Slangista sekä sen tutkimisesta ja sosiaalisen aseman korostamisesta

Ihmisen sosiaalinen toimintaympäristö näkyy siitä, miten hän puhuu sekä siitä, miten hän käyttäytyy ryhmässä. Se miten käsitämme erilaisia sanoja riippuu siitä, millaisissa piireissä liikumme, ja kun esimerkiksi normaalisti työssä käyvä ihminen puhuu "fillarista", niin hän tarkoittaa tietenkin polkupyörää. Mutta jos tuo puhuja liikkuu MC-jengissä, niin silloin hän saattaa käsittää tuon sanan tarkoittavan nimenomaan moottoripyörää. Tuollaisista asioista tulee yleensä hassuja sattumuksia, kun keskustellaan vaikkapa puhelimessa.

Eli kun kaksi kaverusta keskustelee "fillareista", niin sitten yllättäen toinen kysyy siitä, missä toinen sälyttää fillariaan, niin tämä vastaa tietenkin säilyttävänsä kulkuvälinettään taloyhtiön "pyörävarastossa", mihin toinen vastaa, että "eikö se ole kiellettyä". Tällainen keskustelu voi sitten saada vielä lisää hupaisia piirteitä, kun toinen keskustelija sitten ehdottaa "fillarireissua", johon toinen vastaa kyllä. Siinä sitten voi keskustelu muuttua hiukan erilaiseksi, kun kaverukset tulevat tapaamispaikalle ja toisella on allaan polkupyörä kun toinen kurvaa tapaamiseen Harley Davidsonilla.

Siinä huomataan että kaksi ihmistä voi tarkoittaa samalla sanalla kahta aivan eri asiaa, mikä sitten voi aiheuttaa hyvin paljon erilaisia hauskoja sattumuksia. Tällaisia väärinkäsityksiä ilmenee lähes jokaisen ihmisen elämässä, joten niistä ei aina edes tarvitse sanoa mitään. Mutta ihmisen käytös kertoo paljon siitä, millainen hänen oma sosiaalinen asemansa jossain ryhmässä on. Yleensä tällaisessa ryhmässä kuin MC-kerho tai katujengi saattaa jonkun johtajan elämä olla sellaista, että hän uskaltaa tehdä toisille lähes mitä huvittaa.

Tuollainen henkilö oppii jo lapsena sen, että jengien pomoille ei sanota koskaan vastaan, tai sitten tuo alainen saa lähteä kävelemään, tuo tekee hänestä usein hyvin komentelevan sekä joidenkin mielestä hyvin rasittavan ihmisen. Ja kaikki tietävät sen, mitä tapahtuu, jos henkilö saa jo lapsena komennella muita niin kuin hän haluaa. Noiden jengin pomojen maailma on aivan toisenlainen kuin normaalien jäsenten, eli kuten tiedämme niin jengien johtajille tuo organisaatio on kaikki kaikessa. Saattaa olla niin, että hänen kaikki sosiaaliset suhteensa liittyvät noihin jengeihin, eikä hänellä edes ole mitään muita tuloja, kuin se mitä hän saa jengiltään.

Kuitenkin aina välillä eteen tulee artikkeleita, joissa kerrotaan esimerkiksi siitä, millaista kieltä jengeissä käytetään, niin silloin pitää muistaa se, että vaikka joku amerikkalainen MC-jengi käyttää jostain jäsenensä tilasta termiä "bad stand", niin saattaa olla niin, että Suomessa tuota sanaa ei juurikaan käytetä. Tämä johtuu siitä, että  oma rakas alamaailmamme sekä sen edustajat vääntelevät noita sanoja, niin että samasta asiasta voidaan käyttää nimeä "rotta", mutta tuo vankilassa ilmeisesti vasikkaa tarkoittava sana ei tarkoita samaa muualla. "Street rat" tai Suomessa "Katurotta" tarkoittaa yleensä huippuunsa viritettyä autoa ja"Ratbike" eli "rottapyörä" on saman viritystason moottoripyörästä tehty kilpaversio. Eli tällöin rotta  ei tarkoita sitä, että sen ajaja olisi mitenkään erityisen vihattu. Autopiireissä esimerkiksi mekaanisesta kompressoriahtimesta käytetään sanaa "blower" tai turboahtimesta käytetään sanaa "rotta", ja yleensä kilpakäyttöön tarkoitettu moottoriajoneuvo on "rassi", mikä tulee sanoista "Racing"tai "racing manifold", joka tarkoittaa sitä, että autoon on asennettu viritysosia.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Miten puolustusvoimat eroaa siviilien työpaikoista?

Käskemään opitaan käskemisen kautta, ja jos henkilö on työskennellyt esimerkiksi puolustusvoimien kaltaisessa organisaatiossa, niin se varmasti jättää häneen jäljet. Noissa univormua käyttävien miesten työpaikoissa on esimiesasema absoluuttinen, mikä sitten tietenkin näkyy myös siinä, miten ihminen käyttää valtaansa. Noissa laitoksissa esimiesasemassa olevaa henkilöä ei missään tapauksessa saa vastustaa, ja se tietenkin  näkyy käytöksestä. Niissä oletetaan esimiehen käskyttävän alaistaan joka vaiheessa. Samoin jokainen asia, mikä siellä tehdään, kysytään henkilön esimieheltä. Sen vuoksi esimerkiksi puolustusvoimissa palvelevan henkilön asenne esimiestä kohtaan saattaa vaikuttaa hiukan erikoiselta.

Kun siviilissä kaikki asiat kysytään henkilöltä itseltään, niin armeijassa sitten tilanne on se, että siellä kysellään monia asioita jonkun työntekijän esimieheltä suoraan, ja sitten tuo alainen saa vain tiedon siitä, että hänet lähetetään johonkin toiseen paikkaan tekemään työtä. Tällainen tapa tietenkin sopii tuollaiseen organisaatioon, missä kaikki työ on jotenkin salaista, eikä siellä ole järkevää kertoa mistään operaatioista ennen kuin ne pannaan toimeen. Jos esimerkiksi sotatoimista tiedetään liian laajalla alueella, niin silloin tuloksena voi olla katastrofi. Tämä siis on syy siihen, miksi tuossa salaisuuksiaan mustasukkaisesti vaalivassa organisaatiossa jätetään paljon  asioita kertomatta alaiselle. Tuo asetelma kuitenkin korostaa esimiesasemassa olevan henkilön valtaa, ja se sitten tietenkin kannustaa ihmistä kiipeämään arvoasteikossa ylöspäin.

Tuossa hyvin hierarkkisessa organisaatiossa tehtävät annetaan aina vähitellen, jotta salaisuudet säilyisivät sen sisällä. Kuitenkin tuollainen tapa jakaa tehtäviä varmasti jättää ihmiseen jälkensä. Tehtävien suoritustapa missä alaista vain käskytetään tekemään erilaisia asioita tarttuu henkilön käytökseen hyvin helposti, ja silloin hän varmasti alkaa toimia näin myös muualla, eli kyseinen tapa on sikäli hyvin ikävä, että siitä tunnistaa “armeijan miehen”. Käskemään oppiminen on tietenkin erittäin hyvä taito, jos henkilö sattuu työskentelemään puolustusvoimissa, missä tämä on sitten “talon tapa”. Kuitenkin tuo kyseinen tapa voi vaikuttaa hiukan “erikoiselta” tai jopa ärsyttävältä, jos henkilö sattuu työskentelemään siviilityössä, missä tietenkin on omat säännöt sille, millaisia tietoja saa henkilölle jakaa.

Puolustusvoimien toimintamalli on tietenkin hyvin tehokas sikäli, että siellä kaikilla esimiesasemassa olevilla ihmisillä on täysin samat oikeudet esimerkiksi käsitellä alaistensa papereita. Mutta siviilissä tilanne on toinen. Täällä eivät kaikki saa esimerkiksi katsella toisten ihmisten sosiaaliturvatunnuksia tai kaikilla henkilöillä ei ole työsuojelu-valtuuksia. Se tarkoittaa sitä, että täällä on hieman enemmän rajoituksia esimiesaseman käyttöön kuin tuolla legendaarisessa maanpuolustus-organisaatiossa.

Jos henkilön naama ei täällä miellytä, niin häntä ei saa muuten suoraan poistaa työmaalta, vaan asia pitää sitten hoitaa jotenkin muuten, koska esimerkiksi huoltoyhtiöön ei ole samalla tavalla tulossa hakijoita, kuin puolustusvoimiin joka on maamme halutuimpia työpaikkoja. Joten siksi tuolla laitoksella on varaa valita parhaat sekä sopivimmat henkilöt hakijoiden joukosta. Sen takia myöskään siellä ei juurikaan esimiehelle väitellä vastaan, tai sitten saa alainen lähteä hakemaan siviilityötä.

Eikä esimerkiksi juopumusta tai huonoa käytöstä käsitellä salassa, vaan nuo asiat pitää merkitä papereihin, jotta esimerkiksi konekortti saadaan tuolta henkilöltä pois. Samalla tavoin varmistetaan sellainen asia, että kyseinen henkilö ei saavu enää samaan työpaikkaan, koska silloin ongelma on myös muiden kuin yhden esimiehen tiedossa. Tämä muuten on syynä siihen, että esimerkiksi kaikki tietyillä aloilla toimivat henkilöt aloittavat työnsä määrä-aikaisina työntekijöinä, jotta heistä sitten päästään eroon, jos nämä ihmiset eivät sitten sovellu joukkoon mitenkään.

Se mikä muuten puolustusvoimat erottaa siviilityöstä on se, että siviilityössä toimijan oikeudet saada tietoja oman yhtiön ulkopuolelta ovat rajalliset. Eli vaikka kaksi yhtiötä tekisi työtä samalla työmaalla, niin ne eivät saa keskustella työntekijöistään keskenään. Eikä myöskään toisen yhtiön antamat potkut sido toista mitenkään, paitsi jos henkilöltä viedään esimerkiksi työturvallisuuskortti. Eikä toisen yhtiön tarvitse mitenkään kertoa työmaalla omista töistään muille. Mutta toki sopimusta tehtäessä voidaan kysellä entisistä kohteista. Tuon tiedon jakaminen on kuitenkin yhtiölle vapaaehtoista, eikä sen niitä tarvitse luetella. Vaikka toki tuolloin saattaa urakka jäädä saamatta.

Työaika on muuten sellainen asia, mikä on siviilissä pyhä asia, eli työn polkumyynti on kiellettyä. Kuten sanotaan niin “ilmaisia lounaita ei ole”. Eli jos henkilö tekee työnsä hyvin halvalla, niin silloin tulee heti mieleen, millä hän sitten elää. Toisin sanoen esimerkiksi rakennuskohteessa oleva teollisuusvakoilu varmasti on tuottava liiketoimi, varsinkin jos henkilö pääsee silloin käsiksi esimerkiksi lukko-sarjoihin tai muuhun kulunvalvontaan liittyvään tietoon. Tällaisessa tapauksessa hän saattaa aiheuttaa sen, että esimerkiksi rikolliset saavat teetettyä avaimet jokaiseen talon huoneistoon.

Puolustusvoimissa kaikki sisäiset turvatarkastukset sekä välineiden käyttö-lupia koskevat tarkastukset tehdään aina samassa paikassa, eikä niiden kanssa muutenkaan ole mitään ongelmia, koska kantahenkilökunnan jäsenillä ei varmaan ole mitään suhteita rikollisiin. Se varmennetaan jo tulotarkastuksessa, joka on kadetilla erilainen kuin aliupseerilla tai muilla vastaavilla erikois-henkilöillä. Mutta kuitenkin siviilissä kaikki asiat ovat toisin, ja rakennustyömailla saattaa pyöriä esimerkiksi rikollisten moottoripyöräjengien jäseniä, ja siksi kaikki asiat pitää täällä oikeasti käsitellä tarkasti.

https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/

Muistin tutkimiseen ja kognitiivisiin eli hahmottamiseen, kielen kehitykseen, muistiin sekä oppimisen testaamiseen liittyviä myyttejä

Lääkkeiden testaus pitää suorittaa aina niin, että siinä noudatetaan hyvin tiukkoja standardeja, joiden avulla todistetaan se, että uusi lääke on parempi kuin vanhat tuotteet. Mutta kun puhutaan esimerkiksi Hollywoodin näkemyksestä lääkkeiden testaamisesta, niin esimerkiksi dementialääkkeiden testaamista ei varmasti suoritettaisi merten pelätyimmällä sekä vaarallisimmalla eläimellä eli Tiikerihailla.

Tai ainakin nuo hait sijoitettaisiin jossain aavikoilla oleviin altaisiin, joissa niiden elinympäristöä voidaan tarkkailla sekä kontrolloida erittäin tehokkaasti. Mutta kuitenkin voidaan keskustella siitä, että voidaanko Alzheimer-lääkkeitä käyttää ihmisen älykkyyden lisäämiseen? Vaikka tällaiset kokeet tietenkin ovat sellaisia asioita, joita voidaan pitää osittain ehkä moraalittomina tai vähintään arveluttavina, niin joissakin tapauksissa on puhuttu siitä, että jotkut psykiatrit olisivat ehkä sitten esimerkiksi nopeuttaneet lasten kehitystä syöttämällä heille kasvuiässä noita dementoituneiden ihmisten hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä.

Kun Alzheimerin-tautia hoidetaan lääkkeillä, niin silloin noiden lääkkeiden vaikutus on oikeastaan melko yksinkertainen. Ne saavat hermosolut muodostamaan lisää myoleeni-säikeitä, eli suomeksi sanottuna nuo lääkkeet saavat aikaan sen, että hermosolut alkavat haaroittua nopeammin, mikä tietenkin lisää niiden yhteyksien määrää. Ja se miksi hermosolujen uusiutumisesta ollaan niin huolissaan liittyy nimenomaan hermosolujen haaroittamiseen. Kun ihminen menettää hermosolun, niin vaikka solu itse voidaan korvata, niin sen yhteydet ovat iäksi mennyttä, ja ne pitää rakentaa uudelleen. Syy miksi lapsi oppii niin nopeasti liittyy juuri tähän asiaan.

Heidän hermosolun kalvot ovat joustavampia, sekä vähemmillä yhteyksillä varustettuja kuin aikuisten hermosolut. Tuo yhteyksien vähäinen määrä saa aikaan sen, että hermosoluilla on enemmän tilaa rakentaa yhteyksiä muihin soluihin. Ja samoin nuo yhteydet löytävät toisensa helpommin. Tämä johtuu siitä, että soluilla on silloin käytössään enemmän pintaa, mistä se voi kasvattaa myoleeni-rihmojaan, koska hermosolut voivat muodostaa yhteyksiä ainoastaan myeliini säikeiden välityksellä. Eli tuossa hermosolujen yhteyksien luomisessa yhteys kulkee myeliinisäikeiden kautta solun tumaan, joka sitten ohjaa tuota signaalia kohti toisia soluja. Ja myeliinisäikeiden välillä on pieni tyhjä tila, jossa viestiä viedään välittäjäaineiden avulla solusta toiseen. Ja hermosolut tarvitsevat noita aineita siihen, että ne virittävät solun myeliinisäikeet sekä kertovat, mihin viesti oikeastaan pitää viedä.

Kun esimerkiksi tuntohermon aistinsolu lähettää viestin tunto-aistimuksesta hermosoluun, niin tuo hermosolu sitten lähettää myös välittäjä-aineita silloin, kun sähköinen viesti saapuu myeliinitupen päähän, ja näiden välittäjäaineiden tehtävä on kertoa solun tumaan tai “centronille” se, mihin haarakkeeseen se tuon viestin ohjaa, koska varsinkin hermosilmuissa eli “Nexuksissa” olevat solut hoitavat monien eri soluryhmien viestintää, niin ne ovat erittäin haaroittuneita, ja siksi niiden kuolema on todella vakava asia koko ihmisen hermostolle. Nuo alemmat tai ensin kehittyneet hermosolut ovat soluja, jotka varastoivat ihmisen ensimmäiset kokemukset, ja sen vuoksi esimerkiksi ensimmäisinä elinvuosina tapahtuva pahoinpitely on todella vakava asia. Alzheimerin tauti on tauti, joka estää nimenomaan tuon hermoston haarakkeen toiminnan, ja siksi siihen kehitetyt lääkkeet vaikuttavat lähinnä tuohon hermoston haarakkeeseen.

Tarkemmin sanottuna tuo Alzheimerin tauti estää noiden hermoston haarakkeiden tukisolujen toiminnan, mikä sitten paljastaa tuon rihman, ja silloin hermosto menettää yhteytensä. Jo pitkään ovat neurologit sekä psykoterapeutit tienneet, että ihmisen älykkyys riippuu siitä, kuinka paljon yhteyksiä aivojen hermosolut ovat muodostaneet, eli se että yhteyksiä on paljon, merkitsee sitä että ihminen kykenee käsittelemään erittäin suuria tietomääriä, mutta tietenkin kaikki tietävät, että professorit ovat hieman hajamielisiä.

Suurten tietomäärien sekä useiden taitojen käsitteleminen tekee ihmisestä hieman hitaan, koska hänen pitää miettiä samalla useita asioita, joten tietenkin on olemassa toinen tie mikä sitten voi toimia jossain tilanteessa melko hyvin, ja se on se, että henkilölle opetetaan hyvin kapea-alaisia asioita hyvin intensiivisesti. Näin koulutettiin esimerkiksi huippuluokan samuraita, joille opetettiin karatea sekä erilaisia aseiden hallintatekniikoita, jolloin hän oli tietenkin hyvä taistelija, mutta muuten varmasti he olivat hiukan kapea-alaisen ammatin haltijoita.

Kun mietitään esimerkiksi vammaisia, niin vaikkapa työsaleissa voidaan huomata, että he tekevät oman työnsä todella nopeasti. Mutta saattaa olla niin, että he eivät kykene edes tekemään  mitään muita töitä. Tuolloin puhutaan oppimisen äärimmäisestä aspektista, jota kutsutaan täsmä-oppimiseksi. Kyseistä menetelmää pidetään moraalisesti hiukan arveluttavana, ja se perustuu siihen, että henkilö ikään kuin eristetään täysin yhteiskunnasta, ja hänelle opetetaan vain yhtä asiaa. Kyseistä menetelmää kutsutaan nimellä “Kaspar Hauser-metodologia”, ja sen harjoittaja varmasti joutuu lopun iäkseen mielisairaalaan.Tämän menetelmän nimi tulee “Kaspar Hauser”-nimisestä pojasta, joka kuuluu yhteen maailman eriskummallisimmista tarinoista.

Tuo poika siis marssi erääseen saksalaiseen kaupunkiin, ja ilmoitti haluavansa ratsuväkeen, ja muuta hän ei osannut sitten puhuakaan. Itsekin ole tätä tapausta pohtinut joskus, ja myöhemmin sitten olen miettinyt sitä, että onko mahdollisesti kyseessä jostakin kasvatustieteellisestä kokeesta, jossa lapsi kasvatetaan täysin erillään tavallisesta yhteiskunnasta, ja ainoa hänen kontaktinsa ulkomaailmaan olisivat armeija. Tässä viittaan erääseen Fredrik Suuren alaisten suorittamaan kokeeseen, missä lapsia pidettiin huoneissa vuosia niin, että hoitajat eivät heille puhuneet mitään, ja sitten Fredrik pääsi kuuntelemaan ihmisten luonnollista puhetta. Ja sitä “enkelten kieltä” sitten tuli noiden humiloitujen sekä epäeetttsesti kohdeltujen ihmisten suusta.

Tuota äärimmäisen epäeettistä koetta kutsutaan “enkelikokeeksi”, ja se varmasti on äärimmäisen julma tapa testata ihmisiä. “Kaspar-Hauser”-metodologiaa voidaan verrata esimerkiksi RISC-tietokoneisiin, jotka suorittavat vain yhtä tehtävää. Tuollainen yhden tehtävän kone kuten taskulaskin on äärimmäisen tehokas silloin, kun se tekee vain yhtä tehtävää, mutta mikään monipuolinen väline se ei ole. Ja jos jotain ihmistä sitten kasvatetaan tuollaisen metodologian kautta, niin se tarkoittaa, että hänelle tulee erittäin vakavia psyykkisiä häiriöitä sekä henkistä vammautumista.

Joten ehkä tuo Kaspar Hauser oli tuollaisen kokeen “tuote” ihminen, joka oli ikään kuin valittu “supertaistelijaksi” tuohon Preussilaiseen armeijaan, vaikka Saksa ei tuolloin ollut vielä yhdistynyt. Eli hänelle olisi opetettu sitten pelkkää sotaa, ja sillä tavoin olisi varmasti luotu sotilas, joka olisi ollut vaikea vastustaja kenelle hyvänsä.  Ja kun palataan näihin kuuluisiin Alzheimer-lääkkeisiin, niin joku psykiatri on saattanut niitä sitten myös lapsille syöttää motiivinaan ikään kuin parantaa tuollaisen henkilön tulevia asemia yhteiskunnassa.

Mutta onko tuollainen toiminta oikeasti jotenkin hyväksyttävää, kas siinä vasta on pulma. lääkärin pitää aina puolustaa potilaansa oikeuksia, mutta sitä en kyllä tiedä, mitä tuollainen lääkitys sitten ihmiselle aiheuttaa. Kuitenkin tällaisista lääkkeistä kerrotaan aina toinen toistaan erikoisempia juttuja, joiden mukaan esimerkiksi USA:n rangaistuslaitoksissa olisi vangeille tehty tällaisia kokeita, joissa vankien älykkyysosamäärää on ainakin yritetty kehittää juuri Alzheimer-lääkkeillä, ja tämä ohjelma olisi sitten ollut osa jotain projektia, missä kovissa rangaistuslaitoksissa istuneita vankeja olisi motivoitu liittymään NAVY SEAL:iin, missä he sitten olisivat työskennelleet Phoenix-ohjelmassa Vietnamissa.

Tuollaiset “häkkilinnut” voisivat olla erittäin motivoituja toimimaan esimerkiksi  JSOC:in (Joint Special Operations Command) työhön, koska en usko, että nuo henkilöt olisivat kovin mielissään istuessaan vankilassa. Ja tämän kaltaiset ohjelmat tietenkin saavat ihmisten niskakarvat nousemaan pystyyn, kun ajatellaan sitä, miten esimerkiksi tuollaisia kovaan väkivaltaan syyllistyneitä henkilöitä koulutetaan.

Samoin sitä varmasti ajattelee moni, että mitä noille ihmisille oikeastaan luvataan. Ja kun ajatellaan esimerkiksi kuoleman pistosta, niin itse kyllä uskoisin, että tuollainen teloitus voidaan tietenkin lavastaa niin, että henkilö saa vain normaalin anestesian, eli tuolloin vain lääkeampullien etiketti pitää vaihtaa, ja sitten tietenkin kyseisen henkilön menneisyys voidaan poistaa, jolloin hän voisi tehokkaammin totella “herraansa”.

Jos taas määrätään kaasukammio tai sähkötuoli, niin silloin vain pitää käyttää hiilihappojäätä sekä käyttää ilokaasua, tai säätää tuo sähkötuoli tainnuttavalle teholle eli tehdä siitä itseasiassa tuolin muotoinen sähköpamppu tai taser, kuten tuon välineen kauppanimi kuuluu, jolloin teloitettava vain menettää tajuntansa Tuolloin pitää vain lääkäri sekä pari vanginvartijaa saada hiljaiseksi, ja kirjoittamaan väärennetty kuolintodistus, sekä elintoimintoja valvovaa kojetta “säätää”, niin että se näyttää filmiä. Ja jos hän sitten sattuu kuolemaan tehtävissään, niin silloin tietenkin hänen olemassaolonsa voidaan kiistää.

http://altzheimerintauti.webnode.fi

Ihminen ei koskaan ole täysin valmis, vaan aina löytyy lisää opittavaa. Mietteitä itsenäisestä opiskelusta sekä elämän mittaisesta oppimisesta.

"Dominikaani joka ei opiskele on kuollut dominikaani"

Dominikaanien motto

Itse-oppiminen on prosessi, mitä jostain syystä väheksytään. Kuitenkin verkkoympäristöt tekevät mahdolliseksi sen, että minkä tahansa koulun tai minkä tahansa koulutuksen voi jokainen hankkia vaikka hän ei olisi koskaan edes käynyt tuossa koulussa sisällä, mihin hän tulee suorittamaan tutkintoaan. Tietenkin esimerkiksi ammattikoulujen työnäytteet pitää antaa siten, että ne voidaan hyväksyä. Mutta kuten Helsingin Sanomien itse-oppimista koskevassa jutussa sanotaan, jossa kerrotaan kiinteistöalan ihmisestä, joka oli lukenut itsensä koodaajaksi, niin pääpaino kaikkia ammatteja hankittaessa on siinä, että henkilö osaa työnsä. Siis pelkillä papereilla ei sinällään tee kukaan yhtään mitään, vaan henkilön pitää päivittää koulutustaan jatkuvasti, jotta hän pysyy ajan hermoilla työelämässä toimiessaan.

Kuitenkin ammatilliset paperit ovat jonkinlainen tae siitä,että henkilö nyt jotain tietää työstä, mutta toisaalta saattaa olla niin, että ihminen ei koskaan ole täysin valmis, vaan elämä on jatkuvaa itsensä kehittämistä. Tuotantovälineet sekä tekniikat sekä sitä kautta myös materiaalit muuttuvat, ja siksi ihmisen pitää päivittää osaamistaan. Kun puhutaan alasta, jossa noin on tapahtunut, niin tietysti mieleen tulee heti ICT-ala, mutta myös muilla aloilla on tapahtunut huimaa kehitystä, koska esimerkiksi arkkitehtuuriin sekä logistiikkaan liittyviä tehtäviä voidaan ensin hoitaa simulaattoreiden avulla, jotta ratkaisun hyvät ja huonot puolet löytyvät ennen kuin mitään konkreettista tarvitsee edes ryhtyä tekemään.

Eli ratkaisua voidaan ryhtyä testaamaan jo ennen rakennustöiden alkua, jolloin ei esimerkiksi seiniä tarvitse ryhtyä purkamaan, jos piirtäjä on tehnyt jotain virheitä. Riittää että seinää siirretään tietokoneen ruudulla sen verran, että ratkaisu muuttuu toimivaksi. Ja sitten virtuaalitodellisuuteen perustuvan 3D-mallinnuksen avulla tiloissa voidaan tehdä kiertokäyntejä ennen kuin fyysistä rakennusta varten on lähdetty edes tarvikkeita tilaamaan, mikä säästää kustannuksissa. Kun puhutaan virtuaalisten työ-ja  toimitilojen käytöstä opetuksessa, niin tietenkin se mullistaa myös opetuksen täysin. Eli todellisuudessa voidaan sanoa, että kuka tahansa saa oikeasti lukea kirjaa yliopiston ryhmän  edessä, mutta tunnilla annettuja tehtäviä sekä  kokeita saa arvostella vain sellainen henkilö, jolla on siihen valtuudet.

Tuon takia noita yliopiston saleissa puhuvia henkilöitä kutsutaan luennoitsijoiksi ja noita tapahtumia luennoiksi, koska ennen vanhaan yliopistojen opettajat saattoivat vain käydä yliopistossa kurssin alkaessa sekä keräämässä tehtävät kurssin päättyessä. Kaikki opetus tuossa paikassa tapahtui siten, että opiskelijoille luettiin suoraan kirjasta opiskelijoille, jotka kuuntelivat tuota tekstiä tarkkaavaisesti. Kun puhutaan itse-oppimisesta, niin tulevaisuudessa ainakin peruskoulun jälkeiseen opetukseen kuuluvat teoreettiset sekä yleis-aineisiin kuuluvat tehtävät voidaan tehdä kotoa käsin verkko-työtiloissa.  Tuohon työtilaan voidaan tietenkin vaatia tunnistautumista, ja myös esimerkiksi ylioppilaskirjoitukset voidaan hoitaa tietenkin Internetin kautta.

Näet vaikka olen joskus ollut sitä mieltä, että mitään tällaisia kokeita ei saisi tehdä digitaalisesti, niin kuitenkin nykyaikaisten tablettien sekä mobiililaitteiden aikana tuollainen koejärjestely olisi hyvin helppo toteuttaa. Ja tuolloin voidaan näistä tietokoneista estää Internetin käyttö kokonaan, lukuun ottamatta tuota työtilaa, jossa jossa koe suoritetaan. Tuolloin voisi YTL sitten suoraan katsoa sitä, mitä YO-kokelas tekee tuon kokeen yhteydessä. Eli tietotekniikan kehitys mahdollistaa myös käsialakirjoituksen käytön tuossa kokeessa, missä voidaan hyödyntää sekä tablettitietokoneita sekä digitointi-alustoja, joita piirtäjät käyttävät kun he jäljentävät piirustusta tietokoneen muistiin.

Tai tietenkin myös A4 kokoisia tabletteja voidaan käyttää tuon tekstin luomiseen, jolloin abiturientti sitten kirjoittaa tehtävän suoraan tabletin näytölle. Eli tämä on niitä asioita, joita kannattaa hieman miettiä, kun YO kirjoituksia aletaan kehittää. Tietojenkäsittely on monilla aloilla tukijärjestelmien saumattoman toiminnan edellytys, joten tuo ala on sellainen, että siinä ollaan ikään kuin “monessa mukana”. Ja tietenkin tuollainen virtuaalinen järjestelmä tekee sen mahdolliseksi, että kouluissa ei enää olisi ryhmäkokojen rajoituksia. Eli ainakin osa tehtävistä voidaan tuolloin tehdä paikasta riippumatta. Ja tietenkin myös työelämän sekä koulujen yhteistyötä pitää kehittää, joten silloin voidaan esimerkiksi opinnäytetöitä yhdistää mukavasti työelämän tarpeisiin, joka on aina hieman toinen kuin mitä koulujen asettama vaatimustaso oikeastaan on.

Kun ihminen suorittaa ammattitutkinnon, niin silloin kuitenkin työnantaja voi siitä katsoa, että henkilöllä on jotain valmiuksia toimia oikeassa työelämässä, joka ei pidä sisällään esimerkiksi mitään extreme-osioita eikä tikan- tai saappaanheitto-kilpailuja, eikä missään oikeassa työpaikassa jossa sellainen keskiverto-ihminen käy myöskään syödä mitään raakoja mustekaloja tai juoksennella jonkun pyörivän kuution päällä. Tai tietenkin viihdealan työt kuten “Reality-TV-tähti” ovat asia erikseen. Ja onhan esimerkiksi Mötley Crüekin tehnyt hyvin rahaa omalla osaamisellaan rock.-musiikin kivisellä tiellä. Joten tietenkin jotkut ihmiset tienaavat todella hyvin tuolla viihdetaivaan tähtösten joukossa.

Mutta sellaisessa “tavallisten työssäkäyvien miesten” tai “-naisten” kuten maalarien, sähkömiesten sekä opettajien tai muiden ammatinharjoittajien versiossa työelämästä, mihin tietenkin osa ihmisistä tähtää on tarkoitus se, että henkilö ensinnäkin tekee työnsä turvallisesti sekä oikein. Eli missään nimessä missään todellisessa työpaikassa ei tarvitse mitään sen suurempia asioita tehdä kuin omat työtehtävät, mikä tietenkin on joillekin ihmisille sitten aivan täysin tuntematon käsite. Toki jokainen voi sitten lähteä kokeilemaan talenttiin tai muuhun vastaavaan televisio-ohjelmaan kokeilemaan niitä omia laulutaitoja, jos hän vaikka sitten sattuu voittamaan tuon kilpailun, ja saamaan miljoonasopimuksen joltain Sony BMG:ltä tai sen kaltaisesta viihdealan yrityksestä.  

http:\\viidettajatyoelamaa.webnode.fi

Miksi ihmistä ei saa jättää yhteisön ulkopuolelle?

Ihmisten kiusaaminen sekä eristäminen yhteisöstä on erittäin ikävää, koska tuolloin he siirtävät saamansa käytösmallin suoraan työelämään sekä omiin lapsiinsa, joiden toiminta sitten muuttuu vähintään yhtä miellyttäväksi tai epämiellyttäväksi kuin hänen vanhempiensa käytös, ja siitä sitten seuraa hyvin vakavia ristiriitoja ihmisten välillä. Kun puhutaan siitä, kuinka laitostunut ihminen ikään kuin kovettuu, ja hänen toimintamallinsa muuttuu jotenkin raaemmaksi jokaisen vankilassa käyntikerran jälkeen, niin silloin kyseessä on henkilö, joka on saanut vankilasta jotain mielestään upeaa.

Ehkä häntä on siellä sitten kuunneltu tai hänellä on kavereita, kun tuo henkilö sitten kerran toisensa jälkeen palaa tuonne laitokseen, ja on siellä sitten aina vain raaemmista rikoksista istumassa. Kun puhutaan siitä, millainen kuva henkilöllä on silloin yhteiskunnasta, niin silloin kyllä pitää hiukan miettiä, miksi joku henkilö haluaa istua suuren osan elämästään jossain laitoksessa, joka ei kuitenkaan ole kenenkään muun mielestä sellainen, missä kukaan tavallinen ihminen haluaa olla.

Kuitenkin ainakin itse olen sitä mieltä, että tuollaisessa tapauksessa on yhteiskunta onnistunut luomaan henkilön, joka tuntee ikään kuin mielihyvää päästessään lehtien kansiin jotenkin vaarallisena ihmisenä. Aina välillä lehdissä näkee ihmisiä, joilla ei ole mitään omaatuntoa tekojensa takia, ja sen vuoksi monet varmaan ihmettelevät sitä, miksi tuollainen henkilö pääsee kerran toisensa jälkeen pois laitoksesta tekemään lisää rikoksia? Vankilat ovat rikoksen korkeakoulu sanotaan monissa poliisien haastatteluissa, eli joskus kun henkilö on joutunut vankilaan, niin hänen tekonsa ovat muuttuneet raaemmiksi sekä suunnitelmallisemmiksi, ja siksi tuosta asiasta keskustellaan välillä hyvin vakavasti.

Miten sellainen ihminen kuin Veikko "Jammu" Siltavuori tai joku muu vastaava ihminen voi päästä pois vankilasta, vaikka hän on tehnyt useita väkivaltarikoksia, ja sitten kun tuo mies palaa siviiliin, niin silloin hän sitten päättää tehdä kaksi hyvin järkyttävää rikosta, minkä takia hän joutui sitten Niuanniemen sairaalaan. Miten kerta toisensa jälkeen täysin paatunut psykopaatti kykenee sitten vakuuttamaan ehdonalaisesta päättävät henkilöt siitä, että hän on muuttunut vankilassa?

Syy tähän on se, että tuollainen ihminen on laitoksissa oppinut mielistelemään arvioijia todella hyvin. Kun vankilan työntekijät arvioivat henkilön valmiuksia yhteiskunnalliseen elämään, niin he merkitsevät muistiin esimerkiksi sen, mitä arvioitava vastaa, kun hänelle kerrotaan tiettyjä hiukan noloja asioita tuon henkilön persoonasta. Silloin vankilan työntekijä arvioi kohteensa reaktioita, eli arvioitavan pitää kyetä hillitsemään itseään noissa keskusteluissa. Myös mustetahratestejä tehdän vankien mielenlaadun arvioimiseksi.

Tuossa legendaarisessa testissä testataan henkilön asenteita sekä mielikuvitusta ja samalla myös realiteetin tajua, eli käsittääkö henkilö oman rikoksensa vakavuuden ja sen mitä se merkitsee hänen tulevalle elämälleen. Monet ihmiset luulevat, että noissa testeissä huijaaminen on kovin helppoa, mutta voin vakuuttaa, että se ei ole totta. Esimerkiksi narsisti kärähtää tuollaisessa kokeessa hyvin nopeasti siinä, että hän ei käsitä oman tekonsa vaikuttavan omaan elämäänsä. Narsisti saattaa kuvitella oikeasti, että joku rautatieaseman jengi sitten hallitsee valtiota, ja samoin hänen tavoitteensa tulevaa elämää kohtaan ovat täydellisessä ristiriidassa sen kanssa, mitä hän on tehnyt. Esimerkiksi henkilö joka on jengissä tehnyt jopa satoja ryöstöjä saattaa kuvitella, että hänestä voidaan tehdä vankilan johtaja tai jonkun kaupungin nuorisotyön johtaja.

Tai sitten tuollainen henkilö kertoo avoimesti olevansa kostonhimoinen, mistä seuraa sitten tuntikausien monologeja siitä, mitä hän tulisi oman juttunsa todistajille tekemään. Kuitenkin joskus ihminen onnistuu harhauttamaan psykiatreja, jotka sitten kirjoittaa tuollaiselle hyvinkin vaaralliselle henkilölle "terveen paperit", ja siitä sitten saattaa seurata asioita, jotka ovat varsin kamalaa luettavaa, ja siksi psykiatrin pitää olla hyvin tarkka siitä, kenelle hän sitten antaa tällaisia asiakirjoja käteen, koska hän voi olla hyvin vaarallinen ympäristölleen. Kun puhutaan siitä, että joku psykopaatti saattaisi päästä ulos vankilasta esittämällä tervettä on kauhistuttava ajatus. Psyko- tai sosiopaatin ongelmana on se, että hän ei koe mitään tunnereaktiota esimerkiksi surmatessaan jonkun ihmisen.

Psykopaatti ei kuitenkaan myöskään saa nautintoa tehdessään veritöitä, ja siksi hän on loistava valinta esimerkiksi tarkka-ampujaksi. Sotilasasinatuntijat ovat kautta aikojen halunneet värvätä erikoisjoukkoihin henkilöitä, jotka eivät tee mitään muuta kuin sen, mitä on käsketty. Tuon takia esimerkiksi USA:n hallituksella on ollut PROJECT ARTICHOKE:n kaltaisia ohjelmia. Syy siihen, miksi tästä asiasta kirjoitan nimen omaan USA:n hallituksen kannalta on se, että osaa paremmin englantia kuin venäjää, ja uskon että myös venäjällä tai neuvostoliitossa on ollut vastaavia ohjelmia, missä psykopaatteja koulutetaan esimerkiksi kommandomiehiksi tai salaisiksi agenteiksi. Tuolloin puhutaan hallitusta psykopatiasta, missä henkilö tottelee esimiehensä käskyjä eikä kylvä väkivaltaa ja kuolemaa ympäriinsä

Tuollainen henkilö olisi loistava työntekijä esimerkiksi juuri SEAT-team 6:een tai Osasto "V":hen, koska hän tekisi tehtävänsä kylmästi sekä "ammattitaidolla". Puhutaan että noissa koulutusohjelmissa henkilöä opetetaan mielistelemään esimerkiksi psykiatreja, jotta nämä eivät huomaa, että kyseessä on "operaattori". Tuollainen henkilö voidaan ikään kuin soluttaa juuri SEAL team 6:en kaltaiseen eliittiosastoon, ja siitä sitten voi seurata ikävyyksiä, jos joku esittää hänelle olevansa vaikkapa se taho, joka saa oikeuden antaa teloituskäskyjä. Tuolloin voi joku tavallinen rikollinen saada käteensä esimerkiksi kommandon, joka on koulutettu "pimeisiin" erikoistehtäviin. Ja ajatelkaa, mitä esimerkiksi Mafia voisi tehdä tuollaisella ARTICHOKE tai PHOENIX-ohjelman kouluttamalla asiantuntijalla. Eli tuolloin kyseessä olisi joku todellisen elämän "tyttö nimeltä Nikita", joka ohjelmoidaan palvelemaan jonkun järjestön tarkoituksia viimeiseen asti.

http://sosiopatiajayhteiskunta.webnode.fi/

Työhaastatteluissa ovat ongelmana sellaiset työläiset, joiden kautta haetaan liikesuhteita heidän vanhempiinsa.

Työnhakijan ongelma hänen itsensä kannalta katsottuna saattaa olla siinä, että hän ei ikään kuin saa työtä, mutta kuitenkin on olemassa myös muita näkökulmia tuohon paljon puhuttuun prosessiin, mikä tietenkin vie paljon aikaa sekä yhteiskunnan varoja. Yksi niistä paljon puhutuista näkökulmista on kysymys siitä, että hakeeko työntekijä itselleen töitä, tai pikemminkin siinä, että ollaanko työpaikkaa antamassa työläiselle itselleen vai jollekin muulle hänen sidosryhmiinsä kuuluville tahoille. Ja jos työpaikkaa tarjotaan työläiselle esimerkiksi liikesuhteiden solmimista varten, niin se saattaa vaikuttaa hyvin ikävältä asialta hänen työtodistuksessaa,, vaikka tietenkin tuo asia olisi hyvä tietää myös työntekijän puolella. Ja jos tilanne on se, että työpaikka on tullut siksi, että hänen vanhempansa ovat jossain asemassa, niin silloin tietenkin saattaa olla edessä hiukan hymyjä työpaikan käytävillä.

Yleisin syy siihen, että tällaista järjestelyä, missä esimerkiksi jonkun henkilön lapselle on tarjottu töitä siksi, että hänen vanhempansa on ”joku” saattaa olla halu solmia liikesuhteita tuon työnhakijan kautta johonkin työmarkkinoiden keskeiseen toimijaan. Ja tuo tietenkin on sikäli hiukan ikävä asia, koska kun tuon henkilön vanhemmat sitten lopettavat yrittäjinä, niin saattaa seurata tilanne, missä työpaikan ilmapiiri työläistä kohtaan muuttuu jäätäväksi, eli hänen työhuoneensa vaihdetaan pienempään, sekä muutenkin hänen töitään siirretään toisille ihmisille. Samoin kaikille kerrotaan se, että tuo onneton henkilö on otettu töihin vain siksi, että hänen isänsä on jotain, mikä tietenkin aiheuttaa sellaisen huhumyllyn, että yhtiössä on kohta paikka auki.

Kun töitä annetaan, niin silloin pitäisi aina muistaa se, että työpaikka on kuitenkin sen henkilön, joka on paikkaan tullut, jolloin sitten pitätisi unohtaa kaikki muut sidosryhmät, vaikka tietenkin mahdollisuus hankkia liikesuhteita nuoren työntekijän kautta olisi varmaan melko houkutteleva vaihtoehto. Kun puhutaan sitten työsuoritteista sekä niiden arvioimisesta, niin silloin tietenkin pitää muistaa olla rehellinen, vaikka se joskus tuntuu varmaan itsestä pahalta.

 Kaikki elämässä ei ole mukavaa, ja aina ei ihminen ole sitä, mitä hänen pitäisi olla. Ja tuolloin pitää asia ottaa jonkun ihmisen kanssa puheeksi, jotta asiaan saadaan sitten selvyys. Kaikkein pahin tilanne on se, että toinen istuu jossain työpaikassa vuosikausia, ja tekee siellä huonoa työtä, jota sitten kaikki muut joutuvat korjaamaan, kunnes yhtenä aamuna 25 vuotta työhaastattelun jälkeen henkilölle kerrotaan, että hän on ollut töissä vain siksi, että hänen vanhempansa ovat keskeisiä toimijoita liike-elämässä, ja yhtiön johto on halunnut luoda heihin suhteita. Ja kun noita suhteita ei sitten enää ole, niin sitten ei tuota ihmistä enää kaivata työpaikallaan.

On tietenkin mukavaa, kun voidaan sanoa, että ”olemme tarjonneet nuorelle insinöörille töitä”, mutta kuitenkin pitää muistaa se, että ollaksen valmis insinööri, pitää ihmisen saada paitsi työkokemusta niin myös käydä koulunsa loppuun. Vain sillä tavalla saadaan aikaan se, että hänen osaamisensa muuttuu lain ja viranomaisten edessä täysivaltaisen insinöörin osaamiseksi. Ja kuten tiedämme, niin välillä kuuluu kauhutarinoita näistä ”insinööreistä”, jotka ovat jättäneet koulunsa kesken, ja yhtenä päivänä on työpöydällä odottanut haaste oikeuteen ja vahingonkorvausvaatimus, mikä koskee noissa tehtävissä aiheutettuja vahinkoja, jotka johtuvat puutteellisesta koulutuksesta. Kun keskutellaan tapauksista, missä henkilö sitten myöhemmin saa potkut työpaikaltaan ikään kuin ilman syytä, niin usein työpaikalla on ollut ikään kuin odottava ilampiiri.

Tai sitten joku on sanonut, että ”sellaisia ”Virtasen” kaltaisia insinöörejä saa varmasti halvemmalla”, toki sanamuoto on voinut olla sellainen, että ”me maksamme ”Virtaselle” hiukan suurta palkkaa, joten olisiko sitten aika keskustella häenen työtavoistaan sekä tehtävistään tarkemmin”. Kuitenkin tuolloin ei varmaan kenelläkään ole kovin hyvä olo, varsinkin jos esimerkiksi potkuihin liittyy kehotus: ”jos joku haluaa ”Virtasen” puolelle mennä, niin hän voi myös sieltä työnvälityksestä saa niitä töitä lähteä etsimään”.  Kuitenkin aina välillä vastaan tulee tapauksia, missä tällaista potkujen antotapaa ikään kuin ihannoidaan. On olemassa näkemyksiä siitä, että kaikki ihmiset arvostavat samoja asioita, kuin esimerkiksi joku julkisuuden henkilö. Samalla ikään kuin vihjaillaan siitä, että jos joku esimies on pidetty, niin hän on jotenkin huono johtaja. Johtaja on työpaikallaan organisaationsa edustaja työntejöihin nähden, ja hänen oletetaan tietenkin pitävän tiettyä välimatkaa alaisiinsa. Mutta se että alaisten täytyy tätä johtajaa jotenkin vihata ei kuitenkaan ole aivan sama, kuin olla kunnioitettu johtaja. Se että johtaja vahtii työntekijöiden henkilökohtaisia suhteita tai perheasioita varmasti tekee hänestä jotenkin omituisen ihmisen alaistensa silmissä.

Kun tätä asetelmaa peilataan esimerkiksi sellaiseen luutuneeseen näkemykseen että johtajan täytyy jotenkin komentaa sekä käskyttää työpaikallaan alaisiaan jatkuvasti, niin kuitenkin voidaan sanoa, että ohjeet voidaan antaa myös sellaisessa muodossa, että kukaan ei aloita itkua noiden sanojen takia. Jos jollekin täytyy antaa potkut, niin se varmasti voidaan tehdä ilman sen suurempaa nöyryyttämistä. Mikäli tuolla henkilöllä on sitten jotain muita suhteita työpaikallaan, niin sitäkin asiaa pitää ymmärtää. Eikä sitä että hänen olkapäälleen lasketaan käsi, ja sanotaan jotain kaunista varmaan ole pahitteeksi. Kun puhutaan vihatuista esimiehistä, niin he sitten aiheuttavat lopulta sen, että heitä ei sitten enää työpaikallaan paljoa näy. He hoitavat asioitaan jostain kotitoimistostaan, ja missään nimessä ei ole pelkoa siitä, että nämä henkilöt sitten saisivat mitään kovin suuria kaveripiirejä koottua ympärilleen, koska he yleensä ovat käytöksellään aiheuttaneet sen, että heidät on täysin sosiaalisesti eristetty muusta yhteiskunnasta. Eli kuljettajalla varustettu työsuhdeauto varmaan pitää huolen siitä, että tuo henkilö ei paljoa sitten kaduilla enää kävele, ja pelko kostosta pelottaa sen verran, että henkilö ei ainakaan kovin näkyvästi pidä yhteyttä MC-kerhoihin.

Myös heidän lausunnoissaan korostuva vaatimus ehdottomasta lain noudattamisesta sekä rikosrekisterin leimaavuudesta varmasti karsii noita MC-miehiä heidän kaveripiiristään. Tässä ei muuten käsitellä johtajuutta vain liike-elämän kannalta vaan yleistävästi. Kun puhutaan henkilökohtaisista asioista sekä ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, niin tietenkin pitää muistaa se, että toisesta ihmisestä ei ole pakko aina pitää, mutta kun katsotaan aikuisten maailmaa, niin esimerkiksi lakimies ei aina näytä sitä, jos hän ei satu pitämään jostain henkilöstä. Sosiaalisiin taitoihin kuuluu sellainen asia, että henkilö ymmärtää sen, mitä esimiesasema oikeasti merkitsee. Se merkitsee sitä, että alaisten on aina toteltava sitä, mitä hän sanoo. Ja jos tuossa tapauksessa sitten saattaa joku mennä liian pitkäle jakaessaan käskyjä. Eli hän saattaa halventaa toista esimerkiksi vähättelemällä toisen henkilön amattitaitoa tai sitten hän lisää käskyn perään sanat ”jos siihen edes siihen pystyt”.

Kaikkein onnettomin asia sitten on se, että toisia henkilöitä haukkuvan johtajan käytös ei hänestä itsestään varmaan tunnu mitenkään epäsopivalta, ja silloin saattaa käydä niin, että hän keskustelee kahviossa kovaan ääneen siitä, kuinka ”tyhmä” toinen ihminen voi olla. Kuitenkaan hän ei tuolloin kyllä itsestään kovin hyvää kuvaa anna, kun tuollainen henkilö sitten panettelee muita, ja kertoo mitä hän teki silloin tai tällöin, ja mukana tulevat tietenkin sellaiset kuvaukset, missä toinen kaivaa nenää tai tekee muuta inhottavaa. Hän kuitenkin unohtaa sen, että toinen on alaisena velvollinen ottamaan häneltä käskyjä vastaan, ja kantamaan esimerkiksi tuoleja huoneesta toiseen, jos tuo superlahjakkuus sitten sitä sattuu vaatimaan, jolloin tietenkin työaikaa menee aivan turhaan tuollaiseen toimintaan. Tällaisia asioita sitten tietenkin olisi hyvä ottaa huomioon, jos henkilö joskus ryhtyy johonkin johtajan tehtävään.

Eli jos hän huvikseen jotain alaisia hyppyyttää pihalla, niin silloin hän ei ajattele ollenkaan sitä, että siinä sitten vain menee työaikaa hukkaan, vaikka tietenkin on hienoa ajatella, että toiset sitten kantavat vain noita tuoleja huoneesta toiselle. Se että tuolloin voidaan ottaa puheeksi esimerkiksi tehtävien ulkoistaminen, ei tarkoita sitä, että noita tehtäviä ei tarvitse tehdä, vaikka niitä tekeekin toinen yhtiö. Ja tuolloin kannattaa vähän miettiä sellaisia asioita, kuin että meneekö tuo ulkoistettu siivous- tai tilapalveluita koskeva sopimus sitten jonkun johtajan omalle yhtiölle, joka saattaa olla ketjuutettujen yhtiöiden päässä oleva kiinteistönhoitoalan yritys. Se saattaa tuoda mukavasti lisää rahaa jonkun johtajan palkkapussiin, jos hänen omistamansa kiinteistönhoitoalan yhtiö sitten tulee tekemään noita töitä, mutta tuon asian moraalisesta puolesta sitten voidaan olla montaakin mieltä.

marxjatalous.blogspot.fi

Kirjoitus johtajuudesta sekä johtamisen teoriasta (Johtamisen sijasta istukaamme rinkiin, ja alkakaamme puhua johtajuudesta)

"Johtamisen sijasta istukaamme vain rinkiin
ja alkakaamme puhua johtajuudesta"

Johtamisen teoria on hyvin erikoinen asia, koska monet luulevat että johtamaan oppii vain käytännön kautta, mikä tietenkin on osittain totta. Eli opiskelu tarkoittaa sitä, että käytäntö sekä teoria tukevat toisiaan kuten autokoulussa toimitaan. Mikäli henkilölle ei kukaan viitsi mainita siitä, että virallinen esimiesasema on hiukan toinen asia, kuin mitä esimerkiksi kaveripiirin keskushenkilönä oleminen olisi ollut, niin seurauksena saattaa olla erittäin ikäviä sosiaalisia tilanteita. Vaikka käytännön johtaminen tietenkin antaa sen tärkeimmän opin johtajuudesta, niin silti pitäisi tähdentää sitä, että virallisessa esimiesasemassa olevaa henkilöä on aina toteltava. Kuten monet ihmiset sanovat, niin johtamaan oppii vain johtamalla.

Mutta jos ihminen ei tiedä, mitä hän oikeastaan tekee johtaessaan muita, niin silloin hän saattaa aiheuttaa tielanteen, missä välit katkeavat lopullisesti. Ajatelaanpa hetki sellaista tilannetta, että henkilö on ollut jossain jengissä vähän niin kuin "pomona", mikä tarkoittaa sitä, että hän on hyvin suosittu ihminen. Tuolloin kaikki mitä hänen kanssaan tehdään on vapaaehtoista, ja silloin tuo henkilö sitten kysyy muiden mielipidettä asiasta. Mutta joskus tulee eteen sellainen tilanne, että työnantaja tekee hänestä virallisen esimiehen noille entisille kavereilleen, niin silloin saattaa mopo karata käsistä todella pahasti.

Näet otetaan eteen sellainen tilanne, missä esimerkiksi valitaan työpaikalla kuunneltava musiikki, ja tuo superlahjakkuus sitten valitsee musiikiksi Michael Jacksonin, kun tuosta asiasta puhutaan yhtiön palaverissa. Tuo henkilö siis automaattisesti olettaa, että kaikki työpaikan ihmiset pitävät Michael Jacksonista, ja sitten tietenkin hän ilmoittaa, että työpaikalla halutaan kuunnella nimenomaan Michael Jacksonia. Kuitenkin voidaan sanoa, että tuo asia pitäisi varmistaa jollain tavalla, eli kavereiltakin pitäisi tuolloin kysäistä sitä, että millainen musiikkimaku näillä on, eikä sitten mennä johonkin ryhmään vain ilmoittamaan sitä, että tässä työpaikassa tai sen sosiaalisissa tiloissa  halutaan kuunnella Michael Jacksonia.

Tällä esimerkillä haluaisin kertoa teille, että pelkkä olettaminen ei riitä, kun puhutaan jostain asiasta. Toisaalta tuo esimies saattaa yksinkertaisesti haluta pois koko palaverista, ja jos hän ei noissa sosiaalisissa tiloissa muutenkaan käy, niin silloin tuo henkilö saattaa sanoa ensimmäisen mieleensä tulevan muusikon nimen, jotta hän pääsisi puhumaan sitten tärkeimmistä asioista seuraavassa palaverissa. Mitäpä kiertävää päällikköä kiinnostaa, mitä musiikkia työpaikalla kuunnellaan, kun hän ei siellä koskaan ole paikalla, mutta tietenkin hänen velvollisuutensa on juosta ympäriinsä palaverista toiseen, jotta kaikki ihmiset sitten näkevät hänen tekevän työtä palkkansa eteen. Ja paras tapa osoittaa ihmisille, että ihminen tekee työtä, on istua jatkuvasti erilaisissa palavereissa, jotta koko kansa näkee, mistä tuollainen ihminen saa palkkaa.

Tietenkin hän voi sitten rynnätä pitämään pari kurssia, mitkä käsittelevät johtajuutta. Näiden kurssien aikana tuo henkilö voi sitten mainita, että "sosiaalinen media" ei palvele yhteisön etua, ja mitä siitä tulisi kun muut vain sitten bloggaavat tai käyttävät facebookia työaikana, mikä on tietenkin rajattu tarkasti työhön, mikä tuottaa tuolle yhtiölle voittoa, ja millaisen kuvan työhaastattelijakin saa tällaisesta bloggaajasta, joka kehtaa arvostella johtajia sekä heidän valitsemiaan työtapoja. Tässä yhteydessä tuo työnjohtaja sitten voi kertoa, kuinka paljon rahaa hänen kouluttamisensa jossain yksityisissä yhtiöissä onkaan maksanut, ja kysellä vielä että "onkohan tuo bloggaaja nyt tulossa töihin ollenkaan?". Ja voihan työsopimuksessa sitten vaatia sitä, että henkilö ei saa osallistua sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan keskusteluun.

Yleensä tuollainen johtaja ei muista miettiä asiaa tarkasti, ja järjestä asiasta mitään sen suurempia äänestyksiä, vaan menee ilmoittamaan oman mielihalunsa rymän kantana. Kun puhutaan siitä, että henkilöllä on virallinen johtajan asema, missä häntä on toteltava jokaisessa asiassa, niin silloin saattaa helposti "mopo karata käsistä". Eli tuolloin henkilö saattaa luulla että toinen ihminen on tyhmä, kun tämä tekee kaiken mitä hän sanoo. Se että "toinen luulee toista tyhmäksi" tarkoittaa tässä tekstissä sitä, että hän käyttää harkitsemattomia ilmauksia, joilla sitten toisia alistetaan tai halvennetaan.

Ei ole mitenkään mukavaa olla henkilö, jota kutsutaan idiootiksi, ja tietenkin välillä on vastaan tullut sellainen esimerkki, missä joku neropatti kertoo koulun pihalla esimerkin, missä yleensä armeijassa esimiesasemaan päässyt henkilö kysyy alaiselta lompakkoa. Sitten kun alainen antaa lompakon, niin esimies on ottanut sitten setelin taskuunsa, ja kertonut kaikille kuinka "tyhmä voi alainen olla". Tuolloin on unohdettu sellainen asia, että tuo henkilö on ollut esimiesasemassa toiseen nähden, ja tietenkin tuolloin on opetettu niin, että esimies saa komentaa alaistaan antamaan lompakon itselleen. Tuolloin sitten vielä tuollainen lahjakkuus voi komentaa alaistaan vastaamaan "kyllä herra", kun hän kysyy tuota seteliä.

Tästä on muuten olemassa sellainen versio, missä esimies kysyy alaisiltaan, että "haluaako komppania tarjota hänelle hampurilaisen", mihin tietenkin vastataan "kyllä herra" Tämä teko muuten on törkeää esimiesaseman väärinkäyttöä, mistä sitten saa varmasti esimies lähteä vähäksi aikaa miettimään näitä asioita. Esimiesasema ei ole virallisesti käytettynä mikään oikeus tehdä mitä häntä huvittaa. Eli palataan taas tähän Michael Jacksoniin, ja työpaikan ilmapiiriin. Se että joku automaattisesti olettaa muiden olevan aivan samaa mieltä kuin mitä hän on saattaa aiheuttaa sellaisia tilanteita, missä sitten ystävyyssuhteet katkeavat. Toki esimerkiksi työpaikan viihtyvyyttä koskevissa palavereissa olisi hyvä kysyä kaikkien mielipidettä asioista. Toisaalta tuolloin saattaa jonkun mieleen tulla sellainen asia, että kaikki työpaikan henkilöt pitävät Michael Jacksonista, varsinkin kun tuo henkilö ei ehkä itse koskaan käy työpaikan sosiaalisissa tiloissa, joita sitten tuollainen musiikki varmasti koskee.

https://www.youtube.com/watch?v=5R3DwfJw8-w

marxjatalous.blogspot.fi

Shakkipeli sekä kasvojen säilyttämisen metodologia ovat hyvin tärkeitä asioita ihmissuhteita kehitettäessä

Kun puhutaan oppimisesta, niin lapset ovat aivan tavattoman loistava esimerkki siitä, että kun ihminen on nuori, niin hän oppii valtavan nopeasti. Tuo johtuu siitä että heidän hermosolunsa muodostavat yhteyksiä valtavan nopeasti, ja jos lapsi esimerkiksi oppii jonkun pelin alkeet, ja häntä kannustetaan pelaamaan sitä, niin jo muutaman pelikerran jälkeen voidaan huomata hänen edistymisensä. Tuo koskee jokaista peliä, mutta se saattaa ilmetä ehkä parhaiten shakissa. 

Kun lapsen aivot muodostavat yhteyksiä erittäin nopeasti, niin ne samalla oppivat tuon pelin erittäin tehokkaasti, ja kun puhutaan taktiikasta, niin lapsi on helppo aliarvioida juuri tuollaisessa taktisia kykyjä vaativassa, mutta hyvin kaavamaisessa pelissä. Ja vaikka aikuinen istuisi lasta vastassa, niin jos shakinpelaaja on aloittanut hyvin nuorena pelaamisen, niin aikuisella voi olla hyvin suuria vaikeuksia kehittää omaa peliään, varsinkaan jos hän ei osaa keskittyä tuohon toimintaan, mitä laudalla tapahtuu. Jos puhutaan siitä, mitä shakkipeli oikeasti vaatii, niin sitä voidaan pelata kahdella tavalla. 

Joko lapsen edessä otetaan sellainen mukavan alentuva asenne, ja sitten käytetään auktoriteettia, tai tehdään jotain muuta kuin pelataan tuota peliä. Eli shakki vaatii keskittymistä, ja kyllä kaikki huomaavat, jos siinä pelin tiimellyksessä aikuinen alkaa seurata esimerkiksi jotain TV:n saippuaoopperaa. On ihmisiä joille shakki on jotenkin pyhä peli, ja itse kuitenkin olen sitä mieltä, että vaikka henkilö on jotenkin loistava shakinpelaaja, niin tietenkään hän ei ole välttämättä sopiva esimerkiksi oikeasti johtamaan armeijaa, eli siksi tuota peliä ei voida kuitenkaan pitää muuna kuin pelinä. Kuitenkin jos esimerkiksi lapsi on oppinut tuota peliä hyvin nuorena, ja kohtaa aikuisen joka ei ole paljoa pelannut tai hänen peleistään on kulunut paljon aikaa, niin tietenkin hänellä on altavastaajan asema henkilöön nähden, joka on pelannut lähiaikoina paljon otteluita esimerkiksi shakkikerhossa. 

Eli shakissa on samanlainen aspekti, kuin muussakin toiminnassa: siihen liittyvät taidot ikään kuin ruostuvat, ja kun aikaa kuluu paljon, niin silloin kyky ja taito hahmottaa pelilautaa sekä nappuloiden paikkoja ikään kuin unohtuvat, koska jos hermosolujen välitä kytkentää ei käytetä niin silloin hermosolut purkavat sen. Kun puhutaan siitä, että shakkia pidetään jotenkin älypelinä, niin siihen liittyy toisten ihmisten silmissä sellainen asia, kuin arvovaltakysymys. Arvovalta taas on sellainen asia, mikä on ikään kuin on joillekin ihmisille pyhää toimintaa. Jos aikuinen häviää lapselle tässä pyhässä pelissä, niin se on joskus sellainen asia, että jotkut ihmiset pitävät sitä kolauksena omalle arvovallalleen. Ja tuolloin syntyy sellainen näkemys, että tuon shakkipelin voi oikeasti voittaa komentamalla lasta olemaan siirtämättä jotain nappulaa. Me kaikki ihmiset olemme jotenkin kaavamaisia, ja joskus vain eivät pelit mene siten kuin haluamme niiden menevän. 

Vaikka toinen  ei mitään taktiikkaa osaisikaan, niin kuitenkin myös shakkimestarit tekevät virhesiirtoja. Ja hekin voivat olla väsyneitä, jolloin peli tietenkään ei kulje. Mutta kun puhutaan shakin opettamisesta, niin senkin asian voi tehdä oikein tai väärin. Eli ihminen voi puhua taktiikasta tai oikeastaan hokea sanaa “taktiikka” jatkuvasti, ja sitten suhtautua vastustajaan erittäin alentuvasti, ja tehdä tuolloin sen virheen, että henkilö unohtaa esimerkiksi seurata peliään. Ja aina ei kahden tai kolmen siirron matti onnistu, joten tuolloin voi käydä niin, että valmiiksi suunnitellut pelikuviot menevät pieleen. 

Kun puhutaan siitä, että lapsikin voi olla hyvä pelaaja tai mestarinkin taidot voivat olla ruosteessa, niin pelin lopputulos ei olekaan ehkä niin kauhean selvä. Ja kun puhutaan lapsen alentavasta kohtelusta, niin silloin jos ei shakissa muista keskittyä täysin, niin silloin tietenkin saattaa edessä olla erittäin nolo tilanne, jos lähdetään ikään kuin soitellen sotaan, jolloin luvassa on varmasti noloja tilanteita. Eli kun puhutaan mistä hyvänsä pelistä, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että esimerkiksi juuri shakissa saattaa yksi nukahdus riittää, jotta esimerkiksi altavastaajan lähetille avautuu se lyötilinja. 

Tuolloin mestarin on tietenkin mahdollista säilyttää kasvonsa esimerkiksi tarjoamalla lapselle jäätelöä, ja yrittää saada häntä unohtamaan pelin, tai sitten voidaan kaivaa kännykkä taskusta, sekä yrittää samalla kehittää äkillinen liiketapaaminen tai serverin kaatuminen työpaikalla. Mutta peliä sinänsä ei voiteta tekosyillä, vaan pelit ovat ohi vasta kun kuningas lyödään pois laudalta, ja ainahan mestari voi väittää että hävisi tahallaan, jotta toinen saisi sitten oppia tuosta pelistä. Mutta tuolloin olisi tietenkin asiallista myös jaella niitä siirto-ohjeita pelin yhteydessä, jolloin tuo selitys tahallaan häviämisestä olisi varmasti uskottavampi kuin istuminen tuppisuuna ja siirrellä nappuloita laudalla.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Asenteiden muutoksen sekä yhteiskunnan kehityksen seurauksena voimme nähdä paremmin myös omat virheemme.

Puhuttaessa yhteiskunnasta sekä erityisesti sen yhdestä toimijasta eli lapsista, niin olemme todella kasvaneet kansakuntana huomioimaan sitä, että päätöksiä tekevät viisaat ihmiset saattavat olla myös erehtyväisiä, mikä tietenkin on saanut aikaan paljon hyvää. Kun ennen päätöksiä tehtiin, niin kaikki asiat toteutettiin siten, että vain aikuisia tai äänestysikäisiä sekä vaalikelpoisia henkilöitä piti kuunnella, mutta nyt tilanne on ilmeisesti alkanut muuttua. Eli myös sellaisia tahoja on alettu kuunnella päätöksiä tehtäessä, jotka eivät seuraavissa vaaleissa saa äänestää tai asettua ehdolle.

Ennen oli tapana, että kun esimerkiksi lasta tai nuorta koskevia päätöksiä tehtiin, niin hänen ei ollut silloin sopivaa olla paikalla. Samoin vankiloiden tarkoitus oli ikään kuin "kasvattaa" ihmisistä sellaisia, että nämä pelkäävät sekä kunnioittavat esivaltaa, eikä vankeja ollut missään tapana edes kuunnella. He olivat rikollisia, joihin piti soveltaa kovia sekä korrekteja sääntöjä, niin että jokainen muisti sitten myös pelätä poliisia sekä kaikkia muita valtion virkamiehiä. Jos ihminen oli koulukodissa, niin hänestä tuli automaattisesti myös vanki, oli yhteiskunnallisten päättäjien tai siinä asemassa esiintyvien henkilöiden  näkemys asioista. Ja kun ihminen on vanki, niin silloin hän ei enää mihinkään kelpaa, eikä tietenkään kukaan sellaista henkilöä töihin ottanut. Tuolloin "vanhaan hyvään aikaan" oli tapana kertoa työnantajille, jos hänen palkkaamansa henkilö oli jossain laitoksessa ollut.

"Oli vain pakko käydä mestarille sanomassa", oli tarina, mikä kerrottiin lähes jokaisessa koulussa, jotta lapset jo nuorina muistivat pelätä sekä kunnioittaa esivaltaa, eivätkä koskaan kyseenalaistaisi yhtään mitään, mitä televisiosta sattui tulemaan. Silloin kauan sitten oli ihmisille luotu käsitys siitä, että esimerkiksi olutpullon varastaneen teinipojan tie oli sellainen kuin "Kerava, Pelso, Sukeva ja Kakola", eli hän ikään kuin lähtisi vapaaehtoisesti yhteiskunnasta pois, ja ryhtyisi tekemään kovan luokan väkivaltarikoksia ikään kuin toisten mieliksi, ja tietenkin median lempilapsi oli sellainen henkilö, joka oli jo nuorena lähtenyt rikoksen poluille, ja tuolla matkalla hän sitten teki vain koko ajan kovempia rikoksia. Se oli ohjelman täyttymys, kun tuollainen henkilö sitten siirrettiin Niuanniemen sairaalasta krematorioon saattajina vain pastori ja pari vanginvartijaa.

Siinä sitten jokainen tunsi olleensa oikealla asialla, kun tuollainen "lättähattu" tai pulipää siirrettiin viimeiselle matkalle, ja noiden ohjelmien tarkoitus oli ilmeisesti näyttää, että kukaan ei ole enää vaarassa. Vaikka rikos on kova, niin voidaan kysyä, että miten tällaista pääsi tapahtumaan? Eli miten aivan tavallinen ihminen ikään kuin kasvoi sellaiseksi, että hän alkoi ihannoida rikollisia? Kuinka ihminen joka tekee toistuvasti kovia väkivaltarikoksia ylipäätään päästetään pois laitoksista? Itselleni on mieleen tullut sellainen kysymys, että onko kaiken takana ollut se, että noille ehkä useita henkirikoksia tehneille paatuneille ammattirikollisen uran valinneille henkilöille anottiin armahdusta siksi, että he tekisivät uusia väkivaltarikoksia, kuten esimerkiksi maamme kuuluisin pedofiili Veikko "Jammu" Siltavuori teki?

Tämä nyt oli sitä mustaa huumoria, mutta esimerkiksi "Jammun" tapauksessa voidaan kyllä kysyä aiheesta, että miten tuo mies osoitti yhteiskuntakelpoisuuttaan, kun hänet viimeisen kerran päästettiin Kakolasta kotiin? Ja sitten yhtenä kauniina päivänä Veikko sitten sai ihmisten mielestä kärsiä tarpeeksi, ja häntä oltiin taas päästämässä pois vankimielisairaalasta, koska hän oli niin mukava setä, että surmasi kaksi koulutyttöä Myllypurossa, joten jonkun mielestä hänet sitten piti "humanitäärisistä syistä" vapauttaa.

 Mutta kuten voimme monesti todeta, niin me ihmiset pelkäämme lapsia aivan aiheesta. Lapset tulevat aikuisena käyttäytymään muita ihmisiä kohtaan samalla tavoin, kuin me olemme heitä kohtaan käyttäytyneet. Ihmisen oppiminen on kognitiivista, eli me opimme käyttäytymisen saamiemme mallien mukaan, ja tärkein saamamme malli on se käytösmalli, minkä vanhemmat meille ovat antaneet. Ja kuten hiukan tästä "Jammun" tapauksesta vielä voisin sanoa, niin hän ei kyllä takuulla enää itsekään tajunnut mitä teki. Ei kukaan normaali ihminen voi pitää sellaista tekoa, mitä hän tuolloin Myllypurossa teki oikeutettuna tai miehekkäänä. Se mikä itseäni tuossa tapauksessa mietityttää on se, että mistä kyseinen "Jammu" sitten oppi, että tuollainen pikkulasten murhaaminen on jotenkin luvallista tai hyväksyttävää? Edes paatuneet ammattirikolliset eivät tuollaisia tekoja kovin helposti tee.

Mutta kun puhutaan siitä, miten vankeinhoito sitten alkoi muuttua, niin mieleeni tulee maamme pankkikriisi, jossa pankin johtajat eli muutamat yhteiskunnan tukipilarit olivat sitten antaneet luottoja ympäriinsä ilman vakuuksia. Tuolloin heitä tietenkin ensin ymmärrettiin, mutta kun tuosta luototuksesta alkoi ilmetä, että kyseisiä rahoja oli annettu myös kyseisille johtajille, ja teko oli ollut toistuva, niin silloin tietenkin oli luvassa petossyyte, Ja tuolloin alettiin sitten kiinnittää huomiota vankeinhoidon tilaan, koska sitä ennen vankilat olivat olleet pelkästään nilkasta kaulaan tatuoitujen kovisten oleskelupaikkoja, ja nyt sinne oli menossa pukumiehiä, jotka olivat komeilleet erilaisten aikakauslehtien kansissa. Sitä ennen rikollinen oli ollut poikkeuksetta joku "Jammu", joka oli istunut aivan tolkuttomista rikossarjoista, ja tehnyt rikoksia jo pienestä pitäen.

Nyt oli seuraavaksi matka kohti Sörnäisten vankilaa alkanut, ja tietenkin alettiin pelätä sitä, että mitä nuo miehet voisivat kertoa muista johtajista. Vankeinhoitolaitoksen tehtävä oli tuolloin vain rangaista sekä ojentaa ihmistä, joka oli tehnyt rikoksia, mutta nyt sitten edessä oli sellainen ihminen, jota ei koskaan sinne olisi uskottu otettavan. Hän oli lukenut, sivistynyt sekä erittäin tunnettu ja lahjakas liikemies, joka oli hoitanut kertaushajoituksetkin asiallisesti. Tuolloin sanaa "liikemies" käytettiin lehdistössä usein vihjailevasti, ja monien johtajien kohdalla muistettiin mainita myös heidän sotilasarvonsa. Tuolloin oli kansallisen tavan vastaista, jos henkilö oli liike-elämässä ilman sotilasarvoa, ja suurimpien yhtiöiden johtajilta vaadittiin tietenkin reservin upseerin arvoa, joka oli osoitus siitä, että heihin voitiin luottaa. Mutta nyt sitten tuollainen ihminen oli menossa kohti vankilaa, ja siitä sitten seurasi kamala asia. Silloin kansan reaktio oli sellainen, että "tuollaista ei voi tapahtua" . Syytetty oli pukeutunut pukuun istuessaan oikeussalissa. Hän oli kuin tavallinen ihminen, joka oli tehnyt rikoksen, vaikka hän seisoi monen seurapiiripalstan kansikuvissa.

Tuolloin tietenkin alettiin puhuta siitä, että yhteiskunta on liian kova, ja siinä sitten alettiin käsiä väännellä, kun noiden ihmisten tulevaisuudesta keskusteltiin. Keskustelu huipentui siihen, kun eräälle massamurhaajalle alettiin julkisesti esittää vapautusta, kun poliisi oli muka ollut häntä kohtaan liian kova. Eli tuossa tapauksessa ikään kuin kirjoittajan asenne oli kääntynyt päälaelleen, ja hän ihannoi rikollista. Mutta tuota voidaan pitää ikään kuin vastavetona 1980-luvun äärimmäisen tuomitsevaan ilmapiiriin, jossa rikollisten paikka oli vankilassa, poissa ihmisten silmistä, ja puhuttiin jopa siitä, että kolme varkautta tekisi ihmisestä yhteiskunnallisesti kelvottoman henkilön, joka ei mihinkään töihin edes kelpaisi. Ja tuolloin pankkikriisin aikaan sitten nuo tuomitsijat joutuivat itse sitten vankilaan, ja siinä varmasti hymyilytti monia ihmisiä.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Mosulin valtaus alkoi, ja edessä on suuren mediatapahtuman tuntua, joka varmaan on samaa luokkaa erään opettajan saaman raivarin kanssa

Tänään alkoi sitten uusi aika median historiassa, ja nyt pääsevät katsojat seuraamaan oikeaa sotaa. Tässä on edessä uusi aika niissä kuuluisissa "reality-TV"-sarjoissa, joissa syödään mustekaloja sekä muuta mukavaa, eli ihmiset pääsevät seuraamaan oikeaa tappamista. Todellinen median murros on kyseessä, ja toivotaan että nyt ihan perheen pienimmät eivät tätä "reality" ohjelmaa pääse katsomaan. Tällainen tilanne missä jopa oikeaa taistelua päästään seuraamaan aivan suorana johtuu medialaitteiden sekä tiedonvälitystekniikan kehittymisestä, mistä seuraa se, että ihmisten pitää olla entistä tarkempia siitä, mitä esimerkiksi uutiskanavilta katsotaan. Samoin sitä että jakaako netin käyttäjä  noita kuvia eteenpäin on hänen oma asiansa, mutta mielestäni siitä pitäisi hiukan keskustella pappien ja psykologien kanssa, ja omasta mielestäni tuollaisten kuvien välittäminen on sellaista, mitä itse en tekisi.

Kun mietitään tilannetta, missä taisteluita näytetään suorana, niin siinä voi kamera tallentaa asioita, jotka ovat perinteisessä mediassa vieraita. Ja jos tuolta taistelupaikalta näytetään paljon kuvallista informaatiota, niin silloin saattaa kuviin tulla tilanteita, missä ihminen ammutaan kappaleiksi. Tällainen pienikokoinen GSM-puhelimeen yhdistetty kamerateknologia on mullistanut tiedonvälityksen niin hyvässä kuin pahassa, ja tällainen asia tietenkään ei kaikkia miellytä. Tässä sitten muuten on tuota opettajan raivokohtausta kommentoitu ahkerasti, mutta kun puhutaan raivoamisesta sekä noiden nuorten käytöksestä, mikä ei toki ollut mitenkään erityisen kaunista, niin kuitenkin pitää aina muistaa se, että tolkuton raivoaminen ei ole hyväksi tuossa tilanteessa.

Näet tuollaiset murrosikäiset nuoret mielellään kiihdyttävät aikuisia raivoon, ja toki tuolloin opetus kärsii ja myös koulujen pitää miettiä kurinpidollisia toimia. Eli missään nimessä ei nuorilta saa sallia mitä hyvänsä, mutta jos puhutaan tuosta tilanteesta, niin siinä kyllä "proput paloivat" tuolta opettajalta aika perusteellisesti. Toivotaan että tilanne ratkeaa ilman sen suurempia kaunoja, ja toki tuossa tilanteessa ei varmaan kehenkään käyty käsiksi. Mutta kuten tiedämme, niin ennen tuo asia olisi varmaan myös painettu villaisella, ja en tiedä että ymmärrettiinkö tämä asia jotenkin sellaisena, että jos opettajalta "palaa käämit" tässä tilanteessa, ja tuo asia sitten julkaistaan lehdissä, niin kaikki kommentit ovat automaattisesti tuota opettajaa puolustavia. Eli joidenkin mielestä kyseinen kohtaus on erittäin ikävää katsottavaa, ja itse kyllä mietin edelleen sitä, että oli hyvä että tuo tapahtui koululuokassa.

Ja murrosikäisten kanssa työskenneltäessä pitää muistaa sellainen asia, että jos noiden nuorten edessä menettää malttinsa, niin silloin nuo lapsoset alkavat sitten ärsyttää opettajaa lisää. Toki voidaan sanoa niin, että luokissa pitää olla työrauha, ja kuria pitää kyllä luokissa pitää, se kaikkien täytyy tajuta. Mutta kun puhutaan opettajien määräysvallasta, niin sen on oltava ehdoton, ja hänellä pitää olla keinot saada häiriköivä oppilas kuriin. Toisaalta kun mietitään noita kurittomuuksia, niin silloin voidaan sanoa, että jos kuria pidettäessä ei alusta asti noudateta tiettyä linjaa, niin silloin tilanne pääsee helposti karkaamaan käsistä. Ja jos luokassa tavarat lentelevät, niin siitä voi tietenkin rehtorille mainita, jolloin rangaistukset saadaan määrättyä, mutta jos niistä ei kukaan saa mitään tietää, niin silloin ei rangaistuksiakaan voida antaa.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Miksi maailmassa on monta niin ihmeellistä asiaa? (Eliö on sitä mitä se syö, ja jotkut eliöt syövät puolestamme)

Kun ajatellaan sitä, että eliö on sitä mitä se syö, niin asia on monen eliön kohdalla niin, että kasvuympäristö muuttaa niiden myrkyllisyyttä tai käytöstä todella paljon . Esimerkiksi osa käärmeistä alkaa kehittää voimakkaampia myrkkyjä mennessään veden lähelle, koska kloori- ja natriumioni sitten saa aikaan sen, että hermomyrkystä tulee voimakkaampaa kun käärme on meriveden läheisyydessä, ja samoin osa sienistä muuttuu pahan makuisiksi, jos ne kasvavat esimerkiksi selluloosapitoisella alustalla.

Mietittäessä sitä, että jotkut eliöt tarvitsevat espanjankärpäsen kaltaisia kovakuoriaisia kehittääkseen itselleen suojaavaa myrkkyä, joka tekee niiden lihasta syömäkelvotonta. Tällöin voidaan miettiä sitä, mitä tapahtuu jos tuo lintu ei saa espanjankärpäsiä syödäkseen, ja tuo kovakuoriainen sitten antaa sille kuitenkin kyseisen linnun tarvitseman elintärkeän suojan petoja vastaan, koska jos se syö näitä kovakuoriaisia, niin katariniinia sitten saostuu sen lihaan. Tällainen suoja on esimerkiksi hiljattain kirjoituksissa mainitulla kynsihanhella ja muutamilla muilla linnuilla.

Tuo suoja on näille ehkä hyvinkin helposti maastosta erottuvien lintujen kannalta elintärkeä, joten jos kyseistä myrkkyä ei ole tarjolla, niin silloin noista linnuista saattaa tulla hyvin aggressiivisia, koska niitä ei enää suojaa sisäinen myrkky vihollisia vastaan, joten tämän takia kaikki eläinten hoito-ohjeet pitää muistaa lukea tarkasti. Muuten nuo eläimet saattavat hyökätä hoitajiensa kimppuun.

Kun mietitään esimerkiksi sitä, miksi käärmeellä on varoitusasento, niin silloin pitää muistaa se, että jos käärme pitää liian helposti, niin silloin sen myrkkyvarasto saattaa tyhjentyä, ja siksi sen pitää varoa pistämästä turhaan. Ilman myrkkyään käärme on hyvin haluttua riistaa muiden eläinten parissa, ja siksi se tarvitsee myrkkyä, jotta se selviäisi hengissä. Mutta toki on olemassa eräitä isokokoisia kuristajakäärmeitä, jotka eivät kehitä juuri ollenkaan muita myrkkyjä kuin pepsiinejä, jotka eivät pienissä määrissä kovin vaarallisia ole.

Ja juuri siksi nuo valtavat käärmeet naamioituvat muiksi käärmeiksi, ennen kuin ne saavuttavat sen noin kymmenen metrin pituuden, mikä on tavallista isoille boa-käärmeille, jos ne vain ehtivät elää tarpeeksi kauan saadakseen tuon pituuden, mutta monet boat ja muut kuristajakäärmeet joutuvat usein petolintujen ja muiden matelijoiden sekä nisäkkäiden ruuaksi, eli tämän käärmeen kohdalla voidaan puhua siitä, että sen omat saaliseläimet ovat noiden mahtavien matelijoiden pahimpia vihollisia, joten tässä tapauksessa sanonta "ruoka puree takaisin" on sananmukaisesti totta. Mutta on olemassa sellainenkin eliöryhmä, joka syö meidän ihmisten puolesta. Eli me olemme symbioottisessa suhteessa eräisiin bakteereihin, joita elää ihollamme sekä suolistossamme.

Noiden bakteerien toiminta paitsi suojaa meidän elimistöämme muilta bakteereilta, ja samalla suolistomme bakteerit käsittelevät ruokamme sellaiseksi, että mitään muuta kuin ravinteita ei pääse verenkiertoon, koska jos verisuoniin pääsee yksikin hiivasolu tai mikään muu elossa oleva bakteeri, niin silloin me olisimme hukassa. Monet bakteerit sekä basillit ovat valtavan suuria verrattuna verisoluihin, joten saattaisi olla niin, että verenkierron imuunisolut eivät noita bakteereita pystyisi torjumaan. Näet pystyäkseen torjumaan noita maaperässä eläviä soluja täytyy meidän ruuansulatuskanavamme ensin käsitellä ne hapolla, jolloin niiden toiminta heikkenee, ja sitten omat hyödylliset bakteerimme hyökkäävät niiden kimppuun. Jos meidän suolistomme bakteeripeite sitten tuhoutuisi jostain syystä, niin emme voisi syödä muuta kuin säteilytettyä ruokaa, jossa ei ole yhtään elävää solua.

Syy miksi meidän omat suolistobakteerimme ovat niin kauhean tehokkaita johtuu siitä, että niillä on aivan tarkka spesifinen elinympäristö, missä ne elävät. Ja tämän takia ne ovat niin kauhean tehokkaita, koska niiden aineenvaihdunta on säätynyt tarkasti tiettyyn happamuus- sekä muihin kemiallisiin sekä fysikaalisiin olosuhteisiin, joka tarkoittaa lähinnä lämpötilaa. Eli ne toimivat kuin sairaalabakteeri, mikä on vaarallinen vain erittäin steriileissä ympäristöissä. Mutta joutuessaan tavalliseen luontoon, niin voi käydä niin. että ne eivät kestä esimerkiksi UV-säteilyä. Saman ilmiön takia myös vanginvartijat voittavat vangit aina,  jos kamppailu tapahtuu vankilassa.

Eli vartijat muistavat jokaisen kulman sekä syvennyksen vankilassa ja osaavat liikkua sen mukaan. Tätä tilannetta voidaan pitää samana, kuin mitä sairaalabakteerilla on sairaaloissa. Jos taas lähdetään tavalliselle kadulle, niin silloin pitää hakea muuta kuin pelkkiä muistikuvia toiminta-alueelta. Eli tavallisen poliisin isku ei ole yhtä nopea sekä tehokas kuin vanginvartijoiden, koska he eivät voi ulkoa opetella toiminta-alueensa erityispiirteitä, ja sama koskee myös sotilaita. Heidän pitää huolellisesti katsoa jokainen ikkuna sekä oven tausta, jotta alueella voidaan liikkua edes likimain turvallisesti.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Koulun tarkoitus on valmentaa ihmisiä yhteiskunnan jäseniksi sekä opettaa heille itsenäistä elämää sekä ajattelua

Kuvituskuvaa
(Perusopetus.fi)
Kuva I

Taas ovat koulut alkaneet, ja vanhemmat tietenkin toivovat lapsensa menestyvän siellä, joten siksi tässä alkuvaiheessa tulee varmasti joillekin vaikeuksia käsittää, että vaikka peruskoulut ovat tasapäistäviä laitoksia, joissa työskentelee ylityöllistetty opettaja, niin kuitenkin sen tehtävänä on lapsen itsenäistymisen tukeminen. Tuon takia ei ole hyvä, että vanhemmat seisovat koulun pihan ympärillä koko päivän tai tuovat eväitä sekä kotiin unohtuneita kirjoja kouluun. Koulun henkilökunta on kaikesta huolimatta pätevistä  kasvatustieteitä lukeneista ihmisistä valittu joukko, jonka tehtävänä on arvioida lapsen kykyä käydä koulua sekä elää yhteiskunnassa.

Kuten kaikki ammattilaiset, niin myös koulujen opettaja tarvitsee tilaa pystyäkseen tekemään arvioita siitä, että millaista tukea lapsi tulee tarvitsemaan koulussa. Eli tähän tukeen kuuluvat erilaiset koulun sekä yhteiskunnan tarjoamat tukipalvelut, kuten terveydenhoitajan ja muiden vastaavien ihmisten antamat palvelut, ja samoin vanhempainilloissa olisi tietenkin hyvä tavata lasten ja nuorten vanhempia, jotta heidän kanssaan voidaan puhua erilaisista asioista, joista yksi on tietenkin se, jos lasta on kotona opetettu jotenkin alistamaan heikompiaan.

Tämä tarkoittaa tietenkin tyttöjen tukasta vetämistä ja muuta vastaavaa toimintaa, ja samalla sitä, että jos nuori koko ajan keskustelee toisten kanssa kesken oppituntia, niin silloin on kyllä joku vikana. Mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, että opettajien tehtävänä on arvioida oppilaita, niin silloin otetaan huomioon se, että pystyykö oppilas kuulemaan mitään muuta, kuin mitä hän itse haluaa kuulla. Samoin ei ole mitenkään toivottavaa se, että vanhemmat seisovat koulun pihoilla ja hakevat lapsiaan koulusta jatkuvasti, koska se ei kasvata heidän itsenäisyyttään, vaan pikemminkin opettaa lapsia siihen, että häntä palvellaan jatkuvasti. Se tuo sitten tietenkin ongelmia myöhemmässä elämässä, mikä tarkoittaa sitä, että henkilö saattaa muuttua naiiviksi sekä kuvitella, että kaikki ajattelevat hänestä vain hyvää.

Maailmassa on miljoonia esimerkkejä ihmisistä, joiden on annettu ymmärtää, että he ovat jotenkin erityislahjakkaita esimerkiksi musiikaalisesti. Ja näitä muusikonalkuja sitten kuunnellaan kaiken maailman talenteissa sekä idolseissa, joissa sitten ei saatu palaute ehkä kuitenkaan ole kaikkein mukavinta. Mutta toki se että joku alkaa itkeä oman esityksensä jälkeen voi johtua kovan paineen sekä henkisen latauksen purkautumisesta eikä niinkään aidosta pettymyksestä. Mutta tietenkin olisi parempi saada aitoa palautetta myös omasta esiintymistaidosta, jotta pettymys sitten suuren yleisön edessä ei niin paha olisi. Kuitenkin palauttetta annettaessa voidaan käyttää myös sitä laimeampaa kieltä, ja kaikkea ei tarvitse sanoa aivan suoraan. Eli siinäkin tilanteessa pitää olla asiallinen, koska jos annettu palaute on kovin kovasanaista, niin ei sinne valintatilanteeseen kukaan uskalla tulla. Ja sama koskee ihan jokaista asiaa elämässä.

Kuitenkin kun puhutaan kasvatuksesta, niin silloin pitää ensin tehdä arvio siitä, mitkä ovat tuon kasvatettavan tarpeet, ja samalla pitää muistaa se, että koskaan ei saa luvata liikaa. Toisin sanoen koulun tehtävänä on antaa oppilaalle tietoja sekä mahdollisuuksia osoittaa osaamistaan siten, kuin yhteiskunta vaatii, mutta se että oppiiko oppilas mitään, riippuu myös hänestä itsestään. Eli opettaja ei voi eikä saa luvata hänelle mitään lukiopaikkoja tai yliopistollista ammattia, ennen kuin oppilas sitten saapuu kouluasteensa viimeiseen arviointiin, missä sitten hän saa numeronsa. Mutta se tietenkin vaatii sitä, että hän osallistuu opetukseen. Syy miksi esimerkiksi kaunokirjoituksesta joskus huomautetetaan, johtuu siitä, että oppilaan nimestä ei ehkä saa mitään selvää, vaikka hän osaisi lukea saapuessaan kouluun. Jotkut oppilaat osaavat jo lukea melko sujuvasti, mutta kirjoittaa he eivät välttämättä osaa saapuessaan koulun pihalle.

Eli se osaako lapsi tämän taidon riippuu siitä, että onko hänelle luettu kotona paljon ääneen, niin että hän näkee samalla tekstin, mitä luetaan. Tuolla tavoin lapsi voidaan opettaa lukemaan jo noin 6,5 vuoden iässä, ja tuolloin lapsen kehitys on erittäin nopeaa. Ja mikäli hän osaa lukea saapuessaan kouluun, niin silloin tietenkin hänellä on paremmat edellytykset kuin muilla muuhunkin oppimiseen. Ja opettajan ei silloin tarvitse käyttää niin paljon aikaansa hänen kanssaan. Jos opettaja on kaiken aikaa yhden lapsen vieressä, niin se saattaa sitten aiheuttaa leimaamista muiden luokan jäsenten taholta, koska tietenkin luokassa on muitakin ihmisiä, joille opettajan pitää antaa huomiotaan. Suurryhmissä on näet sellainen ongelma, että niissä on muitakin ihmisiä, kuin yksi henkilö, joka vie opettajan kaiken ajan.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Olisiko "Tarzan-efekti" oikeasti mahdollinen? (Hypoteesi siitä, mihin tuollainen eläinten kasvattama ihminen voisi tieteelle antaa?

Tässä seuraavassa kirjoitelmassa käsitellään sellaista hypoteettista tilannetta, että eläinten kasvattama lapsi saataisiin palautettua täysin normaaliksi ihmiseksi, ja sitten hän ehkä kertoisi meille muille, mitä eläimet keskustelevat. keskenään. Tuollaisen kokeen suorittaminen olisi oikeassa elämässä kuitenkin epähumaania sekä rikos ihmisyyttä vastaan, joten tästä "tarzan-efektistä" kuitenkin voimme puhua vain erittäin teoreettisella tasolla, koska emme varmaan oikeasti koskaan jättäisi vastasyntynyttä ihmistä yksin eläinten armoille. Kun puhutaan "Tarzan-efektistä", niin tarkoitetaan juuri tuon elokuvan esittämää tilannetta, että ihminen jää aivan pienenä lapsena apinoiden hoidettavaksi, ja sitten oppii kommunikoimaan eläinten kanssa.

Kyseistä efektiä emme kuitenkaan pääse koskaan tutkimaan oikeasti, koska meillä on länsimaissa sellainen tutkimustyötä koskeva eettinen säännöstä, jonka mukaan ihmistä ei saa milloinkaan jättää kasvamaan yksin viidakkoon apinoiden seuraan. Kuitenkin aina välillä aivan nykyäänkin löytyy metsistä lapsia, jotka ovat eläinten kasvattamia, ja itse uskoisin, että jos henkilö kasvaa apinoiden kanssa, niin hän ehkä oppisi puhumaan noiden olentojen kieltä. Jos puhutaan kuvitteellisesta tilanteesta, että joku ihmislapsi olisi jäänyt viidakkoon, ja kasvaisi apinoiden kanssa, jonka jälkeen hänet sitten sopeutetaan elämään ihmisten tavoilla, niin kuvitelkaa itse millainen silta tuo ihminen oikeasti olisi meidän sekä eläinmaailman välillä.

Hänen avullaan tutkijat voisivat selvittää esimerkiksi sen, mitä muut kädelliset puhuvat. Kieli on puhtaasti opittua, ja toki ihmiset ymmärtävät esimerkiksi koirien elekielestä, milloin se on vihainen. Joten tietenkin ihmisen pitäisi pystyä oppimaan myös apinoiden puhetta, kuten ihminen oppii myös vieraita kieliä, jos hän viettää lapsuutensa monikulttuurisessa tai oikeastaan monikielisessä ympäristössä. Eli jos lapsi on nuorena paljon ulkomailla, niin hänelle kehittyy hyvin nopeasti vahva kielitaito, ja vaikka henkilö olisi pitkään käyttämättä oppimaansa kieltä, niin se aktivoituu erittäin nopeasti. Ja tuon takia jos lapsi syntymänsä jälkeen on vieraskielisessä ympäristössä ennen kuin hän oppii puhumaan, niin hänelle syntyy passiivinen kielitaito, ja myöhemmin tuon vastasyntyneenä kuullun kielen oppiminen on hänelle erittäin helppoa.

 Ja passiivinen kielitaito auttaa ihmistä elämässä todella paljon, koska silloin hän sentään ymmärtää kaiken mitä toinen sanoo, vaikka ei itse osaa tuota kieltä sanaakaan. Aikoinaan vakoilijoiden kouluttajat värväsivät ihmisiä, joilla oli passiivinen kielitaito esimerkiksi kuuntelunauhojen purkajiksi sekä muiksi urkkijoiksi, koska tuollaisen henkilön, joka ei puhu omaa kieltä lähellä tulee aina puhuttua hiukan sellaista, mitä sitten myöhemmin tulee kaduttua. Tuota ihmisten kanssa tehtyä "Tarzan-koetta" kutsutaan nimellä "kielikylpy", missä henkilö viedään lapsena vieraskieliseen ympäristöön, ja sen kautta hänelle luodaan vahva pohja toisen kielen oppimiselle. Mutta ainakaan nykyään tuollaisia kokeita, missä ihminen jätetään yksin eläinten kanssa ei varmasti sallita, ja jos niistä joku sattuu jäämään kiinni, niin silloin seurauksena on syyte heitteillejätöstä. Eikä kuitenkaan myöskään 1800-tuollainen ollut aivan normaalia tai hyväksyttyä toimintaa.

elainasiaa.blogspot.fi