Aikamatkailua sekä hiukkaskiihdyttimiä

Hadron-kiihdytin

Taas on tullut eteen päivä, jolloin mietin sitä paljon puhuttua ajassa matkustamista, mikä liittyy Einsteinin suhteellisuusteorian ajan hidastumiseen. Itse uskon että tuollainen kone olisi ehkä mahdollista rakentaa jo nykyään, vaikka siihen tuskin kukaan oikeasti uskaltaa astua, ja tuo matka ajassa olisi hyvin riskialtis toimenpide, johon käytetään CERN:n “Hadron”-kiihdyttimen kaltaista laitetta, niin että aikakone laitetaan kiertämään tuota kiihdytin-rengasta sellaisella nopeudella, että se saavuttaa ehkä 97-99,9 prosenttia valon nopeudesta, jolloin aika sen sisällä hidastuu. Tuo itse aikakone olisi ikään kuin jättimäinen teräksestä tehty pilleri, johon yksi tai kaksi astronauttia menee sisään, ja sitten kiihdytin-rengas käynnistetään.

Tällainen laite olisi siis se, mikä esitellään joskus SciFi-kirjallisuudessa tai "Timecopin kaltaisissa elokuvissa, mutta ennen kuin mitään miehiä lähetetään tuonne kauas tulevaisuuteen, niin sitä ennen pitää tuota tekniikkaa kokeilla, ja silloin voidaan käyttää hyvin pieniä nanoteknologiaan perustuvia luotaimia, jotka sitten kiskaistaan takaisin singulaarin lävitse. Ne tietenkin varustetaan tässä hypoteettisessa kokeessa  sellaisilla viestivälineillä, että ne voivat kommunikoida singulaarin lävitse, ennen putoamistaan lattialle toisella puolella mustaa aukkoa.

Ja nuo laitteet sitten havainnoivat ympäristöään esimerkiksi niiden sisällä olevien kameroiden avulla, joilla saadaan sitten kuvia välitettyä tuosta kuvitteellisesta muutaman sekunnin kestävältä matkalta tulevaisuuteen.  Syy miksi itse suuntaisin tämän matkan kohti tulevaisuutta, johtuu siitä että tulevaisuudesta me voisimme saada käyttöömme tekniikkaa, jota emme muuten saisi käsiimme. Mutta tietenkin tämä kaikki on vain pohdintaa, ja jos tuollaista matkaa aletaan toteuttaa oikeasti, niin silloin on vaarana se, että tuo väline sitten osuu valtavalle nopeudella kiihdyttimen seinään.

Jos kaikki menee tässä teoreettisessa mietinnässä  hyvin, niin Hadron onnistuisi kiihdyttämään kappaleen tyhjiössä noin 99 prosenttiin valon nopeudesta, jonka jälkeen kiihdyttimeen ohjataan väliainetta. Tuo vaiheen tarkoitus olisi sitten sellainen, että kun valo siirtyy kulkemaan väliaineessa, niin se hidastuu, jolloin voisi käydä niin, että tuo jättimäinen teräspilleri sitten ylittäisi valon nopeuden. Tuota ylitystä kutsutaan rajapinta-ilmiöksi, ja se on havaittavissa tilanteessa, missä neutriino saapuu ilmaisimeen, joka on täytetty erittäin puhtaalla vedellä. Ja kun tuo hiukkanen osuu veden pintaan, niin se lähettää sekunnin murto-osan kestävän sinisen valon shokkiaallon, mikä johtuu siitä, että neutriino hidastuu osuessaan veteen.

Tuo hidastuminen ei kuitenkaan tapahdu ikään kuin välittömästi, vaan koska neutriino on ikään kuin valtavalla nopeudella etenevä elektroni, niin siksi tuossa rajapinnassa kyseinen hiukkanen ylittää valon nopeuden erittäin lyhyeksi ajaksi. Tuollainen ilmiö voitaisiin sitten luoda myös CERN:iin, jossa tuohon kiihdyttimeen voidaan pudottaa vesiseinämä, joka aiheuttaisi saman ilmiön, kuin tuo vesiastia, mitä käytetään normaalisti neutriinojen havaitsemiseen. Kuitenkin tuossa testissä on omat huonot puolensa, koska jos tämä toimenpide menee vikaan, niin alus törmää silloin lähes 99 prosentilla valon nopeudesta johonkin kiinteää objektia vastaavaan pintaan, jolloin seurauksena on räjähdys mikä voisi tuhota ainakin suuren osan Eurooppaa.

Se mitä pitäisi tapahtua olisi se, että tuo alus ylittäisi valon nopeuden, ja syöksyisi neljänteen ulottuvuuteen, mutta kuitenkin tuo toimenpide on varmasti hyvin riskialtis. Joten sen takia tämä kirjoitelma on vain teoreettinen pohdinta tuollaisen kiihdyttimen käytöstä mahdollisessa aikamatkailussa, joka kuitenkin on hyvin riskialtis muutenkin.

Vaikka kiihdyttimeen luotu vesiseinä olisi niin harva, että tuo alus sitten lävistäisi sen, niin tietenkin hidastuvuus sen sisällä voisi olla hyvin voimakas. Tuolloin kyseinen seinä olisi vain molekyylin paksuinen, jotta se voisi muodostaa tuollaisen rajapinnan, missä valonnopeus olisi mahdollista ylittää. Se olisi siis oikeastaan hybridirajapinta, jossa magneettikentän ja tuollaisen ohuen vesiseinän yhteisellä vaikutuksella luodaan singulaari eli sähkömagneettinen musta aukko. Tuo singulaari olisi siis vesiputouksen takana, jolloin se lisäisi aluksen nopeutta sen törmätessä veteen. Tietenkin tuota hyppyä auttaisi kiihdyttimen valtavan voimakas magneettikenttä, mikä auttaa singulaarin muodostumisessa. Jos koe taas menisi mönkään, niin silloin tuo törmäysenergia aiheuttaa valtavia tuhoja pitkin mannerta.

Mutta kun puhutaan aluksen matkan onnistumisesta, niin jos se pääsee matkustamaan ajassa, niin silloin tietenkin sen palauttaminen takaisin olisi hyvin vaikeaa. Jos taas puhutaan kiväärin luodin kokoisista nanoteknologiaan perustuvasta luotaimesta, joka lähetetään tulevaisuuteen tuollaisen seinämän tai singulariteetin kautta, ja joka voitaisiin sitten vetäistä takaisin jollain narulla, niin nuo välineet voisivat hankkia paljon tietoja tulevaisuuden tekniikasta.

Mutta matka ajassa kestäisi kuitenkin vain muutamia sekunteja kerrallaan, ja jotta laite voisi sitten havainnoida ympäristöään, niin sen pitäisi päästä paikkaan, missä se kohtaisi normaalin maapallon ihmisen ympäristön. Jos aikamatka tapahtuisi sitten tuolla kiihdyttimessä, niin silloin nuo ehkä pientä ampullia muistuttavat laitteet saisivat kuvattua vain kiihdyttimen sisäosia, elleivät ne matkusta ajassa niin pitkälle, että tuota kiihdytintä ei enää ole.

Tai sitten sen pitäisi kommunikoida tulevaisuuden tiedemiesten kanssa, jotta he näyttäisivät tuolle pienelle alukselle esimerkiksi omien tietokoneiden ruutuja tai jotain teknisiä piirustuksia, joista voisi olla hyötyä meidän ajassamme oleville ihmisille. Tuollaiset nanotekniologiaan perustuvat luotaimet siis ikään kuin käytetään singulaarin tuolla puolen ja kiskaistaan takaisin tuolta matkalta.

http://marxjatalous.blogspot.fi/

"Die Glocke" eli salaperäinen "natsien UFO"

Kecksburgin kaupungissa Pennsylvaniassa vuonna 1965 tapahtuneiden outojen sähköilmiöiden taustaa ei olla koskaan selvitetty. Niiden epäillään kuitenkin johtuneen laitteesta, jota kutsutaan nimellä “The Bell”, “Nazi bell” tai “Die Glocke” ihan sen mukaan mitä kieltä tuosta asiasta puhuva henkilö sattui käyttämään. Tuo laite liittyy asiaan, jota kutsutaan salaperäisellä nimellä “Ufojen natsitausta”. Kun natsit alkoivat 1920 luvulla kehittää uuden sukupolven aseita, joilla he voittaisivat sodan, niin yksi projekti oli sellainen, että se olisi voinut kääntää Toisen Maailmansodan kukin, mikäli se vain olisi tuolloin ollut teknisesti mahdollinen. Kyseinen väline tunnetaan nimellä “Hönebru” tai “V-5”  ja sen kehittämisestä vastasi SS-E-IV eli “Ahnenerbe”.

Tämä lautasta muistuttava lentokone perustui hyvin radikaaliin ilmailuratkaisuun, joka oli sellainen VTOL-lentokone, mikä leijui ilmassa moottorien varassa. Eli sen alla oli moottorit, joilla säädettiin aluksen korkeutta maan pinnasta, ja sivuttaisesta liikkeestä vastasi koneen kylkiin säteittäin asennetut suihkumoottorit. Kuitenkin tuo laite koettiin aikoinaan turhan monimutkaiseksi toteuttaa, kun se vaati liikaa polttoainetta, jota kolmannessa valtakunnassa oli liian vähän. Kuitenkin tarinoiden mukaan SS-Obergruppenführer  Dr.Dipl.Ing Hans Kammler joka vastasi Saksan salaisista aseohjelmista sekä mm. keskitysleirien rakentamisesta oli aikeissa muuttaa tuon välineen vielä enemmän radikaaliksi, kuin mitä se oikeastaan oli. Tuossa “Kammlerin kellona” tunnetussa laitteessa oli rengasmainen ydinreaktori, jonka sisällä olevaa radioaktiivista ainetta voitiin pitää liikkeessä magneettikentän avulla, jotta se ei pääsisi polttamaan reaktorin kuoreen reikää.

Tuo väline lentäisi sarjaan asennettujen, toisiinsa nähden vastakkain pyörivien magneettien avulla luodun sähköisen tornadon varassa, ja kaikkein uskaliaimmat salaliittoteoreetikot ovat väittäneet tuota välinettä salaiseksi aikakoneeksi, jolla voidaan luoda singulariteetti. Kun pohditaan tätä “natsiyhteyttä”, niin se saattaa olla kuitenkin tekaistua, koska saattaa olla niin, että USA:n liittovaltio halusi ikään kuin eristää noissa ehkä vieläkin osittain salaisissa projekteissa työskentelevien henkilöiden yhteydet esimerkiksi Itäiseen Saksaan. Sekä salata esimerkiksi YB-40 “lentävän siiven” olemassaolon. Kun pohditaan sitä, että millainen laite voisi aiheuttaa tuollaisen salaperäisen sähköisen häiriön, niin tietenkin mieleen tulee heti tuollainen “Die Glocke”.

Kuitenkin tuo laite saattaa olla amerikkalaisten omaa tuotantoa, ja tietenkin se saatettiin nimetä saksankielisellä nimellä, jotta Neuvostoliiton vakoojia voitiin johtaa harhaan. Ja muistakaa että tuo “Die Glocke” on oikeastaan vain moottori, joka voidaan asentaa mihin tahansa lentokoneeseen normaalin suihkumoottorin paikalle. Yleensä tällaisten välineiden akilleen kantapää on ollut juuri voiman tuottoon käytettävä laite, joka on monesti saanut lentokoneinsinöörit lopettamaan tuollaisten välineiden suunnittelun. Eli ainoa tunnettu väline, millä tarvittava korkeajännitteinen sähkövirta voidaan tuottaa on yleensä insinöörien mielestä ydinreaktori.

Kuitenkin Nicola Tesla-niminen mies kehitti aikoinaan loistavan välineen nimeltään “Vanderbiltin koje”, jolla hän ajatteli siirtää sähköä ilman läpi ilman johtoja. Kuten kaikki varmaan arvaavat, niin tuo vanderbiltin koje oli oikeastaan vain supertehokas radio, joka siirsi niin suuritehoisia radioaaltoja ilman läpi, että niillä olisi voinut korvata sähkökaapelit. Kuitenkin tuo projekti sitten kuivui kokoon, koska tuo väline alkoi kehittää ympärilleen plasmaa. Vanderbilt-koje on kaikessa yksinkertaisuudessaan metalliesine, joka on nostettu korkean puusta kyhätyn tornin päälle, ja tuo torni sitten estää tuota metalliesinettä purkamasta siihen syötettyä sähkövirtaa maahan, jolloin sitten se alkaa lähettää voimakkaita radio pulsseja pitkin Maan ilmakehää.

Kun pohditaan tämän  välineen hyödyntämistä juuri  elektrodynaamisessa lentämisessä, niin radioteleskoopeilla saadaan aikaan niin kova sähkövirta, että tuollainen laite voisi silloin lentää tuollaisen voimakkaan radio-aallon avulla. Eli noin voidaan sitten ratkaista ilma-aluksen sähköntuottoon liittyvät ongelmat.  Mutta kun puhutaan esimerkiksi noista salaperäisistä natsiyhteyksistä sekä näihin asioihin liittyvistä salailuista, niin itse olen joskus miettinyt sitä, että salasiko tuolloin liittovaltio sen, että sillä oli hallussaan esimerkiksi STEALTH-teknologiaa.

Kun mietitään sitä, että esimerkiksi tuollainen “Die Glocke” voidaan asentaa mihin tahansa lentokoneeseen, ja sen yhteyttä WARP-alukseen, jolla voidaan päästä todella lähelle valon nopeutta, niin silloin tietenkin monille tulee mieleen melko pieni avaruusalus. Vaikka ihmiset eivät tätä asiaa ehkä usko, niin tietenkin myös yhden hengen aluksella voidaan lentää toiseen aurinkokuntaan. Tuolloin aluksen ohjaamo täytyy vain varustaa sellaisella talviuni kammiolla, missä ihminen jäädytetään absoluuttisen  nollapisteen lämpötilaan, jotta hän ei vanhenisi ollenkaan tuolla matkalla.

Eli tätä taustaa vasten esimerkiksi kuuluisan Star Wars-elokuvan  kuvitteelliset “X-siivet” voisivat teoriassa oikeasti toimia myös tähtien välisinä aluksina, jos ne olisivat olemassa. Kuitenkin tuollaisen pienen WARP-aluksen voimanlaitteena voisi toimia pieni ydinreaktori joka olisi ehkä panostettu jollain keinotekoisella alkuaineella kuten Einsteiniumilla, jonka nimeä käytän siksi, että se on helppo kirjoittaa. Mutta voisin olla aivan varma siitä, että nämä ajatukset ovat puhdasta teoriaa.

http://marxjatalous.blogspot.fi/

H.G Wellsin "Aikakone" (The Time Machine, 1895)

H.G Wells kirjoitti 1895 kirjan "Aikakone (The Time Machine, 1895) jossa hän kuvaa erään henkilön matkaa ajassa. Kuten monet muutkin viktoriaanisen ajan romaaneista, on tuo kirja tietenkin hiukan asenteellinen, mutta siinä käsitellään asiaa, joka on nykyään erittäin ajankohtainen sekä myös arkaluonteinen. Näet nykytekniikalla voidaan teoriassa luoda sellainen hiukkaskiihdyttimessä kulkeva sentrifugikammio, jolla saavutetaan valon nopeus, ja aika saadaan tuolloin pysähtymään.

Tai ainakin CERN:issä ollaan onnistuttu pidentämään eräiden super-raskaiden alkuaineatomien ikää kiidättämällä niitä lähes valonnopeudella sen syklotronissa eli hiukkaskiihdyttimessä. Ongelma sitten tietenkin tulee siitä, että jos aikamatkaaja lähtee tuolla aluksellaan menneisyyteen, niin hän ei ehkä sitten löytäisi sieltä CERN:iä tai sen sen hiukkaskiihdytintä, millä tuo matkaaja sitten voisi palata takaisin. Toinen tapa olisi suunnata tuohon kappaleeseen niin paljon sähkövirtaa, että se muuttuisi mustaksi aukoksi, ja syöksyisi singulariteetin kautta ajassa. Tai ainakin näin pitäisi teoriassa tapahtua, jos kappaleeseen pumpataan tarpeeksi sähkövirtaa, niin sen massa sitten kasvaa.

H.G Wells oli loistava kirjailija, joka on tehnyt kaksi kuolematonta kirjaa “Aikakoneen” ja “Maailmojen sodan”. Pörssikurssien ennustaminen ennalta on asia, mikä varmaan tekisi jokaisesta maailman ihmisestä, joka tällaista tekniikkaa pitää hallussaan rikkaan miehen tai . Mutta kuten tiedämme, niin vaikka aikamatkustaminen on teoriassa mahdollista, niin kuitenkaan missään nimessä ainakaan kukaan ei sitä ole ehkä koskaan tehnyt.

Toki on mahdollista, että joku ihminen olisi tuollaisen koneen olemassaolon salannut, ja syy tähän on varmaan jokaiselle ihmiselle selvä. On vaarallista lähteä muuttamaan historiaa, koska oletteko koskaan ajatelleet tilannetta missä aikamatkaaja sitten esimerkiksi muuttaa historian kulkua ikään kuin kokeillakseen jotain vaihtoehtoja, kuten sitä että vaikkapa Lokakuun vallankumous olisi epäonnistunut. Ja sitten hän joutuisi sitten esimerkiksi hevosvaunujen alle. Tuolloin saattaisi Suomi olla edelleen Venäjän yhteydessä.

Kun ajatellaan tuota Wellsin luomaa välinettä, niin sen toiminta olisi ollut sellainen, että siihen kiinnitettyä metallilevyä olisi pyöritetty niin nopeasti, että aika olisi pysähtynyt. Syy miksi Wellsin aikakone ei olisi voinut toimia on siinä, että keskipakoisvoima olisi repinyt tuon levyn kappaleiksi, mutta jos sen paikalla olisi hiukkaskiihdytin, niin silloin tietenkin tilanne olisi toinen.

Eli tuo temppu perustuu Einsteinin teoriaan siitä, että kun avaruusalus tai muu kappale saavuttaa valonnopeuden, niin sen sisällä aika pysähtyy, joten voidaan sanoa, että tuo väline on oikeastaan  H.G Wellsin keksimä, vaikka vasta Einsteinin suhteellisuusteoria sekä hiukkaskiihdyttimillä tehdyt havainnot ovat osoittaneet, että tuo “koneiden kuningas” olisi mahdollista ehkä joskus rakentaa.

Kun puhutaan noista testeistä, millä testataan tuota ajan hidastumista, niin silloin käytetään superraskaita alkuaineita, joiden puoliintumisaika on vajaa miljoonasosasekunnin, ja noita atomeja kierrätetään CERN:in kaltaisten syklotroni kiihdyttimien kehällä valon nopeudella, jolloin havainnoidaan noiden atomien elinaikaa kiihdyttimeen kiinnitetyn spektroskoopin avulla, ja jos noita synteettisiä hiukkasia on olemassa esimerkiksi puolen minuutin kuluttua kiihdyttimen käynnistämisestä, niin silloin on aika pysähtynyt tuon hiukkasen kohdalla.

Ja tuo aikakone toimisi samalla tavalla, eli lentokoneeseen tai mihin tahansa muuhun välineeseen kiinnitetään syklotroni, jossa esimerkiksi elohopea-atomeja kiihdytetään valon nopeuteen, jonka jälkeen tuossa välineessä alkaa aika hidastua. Kun puhutaan siitä, miltä tuo alus voisi näyttää, niin se voisi olla vaikka sellainen hiukan katkaistua helikopteria muistuttava väline, jossa olisi takana kiihdytinputki, jolla sitten hiukkasia kiihdytetään tuohon maagiseen valonnopeuteen.

Mutta toki tuon aikakoneen rakentaminen olisi turvallisinta siten, että se sijoitetaan lentokoneeseen, jolloin ehkä jossain menneisyydessä sattunut tulva ei tuhoa tuota välinettä. Vaikka eräissä Stephen Hawkingin dokumenteissa kerrotaan, että esimerkiksi mustat aukot mahdollistavat aikamatkustamisen, niin oikeastaan vain tuollainen kiihdytin riittää kyseisen välineen valmistamiseen. Eli pelkkä esineen kiihdyttäminen tiettyyn nopeuteen saa ajan vääristymään.Aikamatkustus on asia, josta riittää pohdittavaa ja kirjoitettavaa aika paljon, joten olen siitä jonkin verran kirjoitellut, ja tulen myös palaamaan tähän aiheeseen aina välillä.

Ongelma sitten on siinä, että tuo kiihdytin vaatisi valtavasti energiaa toimiakseen. Ja sen tähden tuota välinettä ei ehkä lähiaikoina tulla tekemään. Ja yksi vaihtoehto aikakoneen luomiseen olisi sellainen ajatus, että tuollaista kapselia ajetaan CERN:in kaltaisessa syklotronissa valon nopeudella tuota kiihdytinrataa pitkin, jolloin voidaan rakentaa magneettinen sentrifugi, joka voisi kuljettaa alusta valon nopeudella.

Kuitenkin aikakoneeseen liittyy paljon asioita, joista ei juurikaan keskustella tarpeeksi. Esimerkiksi sen todellisesta toimivuudesta sekä aikamatkustuksen tarpeellisuudesta voidaan keskustella hyvin vakavasti, eli se tarjoaa sille valtiolle, joka sen omistaa valtavia mahdollisuuksia vaikuttaa maailman kehitykseen, eli voidaan kokeilla erilaisia toimintatapoja sekä vaihtoehtoja, joista sitten valitaan parhaat.

Ja tuollaisen aikakoneen avulla voidaan esimerkiksi Hitler murhata rintamalla, ennen kuin hän edes pääsisi mihinkään valtiopäiville ehdokkaaksi. Kuitenkin on huomautettava, että vaikka ensimmäinen ydinpommi vaikuttaa erittäin julmalta välineeltä, niin kuitenkin ydinaseiden avulla voidaan Maata kohti syöksyvä asteroidi tuohota, ennen kuin se osuu kotiplaneettaamme.

Mutta kun puhutaan aikakoneen rakentamisen mielekkyydestä, niin itse kyllä olisin sitä mieltä, että jos joku sijoittaja voisi sellaisen välineen avulla tehdä hyvin paljon rahaa, jos hän saisi tuolloin mahdollisuuden nähdä parin kuukauden päästä esimerkiksi pörssikurssit. Eli vaikka tuollainen toiminta olisi varmasti jonkun ihmisen mielestä rikollista, niin kuitenkin jotkut ovat kuitenkin varmasti valmiita maksamaan tuosta laitteesta. Ja aikakone tulisi varmasti olemaan vaarallisimpia välineitä, mitä ihminen milloinkaan tulee keksimään.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Kiertoradalle sijoitettujen avaruusasemien muodostama sotilaallinen uhka voi olla todellinen jo lähivuosina

Taitelijan näkemys aikoinaan
Neuvostoliiton suunnittelemasta
avaruusasemasta, jossa
voisi olla tykki

On olemassa ammattikunta, jonka etua ei palvele absoluuttinen valtion valta-asema tai rauhantila, koska rauha vie heiltä työpaikan. Tuo ammattikunta on kyseisen valtion kenraalikunta, jonka olemassaolon perustana on se, että heidän korkeaa sotatieteellistä koulutustaan tarvitaan valtion suojelemiseksi. Jos kehitetään esimerkiksi joku kuolemantähden kaltainen väline, jolla planeettaa tai valtiota voidaan uhata, niin silloin kenraalikunta menettää merkityksensä, koska tuolloin ei tarvita mitään kovin suurta taktista osaamista, jotta tuo kuviteltu taistelu- tai pikemminkin massatuhoväline sitten voisi iskeä kohteeseensa.

Tuolloin voisi syntyä dystopiaelokuvista tuttu kauhukuva, jossa planeettaa hallitaan kiertoradalla olevien avaruusasemien avulla. Kyseisessä mallissa maapallon kiertoradalle on lähetetty avaruusasemia, joiden avulla sitten maassa olevia hallituksia sitten uhataan esimerkiksi magneettisten ratatykkien avulla, joilla sitten voidaan tuhota esimerkiksi yksittäisiä taloja erittäin täsmällisesti niihin ammutuilla kineettisen energian projektiileilla.

Kun me ensin rakennamme valtavia avaruusasemia, ja sitten avaamme myös avaruutta vapaalle kilpailulle, niin silloin meidän pitäisi miettiä myös tällaista vaihtoehtoa, missä joku yhtiö sitten päättää ryhtyä maailman hallitsijaksi. Se miten tuo maailman haltuunotto voisi kauhuelokuvissa tapahtua, on sellainen malli, että tuo yhtiö sitten rakentaa nimellisesti vaikka avaruushotellin, johon se kiinnittää huomaamattomasti magneettiradan, eli kuten me tiedämme, niin tuollainen avaruuteen sijoitettu ratatykki ei tarvitse mitään fyysistä putkea, vaan pelkkä sarjaan liitettyjen magneettien jono riittää siihen, että voidaan kehittää toimiva ratatykki. Tuon tykin läpi ammutaan esimerkiksi rautanaulojen muotoisia flechette-ammuksia, joiden nopeus on ehkä noin 20 000 km/h luokkaa, ja osuessaan esimerkiksi taloon, niin niiden kineettinen energia räjäyttää sen kappaleiksi. Avaruudessa ei näet ole tulta, joka saisi ammuksen poikkeamaan radaltaan.

Tuon takia yksityisten yhtiöiden harjoittama avaruuteen suuntautuva rakennusprojekti voi olla hyvin vaarallinen. Eli kuten varmaan tiedämme, niin nuo magneettiradat voivat saada energiansa myös aurinkokennoista. Mutta avaruuteen sijoitetut konventionaalisetkin tykit voivat olla äärimmäisen vaarallisia. Kuten Neuvostoliiton ALMAZ-ohjelmassa osoitettiin, niin avaruuteen sijoitettu normaalikin tykki voi vaarantaa ihmisiä myös maan pinnalla. Jos avaruusasemaan sijoitetaan vaikkapa 20 mm konetykki, niin silloin sen avulla voidaan aiheuttaa suurta sekä täsmällistä tuhoa myös maan pinnalla oleviin kohteisiin, koska tuolla maata kiertävällä radalla on lähtöpanoksen aiheuttama paine-ero valtava. Vaikka monet sanovat, että esimerkiksi tykin ammukset tulevat palamaan ilmakehässä, niin siitä ei varsinaisesti ole mitään haittaa, koska jos halutaan rakentaa kineettisen energian penetraattoriammus, niin silloin riittää se että tavallinen tykin ammus täytetään sementillä.

Se mikä hajottaa ammuksen ilmassa on nimenomaan räjähde, ja jos sitä ei ole, niin se sulaa eräänlaiseksi metalliseksi pisaraksi, joka osuessaan kohteeseen siirtää siihen valtavan määrän kineettistä energiaa. Kuten varmasti tiedämme, niin noiden kiertoradalle sijoitettujen tykkien ongelma on niiden putkesta lähtevä kaasupurkaus, joka toimii kuten rakettimoottori, ja heiluttaa tuota satelliittia. Kuitenkin tällaiset sähkömagneettisiin ratoihin, ja avaruuteen sijoitettuihin tykkeihin sekä kineettiseen energiaan perustuvat täsmällistä tuhoa aiheuttavat FOBS-aseet varmasti kiinnostavat nykyaikaista kenraalikuntaa sikäli, että niillä voidaan tehokkaasti tukea myös taistelukentillä olevia joukkoja, sekä tuhota laivoja ilman, että paikalle leviää radioaktiivista saastetta.

Kyseisten aseiden kehittäminen on houkuttelevaa sikäli, että niiden toteuttamiseen ei tarvita minkäänlaisia ydinohjelmia eikä eikä mitään uraanin- tai plutoniumin tuotantolaitoksia, vaan kyky ampua satelliitteja radalle riittää. Aseen kohdennus voi tapahtua esimerkiksi kaukoputken avulla, eli tuo väline varustetaan ikään kuin kiikaritähtäimen kautta.  Ja noiden ehkä pari senttiä paksujen flechette-ammusten torjuminen on todella vaikeaa. Toki jos tuollainen asema paikallistetaan kiertoradalta, niin sitä vastaan voidaan hyökätä esimerkiksi MASER- tai Laseraseilla, sekä ASAT-aseilla, jotka ovat oikeastaan tavallisia ballistisia ohjuksia, joiden kärkien paikalla on esimerkiksi laakerinkuulia.

Nuo kuulat laukaistaan tuolloin aseman kiertorataa vastaan, jolloin se sitten kohtaa myös nuo kineettisen energian välineet. Jos nuo ”tappolaitteet” ovat pelkkiä pieniä metallinkappaleita, niin niiden torjunta olisi varmasti melko vaikeaa, eli tuolloin tietenkin se voidaan hoitaa elektromagneettisella suojakilvellä, eli tuolloin käytetään mikroaaltoihin perustuvaa kenttää, jolloin kaksi sisäkkäistä, vastakkaisiin suuntiin pyörivää mikroaaltokupua ikään kuin lyö nuo kappaleet palasiksi, ja nuo kuvut voidaan luoda pyörivillä magnetroneilla. Sähkömagneettisten kenttien ongelma on se, että vaikka ne ovat teoriassa ihmiselle vaarattomia, niin ne voivat aiheuttaa sellaisen ilmiön, että esimerkiksi ihmisen päälleen pukemat metallikorut alkavat kuumeta punahehkuiseksi. Tuolloin voi uhri saada hyvin vakavia palovammoja, jos hän ei pysty noita esineitä irrottamaan päältään. Toisaalta elektromagnetismi aiheuttaa esimerkiksi taistelukentällä sellaisia ongelmia, että aseet, patruunat ja muut metalliesineet alkavat sitten kuumeta, jolloin seurauksena voi olla erittäin vakavia vaurioita.

Mikroaaltojen ongelma asetekniikassa on se, että ne saavat ihmisen sisällä olevat nesteen kiehumaan, jolloin sitten saattaa käydä, kuten jossain huonossa ”splatterpunk”-elokuvassa. Eli kohteena oleva henkilö räjähtää kappaleiksi. Tuon takia magnetronit eli mikroaaltotykit ovat erittäin vaarallisia, jos niitä kohdistetaan ihmisiin. Toinen hyvin vaarallinen tilanne syntyy, jos kaksi erimerkkistä eli vastakkaisilla sähkövarauksilla varustettua radioaaltoa osuu samaan aikaan johonkin kohtaan ilmassa, niin silloin syntyy hyvin voimakas valokaari, joka voi polttaa jopa reikiä metalliseinään.

Tuon takia arvellaan, että esimerkiksi ihmisen itsesytyntä voi johtua siitä, että johonkin henkilöön suunnataan joko tahallaan tai vahingossa erittäin voimakkaita sekä hyvin suunnattuja radioaaltoja, jotka saavat aikaan sen, että hänen sisäänsä syttyy valokaari, ja radiomaserien eli radioaaltoja lähettävien suuritehoisten DEW (Direct Energy Weapon) eli suoran energian aseiden teho perustuu siihen, että nuo radioaallot läpäisevät tehokkaasti erilaisia rakenteita, ja niiden avulla voidaan esimerkiksi ihminen tai joku tietokone eliminoida jostain huoneesta, tai tuo sähkömagneettinen ase voidaan kohdentaa vaikka mikropiirivarastoon, jonka sisältämä elektroniikka voidaan tuhota tehokkaasti, jolloin esimerkiksi lentokoneiden tai panssarien mikropiirejä ei voida vaihtaa.

Eli tuo elektroniikka tai mikropiirit formatoituvat tuolloin, jolloin niistä tulee hyödyttömiä, eikä niistä ole tuolloin hyötyä varaosina. Tuolloin kohteeseen suunnataan ”X” -radiosignaali, joka muodostaa tuohon kohtaan valokaaren, ja näin voidaan esimerkiksi tiettyjä välineitä tuhota hyvin täsmällisesti myös talojen sisältä. Noiden aseiden käyttö olisi tehokasta myös esimerkiksi nanokoneita vastaan, koska ne saavat noiden molekyylin kokoisten välineiden atomisidokset aukeamaan, eli se tekee noista supermolekyyleistä tehottomia. Samoin nanohelikopterien toimintaa voidaan estää sekä vaikeuttaa EMP-pulsseilla, joiden avulla niiden elektroniikka tuhotaan sekä keskinäinen kommunikaatio voidaan estää.  

Almaz-ohjelman wikipediasivu https://en.wikipedia.org/wiki/Almaz


pimeakronikka.blogspot.fi

Tulevaisuuden supernopeat rautatiet yhdistävät maailman, ja ehkä ne joskus kaukaisessa tulevaisuudessa vievät ihmisen jopa aikamatkalle.

Tulevaisuuden rautatiet rakennetaan todennäköisesti putkien sisään. Nämä putket on tuossa skenaariossa varustettu eräänlaisilla hiukkaskiihdyttimillä eli gaussin radoilla, mitä pitkin junaa sitten ikään kuin vedetään magneettien avulla. Tuo juna leijuu magneettien päällä sähköisen hylkimisen avulla, ja jos tuossa putkessa on magneetit ympyrässä putken pintaa pitkin, niin silloin juna leijuu keskellä putkea. Tämän ratkaisun toteuttaminen vaatisi kuitenkin sellaisia investointeja, että niitä ehkä ei aivan heti tulla tekemään.

Kyseinen ratkaisu muistuttaa CERN:issä käytettävä syklotronia eli hiukkaskiihdytintä, ja tuolloin saadaan aikaan nopeuksia, joita ei mikään lentokone voisi saavuttaa. Mutta noiden tyhjiöputkessa toimivien junien ongelmana on niiden tarvitseman infrastruktuurin hyvin korkea hinta, eli tässä ehkä joskus aikaisemminkin mainitsemasani ratkaisussa käytetään nimenomaan näitä magneetteihin perustuvia junia, joiden etu lentokoneeseen nähden on se, että ne eivät voi törmätä mitenkään toisiin kohteisiin, koska juna liikkuu suojatussa putkessa.

Tämän takia kyseinen juna olisi erittäin vaarallinen sikäli, jos vaikka sen nopeus kasvatettaisiin kymmen kertaiseen äänen nopeuteen, mikä on esimerkiksi ratatykin ammuksen lähtönopeus. Sitten voi käydä niin, että juna menee ikään kuin ohi aseman. Tietenkin törmäys putkessa on helppo välttää, niin että niissä olisi kerrallaan vain yksi juna, joka vaihtaa kulkusuuntaa putken päissä, mutta jos juna sitten ajaa ohi aseman, niin seinään osuessaan siitä vapautuu valtavasti kineettistä energiaa, mikä sitten voi aiheuttaa tuhoja hyvin laajalla alueella.

Toinen mahdollisuus olisi tehdä junaradan päähän valtavat kaaret, joiden läpi juna sitten kulkee, ja tuossa mallissa ei myöskään saisi käyttää kuin yhtä junaa kerrallaan, jotta mitään törmäyksiä ei pääse tapahtumaan. Tuollainen erittäin nopea juna mahdollistaisi toimiessaan sellaiset kulkuyhteydet, joita ei koskaan ennen ole ihmiskunnalla ollut,  Ongelma on sitten tietenkin siinä, että jos junaa liikutetaan magneettien avulla putken sisällä, kuten hiukkaskiihdytin siirtää hiukkasia sisällään, niin silloin sen nopeus kasvaa helposti erittäin suureksi, ja mikään ei oikeastaan estä sitä saavuttamasta valon nopeutta, ja mikäli tuollainen junarata rakennetaan maapallon ympäri, niin silloin voisimme rakentaa junan, joka toimii ikään kuin aikakoneena. Tuo väline perustuu siihen, että kun kappale saavuttaa valon nopeuden, niin aika sen sisällä pysähtyy.

Tuossa mielikuvituksellisessa ratkaisussa junan nopeutta kiihdytetään tuossa kiihdytinputkessa niin paljon, että se saavuttaa valon nopeuden, jolloin aika sen sisällä ikään kuin pysähtyy  Se että tällainen valtava kiihdytin voidaan rakentaa oikeasti vaatii tietenkin sellaisen infrastruktuurin, että sellaista ei koskaan olla rakennettu. Mutta lähdetään sitten miettimään, millainen tämä tulevaisuuden "aikakokone" tai "juna tulevaisuuteen" oikeastaan olisi. Tietenkin tuon kiihdytinputken pitäisi olla täysin pyöreä, eli siinä ei saisi olla mitään korkeuseroja tai mutkia, mikä vaatii valtavia tukirakenteita meren pohjaan, ja myös sellaisia kallioleikkauksia, mitä ei ainakaan meidän elinaikanamme sitten koskaan tulla edes vakavasti miettimään.

Tuo putki rakennettaisiin siis päiväntasaajan kohdalle, ja siihen tarvittavaa materiaalia pitäisi ehkä hakea kuusta asti. Tuo valtava kiihdytinputki peitettäisiin betonisella suojaputkella, ja sitten sen sisään asennettaisiin tuon järjestelmän vaatimat valtavat magneetit, joiden tehtävä olisi junan leijuttaminen tuossa putkessa. Nuo valtavat magneetit myös liikuttaisivat junaa pitkin putkea, ja niiden vaatima kuparin määrä olisi erittäin suuri. Kyseiset magneetit pitäisi jäähdyttää lähelle absoluuttista nollapistettä, jotta ne olisivat suprajohtavassa tilassa, jolloin virta kiertää noissa käämeissä ilman vastusta. Ja silti vaadittavan energian määrä olisi valtava. Sijoittamalla tämä laite päiväntasaajalle voidaan noita ongelmia ratkoa tuottamalla osa tuon kiihdyttimen vaatimasta energiasta paikallisesti aurinkopaneeleilla, jotka on sijoitettu sen viereen.

Mutta kuten varmaan arvaatte, niin näiden välineiden rakentaminen ei aivan pikaisesti tapahdu. Näet se että investoisimme tuollaiseen vakavasti tuollaiseen välineeseen, vaatii sellaisia summia rahaa, että mitään realistista markkinarakoa tuolle laitteelle ei ole. Samoin poliittinen vastarinta voisi oikeasti olla melkoinen, mutta ehkä joskus saamme valtioiden väliset erimielisyydet loppumaan ja kansalliset konfliktit päätökseen, niin silloin tällainen superjuna tulevaisuuteen olisi mahdollinen. Ja ehkä sen rakentaminen olisi realistista sitten kun ihmiskunta on ensin lentänyt Plutoon, koska sinne voidaan sitten rakentaa tällaisia rakennelmia melkein ilmaiseksi, mutta silloin tietenkin tarvitaan valtava määrä ydinvoimaa, jotta tuo väline saadaan toimimaan, ja tuolloin pitää ensin tietenkin päästä lentämään ulkoplaneetoile, ja sitten sinne pitää perustaa pysyvä tukikohta.

Toki tuo tukikohta voi toimia robottien avulla, eli siellä operoisivat tekoälyä käyttävät automaatit, ja tuollaisessa mallissa ei kenenkään tarvitsisi lähteä tuonne kauas aurinkokuntamme rajoille, vaan siellä työtä tekisivät robotit, jotka korjaisivat toisiaan sekä suorittaisivat kaikki muutkin operaatiot, ja jossain kirjassa muistaakseni oli kuvaus tällaisesta tukikohdasta, joka oli tehty salaa tuonne aurinkokuntamme rajoille ilman presidenttien tai YK:n lupaa. Tietenkin tuollaisen robottitukikohdan luominen tuonne kauas maapallosta olisi teoreettisesti mahdollista.

Eli avaruuteen vain lähetetään raketti, joka vie tarpeelliset robotit lennolle tuonne kauas. Ja kun puhutaan siitä, että avaruuteen lähetetään ihmisen näköisiä robotteja, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että nämä välineet voivat lentää kohdeplaneetalleen ilman alusta, ja sitten rakentaa sinne aseman, ilman että kukaan huomaisi yhtään mitään. Mutta kuten tiedämme, niin aina voidaan kysyä, että miksi kukaan tällaista sitten tekisi? Miksi tällainen lento salattaisiin? Mutta kuten tiedämme, niin tutkimattomia ovat herran tiet, ja ainakin tästä aiheesta voidaan tehdä mukava TV-sarja tai vastaavaa, eli mitenkään hyödyntämätön tämä ajatus kuitenkaan ei ole, joten se on tuonut mukavasti rahaa TV-yhtiöille, jotka ovat myyneet mainospaikkoja tuollaisen sarjan mainoskatkoille.

Alla linkki tuohon ennenkin jakamaani videoon "Junamatka tulevaisuuteen" (Stephen Hawking- Train ride to the future)

https://www.youtube.com/watch?v=KZ0gQevrPTo

pimeakronikka.blogspot.fi

Antimaterian realiteetteja sekä suuria uhkakuvia

Antimateriakäyttöinen aurinkopurje
Kuva I

CERN on paikka, missä tehdään suurienergisiin hiukkasiin liittyvää tutkimusta, ja tuossa tutkimuksessa käytetään hyväksi äärimmäisen voimakkaita magneettikenttiä. CERN:in hiukkaskiihdytin on syklotroni- eli moninkertainen rengaskiihdytin, jossa hiukkasia siirretään paikasta toiseen äärimmäisen voimakkaiden magneettien muodostaman ketjun avulla. Noiden supervoimakkaiden magneettien valmistaminen on ennen ollut ongelmallista, koska sähkövirta saa niissä aikaan pyörteisiä sähkökenttiä, jotka saavat ne kuumenemaan. Tuo kuumenemisen ongelma on ratkaistu jäähdyttämällä nuo magneetit suprajohtavaan tilaan, jossa johtimen värähtelyn loppuessa pääsee virta kulkemaan ilman vastusta, mikä tietenkin eliminoi kuumenemisen ongelman. 

Myös tarpeellisen tehon aikaansaaminen on vaikeaa, koska CERN vie saman verran sähkövirtaa kuin kaupunki, Tuo ongelma on ratkaistu erityisillä kondensaattoreilla, joihin varastoidaan sähkövirtaa, joka sitten johdetaan kiihdyttimeen, kun tarvitaan tuota huipputehoa.Hiukkasia törmäytettäessä toisiinsa äärettömän suurella nopeudella. Tuolla kiihdyttimellä tapahtuva törmäytys tehdään siten, että ensin CERN:issä luodaan muutamia antimateria-hiukkasia, jotka sitten varastoidaan erityiseen varastorenkaaseen.

Antimaterian luominen on teoriassa melko helppoa, eli hiukkasen spin, eli pyörimissuunta vain pitää muuttaa, ja tämä tapahtuu sitten valtavan voimakkaassa magneettikentässä. Tuo magneettikenttä aiheuttaa sitten taivaalle melko erikoisia ukkospilviä, ja siksi tuosta kiihdyttimen aiheuttamasta uhasta esimerkiksi sähkölaitteille keskustellaan erittäin paljon, koska se voi vaarantaa lentoliikennettä. Samoin pelkona on se, että tuo kiihdytin luo keinotekoisen mustan aukon Maan pinnalle, ja teoriassa tuo musta aukko voi saada ilmakehästä ainetta, ja imiessään materiaa itseensä se saa tarpeeksi energiaa muuttuakseen stabiiliksi.

Tai sitten tuo musta aukko imee materiaa itseensä täysin symmetrisesti, jolloin syntyy fuusioreaktio, mitä kutsutaan termillä ”vapaafuusio”, mikä tarkoittaa sitä, että Maapallon ilmakehään syttyy aurinko tai keinotekoinen tähti, joka saa energiansa typpifuusiosta, ja koska tuon tähden sisällä on musta aukko, niin se saa siitä gravitaatioenergiaa, mikä aiheuttaa stabiilin tai kasvavan fuusion syntymisen. Eli vaikka teoriassa tuo tapaus olisi äärimmäisen harvinainen, niin silti se on ehkä mahdollinen.

Antimaterian ongelmana on sen tavattoman voimakas reaktiokyky, eli kohdatessaan tavallisen aineen hiukkasen muuttuvat molemmat niistä energiaksi reaktiossa, jota kutsutaan annihilaatioksi. Tuota reaktiota on ajateltu hyödyntää esimerkiksi aseteknologiassa tai tähtienvälisissä avaruusaluksissa, ja tämä tekniikka tietenkin on vielä ainakin osittain teoreettisella asteella. Antimaterian energiapitoisuus on niin valtava, että kilo tuota ainetta riittää viemään avaruusaluksen Alfa Centauriin, ja gramma antimateriaa räjäyttää koko Maapallon kappalaeiksi. CERN luo vain muutamia antimateriahiukkasia kerrallaan, ja ne varastoidaan varastokiihdyttimeen, missä niitä kuljetetaan hiukkaskiihdyttimen renkaassa, ennen kuin ne päästetään varsinaiseen kiihdyttimeen reagoimaan tavallisen aineen kanssa, kuvassa yksi (Kuva I) on muuten taiteilijan näkemys siitä, miltä antimateriakäyttöinen aurinkopurje voisi näyttää. 

Antimateriaa voidaan myös varastoida ionimuodossa magneettiseen pulloon, missä magneettikenttä pitää sen erossa puollon pinnasta. Toki tuo pullo voi olla myös varastokiihdytin, mikä toimii kuin CERN:issä oleva esikuvansa. Kyseiseen välineeseen perustuu myös kammottava teorreettinenmassatuhoase, mitä kutsutaan nimellä ”Tellerin pommi”. Siinä antimateriaa varastoidaan magneettiseen pulloon, ja sitten tuossa pullossa oleva venttiili avataan, jolloin nuo hiukkaset pääsevät annihiloitumaan normaalien atomien kanssa. Joissakin kirjoissa on kuvailtu eräänlainen ionitykki, joka laukaisee antimateriasuihkun kohteeseensa, ja tuollainen ase voisi olla erittäin tuhovoimainen sekä hiukan liian tehokas todelliseen käyttöön. 

Tuon pommin valmistusta rajoittaa tietenkin sen valtava tuhovoima, mutta se voisi joskus myös pelastaa Maapallon, jos planeettamme joutuisi törmäyskurssille toisen planeetan kanssa. Silloin antimateriapommi voidaan ohjata tuon planeetan pinnalle, ja sillä voidaan helposti tuhota koko kohde. Tekniikka siihen on jo olemassa, mutta antimaterian valmistuksen korkea hinta rajoittaa tuon laittteen luomista. Samoin sen valtava tuhovoima voi olla kohtalokas koko Maapallon elämälle, jos tuo laite joutuu vastuuttomiin käsiin.

Antimateriaraketti toimii siten, että antimateriaa ohjataan sen polttokammioon, ja samalla sinne ajetaan normaalia materiaa,, mutta ongelma sitten on siinä, että tuo antimateria pitää ensin valmistaa, jotta sitä voidaan käyttää polttoaineena. Ideaalista tietenkin olisi että tuo alus voisi itse tuottaa antimateriaa siihen asennetun kiihdytinlaitteiston avulla. Tuo kiihdytin perustuu siihen, että alus ensin imee magneettikentän avulla avaruudesta vetyä, joka sitten ajetaan tuohon kiihdyttimeen, joka voi olla kuin rengas sen ympärillä. Tämä avaruusalus voisi sitten päästä 99% valon nopeudesta, mikä takaa neljän vuoden matka-ajan Alfa Centauriin. Mutta antimateriaa käyttävän avaruusaluksen ongelma on tietenkin tuon moottorin antama valtava tönäisy, joten sen pitää ensin kiihdyttää vaiheittain ioni- sekä fuusiomoottoreilla, ja vasta viimeksi käynnistetään antimaterian suihkutus raketin polttokammioon, jotta sen valtava kiihtyvyys ei painaisi aluksen sisällä olevia esineitä tai ihmisiä pannukakuiksi.