Miksi presidenttien oikeudesta armahtaa omia alaisiaan kiistellään?

Trumpin lakimiesten on tietenkin valvottava toimeksiantajansa etua, mutta kuten varmaan tiedätte, niin esimerkiksi muotoseikkojen vuoksi tapahtuva tutkinnan lopettaminen ei varmaan palvele ainakaan Donald Trumpin kohdalla mitään muuta kuin sitä, että hän saa sitten jäädä vielä vähäksi aikaa presidentiksi. Kun keskustellaan presidenttien oikeuksista puuttua itseään koskeviin rikostutkimuksiin, niin tietenkin on monia ihmisiä, joiden mielestä tuollainen oikeus armahtaa itsensä olisi presidentin valtaoikeuksiin lisättävissä oleva asia, josta ei sen kummemmin tarvitsisi keskustella, koska se lisää "presidentin arvovaltaa". Kun puhutaan siitä, mitä tapahtuisi jos Donald Trump saisi oikeuden armahtaa avustajiaan, niin silloin tietenkin tätä vaihtoehtoa  alettaisiin ajaa läpi myös monissa muissakin maissa, joissa vannotaan vahvan johtajuuden nimiin. Mutta mitä sitten merkitsee se, että presidentti saisi armahtaa omia alaisiaan, ja miksi tuosta asiasta ei juurikaan keskustella missään julkisuudessa.

Vaikka presidenttiä pidetään jostain syystä epäpoliittisena henkilönä, niin tietenkin hänellä on omat mielipiteensä kaikista asioista. Se koskee kaikkia maailman presidenttejä, eli Trumpin muihin presidentteihin nähden on siinä, että hän on amerikan presidentti. Muut presidentit taas ovat omien maidensa valtionpäämiehiä. Valtionpäämiehet ovat ihmisiä, joiden mielipiteitä sitten seurataan, välillä ilmeisesti sitten myös toimittajien omia mielipiteitä esitetään presidenttien mielipiteenä, ja siitä sitten seuraa välillä keskustelua myös julkisuudessa.Vastuullisesti toimiva valtionjohto myös arvioi tekojensa vaikutuksia siltä kannalta, että heidän seuraajansa olisivat eri mieltä heidän kanssaan. Näet se että jonkun maan presidentti omaa sellaisen oikeuden, missä hänellä on oikeus esimerkiksi armahtaa sotilashenkilöitä merkitsee sitä, että hän voisi antaa joillekin sotilailleen käskyn surmata esimerkiksi poliittisia vastustajiaan.

Se merkitsisi Trumpin tapauksessa sitten sitä, että hän voisi antaa DELTA FORCE:n sotilaille käskyn teloittaa kilpailijoitaan, joten sen takia tällaisista oikeuksista ollaan hieman erimielisiä. Kun tuosta oikeudesta keskustellaan, niin tietenkin moni poliitikko on varmasti tuollaisen oikeuden takana, koska se vahvistaisi presidentin asemaa sisäpolitiikassa. Eli hän voisi silloin käskeä poliisia tai asevoimiaan salakuuntelemaan sekä estämään itseensä kohdistuvaa kritiikkiä levittävien kotisivujen levittämisen Internetiin. Ja sitten kun joku jää kiinni noista asioista, niin silloin hänet voitaisiin saman tien armahtaa. Syy miksi presidenttien valtaa halutaan korostaa, johtuu siitä, että joillakin ihmisillä on tarve saada maahan vahvoja johtajia, joiden perässä he sitten kipittävät, välittämättä edes kysyä sitä, miksi maassa pitää ikään kuin olla sellainen ihminen, joka henkilönä on sitten kaiken yläpuolella?

Tietenkin lain mukaan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa, mutta kun puhutaan vahvoista johtajista, niin silloin tietenkin pitää muistaa sellainen asia, että yhteen ihmiseen on helppo vaikuttaa imartelemalla häntä, ja kertomalla hänelle osatotuuksia. Sitten taas päästään mukavasti Platoniseen täydelliseen valtiotieteelliseen hierarkia-malliin, missä sotilaat vain tottelevat valtion johtajia eli filosofeja. Tuolloin Platon tietenkin teki mallista sotilaita imartelevan, eli siinä sotilaat voivat vierittää syyn epäonnekkaisiin sotaretkiin valtion johdon niskaan, ja samalla perustella omaa kansaa kohtaan osoittamaansa väkivaltaisuutta sillä, että nämä falangien miehet puolustivat valtiota. Ja tietenkin tuo sotilaiden taso noiden filosofien välissä oli hyvin tarkka siitä, että valtion johto sai aina ne versiot tiedonannosta, jotka palvelivat nimenomaan sotilaiden etua.

Mutta kun ajatellaan tarkemmin sitä armeijaa, missä Platon itse oli palvellut, niin silloin tietenkin hän ei jostain syystä kerro, että nuo samat tasot eli helootit, sotilaat sekä filosofit olivat myös sisällä armeijassa olevan valtarakenteen malli. Eli helootit olivat tavallisia sotilaita, jotka komennettiin falangiin aina kun heitä tarvittiin. Tuo Platonin valtiomallin keskipaikkeilla oleva osa taas on armeijassa varattu upseereille, ja ylin filosofien taso taas oli tuolloin falangien ylimpien komentajien taso. Eli tässä kolmiportaisessa hierarkiassa on jokaisessa hierarkkisessa tasossa samat kolme alatasoa, ja esimerkiksi heloottien tasolla ylin mies on ikään kuin sotilastason alin henkilö. Syy miksi tätä kutsutaan "ihannevaltioksi" on se, että se imartelee nimenomaan aseellisen voiman käyttäjiä. Ja tietenkin suuri filosofi halusi tuon hurjan joukon edessä sälyttää päänsä.

Kun tuota asetelmaa verrataan nykyiseen valtioon, niin tietenkin vahva johtaja olisi monien ihmisten mielestä "varmaan" todella mukava asia. Kuitenkin esimerkiksi itseä koskevan armahdusoikeuden hakeminen ei takuulla herätä ihmisten luottamusta poliittiseen johtoon. Tai ainakaan kukaan presidentti tai parlamenttiedustaja ei sitten varmaan tuollaista reformia ryhdy ensimmäiseksi  ajamaan. Näet tietenkin se kertoisi ihmisille, että hän kannattaa diktatuuria, ja ihmisiä pelottaa tällaiset oikeudet, mitkä nostavat presidentin lain yläpuolelle. Siksi noiden vahvojen vahvojen johtajien kannalta olisi hyvä, että nuo oikeudet olisivat sitten ensin vaikka Trumpilla, jotta voidaan sanoa, että "minä tarvitsen nämä armahdusoikeudet, kun ne on myös amerikan presidentillä".

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/lahteet-wp-lle-trumpin-asianajajat-tutkivat-keinoja-rajoittaa-muellerin-tutkintaa/6510258

https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/

Miksi platoninen ajattelutapa mairittelee sotilaita?

Platonilainen ajattelutapa miellytti nimenomaan spartalaisia sotilaita, koska se ikäänkuin vapautti heidät vastuusta, kun puhutaan sodista. Eli hän teki sotilaista ikään kuin vain käskyjen vastaanottajia tai välittäjiä, kun taas valtiossa valtaa pitivät hänen valtiomallissaan filosofit, jotka sitten myös kantoivat vastuun päätöksistään. Eli Platon tekee omassa filosofisessa mallissaan ihannevaltiosta sellaisen, että tuon hänen valtionsa käskyt jakaa filosofien ryhmä, joka johtaa kaikkea toimintaa ikään kuin kasvottomasti, ja jonka edustajia nuo sotilaat sitten ovat.

Toisin sanoen nämä taistelijat, tai miksi heitä nyt sanotaan ovat valtion johtajien edustajia helootteihin eli orjiin, joiden asema on lähinnä sellainen, että heitä tarvitaan tuossa Platonilaisessa ihannevaltiossa ainoastaan välttämättömään tuotantoon, ja kuten varmaan kaikki arvaavat, niin Platon ei jostain syystä asettanut sotilaalle muuta velvollisuutta kuin taistella valtion nimissä kaikkia vihollisia vastaan, mitä valtion johto sille antaa. Ja samalla sotilaat niin mukavasti eristivät valtiota johtavat filosofit kansasta, joka tekee työtä eli raataa pelloilla. Mutta kuten me nykyihmiset tiedämme, niin tietenkään mikään työ ei kuitenkaan ole pelkkää pelloilla raatamista, vaan myös tiettyjä muita asioita piti tuottaa, jotta valtion falangi olisi iskussaan. Ja tuo asia olivat pronssi- ja rautamiekat sekä panssarit, joita ilman ei noita sotilaita olisi ollut.

Platonin ongelmana tuossa mallissa oli se, että miekat ja panssarit sekä kilvet eivät valmistuneet itsekseen, ja siksi piti olla seppien ammattikunta, joka valmisti noita välineitä. Ja missään nimessä mikään sotilas ei niitä saanut ryhtyä tekemään, koska hän olisi silloin vaarantanut koko Platonisen yhteiskunnan ja voinut varustaa esimerkiksi oman falangin, joka olisi irrallaan valtiota johtavien filosofien komennosta. Se olisi saattanut aiheuttaa sen, että falangin päällikkö olisi voinut ruveta kuvittelemaan olevansa esimerkiksi Spartan kuningas, ja siitä olisi sitten seurannut varmasti monta mukavaa juttua kerrottavaksi.  Samoin pelloille ei sotilaiden olisi hyvä mennä, koska näitä hurjia falangien miehiä hallittiin ruuan avulla. Jos puhutaan siitä, että nuo miehet olivat täydellisiä tappokoneita, joiden rinnalla nykyaikainen kommandosotilas ja hänen koulutuksensa ovat leppoisia kävelyretkiä.

Noiden falangien miesten tuli surmata itsensä jos kuningas sattui käskemään. Toisin sanoen Spartan sotilaat olivat ikään kuin ihmisrobotteja, joita tuotettiin vain yhtä asiaa varten, nimittäin taistelemaan Spartan puolella, ja samalla tottelemaan omia esimiehiään kuin robotti, ja kun hän sitten palasi taistelusta, niin tietenkin silloin ongelma oli sellainen, että tuo henkilö sitten saattoi saada osakseen mainetta sekä suosiota, mikä ei miellyttänyt varmasti Spartan kuningasta. Todellisessa Platonin ihannevaltiosta oli reaalisosialismiin verrattavissa oleva ilmiö, jonka tarkoitus oli hiukan siloitella esimerkiksi Spartan kaltaisen valtion kuninkaan kivikovaa mainetta. Tuo "reaaliplatonismin" idea oli siinä, että Spartan kuningas oli yksinvaltainen ulospäin, ja hän tietenkin silloin oli siinä asemassa, että tuota miestä vihattiin, mutta jossain tapauksessa hän joutui hakemaan muualta tukea.

Ja tuo tuki oli tietenkin sellaista, että sitä ei kukaan voinut suoraan lähestyä. Kuningas tietenkin sai aina välillä ohjeita esimerkiksi oraakkelin välityksellä, mutta kukaan ei koskaan ollut nähnyt oraakkelia. Todellisuudessa tuo ennustaja oli mies tai nainen, joka toimitti tuolle kuninkaalle käskyn, joka tuli filosofeilta, joiden henkilöllisyys oli tietenkin salattu, Näet koska kuningas oli toimeenpanevan vallan johtaja, niin hän sai sitten paljon valtaa, mikä liittyi hänen työhönsä. Ja tuolloin oli vaara siitä, että tuo mies saisi päähänsä ruveta suosituksi. Kuten nykyään niin tuolloin antiikin Kreikassa oli poliitikkojen saatava kansan enemmistö taakseen, ja tuolloin saattoivat sitten sukset mennä noiden filosofien kanssa hieman ristiin. Se olisi saattanut sitten saada aikaan sellaista, että kuningas olisi sitten voinut haluta surmata  filosofeja.

Filosofit olivat sen takia platonisessa ajattelutavassa ikään kuin valtiota hallitseva luokka, joka ei kuitenkaan tehnyt operatiivisia päätöksiä. He olivat kuin jokin tietokonemaailman "Pilvipalvelu", josta kuningas sai tukea omille päätöksilleen, ja heidän roolinsa on lähinnä yleisjohdollinen sekä neuvoa-antava. Eli missään nimessä kuninkaan ei noita neuvoja tarvinnut noudattaa, ja siksi oraakkelien antamat ennustukset olivat välillä hyvin moniselitteisiä. Näin ei oraakkelien tarvinnut sitten pelätä sitä, että jos sotaretki meni huonosti, niin häntä siitä syytettäisiin. Kuitenkin esimerkiksi Thermopylain tappion jälkeen Spartalaiset syyttivät oraakkeleita lahjusten ottamisesta, ja heitä syytettiin siis samalla tuosta Spartalaisten tappiosta.

Oraakkeli oli hoviastrologian esikuva, ja hänen tehtävänsä oli tukea kuninkaan päätöksiä. Samoin hänen kauttaan toimitettiin sellaisia tietoja, että oliko kuninkaan sotaretkille luvassa tukea ulkoapäin, ja samoin kohteista hankittu tiedustelutieto toimitettiin kuninkaalle oraakkellien kautta. Esimerkiksi termi "Marsin ylikulku" saattoi tarkoittaa monia asioita, mutta yksi saattoi olla se, että toinen kuningas oli valmis hyökkäämään yhteisen vihollisen selustaan tai muuten estämään sen etenemistä esimerkiksi romauttamalla siltoja.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi