Trump ja vesikidutuksen palauttaminen voivat johtaa vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin

Trump haluaa palauttaa vesikidutuksen takaisin käyttöön. Tämä voi vaikuttaa hyvin julmalta toiminnalta, mutta vankeinhoito on äärimmäisen julma laitos, ja toisaalta vankiloiden tarkoitus on pelottaa ihmisiä. Ja näin ollen vesikidutus voi olla hyvin tehokas toimenpide, jolla avataan kuulusteltavan suu melko tehokkaasti. Kyseessä on niin sanottu kevyt kidutusmenetelmä, missä uhrin kasvoille kaadetaan vettä joko kankaan läpi tai sitten kasvojen ollessa paljaina, jolloin kohde näkee kuulustelijan kasvot.

Tai jos tuolloin halutaan salata henkilöllisyys, niin tuon kuulusteltavan kasvoihin suunnataan lamppu, joka häikäisee kohdetta, jolloin hän ei voi tunnistaa kuulustelijaansa. Tuolla menetelmällä pyritään tekemään kuulusteltavan olo mahdollisimman ikäväksi. Samoin pyritään “kannustamaan” häntä kertomaan kaikki, asioista mitä kuulustelija häneltä kysyy. Kevyeen kidutukseen kuuluvat sitten myös erilaiset alistamisen keinot, kuten ihmisen kiinnittäminen alustaan, ja hänen silmiensä peittäminen. Tuo sitten varmasti pelottaa jokaista maailman ihmistä. Kidutuksen ongelmana on se, että vanginvartija tai joku muu voi sitten sen avulla painostaa ihmistä tunnustamaan tekoa, mitä hän ei koskaan edes ole tehnyt.

Vesikidutuksen ideana on se, että vanki ikään kuin murretaan sillä, että hänelle tarjotaan mahdollisuutta tehdä yhteistyötä kuulustelijan kanssa, ja samalla kun hän tekee yhteistyötä, niin vesikidutusta lievennetään. Kun puhutaan siitä, miten tuollaiset ihmiset sitten saadaan tekemään yhteistyötä, on se että heille tarjotaan samalla ulospääsyä tilanteesta, niin että hän saa sanoa kavereilleen olleensa hyvin urhea ihminen, jonka paha sotilaspoliisi sitten mursi. Ja muutenkin tuollainen tilanne on hyvin painostava, koska vieressä seisoo ihminen maihinnousukengissä sekä sotilasvaatteissa, ja painostaa tuota maahan sidottua henkilöä kertomaan kaiken mitä tämä tietää kyseisestä asiasta.

Kun keskustellaan tuosta psykologisesta alistamisesta, niin tietenkin tuossa menetelmässä käytetään hyväksi sitä, että ihminen ikään kuin haluaa ottaa kontaktin vastapuoleen, ja tuon menetelmän avulla halutaan kannustaa tuota kuulusteltavaa avautumaan vastapuolen kuulustelijoille. Tuossa leikissä sitten toinen kuulustelijoista on “kova” eli hän huutaa noille “asiakkailleen”, ja toinen sitten on tyynnyttelevinään tätä henkilöä, joka karjuu lattialla makaavalle “asiakkaalleen”, ja toinen sitten sanoo, että “älä nyt sekoa”. Tuo menetelmä on yleinen esimerkiksi poliisien kuulustelussa käyttämä menetelmä, joka sitten voi joskus muuttua erittäin painostavaksi, ja jos toinen poliisi sitten menettää malttinsa, niin silloin saattaa tilanne muuttua erittäin vaaralliseksi, jos hän ei sitten kykene hillitsemään itseään.  

Vesikidutus on oikeastaan vain yksi väline vanginvartijoiden työssä, missä ihmisen hallitseminen on arkipäivää. Muita tapoja alistaa toisia on riisuttaa heitä alasti, pitää yksinään selleissä sekä jatkuvasti komennella heitä. Ja kun kaikki muut sosiaaliset suhteet katkaistaan, paitsi tietenkin vanginvartijoiden kanssa keskustelu, niin silloin saadaan paras tulos aikaan, kun ajatellaan ihmisen murtamista. Kun puhutaan esimerkiksi vankien eristämisestä tutkinnan ajaksi, niin jotkut heistä alkavat jopa pitää hetkistä kuulustelijoiden kanssa, ja eristäminen tietenkin on tarkoitettu “rohkaisemaan” vankeja olemaan kuulustelijoille mieliksi. Ja tuo voi sitten aiheuttaa tilanteita, missä henkilöä painostetaan tekemään tunnustuksia asioista, joita hän ei ole tehnyt.

marxjatalous.blogspot.fi

Pehmeisiin kuulustelumetodeihin erikoistunut "Steiner-kommando" eli Gestapon pahamaineinen erikoisyksikkö, sekä sen vähän tunnettu vastike SOE:ssä ovat asioita, joista ei haluta puhua

Toisen Maailmansodan aikaan noin 240 akselivaltojen sekä liittoutuneiden lentäjää päätyi Irlantiin internoitaviksi. Tuolloin kyseinen valtio noudatti neutraaleille valtioille määrättyjä sanktioita, ja jos sen alueelle putosi sotaa käyvien maiden lentäjiä tai muita sotilaita päätyi esimerkiksi sen rannoille, niin silloin kyseinen valtio on velvollinen pidättämään heidät sodan loppuun asti. Kuitenkin tuosta Irlantiin internoimisesta on olemassa erittäin ikävä versio, joka liittyy sekä akselivaltojen että liittoutuneiden sotilaisiin. Tuolloin 1940-luvulla oli saksan asevoimien tiedustelupalveluilla Abwehrilla sekä RSHA:lla käytössään erikoisosasto, jonka nimi oli “Steiner-kommando”, ja tuon yksikön tarkoitus oli suorittaa liittoutuneiden vakoojille erikoiskuulusteluja, joissa he käyttivät sekä Irlantilaisia että brittien uniformuja.

Tuo yksikkö toimi siten, että he esittivät olevansa liittoutuneiden kommandojoukkojen sotilaita, jotka olivat vapauttavinaan noita agentteja, ja sitten heidät vietiin esimerkiksi jonnekin Gestapon sairaallaksi naamioituun kuulustelukeskukseen, jossa liittoutuneiden vastavakoilu-upseeria esittävät Gestapon virkailijat keskustelivat noiden ihmisten kanssa. Eli nuo RSHA:n Amt. III:n (SS-SD:n) upseerit käyttivät noissa paikoissa työskennellessään liittoutuneiden sotilaspukuja, ja heidän tekniikkansa oli sellaista keskustelevaa. Tuossa paikassa käytettiin huumaavia lääkkeitä kuten fentanyyliä siihen, että nuo potilaat tai kuulusteltavat eivät tajuaisi sitä, mitä heille tapahtuisi. Kun henkilöstä oli sitten puristettu kaikki mahdolliset tiedot, niin sitten hänet surmaattiin yleensä pistoolilla ampumalla.

Tuosta erikoisosastosta eli Sonderkommando Steinerista on tehty muutamia elokuvia, mutta yleensä ei ole tiedossa se, että osaston komentajana toimi nimellisesti Helmuth Von Pannwitz, mutta todellisuudessa se vastasi työstään suoraan Gestapon päällikölle Heinrich “Gestapomüller” Müllerille, ja tuon osaston toiminta oli salattu jopa Von Pannwitziltä. Nuo virkailijat esiintyivät yleensä radiotiedustelun miehinä eli kielenkääntäjinä, koska tuossa työssä vaadittiin hyvää kielitaitoa, mutta todellisuudessa nämä miehet sitten yleensä kuulustelivat vankeja, joita Gestapo oli pidättänyt ratsioissa.

Se osallistuivatko he varsinaiseen kiduttamiseen esimerkiksi sähköshokkien tai patukoiden avulla on yleensä jäänyt tutkimatta, mutta yleensä heitä käytettiin myös tällaisissa kuulusteluissa tulkkeina, vaikka pääasiallisesti kuulustelut hoiti siihen koulutettu henkilökunta, joka käytti tuossa “toimituksessa” kaasunaamareita, jotta heidän henkilöllisyytensä pysyisi salattuna. Kuitenkin yleisesti ei ole tiedossa sitä, että myös liittoutuneilla oli käytössään tuollainen yksikkö, jonka tehtävänä oli varmistaa se, että agentti ei koskaan edes yrittänyt antautua. Nuo SOE:n (Service Operation Executive) miehet esiintyivät yleensä saksalaisen sotapoliisin virkailijoina, ja sitten kun kyseinen agenttikokelas oli hypännyt laskuvarjolla Ranskaan, niin silloin sitten tuo onneton ihminen vietiin hiilikellariin, kun hän oli ensin “jäänyt kiinni” tuosta hypystään Ranskaan.

Kyseistä toimenpidettä ilmeisesti kuvaillaan kirjassa “Varjoagentti”. Sitten nuo henkilöt esiintyivät Gestapon miehinä, ja pieksivät tuon onnettoman puolikuoliaaksi. Tai joskus SOE käytti sellaista tekniikkaa, missä agentti ilmiannettiin suoraan Gestapolle, jonka jälkeen häntä kidutettiin. Tuon jälkeen hänet joko siirrettiin ambulanssista takaisin Englantiin tai sitten hänet kaapattiin “Masquisin” toimesta, ja vietiin maanalaiseen sairaalaan. Tuolla toiminnalla tietenkin varmistettiin se, että tuo agentti ei koskaan kääntynyt SOE:tä vastaan.

Samoin hänen vihansa Gestapoa kohtaan varmasti oli taannut sen, että esimerkiksi sodan jälkeen nämä agentit harjoittivat kiitettävästi myös omankäden oikeuden jakamista. Eli tuolloin saattoi sitten käydä niin, että joku kovan luokan sotarikollinen pääsi lähtemään karkuun, kun hänen alaisensa olivat SOE:n palveluksessa sodan aikaan olleiden henkilöiden ampumia. Gestapon kammiossa saatettiin tehdä sellaisia asioita, että kuulustelijat käyttivät viattomien ihmisten nimiä, jotta heidän henkilöllisyytensä sitten saatiin salattua. Ja kun sota loppui, niin noissa kammioissa pahoinpidellyt ihmiset varmasti hakivat kostoa. Silloin saattoi käydä sellaista, että joku sitten innoissaan kostoretkillä ollessaan ampui kaikki todistajat, jotka olisivat voineet sitoa jonkun upseerin noihin kauhuihin hengiltä.

espoonmetsa.blogspot.fi

Torajyvä eli "pyhä tuli" on normaalissa kemianteollisuudessa yleinen LSD:n lähde.

Kuva I

Kuvassa yksi (Kuva I) on eteläsuomalaista viljapeltoa joka odottaa vain puimakonetta, joka sitten korjaa sadon. Tuosta pellosta ei kuitenkaan kannata lähteä jyviä maistelemaan, koska jos henkilö ei tunne kasveja, niin hän voi silloin syödä vahingossa torajyviä, jotka saattavat aiheuttaa vakavia hallusinaatioita. Se johtuu siitä nämä viljakasvien loissienet pitävät sisällään lysergidihapon dietyyliamidia eli LSD:tä, jota käytetään joissakin hippipiireissä eräänlaisena piristeenä. Torajyvän erottaa sen tummasta väristä, ja tuosta jyvässä elävästä sienestä lääketehdas Sandoz eristi aikoinaan LSD:n. Tämä huume sekä sen johdannainen LSD-25 sekä BZ on siis erittäin voimakkaita hallusinaatioita aiheuttava aine, jonka käyttöä mm. sotilas- sekä poliisioperaatioissa on tutkittu jonkin verran maailmalla. Kun Dr. Sidney Gottlieb aloitti MKULTRA-ohjelman, niin hän etsi tietenkin totuusseerumia, jolla tuo mies ajatteli pystyvänsä murtamaan vihollisen vangiksi saatujen taistelijoiden  tahdonvoiman ilman näkyvää väkivaltaa antamalla heille LSD:tä, jotta vankien piekseminen ei olisi tarpeen,

Näkyvä kidutus teki vangeista sankareita toveriensa silmissä, ja sähköshokit olivat erittäin arveluttava menetelmä ihmisen tahdonvoiman murtamiseen. Kidutus myös vaikuttaa kiduttajaan niin, että hänestä tulee helposti sadisti. LSD-kuulusteluissa henkilölle aiheutetaan aika ajoin hallusinaatioita antamalle hänelle LSD:tä joko juomana tai sumuttamalla tuota ainetta hänen kasvoilleen, jolloin henkilön ulkoa opettelema tarina on vaikeampaa palauttaa mieliin, ja tuon aineen avulla esimerkiksi upseereille voidaan uskotella, että he ovat jotenkin hulluja. LSD:n edut muihin kuulustelumenetelmiin nähden ovat siinä, että tuon huumeen vaikutus kestää vain noin 30 sekuntia, se ei aiheuta psyykkistä tai fyysistä riippuvuutta,ja henkilö on tuon annoksen saamisen jälkeen nopeasti toimintakykyinen, eli hän pystyy välittömästi kemikaalishokin jälkeen vastaamaan kysymyksiin järkevästi.  LSD:n puolesta  puhuu myös se, että tuo aine voidaan antaa kohteelle ilman neuloja. Samoin LSD:n käyttäjän ei tarvitse tietää käyttävänsä tätä kemikaalia, eikä hänen tarvitse varoa myöskään sitä, että uhri kuolisi kuulustelun aikana.

 Eli sen antaminen on turvallista, eikä tuo kuulustelija voi vahingoittaa vankeja ruiskuttamalla heihin jotain tappavaa ainetta tai päästämällä ilmakuplia verisuoneen. LSD voidaan antaa kohteelle sumuttamalla hänen kasvoilleen esimerkiksi vettä, mihin on sekoitettu tuota ainetta tai antamalla sitä ruokaan sekä juomaan sekoitettuna, jolloin sen antaminen on melko yksinkertaista, eikä vaadi mitään erikoiskoulutusta. Tuo aine voidaan kuljettaa paikalle esimerkiksi ponnekaasupullossa, jollaista käytetään deodoranteissa sekä muissa painepakkauksissa. Samaa pakkausta voidaan käyttää LSD:n suihkuttamiseen ruokaan tai kohteen kasvoille suoraan pakkauksesta. LSD:n käyttöä mm. panttivankitilanteidden ratkaisemisessa on myös ajateltu, koska LSD voidaan suihkuttaa ilmaan, ja se on muuten myrkytöntä, paitsi että voimakkaat hallusinaatiot saavat aikaan sen, että nuo kohteena olevat henkilöt muuttuvat toimintakyvyttömiksi.

 Samoin LSD:tä on ajateltu käyttää myös hyökkäysten valmisteluun, eli tuota ainetta toimitettaisiin vihollisen asemiin vähän ennen hyökkäystä, jotta sen aikaansaama ”stun”-efekti sitten lamaisi vihollista, kun omat joukot työntyvät sen asemiin. Tuota kemikaalia voidaan käyttää esimerkiksi erilisissa pommeissa tai sumuttaa puutarhasumuttimella vihollista kohti. LSD:tä käytetään myös mielisairaaloissa paljastamaan sen, että kertooko potilas totuuden oireistaan. Eli lääkäri saattaa antaa hänelle pienen ”lapun”, eli esimerkiksi postimerkin takaosan liimaan on lisätty tätä kemikaalia, ja sitten lääkäri antaa tuon lapun potilaalle, jotta tämä sitten saisi kirjoitettua  kirjeen vaikkapa lakimiehelleen. Sitten hän vain kysyy tältä, että näkeekö hän jotain värejä. Jos potilas vastaa että ”ei”, niin silloin hän tietenkin kertoo muunnettua totuutta eli valehtelee, ja lääkäri sitten  alkaa miettiä, että mistä tuo valehtelu mahtaa johtua?

kimmonsivu.blogspot.fi