavat hankkeet ovat ehkä jossain vaiheessa ajankohtaisia

Marsiin tullaan ehkä perustamaan siirtokuntia jo 2030-luvulla, tai ainakin ensimmäisiä ihmisiä voidaan ehkä tuolloin lähettää tutkimaan punaista planeettaa. Kuitenkin pitää huomauttaa siitä, että tekniikkamme kyllä riittää tuon operaation läpiviemiseen, mutta kuitenkaan yksikään valtio ei halua menettää miehiään tuossa ohjelmassa, joka voi olla erittäin antoisa projekti. Tämä projekti tulee sitten joskus maksamaan yhtä paljon, kuin kaikki tähän mennessä tehdyt avaruusprojektit yhteensä, ja tietenkään raha ei yksin ratkaise mitään, vaan myös poliittinen aspekti pitää ottaa huomioon. Toiselle planeetalle ei varmasti tulla viemään minkään valtion lippua yksinään, ja vaikka joku sitten vakavissaan tuollaiselle lennolle lähtisi, niin silloin sen pitää antaa jotain konkreettista Maapallon tieteelle.

Tuohon yli kaksi vuotta kestävään projektiin ei varmasti lähdetä sen takia, että jonnekin Marsin kukkuloille nostetaan lippu liehumaan, vaan siihen pitää olla jotain muuta syytä. Kun tutkimusaluksia lähetetään jonnekin toiselle planeetalle, on noilla lentäjillä edessään aivan vieras maailma. Ja se että johonkin tuollaiseen projektiin oikeasti lähdetään mukaan, on aivan eri asia kuin keskustella siitä kavereiden kanssa tuopin ääressä. Miljoonat ihmiset ovat kertoneet tuopin ääressä tai haaveilleet nuoruudessaan lähdöstä esimerkiksi Himalajalle tai johonkin muuhun eksoottiseen paikkaan asumaan paikallisten ihmisten kanssa tai kiipeämään Moun Everestille. Tällaisesta asiasta on hiukan erilaista puhua, kuin tehdä todella tällainen teko. Monet ihmise eivät koskaan tätä suunnitelmaansa toteuta, eivätkä edes siitä vakavissaan puhu.

Se että joku pyytää lähtemään mukaan johonkin simuloituun kokeeseen, missä henkilöt viettävät ikkunattomassa huoneessa vuoden on aivan eri asia kuin lähteä lennolle Marsiin, koska tuo koe voidaan lopettaa välittömästi, mikäli joku saa tuossa huoneessa jonkun kohtauksen. Tilanne aluksessa voisi muuttua kamalaksi, jos joku lentoon osallistuvista astronauteista iskee esimerkiksi päänsä niin, että tarvitaan erikoiskirurgia, joka osaa poistaa aivoista luunsiruja sekä tyrehdyttää verenvuodon. Jos jotain tällaista sitten tapahtuu kaukana avaruudessa, niin silloin on varmasti ilme melko vakava, koska tuolla avaruusaluksessa ei varmasti ole käytössä tehostetun hoidon huoneita sekä osastoja, joissa traumapotilaita normaalisti hoidetaan .

Vaikka toki osa leikkauksista voidaan suorittaa Maasta etänä, jos alus vain olisi riittävän lähellä Maata, jotta kirurgin sekä leikkausrobotin välinen datayhteys saadaan toimimaan. Mutta Marsin lähellä olevan aluksen sekä Maassa olevan kirurgin välillä on tietenkin aikaviive, joka riippuu planeettojen välisestä etäisyydestä. Se on 3-22 minuuttia, mikä tekee tuon leikkausrobotin ohjaamisen mahdottomaksi. Toki voidaan kehittää tekniikka, jossa kirurgille lähetetään skannattu hologrammikuva tuosta leikattavasta potilaasta, ja hän tekee leikkauksen ruohon kuvaan, ja sitten tuo operaatio lähetetään datasiirtona tuolle alukselle, jossa tietenkin on oma lääkäri mukana. Mutta riittääkö aluksen lääkärin taidot sitten tuollaiseen leikkaukseen on avaruudessa elämän ja kuoleman kysymys, ja siellä ei ole ambulanssia oven takana, jos jokin menee vikaan. Eikä Marsin kiertoradalta pääse niin vain takaisin Maahan, vaan operaatio pitää suorittaa siellä kaukana.

Tuolla kuvitteellisella interplanetaarisella avaruusaluksella pitää tietenkin olla mukana henkilö, joka osaa hoitaa avomurtumia, jos joku joutuu vaikka kieppuvaan liikkeeseen tuolla aluksessa, ja katkoo tuolloin kätensä. Tai sitten hän toki voi kaatua Marsin pinnalla, ja katkoa luitaan. Tulipalon vaara tietenkin on aina olemassa, joten aluksen kaasuseos pitää säätää sellaiseksi, että tuli ei siellä pääse leviämään, ja tietenkin on aina olemassa palovamman vaara, jos joku kojepöytä sattuu hajoamaan. Tulen takia aluksen kaasuseoksen pitää olla lähellä maan ilmakehän kaasuseosta, jotta tuli ei siellä leviäisi räjähdysmäisesti. Samoin aluksessa voi syntyä infektio eli joku voi saada siellä tulehdustaudin, johon pitää löytyä antibiootteja.

Samalla täytyy muistaa se, että aluksen elossapitojärjestelmä saattaa perustua biotekniikkaan, missä esimerkiksi UV-lampun alla ravintoliuoksessa kasvavat levät hoitavat yhteyttämällä aluksen hiilidioksidin poiston sen ilmasta. Ja jos antibiootti tuhoaa nuo levät, niin silloin aluksen miehistö on varmasti pulassa. Tässä käsiteltiin lennon uhkakuvia sairastelun, tapaturmien sekä muiden vastaavien asioiden valossa, eikä puututtu mitenkään esimerkiksi mikrometeoriitteihin tai vastaaviin uhkiin. Samoin sosiaaliset ongelmat varmasti vaivaisivat miehistöä koko lennon ajan, ja avaruudessa ei aluksesta pääse pois, jos kahden henkilön välit alkavat kiristyä. Tuo Mars-tukikohta voi olla sitten jo valmiina planeetan pinnalla, kun ihmiset laskeutuvat sinne.

Eli robotit rakentavat tuon ehkä ilmapallojen tapaan ilmalla muotoonsa puhallettavista komponenteista koottavan aseman valmiiksi, ja sitten vain miehistön täytyy siirtyä sinne, kun he ovat päässeet planeetan pinnalle. Tuo asema toimitettaisiin siis Marsiin erityisten putkien sisällä, ja sitten vain nuo komponentit täytetään paine-ilmalla, kun miehistö saapuu perille. Mutta valtava etäsyys tekee tuon lennon suorittamisen melko työlääksi, koska painottomuudessa astronautti menettäisi huomattavan osan lihaksistaan, mikäli aluksessa ei olisi pyörimisliikkeeseen perustuvaa painovoimaa, joka tekee siitä sellaisen, että lihaksilla on työtä tuon avaruuslennon ajan.

elainasiaa.blogspot.fi