Analyysi Perussuomalaisten kriisin syistä

Perussuomalaiset ovat nyt sitten syvässä kriisissä, mikä sitten aiheuttaa puolueen hajoamista. Se että puolueen eduskuntaryhmä hajoaa kesken vaalikauden on todella vakava asia. Ja syy tähän hajaannukseen johtuu siitä, että puolue potkaistiin pois hallituksesta, koska sen katsottiin olevan kyvytön hoitamaan noita asioita, jotka kuuluvat hallitustyöskentelyyn. Puolueen sisäinen eripura on todella ikävä asia, kun sitä ajatellaan esimerkiksi sen johdon kannalta. Ja kun tätä eripuraa mietitään tarkasti, niin silloin kyllä voidaan sanoa, että kun puolue oli jäsenhankinnassaan sellaisella kannalla, että “tuvat pitää saada täyteen, niin silloin kaikki on hyvin”.

Tuolloin tietenkin seuraa se, että poliittiseen liikkeeseen tulee värikkäitä sekä hyvän supliikin omaavia henkilöitä, joilla kuitenkin on aivan oma mielipide jokaisesta asiasta, mitä puolueessa pitäisi sitten tehdä. Ja jo silloin kun Tony Halme pääsi perussuomalaisten listoilla eduskuntaan oli nähtävissä se, että tuon ehdokkaiden hankinnan tavoitteena oli hankkia listoille värikkäitä henkilöitä. Tuo sitten sai aikaan sen, että puolueeseen alkoi tulvia ihmisiä, joiden keskinäisiä mielipiteitä ei voitu mitenkään sovittaa yhteen. Ja tietenkin oppositiossa puolue tai sen edustaja saattoi käyttää melko värikkäitä puheenvuoroja.

Kun Timo Soinia verrataan esimerkiksi moneen muuhun kansallismieliseen poliitikkoon, niin hän sitten sai tuolla ehdokas-asettelullaan sekä hiukan värikkäällä kielenkäytöllään aikaan sen, että hänen puolueensa sai sitten “hiukan liikaa” ääniä. Tuo aiheutti sen, että puolue ei sitten voinut muuttaa politiikkaansa tarpeeksi nopeasti, koska sen kaikki toiminta oli mitoitettu oppositiossa oloa varten. Ja sitten kun eteen tuli kaksi jytkyä peräkkäin, niin puolueen johdolla oli tietenkin vaihtoehdot vähissä, eli heidän oli mentävä hallitukseen, vaikka tietenkin puolueen asema ei ollut kehuttava. Yhdelläkään sen edustajista ei ollut mitään kokemusta ministerinä työskentelystä, ja vaikka hallitus tietenkin vetää yhteen suuntaan, niin se koostuu kuitenkin omien puolueidensa edustajista, joilla on takanaan omat eturyhmänsä, joiden asioita heidän pitäisi sitten ajaa.

Tuon takia noilla uusilla ministereillä ei sitten ollut käytännössä mitään mahdollisuutta keskustella asioista keskenään, niin että he olisivat voineet kysyä kokeneelta ministeriltä neuvoa siitä, miten noita esityksiä pitäisi käsitellä ennen kuin niitä lähdettiin esittelemään eduskunnalle. Seuraus oli se, että hallitus muuttui ikään kuin toimimattomaksi. Se että perussuomalaisten jäsenistön sekä sen eduskuntaryhmän rakenne on niin heterogeeninen, eli ne ovat täynnä ihmisiä joilla on kaikilla ikään kuin oma lehmä mukana kuvioissa, niin silloin päätösten teko ei vain onnistu. Puolueen ongelmana oli alusta lähtien se, että se haali jäsenikseen henkilöitä, jotka olivat varmasti lähinnä hakemassa helppoa työpaikkaa.

Kun Soini lähti silloin aikoinaan kasvattamaan puolueen äänisaallista, niin silloin tuota poliittista liikettä tuettiin näyttävästi mediassa. Ei ollut enää häpeällistä olla “persu” vaan heitä voitiin tietenkin äänestää. Samoin tietenkin media ylisti “koko kansan Timoa” siitä, kuinka upea ihminen hän oikeastaan onkaan, ja tuolloin voitiin puhua jopa henkilökultin rakentamisesta. Ja tietenkin se mikä lisäsi tuon kasvavan poliittisen liikkeen voimaa oli sen tarve hankkia riveihinsä eduskuntaan haluavia ehdokkaita, ja tietenkin myös puolueen voimakas kasvu sai aikaan monille mukaan lähtijöille sellaisen ajatuksen, että he voivat saada sitten helpon työpaikan tuon puolueen koneistosta tai jopa eduskunnasta.

Ja sitten edessä olikin jytky. Jos jokainen vetää liikkeessä vähän omaa linjaansa, niin silloin tietenkin päätöksenteko muuttuu hyvin raskaaksi prosessiksi. Samoin jos puolueen johdon puheet esimerkiksi EU:sta eroamisesta ovat eri linjassa noiden henkilöiden tekojen kanssa, niin silloin kyllä tulee vastaan luottamuspula. Tällä viittaan siihen, että vaikka Soini oli hyvin EU-kriittinen, niin kuitenkin hänelle kelpasi Brysselin pesti vallan hyvin. Ja siellä sitten hän tietenkin tuli tutuksi muiden Euroopan päättäjien kanssa. Tuolloin “iso mies” selitti äänestäjilleen, että hän kykeni paremmin vaikuttamaan asioista Brysselissä, jossa hän joidenkin muistikuvieni tai lehtiartikkelin mukaan oli sanonut aikovansa pistää kapuloita Brysselin miesten rattaisiin, vaikka tuo saattaa olla väärin muistettu.

Sitten ulkoministerinä hän sitten ei tuonut tuota EU-eroa koskevaa kansanäänestystä pöytään. Viimeinen niitti hallituksessa olemiselle saattoi olla se, kun hän Halla-Ahon voiton jälkeen ilmoitti “haluavansa jatkaa ulkoministerinä”, mikä tietenkin on vastoin poliittista tapakoodia, jonka mukaan puolueen puheenjohtaja pitää hallussaan korkeinta ministerin salkkua. Samoin tuo puolueen radikalisoituminen sitten sai aikaan sen, että Halla-Ahoa alettiin pelätä, ja toki tuo puolueen ministerin erikoinen toiminta  joissain asioissa, kuten Y-junan lakkauttaminen saivat aikaan sen, että muut katsoivat paremmaksi poistaa tuon puolueen hallituksesta. Se sitten tietenkin lisäsi hajaannusta, minkä seuraukset ovat nähtävissä mediassa.

http://eraanpuolueenkriisi.webnode.fi

Perussuomalaiset sekä hallitustyö ja mediassa oleva käytös- ja tapa-koodisto

Vanhojen puolueiden kykyä vastata nykypäivän ongelmiin on tänään varmasti puitu monissa paikoissa, ja esimerkiksi vihreiden edustajien mielestä maamme pitäisi lähteä ennenaikaisiiin vaaleihin, koska sipilän hallituksella ilmeisesti ei sitten ole mahdollisuuksia jatkaa. Tuo Sipilän hallitus on muuten sellainen asia, että siinä oleminen ei varmasti ole mikään kovin mukava asia ollut kenellekään, koska se on jo alusta alkaen ollut ikään kuin jotenkin toimittajien hampaissa, ja itse olen sitä mieltä, että sen lähtö oli pahin mahdollinen. Kolmen puolueen hallituksessa on sellainen ongelma, että siinä yksi toimija kykenee sitten vaikuttamaan todella paljon siihen, miten hallitustyöskentelyä tehdään käytännössä, ja jos yksi puolue sitten lähtee pois tästä kokoonpanosta, niin silloin tietenkin myös suuri osa noista hallituksen takana olevista kansanedustajista lähtee pois sen takaa.

Eli tuolloin voi käydä niin ikävästi, että hallitus jää sitten alakynteen, jos yksi sen toimijoista lähtee omille teilleen. Kun pohditaan sitä, millaisia hallitus-kokoonpanoja voisi olla tarjolla, niin tietenkin kolmen suuren puolueen hallitus on sellainen asia, missä päätöksiä voidaan toteuttaa tehokkaasti, mikäli kaikki puolueet ovat samaa mieltä jostain asioista. Mutta tuossa kolmen suuren puolueen hallituksessa on sellainen ansa, että siinä ei ole kuin pääasiallisia hallituspuolueita. Ja tuolloin tietenkin myös liikkumavara sen suhteen, jos joku puolueista päättää jättää hallituksen on pienempi. Eli siitä sitten lähtee välittömästi valtava määrä ääniä hallituksen takaa, ja sitten jos hallitus jää vähemmistöön eduskunnassa, niin sen on melko vaikeaa ajaa omaa ohjelmaansa.

Kolmen suuren hallitus on tietenkin sellainen, että sitä pienemmällä puolue-määrällä on vaikeaa muodostaa maahamme enemmistöhallitusta. Jos puolueita sitten olisi vain kaksi, niin silloin hallituksen työskentely on melko vaikeaa, koska silloin tietenkin on vain kaksi neuvottelu-osapuolta, joista toisen lähtiessä, jää joku puolue yksin pitämään valtaa, ja silloin edessä on tilanne, missä hallituksen esitykset järjestäen äänestetään nurin. Tuolloin syntyy pakostakin tilanteita, joissa pienistäkin näkemyseroista sitten aletaan vääntää kättä, ja se sitten tekee hallituksen työstä hyvin vaikeaa. Ja jos yksi puolue sitten istuu hallituksessa, niin tuollaiset tilanteet sitten saavat aikaan sisäisen eripuran, jolloin päätösten tekeminen vaikeutuu henkilökohtaisten syiden takia, eli tuolloin tilanne muuttuu sellaiseksi, että vaikka periaatepäätökset on tehty, niin silloin käytännön asiat alkavat hallita hallituksen työtä.

Tuolloin tietenkin esimerkiksi ydinvoimaa koskevat päätökset muuttuvat hankaliksi siksi, että esimerkiksi mahdollisesti sellaisessa tapauksessa missä ydinvoimalan rakentamiseksi on tehty ennakkopäätös, tulee sitten voimalan käytännön sijoittamisesta ongelmia, koska kukaan tuskin haluaa tällaista laitosta oman mökki-järven rannalle, niin että hän voi sitten uimassa käydessään ihailla noita jäähdytystorneja. Tällaiset asiat ovat aina olleet sellaisia, jotka jarruttavat hallituksen työtä aivan yhtä paljon kuin tilanteet, missä riidat koskevat periaatepäätöksiä. Vaikka byrokratiaa halutaan poistaa, niin maassamme kuitenkin on olemassa kunta-ala, joka työllistää todella paljon ihmisiä, ja kuten tiedämme niin kunnan hallinnon työntekijät ovat todella suuri ryhmä, jota pitää miellyttää. Ja en usko että kukaan lähtee äänestämään puoluetta, joka vie itseltä työpaikan.

Kun puhutaan esimerkiksi maamme maahanmuuttopolitiikasta, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että me olemme pieni maa, jolla voisi olla suuri sydän. Samalla pitää kuitenkin muistaa sellainen asia, että meidän pitää tehdä jotain esimerkiksi pakolaisten saamalle korkealle sosiaaliturvalle, ja sen maksaminen pitäisi rajata sellaisille henkilöille, jotka ovat saaneet myönteisen päätöksen. Samalla tietenkin olemme itsekin kansakunta, jolla on oikeus omaan kulttuuriimme, ja meillä on sitten oikeus olettaa, että nuo maassamme oleskelevat henkilöt kunnioittavat myös meidän kulttuuriamme, ja noudattavat hyvä tapoja oleskellessaan maassamme.

Eli meidän kouluissamme on tapana laulaa suvivirsi lukukauden päätteeksi, eikä kenenkään oppilaan tai opiskelijan sekä koulun henkilökuntaan kuuluvan  tarvitse kuunnella huoritteluja tai muita asioita. Toisin sanoen jos ei noita ihmisiä täällä miellytä oleskella, niin he voivat sitten palata sinne kauas kaukaiseen itään.  Kuitenkin meidän pitää huomioida se, että missään tapauksessa me emme yksin voi lähteä noita asioita ratkaisemaan, ja me emme voi ottaa tänne miljoonia pakolaisia.

Kuitenkaan en usko että nuo 20-vuotiaat nuoret miehet, jotka ovat tulleet tänne pakolaisstatuksella ovat niitä eniten apua tarvitsevia, ja muutenkaan meidän ei kannata lennättää tänne 200 pakolaista kosmeettisista syistä. Eikä edes pakolaisilta mitä vain saa sallia. Jos pakolainen käyttää asemaansa esimerkiksi terroristien värväykseen tai muuten rikolliseen toimintaa, niin hän voi sitten mielestäni lähteä maasta suoraan kotiin. Eikä tuolla Lähi-Idässä taistelleita vapaaehtoisia terroristeja tarvitse enää ottaa Suomeen tai EU:hun takaisin.

Tuollaisia ulkomaisia taistelijoita on tietenkin tälläkin hetkellä Isisin riveissä, ja esimerkiksi Ranskan erikoisjoukot ovat luovuttaneet heidän kännyköiden paikkatietoja sekä paikallisille joukoille että myös liittouman ilmavoimille, ja näiden tietojen avulla voidaan esimerkiksi täsmäpommit suunnata tarkoin kohteeseensa. Eli mielestäni asia on niin, että jos henkilö lähtee taistelemaan jonkun Isisin kaltaisen järjestön riveihin, niin häntä ei sitten enää täällä kaivata. Ja tämä takia sitten meillä pitää olla sellainen linja, että jos henkilö tekee rikoksia täällä ollessaan oli hän pakolainen tai ei, niin hänet voidaan sitten poistaa hyvin nopeasti. Eikä myöskään mitään kansanmurhaajia tai muita vastaavia rikollisia tarvitse täällä ruveta suojelemaan.

Suomi on hyvämaineinen maa, joka noudattaa kansainvälisiä sopimuksia, mikä tekee siitä erittäin houkuttelevan paikan henkilöille, joilla on paljon salattavaa noissa kotimaissaan. Tällä tarkoitan erilaisia turvallisuuspalvelun sekä Isisin jäseniä, jotka ovat osallistuneet kidutuksiin.Ja ilmeisesti kalifaatihankkeen kaatuessa on joillekin Isisin jäsenille tullut mieleen palata Suomeen tai johonkin eurooppalaiseen maahan, koska he eivät varmaan koskaan halua kohdata uhrejaan kasvoista kasvoihin. Ihminen joka on itse osallistunut esimerkiksi kansanmurhaan ei ansaitse poliisin suojelua. Kun puhutaan tuollaisen henkilön arvosta tietolähteenä, niin aina löytyy sitten joku, joka on tehnyt enemmän kuin tuo mies tai nainen. Jos henkilö ei pidä lupauksiaan, niin silloin ei myöskään muiden tarvitse niitä pitää. Eli vaikka televisiossa olisi toimittaja luvannut anonymiteettiä, niin jos toinen uhkailee, niin silloin pitää kyllä hänen kasvonsa voida näyttää.

Aina he tuntevat tai tietävät jonkun, joka on olevinaan enemmän vastuussa. Ja sitten kun tulee oikeudenkäynnin aika, niin silloin tietenkin asia muuttuu välittömästi aivan toiseksi.  Tämän takia me emme saa olla liian sallivia maahanmuuttajien suhteen. Ja mielestäni esimerkiksi sellaisten pakolaisten kasvot voidaan näyttää vapaasti, jotka ovat esimerkiksi uhkailleet vastaanottokeskuksen työntekijöitä. Kun puhutaan kasvojen näyttämisestä televisiossa, niin mielestäni siinä tapauksessa, että henkilö uhkailee esimerkiksi toimittajia tai studioyleisöä, niin silloin on kasvojen näyttäminen paikallaan, oli kyseinen henkilö sitten normaali rikollinen tai Isis-taistelija.

http://perussuomalaistatapakoodia.webnode.fi/