Showing posts with label metsästys. Show all posts
Showing posts with label metsästys. Show all posts

Tuesday, May 23, 2017

Palkkionmetsästäjiä sekä hallittua sosiopatiaa

Kuva elokuvasta "Tombstone"


Elokuvien kammottavin sarjamurhaaja “Dr. Hannibal Lecter” aloitti tuossa synkässä tarinassa nimeltään “Nuori Hannibal” uransa kokemuksella, missä hänen sisarensa syötiin joidenkin saksalaisten SS-miesten toimesta. Itse olen sitä mieltä, että sota jätti jälkeensä todella paljon ihmisiä, joiden sielunelämä oli  todella pahoin häiriintynyttä. Jotkut ihmiset löytävät sodasta sen “todellisen luonteensa”. Tällä tarkoitan sitä, että he alkavat pitää ihmisten surmaamisesta, ja varmasti joku siellä palvelevista henkilöistä on alkanut pitää ihmisten surmaamisesta. Hän saattoi muuttua sellaiseksi, että tuollainen alkujaan hiukan häiriintynyt henkilö on alkanut ajatella ihmisistä, että nämä ovat eräänlaista riistaa.


Tuossa mallissa henkilö on alkanut mieltää sodan sellaisena asiana tai tilana, missä tuo henkilö on ikään kuin jollain safarilla, missä hän metsästää riistaa, jota me sanomme ihmiseksi. Kyseinen henkilö on varmasti ollut alkujaankin hiukan häiriintynyt, mutta sitten sota on nostanut hänestä sellaisen piirteen esiin, mitä emme varmasti halua löytää naapuristamme. Kun puhutaan tuosta Anthony Hopkinsin esittämään hahmoon, niin historiallinen vastine kyllä tuolle murhaajalle löytyy varmasti esimerkiksi Pohjois-Amerikan historiasta, jossa jotkut turkismetsästäjät ovat aikoinaan siirtyneet eläimistä ihmisiin.


Nuo todella häijyt miehet leikkasivat surmaamiltaan intiaaneilta hiuksia, ja ei ainakaan sellaisessa joukossa, joita esimerkiksi Sheridanin ja Cusslerin miehet olivat ollut helppoa ansaita nimeä “Hurja Bill”, jonka tuo mies ilmeisesti muutti tyylikkäämmäksi “Wild Bill”:iksi työskennellessään sheriffinä, ja itse olen sitä mieltä, että tuo “Hurja Bill saattoi olla sellainen liikanimi, joka oli oikeastaan tuota miestä imarteleva, ja kun hän työskenteli esimerkiksi asevoimien tiedustelijana, niin tietenkin silloin saattoi hänen tähtäimeensä tulla myös aseettomia henkilöitä. Kun mietitään esimerkiksi USA:n sisällissotaa 1860-luvulla, niin nuo armeijan tiedustelijat eivät tuolloin olleet mitään kovin hyvämaineisia henkilöitä, ja saattoi olla niin, että he sitten terrorisoivat säälittä vähän kummallakin puolella olevia maatiloja ryöstösaaliin toivossa.


Mutta kuten tiedämme, niin niin osa niistä tiedustelijoista hankki sitten sisällissodan jälkeen kyseenalaista mainetta esimerkiksi pankkirosvoina. Tietenkin tunnetuin näistä rosvoista oli Jesse James, joka sitten kuoli pidätyksen yhteydessä.


Kuitenkin noita hiukan kyseenalaista mainetta niittäneitä miehiä tarvittiin, kun kenraali Ulysses S. Grant aikoinaan lähti sitten murtamaan etelän puolustusta, ja toki myös “Dixien miehet” kylvivät terroria ympäriinsä, ja varsinkin kun etelä alkoi hävitä, niin silloin nuo komennuskunnat muuttuivat vaarallisiksi. Niiden jäsenet saattoivat hyökätä aivan kenen hyvänsä ihmisen kimppuun, kun niiden jäsenet epätoivoisesti hankkivat varoja maanpaossa elämistä varten. Ja tietenkin on olemassa väitteitä siitä, että esimerkiksi Cussler tai Sheridan olisivat päästäneet näitä etelän sissejä pakoon, jos he tekisivät armeijalle palveluksia.


Tuo palvelus olisi ollut se, että nämä henkilöt olisivat sitten surmanneet noita etelän kartanonherroja ja yhteistoimintamiehiä. Toisin sanoen he olisivat saaneet käteensä listan henkilöistä sekä kartanoista, jotka piti tuhota. Ja kun lista oli käyty läpi, niin nuo miehet olisivat olleet vapaita. Tietenkin myös pohjoisen “kuolemanpartiot” saattoivat esiintyä etelän taistelijoina, kun he herättivät vihaa ja pelkoa “dixietä” kohtaan. Ja tuolloin sitten saattoi käydä niin, että joku meni tällaisessa toiminnassa hiukan liian pitkälle.

Nuo sotilaat saattoivat ottaa surmaamiltaan ihmisiltä päänahat mukaansa, jotta vastapuolen joukkoja vihattaisiin enemmän. Ja kun armeija lähti intiaanisotaan, niin silloin esimerkiksi kuuluisa eversti Fetterman jäi kiinni siitä, että hänen miehensä surmasivat joukon maanmittareita, jonka jälkeen tuota tekoa “paranneltiin” hakkamaalla ruumiita sapeleilla, jotta ampumahaavat eivät olleet näkyneet. Ensimmäiset tutkimukset näistä asioista tehtiin jo USA:n intiaanisotien aikana, kun tuollaisesta toiminnasta tehtiin raportteja Washingtoniin. Ja tietenkin jos tuollainen kokemus sattuisi omalle kohdalle, niin silloin jokainen meistä varmasti olisi sen jälkeen hieman tärähtänyt. Mutta tuo kohtaus jätti mieleeni sellaisen kammottavan ajatuksen, että miten monta “tavallista” murhaa on aikoinaan vyörytetty esimerkiksi einsatzkommando-osastojen syyksi?

Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi juuri suuren luokan sotarikollisten nimiin on helppoa työntää omia rikollisia tekoja. Kun Toinen Maailmansota raivosi Euroopassa, niin silloin tietenkin maan puolustaminen oli pääosassa, ja mitään rikoksia ei ehditty oikeastaan koskaan tutkia. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että Toinen Maailmansota on asia, jonka kanssa on osattu elää jo pitkään. Ja sen veteraanit eivät enää kovin vaarallisia ole johtuen heidän korkeasta iästään, mutta sen jälkeen on tullut eteen uusia sotia. Noissa uusissa sodissa esimerkiksi tiettyjen erikoisjoukkojen jäsenten valintaperusteena on käytetty niin sanottua “hallittua sosiopatiaa”, missä psykiatrit arvioivat sen, että kykeneekö henkilö tekemään niin sanottuja eliminointi-tehtäviä sekä olemaan hiljaa näistä teoista.

Mutta menikö joku sitten ehkä Korean tai Vietnamin sodissa vähän pidemmälle, ja alkoi valita esimerkiksi sissien päälliköiden tarkka-ampujia sellaisten ihmisten joukosta, jotka ehkä pitivät noista tehtävistä. Mikäli henkilö ikään kuin pitää toisen surmaamisesta, niin silloin hän saattaa tällaisissa tehtävissä saada yllykkeen siihen, että kauriit vaihtuvat muuhun “riistaan”. Jos ihmisellä ei ole sosiaalista omaatuntoa, niin silloin tulos voi olla kammottava.

Saturday, April 22, 2017

Oletteko koskaan miettineet, mitä tapahtui "Pikku Albertille" Dr. Watsonin kokeen jälkeen, kun häntä oli ensin opetettu pelkäämään pehmoleluja 1920-luvulla?


Taas on elokuvateattereihin tulossa uusi versio kauhuelokuvista, jotka sivuavat nykyaikaista tietojenkäsittelyä. Idea tuohon elokuvaan on tullut muuten eräästä “salaliittoteoriasta”, minkä mukaan tuollainen koe olisi tehty jossain Etelä-Afrikan asevoimien harjoitusalueella. Kuten tiedämme, niin salaliittoteorioita kumpuaa erilaisista salailuista, ja lähes kaikkiin maailman suljettuihin laitoksiin liittyy jonkinlainen huhu tai salaliittoteoria.


Salaliittoteoria tarkoittaa yleensä sellaista huhua, missä väitetään valtion laitoksen tai yksittäisen valtion työntekijän toimineen harkitusti valtion edun vastaisesti, sekä ajaneen omaa etuaan lain kirjaimesta piittaamatta. Eli tuolloin valtion työntekijä  esimerkiksi on vaikkapa maksanut pakkolunastuksessa omia maitaan valtion rahoista  kahteen kertaan, jolloin kyseessä on rikos, mikä koskee valtion omaisuuden väärinkäyttöä. Toinen mahdollisuus on sitten sellainen, että valtion edustaja on lakia rikkoen polkenut jonkun kansalaisen laillista oikeusturvaa sekä etua vastaan, sekä peitellyt tuota tekoa esimerkiksi epäämällä tältä asianajajan.


Tuolloin hän on saattanut ehkä väittää, että epäillyllä ei tätä oikeutta oikeusavustajaan ole, jolloin hän on syyllistynyt valehteluun sekä asemansa väärinkäyttöön. Joissakin tapauksissa väitetään, että tuo valtion työntekijä on mennyt tuomarin luokse väittäen, että henkilö luopuu oikeudestaan puolustukseen. Oikeudessa käytettynä terminä tämä sana “salaliitto”  taas tarkoittaa sitä, että kaksi tai useampi henkilö on suunnitellut rikosta.  Elokuva on nimeltään “Belko”, ja se kertoo yhtiöstä, jonka työntekijöiden pään sisään on asennettu räjähteitä, ja jotka sitten lukitaan talooon, missä heidät pakotetaan murhaamaan työtovereitaan. Kyseessä on siis uusi versio kuuluisasta “Eichmannin kokeesta”, missä oli kaksi ryhmää.


Toinen ryhmistä oli “vankeja” ja toisen ryhmän tehtävänä oli toimia “vanginvartijoina”, jotka sitten komensivat tuota toista ryhmää. Tuon kokeen tarkoitus oli todistaa se, että voidaanko tavallinen ihminen provosoida erityistilanteissa tekoihin, joita hän ei muuten tekisi. Ja totuus oli  karumpi kuin voidaan edes kuvitella.  Kyseisessä kokeessa vanginvartijoina toimivia henkilöitä kehotettiin antamaan uhrin osaan valituille henkilöille sähköiskuja, jos nämä eivät totttelisi vanrtijoidensa tai esimiestensä sanomisia. Tuossa sähköiskujen antamista varten valmistetussa kojeessa oli säädin, jota kääntämällä voitiin sähköiskujen tehoa lisätä, ja lopulta sitten tultiin tilanteeseen, missä “valvoja” sai antaa uhrilleen kuolettavan sähköiskun.


Tulos oli järkyttävä, näet suurin osa noista kokeeseen “vanginvartijoina” osallistuvista henkilöistä antoi sähköiskun. Poikkeuksena olivat tuohon ryhmään kuuluneet oikeasti vanginvartijoina työskennelleett henkilöt, joiden työnä oli muutenkin vankien valvonta. Tuo koe jouduttiin muuten keskeyttämään, koska noiden esimiesasemassa olevien henkilöiden  otteet muuttuivat niin koviksi, että he sitten olivat hengenvaarallisia ympäristölleen. Syy miksi muuten käytän tästä toisesta ryhmästä termiä “esimiesasemassa olevat henkilöt”, johtuu siitä että vanginvartija on esimiesasemassa vankiinsa nähden, ja häntä totellaan siksi, että rangaistus tottelematta jättämisestä on erittäin kova. “Eichmannin kokeen” tarkoitus oli todistaa se, että voidaanko ryhmän avulla painostaa yksilöitä tekemään asioita, jotka ovat muuten yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden sekä yleisesti hyväksytyn moraalin vastaisia.


Kyseisellä psykologisella testillä pyrittiin myös osoittamaan se, että onko kuka hyvänsä ihminen sopiva vanginvartijaksi, ja vastaus oli se, että nuo “rankaisijan valtuuksillaan” kovitelevat henkilöt askartelivat tiettyjen vankien kanssa, ja heiltä jäivät lähes kaikki vanginvartijoiden tehtävät kuten henkilöihin kohdistuvat tarkastukset hoitamatta. Tuo koe sitten keskeytettiin, koska nuo esimiehet alkoivat käyttää mielivaltaa, ja samalla jotkut heistä esimerkiksi alkoivat valehdella joidenkin alaistensa jättäneen tehtäviään hoitamatta, jotta pääsisivät antamaan sähköiskuja. Ja samoin he sabotoivat noita tehtäviä jatkuvasti.


Esimerkiksi eräälle “vangille” oli annettu tehtäväksi siivoaminen. Tuon tehtävän jälkeen eräs “vartijoista” oli vain käynyt kaatamassa tuhkakupin lattialle, jotta hän saisi “alaisensa” ikävään asemaan. Tässä kokeessa sitten testattiin sitä, että voiko ryhmä sitten yllyttää henkilöä niin, että hän vajoaa ikään kuin eläimen asteelle, ja alkaa toteuttaa omia sairaita halujaan, joita suurin osa meistä ei edes myönnä olevan olemassakaan.


Vain ihminen joka on selvittänyt täysin suhteensa väkivaltaan sekä vallankäyttöön voi toimia sellaisessa tehtävässä, joka edellyttää toisen ihmisen alistamista. “Eichmannin koe” on yksi kaikkien aikojen inhottavimmista psykologisista kokeista, ja vaikka sitä pidetään epäinhimillisenä, niin kuitenkin valtio sai sen avulla tietoja siitä, millaisia henkilöitä asevoimiin kannattaa valita esimieheksi, sekä siitä, millaiset tilanteet sitten saavat esimiesasemassa olevan ryhmän jäsenet toimimaan mielivaltaisesti muita kohtaan.


Tuollaista provosoitumista on joskus havaittu myös armeijassa esimiesaseman saaneissa henkilöissä, ja näistä tapauksista aina välillä on käyty Suomessakin oikeutta.  “Belkossa” taas on ilmeisesti kyseessä käyttäytymistieteellinen motivaatiota koskeva koe, missä koehenkilöille annetaan yllykettä sekä tekosyy väkivaltaan päähän asennettujen räjähteiden avulla. Suurin osa ihmisistä on jollain tavoin väkivaltaisia, koska aggressiivisuus sekä väkivaltaisuus ovat meidän lajimme ominaisuuksia, jotka ovat kehittyneet aikojen alussa suojelemaan lajiamme muiden lajien hyökkäyksiltä. Samoin monet ihmiset ovat joskus elämänsä aikana halunneet tappaa toisen, mutta eivät sitä ole tehneet, koska pelkäävät rangaistusta.


Kuitenkin tuossa “Belko”-elokuvassa ihmisiä motivoidaan tekemään väkivaltaa muita ihmisiä kohtaan, siten, että he muka tappamalla muita voisivat pelastaa ihmishenkiä, ja kuten tiedämme, niin tällaiset elokuvat eivät synny itsestään. Tällaisista kokeista on aina välillä huhuttu monissa maissa. Ja taustalla on sellainen historiallinen totuus, että keskitysleirien vartijoita motivoitiin surmaamaan vankejaan sillä, että heidän esimiehensä sanoivat, että koko ryhmä joutuu kaasukammioon, jos tämä vartija ei sitten tottele tätä laittomaksi sekä moraalin vastaiseksi tiedettyä käskyä ampua aseettomia siviilejä. Tällä tarkoitan sitä, että muissakin maissa kuin saksassa on käytetty keskitysleirejä, joiden toiminta on ollut samantapaista kuin noiden Hitlerin miesten legendaarisissa laitoksissa.


Näitä leirejä eivät kehittäneet saksalaiset vaan britit ottivat ne ensin käyttöön buurisodassa, jossa Kitchener nujersi buurien vastarintaa sulkemalla heidät piikkilankojen sisään, niin että buurien kylät ympäröitiin piikkilangalla, ja noissa “väestönsuojeluleireissä” oli vähän sama meno kuin Auschwitzissä, eli olot olivat kammottavia ja esimerkiksi kaivoihin oli kaadettu ulosteita, jotta buurit sitten ilmiantaisivat noita sissejä tehokkaammin.Nuo leirit ovat siitä erittäin mielenkiintoisia, että ne tulivat julki sen vuoksi, että buurit olivat valkoihoisia, ja heillä oli sukulaisia Hollannissa. Mutta kuitenkin voidaan kysyä, että montako mustaihoista henkilöä tuollaisilla leireillä oli ollut.  Keskitysleiri on oikeastaan orjuuteen kiinteästi kuulunut asia, ja jos tarkasti asiaa tarkastellaan, niin ei voida sanoa, kuka on nuo leirit keksinyt.


Eli tarkasti ottaen noita leirejä, missä ihmisiä orjuutetaan armotta on aina ollut olemassa, ja esimerkiksi Mississippin orjatyöllä pyöriviä puuvillapeltoja voidaan pitää keskitysleirien kantamuotoina, joiden esikuvana toimivat 1600-luvun siirtomaaisäntien hallinnassa olleet timantti- ja kultakaivokset, joissa esimerkiksi inkoja kohdeltiin samalla tavoin kuin Hitlerin leireillä. Ja tietenkin työsiirtolat ovat yksi keskitysleirien muodoista, vaikka ainakin Suomessa niiden menetelmät ovat olleet hiukan löysempiä kuin Auschwitzin metodit. Mutta kun puhutaan moderneista työsiirtoloista, niin vielä nykyäänkin tiettyjä USA:n  osavaltioiden  työleirejä voidaan pitää melko kovina laitoksina, koska ne mainitaan maailman kovimpien vankiloiden listoilla.




Myöhemmin myös Japani sekä Kiina ja Neuvostoliitto jalostivat tuota laitosta, jotta se nujertaa vangit sekä heidän psyykkisen vastustuskykynsä  tehokkaammin. Ja tietenkin myös USA:ssa on oma versionsa tuosta laitoksesta. Tarkemmin muistellen myös Suomessa on ollut tuollaisia leirejä, joihin ihmisiä suljettiin etnisen- tai poliittisen näkemyksensä perusteella, eli esimerkiksi Tammisaaren työsiirtola oli aikoinaan varattu poliittisille vangeille sekä myös Karjalaan perustettiin “siirtoleirejä”, joihin venäläiset sitten suljettiin. Olot noilla leireillä olivat kuulemma todella surkeat, ja vankeja luovutettiin usein myös Saksalaisten SS-joukkojen kuulusteltaviksi.


Auschwitzin komendantti  Rudolf Höss aikoinaan sanoi, niin ensimmäisen tapon tekeminen on miehelle vaikeaa, mutta myöhemmin se sitten muuttui täysin normaaliksi asiaksi. Tätä tietoa sitten on käytetty mm. erilaisten asevoimien palveluksessa olevien  “asiantuntijoiden” kouluttamisessa kautta koko maailman.  


Tuolloin käytettiin motivaattorina asepukua sekä siihen kuuluvaa valtaa, jonka mukaan esimerkiksi armeijassa tai jossain sitä vastaavassa poliisi- tai santarmiorganisaatiossa on rikos vastustaa esimiestä. Ja joskus armeijassa näkee vielä nykyäänkin henkilöitä, joiden mielestä esimies saa komentaa alaistaan vaikka ampumaan toisen ihmisen, tai seisomaan kiväärien eteen jossain “teloitusharjoituksissa”, jotka ovat oikeasti muuten kiellettyjä. Ja tuota sitten perustellaan sillä, että “kun yksi mokaa niin kaikkia rangaistaan”.


Tuolla tarkoitetaan sitä, että ryhmää kuritetaan kollektiivisella rangaistuksella, jos joku tekee vastoin esimiesten määräyksiä. On kuitenkin eräs salaliittoteoria, jonka mukaan jossain kaukaisessa maassa oli tehty sellainen koe, missä armeijan erikoisjoukkojen miehille oli puettu päälle räjähdeliivit tai heidän kehonsa sisään oli asennettu räjähteitä, ja sitten nuo miehet olivat saaneet käskyn metsästää toisiaan. Tuota koetta on myös epäilty salaperäisen “ARTICHOKE”-operaation yhteydessä tapahtuneeksi testiksi.


Syy miksi tuota operaatiota koskevat asiakirjat on tuhottu ovat edelleen hämärän peitossa, mutta jos kyseisen ohjelman tarkoitus on ollut luoda salamurhaajia tai valtiollisia “torpedoja”, jotka eivät koskaa kyseenlaista sitä, mitä heidän esimiehensä sanoo, niin tämä olisi varmasti sitten oikea tapa “kouluttaa” näitä henkilöitä.  Kun Etelä-Afrikan apartheid-hallitus sitten tunnettiin muutenkin vähän vähemmän liberaaleista sekä hellistä otteista, niin voi olla niin, että esimerkiksi CIA olisi sitten saanut apua tuolta valtiolta, kun he sitten ehkä alkoivat kokeilla noita aivopesuohjelmiensa eli “erikoiskoulutusohjelmien” kuten MKULTRA:n sekä muiden vastaavien ohjelmien  menetelmiä oikeisiin sotilaisiin. Kun puhutaan erilaisista täysin moraalittomista  sekä rikollisista tutkimuksista sekä kokeista, joita esimerkiksi lastenkotilapsille on tehty, niin silloin mieleen tulevat sellaiset kokeet, joissa lapsia on mm. opetettu pelkäämään pehmoleluja.


Tuota 1920-luvulla tehtyä testiä kutsutaan “Albert”-kokeeksi (Little Albert Experiment), ja siinä psykiatri nimeltään John B. Watson opetti “Albertiksi”-kutsuttua poikaa pelkäämään pehmoleluja niin, että aina kun tuo poika otti käteensä pehmolelun, niin silloin hänelle soitettiin kovaa ääntä, jolloin hän oppi sitten pelkäämään. Myöhemmin tuo Dr. Watson alkoi opettaa kyseistä poikaa pelkäämään myös eläimiä. Erään tarinan mukaan tuo “Pikku Albert” olisi ollut todellisuudessa nimeltään Josef Mengele. Kokeen suorittaja ajatteli, että myöhemmin tulevat kokemukset peittävät tuon testissä koetun trauman.  Tuo suuri tohtori Watson ei kuitenkaan muistanut sitä, että nuo elämän ensimmäisinä kuukausina sekä sekä vuosina saadut kokemukset jäävät ikään kuin traumaksi ihmisen muistiin. Ja myöhemmin nuo kokemukset saattavat ilmetä väkivaltaisena käytöksenä muita ihmisiä kohtaan.


Tuo testi suoritettiin aikoinaan John Hopkins-yliopistossa USA:ssa. Tuota testiä esitellään nykyään osana “klassista ehdollistumista” koskevaa teoriaa, mutta kuitenkin voidaan hyvin kysyä, että miten tuo kokemus sitten vaikutti tuohon lapseen hänen loppuelämänsä ajan. Ja joskus olen kuullut siitä, että esimerkiksi natsit olisivat kouluttaneet omia lapsiaan vihaamaan juutalaisia samalla metodilla, kuin mitä tuossa “Little Albert-kokeessa” käytettiin. Kuten tiedämme, niin jokaista tieteen alaa voidaan käyttää törkeästi väärin, ja siksi nimenomaan lasten kanssa työskenteleviltä pitää vaatia korkeaa moraalia sekä vastuuntuntoa, jotta nämä eivät sitten saa aikaan uusien kauhuelokuvien hahmojen aineellistumista kaduille.


Eli esimerkiksi Jammu Siltavuoren epäillään olleen tällä tavoin ikään kuin valmennettu tuohon tekoon, minkä hän teki ehkä avustajan kanssa kahdelle tytölle. Vaikka tekoa ei koskaan voida puolustaa, niin silti tuo tekijä on oppinsa tähän toimintaan varmaan kotoaan saanut. Siellä hänelle on opetettu niin, että kaikki mitä vahvempi tekee on oikein. Ja seuraukset sitten näkyvät joka kerran lehtien otsikoissa, joita kukaan ei koskaan varmasti halua lukea. Kuitenkin tuollainen “Jammu-Setä” on myös esimerkki siitä, kuinka ihminen muuttuu “täydelliseksi viholliseksi”, jonka kautta voidaan hakea lainmuutosta.


Hän oli useasti vankilassa ollut pedofiili sekä väkivaltarikollinen, jonka päälle oli helppo sitten laittaa tekoja, joita hän ei kuitenkaan ollut varmasti tehnyt. Ja tietenkin tuollainen “herra Siltavuori” kuului johonkin laitokseen, mutta se ei varmasti tee kenestäkään muusta väkivaltarikollisesta sen parempaa ihmistä, jos joku siltavuori on lapsia murhannut. Tällä tarkoitan sitä, että jokainen tietenkin istuu vankilassa siitä, mitä on tehnyt itse, eikä omia tekoja koskaan saa laittaa muiden päälle, vaikka hän kuinka iljettävä ihminen olisi.



Thursday, October 6, 2016

Lajien erikoiset käytöstavat sekä niiden kehityksen suhde lajin säilymiseen


Linnun höyhenillä on muuten väliä, kuten varmaan tiedätte. Tiedättekö muuten mitä varten esimerkiksi papukaijoilla ja joillakin muilla linnuilla on päälaellaan pitkiä höyheniä, joita ne nostavat hauskasti pystyyn laskeutuessaan oksalle? Ne eivät varsinaisesti ole koiraiden hääseremonioita varten, koska noilla linnuilla on nämä höyhenet aina, ja pariutumis- eli erityinen hääpuku on lintukoiraalla vain pariutumisaikana, jolloin siitä on hyötyä. Kyseisten sulkien tehtävänä on nimittäin aistia lintua kohti tulevat paineaallot, joten niillä on samanlainen tehtävä kuin kalojen kylkiviiva-aistilla. Eli ne auttavat lintua havaitsemaan sitä kohti tulevat viholliset, jotka voivat yrittää syödä sen.

Mutta lajityypillinen käyttäytyminen on luonut maailmaan monenlaisia hyvin erikoisia versioita esimerkiksi juuri lintujen höyhenpuvuista, ja kuten tiedämme niin lintujen maailmassa koiras on erittäin korea juuri pariutumis- sekä pesimä-aikanaan. Tuon höyhenpuvun tarkoitus on muuten vetää saalistaja pois linnun pesältä, eli huomaamaton naaras istuu pesässään ja saattaa jatkaa munien hautomista, kun peto syöksyy koiraan perään. Tämä takaa naaraan sekä munien säilymisen, ja joillain linnuilla on myös sellainen käytösmalli, että koiras alkaa käyttäytyä erittäin huomiota herättävästi, jos joku lähestyy sen pesää. Oudot käytöstavat ovat osa lajien selviytymistä tuolla julmassa luonnossa, ja yksi erikoisimmista lienee ihmisen aamu-ärtyisyys. Tuo käytösmalli on varmaan peräisin jostain kaukaisesta menneisyydestä, jolloin ihminen vaelsi savanneilla tai suurissa metsissä ja vietti metsästäjä-kerälijän elämää.

Jos Homo Sapiens kohtasi aamulla aamu-unisen tai nukkumaan menossa olevan eläimen, niin hän saattoi silloin surmata sen, jolloin koko hänen ryhmänsä sai siitä ruokaa ehkä koko päiväksi tai jos kyseessä oli isompi eläin kuten karhu tai hirvi, niin silloin ruokaa riitti pidemmäksi aikaa, varsinkin jos ilma oli kylmä, jolloin liha ei pilaantunut. Samoin jos hän sitten sai tapettua susilauman alfa-naaraan, niin silloin lauman saalistuskyky laski, ja se ei kilpaillut ihmisen kanssa niin tehokkaasti samasta riistasta. Saalistus on erittäin tärkeä osa petojen vuorokausirytmiä, ja suurin osa lajeista hoitaa sen tyylikkäästi, eli saalis surmataan nopeasti sekä äänettömästi ilman sen suurempaa dramatiikkaa. Kiduttaminen ei ole mitenkään saalistajaa hyödyttävää toimintaa, koska kivusta kiljuva saalis houkuttelee paikalle muita saalistajia. Mutta muutamissa tapauksissa saalistaja kiduttaa uhriaan erittäin pahasti.

Käärmeiden kohdalla tuo kiduttaminen johtuu usein siitä, että se puree jotain saalistajaa, ja vaikka esimerkiksi kalkkarokäärme tai jotkut valetarhakäärmeistä eivat tuolloin kehitä tarpeeksi myrkkyä kohteen välitöntä surmaamista varten, niin niiden maksaan sekä vereen vaikuttavat myrkyt aiheuttavat kammottavaa kipua sekä erittäin tuskallisen ja samalla varman kuoleman. Koska käärme haluaa tuolloin antaa uhrinsa kautta muille eläimille varoituksen, että sitä ei kannata haluta lounaaksi. Samoin eräillä koiraelämille on kehittynyt taipumus siihen, että saalista kidutetaan erittäin pahasti, ja se revitään elävältä kappaleiksi. Kyseiset eläimet ovat hyeenat sekä hyeenakoirat ja sudet, joiden saalistustapa on äärimmäisen raaka, ja sen tarkoitus on pelottaa muita eläimiä uhittelemasta noille koiraeläimille.

 Nuo koiraeläimet saalistavat usein paljon itseään suurempia saaliita, joten niiden metsästys on kaatamisen osalta hiukan tehotonta, mutta tuo säälimättömän repimisen tarkoitus on pelottaa esimerkiksi leijonia tai kissoja, ja kertoa niille, että noiden laumaeläinten poikaset kannattaa jättää rauhaan. Ja yleensä kissat sekä linnut tappavat uhrinsa äänettömästi, koska ne yksin elävinä tai verraten pienikokoisina tehokkaasti metsästävinä eläiminä eivät tarvitse kerrallaan niin paljoa ruokaa, että sitä ei voisi kantaa puuhun tai pesälle. Ja petolintu voi saalistaa valtavalla alueella, joten sen ei tarvitse kerralla ottaa niin suuria saaliita, että se ei niitä voisi pois voisi viedä, mutta hyeenoiden pitää saada ruokaa koko laumalle, jolloin ne kaatavat lauman suuria yksilöitä. Tämä johtaa sitten sellaiseen näytelmään, jota saamme kauhistella monissa luontofilmeissä.

What was before the Big Bang (Part II)

 What was before the Big Bang. (Part II) "Our universe could be the mirror image of an antimatter universe extending backwards in time....