Showing posts with label syrjäytyminen. Show all posts
Showing posts with label syrjäytyminen. Show all posts

Thursday, November 23, 2017

Miksi aina tehdään juttuja vain niistä kaikkein pahimmista tapauksista?




Kimmo Huosionmaa

https://sites.google.com/view/vaikeattapauksetjahuomio/etusivu

Tänään taas oli MTV3:lla sellainen juttu, missä vanhemmat antavat kaikkensa lapsensa eteen. Kun tätä kirjoitusta lukee oikein tarkasti, niin silloin kyllä itku tulee silmään, kun ajattelen miltä näistä vanhemmista tuntuu. Tässä kirjoituksessa on sellainen aspekti, mikä varmasti sitten kuitenkin panee meistä jokaisen miettimään sitä, että julkisuudessa vain tällaiset äärimmäisen vaikeasti vammaiset henkilöt saavat huomiota? Näissä teksteissä yleensä kerrotaan, kuinka esimerkiksi juuri tällainen vakavasti vammautunut ihminen kamppailee arkisten askareiden kanssa, ja kuinka sitten heidän vanhempansa tekevät mittaamattomia uhrauksia lapsensa takia.





Koskaan ei sitten kuvata esimerkiksi ADHD-potilaan tai muun vastaavan henkilön selviytymistä sellaisesta mukavasta asiasta kuin esimerkiksi oppitunnista, kun kaikkialla on asioita, jotka kiinnittävät tuollaisen keskittymishäiriöstä kärsivän ihmisen huomion. Samoin tietenkin on todella upeaa, kun maassamme on toimiva psykiatrinen hoito.



Mutta tietenkin psykiatrinen hoito saattaa tietenkin vaikuttaa negatiivisesti noiden ihmisten myöhempiin vaiheisiin elämässä. Tässä sitten tarkoitan sitä, että miten esimerkiksi psykiatrinen hoito vaikuttaa siihen, kuinka heidän on vaikeaa löytää paikkaa elämässä. Tuollainen ADHD tai Tourette-nuori on todella asiansa kanssa vähän yksin. Miten ihminen voi olla samaan aikaan täysin terve ja kyetä toimimaan itsenäisesti yhteiskunnassa, kun hän ei kuitenkaan voi esimerkiksi käydä palkkatyössä?



Tai kun puhutaan näistä suurista kamppailuista, joita tietenkin on kiinnostavaa seurata, niin niissä sitten on yleensä sellainen asia jäänyt huomiotta, kuin että niissä ei juurikaan seurata tilanteita lapsen kannalta, vaan kaikki huomio menee sitten tietenkin vanhempien huomioimiseen. Ja jostain syystä sitten voidaan kysellä sellaistakin asiaa, että onko tuollainen ADHD-nuoren  tai miksei myös aikuisen kohtaaminen jotenkin vähemmän seksikästä kuin letkuihin laitetun vanhuksen hoitaminen?  


Vanhukset ovat tietenkin sellaisia ihmisiä, joiden hoitoon tulee panostaa. Sitä en tietenkään kiellä, ja vanhusten hoitaminen on tietenkin todella hienoa työtä. Mutta samalla pitäisi hiukan keskustella siitä, että myös lapset sekä nuoret ja samalla myös aikuiset tarvitsevat joskus myös hoitoa tai aikaa.



Kun puhutaan esimerkiksi ADHD-nuorten  tai aikuisten kohtaamisesta kouluissa sekä työpaikoilla, niin silloin tietenkin ensimmäiseksi muistuu sitten mieleeni sellainen asia, että ainakin ennen oli hyvin tavallista, että koko ADHD-diagnoosia pidettiin tuolloin lähinnä kurinpitoa koskevana  asiana. Tuolloin ennen aikaan uskottiin siihen, että vain kova kuri ja kovan luokan laitoshoito olivat lääkkeitä joilla saatiin aikaan tulosta. noihin neurologisiin häiriöihin, jotka sitten ilmenevät lähinnä huomiota herättävänä käytöksenä.   


Ja tietenkin esimerkiksi Tourette sekä kaksisuuntainen mielialahäiriö on sitten varmasti hoidettavissa lääkkeillä, mutta tietenkään noita lääkkeitä, joista kuitenkin saattaa hyvinkin olla väärin otettuna enemmän haittaa kuin hyötyä. Eli tässä sitten taas aloin kirjoittamaan lääkehoidosta, vaikka piti vähän muusta kirjoittaa. Kun puhutaan siitä että vammaiset ja vanhukset tarvitsevat tukea, niin tietenkin maailmassa on muitakin ihmisiä, jotka tarvitsevat tukea elämäänsä.



On olemassa ihmisiä, jotka ovat oikeasti esimerkiksi kyvyttömiä ottamaan kontaktia toiseen ihmiseen, tai ihmisiä joiden ainoa sairaus on siinä, että he eivät kykene istumaan kymmentä minuuttia paikallaan. Hekin tarvitsevat jotain, mutta ainoa ongelma on siinä, että he eivät ole ikään kuin tarpeeksi vammaisia. Ja siksi näiden ihmisten elämästä ei kovin suuria dokumentteja tehdä.



He ovat oikeasti aivan normaalilla älykkyysosamäärällä varustettuja, ja suurin osa sitten vielä hyvin herkkiä ihmisiä, joita on mukava loukata. Ja tottakai sitten on myös aina hyvä kertoa ihmisille kuinka vaikeaa on sellaisen ihmisen mennä armeijaan, jossa kouluttajaa on toteltava aina ja iankaikkisesti aamen. Mutta muuten heitä ei sitten tarvitse mitenkään huomioida, eikä heidän sosiaalisia taitojaan varmaan kovin paljoa kehitä sellainen ympäristö, missä ei ollenkaan ole yhtään ihmistä, jonka kanssa voisi niitä paljon puhuttuja sosiaalisia taitoja harjoitella. Eli missään varastossa työajan jälkeen tapahtuva yksin tehtävä siivoustyö ei varmasti niitä kommunikaatiotaitoja kehitä, vaikka pomo välillä jättää lapun pöydälle tai lähettää tuolle työntekijälleen tekstiviestin siitä, että tämä voisi sitten tyhjentää roskiksen vähän tarkemmin.



Ja kun työelämän tai talouselämän kanta jokaiseen sairauteen on sellainen, että yhtiöiden ainoa tehtävä on tuoda voittoa omille osakkeenomistajilleen, niin sitten tietenkin jokainen jolla on ongelmia pitää poistaa työelämästä. Ehkä juuri tämän takia on joidenkin “headhunterien” mielestä parempi että CV:ssä ei ole aukkoja, koska se tarkoittaa sitä, että tuollainen ihminen on voinut kokea potkut sekä saada hiukan vertailla kokemuksiaan työelämästä muiden vastaavaa kokeneiden ihmisten kanssa.



Ehkä potkujen takaa sitten löytyisi useammallakin samoja valittajia. Kun ihminen joka on ollut pitkään työelämässä jää työttömäksi on tilanne todella hyvin ikävä. Hänen kaikki kaverinsa muuttuvat paremmin palkatuiksi ihmisiksi,  ja tietenkin esimerkiksi työasioista ei enää sitten puhuta tuon henkilön kuullen. Se saattaa sitten aiheuttaa pitkäaikaisten ihmissuhteiden katkeamista.



Mieleeni muuten tulee muuten välillä tilanne, että kun ihminen joutuu masennuksen valtaan, niin välittömästi hänet lähetetään sairaslomalle. Kotona sitten on hyvä jäädä yksin pohtimaan asioita, ja tietenkin siellä voi omat voimat loppua, kun sitten ei ole jäljellä yhtään ihmissuhdetta. Ja kun ihminen on yksin kaikkien ongelmien kanssa, niin silloin hän varmasti sitten kohtaa tilanteen, missä kaikki ongelmat kasaantuvat hänen päälleen. Tietenkin kaikki asiat ovat hyvin yksilöllisiä, mutta itse kyllä varmaan kokisin tämän asian hieman lievempänä, jos ympärillä on muitakin ihmisiä.



Tietenkin kaikissa työttömien työpajoissa on sellainen ongelma, että juuri kun ihminen tutustuu muihin, niin sitten hän voi saada töitä hetken päästä. Joten tuolloin työttömyys tuo epäjatkuvuuskohdan jokaisen tällaiseen toimintaan osallistuvan elämään. Mutta niin tuovat myös sairaalat ja muut vastaavat paikat. Vaikka psykiatri jollain osastolla saattaa sanoa jotain, niin niissäkin ihmiset vaihtuvat. Aina silloin tällöin tulee uusia potilaita, mutta sitten tulee eteen tilanne, missä joku kävelee ovesta ulos eikä koskaan enää palaa.  



Samoin työttömien saleilla on hiukan ikävä maine, koska siellä sitten tulee aina eteen sellainen tilanne, että siinä jotenkin vain leimataan ihminen sellaiseksi, että häntä ei enää kannata ottaa töihin. Ja työsaleissa on sitten sellainen asia joskus tullut eteen, että varsinkin jos kyseessä on sellainen paikka, minkä työttömät ovat itse perustaneet, niin tuon ryhmän keskushahmoille  tullaan mielellään tarjoamaan töitä.  Mutta muut sitten pudotetaan pois tuosta joukosta. Eli tällainen saarna tällä kertaa oli edessä.

Ja tässä Eppu Normaalin kappale "Lajinsa viimeinen" https://www.youtube.com/watch?v=ybW2Ssn0Jtk
                                                                                                                                              

Monday, June 19, 2017

Mietteitä populismista sekä köyhyydestä

Kuten "Paleface" niminen räppäri sanoo, niin köyhyys tulee kaikille kalliiksi. Tuloerojen kasvaessa kateus yhteiskunnassa lisääntyy, ja vaikka esimerkiksi korkeakouluista on puuhattu maksullisia, jotta kaikki halukkaat eivät niihin pääsisi, niin tällainen politiikka kyllä sitten jossain vaiheessa tulee hyvin kalliiksi maamme veronmaksajille. Se että maahamme syntyisi tuolloin yhteiskuntaluokka, joka kokisi itsensä jo valmiiksi syrjäytetyksi, niin se saattaisi sitten lisätä väkivaltaa yhteiskunnassa, vaikka tarkoitus olisi turvata raha-eliitiksi itsensä nimittäneiden henkilöiden lasten koulutus, jos näillä ei satu keskiarvo riittämään esimerkiksi oikeustieteellisen opintoihin.

Jos esimerkiksi mellakoita alkaa syntyä, niin silloin on tietenkin paikallaan pohtia sitä, mikä yhteiskunnassa tuolloin alkaisi maksaa? Luuletteko että mellakkapoliisi sitten on ilmaiseksi työssä, tai että kukaan mellakoitsija oikeasti koskaan tuolloin maksaa aiheuttamiaan vahinkoja. Mellakoissa käy aina niin, että paikkoja hajoaa sekä autoja poltetaan, ja silloin tietenkin vakuutusyhtiö maksaa nuo vahingot, mutta kuitenkin se raha mikä silloin siirtyy hakijan taskuun on poissa vakuutusyhtiöltä. Ja mikäli ei noita palojen sytyttäjinä toimineita henkilöitä sitten löydy, niin silloin seurauksena on tilanne, missä tuon vahingon korvaaminen jää joko muiden vakuutuksenottajien tai yhteiskunnan maksettavaksi.

Jos ihmisellä ei ole rahaa, mistä hän noita korvauksia maksaa, on tilanne se, että tuollainen henkilö joutuu vankilaan. Tai oikeastaan hän joutuu silloin yhdyskuntapalveluun, missä sitten korvataan noita saatuja sakkoja. Mutta tuolloin tietenkin kyseinen työpaikka on poissa normaalin työnhaun piiristä, ja sinne ei silloin oteta muita työntekijöitä, mikä aiheuttaa ongelmia niille, jotka tällaisesta työstä saisivat palkkaa. Samoin yhdyskuntapalvelu sitten aiheuttaa sen, että nuo rangaistuksia saaneet henkilöt alkavat liikkua keskenään, mikä johtaa ryhmäkohtaiseen koko joukkoa koskevaan syrjäytymiseen, ja kuten karrikoiden voidaan sanoa, niin tuollaisesta paikasta löytyy sitten niitä ryyppykavereita, joiden kanssa on mukava istua puistossa juomassa Alkosta haettuja virvokkeita. Jos joukko ihmisiä syrjäytyy ryhmänä, niin silloin seuraa ikävä kyllä asioita, joita kukaan yksin liikkuva henkilö ei varmaan tekisi.

Tuollaisesta ryyppyporukasta löytyy sitten kavereita, jotka kuuntelevat toisten huolia, ja sitten alkavat mielipiteet radikalisoitua. Eli kun tuollaisessa ryhmässä sitten aletaan keskustella asioista, niin siellä sitten jokainen haluaa esittää toiselle mahdollisimman kovaa miestä tai naista, koska ihmisellä on tarve miellyttää toisia. Ja koska seuraa löytyy, niin silloin lähtee joskus "homma lapasesta", eli henkilö saattaa ryypätä koko omaisuutensa, mikä tuo eteen lisää sosiaalisia ongelmia. Eli tuolloin perhe lähtee pois, ja samoin työnvälitys tulkitsee ihmisen helposti työkyvyttömäksi, mikä sitten vie ne tavalliset kaverit pois tuon henkilön ympäriltä, ja hänelle jää vain niitä ryyppytovereita, joiden kanssa aikaa kulutetaan sitten puistossa istuen. Tuo asia sitten tulee yhteiskunnalle hyvin kalliiksi, koska tietenkin siinä sitten seuraa kaikenlaista sotkemista sekä väkivaltaa, mikä lopulta saattaa aiheuttaa jonkun ohikulkijan kuoleman.

Köyhyys sitten on muuten todella kallista, koska vaikka esimerkiksi USA:ssa ihmiset kantavat joissain paikoissa aseita ryöstäjien varalta, niin jos sitten joku ampuu päälle käynyttä henkilöä, niin siitä sitten seuraa tutkimuksia sekä oikeudenkäyntejä. Samoin pitää muistaa se, että laki on sama kaikille, ja tuolloin voi rikollinen niitä hankkia käsiinsä. Varsinkin organisoiduissa rikollisliigoissa on ollut sellainen tapa, että osa niiden jäsenistä ikään kuin pidetään irti rikoksista, ja nämä henkilöt ostavat aseita noille miehille. Tuolloin yleensä jäsenkokelas käy ostamassa muutamia aseita, jotka sitten saatetaan ilmoittaa varastetuiksi, ja joista poistetaan sarjanumerot, jotta nuo henkilöt voisivat niillä sitten ammuskella ympäriinsä. Populismiin kuuluu tietenkin se, että aseiden kantoa halutaan rajoittaa, mutta se sitten unohtuu mukavasti, että ennen kuin ihmisellä on rikosrekisteri, on hän sitten myös oikeutettu saamaan aseita, ja sitten kun rikosrekisteri tulee, on tilanne hyvin ikävä.

Useinkaan aseita ei viedä pois esimerkiksi sakkorangaistuksesta, ja jos henkilö sitten joutuu noita sakkoja sovittamaan jossain yhdyskuntapalvelu-keskuksessa, niin siellä sitten joku saattaa kehittää sellaisen ajatuksen, että hän myy hallussaan olevat aseet jollekin henkilölle saadakseen rahaa alkoholiin. Siitä sitten seuraa se, että nuo aseet ovat varmasti rikollisten käsissä. Tuolloin joku rikollinen saattaa keksiä, että toinen myy hallussaan olevan haulikon tai reserviläis-aseen, ja se sitten vain käydään ilmoittamassa varastetuksi. Radikalisoituminen sekä eristäminen ajavat ihmisiä sellaisiin ryhmiin, mihin he eivät varmasti muuten edes kuvittelisi menevänsä jäseniksi. Kun puhutaan esimerkiksi helvetin enkeleistä, niin he kauppaavat itseään tietyn elämäntavan edustajina, ja aluksi asia saattaa olla niin.

Mutta sitten joillakin alkaa ryhmässä ikään kuin "iso pyörä heittää". Ryhmässä tyhmyys tiivistyy, kuten sanonta kuuluu, ja sitten alkavat nämä modernit "Isotalon Antit" ja "Rannanjärvet" toistella samoja tekoja, kuin mitä joku Isontalon Antin sekä Rannanjärven "Iso joukko" teki 1800-luvun Pohjanmaalla. Eli tuolloin puukkojunkkarien aikaan paikallinen tai sen jäsenistö MC-ajeli hevosilla, kun taas nykyään sama ryhmä kurvailee ympäriinsä Harley Davidson-moottoripyörillä. Kun Antti Isotalo käytti tuolloin raidallista liiviä, niin hänen nykyinen versionsa käyttää tietenkin mustaa nahkaliiviä. Kun puhutaan aseiden omistamisesta, niin tietenkin jokainen ymmärtää sen, että suurin osa maailman ihmisistä osaa ja kykenee niitä vastuullisesti käyttämään sekä omistamaan. Mutta sitten on pieni ryhmä, joka käyttää niitä väärin eli vahingoittaa noilla välineillä ihmisiä.

Ja kun mietitään sitä, mikä pitäisi olla valtion kanta aseen kannosta sekä hallussapidosta, niin silloin tietenkin tullaan tilanteeseen, että jokaisen ihmisen jolla ei ole rikosrekisteriä pitäisi ase saada. Kuitenkin esimerkiksi päihdeongelmainen tai muuten terveydentilansa takia oikeustoimikelvoton henkilö on sellainen, että häntä saatetaan hyväksikäyttää, eli pakottaa myymään aseita henkilöille, joilla on niiden hallussapitoon puhtaasti rikollinen motiivi. Ja kun puhutaan rikollisista, niin he eivät noudata lakia, vaan hankkivat aseita laittomia teitä. Tuon takia poliisin pitää lähteä aina siitä, että epäilty on aseistettu ja vaarallinen. Eli koskaan ei saa oletella, että toinen on aseeton, koska hänellä ei ole aseenkantolupaa.

Yleensä rikollisilla organisaatioilla on jäseniä, joilla on laillisia aseita. Noiden aseiden kautta ostetaan patruunoita laittomasti hankittuihin tappovälineisiin, joita käytetään kurinpidossa. Se mikä sitten tietenkin tulee yhteiskunnalle kalliiksi, on se että nämä henkilöt ovat usein koulutusta vailla, ja siksi heidän kohdallaan on suuri pelko rikoksen uusimisesta. Kouluttamattomuuden toteamisella tuon organisaation johto varmistaa sen, että jäsenistä ei sille kovin suurta uhkaa ole.

Kouluttamaton ihminen kuitenkin tuo laskuja yhteiskunnalle jatkuvasti, koska he soittelevat paljon aiheettomia puheluita esimerkiksi isännöitsijöille, koska kuvittelevat että naapurin saa häätää asunnostaan miten mieleen juolahtaa. Tai sitten soitellaan pilasoittoja verottajalle, että naapuri tekee pimeää työtä, mikä tuo sitten tarkastajat johonkin työmaalle, josta työ pannaan poikki, ja tuollaiset henkilökorttien tarkastukset vievät viranomaisten aikaa ja bensiiniä. Samoin jos jonkun kotiin tehdään aiheeton tarkastus, niin siinä sitten aiheetonta työtä tekee tuomari, joka antaa etsintäluvan ja moni muu kalliisti palkattu virkamies, joiden tunnit pitää aina maksaa.

Ja samalla noita henkilöitä on helppo pettää eikä heidän ammattitaitonsa aivan sitä ole, mitä sen pitäisi olla, mikä sitten poikii paljon turhia oikeudenkäyntejä, kun toinen ei ole esimerkiksi aivan ymmärtänyt osamaksusopimuksen ehtoja, ja kun ei sitten petoksen tehneellä kuitenkaan rahaa ole, niin silloin tietenkin kaikki nämä korvaukset jäävät yhteiskunnan maksettavaksi. Sama koskee myös noiden henkilöiden hutiloiden tekemää työtä, jota käydään monta kertaa korjaamassa. Tuolloin joku on usein ehdottanut tuolle henkilölle yhtiön perustamista, ja sitten on unohdettu, että yrittäjä on itse oma pomonsa, joka valvoo omaa työtään.

Tietenkin esimerkiksi tekemätön kirjanpito aiheuttaa paljon turhaa työtä, mikä tietenkin lisää kustannuksia.  Ja jos se on hutiloiden tehty, niin seurauksena on tietenkin korjaustoimenpide, mutta kuitenkin esimerkiksi saunan lauteiden romahtamisesta seuranneet henkilö- ja muut vahingot joutuu tuollainen yrittäjä korvaamaan. Mutta onko hänellä rahaa on sitten toinen juttu, ja jos hänelle vankeutta tulee, niin silloin lasku on todella kova.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Monday, December 19, 2016

Tarpeettoman kova kohtelu eristi sosialistit yhteiskunnasta ja loi otollisen maaperän Neuvostoliiton harjoittamalle kiihotukselle 1920- ja 30-lukujen Suomessa


Kuten tiedämme niin vuonna 1918 punaiset hävisivät valkoiselle armeijalle, joka toimi marsalkka Mannerheimin sekä saksalaisen kenraali Von Der Goltzin komennossa, ja toki ratkaisun tähän sisällissotaan toi saksan "Itämeren divisioona", joka 14 000 miehen avulla auttoi kaatamaan punaisten asevoiman eli punakaartin, jota johti luutnantti Ali Aaltonen. Tuon jälkeen seurasi "valkoiseksi terroriksi" kutsuttu aika, jolloin valkokaarti jakoi "oikeutta" eli teloitti säälittä punaisia vankeja, ja samalla myös osoitti kaikille, että komento maassamme oli valkokaartilla. 1920-luvulla tietenkin seurasi olojen lientyminen, mistä seurauksena oli "Lex Relander", jonka ansiosta kaikki punaiset rintamamiehet sitten armahdettiin.

Mutta armahdus ei merkinnyt asenteiden muuttumista suopeampaan suuntaan, vaan esimerkiksi punaisten työnsaantimahdollisuuksia vaikeutettiin huomattavasti, ja esimerkiksi työnantajia kehotettiin olemaan ottamatta kommunisteja töihin, koska nämä saattoivat aiheuttaa häiriöitä työmailla. Eli SKP:tä (Suomen Kommunistinen Puolue) kohdeltiin kuin nykypäivän MC-jengiä, joka tietenkin nosti sen glooriaa maamme nuorison silmissä, ja tietenkin tuohon järjestöön kuuluminen oli vähän samaa statusta kuin johonkin "Bandidosiin " kuulumisessa on nykypäivän nuorelle.  Samoin Etsivä keskuspoliisi (EK), joka myöhemmin vuonna 1939 otti käyttöön nimen Valtiollinen poliisi eli VALPO toimi kiinteässä yhteistyössä työnantajien kanssa, jotta "kommunistit tai näiksi epäillyt henkilöt" saatiin luetteloitua tulevia pidätyksiä varten. Eli kiihottaminen tai vasemmistolainen aktivismi työpaikalla johti välittömästi siihen, että tuosta henkilöstä tehtiin rikosilmoitus Etsivään keskuspoliisiin, joka sitten etsiskeli näitä "kommunistisia soluja" maastamme.

Tuolloin pelättiin vasemmistolaisten nuorten ajatusmaailman "infektoivan" maamme puhdasoppisia nuoria, joiden elämään piti kuulua suojeluskunta, työpaikka sekä isänmaa, jonka takia nuo vasemmistolaiset ajatukset koettiin maassamme vahingollisena sekä yleistä moraalia rapauttavana ilmiönä. Kaikkein vaarallisimpia olivat tietenkin "punaiset naiset", jotka saattoivat sitten esimerkiksi houkutella kunnon suojeluskuntalaisia sopimattomaan suhteeseen, ja ehkä jotkut näistä naisista olivat palvelleet jopa punakaartissa, jolloin he saattoivat tietää ikäviä asioita valkoisista sankareista, jotka ehkä olivat jättäneet perheensä punakaartin armoille paetessaan omasta kotitalostaan pimenevään talvi-iltaan. Se ei tietenkään olisi noille valkoisille päälliköille mikään imarteleva asia, ja muutenkin esimerkiksi Tammisaaren vankileirillä oli vartijoina henkilöitä, jotka eivät päivääkään olleet missään rintamalla olleet, vaan heidän  tekonsa olivat lähinnä teloittamista, eli rivissä seisovien aseettomien vankien ampumista.

Samoin noiden ammuttujen joukossa oli myös noiden valkopäälliköiden velkojia, sekä siviilejä, jotka eivät olleet ymmärtäneet vihata punaisia tarpeeksi. Kuitenkin varsinaisia ongelmia alkoi tulla sitten 1930-luvulla, kun nuo punakaartilaisten lapset tulivat siihen ikään, että heidän oli lähdettävä työhön. Tuolloin tietenkin sellainen punainen rintamamies tai vankileirillä teloitettu perheenjäsen saattoi merkitä sitä, että joku työnjohtaja voi saada hyvin ikävää julkisuutta tällaisten tekojen takia. Ja kuten Väinö Linna teoksessaan "Täällä pohjantähden alla" asian ilmaisi, niin noissa valkoisten tuomioistuimissa oli tietenkin myös asianosaisia, sekä henkilöitä jotka oli muka "pakotettu" osoittamaan talollisia noissa pidätyksissä. Tuollainen asia saattoi sitten tarkoittaa sitä, että jonkun pehtorin tai vastaavan henkilön maine oli mennyttä.

Eikä valtiollisen poliisin tehtävänä tuolloin ollut monenkaan mielestä sosialistien jahtaaminen, vaan esimerkiksi murhien olisi pitänyt kuulua tuon järjestön toimialaan, mutta pääasiallisena työnään Etsivä keskuspoliisi etsiskeli kommunisteja, joihin maamme yhteiskunnassa oli muodostunut hyvin neuroottinen asenne. Ja kuten varmaan tiedämme, niin esimerkiksi suomen työnantajien jatkuva boikotti, mikä koski sosialisteja johti noiden ihmisten syrjäytymiseen sekä samalla radikalisoitumiseen.

Vaikka en usko että kukaan aluksi tarkoitti sitä, mitä kommunistilait, eli tuon puolueen julistaminen laittomaksi, sekä vasemmistolaisen aktivismin kriminalisoiminen johtivat siihen, että tuo puolue lähti sitten hakemaan tukea Neuvostoliitosta. Samoin se että lapsia alettiin syyttää teoista, mitä heidän isänsä tekivät ennen heidän syntymäänsä johti siihen, että joitakin suomalaisia alkoi kiinnostaa tuo Stalinin joukoissa palveleminen. Ja jatkuva toimettomuus alkoi sitten radikalisoida tuota liikettä, koska sosialisteilla oli silloin tietenkin yhteisasuntoja eli kommuuneja, joissa keskusteltiin päivän politiikasta niin kuin nuorilla oli tapana tehdä.

Eli kuten olen edellä kirjoittanut, niin osa maamme kansalaisista kasvatettiin vihaan, minkä aiheuttivat jatkuvat poliisiratsiat sekä heidän vanhempiinsa ja heihin itseensä kohdennettu vihakirjoittaminen, jossa kommunisteja eli punaisia rintamamiehiä tai punakaartissa palvelleita pilkattiin avoimesti sekä heidän mahdollisuuttaan päästä työelämään sekä integroitumaan yhteiskuntaan estettiin tarpeettomasti. Tuo sitten johti vihaan esivaltaa vastaan, ja myös siihen että kommunismista tuli ikään kuin "kovien miesten joukko", eli eräänlainen aikakautensa moottoripyöräkerho, jossa nuoriso "sai toteuttaa itseään". Tuolloin laiton SKP sai nuorison parissa saman aseman, kuin nykyään esimerkiksi moottoripyöräjengeillä on, ja tuo jatkuva kommunistien vainoaminen johti sitten vuoden 1944 jälkeen yhteiskunnan vastareaktioon, jossa sitten syntyi SKDL eli Suomen Kansan Demokraattinen Liitto, jonka avulla Stalin sitten yritti saada maamme liittymään Neuvostoliittoon.

kirjabloggaus.blogspot.fi

What was before the Big Bang (Part II)

 What was before the Big Bang. (Part II) "Our universe could be the mirror image of an antimatter universe extending backwards in time....