Miten David Hilbert valitsi Pariisissa vuonna 1900 esittämänsä yhtälöt, joista yhdestä tuli sitten millenium-ongelma?

Riemannin konjektuuria pidetään matematiikan runsaudensarvena, ja samalla tietenkin tuon yhtälön merkitys esimerkiksi kryptologian alalla ymmärretään varmasti nykyään paljon paremmin kuin itse kuuluisan matemaatikko Riemannin elinaikana.  Olen kirjoittanut jonkin verran ennenkin tästä kuuluisasta kaavasta, jolla voidaan laskea ääretön määrä alkulukuja, ja kuten on todettu, niin tälle yhtälölle ei olla vieläkään löydetty nollakohtaa, joten sen takia se on niin upea sarja-yhtälö, koska tuon konjektuurin avulla voidaan kirjoittaa kevyt ohjelma, jolla sitten tietokone osaa laskea alkulukuja, joita  käytetään RSA-salauksessa. Tuossa salaus-mallissa ASCII-koodi kerrotaan alkuluvulla, jolloin viesti muuttuu sellaiseksi, että sitä eivät tietokoneet sitten osaa avata.

Mutta tässä sitten en tämän enempää tätä yhtälöä käsittele. Seuraava teksti saattaa tuntua joistakin ihmisistä melko raskaalta, mutta tämän asian käsittely vaatii hiukan lähteiden vertailua, jotta asiavirheitä ei sitten pääsisi syntymään, ja tässä heti aluksi sanon, että Riemannin Konjektuuri on ainoa Hilbertin listalla olevista Millenium-ongelmista.  Kuitenkin voidaan sanoa, että jos Bernhardt Riemann olisi elänyt nykyaikana, ja kehittänyt konjektuurin tietokoneen keksimisen jälkeen, niin silloin tuo konjektuuri olisi todennäköisesti valtiosalaisuus. Kuten olisi varmaan myös Poincarén väittämä, jonka mukaan on olemassa yhtälö, jolla voidaan laskea mikä tahansa geometrinen muoto maailmassa.

Tuon yhtälön ratkaisu antoi  Grigori Perelman-niminen matemaatikko, ja siinä sitten hän sai tuon yhtälön ratkaisemisesta luvatun miljoona-palkinnon. Tuon yhtälön ratkaisu ei varmaan mikään kovin hyvä asia esimerkiksi FSB:n mielestä ollut, koska tuon yhtälön avulla voidaan laskea esimerkiksi STEALTH-pommittajien muotoja erittäin tarkasti. Voidaan kuitenkin sanoa, että Riemannin konjektuuri sekä Poincarén väittämä ovat erittäin arvoituksellisia matemaattisia yhtälöitä, koska ne kuuluvat listaan matemaattisia ongelmia, joita David Hilbert-niminen matemaatikko kutsui aikoinaan “Millenium”-ongelmiksi.

Tarkemmin ottaen vain yksi noista “Millenium-ongelmista” on “Hilbertin listana” tunnettujen ongelmien joukossa, ja se millennium-ongelma on juuri tämä “Riemannin konjektuuri”, jolla ei varmasti vuonna 1900 ollut vielä mitään käytännön merkitystä yhtään kenellekään. Nuo millenium-ongelmat muuten on luetteloitu seuraavassa luettelossa. Saattaa olla niin, että niitä ei voida ratkaista matemaattisin menetelmin, koska kaikki ne eivät ole matemaattisia kaavoja. Vaan ehkä tämä ensimmäinen kaava eli P=NP on ehkä sitten joko fysiikan tai kemian alaan kuuluva kaava. Mutta tämä on vain sellaista pohdintaa.

P=NP

Hodgen konjektuuri

Poincarén konjektuuri (ratkaistu)

Riemannin hypoteesi

Yang-Millsin olemassaolo

Navierin–Stokesin yhtälöt

Birchin ja Swinnerton-Dyerin konjektuuri

Tietokoneiden kehitys ei ollut tuolloin vielä edes alkutekijöissään, joten mitä tuo suuri matemaatikko Hilbert oikeastaan ajatteli nimetessään “Riemannin konjektuurin” suureksi matemaattiseksi haasteeksi, ja sitten tullaan tietenkin Hilbertin listan viimeiseen ongelmaan, minkä sanamuoto on niin outo, että siitä ei varmaan kovin moni saa oikeasti mitään selvää. Mitä mahtoi Herra professori David Hilbert tarkoittaa sanoilla “Variaatiolaskennan jatkokehitys?  Se miten Riemannin konjektuurin kaltaisista ongelmista on muodostunut millenium-ongelmia on nimittäin se arvoitus. Miten Hilbert aikoinaan valitsi tuon kyseisen  ongelman listalleen, koska tuolloin kun Hilbert eräässä puheessaan nuo ongelmat listasi ei ollut käytössä tietokoneita tai CAD-ohjelmia, joiden käytössä näistä yhtälöistä on oikeasti hyötyä.

Clayn matemaattinen instituutti on luvannut miljoonan jokaisesta millenium-yhtälön ratkaisemisesta, joka voidaan sitten matemaattisin menetelmin osoittaa todeksi. Mutta kuitenkin itse olen hieman ihmetellyt sitä, miten tuo meille nykyihmisille melko tuntematon matemaatikko David Hilbert vuonna 1900 matemaatikkojen kokouksessa Sorbonnessa oli valinnut ongelmat listalleen.  Se mikä tekee Hilbertistä kuuluisan on muuten hänen matemaattisten ongelmien listansa, jossa sitten esiintyy Riemannin konjektuuri. Eli epäileekö Hilbert tehdessään omaa listaansa,  että joku valtio olisi tuolloin 1900-luvun alussa  peitellyt elektronista laskukonetta, vai miksi hän juuri tällaisista ongelmista oli kiinnostunut?  Muuten kyseinen mies on aika tuntematon suuruus matematiikan kivisellä saralla, ja syytä siihen, miksi hän toimi tuon “Hilbertin listan” tapauksessa niin kuin toimi on hiukan mystistä luettavaa.

Kun Hilbert piti puheensa Sorbonnessa tuossa kuuluisassa kokouksessa, niin hän antoi luettelon kuuluisista ongelmistaan vain  1, 2, 6, 7, 8, 13, 16, 19, 21 ja 22, ja täydellisen listan hän sitten julkaisi myöhemmin. Tuo hänen listansa löytyy Wikipediasta tai Internetistä ylipäätään hakusanoilla “Hilbertin lista. Se mikä itseäni hiukan hymyilyttää tuossa Hilbertin tavassa esittää asioita on se, että hän matkusti Pariisiin pitämään esitelmää jossain matemaatikkojen kokouksessa, mutta siellä hän esitteli vain osan noista ongelmistaan, ja julkaisi sitten jossain matemaatikkojen lehdessä lopun listan.

Ja tuolloin kyllä varmasti olisi mukavaa saada tietää Pariisin luentosaliin kokoontuneen ihmisjoukon mielipiteen tuosta julkaisusta, koska tuolloin Hilbert ikään kuin petti yleisönsä. Samoin en juurikaan ole kuullut matemaatikkojen pitävän mitään kansainvälisiä kokouksia, joten se tekee tästä Sorbonnen kokouksesta kovin erikoisen. Tuo konferenssi saattaa olla esimerkiksi Isaac Asimovin Säätiö-sarjan matemaatikkojen konferenssin esikuva. “Millenium-palkinnon” arvoiset kaavat ovat sikäli erikoisia, että kun ne esiteltiin suurelle yleisölle, niin tietokoneista ei silloin tiedetty yhtään mitään. Eli niistä ei ollut kenellekään mitään iloa. Tuo saksalainen matemaatikko on muuten kuuluisa noiden ongelmien kautta, eikä siitä että hän mitään kovin suuria asioita olisi muuten matematiikan eteen tehnyt.

Kuitenkin nuo hänen kuuluisat 23 ongelmaansa, joista vain yksi on niin sanottu Millenium-ongelma ovat hyvin merkillisiä asioita. Nimittäin se tutkijoita kiinnostaa, että millä perusteella Hilbert aikoinaan tuon hänen listallaan olevat ongelmat sitten valitsi.  Se mikä myös kiinnostaa tutkijoita näissä millenium-ongelmissa on se, että mitähän varten nämä yhtälöt on aikoinaan kirjoitettu, jos niitä ei sitten voida todistaa oikeiksi edes tietokoneiden avulla. Eli miksi joku sitten oli tuollaisia yhtälöitä ruvennut kirjoittamaan, jos hänellä ei ollut niille mitään käyttöä, ja mitä noiden yhtälöiden tekijät sitten olisivat noilla saavutuksillaan tehneet, on myös erittäin arvoituksellista.

Millenium-ongelmat ovat nimittäin siitä erikoisia, että esimerkiksi listan ensimmäisen ongelman P=NP selvittämiseen ei pitäisi hirveän kauan aikaa mennä. Mutta se mikä ongelmassa pistää silmään, on sen ratkaisun näennäinen helppous. Kuitenkaan kyseessä ei ole kovin helppo yhtälö, koska “ P= NP? on laskennan vaativuus-teorian kuuluisimpia ratkaisemattomia ongelmia. Ongelmassa yritetään ratkaista vaativuusluokkien P ja NP suhdetta. P = NP? -ongelma voidaan ilmaista ”Jos jonkin ongelman ratkaisu voidaan tarkastaa tehokkaasti, niin voidaanko ongelma myös ratkaista tehokkaasti?”.

Luokkaan P (polynomial) kuuluvat kaikki ongelmat, jotka tiedetään voitavan ratkaista "tehokkaasti" eli polynomisessa ajassa. Luokkaan NP (non-deterministic polynomial) taas kuuluvat ongelmat, joiden ratkaisun oikeellisuus voidaan tarkistaa tehokkaasti. Määritelmän perusteella P ⊆ NP.

NP-täydelliseksi kutsutaan sellaista luokan NP-ongelmaa, jolle polynomisessa ajassa toimivan ratkaisun löytyminen merkitsisi sitä, että kaikkiin luokan NP-ongelmiin löytyisi polynomisessa ajassa toimiva ratkaisu. NP-täydellisiin ongelmiin kuuluu mm. kauppamatkustajan ongelma ja lukuisia muita tärkeitä ongelmia. Nykyisin kaikki tunnetut NP-täydellisten ongelmien ratkaisu algoritmit ovat ylipolynomisia, eli niiden vaativuus kasvaa erittäin nopeasti ongelman suuruusluokan kasvaessa.

Vaativuusteorian kuuluisimpia ongelmia on näiden kahden luokan välinen suhde eli ”onko P = NP?”.

Clay-instituutti lupasi miljoona dollaria tämän ongelman ratkaisemisesta. Vinay Deolalikar väitti ratkaisseensa ongelman 11. elokuuta 2010.[1] Deolalikarin todistus joutui kuitenkin heti arvostelun kohteeksi.[2] Käytännössä pidettiin jo etukäteen todennäköisenä, ettei lause P = NP pidä paikkaansa eikä NP-täydellisille ongelmille siten voida löytää tehokkaita ratkaisualgoritmeja nykyisenkaltaisille tietokoneille” (Wikipedia)

Onko P=NP ehkä fysiikan tai kemian kaava?

Toki saattaa olla niin, että tuo yhtälö ei ole edes matemaattinen yhtälö, vaan olisiko sitten N oikeasti Newton sekä P olisi sitten ehkä painetta merkitsevä termi. Jolloin P= NP ehkä sitten kaava, jossa paineen tai momentin pitää olla sama kuin fysiikan yksikön Newtonin kerrottuna paineella. Tuolloin kyseessä ei ole mitenkään erityisesti matematiikan piiriin kuuluva tehtävä, vaan fysiikan lasku, jossa Paine= Newton*Paine. mutta miksi tuo yhtälö olisi sitten tehty? Siinä voisi olla sellainen juoni, että jokin köysi vetäisi sitten tiettyä kappaletta vastaan, jossa sitten olisi tietty newton määrä. Tämä tietenkin on vain mietintää, ja siitä saa jokainen olla eri mieltä, mutta voi tietenkin olla niin, että kyseessä on fysiikan tai kemian kaava.

Jos tuo kaava on kemian alaan kuuluva, niin silloin tietenkin se menisi niin, että Fosforin määrän pitäisi reaktiossa vastata fosforin sekä typen määrää, mutta silloinkin tuosta asiasta voidaan keskustella. Eli mitä tuo kemiallinen kaava sitten mahtoi tarkoittaa käytännössä, ja minkä reaktion kaava se olisi. Tuo asia varmasti kiehtoo monia ihmisiä päällä maan.

Lista Hilbertin Pariisissa esittämistä matemaattisista ongelmista: https://fi.wikipedia.org/wiki/Hilbertin_ongelmat

https://sites.google.com/view/hibertinongelmat/etusivu

http://hilbertinongelma.webnode.fi

Jari Aarnio on siis jo käytännössä vapaa kulkemaan eli hänet voidaan suoraan päästää ilmeisesti vapaaksi

Kun puhutaan vankilamatematiikasta, sekä erään komisarion saamasta rangaistuksesta, niin toki on upeaa tietää, että kun herra Aarnio sai rikoksestaan 13 vuotta vankeutta, niin hän siitä tulee 6,5 vuotta istumaan koska oli rikoksia tehdessään ensikertalainen. Sitten tietenkin rikosseuraamusvirasto suorittaa tuosta pienen vähennyksen, kun tuon komisarion käytös tulee niin kamalan hyvää olemaan, jolloin herra Aarnio vapautetaan jo ehkä vuoden päästä, ja ehkä sitten saadaan jo lakia muutettua sen verran että moinen pikku rötös saadaan painettua kokonaan villaisella, ja Helsingin huumepoliisin pidetty päällikkö astuu taas virkaansa takaisin. Onpa upea ajattelutapa tällainen malli, missä rikollinen on suoraan vapaa, kun hän sitten menee vankilaan, eikä muuta kuin kavereiden kanssa juttelemaan, jos vaikka löytyy jotain sellaista, millä saisi koko tuomion vesitettyä.

Eipä tuossa sitten mitään pahaa tuo komisario kuitenkaan kenellekään ole tehnyt, ja onhan maassamme sitten tietenkin taas ollut edessä sellainen yhteiskunnallinen reivaaminen, missä on perinteisesti opetettu kansalle, kuinka sitten käy niille, jotka ovat arvostelleet virkakunnan toimintamallia. Tuollainen ilmeisesti on noiden suurten matemaatikkojen malli tässä asiassa, joka kuvastaa sitä, kuinka meidän maassamme on virkapukuja totuttu kohtelemaan. Ja toki moni noista suurista vankilamatemaatikoista on suorastaan kiljunut onnesta, kun ovat kuulleet esimerkiksi siitä, kuinka joku henkilö on saanut tuomiostaan suurimman osan sillä pois, että hän on esimerkiksi kertonut tietojaan poliisille tai sitten muuten osoittanut kykyä toimia yhteiskunnassa.

Samoin tietenkin esimerkiksi rikosseuraamusviraston työntekijöiden sekä rikostoimittajien sukulaisten asepalvelu on jossain tapauksissa saanut aikaan sellaisia ajatuksia, että nuo rötösherrat sitten ovat ikäänkuin käsittäneet olevansa jo valmiiksi vapautettuja, kun heidän alaisensa sekä toverinsa ovat sitten käyneet keskusteluja tuon valtion harmaissa olevan sukulaisen kanssa. Eli muistakaa että mitään röyhkeyttä ei oikea rikoksesta tuomittu poliisimies koskaan siedä, ja että hänellä on varmasti yhteys esimerkiksi puolustusvoimien superosaajaan eli amnuenssiin, joka kirjaa mielellään noita sukulaisen ilmoittamia harhoja omiin papereihinsa. Silloin tietenkin on mahdollista sellainen asia, että koko poliisipäällystöön kuulunutta rikollista vastaan nostettu juttukin olisi pelkkää harhakuvitelmaa, ja silloin varmasti oikea rikollinen löytyy jostain asunnosta.

Kuitenkin on muuten sellainen asia varmasti jäänyt huomaamatta, että tuo herra Aarnio ei valitettavasti ole Suomen ainoa huumekaupoista tuomittu henkilö, ja muillakin huumekauppiailla on ollut suhteita, jotka ovat heitä uskoneet. Ja myös näiltä huumemiehiltä on tuomiosta vähennetty vuosia, koska he ovat olleet niin mukavia miehiä, että heitä halutaan takaisin ostoskeskuksiin hengailemaan. Ja toki kun nuo rötöspoliisin tai huumekauppiaan alaiset sitten käyvät hiukan juttelemassa tuon törkytoimittajan  tai todistajien kanssa, niin johan he alkavat muistaa vain kuvitelleensa tuollaisia pahoja asioita, kuin että reservin upseeri ja yhteiskunnan tukipilari voisivat tehdä rikoksia.

 Kuitenkin on samalla unohdettu sellainen asia, että myös poliisi joutuu syytteensä osoittamaan todeksi, eli pelkät todistajanlausunnot eivät varmaan ole se syy, miksi Aarnio lähti istumaan vankilaan. Joten tietenkin varmaan on jonkun ollut aivan pakko taas alkaa suorittamaan noita matemaattisia tehtäviä, jossa herra Aarnio sitten on jo suorittanut tuomionsa, kun on niin hyvin käyttäytynyt tuolla vankilassa, ja osallistunut esimerkiksi vankien kirjastotoimintaan ja muutenkin istunut hiljaa oikeussalissa.

Eli tässä sitten näemme tiettyjen uniformumiesten asenteen tovereitaan kohtaan. He ovat jo valmiiksi vapauttaneet toverinsa sekä hakeneet hänelle kaikki mahdolliset lievennykset tuomioonsa ennen kuin mies on päässyt edes vankilan osastolle istumaan. Mutta samalla voisin sanoa, että tuo ei suinkaan ole ainutkertaista rikosten historiassa, eli jollekin huumepomolle on luettu tuomiot isutuiksi ennen kuin he ovat päivääkään edes olleet vankilassa. Ja jotkut sitten ovat noista asioista kertoneet, ja puhuneet tuon tuomitun olleen vähän vihainen saamastaan yöpymisestä valtion hotellissa, joten silloin tietenkin on joillekin tullut mieleen, että mitä jos he kävisivät vähän juttelemassa todistajien kanssa, kun on saatu sitten jo puolet tuomiosta anteeksi. Mutta oletteko koskaan muuten tavanneet tuollaista henkilöä oikeasti, jolle on tuollaisia laskutoimituksia tehty? Eli onko ollut taas mukana joku kakolan suuri asiantuntija, joka on tiennyt kaikki kavereidensa tekemät rikokset, ja kuten tiedämme, niin ainakin Alibin mukaan vankilat ovat täynnä rikosten mestareita, jotka vain odottavat tilaisuutta lähteä kostamaan kaduille saamaansa tuomiota.


http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/vankilamatematiikkaa-miksi-aarnio-istuu-13-vuoden-tuomiostaan-vain-4-5-vuotta/6252278

pimeakronikka.blogspot.fi

Riemannin hypoteesi on matematiikan runsaudensarvi, sekä nykyisen massaviestinnän salauksen kulmakivi

Bernhard Riemann
(1826-1866)

Me kaikki tiedämme, että RSA-salaus on nopea sekä mutkaton tapa hoitaa massaviestien salaaminen, ja se perustuu siihen, että luodaan hyvin pitkä alkuluku tai nykyään kvanttialkuluku, jossa esimerkiksi numero 2:n jälkeen tulee miljoonia nollia, jonka jälkeen tulee alkuluku, eli luku olisi tyyppiä 2, ...01. Tuo tarkoittaa sitä, että kyseisen kvanttiluvun arvaaminen on hyvin vaikeaa, ja sen generoiminen on tietenkin tehtävä tietokoneella. Alkuluku on luku, joka on jaollinen vain itsellään ja ykkösellä, ja niiden käyttö salauksen alkukaavoissa tekee sen purkamisesta paljon vaikeampaa kuin normaalia lukua käytettäessä.  

Kun tuo viesti lähtee, niin silloin salausohjelma kertoo jokaisen ASCII-merkin lukuarvon tuolla alkuluvulla. Ja kun viesti saapuu sitten määränpäähän, niin tuo ohjelmisto sitten suorittaa vastaavasti jakolaskun tuota alkulukua käyttäen. Näin sitten saadaan tuo kyseinen viesti purettua. Tuo salauksen purkaminen vaatii kuitenkin sitä, että nuo alkuluvut vastaavat toisiaan, ja kuten varmaan arvaatte, niin vastaanottajan täytyy sitten käyttää vastaavaa alkulukua tuon salatun viestin purkamiseen, ja hän voi saada tuon kyseisen luvun vaikka tekstiviestinä puhelimeensa, tai sitten sähköpostiinsa.

Kun nuo salausohjelman asetukset tehdään, niin sekä salaaja, että salauksen purkaja sitten käyttävät koodisanaa, joka voi osoittaa johonkin tietueeseen, jossa on joko valmis alkuluku, tai jos kyseessä on kehittyneempi ohjelmisto, niin se voi silloin generoida uniikkialkulukuja, mutta tietenkin silloin pitää viestin vastaanottajan saada sama alkuluku, ja se sitten on tämän järjestelmän ongelma. Jos tuo purkuun tarvittava alkuluku eli “avain” lähetetään viestin mukana tai se muuten päätyy asiattomiin käsiin, niin silloin käy niin. että tuon viestin avaaminen on hyvin yksinkertaista. Eli avaajan tarvitsee vain saada sama ohjelma käyttöönsä, ja sitten syöttää kyseinen alkuluku siihen, niin silloin tietenkin viesti voidaan purkaa erittäin nopeasti.

Täydellisessä salausohjelmassa on tietenkin mahdollisuus käyttää käsin syötettäviä numeroita, jotta saadaan aikaan sellainen normaali vaihtelu tuohon avaimen luomiseen, ja tietenkin tuon ohjelman olisi hyvä kysyä sitä, miten syvää salausta tuo viesti tarvitsee. Eli kaikkia viestejä  ei kannata koskaan salata, ja salausta kannattaa käyttää niin, että henkilöllä on erillinen sähköpostiohjelma, tai toki selaimella luettava sähköposti käy, ja sitten kun hän haluaa salata jonkun viestin, niin tuo henkilö kirjoittaa ensin viestinsä tavalliseksi World yms. dokumentiksi, jonka hän käsittelee ensin salausohjelmalla, jonka jälkeen hän lähettää tuon viestin sähköpostin liitteenä.

Samoin vastaanottaja sitten tietenkin ensin lataa tuon liitteen omalle koneelleen, ja sitten purkaa sen erillisellä ohjelmalla, jotta hänen ei tarvitse turhaan käyttää tuota kryptologista ohjelmaa, eikä tuo ohjelma jätä tuolloin viesteihin merkkejä siitä, että se on koneella. RSA-salaus on tietenkin ollut murtamaton, ja sen “blowfish” ja “twofish” versiot ovat vielä periaatteessa murtamattomia, mutta tietokoneiden kehittyminen saa aikaan sen, että nuo koneet voivat laskea suuren määrän alkulukuja hyvin lyhyessä ajassa, ja tuohon laskuun käytetään “Riemannin konjektuurin” tai nykyään Riemannin hypoteesin" nimellä  kutsuttua kaavaa, jonka avulla voidaan generoida noita alkulukuja käytännössä rajattomasti. Tuon kaavan keksi matemaatikko Bernhard Riemann (1826-1866) vuonna 1859

Ja tietenkin salauksen tasoa voidaan nostaa sillä, että alemman turvallisuusluokan viestejä voidaan salata normaaleilla alkuluvuilla kuten 3:lla. Sitten ylempiä turvallisuustasoja varten voidaan lisäksi käyttää pitkiä eli neljä tai jopa satoja numeroita käsittäviä alkulukuja, ja lopulta ylimmällä tasolla voidaan tuohon kertolaskusarjaan liittää myös kvanttialulukuja, jotka voivat olla niin pitkiä, että niiden kirjoittamiseen saattaa mennä jopa kuukausien verran aikaa.

Mutta kuten tiedämme, niin tietokoneiden tehon kasvaessa pitää salaukseen käytettyjen alkulukujen kokoa sekä pituutta kasvattaa niin, että tietokoneiden tehon kehittyminen ei aiheuta sitä, että nuo vanhat salaukset sitten avautuvat, koska tuolloin aikoinaan on kyseisen tiedon salaamiseen käytetty jotain Commodore 64:n kaltaista tietokonetta. Kuten tiedämme, niin  Riemannin hypoteesi olisi varmasti ollut valtiosalaisuus, mutta tuo matemaatikko sitten sattui elämään väärällä vuosisadalla, kuten joskus olen aikaisemmin kirjoittanut. Tuolloin alkulukujen laskeminen oli matemaatikkojen harrastus, ja tuolla kaavalla ei mitään sen suurempaa merkitystä ollut. Mutta vaivattoman Internetissä tapahtuvan salauksen mahdollistava alkulukujen käyttö ASCII-merkkien kertojana muutti alkulukujen asemaa matematiikassa huomattavasti.

Ja Riemannin kaavalla voidaan noita vain itsellään jaollisia numeroita generoida rajattomasti. Tuon takia on matemaatikkojen haasteena ollut löytää kohta, jossa tuo hypoteesi ei anna enää vastaukseksi alkulukua, eli tuo funktio sitten katkeaa. Mutta kuten tiedämme, niin kyseessä on pelkkä mekaanisten laskutoimitusten sarja, johon kannattaa käyttää esimerkiksi supertietokoneita, jotta tuo piste, jossa Riemannin “Z-funktio” (Zeeta- funktio) antaa tuloksen, jossa luku on jaollinen jollain muulla kuin itsellään. Tuolloin kaava katkeaa, ja tuon hypoteesin hyödyntäminen alkulukujen laskemisessa menettää silloin osittain merkityksensä. Se tietenkin merkitsee sitä, että tuossa tapauksessa pitäisi monia valtion turvallisuuden kannalta tärkeitä salausohjelmistoja kirjoittaa uudelleen.

pimeakronikka.blogspot.fi

Mietteitä tapaus Abelista: tehtiinkö hänen elämästään helvetti, koska joku oli ehkä teettänyt Abelilla koulutehtäviään?

Niels Henrik Abel
(1802-1829)

Matemaatikko Niels Abel toimitti viidennen asteen yhtälön ratkaisua käsittelevän artikkelin Pariisin akatemialle, mutta kuitenkin tuo artikkeli oli jotenkin jäänyt lukematta, ja vaikka hänen työtään ohjaamaan määrätyt kaksi professoria olivat erittäin päteviä, mutta he olivat "sopimattomia" tehtäväänsä, mikä tietenkin nostaa esiin kysymyksiä siitä, että mitä tässä tarkoittaa sana "epäsopiva". Miten täysin koulutettu yliopiston professori voi voisi olla epäsopiva tarkastamaan sekä ohjaamaan toisen työtä. Toki Pariisin yliopiston työtapa oli jäykkä, sitä ei voida kieltää.

Siellä kaksi professoria Chauchy sekä Legendre lupasivat tarkastaa hänen väitöksensä, jotka oli esitetty erään insinöörin nimeltä Crelle kustantaman tieteellisen julkaisun Journal für die reine und angewandte Mathematik (Crellen aikakauskirjan)  sivuilla, mutta kävi niin kuin monesti tuntemattomien nerojen kanssa käy, eli tuo artikkeli jäi lojumaan Chauchy papereiden alle, ja Legendre ei siihen ehtinyt paneutua. Eli tässä vain sitten herää sellainen kysymys, että oliko tuon nuoren matemaatikon kokema asiaankuulumaton vastoinkäyminen oikeasti sellainen asia, mikä johtui jostain muusta kuin opillisesta syystä.  Toisin sanoen oliko joku virkamies sitten kääntynyt Abelia vastaan, koska hän oli ehkä rahapulassaan tehnyt tämän virkamiehen tehtäviä, ja näin sitten tuo mies olisi ehkä saanut potkut virastaan, joten ehkä tuollainen henkilö sitten kiitti Abelia tämän työstä siten, että teki nuoren matemaatikon elämästä helvetin. Tai vain antanut tälle yksityistunteja, jonka jälkeen tuo mies olisi joutunut naurunalaiseksi.

Eli millä tavoin nuo professorit olivat olleet epäsopivia, oliko heillä jotain ennakkokäsityksiä kyseisen nuoren miehen suhteen. Tuo oli hiukan epäilyttävää ainakin omasta mielestäni, koska uskoisin kuitenkin että nuo miehet olisivat sitten lukeneet sen, mitä heidän pöydälleen lähetettiin. Mutta jostain syystä tuo aikakauslehden artikkeli jäi kyseisiltä professoreilta huomiotta. Eikä yleensä tuollainen huippumies tai huippumiehet, kuten Chauchy sekä Legendre olivat varmasti antaneet ennakkokäsitystensä vaikuttaa työhönsä.

Kun puhutaan noista vastoinkäymisistä sekä viivytyksistä, niin voidaan kysyä, että miksi hänellä oli se todella ikävä rooli olla matematiikan "Aku Ankka, jolla ei muuta kuin huonoa onnea ollut elämässään, eikä kukaan häntä voinut sitten auttaa. Abel oli saanut kolme professoria suosittelemaan itseään Kööpenhaminan yliopistoon, mutta miten tuo taloudellinen puoli sitten jäi hoitamatta. Professorit Hansteen sekä Rasmussen etsivät hänelle tukea, ja hän sitten sai myös stipendin yliopistoon, mutta kuitenkin tuo mies sai väitöskirjansa tehtyä, niin että se on vain kuusi sivua pitkä. Ja siksi niin erittäin vaikeasti luettavissa.

Noista professoreista sen verran, että kun heistä mainitaan Hansteen sekä Rasmussen, joka oli lainannut tuolle nuorelle miehelle jopa matkarahaa omalta tililtään, niin kuka oli tuo kolmas professori,joka häntä suositteli? Ja miksi hänen elämästään tehtiin niin kamalan vaikea, mikä johti ilmeisesti hänen ennenaikaiseen kuolemaansa vuonna 27-vuotiaana. Eli on pakko sanoa, että tuolla huonolla taloudellisella asemalla saattoi olla haitallinen vaikutus hänen elämäänsä.

Miksi Abel ei saanut virkaa Christianian yliopistosta, vaikka oli selvästi pätevämpi kuin hänen kilpailijansa Holmboe, joka oli saanut viran? Samoin Abel oli taloudellisesti erittäin tiukoilla, koska hän joutui avustamaan sisaruksiaan taloudellisesti. Nuo opintostipendit eivät mitään kovin suuria ole, ja itse kyllä ihmettelen millä tuo mies edes oikeasti eli. Ja kun palataan hänen viimeisiin elinkuukausiin, niin silloin mietin aina, että olisiko tuo mies sitten jättänyt menemättä keuhkoparantolaan, jotta hänen taloudellinen tilanteensa ei entisestään huonontuisi vaikka tuolloin ei parannuskeinoja tuohon tautiin ollutkaan.

Kun puhutaan Abelin lahjakkuudesta sekä hänen jatkuvista rahahuolistaan, niin hänen äkkinäinen poismenonsa saattoi kuitenkin olla kylmä ja harkittu murha, eli jos tuo mies ei saanut sitten lääkettä tai hoitoa, niin kuolema seurasi aivan väistämättä, ja tuolloin ei vielä ollut edes antibiootteja. Mutta johtuiko Abelin sairaalloisuus sitten siitä, että hän söi ehkä matää ruokaa tai sairasti anorexiaa, koska tuollainen sairaaloisuus saattooi johtua siitä, että hänellä oli voimakas vitamiinin puutostila tai jopa aliravitsemus.

Syy miksi Abel ehkä eli lyhyen elämänsä demonien ympäröimänä saattaa johtua hänen isänsä alkoholismista tai siitä, että hän varmasti tunsi itsensä hylätyksi, ja joidenkin mielestä hänet ehkä murhattiin, koska jostain syystä joku ehkä halusi peitellä sitä, miksi tuo nuori mies ei saanut virkaa, vaikka oli niin lahjakas. Syy tähän häneen kohdistuneeseen syrjintään saattaa olla sellainen asia, että hän oli ehkä rahapulassa tehnyt jonkun henkilön tehtäviä oman kotikuntansa koulussa, ja siitä sitten olisi tuo joku voinut menettää virkansa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Niels_Henrik_Abel

pseudotiedetta.blogspot.fi