Markkinointi ei ole mitään salatiedettä, ja markkinoinnin tarkoitus on tehdä tarpeettomasta asiasta ihmisten mielessä tarpeellinen juttu, johon ollaan valmiita sijoittamaan jopa miljoonia

Onnistunut markkinointi vaatii myös strategista osaamista, sikäli että srateginen näkökulma tarkoittaa sitä, että ihminen pystyy näkemään ikään kuin ikävien asioiden ylitse, ja löytämään sen oikean asian, millä hän sitten pystyy luomaan oman onnensa. Kuten Henry Ford aikanaan sanoi, ”on sama millaisella autolla tai millainen mies autolla ajaa, kunhan tuo auto vain on Fordin tehtaiden tekemä”. Perusajatus markkinointia suunniteltaessa tai toteutettaessa, on se että ihmisille luodaan mieleen tarve ostaa jotain tuotetta.

Tämän takia se kenelle tuotetta markkinoidaan on hyvin tärkeää., jotta tuotteen ensiostaja olisi sellainen, että hän toisi mahdollisimman monta uutta asiakasta yhtiölle, ja siksi markkinointisuunnitelman tekeminen vaatii sitten tietenkin myös kohderyhmän kartoittamista. Ja kun tarjous sitten tehdään, niin tuolta asiakkaalta voi tulla myös kielteinen vastaus tälle myyjälle. Tuolloin voi kohteliaasti kyllä sitten kysyä, että miksi tuo tarjous ei miellytä, ja kun ajatellaan vaikka talolle tehtävää remonttia, niin silloin kannattaa ensimmäisiä urakoita tarjota jollekin ihmiselle, joka hallinnoi suuria kokonaisuuksia.

Jos vaikka taloihin myydään hissejä, niin paras kohderyhmä ei ole yllättäen mikään omistusasunto, vaan vuokratalo jossa on ensinnäkin paljon suuria omistajia, jolloin sitten saadaan helposti tuollainen hissi asennettua johokin hänen taloistaan, ja silloin saattaa tuo asennus poikia myös muita vastaavia urakoita. Samoin suur omistajilla on melko harvoin pula rahasta, ja tuota vuokra-asuntoihin tehtävää hissisaneerausta on todella helppoa perustella tuollaiselle asuntojen suurille eli enemmän kuin yhden huoneiston  omistajille. Inhimillisyys tietenkin on jossain Disneyn piirretyssä hyvä tapa kertoa jollekin ihmiselle, että hän voi tehdä hyvää toisille, ja ostaa vuokrataloon hissin, jotta vuokralaisten ei tarvitse rasittaa jalkojaan rapuissa. Tuolloin voi tarjouksen tekijä saada harvinaisen säälivän silmäyksen tuolta talon omistajalta, joka sanoo että hänellä ei ole liikaa rahaa jaettavaksi, eikä liike-elämässä tehdä toiselle palveluksia.

Kuitenkin aina voidaan vuokranantajan ahneuteen vedota, ja hänelle voidaan kertoa sellainen asia, että jos tuohon taloon rakennetaan hissit, niin silloin hän voi korottaa vuokria, ja saada joidenkin nuorison edustajien tilalle vartuuneempaa väkeä, joka sitten ei pidä niin kauheaa meteliä, ja joka ei riko asuntoja. Tuollainen vanhempi väki on tietenkin halukkaampi maksamaan talossa olevista palveluista, joihin hissi tietenkin ehdottomasti kuuluu. Kun urakkaa aletaan tarjota ihmiselle, niin siinä käytetään hyväksi Maslow'n tarvehierarkiaa, missä alinna ovat orgaaniset tarpeet, kuten ravinnon saanti sekä turvallinen yösija ovat asioita, jotka pitää ensin täyttää, ja sitten seuraa uusia tarpeita. Eli tarve korvautuu vain uudella tarpeella, ja kun asunto sekä ruoka ovat turvattuja, niin sitten ihminen alkaa ostaa tietokoneita sekä elokuvalippuja.

Markkinoijan kannalta markkinoinnin tarkoitus on hankkia tuotteelleen mahdollisimman monta ostotapahtumaa. Tämän takia suuret asiakkaat ovat niin upeita markkinoinnin kohteita. He ostavat tuotetta paljon, ja se saa heidän kauttaan paljon näkyvyyttä. Suuria asiakkaita pidetään paljon luotettavampina, kuin pieniä toimijoita, koska heillä oletetaan olevan suuri asiantuntijaverkosto käytettävissään. Tuollaisen verkoston oletetaan aina varoittavan tuota toimijaa siitä, jos se saa huonoja tarjouksia. Ja sen takia isoja yhtiöitä vedätetään aina vähemmän kuin pieniä. Toki tällainen oletus on vain ihmisten mielessä oleva asia, jolla ei käytännön elämässä ole mitään todellista yhtymäkohtaa. Mutta jos tuotetta myydään johonkin maantieteelliseen kohteeseen, niin silloin olisi tietenkin tärkeää, että sitä saadaan mahdollisimman paljon tuon ajattelun ydinalueen ympärille, jotta sen näkyvyys liidien silmissä olisi mahdollisimman suuri.

Kun noita tuotteita aletaan markkinoida ”tavallisille ihmisille”, niin silloin tärkeintä olisi se, että he näkevät niiden todella toimivan sekä helpottavan elämää. Jos keskustellaan esimerkiksi hissien myymisestä matalaan taloon, niin toki tuolla laitteella on paljon etuja pelkkiin rappusiin nähden, mutta se että tuote maksaa paljon, varmasti saa ainakin monet lapsiperheet sekä pienituloiset miettimään sitä, että kannattaako tuon välineen hankinta ollenkaan. Joten markkinoijien on tuolloin luotava heille sellainen mielikuva, että hissi on tarpeellinen väline, ja seuraavassa yhtiökokouksessa kysytään sitten ”miksi meillä ei ole hissiä?”Tuo kysymys voidaan saattaa yhtiökokoukseen oman työntekijän kautta, mutta silloin pitää tuon henkilön saada ihmisiä puolelleen, jotta hän uskaltaa tuon kysmyksen esittää.

Silloin pitää varoa sitä, että kysymys mielletään markkinoinniksi, koska tuolloin se saatetaan tyrmätä alkuunsa, koska ihmisillä on melko huono kuva markkinoinnista. Tuolloin tärkein osa tarjouksen välittämisessä on tietenkin herättää hänen ahneutensa sekä joku muu asia, mikä saa hänet tekemään tuon tarjouksen omille asuintovereilleen tai samassa taloyhtiössä asuville ihmisille. Pomo voi vaikka tiedustella haluaako työläinen tehdä työtä kotipihassaan, jos se tuntuu mukavammalta kuin pyytää tätä suoraan markkinoimaan yhtiön omaa tuotetta.

Se missä hän tuon tarjouksen esittää on aivan sama, eli on se sitten saunassa tai kapakassa, ja kuka sen sitten yhtiökokoukseen vie, on markkinoijan kannalta aivan sama asia. Riittää että hän saa taloyhtiön päättäjät puolelleen. Ja sitten tietenkin myös muiden markkinoinnissa hyväksi todettujen trikkien käyttäminen on varmasti tuolloin paikallaan. Kun noista tuotteista tehdään esittely naapuritaloyhtiössä, niin silloin tietenkin paikalle kutsutaan mahdollisimman paljon ihmisiä, jotta paikalle saadaan jonoa, joka sitten herättää yhä useamman ihmisen kiinnostuksen tuotetta kohtaan, eli toki tuolla hissillä voidaan sitten taata se, että joku huonojalkainen vanhus pääsee kolmannessa kerroksessa olevaan huoneistoon, mikä on sinänsä loistavasti ajateltu asia, mutta se mitä tällainen asia maksaa on varmaan aika suuri investointi..

Muuten markkinointiin liittyy vielä sellainen trikki, että kun ihmisiä houkutellaan esimerkiksi ravintolaan, niin silloin ravintolan ikkunaan merkitään ikärajaksi melko korkea ikä kuten 25 vuotta. Mutta samalla käytetään sitten sellaista keinoa, että ”seurassa pääsee sisään”. Tuolla tavoin luodaan mahdollisimman reilu kuva kapakan henkilökunnasta, ja samalla saadaan sisään ryhmiä, jotka sitten tuovat kapakalle lisää asiakkaita, ja samalla asiakkaat viettävät siellä pidemmän aikaa ja juovat enemmän. Mutta se sitten tuo eteen tilanteen, missä joku joskus pudotetaan ryhmästä pois, koska taksi on täynnä. Ja se sitten saa aikaan sellaisen tlanteen, missä henkilö alkaa vihata ravntoloita ja niiden henkilökuntaa.

marxjatalous.blogspot.fi

Globalisaation paradoksi eli hyvä ja paha globalisaatio voivat lisätä viranomaisten yhteistyötä, mutta samalla se sitten voi myös lisätä ihmisten eriarvoisuutta

Kuten me varmasti kaikki tiedämme, niin globalisaatiosta keskustellaan aina välillä hyvinkin kovasanaisesti ja suurella sydämellä. Globalisaation määritelmä on se, että kauppaa voidaan käydä kaikissa maailman valtioissa samojen pelisääntöjen mukaan, ja samoin tieto sekä muut hyödykkeet vaihtavat omistajaa valtiosta tai maailmankolkasta riippumatta. Samoin myös valuutta liikkuu globalisoituneessa taloudessa valtioiden välillä kitkattomasti, mikä lisää tietenkin varsinkin nettiostajien valinnanvaihtoehtoja.

Talouden globalisaatio tuo eteen sellaisia ajatuksia, kuin sen että Euoroopan integraatio jatkuu edelleen kohti maailmantaloutta. Eli tässä mallissa maailman valtiot sulautuvat lopulta yhteen ikään kuin yhdeksi valtavaksi globaaliksi valtioksi, ja tietenkin globalisaatio tuo eteen myös viranomaisten välistä yhteistyötä,  eli esimerkiksi ihmisen rikosrekisteri voidaan tarkastaa vaikka toisella puolen maailmaa, ja viranomaiset voivat koordinoida yhteistyötään monin tavoin, mikä vähentää esimerkiksi verokainottelujen onnistumisen mahdollisuutta. Mutta toki tuo tavaroiden sekä ihmisten vapaa liikkuminen tietenkin aiheuttaa sellaisia pelkoja, että esimerkiksi huumekauppa tai kansainvälinen pimeä asekauppa alkaisi yleistyä.

Kuitenkin globalisaatiossa tai globaalissa viranomaistoiminnassa voidaan sitten tehdä sellaisia ratkaisuja, että jos henkilö hankkii aseita alueella, missä aseenkanto on vapaata, niin tietenkin tieto tästä voidaan välittää niille alueille, missä aseiden kantaminen on luvanvaraista. Kuitenkin globalisaation huonoihin puoliin kuuluu juuri tämä mahdollisuus saada ihmisiä koskevia tietoja valtioiden rajojen ylitse, ja tuolloin tietenkin pitää muistaa se, että joskus noita kyselyitä sitten tehdään myös ilman selvää syytä. Globalisaation suurin peikko tietenkin on se, että jos me menemme kohti maailmanvaltiota, niin silloin saattaa käydä niin, että kaikki maailman rikkaat vain jatkavat rikastumistaan ja köyhät köytymistään.

Kun keskustellaan globaalista toimintaympäristöistä, niin silloin tietenkin pitää muistaa, että esimerkiksi kehitysmaissa tapahtuu samaa kuin euroopassa ja muissa länsimaissa, eli rikkaat vain rikastuvat mutta köyhät köyhtyvät, ja noiden valtioiden ongelmana on sellainen asia, että niissä korruptio rehottaa, ja rahat mitkä on tarkoitettu noiden maiden kehittämiseen menevätkin saman tien johtavien virkamiesten taskuihin.Myös länsimaissa on tulotasojen ero kasvanut melkoisesti Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen. Valtioiden taloudellinen sekä niiden poliittinen itsenäisyys eivät ole täysin sama asia, eli esimerkiksi EU maat ovat itsenäisiä valtioita, joilla on yhteinen talous. Tai ainakin ulospäin alueen talous toimii yhteneväisten tulli- ja kauppasäädösten alaisena, jotka takaavat pääoman sekä ihmisten vapaan liikkumisen alueen sisällä.

Kuitenkin voidaan ajatella että myös globalisaation aikakaudella sama kehitys voisi jatkua globalisssa mittakaavassa, eli joku alue kuten Kalifornia saatettaisiin tuolloin aidata, ja sinne perustaa valtava Beverly Hills-tyyppinen lähiö, jossa maailman rikkaimmat ihmiset eläisivät. Tuossa mallissa talouden kasautumisteoria toimii samalla tavalla kuin pienemmissä mittakaavoissa. Ja vaikka globalisaatio sitten nähdään ratkaisuna kaikkiin pulmiin, niin kuitenkin voidaan sanoa, että globaalikin talous käyttäytyy samojen periaatteiden mukaan kuin valtiokohtainen talous käyttäytyy, eli nousukautta seuraa aina laskukausi. Ja jos puhutaan maailmanlaajuisesta supertaloudesta, niin silloin tietenkin tuo lama muuttuu silloin syvemmäksi kuin yksittäisen valtion taloudessa se muuttuisi.

Mutta jos koko maapallo käyttäisi samaa valuuttaa, niin se aiheuttaisi laman tai inflaation sattuessa kohdalle sellaisen rajoituksen, että tuolloin ei maapallon laajuudella käytettävää valuuttaa voida tukea tekemällä sitä koskevia tukiostoja toisten valtioiden toimesta. Ja en tiedä voisivatko tuolloin yksittäiset pankit tai yhtiöt sitten ostaa tai pikemminkin pidättää rahaa tilille, ja mikä vaikutus tuolla toiminnalla sitten olisi, jos kaikkialla olisi vastassa vain samaa valuuttaa käyttäviä valtioita tai maailmanvaltion osasia. Kuitenkin me eurooppalaiset sitten otimme käyttöön euron juuri tukiostojen muuttamiseksi tarpeettomiksi. Tuo tukiosto tarkoittaa sitä, että toisen maan pankki tulee ostamaan esimerkiksi Suomen markkoja, kun tuo valtio kärsii inflaatiosta. Tuo tarkoittaa käytännössä sitä, että tuon valtion rahaa siirtyy toisen maan pankin holviin, jolloin sitten voi käydä niin, että jos noita tukiostoja on tehty liikaa, ja tuo raha päätyy nopeasti markkinoille, niin silloin tuon tuetun valuutan arvo putoaa holtittomasti.

Tukiostojen varjopuoli on siinä, että se ikään kuin hinaa valuuttaan "tyhjää" jolloin tuo tukiostojen kohde muuttuu riippuvaiseksi tukiostajan suopeudesta sen tukiostojen muodossa antaman taloudellisen tuen jatkamiseksi. Jos tuo tuki ei sitten jatkukaan, tai tukiostaja myy nuo rahat markkinoilla, voi seurauksena olla hyperinflaatio. Mutta se miksi menimme EU:hun on se, että yksittäistä vastaan tehdyt keinotteluhyökkäykset, missä suuret määrät yksittäisen valtion valuuttaa ostetaan ja myydään nopeaan tahtiin aiheuttavat lopulta epäselvyyttä valuutan arvosta, mikä voi olla paljon vahingollisempaa kaupan kannalta kuin suora inflaatio. Ja kuten tiedämme, niin informaatio on globaalia, ja voimme operoida tehokkaasti Facebookin tai muiden sosiaalisen median välityksellä missä päin maailmaa tahansa olevan henkilön kanssa, joten jos tehdään oikeita järjestelyjä, niin silloin esimerkiksi sijoittaja voi operoida toisella puolen maailmaa olevan toverinsa kanssa.

Eli he voivat hyödyntää sosiaalista mediaa niin, että esimerkiksi toinen sijoittaa rahaa johonkin yhtiöön ja merkitsee toisen nimiin puolet ostamistaan osakkeista, ja tuolloin tietenkin hän haluaa saada tuon rahan, ennen kuin tekee päätöksen tuosta sijoituksesta. Mutta pörssikurssien suotuisat markkinat voivat muuttua hyvin nopeasti, joten tuo kaukana maailman äärissä oleva sijoittajakolleega sitten joutuisi odottamaan rahojaan melko kauan, jolloin suotuisa tilanne sitten saattaa olla ohi enne rahojen saapumista. Tuolloin sosiaalista mediaa voidaan hyödyntä niin, että tuo kollega, jonka rahoja odotetaan lähettää kuvan tilisiirrosta meklarilleen, joka voi näin sitten tehdä tarvittavan sijoituksen, ja käyttää siihen omaa rahaansa.

Ja kun tuo rahansiirtokuva, eli käytännössä kyseessä on "Screenshot" verkkopankin siirtokuitista, niin hän voi sitten tehdä sijoituksen, ja ottaa sitten haltuunsa tuon lähetetyn rahan. Tai sitten voidaan antaa tuon toisen kollegan käyttöön pankkitili omassa maassa, niin että hänelle lähetetään somessa yksi tunnusluku ja käytäjätunnus, ja sitten etäkäytön avulla seurataan hänen toimintaansa. Eli tuo rahan siirron suorittaja ottaa tuohon toverin työpöydällä olevaan tietokoneeseen etäyhteyden, ja tekee tarvittavat siirtotoimet toisessa maassa, jotta välttyisi veroilta. Tuolloin puhutaan ristikkäisistä pankkitileistä, joista sitten nuo sijoittajat operoivat, ja silloin jos he jäävät kiinni tästä, niin silloin voi tuloksena olla veropetossyyte.

marxjatalous.blogspot.fi

Miksi yhtiöt eivät saa toimia kuin T-rex toimi jurakauden luonnossa?

Darwinin julma maailma

Evoluutiotieteitä pidetään yksinomaan esimerkiksi organismien kehityksen tutkimisena, mutta Darwinin luoma oppi toimii myös yhteiskunnassa sekä taloustutkimuksessa. Perusdarwinistinen näkökulma luonnollisten olentojen kehittymiseen on se, että eloonjäämisen taistelussa ainoastaan elinvoimaisimmat lajit jäävät henkiin. Kuitenkin tuo lajiston suuri määrä johtuu siitä, että petoeläimet eivät voi verottaa liikaa noita kasvissyöjiä, koska silloin niiden oma ravinto loppuu. Samoin kasvissyöjien liika määrä johtaa siihen, että lopulta kasvit loppuvat, joten jos jotain eläinryhmää tulee jollekin alueelle liikaa, niin seurauksena on lopulta ravinnon loppuminen, kuten on joissain tapauksissa käynyt esimerkiksi Tyrannosaurus rex:ille eli T-rex:ille, joka aikoinaan oli erittäin tehokas liki ylivoimainen saalistaja, joka söi myös muita petoliskoja. Kuitenkin jos tuo valtava petolisko joutui esimerkiksi saarelle, niin se sitten söi ikään kuin omat eväänsä.

Ja sen lempiateria oli ilmeisesti sorsalisko, joka kuitenkin oli muidenkin petoliskojen ruokaa. Joten T-rex sitten verotti ankarasti sekä sorsaliskoja että muita eläimiä, joten lopulta se sai yksin vaeltaa läpi Jurakautisen tasangon, jonka se metsästi tyhjäksi, kunnes meteoriitti sitten lopulta päätti tuon eläimen vaelluksen lajina. Toki sitä ennen nimen omaan T-rex-kanta oli laskenut, koska syynä olivat sekä ruuan puute, että uusien nisäkkäiden sekä lintujen omaksuma saalistustapa, joka perustui siihen, että T-rexin munia voitin rosvota jatkuvasti. Nämä pienet liskot sekä käärmeet ja linnut veivät tuon matelijan munat sen silmien edestä ilman, että se edes havaitsi niitä.  Samoin keskenkasvuinen T-rex manetti saaliitaan muille liskoille, ja samoin noin 2 metrinen liskonpoikanen saattoi sitten kuvitella pärjäävänsä esimerkiksi Velociraptorille tai alkukissalle tappelussa. Tuo jälkimmäinen oli eräänlainen jaguaarin tai gepardin kaltainen peto, joka oli oikeastaan melko paljon samannäköinen kuin pantteri, ja toki sen kotikissan kokoinen sukulainen surmasi myös pienempien liskojen poikasia juuri kun ne näkivät päivänvalon. Syntyessään T-Rex oli kanan kokoinen rääpäle, jonka elinpäivät olisivat luetut, mikäli se kohtaisi minkään muun eläimen, mitä jurakauden metsissä käveli.

Miten T-rex sekä yritystoiminta liittyvät yhteen

Tämän takia T-rexin päivät lajina alkoivat sitten olla luetut, koska sen poikaset eivät edes ehtineet valoa nähdä, kun esimerkiksi alkukurki puhkaisi noiden pehmeäkuoristen munien kuoren ja ryösti sikiön sen edestä. Mutta kuten kerroin, niin evoluutiotieteet pätevät myös liike-elämässä sekä eräin edellytyksin myös valtiotieteissä. Liike-elämässä tuo darwinin oppi toimii niin, että vain ne yhtiöt, joilla on edellytyksiä toimia jollain alalla jäävät henkiin. Eli se riittääkö yhtiön rahoitus, ammattitaito sekä markkinointi ja muut asiat siihen, että se saa asiakkaita ja voi kehittää liiketoimintaansa, vai ajautuuko se konkurssiin. Jos yhtiö on liian iso sekä hierarkinen sekä omaa liian jäykän organisaation, niin se voi joutua samaan tilanteeseen kuin T-rex, eli pienemmät sekä ketterämmät toimijat sieppaavat tuon yhtiön asiakkaat ja projektit sen silmien edestä, jolloin tuo tilanne alkaa muuttua sellaiseksi, että tuolla yhtiöllä ei ole enää projekteja.

Jos yhtiö jää polkemaan paikoillaan, niin sen tuotteet alkavat vanhentua, jolloin asiakkaiden kiinnostus niihin katoaa. Samoin jos yhtiö ei enää löydä alihankkijoita, niin silloin sen mahdollisuus hoitaa jättiprojekteja vaarantuu, ja tällöin tietenkin tuota projektia joudutaan tarjoamaan jollekin toiselle toimijalle, ja jos tuo toinen toimija sitten toimii hyvin, niin tuloksena saattaa olla, että markkinoita alkaa siirtyä tuon uuden toimijan käsiin. Vaikka yhtiö toimisi kuin T-rex, ja söisi kilpailijat markkinoilta viimeiseen kilpailijaan saakka, niin se voi silti joutua konkurssiin, koska jos sen tuotteet eivät kehity tarpeeksi, niin ne menettävät kiinnostavuutensa, jolloin tietenkin tuon yhtiön liikevaihto putoaa, ja jos liikevaihto putoaa, niin silloin tuon yhtiön saama tuotto putoaa. Tuo johtaa tilanteeseen, että yhtiö menee konkurssiin, vaikka se dominoisi koko markkinakenttää. Ja jos yhtiön palvelukseen ei hakeudu luovia ihmisiä, niin silloin ei mikään lainsäädännöllinen tukitoiminta auta, kun tuo yhtiö kadottaa innovaationsa sekä tuotteiden kiinnostavuuden samalla kertaa.