Elektronisten laitteiden vienti matkustamoon on aina vaarallista

Elektronisten laitteiden vientiä matkustamoon halutaan rajoittaa, koska niihin sisältyy aina pieni riski siitä, että joku voi askarrella niistä pommin. Tuollainen pommi on sikäli melko helppoa rakentaa, että siinä täytyy vain käyttää hyväksi esimerkiksi kännykän herätyskello-ominaisuutta, ja sitten laittaa kaksi johtoa kiinni sen kaiuttimeen, ja yhdistää ne sähkönalliin. Tuon jälkeen kännykkä laitetaan vain soimaan tiettyyn aikaan, mikä sitten tuhoaa koneen. Toisaalta sähkölaitteiden akut voivat mennä oikosulkuun, ja aiheuttaa tulipalon matkustamossa. Tuon oikosulun voi joku sitten aiheuttaa tahallaan liittämällä akun navat toisiinsa.

Terroristien kannalta ongelmia seuraa siitä, että tuo pommi tarvitsee räjähteen, minkä tuominen lentokoneeseen on todella vaikeaa, koska tiettyjen turvasääntöjen mukaan kaikki koneeseen viedyt esineet tutkitaan ilmaisimilla, ja aerosolipakkaukset on tietenkin onneksi  kielletty lentokoneissa. Aina välillä käy niin, että lentokoneisiin on ujutettu pommeja. Kuitenkin varsinkin mikrotietokoneisiin sekä muihin tietojenkäsittelyvälineisiin liittyy sellainenkin uhka, että niiden avulla voidaan tehdä tietomurto lentokoneiden GPS-laitteisiin tai sitten ehkä mennä säätämään myös autopilottia.

Tuollainen ajatus perustuu siihen, että esimerkiksi autojen digitaalisiin ajonhalintayksiköihin voidaan tehdä tietomurto, jonka avulla esimerkiksi ABS-jarrut sitten voidaan kytkeä lukkiutumaan tai moottorin suorasuihkutus jumittaa päälle, jolloin jopa ihmishenkiä voidaan vaarantaa. Myös autojen mittarien kalibrointia muutella, mikä sitten vaikuttaa "cruse controliin", ja huhutaan esimerkiksi SOF:llä (Special Operation Force) sekä SPETSNAZ:illa olevan tuollaisia data-aseita hallussaan . Kuitenkin lentokoneissa on paljon enemmän elektroniikkaa, mikä tekee tietomurrosta erittäin vaarallisen. Sen takia voidaan olettaa että erikoisjoukot ympäri maailmaa ovat ainakin tutkineet onko mahdollista kaapata suihkuhävittäjiä, pommittajia  tai GPS-laitteita hallintaan.

Tuolloin voidaan esimerkiksi risteilyohjuksia suunnata omiin kohteisiin, tai lentää kuljetuskoneita lentotukikohtien rakennuksia päin. Ja tuollaisia data-aseita on voinut päätyä esimerkiksi terroristien käsiin. Kyseessä ovat tietokoneohjelmat, joiden vieminen pois tukikohdasta on oikeastaan aivan liiankin helppoa. Henkilön täytyy vain kuvata kameralla tietokoneen ruuduilla näkyvät ohjemistokoodit, ja sitten hän voi näpytellä nuo ohjelmat kotonaan. Tai sitten hän voi kirjoittaa ohjelmiston koodirivit muistiin käsin. Noiden aseohjelmien pitäisi toimia tavallisessa kännykässä tai läppärissä. Kun lentokone otetaan hallintaan tai sen tietojärjestelmä formatoidaan, niin silloin voivat seuraukset olla erittäin vakavat.


http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/mediat-usa-saattaa-rajoittaa-elektronisten-laitteiden-vientia-matkustamoon-lennoilla/6356986

kirjabloggaus.blogspot.fi

Mikä meitä pelottaa supervoimakkaiden ydinaseiden testauksessa? Sekä mietteitä mustista aukoista aamun ratoksi

Castle-Romeo testin sienipilvi
kohoaa pilvien läpi 27.3.1954

Kun ajatellaan tilannetta, missä ilmakehässä räjäytetään vetypommi, jonka tulipallon lämpötila nousee useiiin miljardeihin celsiusasteisiin, niin silloin tietenkin on monilla ihmisillä mielessään sellainen asia, että mitä jos tuosta räjähdyspisteestä lähtee jokin saastepilvi etenemään asutuskeskuksia kohti. Kun puhutaan sellaisista multivaiheistetulla fuusiomekanismilla varustetuista FFF (Fissio Fuusio Fissio) räjähteistä, missä vetypommin litium tai mitä fuusiovaihetta nyt käytetäänkään on ympäröity luonnonuraanilla, jossa sitten tapahtuu toinen fissioräjähdys, kun fuusiossa vapautuvat neutronit muuttavat tuon luonnonuraani eli isotooppi U-238 atomit plutoniumiksi, niin silloin fuusiomateriaalin synnyttämä  tulipallo painuu kasaan uudelleen.

Tuo tehostaa fuusiota erittäin paljon, ja sen takia FFF-aseet ovat niin kauhean voimakkaita. Samoin sellainen rakenne missä fissiomateriaali on sijoitettu fuusiomateriaalin ympärille saa aikaan pienen tehonlisäyksen. "Tsar bomba" joka on maailman voimakkain koskaan räjäytetty ydinase räjähti sellaisella teholla, että se vastasi kaikkia toisessa maailmansodassa käytettyjä räjähteitä.

https://www.youtube.com/watch?v=RNYe_UaWZ3U

Tsar bomban kehittämä lämpötila on niin kova, että kokonainen järvi Novaja Zemlijalla muuttui sekunnissa höyryksi, ja paineaalto kiersi maapallon kolme kertaa. Se mitä tuolloin alettiin pelätä, on sellainen tila missä tuo valtavan voimakas räjähdys synnyttäisi ilmakehään singulariteetin eli mustan aukon, joka saattaisi muuttua vakaaksi, ja sitten maapallon kaasukehä imeytyisi sen kautta johonkin muualle. Tai kun puhutaan sellaisista nanokokoisista mustista aukoista, joiden koko olisi noin atomin ytimen luokkaa, niin silloin tietenkin tulee mieleen sellainen asia, että mitä jos tuo nanokokoinen "kvanttiaukko", kuten noita äärimmäisen pieniä mustia aukkoja kutsutaan alkaisi vetää ilmakehän atomeja ympärilleen, ja puristaa niitä kasaan, ja jos tuo kvanttiaukko muuttuisi stabiiliksi, niin silloin maapallon ilmakehään syttyisi tähti, joka saattaisi lopulta tuhota koko planeetan.

Toinen mahdollisuus olisi sellainen, että tuo aseen kehittämä valtava kuumuus saisi aikaan sellaisen ilmiön, missä ilmakehän typpi alkaisi yhtyä happeen, jolloin syntyy typpimonoksidia. Tuolloin ilmakehä ikäänkuin syttyisi tuleen tuon aseen kehittämän valtavan kuumuuden johdosta, ja silloin voisi käydä niin, että maapallon elämä päättyisi siihen. Kvanttiaukot eivät yleensä ole mitään erityisen pitkäikäisiä, mutta se että me olemme tunteneet tuon ilmiön vasta melko vähän aikaa varmasti aiheuttaa sen, että emme kykene ennustamaan noiden energiakeskittymien käyttäytymistä täysin.

Kvanttiaukot ovat olemassa, mutta ne ovat niin pieniä että niiden havainnointi on todella vaikeaa, ja kyse on pisteestä, mikä on pienempi kuin atomi. Mustien aukkojen synty kyllä tunnetaan. Ne syntyvät tilanteessa, missä tähti räjähtää supernovana tai sitten valtava ainepilvi romahtaa kasaan, jolloin se synnyttää kyllä ensin prototähden joka räjähtää. Räjähdyksessä syntyvä energia on niin voimakas, että avaruuteen ilmestyy "vakaaksi singulaariksi" kutsuttu ilmiö. Tuo ilmiö on sellainen missä tähden räjähtäessä syntyvä energia jää ikään kuin olemaan universumiin.

Ja tätä me kutsumme nimellä "musta aukko". Tuon takia musta aukko voidaan muodostaa vain johtamalla kappaleeseen sähkövirtaa, mutta kuten varmaan tiedämme, niin tuolla tavoiin voitaisiin muodostaa avaruuteen singulariteetti, minkä avulla voisimme matkustaa tähtiin, joko sen muodostaman madonreiän kautta tai käyttämällä tätä kappaletta painovoimalinkona. Tuollainen keinotekoinen musta aukko voitaisiin muodostaa voimalasatellittien avulla niin, että avaruuteen lähetetään radiomasereilla varustettuja satelliitteja, joiden avulla esimerkiksi johonkin teräskuulaan pumpataan sähköenergiaa radiaaltojen avulla niin, että tuon teräskuulan massa kasvaisi niin suureksi, että muodostuisi musta aukko, jota voisimme sitten hyödyntää esimerkiksi tähtien välisessä matkailussa.

Tai sitten jos madonreikää ei voitaisi hyödyntää alusten lähettämisessä kohti tähtiä  niin silloin sitä voidaan käyttää ainakin aurinkokunnan sisäiseen matkustamiseen. Syy miksi noita madonreikiä ei ehkä uskalleta hyödyntää on se, että kukaan ei tietäisi mitä sen toisella puolen on. Madonreikä on teoreettinen ilmiö, joka yhdistää kaksi universumin pistettä toisiinsa. Tämä Einstein-Rosenin siltana tunnettu ilmiö syntyy silloin, kun kaksi mustaa aukkoa alkaa värähdellä samalla taajuudella. Silloin niiden väliin muodostuu säie tai tunneli, josta käytetään nimeä "madonreikä".

https://www.youtube.com/watch?v=SLUzJeto0Wo

Sen kautta voidaan teoriassa matkustaa vaikka toiselle puolen universumia, ja sen olemassaoloa puoltaa se, että mikään tunnetuista mustista aukoista ei laajene. Sen takia voidaan olettaa, että noihin kohteisiin syöksyvä aine tulee myös jostain ulos. Mustien aukkojen erityispiirre on sellainen, että niihin syöksyvä kappale ylittää valon nopeuden, koska kaikki kappaleet putoavat massakeskipistettä kohti kappaleen pinnalla olevaa pakonopeutta vastaavalla nopeudella. Joten sen takia musta aukko kumoaa ikään kuin kosmisen nopeusrajoituksen. Mutta voidaanko tuota ilmiötä hyödyntää avaruusmatkailussa on toinen asia. Nimittäin jos astronautti syöksyisi mustaan aukkoon, niin silloin hänen aluksensa ikään kuin venyisi vuorovesivoimien vaikutuksesta valtavan pitkäksi, ja repeäisi palasiksi.

https://www.youtube.com/watch?v=_kxKTX_GH4k

Kun mietitään teoreettista mahdollisuutta matkustaa universumissa, niin tietenkin voidaan ajatella, että rakennetaan pallomainen avaruusalus, jonka ympärille asetetaan voimalasatelliitteja, ja sitten tuhon palloon pumpataan energiaa, jolloin se itse muuttuisi mustaksi aukoksi, ja tuolloin ihminen voisi sen avulla ehkä matkustaa toiseen galaksiin. Tällaisesta aluksesta olen joskus kirjoittanut, ja se on alunperin Carl Saganin ideoima. Hän esittelee sen kirjassaan "Ensimmäinen yhteys", jossa ihminen matkustaa tähtiin aluksella, johon pumpataan radioaaltojen avulla niin paljon massaa, että se muuttuu mustaksi aukoksi, ja jos me joskus alamme hyödyntää tuota ilmiötä avaruusmatkailussa, niin silloin voisimme tehdä matkoja universumissa niin, että kukaan ei oikeasti huomaisi ulkoapäin yhtään mitään.

marxjatalous.blogspot.fi