Kuinka Aristoteles kohtasi vaikean oppilaan nimeltään Aleksanteri Suuri

Suurin kreikan filosofeista oli nimeltään Aristoteles, ja se että onko tuo mies oikeasti ollut olemassa on kysymys, johon voidaan viitata kääntämällä hänen nimensä eli “Aristos” tarkoittaa erinomaista ja “Telos” loppua. Se että miksi epäilen, että kyseessä saattoi olla pikemminkin ryhmä miehiä, johtui siitä, että hän uskalsi opettaa Aleksanteri Suuren kaltaista suurta kuningasta, joka oli kuitenkin kuuluisa tuittupäisyydestään. Kaikki nuoret miehet ovat jotenkin ailahtelevaisia, mutta Aleksanterin kohdalla tuo ailahtelevaisuus teki hänestä erittäin vaarallisen, koska kyseessä on kuningas, joka on rajaton yksinvaltias.


Kun mietitään Aleksanterin suhdetta Kreikkaan, jonka hänen isänsä oli valloittanut, niin hän teki aikoinaan erittäin ikävän virheen. Hän päästi kreikkalaisen filosofin opettamaan itseään, ja tuolloin pitää muistaa se, että jokainen nuori mies on samalla vaikutuksille altis, joten tietenkin myös Aristoteleella oli häneen suuri vaikutus, vaikka moni ajatteli varmasti, että tuo kreikkalainen saattoi ikään kuin käännyttää Aleksanterin omaa kansaansa eli makedonialaisia vastaan. Todellisuudessa Aleksanteri oli erittäin vaarallisessa tilanteessa, koska hän ei jostain syystä ymmärtänyt sitä, että tuo mies saattoi olla vihattu kreikkalaisten parissa.


Ja jos esimerkiksi Aristoteles sanoi, että Aleksanterilla on vihollisia kaukana, niin hän ei varmasti tarkoittanut mitään Indus-virralla olevia vihollisia. Hän saattoi tarkoittaa tuolla sanalla esimerkiksi sitä, että Aleksanterin kaukaiset sukulaiset saattoivat juonia häntä vastaan. Tai sitten hänellä oli tavallisen kansan keskuudessa vihollisia, joilla oli pääsy palatsiin. Oli miten oli, niin nuo viholliset eivät olleet hänestä fyysisesti mitenkään kaukana, mutta heihin oli valtaistuimelta erittäin pitkä matka. Kuninkaan käsi ei ulottunut kalakojuihin tai satamien porttoloihin, joissa tuota miestä vihattiin oikeasti.


Kun Makedonia oli valloittanut Kreikan, niin se samalla pakotti kaupunkivaltiot omaan liittoumaansa, ja totta kai siitä tuli myös kuluja. Eli kuten varmaan arvaatte, niin nuo kaikki maksut sitten revittiin tavallisten ihmisten selkänahasta. Samoin monille kreikkalaisille oli käsittämätön ajatus siitä, että he palvelisivat samassa armeijassa noiden valloittajiensa kanssa. Mutta kuten tiedämme, niin Aristoteles saattoi puhua myös symboleilla, jotka hän oletti sitten toisten ymmärtävän. Se oli tuon suuren filosofin akilleen kantapää. Hän kuvitteli kaikkien ihmisten olevan omalla tasollaan.


Se että hän oli kreikkalainen oli tietenkin monista ihmisistä kiusallista, varsinkin jos hän opetti kuningasta, joka oli tietenkin valloittanut tuon filosofin kotimaan. Mutta toisaalta hän oli kotoisin Ateenasta, jonka Sparta oli alistanut hiukan aikaisemmin, ja ehkä siksi tuo mies suostui opettamaan Aleksanteria. Hän saattoi nähdä makedonialaiset jonkinlaisina vapauttajina, jotka puolustivat Ateenaa Spartalaisia vastaan, mutta olisiko ollut niin, että Aristoteles näki myös Ateenassa syyllisen sotaan, joka tuhosi helleenisen kulttuurin melkein täysin?


Kun ajatellaan sitä, että Aristoteles kutsuttiin opettamaan Aleksanteria, niin hän varmasti näki edessään haasteen, jonka veroista ei hänen eteensä koskaan tulisi. Kuitenkin Aristoteleen piti jotenkin suojata itseään siltä varalta, että Aleksanteri olisi väkivaltainen häntä itseään kohtaan, joten siksi uskoisin, että Aristoteles hoiti opetuksen välikäsien kautta, jotta tuo suuri filosofi ei menettäisi henkeään tuon kuninkaan saadessa raivokohtauksen. Joten tuo asia tietenkin panee arvailemaan sitä, että olisiko ollut niin, että Aleksanteri sitten ollut edes tietoinen siitä, kuka hänen opettajansa itseasiassa oli.


Samoin saattaa olla niin, että myös Aleksanterin henkilöllisyys ei ollut Aristoteleen tiedossa, jotta hän voisi viedä projektinsa päätökseen kunnialla. Ja saada ehkä tuon nuoren kuninkaan ymmärtämään paremmin erilaisia asioita, jotka sitten olivat valtion hallinnossa tärkeitä. Kun Aristoteleen serkku sitten surmattiin Aleksanterin sotaretken aikana, niin silloin linkki hänen sekä kuninkaan välillä katkesi, ja ehkä tuo tarkoitti sitä, että tuo suuri filosofi ei saanut yhteyttä oppilaaseensa.

Eli he sitten kommunikoivat erilaisten koodien avulla, jotta kukaan ei saanut tietää heidän keskinäisestä suhteestaan. Eivätkä he edes itse olleet tästä suhteesta tietoisia, ja kun tuo Aristoteleen serkku kuoli, niin silloin katosi hänen hallussaan oleva kooditaulu, jonka toinen osa oli Aristoteleen luona olevan yhteyshenkilön käsissä, ja tietenkin oli välimies, joka käänsi merkistöt toiselle kooditaululle, jotta noiden viestijöiden henkilöllisyys jäisi salaiseksi. Ja jos toinen linjan päissä oleva kooditaulu sitten tuhoutui, niin silloin välitaululla ei tehnyt mitään, ja Aleksanteri ei pystynyt viestimään opettajansa kanssa.

charelesfort.blogspot.fi

Aleksanteri Suuri Makedonian kuningas sekä Filippos II:n poika ei ehkä edes itseään tunnistaisi häntä ylistävistä teksteistä

Issuksen taistelua kuvaava ornamentti Pompeijissa
Aleksaterin miehiä on saatettu tahallaan häivyttää
kuvasta. 

Makedonian kuningas Aleksanteri Suuri on yksi antiikin tunnetuimpia sotapäälliköitä, jonka nimi kuuluu oikeastaan yleissivistykseen. Hän sai aikoinaan loistavan kasvatuksen, sekä erittäin tärkeän psykologisen valmennuksen tehtäviinsä, ja niihin kuului mm. tarinoita kahdesta kotkasta, jotka laskeutuivat hänen syntymäkotinsa katolle, ja muut jumalaiset ennusmerkit. Samoin hänen koulutuksestaan vastasi suuri filosofi Aristoteles, joka valmensi tuota sotapäällikköä tuossa tehtävässä, mikä oli hänen elämäänsä varten varattu. Kuitenkin Aleksanterin elämää varjosti aina epäilys siitä, että hän oli surmannut isänsä, koska epäili tämän estävän hänen pääsynsä kuninkaaksi tuohon maahan, joka oli voittanut Kreikan, ja hallitsi sen kaupunkivaltioita rautaisella otteella korintin liiton kautta, jonka ainoa ulkopuolinen valtio oli Sparta, ja uskoisin että Makedonia teki tuon teon siksi, että saisi tuon sotilasvaltion muuttumaan vihatuksi kreikkalaisten silmissä.

Kuitenkin Aleksanteri oli ehkä osittain propagandan uhri, koska hän saattoi uskoa tarinaa siitä, että kreikkalaiset olivat varauksetta hänen puolellaan, vaikka Makedonia oli valloittanut tuon maan vasta vähän aikaisemmin, ja siksi hän teki erittäin pahoja virheitä, jotka johtivat hänen valtakuntansa tuhoon kyseisen miehen kuoltua. Kun Aleksanteri Suuri lähti sotaretkelle, niin hän samalla jätti oman valtionsa puhdistamatta sisäisistä vihollisista, ja seikkaillessaan Intiassa, pääsivät nuo voholliset kasvamaan turhan isoiksi. Eli he ryömivät tuon nuoren soturin lähelle kuin käärmeet, ja iskivät häneen kun hän vähiten sitä odotti. Kuten tiedämme, niin Makedonian kuningas Aleksanteri lähti suurelle valloitusretkelleen kohdatakseen vihollisensa, josta häntä oli ehkä tiedotettu. Mutta samalla hän automaattisesti oletti vihollisensa olevan valtion, eikä minkään joukon, joka oleskeli hänen valtionsa alueella.

Se kuka Filippos II:n murhasi olisi saattanut löytyä Kreikasta, jossa Filippoksella oli paljon vihollisia, ja huhu siitä, että hän surmasi isänsä teki hänestä vaarallisen monien ihmisten silmissä, ja koska Aleksanteri oli erittäin nuori, niin hän oli samalla myös vaikutuksille altis. Ja samalla kuitenkin tuo nuori mies ei käsittänyt sitä, että hän oli monien tuttaviensa silmissä uhkaava varsinkin humalassa, ja Aleksanterin mielipuuhaa olivat suuret juhlat, joissa viini virtasi. Kuitenkin tuo yletön ryyppääminen sai hänet tuntumaan ystävistään erittäin rasittavalta, koska hän saattoi juovuksissa olla väkivaltainen, ja hyökätä seurueen kimppuun. Ja monet hänen ystävistään kohtasivat loppunsa silloin, kun tuo kuningas juovuksissa heilui miekkojen sekä keihäiden kanssa.

Kun puhutaan siitä, että Aleksanteri surmasi Aristoteleen serkun erään kapinan päätteeksi, niin hän samalla katkaisi välinsä Kreikassa oleviin neuvonantajiin, koska saattaa olla niiin, että nuo kreikkalaiset eivät tienneet että he neuvoivat kuningasta, ja nuo ohjeet annettiin kyseisille miehille välikäsien kautta, jotta he eivät pääsisi kehumaan sillä, että neuvoivat kuningasta. Ja koska tuo ensimmäinen mies oli kuollut, niin samalla myös hänen yhteytensä filosofeihin katkesi. Elli hän ei saanut enää neuvoja siitä, miten olisi pitänyt toimia missäkin tilanteessa. Kuitenkin myös hänen käytöksensä esimerkiksi Gordianin solmua avattaessa herätti lähinnä hilpeyttä, ja osoitti muiden silmissä Aleksanterin kypsymättömyyden, kun hän tuon solmun sitten leikkasi miekallaan auki, eli hän kyllä osasi olla lapsellinen, mikä varmasti teki hänestä erittäin helposti johdateltavissa olevan henkilön.

Tuo teko saattaa monista ihmisistä olla erittäin järkevä tai kuninkaallinen teko, joka symboloi käytännöllisyyttä. Mutta kuitenkaan en aivan usko, että tuo tehtävä oli ratkaistu silti kuinka se olisi pitänyt. Aleksanterin toiminta sotaretkillään kuitenkin merkitsi hänen loppuaan. Kun hän ylitti Himalajan, niin yhteys kotimaahan katkesi, ja sitten hän ei saanut varoitusta tulevista attentaattiyrityksistä. Kun hän sitten palasi Babyloniin, oli hän sitten saanut ennusmerkin kuolemastaan. Eli oliko se ehkä hiukan epäkunnioittava puhe vai mikä, mutta saattaa olla niin, että Aleksanteri aavisti saavansa kuolemantuomion. Ja kuten tiedämme, niin Aleksanteri Suuri ei ehkä ole koskaan tehnyt sitä, mitä hänen väitetään tehneen.

Eli hänen maineensa saattaa olla melko paljon tekaistu, koska tuon nuoren miehen lähellä taistelleet miehet saivat näin myös kultaa ja mirhamia. Mutta kun puhutaan siitä, millainen loppu hänellä oli, niin saattaa olla niin, että tuo mies ei edes silloin kauan sitten olisi tunnistanut edes itseään noista mahtavista taisteluraporteista. Saattaa myös olla niin, että hän on ollut tavallinen ylimys, jonka henkilöä käytetään hyväksi, kun esitetään taktisilta taidoiltaan taitava, mutta liian nuori sotapäällikkö.Tuota hahmoa on käytetty koulutuksessa siten, että kun kouluttaja on kertonut hänestä jotain, niin alaisen on kerrottava se, että missä Aleksanteri teki sitten virheitä. Osa noista tarinoista saattaa olla peräisin melko lailla eri ajalta, kuin milloin tuo mies oli oikeasti elänyt. Eli en usko että tuo mies edes itseään niistä tarinoista tunnistaisi. Toki hän oli ehkä erittäin taitava johtaja, mutta myöhemmin hänen mainettaan on kasvatettu lähes myyttisiin mittoihin, ja kun ajatellaan tuon miehen toimintaa, niin voidaan hyvin sanoa, että hän lähti sotaan kaukaisia vihollsia vastaan, mutta unohti palatsissaan olevat vihollisensa täysin.

charelesfort.blogspot.fi