UCAV:it sekä niiden muodostama uhka kansalliselle turvallisuudelle

UCAV:t eli taistelulennokit ovat nykyään erittäin haluttuja välineitä, joiden avulla voidaan vihollista häiritä sekä sen avainkohteita tuhota johtohenkilöitä surmata melko pienellä panostuksella. Se että 300 euron hintaisen lennokin alasampumiseen käytetään 3,4 miljoonan euron ohjuksia ei varmasti ole mitään kustannustehokasta toimintaa. Ja noiden pienten lennokkien hankkiminen on melko helppoa, ja niiden muuttaminen aseeksi on vielä helpompaa, kuin ihmiset luulevat.

Tuollaiseen pieneen lelukaupasta ostettuun helikopteriin voidaan helposti asentaa konepistooli, jonka laukaisu voidaan hoitaa kauko-ohjatulla vinssillä, joka vetää liipasinta taakse. Tai sitten niihin voidaan kiinnittää dynamiittipötkö tai ontelopanos. Jos tuollaisiin välineisiin ei osata varautua, niin silloin voi edessä olla hyvin vakavia asioita. Se että tuollaisia välineitä on helppo hankkia tekee tuosta välineestä pelottavan.

Niitä voi kuka tahansa hankkia käyttöönsä, joten tuollainen riski pitää huomioida myös lainvalvonnan kannalta, koska ne aiheuttavat riskin esimerkiksi huumeita koskevien ratsioiden kannalta. Näet myös rikolliset voivat helposti valvoa ympäristöään tällaisten välineiden avulla, ja esimerkiksi saada tällaisten pienten lennokkien avulla tietoa siitä, onko poliisi lähestymässä heidän päämajaansa tai miksi tätä paikkaa nyt sitten sanotaankaan.

Tai sitten he voivat hyökätä kilpailijoiden tai lainvalvojien kimppuun taistelukäyttöön muunnettujen nanohelikopterien avulla. Kyseisten välineiden avulla voidaan kuitenkin etsiä ihmisiä ruohikosta. Niihin voidaan asentaa infrapunakamera, ja jos niissä on GPS-laite, niin ne voivat haravoida melko laajoja alueita ja koska niitä voidaan toimittaa operaatioalueelle todella paljon, niin niiden sensorit kattavat erittäin suuren alueen, ja näillä välineillä voidaan etsiä myös radioaktiivisia aineita tai myrkkyjä maastosta, Tuolloin ne voidaan varustaa esimerkiksi hermokaasun tunnistimilla sekä gammakameroilla.

Ne voivat tehokkaasti etsiä esimerkiksi tarkka-ampujia maastosta, ja niiden varusteisiin voi kuulua myös etälamaajia, joiden avulla kohde tainnutetaan, jotta SWAT voi sitten pidättää tuon henkilön. Nämä UCAV:t voivat partioida pareittain, jolloin toisessa on tappava varustus, ja toinen taas käyttää etälamaajaa sekä ehkä myös kyynelkaasukranaatteja, jonka tehtävä on sokaista ampujaa.  Ja niitä voidaan myös käyttää yhdessä esimerkiksi raatoja etsivien eläinten kanssa.

Tuolloin vaikkapa raatokärpäsiin voidaan kiinnittää RFID-tunnistin, jonka avulla tuon hyönteisen lentoa voidaan seurata. Tuon sirun kiinnittäminen hyönteisen kilpeen tapahtuu samanlaisella laitteella, kuin millä mikropiirejä ladotaan piirilevyille. Sitten noita merkittyjä raatokärpäsiä seuraa pari nanorobottia, joiden kolmiomittaimet sitten havaitsevat niiden liikkeet, ja kun nuo kärpäset laskeutuvat johonkin, niin nämä helikopterit sitten käyvät katsomassa noita paikkoja.

Syy miksi raatokärpäsiä on valjastettu ihmisten avuksi, on se että ne löytävät tehokkaasti luonnonsuojelualueelle jääneitä raatoja, ja sama koskee myös korppikotkia. Korppikotkat voidaan varustaa GPS-pannoilla, jonka avulla sitä seurataan, ja kun se laskeutuu, niin silloin UAV-käy tarkastamassa paikan. Tai sitten tuo lintu opetetaan pudottamaan tuo paikannusväline raadolle, jotta se sitten löytyy. Ja voidaanhan tuon linnun pantaan kiinnittää myös actionkamera, jolla sen toimintaa voidaan taltioida. Jos lintu sitten havaitsee mielenkiintoisen raadon, niin puistonvartijat voivat sitten käydä sen tarkastamassa, kunhan vain merkitsevät sen paikan. Ja nuo isot linnut voidaan opettaa etsimään myös jäteöljyä sekä muita vastaavia asioita, kuten räjähteitä sekä huumeita.

Samoin hyönteisiä kuten torakoita sekä erilaisia pistiäisiä voidaan kasvattaa lakassa, missä on muoviräjähdettä tai huumeita, ja sitten ne oppivat etsimään noita aineita. Pieniä jyrsijöitä voidaan myös opettaa etsimään räjähteitä. Näin ne voivat viedä vihollisen ammusvarastoon tunnistimen, joka auttaa täsmäpommin ohjaamista kohteeseen.

Nanohelikopterit voivat kommunikoida satelliittien välityksellä jopa Atlantin tuolla puolen olevien komentokeskusten kanssa,  ja niissä istuvat ohjaajat sitten voivat käyttää näitä aseistettuja nano helikoptereita esimerkiksi salamurhien suorittamiseen. Tuollaisia UCAV voidaan pudottaa kohdealueelle vaikka maapallon kiertoradalla olevista satelliiteista, ja niiden olemassaoloa ei ehkä huomata, ennen kuin on liian myöhäistä.

Koska niissä käytetään konepistoolia tai muita jalkaväen asetta, niin silloin väkivaltaista tekoa ei heti osata ehkä epäillä miksikään lennokkien tekemäksi toimenpiteeksi. Ja jos lennokit tuhoavat itsensä operaation jälkeen, niin niitä ei ehkä koskaan löydetä. Nämä lennokit voidaan toki varustaa risiininuolia ampuvilla ilmakivääreillä tai 22.cal aseilla joista lähtevät nuolet tai luodit sitten sulavat ihmisen elimistössä, joiden avulla voidaan suorittaa salamurhia, joista ei välttämättä jäädä koskaan kiinni. Tai ainakaan 1970-luvulla ei jääty kiinni, mutta nykyään tilanne on aivan toinen, ja pieniäkin risiinimääriä voidaan eristää ihmisen elimistöstä.

Toki risiini voidaan toimittaa kohteeseen sprayna, tuolloin olisi kyse vain viritetystä sekä samalla laittomasta kyynelkaasuaseesta, ja voihan toki VX:n kaltaisia hermokaasuja suihkuttaa tuollaisen nanohelikopterin avulla kohteeseen. Tällaisten laitteiden aiheuttama uhka on todellinen, ja niiden torjuntaan pitää kaikkien asevoimien varautua, ja onneksi nämä nanohelikopterit voidaan pudottaa tavallisilla haulikoilla. Aikoinaan tyrmätty haulipanoksia ampuva konekivääri voisi toimia todella hyvin tällaista uhkaa vastaan. Tai sitten 20 mm. konetykki voidaan varustaa haulipanoksilla, jolloin se varmasti peittää suuren alueen taivaasta hyvin tehokkaasti.

Ja toki UCAV voidaan torjua tehokkaasti myös EMP-aseilla, joiden ansiosta ne saadaan ehjänä maahan, ja noista laitteista voidaan ottaa myös DNA- ja muita näytteitä, jotta niiden rakentajat saadaan selville. Samoin voidaan kehittää vasta- UCAV:ia joiden kohteena olisivat toiset lennokit, ja yksi tehokkaimmista laitteista voisi olla UCAV, missä on kaksi sähköjohtoa, joihin johdetaan korkeajännitteinen sähkövirta, mikä sitten saa kohteen tietokoneen kärähtämään. Ja tietenkin myös esimerkiksi mikroaaltoon perustuvat suojelujärjestelmät ovat tehokkaita, kun esimerkiksi väkijoukkoa suojellaan tuollaisilta välineiltä. Ne ovat oikeastaan suppiloita, joiden pohjalla on mikroaaltolaite, joka lähettää taivaalle säteilyä, ja joilla sitten saadaan tuo lähestyvä helikopteri putoamaan.

https://www.youtube.com/watch?v=SNPJMk2fgJU

Marsin siirtokunnat sekä muut vastaavat hankkeet ovat ehkä jossain vaiheessa ajankohtaisia

Marsiin tullaan ehkä perustamaan siirtokuntia jo 2030-luvulla, tai ainakin ensimmäisiä ihmisiä voidaan ehkä tuolloin lähettää tutkimaan punaista planeettaa. Kuitenkin pitää huomauttaa siitä, että tekniikkamme kyllä riittää tuon operaation läpiviemiseen, mutta kuitenkaan yksikään valtio ei halua menettää miehiään tuossa ohjelmassa, joka voi olla erittäin antoisa projekti. Tämä projekti tulee sitten joskus maksamaan yhtä paljon, kuin kaikki tähän mennessä tehdyt avaruusprojektit yhteensä, ja tietenkään raha ei yksin ratkaise mitään, vaan myös poliittinen aspekti pitää ottaa huomioon. Toiselle planeetalle ei varmasti tulla viemään minkään valtion lippua yksinään, ja vaikka joku sitten vakavissaan tuollaiselle lennolle lähtisi, niin silloin sen pitää antaa jotain konkreettista Maapallon tieteelle.

Tuohon yli kaksi vuotta kestävään projektiin ei varmasti lähdetä sen takia, että jonnekin Marsin kukkuloille nostetaan lippu liehumaan, vaan siihen pitää olla jotain muuta syytä. Kun tutkimusaluksia lähetetään jonnekin toiselle planeetalle, on noilla lentäjillä edessään aivan vieras maailma. Ja se että johonkin tuollaiseen projektiin oikeasti lähdetään mukaan, on aivan eri asia kuin keskustella siitä kavereiden kanssa tuopin ääressä. Miljoonat ihmiset ovat kertoneet tuopin ääressä tai haaveilleet nuoruudessaan lähdöstä esimerkiksi Himalajalle tai johonkin muuhun eksoottiseen paikkaan asumaan paikallisten ihmisten kanssa tai kiipeämään Moun Everestille. Tällaisesta asiasta on hiukan erilaista puhua, kuin tehdä todella tällainen teko. Monet ihmise eivät koskaan tätä suunnitelmaansa toteuta, eivätkä edes siitä vakavissaan puhu.

Se että joku pyytää lähtemään mukaan johonkin simuloituun kokeeseen, missä henkilöt viettävät ikkunattomassa huoneessa vuoden on aivan eri asia kuin lähteä lennolle Marsiin, koska tuo koe voidaan lopettaa välittömästi, mikäli joku saa tuossa huoneessa jonkun kohtauksen. Tilanne aluksessa voisi muuttua kamalaksi, jos joku lentoon osallistuvista astronauteista iskee esimerkiksi päänsä niin, että tarvitaan erikoiskirurgia, joka osaa poistaa aivoista luunsiruja sekä tyrehdyttää verenvuodon. Jos jotain tällaista sitten tapahtuu kaukana avaruudessa, niin silloin on varmasti ilme melko vakava, koska tuolla avaruusaluksessa ei varmasti ole käytössä tehostetun hoidon huoneita sekä osastoja, joissa traumapotilaita normaalisti hoidetaan .

Vaikka toki osa leikkauksista voidaan suorittaa Maasta etänä, jos alus vain olisi riittävän lähellä Maata, jotta kirurgin sekä leikkausrobotin välinen datayhteys saadaan toimimaan. Mutta Marsin lähellä olevan aluksen sekä Maassa olevan kirurgin välillä on tietenkin aikaviive, joka riippuu planeettojen välisestä etäisyydestä. Se on 3-22 minuuttia, mikä tekee tuon leikkausrobotin ohjaamisen mahdottomaksi. Toki voidaan kehittää tekniikka, jossa kirurgille lähetetään skannattu hologrammikuva tuosta leikattavasta potilaasta, ja hän tekee leikkauksen ruohon kuvaan, ja sitten tuo operaatio lähetetään datasiirtona tuolle alukselle, jossa tietenkin on oma lääkäri mukana. Mutta riittääkö aluksen lääkärin taidot sitten tuollaiseen leikkaukseen on avaruudessa elämän ja kuoleman kysymys, ja siellä ei ole ambulanssia oven takana, jos jokin menee vikaan. Eikä Marsin kiertoradalta pääse niin vain takaisin Maahan, vaan operaatio pitää suorittaa siellä kaukana.

Tuolla kuvitteellisella interplanetaarisella avaruusaluksella pitää tietenkin olla mukana henkilö, joka osaa hoitaa avomurtumia, jos joku joutuu vaikka kieppuvaan liikkeeseen tuolla aluksessa, ja katkoo tuolloin kätensä. Tai sitten hän toki voi kaatua Marsin pinnalla, ja katkoa luitaan. Tulipalon vaara tietenkin on aina olemassa, joten aluksen kaasuseos pitää säätää sellaiseksi, että tuli ei siellä pääse leviämään, ja tietenkin on aina olemassa palovamman vaara, jos joku kojepöytä sattuu hajoamaan. Tulen takia aluksen kaasuseoksen pitää olla lähellä maan ilmakehän kaasuseosta, jotta tuli ei siellä leviäisi räjähdysmäisesti. Samoin aluksessa voi syntyä infektio eli joku voi saada siellä tulehdustaudin, johon pitää löytyä antibiootteja.

Samalla täytyy muistaa se, että aluksen elossapitojärjestelmä saattaa perustua biotekniikkaan, missä esimerkiksi UV-lampun alla ravintoliuoksessa kasvavat levät hoitavat yhteyttämällä aluksen hiilidioksidin poiston sen ilmasta. Ja jos antibiootti tuhoaa nuo levät, niin silloin aluksen miehistö on varmasti pulassa. Tässä käsiteltiin lennon uhkakuvia sairastelun, tapaturmien sekä muiden vastaavien asioiden valossa, eikä puututtu mitenkään esimerkiksi mikrometeoriitteihin tai vastaaviin uhkiin. Samoin sosiaaliset ongelmat varmasti vaivaisivat miehistöä koko lennon ajan, ja avaruudessa ei aluksesta pääse pois, jos kahden henkilön välit alkavat kiristyä. Tuo Mars-tukikohta voi olla sitten jo valmiina planeetan pinnalla, kun ihmiset laskeutuvat sinne.

Eli robotit rakentavat tuon ehkä ilmapallojen tapaan ilmalla muotoonsa puhallettavista komponenteista koottavan aseman valmiiksi, ja sitten vain miehistön täytyy siirtyä sinne, kun he ovat päässeet planeetan pinnalle. Tuo asema toimitettaisiin siis Marsiin erityisten putkien sisällä, ja sitten vain nuo komponentit täytetään paine-ilmalla, kun miehistö saapuu perille. Mutta valtava etäsyys tekee tuon lennon suorittamisen melko työlääksi, koska painottomuudessa astronautti menettäisi huomattavan osan lihaksistaan, mikäli aluksessa ei olisi pyörimisliikkeeseen perustuvaa painovoimaa, joka tekee siitä sellaisen, että lihaksilla on työtä tuon avaruuslennon ajan.

elainasiaa.blogspot.fi