Pohjois-Korea on laukaissut ohjuksen Japanin ylitse, ja tämä tietenkin panee valtiot kehittämään kilpaa ABM (Anti Ballistic Missile) sekä ASAT (Anti Satellite) -järjestelmiä

Pegasus-raketti B-52:n siiven alla:  näitä samoja
raketteja voidaan käyttää myös satelliittien
tuhoamiseen sekä ballististen
ohjusten torjuntaan

Pohjois-Korean hallinnon linja on se, että saamalla aikaan sodan, voisi se sitten pysyä vallassa, ja provosoimalla tilannetta saa se sitten aikaan pelkoa vastustajan riveissä. Kun tämä valtio laukoo ohjuksiaan Japanin ylitse, on sen tarkoitus näyttää kansalleen, että vastustaja on heikko, ja tuo pieni ydinasevaltio saa tehdä, mitä se haluaa. Kuitenkin ihmisiä on varmasti ihmetyttänyt, että miksi Japani ei vastaa tuleen tulella, ja iske tuohon maahan. Syy Japanin passiiviseen toimintaan tämän provokaation yhteydessä lienee se, että tuolla laukaisulla halutaan ehkä testata Japanin asevoimien kykyä reagoida tällaiseen yllättävään ohjusten laukaisuun. Kun puhutaan tuollaisten ydinohjusten iskujen torjumisesta, niin tietenkin valtiolla on oltava kaksi eri järjestelmää tällaisten iskujen varalta, ja tuolloin pitää muistaa se, että on kaksi tapaa tehdä tuo yllätyshyökkäys.


Kuitenkin tuon operaation yhteydessä voi tapahtua siten, että tuo valtio laukaisee yllättäen EMP-aseen kohteen päällä, jotta se saisi sitten aikaan vastustajan puolustuksen lamaantumisen, jotta sen aseet voivat iskeä tehokkaammin. Ensimmäinen tapa on laukaista kohteena olevaa valtiota kohti yksittäisiä ydinohjuksia, joiden torjuntaan voidaan silloin käyttää THAAD-tyyppisiä kineettistä energiaa käyttäviä ohjuksia. Niitä voidaan ampua kiinteistä siiloista, eli nämä kineettiseen energiaan perustuvat aseet voidaan asentaa mihin tahansa rakettiin, ja esimerkiksi Minuteman III ohjus voi viedä helposti tuollaisen kärjen kiertoradalle, jolloin torjunta voidaan aloittaa jo vastustajan ilmatilassa. Jos tuollainen THAAD-kärki laukaistaan kiertoradalta kohti maan pintaa, niin silloin sen nopeus kasvaa erittäin suureksi, jolloin tuo 20 000 kilometrin tuntinopeudella lentävän esineen synnyttämä kineettinen energia tuhoaa melkein minkä hyvänsä kohteen.


Mutta noita aseita voidaan asentaa myös Pegasus-raketteihin, jolloin myös B-52 voi tuhota satelliitteja sekä ampua alas mannertenvälisiä ohjuksia, ja vaikka Delta tai Atlas-kantoraketti voi viedä ne hyvin korkealle radalle, jolloin nämä aseet sitten voivat tuhota myös geostationaarisella radalla olevia kommunikaatio-satelliitteja. Niiden kärjissä on ilmeisesti gamma-kameroita, joiden avulla nuo aseet löytävät hyökkäävän ohjuksen taistelukärjen niiden lähettämän radioaktiivisen säteilyn perusteella, mutta jos valtio sitten tekee massa-hyökkäyksen, missä käytetään sen koko iskuvoimaa, niin silloi noita hyökkääviä kärkiä voidaan tuhota esimerkiksi laukaisemalla niitä kohti ydinaseita, jotka sitten räjäytetään tuon ohjusparven keskellä, ja tuo ydinräjähdys sitten saattaa ne toimintakyvyttömäksi lämpöaallon sekä EMP-pulssien avulla, ja tuo jälkimmäinen on se syy, miksi ydinkokeita ei tehdä lähiavaruudessa.


Maapalloa kiertävällä radalla laukaistava ydinase saa aikaan hyvin voimakkaan EMP-pulssin, mikä tuhoaa elektroniikkaa hyvin laajalla alueella. Esimerkiksi USA:n Minuteman III-ohjuksen MIRV-bussissa, eli laitteessa mihin taistelukärjet on liitetty epäillään myös olevan ydinpommeja, joiden tehtävänä on luoda kohdealueelle voimakas EMP-isku, jolla sitten saadaan mahdolliset torjuntaohjukset pois pelistä, mutta kuten tiedämme, niin samat EMP-iskut vaurioittavat myös ohjusten maaliin hakeutumisen tarkoitettua järjestelmää. Yksi malli operoida EMP-aseilla olisi tietenkin se, mikä on esitelty elokuvassa nimeltään "Goldeneye", eli maata kiertävälle radalle olisi tuolloin laukaistu satelliitteja, missä on tuollainen EMP-pommi, ja kun satelliitti sitten lentää kohteen yli, niin sen vetypommi laukaistaan, mikä saa aikaan erittäin voimakkaan sähkömagneettisen pulssin, mikä tuhoaa kohdealueella olevan elektroniikan.


Toinen tapa olisi sitten käyttää esimerkiksi tutkasatelliitteja, joiden tutkaan annetaan vain valtavasti tehoa, jolloin syntyy niin sanottu non-nuke EMP, ja tuollaisen valtavan voimakkaan tutkan rakentamiseen ei tarvita muuta, kun tutkasatelliitti sekä sysäyskondensaattorit, joilla voidaan sitten tuon tutkan tehoa kasvattaa hyvin paljon, tai sitten tietenkin voidaan satelliittiin asentaa räjähde, millä sen virtalähdettä puristetaan, jolloin syntyy EMP-signaali, mikä tuhoaa elektroniikan hyvin laajalta alueelta. ohjusten torjunnassa vasta-EMP-aseiden tarkoitus on tuhota niiden kärkien ohjauselektroniikan, mikä ainakin vaikuttaa sen toimintaa. Samoin maalla olevia OTH (Over the Horizon) tukia voidaan käyttää hyvin tehokkaiden EMP-signaalien luomiseen, eli noihin lähetys-antenneihin vain johdetaan valtavan voimakas sähkövirta, mikä lisää tutkan lähettimen tehoa, niin että siitä lähtevä radioaalto olisi jopa useiden megawattien tehoinen.


Noiden aseiden tarkoitus on valmistella valtiota omaan ydiniskuun tai muuhun sotilaalliseen toimintaan, ja eletromagneettisten aseiden tarkoitus on nimenomaan tuhota vastapuolen elektroniikkaa, ja tietenkin jos kaksi samaan virtapiiriin kiinnitettyä tutkaa lähettää säteilyä niin, että niiden lähettämät signaalit leikkaavat toisensa syntyy leikkauskohtaan valokaari, minkä lämpötila on useita tuhansia asteita, ja jotka varmasti vahingoittavat lentokoneita sekä ohjusten kärkiä. Mutta kuitenkin suurin osa noista torjunta-aseista perustuvat siihen, että ohjuksia kohti laukaistaan sarja vastaohjuksia tai niihin suunnataan tappajasatelliittien tulitusta. Yksi varteen otettavista laitteista on nimeltään MKV (Miniature Kill Vehicle), mikä on hyvin pienikokoinen tappajasatelliitti, joka ampuu kohdettaan raketilla, ja tuo äärimmäisen pieni satelliitti voidaan lähettää radalleen esimerkiksi Pegasus-raketilla, ja se asemoidaan matalalle kiertoradalle, josta kyseinen väline voidaan sitten kohdentaa esimerkiksi ICBM-ohjuksiin.


Noita aseita on ajateltu käyttää myös muita satelliitteja vastaan, joten niissäkin on tapahtunut kehitystä. Nykyään esimerkiksi valokuvaustiedustelua varten rakennetuista satelliiteista puhuttaessa ei enää tarkoiteta yhtä tiettyä satelliittia. Miniatyrisointi merkitsee sitä, että Maapallon kiertoradalle lähetetään satoja tai jopa tuhansia pieniä satelliitteja, jotka toimivat sitten ryhmänä. Kun tuollaiseen satelliittiparveen laukaistaan THAAD, niin silloin tietenkin se voi menettää pari ryhmään kuuluvaa laitetta. Nuo satelliittit ovat sellaisia normaaleja peiliteleskooppeja, joita myydään esimerkiksi optikkoliikkeissä, ja niihin on kiinnitetty ohjausyksikkö, mikä saa ne toimimaan ryhmässä kuin yksi suuri satelliitti. Tuolloin ryhmäkäytäntöjen avulla sitten saadaan tuo satelliittien parvi yhdistämään kuvansa elektronisesti, jolloin muutamien kymmenien senttien suuruisten satelliittien peileistä saadaan sama teho kuin esimerkiksi 15 metrin Newton-teleskoopista.


Samoin kommunikaatio- sekä ELINT (Electronic Intelligence)-satelliitit pyritään tekemään mahdollisimman pieniksi, jotta niihin on vaikeaa osua. Samalla niiden antennit pyritään valmistamaan mahdollisimman ohuesta rautalangasta, jotta niistä voidaan tehdä mahdollisimman suuria. Vaikka THAAD:in kaltainen ase sitten sattuisi osumaan tuohon satelliittiin, niin sen antenni on niin suuri, että siihen voi tulla muutamia reikiä. Näiden satelliittien runko on vain säilykepurkin kokoinen, ja sen toiminta perustuu kokonaan integroituihin piireihin, jolloin niiden runko voidaan tehdä hyvin pieneksi. Syy miksi nämä satelliitit sitten kestävät kosmista säteilyä erittäin hyvin, johtuu siitä että niiden runko on sisältä peitetty lehtikullalla, joka estää tehokkaasti kosmista säteilyä vahingoittamasta sen elektroniikkaa, joka näin kestää pidempään.


Kun puhutaan siitä, että hyökkäys muita satelliitteja vastaan tapahtuu nimenomaan kineettistä energiaa käyttävillä aseilla johtuu siitä, että nämä välineet ovat halvempia sekä turvallisempia kuin ydinaseet. Ydinaseiden ongelmana on se, että niiden räjähdyksessä muodostuvat radioaktiiviset hiukkaset jäävät kiertämään maapalloa, ja ne vahingoittavat kaikkia radalla olevia satelliitteja. Kineettiseen energiaan perustuvat satelliittien tuhoamiseen tarkoitetut menetelmät pitävät sisällään erilaisia raketteja sekä konekivääreitä. Eli oikeastaan osa tappajasatelliiteista on ikään kuin kiertoradalla olevia raketinheittimiä, joiden etu konekivääriin nähden on se, että nämä aseet eivät aiheuta rekyyliä, joka suistaa tuon asejärjestelmän pois radaltaan. Tietenkin tykkien sekä konekiväärien toiminta on myös täysin mahdollista, jos vain täsmälleen vastakkaiseen suuntaan aseen suusta sitten laukaistaan sama määrä ruutia, jolloin vastakkaiseen suuntaan kohdistuva rekyyli estää satelliittia kääntymästä väärään suuntaan.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Onko joku hakkeroinut Yhdysvaltain laivaston hävittäjän?

USS John S. McCain (DDG 56)
vuonna 2014 otetussa kuvassa
(Lähde Navysite.de)

Taas on käynyt niin, että USA:n laivaston hävittäjä on kolaroinut kauppa-aluksen kanssa Aasiassa, ja tämä sitten panee miettimään sitä, että onko tuo Arleigh-Burke luokan hävittäjä nimeltään USS John S.  McCain (DDG-56)  oikeasti hakkeroitu jonkun kolmannen osapuolen toimesta? Kun puhutaan tämän tyyppisistä hävittäjistä, jotka edustavat USA:n laivaston tehokkainta iskukykyä, niin sellaista ei saisi kyllä tapahtua, että laiva törmää vahingossa toiseen alukseen.

Näet tuollaisen erittäin nykyaikaisen ohjushävittäjän kaappaaminen voisi tapahtua niin, että aluksen kylkeen ajetaan kauppa-aluksella, ja sitten kannelle siirtyy kommandoryhmä, joka eliminoi tuon hävittäjän miehistön. Kun mietitään tilannetta, missä huippuluokan tutka- ja tietokonejärjestelmillä varustettu alus törmää toiseen laivaan keskellä merta, ja kukaan ei muka huomaa tuota vaaraa, niin silloin kyseessä on todella vakava puute aluksen turvallisuudessa. Näitä törmäyksiä on nyt tapahtunut kaksi kappaletta, ja se sitten tarkoittaa sitä, että noiden alusten tietoturvassa voi olla hyvin vakavia puutteita, koska niiden tutkajärjestelmien olisi pitänyt varoittaa tuosta uhkaavasta törmäyksestä.


Vaikka aluksen päällikkö luottaisi täysin noihin automaattisiin laitteisiin, jotka varoittavat kaikesta mahdollisesta, niin hänen pitäisi kyllä pitää myös perinteisillä kiikareilla varustautuneita vahteja mahdollisen toimintahäiriön varalta. Ja tuollainen toimintahäiriö voisi olla se, että joku on hakkeroinut hävittäjän tietojärjestelmän. Se miten tuollainen toimenpide tehdään on erittäin helppoa, jos hyökkääjä tuntee kohdejärjestelmän, mihin hän aikoo tehdä hyökkäyksen. Tuolloin riittää, että esimerkiksi johonkin laivan elektroniseen avaimeen ujutetaan tuollainen pieni koodinpätkä, joka sitten saa aikaan sen, että sen tietokoneen palomuuri ei tunnista jotain troijalaista, joka avaa sitten "takaportin" tuohon järjestelmään.


Eli joku yksittäinen tunniste vain poistetaan sen tietokannoista, joista sen virustorjunta etsii vahingollista koodia. Näet virustorjuntaohjelmisto etsii viruksia tiettyihin tietokantoihin tallennettujen tunnisteiden avulla, ja tuo toiminta muistuttaa hiukan oikoluku-ohjelmiston toimintaa, kun se käy dokumentin läpi sana sanalta ja merkki merkiltä. Tuon takaportin kautta sitten voi hakkeri ujuttaa siihen vahingollista koodia, mikä saa sitten laivan tietokoneet sekoamaan. Kun puhutaan tuollaisista huippunykyaikaisista ohjushävittäjistä, joiden toiminta on pitkälle automatisoitua, niin aina välillä kysytään, että miksi noita tietokoneita käytetään tuossa aluksessa. Tietokoneiden tehtävänä on esimerkiksi ohjata aluksen CIWS-järjestelmää, mikä tarkoittaa sen ohjusten torjuntaan tarkoitettua tykistöä eli Vulcan-Phalanx- IT-tykkejä sekä ohjusten torjuntaan tarkoitettuja ohjuksia, sekä myös kohdentaa aluksen omia hyökkäysohjuksia kohteisiin, joita halutaan tuhota.


Nämä aseet vaativat tulenjohtoonsa tietokoneen, joka suuntaa niiden tulitusta ohjusten kärkiin, ja CIWS toimii siten, että tykkitornin tutka seuraa Vulcan- konetykin ammusten liikettä ilmassa, sekä korjaa automaattisesti tykin suuntaa, jotta sen ammukset osuvat suoraan ohjusten kärkiin. Todellisuudessa suuntausjärjestelmä on paljon mutkikkaampi kuin pelkkä tutka, eli siinä käytetään tutkan ja lasertutkan eli LIDAR:in lisäksi ESM (Electronic Surveillance Measure)-järjestelmiä, eli tutkanpaljastinta, mikä auttaa kohteen löytämisessä ja infrapunasensoreita, joilla se sitten kohdistaa ammuksensa ohjusten kärkiin, ja syy miksi tämä järjestelmä on automaattinen johtuu siitä, että ihminen ei ehtisi kääntää tykkiä kohti kohdettaan. Tämän järjestelmän akilleen kantapää on sitten riippuvuus automatiikasta sekä valtava ammusten kulutus, joten siksi laivasto on ottamassa sen tueksi käyttöön elektromagneettisia tykkejä sekä lasereita, joilla pyritään vähentämään ammusten kulutusta.


Kun puhutaan tuosta ratatykistä, niin itse uskon, että laivasto on tarkoittanut käyttää tuota asetta lähinnä suorasuuntaustykkinä sekä IT-aseena, ja tietenkin siinä on sellainen etu, että tuo ase ei tarvitse hylsyjä, ja koska tuon aseen teho perustuu kineettiseen energiaan, niin sen läpi voidaan ampua rautanauloja, jolloin ammuksia saadaan mukaan enemmän. Tietenkin tuon tykin ammuksen kantama on 180 kilometriä, jolloin pitää käyttää ohjautuvia kranaatteja, jotta tulitus olisi tehokasta. Mutta uskoisin että valtioita kiinnostaa myös normaalin tykin korvaaminen sähköisellä tykillä, jolloin saadaan aikaan 150 mm. tykki tai raskas kranaatinheitin, jonka tulinopeus olisi valtavan suuri. Tuolloin kyseessä olisi vain uusi tapa käyttää perinteisiä tykkejä, ja kuten olen kirjoittanut, niin ratatykki ei tarvitse toimiakseen ruutia, jolloin leimahdus ei paljasta tykin paikkaa eikä ammus tarvitse tuolloin hylsyä.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Valtioiden välit kiristyvät aina välillä, ja jos kyseessä on ydinaseita hallussaan pitävä valtio, niin silloin tietenkin sanamuodot ovat erittäin kovia verrattuna valtioihin joilla ei niitä ole.

Ydinkoe "Plumbbob Stokes"  räjähdys on kuvattu
voimakkaan himmentimen läpi keskellä päivää
joten se varmaan kertoo jotain aseen kirkkaudesta
Nevada 7.9.1957
(Kuva I)

USA:n ja Pohjois-Korean välit ovat kiristyneen, mikä sitten tietenkin kielii siitä, että si maailmaan on tullut uusi tekijä, jonka toimintaa kannattaa vähän seurata. Kun puhutaan siitä, että Pohjois-Korea hyökkäisi Guamille, niin mitään kovin suurta sotilaallista hyötyä ei tästä tempusta sille olisi. Ja seurauksena olisi varmaan se, että USA vastaisi iskuun joko sukellusveneestä tai maalta ammuttavalla ballistisella ohjuksella. Mutta tuohon voimankäyttöön vastaaminen tietenkin on erittäin ikävä asia, mikä varmasti aiheuttaa erittäin paljon kuolleita. Kuitenkin jos Pohjois-Korea hyökkää Guamilla olevia USA:n sotilaallisia kohteita eli lähinnä lentotukikohtaa vastaan, niin silloin tietenkin tuon valtion pitää vastata voimaan voimalla.


Se että Pohjois-korean johto käyttää kovaa kieltä sekä esittelee kaiken maailman hyökkäyssuunnitelmia omassa valtiollisessa mediassaan kertoo siitä, että tuon maan johto kokee olevansa uhattuna. Ja siksi sen pitää sitten lähteä uhkaamaan jotain läntistä valtiota. Kun puhutaan puhtaasti hyökkäyksestä Guamille sekä siihen käytettävistä ohjuksista, niin silloin tietenkin voidaan suoraan sanoa, että noiden aseiden tarkkuus ei ehkä riitä siihen, että ne iskisivät tuolla saarella olevan lentotukikohdan kohdalle, mutta tietenkin tuho saarella olisi erittäin suuri ja ydisaastetta vapautuisi ilmakehään, jos taistelukärki räjähtäisi kosketuksesta, jolloin ilmakehään nousee paljon radioaktiivista pölyä.


Tekstin päällä oleva kuva Ydinkoe "Plumbbob Stokes":sin (Kuva I) räjähdyksestä, joka tapahtui 7.9.1957 klo 12.25.002  on kuvattu voimakkaan himmentimen läpi keskellä päivää joten se varmaan kertoo jotain aseen kirkkaudesta. Mutta kuten tiedämme, niin aivan niin tehokas tuo kammottava väline ei ole kuin mitä on väitetty, ainakaan jos kyseessä on sotilaallinen kohde. Mutta siviilikohteeseen iskiessään ne ovat hyvin tehokkaita massatuhon aiheuttajia. Strategisten iskujoukkojen tukikohdissa on aina omat varoitusjärjestelmät tällaisten tilanteiden varalta, missä joku yrittää iskeä niitä vastaan ydinaseilla.


Toisin sanoen niiden henkilöstöllä on koulutus toimia tuossa tilanteessa, sekä heillä on myös käytössään suojavarusteet sekä jodia, mikä tietenkin estää jonkin verran säteilysairautta, joka saa alkunsa siitä, kun henkilö imee radioaktiivisia hiukkasia keuhkoihinsa. Samoin ydinasetukikohdissa on käytössä vesisuihkuja, joilla ydinaseen nostama pöly saadaan laskeutumaan maahan sekä myös kyky sekä taito kerätä radioaktiivista romua säiliöihin. Eli niillä on oma turvaryhmä tuollaisen tilanteen varalta, missä ydinkärki vaurioituu tai jopa räjähtää levittäen radioaktiivista materiaalia ympäriinsä. Mutta siviileille tällainen tapaus voi olla hyvin ikävä asia.

https://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Plumbbob

Mutta tietenkin on mahdollista sellainen asia, että Kim Jong-Un olisi saanut "mustasta pörssistä" hankkimiensa Ukrainalaisten rakettimoottorien lisäksi muutamia ohjusten suuntauslaitteita, joilla hän sitten voisi suorittaa nuo iskut Guamille. Olisi muuten mukava tietää, että ovatko nuo ohjukset sitten kiinteää- vai nestemäistä polttoainetta käyttäviä aseita, koska jos Pohjois-Korealla olisi käytössään kiinteää polttoainetta käyttäviä pitkän matkan ohjuksia, niin silloin se voisi suorittaa iskuja hyvin lyhyellä varoitusajalla, koska nuo polttoaineet varastoidaan itse rakettiin.


Jos taas tuo maa hankkinut vain  nestemäistä polttoainetta käyttäviä raketteja, niin silloin se joutuu tankkaamaan ohjuksensa ennen iskua, mikä antaa enemmän varoitusaikaa. Toki on olemassa sellainen mahdollisuus, että tuon valtion käytössä olisi sellaisia nestemäisiä polttoaineita käyttäviä ohjuksia, joiden polttoaine varastoidaan rakettiin, jolloin tietenkin voidaan sanoa aseen olevan hyvin nopeasti käytettävissä. Tuollaiset lähinnä typpihapon hapettavaan ominaisuuteen perustuvat polttoaineet ovat kuitenkin hyvin syövyttäviä ja siksi niiden käyttö on ongelmallista, koska ne saattavat sitten syövyttää säiliön puhki. Tuon takia nämä rakettiin varastoitavia nestemäisiä polttoaineita käyttävät raketit ovat jonkin verran epäluotettavia, koska jos niiden typpihappoa sisältäviin hapetinsäliöihin tulee korroosiota, niin silloin ohjus pahimmillaan räjähtää varastossaan, ja tuo korroosio voi johtua siitä, että niiden lasitukseen on tullut halkeamia, joiden kautta typpihappo pääsee kosketukseen säiliön pinnan kanssa.


Noissa raketeissa käytetään usein hydratsiinia polttoaineena, ja noiden kemikaalien sytytys tapahtuu siten, että typpihapon annetaan vain koskettaa hydratsiinia, jolloin ne syttyvät itsestään palamaan, ja tuon takia nämä kemikaalit ovat hyvin vaarallisia. Hydratsiini on erittäin myrkyllistä, ja sen myrkyllisyys vastaa lähinnä hermokaasua, joten tuon aineen vuoto voi surmata useita ihmisiä. Kun puhutaan siitä, että millainen Pohjois-Korean ydinase on, niin uskoisin että nämä aseet ovat oikeastaan puhtaaseen terroriin tarkoitettuja "hehtaaripyssyjä", joilla ei ole mitään käytännön tekemistä esimerkiksi sellaisten aseiden kanssa, jotka voivat tuhota komentobunkkereita tai lentotukikohtia.


Vaikka ydinase on tietenkin hyvin tehokas ja näyttävä, niin kuitenkin sen teho on sotilaallista kohdetta vastaan paljon pienempi, kuin yleisesti kuvitellaan. Nykyaikaisen sotilastukikohdan rakenteet on tehty sellaisiksi, että paineaalto ei kohdistu niihin suoraan, vaan noiden maan päällä olevien installaatioiden kaarevat muodot ohjaavat räjähdyksen paineaaltoa viistottain ylös, ja noissa rakenteissa käytetään sellaisia materiaaleja, että ne irtoavat kokonaisina alustastaan, jolloin niiden aiheuttama sirpalevaara on mahdollisimman pieni.


Ja nykyään nämä melko kevyet rakenteet tehdään niin, että niissä on useita kerroksia, eli käytännössä nuo maan päällä olevat kevyet suojarakennukset, joita näkyy monissa vietnam-elokuvissa ovat useita erillisiä sisäkkäisiä peltisiä rakennelmia, jotka peitetään vielä tulenkestävällä teltalla. Tai tietenkin tuo teltta voi sijaita myös hangaarin sisällä, ja sen tarkoitus on peittää sen sisällä oleva lentokone, jotta sen salaisuudet eivät paljastu sivullisille. Tuossa teltassa voi olla myös metallikudos, mikä suojaa konetta EMP-säteilyltä. Mutta tietenkin myös maanalaisten tunnelien suuaukko voidaan peittää sellaisella puolipalloa muistuttavalla hangaarilla, joka suojaa sen luukkua. Ja tuolloin tuon bunkkerin tuhoaminen onnistuu maan sisään tunkeutuvalla niin sanotulla seismisellä kärjellä.


Tuollaisen taistelukärjen vastatoimiin kuuluu sellainen ratkaisu, mitä on käytetty esimerkiksi NORAD:in sekä myös Venäjän komentobunkkerien suunnittelussa. Eli tuo bunkkeri on sijoitettu valtavaan keinotekoiseen luolaan, ja se muistuttaa itseasiassa valtavaa teräsbetonista valmistettua laatikkoa. Tuo laatikko on sitten asennettu hydraulisten mäntien varaan, jotta jos ydinaseen aiheuttama shokkiaalto osuu siihen, niin tuo bunkkeri ei tuhoudu tärähdyksessä niin helposti. Noita installaatioita vastaan on tehty sitten sellaisia ydinaseita, jotka iskevät ikään kuin jonossa samaan paikkaan. Eli kun ensimmäinen ydinkärki on tehnyt maahan kraaterin, niin sen jälkeen tuohon kraateriin osuu lisää ydinkärkiä, ja lopulta sitten nämä kärjet kaivavat maahan niin syvän aukon, että ne paljastavat bunkkerin katon, jolloin se tuhoutuu.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

GPS (Global Positioning System) tarvitsee myös tehokkaan "Backup-järjestelmän", jotta jos sen satelliitteihin kohdennetaan jonkinlainen isku, niin navigoinnin tarkkuus ei kuitenkaan laske.

GPS-satelliitti 

Kyberturvallisuus voi palauttaa vanhanaikaisen LORAN-laitteen takaisin arvoon arvaamattomaan. LORAN on siis vanhanaikainen merillä käytettävä kolmiomittaukseen perustuva navigaatio-laite, joka perustuu siihen, että laivassa oleva suuntomoradio ottaa suuntiman kahteen tai kolmeen maalla olevaan kiinteään radioasemaan, ja sitten noiden suuntimalaitteen antamien kulmien avulla laiva tai lentokone paikantaa itsensä valtamerillä, missä ei ole käytettävissä maamerkkejä.

Nykyisin LORAN-laite on korvattu lähes kokonaan satelliittien kautta toimivilla GPS (Global Positioning System)-laitteilla, mutta noiden laitteiden ongelma on siinä, että GPS-satelliitit voidaan hakkeroida, ja jos tuo hakkerointi tapahtuu oikealla hetkellä, niin esimerkiksi sukellusveneen tai sota-aluksen kyky paikantaa itsensä vaarantuu. Jos tuo hetki on se, kun alus laukaisee ohjuksensa, niin silloin tuo ase voi lentää jopa kilometrien verran sivuun kohteestaan. Kuitenkin LORAN-aseman heikkous on siinä, että sen paikka on helppo suuntia, ja sitä vastaan voidaan hyökätä tutkaan tai muuhun radioaaltoja säteilevään kohteeseen kuten WLAN-sekä GSM-tukiasemiin hakeutuvilla ohjuksilla, jotka tuhoavat sen antennit hyvin tehokkaasti.

Toisaalta noihin GPS-järjestelmän satelliitteihin voidaan kohdentaa ASAT-aseita, jotka hakeutuvat kohteeseen tuon satelliitin lähettämän radiosäteilyn avulla. Eli tuolloin kyseessä on siilosta tai mobiiliasemasta laukaistava suurikokoinen radiomaaleja kohti hakeutuva ohjus, joka voi olla kohtalokas myös LACROSSE:n kaltaiselle tutkasatelliitille. GPS- ja tutkasatelliitteja vastaan suunnattu  ASAT-ase olisi ikään kuin jättimäinen HARM (High Speed Anti Radiation Missile)- ohjus, ja se sitten voisi olla Pegasus-raketin muunnos, joka voidaan laukaista esimerkiksi TU-26 “Backfire” tai B-52 pommittajan siiven alta. Tuon takia on ajateltu, että perinteisen LORAN-laitteen modernisoitu versio voisi toimia GPS:n rinnalla ikään kuin varmistusjärjestelmänä, jossa lentokone tai laiva kykenee paikantamaan itsensä lähettämättä itse elektronista ääntä.

Tuo kyky on hyvin tärkeä, jos esimerkiksi kyseessä on STEALTH-operaatiosta, niin silloin pienikin elektroninen signaali voi paljastaa STEALTH-pommikoneen sijainnin, ja sen takia koneen kyky käyttää maastokuvion vertailuun perustuvaa navigointia iskun aikana voi olla kohtalokasta. Tuo maastovertailuun perustuva navigointijärjestelmä on nimeltään DSMAC (Digital Scene-Matching Area Correlation), ja se toimii samalla tavoin kuin risteilyohjuksissa käytetty tämän navigointilaitteen versio, eli ensin maapallon kiertoradalla oleva satelliitti ottaa tuon lentokoneen aiotusta reitistä tutka- sekä muita valokuvia, jotka sitten siirretään STEALTH-pommikoneen tietokoneen muistiin.

Sitten lentokoneen autopilotin kontrolli-tietokone vertaa muistissaan olevia kuvia niihin kuviin, mitä sen tutkat sekä kamerat syöttävät koneen tietojärjestelmälle. Tutkan käyttö noiden “genimap”-kuvien luomiseen on sikäli kannattavaa, että silloin voidaan eliminoida sään vaikutus navigointilaitteisiin, ja tuolloin lentokoneen pohjassa oleva altimetritutka kuvaa samalla koneen alla olevaa maata, jotta lentokone pysyisi oikealla reitillä.

Tutkaan perustuva korkeusmittari auttaa koneen autopilottia pitämään se absoluuttisella korkeudella maan pinnasta. Tuo aktiivinen lentokorkeuden mittaaminen antaa lentokoneelle mahdollisuuden lentää jatkuvasti esimerkiksi 200 metrin päässä maan pinnasta vaikka kone lentäisi mäkisellä tai vuoristoisella alueella. Ja jos autopilotti on varustettu tekoälyllä, niin lentokone sitten kykenee välttämään törmäyksen maahan myös silloin kun lentäjä on kytkenyt automaattiohjauksen päälle, ehkä siksi että hän haluaa tehdä vielä jotain varmistuksia ennen pommien tai ohjusten laukaisua.

Tuollainen kone kuitenkin on helppo havaita radiosuuntauslaitteella, ja siihen voidaan kohdentaa IT-tykkien tulitusta. Nykyaikaiset nopeat IT-tykit voidaan varustaa lämpökameroilla, joiden avulla jopa STEALTH-koneiden pakokaasut saadaan näkyviksi, ja tietenkin tuollaisella tykillä voidaan ampua varsinkin keskikorkeudella lentäviä STEALTH-koneita alas. Samoin esimerkiksi mikroaalto- sekä laseraseet voivat tuhota noita koneita hyvin tehokkaasti, jos ne vain ensin havaitsevat nuo tutkassa näkymättömät koneet. Ja nykyään myös esimerkiksi SU-27 hävittäjissä on FLIR (Forward Looking Infra Red) eli eteenpäin katsova infrapunakamera, jolla se löytää hyvin helposti maan lähellä lentävät STEALTH-koneet. Tiedetään että Venäjällä on käytössään pitkälle kehitettyjä Laseriin ja muihin sähkömagneettisiin sätelyn lajeihin perustuvia aseita, joiden avulla se kykenee tuhoamaan havaitsemansa STEALTH-koneen.

Kuitenkin tuollainen tilanne, missä kohteena ovat terroristit, on mahdollista käyttää jopa robottilentokoneita, jotka voivat iskeä autonomisesti kohteeseen. ja juuri näitä autonomisia robotteja pidetään erittäin suurena uhkana maailmanrauhalle. Kyseessä on siis esimerkiksi SU-27 tai F-15 hävittäjäpommittajan robottiversio, ja kehittyneen tekoälyn avulla nuo lentokoneet kykenevät väistämään myös niitä vastaan ammuttuja ohjuksia, ja vaikka kone menetettäisiin tuollaisessa operaatiossa, niin silloin ei kuitenkaan lentäjä vahingoitu tai vaarannu. Jos käytössä on selektiivinen laitteisto, niin silloin voidaan kohteet määrittää siten, että tiettyjä kohteita kuten suuria sota-aluksia sekä ballistisia ohjuksia kuljettavia yksiköitä vastaan voi tuo hävittäjä sitten tehdä myös “kamikaze”-hyökkäyksiä.

Eli tiettyjen kohteiden arvo viholliselle on niin suuri, että tuollainen robottikone voidaan myös ohjata kohdetta päin tällaisessa iskussa, ja vaara on siinä että esimerkiksi jonkun matkustaja- tai kuljetuskoneen autopilotin ohjelmisto korvataan tällaisella ohjuksissa sekä rynnäkköroboteissa käytettävällä ohjelmistolla.Tuolloin voi käydä niin, että tuo matkustaja- tai kuljetuskone voi lentää jotain taloa päin, jos lentäjät eivät saa autopilottia kytkettyä pois päältä. Robottien avulla ilman miehistöä lentävät pommikoneet eivät ole mitään sen ihmeellisempiä laitteita kuin mitä risteilyohjukset ovat.

Noissa operaatioissa käytettävät järjestelmät ovat oikeastaan aivan samoja, kuin mitä käytettiin Toisessa Maailmansodassa eli tuolloin voidaan käyttää LORAN-järjestelmää missä kohteen päälle on suunnattu ristikkäin kaksi radiosädettä, ja robottikone lentää toista sädettä pitkin, ja kun toinen säde on kohdistettu, niin että se leikkaa tämän “johtosäteen”, niin siinä kohtaan voi hävittäjä sitten pudottaa pomminsa tai kytkeä kohteentunnistimensa päälle. Roboteissa tuo tunnistin toimii siten, että sen tietokoneen muistiin on syötetty kuva kohteista, mitä halutaan tuhota, ja sitten kun kohde näkyy, niin robotti tulittaa sitä esimerkiksi laser-ohjattavalla pommilla tai ohjuksella.

Tietenkin tuollaista LORAN-laitetta voidaan muuttaa niin, että se on myös tietoturvan kannalta järkevä käyttää, eli se voidaan koodata niin, että vain omat lentokoneet kykenevät hyödyntämään tätä järjestelmää. Nimittäin GPS-järjestelmän häirintä on yhtä helppoa kuin muidenkin digitaalisten tietojärjestelmien toiminnan estäminen. Esimerkiksi WLAN-verkkoja tai GPS-järjestelmää voidaan häiritä samoilla välineillä, millä häiritään normaaleja tutkia, ja sen takia juuri raskaat häirintäkoneet ovat suoranainen uhka mille tahansa GPS-laitteita tai WLAN-verkkoa hyödyntäville joukoille. Ja sen takia pitää myös GPS:lle kehittää joku korvaava järjestelmä, jos sen satelliitit joutuvat jostain syystä pois toiminnasta.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Pohjois-Korean ohjuksista hiukan lisää, eli miksi niitä oikeastaan pelätään?

Yllä on kuva Pohjois-Korean uudesta mobiiliasemaan sijoitetusta ICBM- ohjukseksi nimetystä aseesta, joka pienen kokonsa perusteella ei ehkä kykenisi kantamaan ydinkärkeä USA:aan, mutta kemiallisia sekä biologisia aseita sen avulla voidaan tietenkin kuljettaa melko pitkiäkin matkoja. Vaikka ase ehkä on hyvinkin epätarkka, niin silloin kuitenkin voidaan sanoa, että biologisten aseiden levittämiseen tarkoitetun ohjuksen ei tarvitse olla tarkka. Toisaalta siinä voi olla pieni ydinkärki, ja ehkä kyseessä on joku ASAT-ase, jota on ajateltu käyttää USA:n vakoilusatelliitteja vastaan. Tuon aseen kohdentamisen ongelma on siinä, että jos se ei saa tietoonsa lähtöpisteen koordinaatteja, niin silloin ase ei voisi lentää tarkasti kohteeseensa.

Toisaalta en usko että Pohjois-Korealla on myöskään kovin kehittyneitä Inertia sekä tutkanavigointijärjestelmiä, joten siksi ohjuksen tarkkuus ei ehkä kovin hyvä ole. Toimiakseen tehokkaasti nämä navigointilaitteet tarvitsevat tehokkaat tietokoneet, joiden avulla tutkan ottamaan kuvaa maasta verrataan ohjuksen muistissa olevaan kuvaan, ja kun kuvat ovat päällekkäin, on ohjus oikeassa kurssissaan. Toimiakseen tuo laite vaatii kuitenkin satelliittien tai lentokoneiden ottamia kuvia kohde-alueestaan, jotta ohjuksen muistiin saadaan kuva, jota navigointilaite vertaa tutkan antamaan kuvaan.

Mutta ennen kuin taistelukärki voi ryhtyä vertaamaan kuvia, tarvitaan Inertiaksi tai hyrräjärjestelmäksi kutsuttua navigointijärjestelmää. Tuo järjetelmä  ohjaa asetta gyrohyrrien ja kallistusanturien antamien tietojen perusteella, kunnes sen kärki kääntyy kohti maata, ja tutkaan perustuva DSMAC (Digital Scene Matching Area Correlation)-järjestelmä alkaa verrata ohjuksen muistissa olevaa kuvaa siihen kuvaan, mitä tutka alkaa antaa tuosta alueesta, ja kun kuvat ovat päällekkäin, niin sillon ohjus on oikealla radallaan. Tietenkin voidaan käyttää myös optista tähtäintä, jolloin tutka on korvattu kameralla, ja tuo järjestelmä on hyvin tarkka, ja sitä käytetään myös taktisissa ohjuksissa, joita laukaistaan lentokoneista tai helikoptereista.

Eli kun ohjuksen imagetunnistin joka on oikeastaan sama ohjelma, mikä käytetään kasvojen tunnistuksessa tunnistaa kohteen, niin se laukaisee ohjuksen kohti tätä maaliaan, mikä sitten tietenkin vähentää lentäjän tarvetta keskittyä tuohon operaatioon. Tuolloin kohteiden kuvat on syötetty ohjuksen muistiin, ja sitten vain tarvitsee lähteä lentämään, ja kun kohde on tähtäimessä tulittaa lentokone kohdetta välittömästi ellei tämä näytä IFF-merkin avulla, että se on oma panssari tai telavaunu.

Voidakseen lentää tarkasti myös lennon alkuvaiheessa tarvitsee ohjus kaksi pistettä sen mistä se lähti ja mihin sen pitää iskeä. Eli Inertia ohjaa ohjusta kunnes sen kärjen tutka saa sitten kuvaa kohteena olevasta alueesta, ja se voi sitten ryhtyä hienosäätämään kärjen suuntausta. Ja kaikkein helpoin tapa saada selville ohjuksen laukaisupiste on käyttää  satelliittinavigaattoria, joka syötää ohjuksen paikkatiedot automaattisesti sen kärkeen. Tuon takia esimerkiksi Venäjällä on oma GLONASS-järjestelmänsä, jota se voi käyttää tuollaisen mobiiliaseen suuntaamiseen.


Pohjois-Korean ydinasetta pidetään melko primitiivisenä välineenä, jolla ei ehkä ole muuta käyttöä kuin siviilikohteisiin suunnatut massatuho-hyökkäykset, joilla ei ole mitään tekemistä minkään muun kuin terrorin välineenä. Ja kun tuota maan ydinohjelmaa tarkastellaan siltä kannalta, että sillä ainoastaan taataan Kim Jong Unin vallan säilyminen, niin sen ainoa tarkoitus silloin vain eristää tuota pientä valtiota entisestään. Uskoisin että Pohjois-Korealla on kahden tyyppisiä ydinaseita.


Ohjuksia jotka voidaan lähettää iskuun kohti Japania sekä USA:aa eli lähinnä Alaskan voisi ajatella olevan realistisessa mielessä se kohde, mihin Pohjois-Korea suuntaa iskunsa, tai tietenkin sellainen outo hypoteesi voidaan ottaa lukuun, että Pohjois-Korea laukaisee ohjuksensa kohti Shanghaita. Sitä kautta sen johto yrittäisi saattaa USA:n ja Kiinan avoimeen konfliktiin toistensa kanssa. Tuolloin se voisi käyttää esimerkiksi laivaan piilotettua asetta, joka solutetaan vaikkapa juuri Shanghain satamaan, ja sitten laukaistaan siellä, jolloin voidaan olettaa käyvän niin, että Kiinan johto voisi uskoa hyökkäyksen tulevan USA:n taholta, ja siinä käytetyn STEALTH-ohjuksia. Kuitenkin tämän aseen lisäksi tuolla maalla voisi olla käytössään myös ydinmiinoja, joiden tarkoitus olisi tukea maan johdon sisäpoliittista asemaa.

Noilla miinoilla tarkoitan siis paikalleen sijoitettuja ydinräjähteitä, jotka voidaan laukaista kauko-ohjauksella. Kyseiset miinat on saatettu valaa talojen perustuksiin, ja jos tuossa maassa sitten käy niin, että siellä syntyy kapina, niin silloin voi valtionjohto räjäyttää nuo aseet saadakseen tilanteen palautettua omiin käsiinsä, ja ehkä tuo on osittain se syy, miksi kyseisessä maassa ei tapahdu mitään sen suurempia kapinoita.

Tietenkin Kim Jong Unilla on käytössään valtava määrä kemikaaleja sekä biologisia aseita, joiden käyttöä varmasti pelätään enemmän kuin mitään muuta. Ja voihan tuo mies sitten tuottaa myös reaktoreissaan radioaktiivisia aineita, joita sitten kylvetään ihmisten päälle kranaateilla, joiden ruudin sekaan on voitu lisätä esimerkiksi radiumia tai muuta ydinjätettä. Kun ajatellaan sitä, että Pohjois-Korean uusi ohjus on melko pieni, sekä sitä että kyseessä on mobiilisemassa oleva väline, niin silloin tietenki voidaan sanoa suoraan, että mikään kovin tarkka tuo väline ei kuitenkaan ole. Mutta terroriaseena se varmasti on hyvin tehokas pelote.

Näet jos tuon aseen kärkeen asennettaan biologinen ase, niin silloin kyseessä on äärimmäinen pelote. Vaikka ydinaseita pidetään kaikkein pelottavimpina massatuhon välineinä, niin todellisuudessa bakteriologiset sekä viruksiin perustuvat biologiset aseet ovat paljon vaarallisempia ihmiskunnalle kuin ydinase. Bioaseet ovat ikään kuin hiljainen massatuhonnan menetelmä, jonka käytöstä ei ehkä koskaan jää kiinni. Tuo hyökkäys muistuttaa valtavan laaja-alaista salamurhaa, eli tuolloin vihollisen alueelle aiheutetaan vain voimakas epidemia, mikä sitten voi surmata suuren osan noista hyökkäyksen kohteena olevista ihmisistä.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Tulisiko USA Eurooppalaisten liittolaisten avuksi vai ei kas siinä vasta pulma?

SS-25 "Sickle" paraatissa Venäjällä

Tänään taas sitten on ollut esillä sellainen asia, kuin että USA:n presidentti Donald Trump ei ehkä tulisikaan Eurooppalaisten liittolaistensa turvaksi, ja tämän takia Euroopan pitäisi luoda jotain uutta sekä omaa puolustuksensa turvaksi. Tuolloin tuli esiin sellainen asia, mikä on koko NATO:n olemassaolon ajan ollut ikään kuin kaapissa odottamassa. Nimittäin onko Euroopan järkevää tai edes mahdollista toimia siten, kuin esimerkiksi liittoutuneet toimivat Toisessa Maailmansodassa, jolloin Britannian sekä Ranskan turvaksi tullut USA ja sen asema valtamerentakaisena valtiona mahdollisti täysin häiriöttömän sotatarviketuotannon siitä lähtien kun se liittyi Joulukuun 6. päivänä 1941 sotaan.

Kun puhutaan NATO:n droktiinista, niin silloin tietenkin tulee mieleen, että onko tuollaisen kuvan toistaminen mahdollista nykyaikaisten aseiden maailmassa, missä sukellusveneillä voidaan iskeä hyvin syvällä sisämaassa olevia kohteita vastaan joko konventionaalisella että ydinräjähteellä. Ja tietenkin voidaan sanoa, että Trump on pelkuri, joka saattaa jättää Euroopan turvaamisen tosipaikan tullen. Kuitenkin hän on ikään kuin vankina tuossa kongressikeskuksessa, ja jos  sitten mielenosoittajat näkevät, että limusiinista loppuu bensa keskellä mielenosoittajia, niin silloin varmaa pelkäisivät kaikki muutkin. Näet kun puhutaan sellaisesta tilanteesta, että Venäjä osoittaa aggressiota Eurooppaa kohtaan, niin silloin tietenkin tilanne on aivan toinen kuin silloin, jos esimerkiksi uhkaaja olisi arabimaiden tasolla oleva valtio.

Venäjällä on iskuvoimaa sekä tehokkaita ydinaseita, joiden käyttö olisi tietenkin erittäin tuhoisaa, ja se merkitsisi sitten ehkä lähes koko ihmiskunnan loppua, joten tuollaisella iskuvoimalla voi olla sellainen vaikutus, että Valkoinen talo ei ehkä lähtisi tukemaan Eurooppalaisia  liittolaisiaan samalla innolla, kuin mitä se on tukenut liittolaisiaan Arabiassa eli Lähi-Idän konfliktissa, joka on jatkunut lähes yhtämittaisesti vuodesta 1945 saakka.  Venäjän ydinasepelote on niin voimakas, että ehkä tuollaisessa tilanteessa, että Venäjä uhkaa Eurooppa USA sitten perääntyy. Kuitenkin voidaan samalla sanoa, että tietenkin on paljon ihmisiä, joiden mielestä Trump on pelkuri, joka ei koskaan tulisi muuta tekemään, ja tietenkin häntä on hyvin helppo trollata, kun sitten tuota miestä verrataan esimerkiksi Vladimir Putiniin, joka lentelee suihkuhävitäjillä ja ajelee isoilla moottoripyörillä. NATO koostuu itsenäisistä tai ainakin melkein itsenäisistä valtioista, joiden oma politiikka voi olla muuta, kuin mihin virallinen NATO on sitoutunut.

Mutta kuten tiedämme, niin sellainen ihminen joka muita haukkuu pelkuriksi, on sitä usein ihan itse. Se että esimerkiksi joku toimittaja on seuraamassa vaikkapa G-20-kokousta, varmaan herättää pelkoa, jos talon ulkopuolella lentelevät kivet. Se varmaan panee toivomaan, että poliisin ketju pitäisi nuo kivien heittelijät poissa tuosta talosta.

USA:n ongelma maailman kartalla on se, että tuon valtion pitää olla jokaisessa maailman konfliktissa jotenkin mukana, mutta samalla unohdetaan se, että myös Venäjä käyttää omankädenoikeutta maailmassa. Syy siihen miksi nämä kaksi valtiota ikään kuin rohmuavat liittolaisia ympäri maailmaa, on se että niiden globaalit operaatiot vaativat erittäin hyvän tukikohtien verkoston ympäri maailmaa, jotta esimerkiksi SPETSNAZ tai DELTA-joukkoja voidaan kuljettaa operaatio-alueille.

Yleensä tuollaisen osaston kuljettaminen operaatio-alueelle tapahtuu siten, että ensin iskuryhmä sekä sen välineet lennätetään johonkin tukikohtaan isoilla kuljetuskoneilla, ja sitten tuo ryhmä jatkaa yleensä helikoptereilla esimerkiksi johonkin laivalle, jonka kautta mahdollinen isku tapahtuu, ja tuohon ensimmäiseen operaation osaan tarvitaan maalla olevia tukikohtia. Nimittäin isot nelimoottoriset Iljushin Il-76 tai C-5 “Galaxy” tyyppiset kuljetuskoneet eivät voi operoida suoraan laivoilta, ja ryhmän lennättäminen helikoptereilla esimerkiksi Afrikan rannikolla partioivaan sota-alukseen USA:sta tai Venäjältä on todella vaativa prosessi.

Nuo koneet tuovat kaikki ryhmän tarvitsemat varusteet, eli pikaveneet sekä helikopterit on tietenkin myös saatava tuonne tukikohtaan. Kuitenkaan maailmanpolitiikka ei enää pyöri vain kahden supervallan ympärillä, vaan myös Kiina sekä Intia ja muita Kauko-Idän maita on tulossa jakamaan kansainvälistä kakkua. Tietenkin ydinaseiden pelote-arvo on ymmärretty myös monissa muissa maissa kuin vain supervaltojen joukossa. Ja kun Afrikkaa ajatellaan strategisessa merkityksessä, niin sen sademetsistä saa helposti esimerkiksi EBOLA-virusta, jota sitten joku saattaa viljellä esimerkiksi soluviljelmissä, ja asettaa kranaattien sisään.

Eli Afrikka kiinnostaa varmasti kaikkia, jotka haluavat hankkia käyttöönsä esimerkiksi biologisia aseita. Ja kun ydinaseita sitten aletaan käyttää, niin johonkin Afrikkaan sijoitettu merimaaliohjuspatteri voi aiheuttaa valtavaa tuhoa vastapuolen laivastolle. Mutta jos esimerkiksi Kuubaan sijoitettaisiin vaikkapa korkeasti mobilisoitu SS-25 “Sickle” patteri, niin sillä voisi uhata USA:aa todella tehokkaasti. Kun ajatellaan esimerkiksi Kuuban ohjuskriisiä vuodelta 1962, niin joidenkin ihmisten mielestä Neuvostoliiton aikaan on saatettu suunnitella jo käytöstä poistettujen SS-20 “Saber” IRBM (Intermediate Range Ballistic Missile) ohjusten sijoittamista Kuubaan. Noilla huippuaseilla olisi voitu iskeä yllättäen vaikkapa Philadelphiassa olevia tukikohtia vastaan. Ja nykyään tietenkin myös korkeasti mobilisoitujen ICBM (InterContinental Ballistic Missile) -tasoisten ohjusten sijoittaminen tuolle saarelle kyllä kiinnostaisi Venäjän hallitusta.

Tuolloin 1960-luvulla oli ydinsota todella lähellä, ja ehkä jotkut NATO-kenraalit sitten Kylmän Sodan aikaan ajattelivat sijoittaa esimerkiksi taktisia “Lance” tai “Pershing”-ohjuksia Pohjois-Norjaan, jossa sijaitseva Altan lentotukikohta olisi oiva sijoituspaikka noille aseille. Tuolloin voisi syntyä esimerkiksi “Murmanskin ohjuskriisi”. Samoin Norjan rannikolta voidaan laukaista myös risteilyohjuksia kohti Murmanskin laivastotukikohtaa sekä alueen telakoita. Eli tämä saattaa olla syynä siihen, miksi tuosta vuoden 1962 ohjuskriisistä ei enää olla kovin paljoa puhuttu. Kun keskustellaan siitä, miten paljon USA sitten tukisi oikeassa sodassa Eurooppaa riippuu siitä, että olisiko tuossa konfliktissa mahdollisuutta siihen, että tuon sodan syy voitaisiin laittaa esimerkiksi jonkun USA:n Eurooppalaisen liittolaisen niskoille.

Tuo syy voisi olla venäläisvähemmistöön kohdistuva vaino, joka sitten tarjoaisi Valkoiselle talolle ikään kuin takaoven tuosta tilanteesta. Se palkkaako Trump sitten kenraalin omaksi ulkoministerikseen tai miksikään muuksikaan ministeriksi on vähän arvailujen varassa. Nimittäin kenraalit eivät koskaan mitään kovin sovinnollisiia ihmisiä ole, mutta se että esimerkiksi G-20-kokousta uhkaillaan kivillä, ei varmaan ole kenenkään mielestä kovin linjakasta. Joten tietenkin olisi varmaan mukava järjestää seuraava kokous Moskovassa, missä Kreml varmaan osaa pitää myös järjestystä yllä.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Miksi Venäjä on niin tarkka juuri Kaliningradin ilmatilasta?

"Project 1910 Kashalot" eli UNIFORM
Murmanskin satamassa

Kuten kaikki me olemme varmasti lukeneet, niin Venäjä on hyvin ärhäkkä lähettämään hävittäjiään hätistelemään nimenomaan Kaliningradin alueen lähellä lentäviä lentokoneita sekä laivoja. Samoin muiden koneiden ja laivojen pelottelemiseen käytettävä konetyyppi on näköjään SU-27-rynnäkköhävittäjä, jota pidetään yhtenä Venäjän ilmavoimien pelätyimmistä sekä eniten tehokkaista välineistä, niin se sitten panee miettimään, että mitä siellä Kaliningradissa sitten oikeastaan piilotellaan, kun niin nopeasti tuollaisia rynnäkköhävittäjiä lähettävät häiritsemään muita?

Kun tuota Kaliningradin alueen laivastotukikohtaa ajatellaan tarkasti, niin sen ero esimerkiksi Kronstadtin tukikohtaan nähden on se, että sieltä operoivat alukset pääsevät nopeasti suoran melko laajalle vesialueelle, missä ne voivat suorittaa manöövereitä paljon vapaammin kuin kapealla sekä karikkoiselle Suomenlahdella operoidessaan, jolloin esimerkiksi sukellusveneen on helpompi piileskellä merellä kuin lähtiessään Kronstadtista, ja sen operointialue on laajempi. Tuolloin veneen sijaintia on vaikeampi ennakoida kuin jos se liikkuisi kapealla merialueella kuten Suomenlahdella.


Uskoisin että esimerkiksi Kaliningradissa olevaan tukikohtaan on sijoitettu pienoissukellusveneitä, joita Venäjän laivasto käyttää rauhan aikana tiedusteluun sekä sodan sytytyttyä SPETSNAZ:in sukeltajaryhmien tukemiseen sekä väylien ja satamien miinoittamiseen. Pienoissukellusvene on oikeastaan vain kutistettu versio normaalista sukellusveneestä, ja se voi pienen kokonsa takia partioida esimerkiksi saaristossa, missä se kykenee liikehtimään paljon vapaammin kuin  70-metrinen KILO-luokan alus. Pienoissukellusvene voi iskeä kohteeseen samoilla aseilla kuin sen isommat "kollegat", mutta sen iskuvoima tietenkin on rajoittuneempi. Eli yleensä tuollaisessa noin 10-40 metriä pitkässä veneessä on usein torpedoita, mutta ne on asennettu veneen ulkopuolelle, jolloin niitä on yleensä kahdesta neljään.


Nämä veneet saattavat olla verustettu erilaisilla manipulaattoreilla, joilla ne kykenevät kuljettamaan konventionaalisia tai ydinräjähteellä varustettuja miinoja kohteisiin, kuten satamiin sekä kapeisiin väyliin. Tuollaiset miinat voidaan räjäyttää sekä SONAR-laukaisimilla tai sitten niissä on akustinen hydrofonitunnistin, joka tunnistaa kohteet, joita vastaan tuollaista räjähdettä kannattaa käyttää. Samoin kääpiö- tai pienoissukellusveneiden tehtävänä on asentaa esimerkiksi merenpohjaa pitkin kulkevien kaapeleiden lähisyyteen laitteita, joilla noita kaapeleita pitkin kulkevia signaaleja voidaan vakoilla.


Niissä on yleensä erityisherkkiä valokennoja, joilla nuo laitteet kykenevät havainnoimaan valokaapelissa kulkevaa valoa. Tuo havainnointi tapahtuu siten, että tuo kaapeli suljetaan äärimmäiseen pimeyteen, missä valokenno voi havainnoida tuon valokaapelin sisällä olevan valon kirkkauden muutoksia.  Tai sitten eräänlaiset hiukan akkukaapelia muistuttavat elektrodit, joilla nämä välineet voivat havainnoida kuparikaapelissa kulkevan sähkövirran jännite-eroja.  Noin 40-metriä pitkät erikoistehtäviin tehdyt Venäläiset  X-RAY (Project 678/1851 Nelma /X-ray) tai ydinkäyttöisen UNIFORM-luokan sukellusveneet ovat ehkä myös tarkoitettu muiden sukellusveneiden sekä pinta-alusten valtaamiseen. Noita veneitä ei Venäjällä kovin paljoa ole, joten niitä on käsitelty samoissa artikkeleissa.

http://www.globalsecurity.org/military/world/russia/678.htm


Kuten joskus olen kirjoittanut, niin tuollaiset erikoisoperaatioihin varatut veneet kuten 69-metriä pitkä ydinkäyttöinen UNIFORM  (Project 1910 "Kashalot") voidaan varustaa ulos työnnettävällä ilmalukolla, jonka väliseinän välistä pumpataan ilma pois, jolloin se tarttuu toisen sukellusveneen kylkeen tai pinta-aluksen pohjaan tällaisella metallisella imukupilla. Tämän jälkeen valtausryhmä voi leikata kohteen kyljestä palan esimerkiksi laserilla tai polttopuikolla, ja sitten kommandot voivat tunkeutua tuohon alukseen. Noita pienoissukellusveneitä voidaan siirtää paikasta toiseen esimerkiksi kuljettamalla niitä tavallisten laivojen pohjaan tehdyssä kuljetuskotelossa tai sitten ne voidaan kytkeä vaikka toiseen sukellusveneeseen, ja silloin niitä on vaikea havaita.

https://en.wikipedia.org/wiki/Kashalot-class_submarine

Itämerellä noiden pienten sekä ketterien veneiden käytöstä on enemmän hyötyä kuin suurten sukellusveneiden käytöstä, vaikka toki Itämeren eteläosa tarjoaa hyvää tilaa myös esimerkiksi isojen ydinsukellusveneiden toiminnalle. Ja tuollaiset melko suuret esimerkiksi SIERRA (Project 945 "Barracuda" ) veneet voidaan ajaa Itämerelle Murmanskin kanavan kautta, jolloin niitä ei ehkä havaittaisi, jos muut laivat tekevät niille "äänimaskia", mikä tarkoittaa että niiden potkurin äänet peitetään muiden alusten potkurien metelillä, jotta esimerkiksi Suomen merivoimien vesikuuntelulaitteet eivät niitä havaitse.

https://en.wikipedia.org/wiki/Sierra-class_submarine

Mutta olisiko esimerkiksi risteilyohjuksilla varustetusta avomerellä tapahtuvaan toimintaan tarkoitetusta hyvin tulivoimaisesta 107 metriä pitkästä SIERRA-luokan veneestä Itämerellä Venäjälle mitään hyötyä on sitten kysymys, mihin ei ole vastausta. Mutta kuitenkin sen tulivoima varmasti riittäisi voittamaan suuren osan Itämeren maiden laivoista, ja sen risteilyohjukset voisivat konfliktissa aiheuttaa todella rumia tappioita NATO:lle, jos niillä isketään esimerkiksi Gdanskin, Hampurin sekä Kielin ja Kööpenhaminan satamiin, lentokentille sekä NATO:n ohjustorjunta-järjestelmän ohjuksia vastaan.  Ja tietenkin myös tehtaat ovat tämän SS-N-21 "Sampson" (K-10 "Granat") ohjusten kohteiden luettelossa.


Eli mikään heiveröinen väline tämä vene ei ole, koska se on varustettu tehokkailla risteilyohjuksilla sekä torpedoilla. Ja joidenkin asiantuntijoiden mielestä SIERRA ei ole ehkä tarkoitettu niinkään taistelusukellusveneeksi kuten esimerkiksi ALFA oli, vaan tuon SIERRA-luokan veneen tehtävänä olisi enemmänkin iskeä vihollisen maakohteita vastaan, joten Itämereltä tuleva risteilyohjuksin tehty hyökkäys voisi yllättää NATO:n pahasti. Se voisi hiipiä lähelle rannikkoa, ja iskeä hyvin tehokkaasti sekä rannikolla että sisämaassa olevia teollisuus ja sotilaskohteita vastaan.


Jos kohteet ovat esimerkiksi Hampurin lähellä olevia teollisuuskohteita, niin torpedoputkista ammuttavilla SS-N-21 "Sampson"-ohjuksilta ei kovin pitkään kestäisi lentää noihin kohteisiin. Lentokenttiä vastaan tuo ase voi käyttää rypäletaistelukärkeä tai se voidaan varustaa myös panssaria läpäisevällä konventionaalisella sekä ydinkärjellä, joten se on oikeastaan vain Venäjän kopio Tomahawk risteily-ohjuksesta, joten SS-N-21:tä käytetään varmasti samalla tavoin ja sen kärkien valikoima on varmaan samanlainen kuin Tomahawkin arsenaali on.


 http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/hultqvist%20puolustusministeri%20ven%C3%A4j%C3%A4-67482

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Miksi Pohjois-Korean ohjus lensi niin tavattoman korkealle? Eli yrittikö Kim Jong Un rakentaa ASAT eli satelliittien tuhoamiseen tarkoitetun aseen

Pohjois-Korean uusi ohjus nousi 2000 kilometrin korkeuteen, mikä sitten sai aikaan pohdintaa siitä, että yrittikö tuo valtio esitellä ohjusta, joka kantaisi USA:aan, mutta sitten sen suunnistusjärjestelmä olisi pettänyt, ja tuo ase olisi noussut pystysuoraan ylöspäin, jolloin se olisi saavuttanut tuon mainitun korkeuden. Itse uskon kuitenkin että tuon aseen tarkoitus olisi ehkä toimia ASAT- aseena eli satelliittien tuhoamiseen tarkoitettuna ohjuksena, jolla tuo valtio voisi ampua alas tai oikeastaan tuhota  sen yli lentävät vakoilusatelliitit.

ASAT- ohjus voidaan varustaa sekä kineettiseen energiaan perustuvalla taistelukärjellä että atomiräjähteellä, joka räjähtäessään aiheuttaisi valtavan EMP-pulssin sekä plasmarenkaan kehittymisen Maan ympärille, mikä sitten aiheuttaa varmasti useiden satelliittien tuhoutumisen, ja esimerkiksi Kiinalla tiedetään olevan korkealle radalle lentäviä ASAT-ohjuksia, jotka ovat oikeastaan muunnettuja mannertenvälisiä ohjuksia, joita sitten voidaan käyttää esimerkiksi USA:n merivalvonta- sekä muita satelliitteja vastaan. Kuitenkin kineettiseen energiaan perustuva taistelukärki on myös todella helppo valmistaa, ja jos tuo maa haluaa tuhota sillä sen yli lentäviä satelliitteja, niin silloin sillä on jo käytännössä tuossa operaatiossa tarvittava tekniikka hallussaan.

Tuollainen taistelukärki voisi olla yksinkertaisesti vaikka laakerinkuulilla ympäröity pienellä konventionaalisella räjähteellä varustettu kärki, joka laukaistaan tuolle Pohjois-Korean ylittävälle lentoradalle. Tuolloin nuo metallikuulat voidaan asemoida kyseiselle radalla, missä ne sitten aiheuttavat suuren uhan sillä oleville satelliiteille, joita käytetään tuon suljetun maan valvomiseen. Tuollainen rautakuuliin perustuva ASAT-ase oli suunnitteilla esimerkiksi Neuvostoliitossa 1980-luvulla maan vastavetona kiertoradalle sijoitetuille magneetti-tykeille.

Nuo teräskuulat olisi ammuttu matkaan esimerkiksi Sojuz-Fregat raketeilla, ja ne olisi laitettu kiertämään vastakkaiseen suuntaan kuin niiden kohde, ja jos tuollainen teräskuula olisi törmännyt vaikka “PROJECT THOR”:ina tunnettuun valtavan voimakkaaseen ratatykkiin, niin silloin tuo äärettömän kallis ase olisi tuhoutunut välittömästi, koska törmäysnopeus olisi ollut niin valtava.

Kun puhutaan tuollaisista ASAT- sekä ABM-aseista, niin kaikkein yksinkertaisin tapa operoida noilla välineillä, olisi laukoa Maan kiertoradalla ristiin rastiin lentäviä teräskuula-parvia, joilla sitten voitaisiin maan kiertorata tyhjentää satelliiteista. Noiden kuulien laukaiseminen tietylle radalle merkitsee sitä, että kyseistä  kiertorataa ei voisi mihinkään enää käyttää, ja tuollainen kuulaparvi pitäisi tuon radan poissa käytöstä todella pitkän aikaa.

Teräskuula-latausten käyttö kiertoradan tyhjentämiseen on niin yksinkertaista, että sitä ei välttämättä edes ole tarpeen kokeilla, koska käytettävä tekniikka on niin yksinkertaista, että sitä voidaan sanoa täydellisen varmaksi. Tarvitaan vain raketti, jonka kuormatila on täytetty teräshaulilla, tai mikä tahansa kiinteä kappale sopii tuolla kiertoradalla projektiiliksi. Eli todellisuudessa noiden haulien paikalla voi olla vaikka pikkukiviä, ja ne vain laukaistaan raketilla taivaalle. Sen jälkeen tuossa lastitilassa oleva pieni räjähde vain levittää nuo kappaleet pitkin taivasta. Tai sitten satelliitteihin voidaan kiinnittää pusseja, joissa on räjähde, jolla niissä olevat kappaleet saadaan sitten levittäytymään pitkin Maapallon kiertorataa.

Tuollaisen laitteiston kokeilu on tietenkin vaikeaa, koska se sitten lisää maapalloa kiertävien avaruusromun kappaleiden määrää, ja vaarantaa monia satelliitteja sekä myös ISS- eli kansainvälisen avaruusaseman. Tuon takia eivät myöskään esimerkiksi ASAT-kokeet ole kovin yleisiä, koska niissä sitten lisätään avaruudessa olevien pari senttisten eli pienen ruuvin tai mutterin kokoluokan hiukkasten määrää. Nuo hiukkaset ovat kaikkein vaarallisimpia avaruusromun kappaleita, koska niitä ei näe maasta kovin helposti. Ja siksi esimerkiksi kansainvälistä avaruusasemaa ei ehkä huomata varoittaa, jos tuollainen hiukkanen lähestyy sitä.

Toisaalta saattaa olla niin, että Pohjois-Korea haluaa valmistaa FOBS:n eli (Fractional Orbital Bombardment System), joka toimii siten, että ydinkärki asemoidaan ensin maapalloa kiertävälle radalle, josta se sitten ohjataan kohti kohdettaan. Tuollainen ase on oikeastaan vain äärimmäisen korkealle ammuttava MIRV (Multiple Independently Targetable Reentry Vehicle) -yksikkö, joka voi pommittaa maapalloa joko matalalta kiertoradalta, mutta tuo ase voidaan tietenkin ampua myös hyvin kauas maasta.

Eli kuten tässä haluan korostaa, niin missään nimessä tuollaisen aseen rakentaminen tai käyttö ei ole sidoksissa mihinkään tiettyyn kantorakettiin. Tämä tarkoittaa sitä, että tuollaisen ydinaseen laukaisemiseen avaruuteen voidaan käyttää myös esimerkiksi jotain USA:n Delta- tai Venäjän Sojuz-Fregat-tyyppistä rakettia, jolla se saadaan lentämään vielä korkeammalle. Tuolloin esimerkiksi satelliittiin joka on sijoitettu geostationaariselle adalle voidaan asentaa taistelukärki, ja kun tuo ase sitten aktivoidaan, niin se voidaan laukaista erittäin lyhyellä varoitusajalla kohteeseensa

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Pohjois-Korea sekä kova retoriikka

Yllä Pohjois-korean Taepodong-2 ohjusten kantama
(Washington post)

Kovat puheet sekä kova retoriikka ovat asioita, jotka kuuluvat tämän päivän politiikkaan, ja kun puhutaan Pohjois-Korean tilanteesta, niin silloin tietenkin kaikki toivovat tilanteen laukeavan ilman sotaa. Mutta toisin voi käydä. Näet tuon pienen mutta samalla hyvin suljetun valtion johtoa halutaan painostaa tekemään myönnytyksiä lännen suuntaan kovilla uhkauksilla.

Syy miksi näin toimitaan, on se, että Kim Jong Unin toimet naapurimaissaan ovat olleet kansainvälisen lain vastaisia. Tai ainakin ne salamurhat eli poliittiset assasinaatiot, jotka on näytetty myös televisiossa ovat tekoja , joita väitetään tuon miehen käskystä tehdyiksi, ovat ilmeisesti saaneet aikaan sen, että myös kyseistä maata kohtaan osoitettu retoriikka alkaa pikku hiljaa koventua. Saattaa kuitenkin olla niin, että nuo Kimien perheeseen kohdistuneet murhat on teettänyt joku muu, joka kuuluu ehkä Pohjois-korean huippusalaiseen eliittiin, joka käyttää itsestään nimeä ”Huone 39” tai ”Huone”

Tai kuka tietää mitä tuolle Pohjois-Korean presidentille on näistä asioista ylipäätään kerrottu, ja kukaan ei varmuudella tiedä, onko noiden salamurhien takana edes Kim Jong Un, vai onko maassa todellisuudessa käynnissä valtataistelu, jossa Kimien perheeseen kohdennetaan murha-aalto, ja sitten joku kulisseissa häärivä taho saattaa tällä tavoin haluta ottaa tuon maan omiin käsiinsä. Tuollaisella ehkä maan asevoimien taholta tulleesta aloitteesta vallan siirrosta ei kuitenkaan ehkä ole mitenkään toivottavaa tulosta maan ihmisoikeustilanteen kannalta.

Eli vallan siirto asevoimille saattaisi sitten huonontaa tuon maan muutenkin surkeita ihmisoikeus-olosuhteita, ja samalla myös lietsoa uhkaa, mitä tuo maa aiheuttaa naapureilleen. Näet tuon maan hallussa olevat ydinaseet eivät ehkä tarjoa uskottavaa pelotetta, millä sitten se voisi uhata esimerkiksi USA:n tai Japanin sotilastukikohtia. Mutta kun puhutaan puhtaasta terrorista, niin tietenkin Taepodong-2 tai 3 ohjukset ovat niin tarkkoja, että niiden tarkkuus riittää kaupunkien tuhoamiseen. Nämä pitkän matkan ohjukset ovat kuitenkin sellaisia, että niiden lentorata saattaa yltää myös Suomeen, mikä aiheuttaa sitten myös painetta pohjolaa kohtaan.

Taepodong-2:ta (tai 3:a) epäillään kehitetyksi samoilla periaatteilla kuin Pakistanin Ghauri-3-ohjuksia, joten ollaan puhuttu siitä, että nuo valtiot olisivat salaa tehneet yhteistyötä noiden aseiden kehittämisessä. Ja koska tuo valtio kykenee laukaisemaan satelliitin kiertoradalle, niin se kykenee samalla valmistamaan FOBS (Fractional Orbital Bombardment System)- aseen eli kiertoradalle sijoitetun satelliitin, joka voi pommittaa kohteitaan ydinpommeilla tai kemiallisilla sekä biologisilla aseilla.  Kovilla puheilla ei tietenkään ole mitään katetta, jos takana ei ole voimaa. Joten sen takia tässä seuraavaksi on edessä aika, jolloin nuo kriisin osapuolet sitten nokittelevat toisiaan vastaan. Ja uhkaavaa kieltä tullaan varmasti näkemään jatkossakin.

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/suurvallat-vaantavat-pohjois-korean-vaarallisuudesta-hermo-voi-pettaa-ja-jotain-kauheaa-tapahtua/6409580

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Sulaan metalliin perustuvat panssarintorjunta-aseet ovat pian täyttä totta

Hellfire-ohjuksen taistelukärjen tappava säde on noin 10 metriä, ja esimerkiksi torpedojen käyttö satama-altaaseen tunkeutunutta sukellusvenettä vastaan on sikäli vaarallista, että räjähtävä taistelukärki aiheuttaa väistämättä vaurioita myös ympäröiville laivoille, joten sen takia on myös asevoimien täytynyt kehitellä uusia aseita, joilla voidaan helposti pysäyttää vaikkapa kohti tuleva kuorma-auto, jos se syöksyy ihmisiä kohti. Tietenkin kiväärit sekä singot ja ohjukset ovat tuolloin tehokkaita välineitä, mutta jos iskussa käytetään autoa, minkä maskin takana on teräsprofiili, niin silloin pitää autoa ampua todella monta kertaa.

Tai sitten käyttää sinkoja tai muita panssarintorjunta-aseita, jolloin sirpaleita lentää ympäriinsä, ja sivullisia saattaa kuolla. Samoin jos satama-altaaseen tunkeudutaan siten,että sukeltajaryhmää tuetaan sukellusveneen avulla, niin torpedojen käyttö on tuolloin äärimmäisen vaarallista. Kuitenkin jos vartioalus käyttää syvyyspommeja, niin se on jotenkin pysäytettävä. Sen runkoon tuskin kuitenkaan kyetään miinoja asentamaan,joten siksi täytyy kehittää elektromagneettinen taistelukärki, joka itseasiassa leikkaa reiän tuon aluksen tai muun kohteen kylkeen. Kyseessä on itseasiassa generaattori, joka on asennettu taistelukärjen sisään, ja sen tehtävänä on muuttaa tuo ammus sulaksi metalliksi.

Tällöin sula metalli sitten leikkaa kohteen kyljestä palan pois, ja tunkeutuu sen sisään. Elektromagneettinen ammusteknikka on sikäli vaarallista, että noissa sähkömagneettisissa aseissa ei lainkaan käytetä räjähteitä. Normaalisti taistelukärjissä käytetään typpeen sekä hyvin nopeaan hapetusreaktioon perustuvia räjähteitä, joiden havaitseminen perustuu typpii-ilmaisimiin sekä pommien etsimiseen koulutettuihin  koiriin, jotka haistavat räjähteen hyvinkin kaukaa. Kuitenkaan tuollainen generaattori ei lähetä hajua, ja jos se toimii esimerkiksi paine-ilmalla, niin se voidaan soluttaa tukikohtaan tai öljynjalostamoon ilman, että kukaan huomaa mitään, ja jos tuollainen elektromagneettinen pommi asetetaan räjähteiden tai kaasujohtojen päälle, niin se voi aiheuttaa todella vakavan tilanteen.

Tai mitä itse miettisitte tilanteesta, jossa esimerkiksi krakkaustornin päälle on asennettu metallilaatikko, jonka sisällä on generaattori, mikä muuttaa sähkömagneettisella kentällä tuon laatikon sulaksi metalliksi. Noiden taistelukärkien tarkoitus on sellainen, että ne eivät aiheuta sekundäärisiä tappioita, jos niitä käytetään vaikkapa kaduilla jotain ajoneuvoja vastaan. Kuitenkin niiden teho on tarpeeksi suuri, jotta taistelupanssarivaunun runkoon tulee reikä. Nämä kärjet on tehny niin, että niitä säilytetään latauslaitteessa, jonka jälkeen tuo akkuvirta johdetaan kärjessä olevaan generaattoriin, tai toki myös suuritehoisia polttokennoja voidaan käyttää generaattorin pyörittämiseen tai muuten tuon taistelukärjen sulattamiseen. Juuri metallin sulattaminen on ongelmallista näissä uuden sukupolven taistelukärjissä.

Näiden laitteiden lentoaika kohteeseen on vain muutamia sekunteja, ja sen aikana kärjen pitäisi muuttua sulaksi metalipisaraksi, joka sitten lävistää kohteen. Ja tuolloin ongelmana on tietenkin se, että tarvitaan suuritehoinen magneettikenttä, joka sitten ehtii sulattaa kärjen ennen iskeytymistä kohteeseen. Ja juuri kaupunkiympäristö on se missä tämä kärki olisi omiaan, kun taistellaan asutuskeskusten herruudesta. Tuolloin ampumamatka voi olla varsin pieni, ja sen takia käytettävän sähkötehon pitää olla erittäin suurta. Yksi tapa on käyttää räjähteellä puristettavia paristoja, joista voidaan saada ulos erittäin suuri teho. Tuolloin ammuksen sulattaminen voi tapahtua erittäin voimakkaiden valokaarien avulla.

Tai sitten sen sisään asennetaan mikroaaltolähetin, joka sulattaa tuon ammuksen. Kuitenkin esimerkiksi sähköjärjestelmän lataamisessa on omat ongelmansa, koska asetta pitäisi voida käyttää myös kannettavana panssarintorjunta-aseena. Yksi tapa ratkaista nämä ongelmat on tietenkin käyttää ammuksessa paikannuslaitetta, jonka avulla siihen suunnataan mikroaaltoja tai muita voimakkaita sähkömagneettisia kenttiä, joilla tuo ammus sitten sulatetaan matkalla kohti maalia. Eli teoriassa vaikka kaksi voimakasta tutkaa voidaan kohdentaa tuollaiseen GPS:llä varustettuun ammukseen, ja jos nuo tutkat toimivat samalla taajuudella, niin ammus kuumenee todella kuumaksi. Tuolloin voidaan käyttää ammukseen radan suuntaista radioaaltoa, ja sivulta tulevaa radiosätelyä hyväksi, jotta ammuksen pinta saadaan kuumaksi.

Venäjä aikoo lähettää valtavan ydinsukellusveneen Itämerelle

"Oscar-II-luokan sukellusvene

Ydinsukellusveneen sijoittaminen Itämerelle on erittäin ikävää, koska varsinkin iäkkäiden veneiden tekniikka saattaa pettää, eikä niillä ole tällä sellaista strategista merkitystä kuin Atlantilla, jossa niillä on tilaa liikkua. Täällä Itämerellä on sen verran matalat vedet ja sokkeloinen saaristo, että noilla yli 200 metriä pitkillä “Typhoon” ja “Oscar”-luokan sukellusveneiden ongelma on se, että ne eivät pääse tarpeeksi syvälle pakoon sukellusveneentorjunta- eli ASW-partioita.

Tuon takia näistä suurikokoisista veneistä ei ole Itämerellä sellaista operatiivista hyötyä pienemmistä sekä ketteristä diesel-sähköisiä ajojärjestelmiä käyttävistä “Kilo” sekä “Lada”-luokan veneistä on, ja nämä veneet kykenevät myös käyttämään uusia risteilyohjuksia, joista osa on strategisia SS-N-21-tyyppisiä, torpedoputken kautta laukaistavia aseita, jotka alunperin on tarkoitettu ydinkäyttöisiin “Sierra”- tai “Viktor”-luokan veneisiin. Mutta kun tätä Itämeren tilannetta ajatellaan tarkemmin, niin toki tämä matala vesi tekee kouluttamisen helpommaksi, koska tuolloin ei vene mene niin helposti liian syvälle, jotta sen painerunko murtuisi.

Kuitenkin ydinsukellusveneen tuhoaminen ei mikään miellyttävä tehtävä ole, koska jos reaktorin suojakuori tuhoutuu tai hätäpysäytys ei toimi, koska reaktori saattaa joutua makaavaan asentoon, niin silloin voi seurauksena olla kiina-ilmiö, jossa ydinreaktorin polttoaine muuttuu nestemäiseksi, ja polttaa itsensä veneen kyljen läpi. Ydinsukellusveneet eivät kuitenkaan Itämerellä ole mikään suuri uhka sen reunavaltioille, koska jos se on ballistisia ohjuksia käyttävää tyyppiä kuten "Typhoon", niin ohjusten pitää ensin lentää jonkin matkaa, jotta niiden ohjausjärjestelmä kykenee ohjaamaan paluu- eli taistelukärkeä tarkasti, eli MIRV-bussin pitää kyetä lentämään ensin ilmakehän ulkopuolelle, jotta se voi kohdentaa kärjet tarkasti kohteeseensa.

Jos kyseessä on pitkän matkan risteilyohjuksia käyttävä “Oscar”-luokan sukellusvene, jossa on 1000 kg konventionaaliset- tai ydinräjähteillä varustetut taistelukärjet, niin sen vaikutus on aivan sama, kuin maalta laukaistavien vastaavien aseiden, jos ajatellaan noiden veneiden vaikutusta Itämeren strategiseen tilanteeseen. Mutta kun tuon veneen asemaa pohditaan sitä vasten, että Venäjä ehkä haluaa hyödyntää Itämerta sukellusvenemiehistöjen kouluttamiseen, niin tämä vene voi tarjota siihen mahdollisuuden, mutta ongelma sitten on siinä, että kokemattomat miehet saattavat ajaa tuollaisen veneen karille tai törmätä muihin laivoihin. Jos kuitenkin tätä venettä ja sen sijoittamista ajatellaan Venäjän propagandan kannalta, niin tietenkin tällaisella välineellä on valtava media-arvo, ja se sitten varmasti vaikuttaa ihmisten silmissä voittamattomalta kolossilta.

Mutta kuitenkin sukellusvene on haavoittuvainen, jos se satutaan havaitsemaan, ja jo pienikin torpedo tai muu räjähde saa aikaan sen, että tuo vene ei kykene toimimaan. Eli jopa muutaman sentin kokoinen repeämä veneen kyljessä saa aikaan sen, että sen kyky sukeltaa on vaarantunut, ja vedenpaine nousee yhden kilon metriä kohden. Sen takia esimerkiksi 400 metrin syvyyteen sukeltavan veneen kyljestä syöksyy vesi sisään 400 ilmakehän paineella, jolloin vene täytyy melko nopeasti vedellä. Ja tämän takia jopa pienillä tykeillä voidaan tehdä isollekin sukellusveneelle erittäin pahoja vahinkoja.

Samoin konventionaaliset syvyyspommit voivat vaurioittaa isonkin sukellusveneen torpedo- tai ohjusluukkuja, niin että ne eivät sitten enää aukeakkaan, ja varsinkin sukellusvene, jonka ohjusluukut sijaitsevat sivussa on erittäin altis tämän kaltaiselle vauriolle. Samoin jos veneen keula sattuu osumaan meren pohjaan, niin silloin voi torpedoputki jumittua kiinni, ja silloin on tilanne sama kuin “Oscar-luokan” veneessä “Kurskissa”.

Eli johtuukohan sukellusvene Kurskin onnettomuus siitä, että vene oli osunut jossain harjoituksessa meren pohjaan, jolloin sen keulan torpedoputki tai putken luukku on vääntynyt, jolloin se ei ole auennut kuin sen verran, että luukun reunassa oleva sensori eli katkaisin on ilmoittanut luukun olevan auki, vaikka se olisi ollut vain osittain poissa putken edestä.  Tällöin veneen miehistö ei ole kyennyt avaamaan luukkua, kun torpedo on laukaistu. Siitä sitten on seurannut tilanne, missä veneen putkessa oleva torpedo on siellä räjähtänyt.

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/svd-venaja-aikoo-lahettaa-valtavan-ydinsukellusveneen-itamerelle/6377428

Venäjä sijoittaa moderneja sota-aluksia Itämerelle, eli tilanne täällä kiristyy kiristymistään

LIDER-luokan hävittäjä

Venäjä on sijoittamassa uuden sukupolven LIDER-luokan hävittäjiä Itämerelle, ja siitä tietenkin pitää kaikkia informoida. Kyseinen uuden sukupolven STEALTH-hävittäjä kuljettaa 70 meri- ja maamaaleja vastaan käytettäviä risteilyohjuksia ja 168 ilmamaaleja vastaan tarkoitettua ohjusta, sekä KA-25 ja Ka-30 helikoptereita. Noilla hävittäjillä on mahdollisuus olla merillä 30 vuorokautta, ja niiden tulivoima on huomattavasti suurempi kuin amerikkalaisilla vastaavilla Arleigh Burke luokan ohjushävittäjillä, ja sitten tietenkin pitää muistaa se, että nuo ohjukset voidaan tietenkin varustaa ydinkärjillä, jolloin noiden huippunykyaiaikaisten 30-solmun nopeudella kuukauden ajan itsenäiseen partiointiin kykenevät hävittäjien tulivoima tietenkin vastaa kokonaisen valtion tulivoimaa.

Samoin KA-25 ja KA-30-helikopterit voivat käyttää torpedoita sekä tuhota niillä sekä sukellusveneitä että pinta-aluksia. Samoin noita helikoptereita voidaan käyttää SPETSNAZ-ryhmän kuljettamiseen maihin, ja niissä sijaitsee muuten sellainen "etätutkaksi" tai keskikurssin ohjaimeksi (Mid course guidance)  kutsuttu väline, jolla kyseinen sota-alus voi kohdentaa noita risteilyohjusksia erittäin tarkasti. Eli puoliväliin kohteen ja sotalaivan väliin lentävän helikopterin tutka tai muut sensorien välityksellä saatavat tiedot voidaan välittää tuolle sota-alukselle datalinkin kautta, jotta se kykenee kohdentamaan risteilyohjuksensa OTH (Over The Horizon) - eli horisontin yli tapahtuvassa tulituksessa, niin että vaikka kohde olisi horisontin takana, niin silti se voi lähettää risteilyohjuksen tarkasti maaliinsa tulematta itse havaituksi.

Nämä LIDER-luokan alukset edustavat viimeisen sukupolven STEALTH-alustyyppiä, joka varmasti on nykyaikaisempi konsepti, kuin USA:n vanhat Arleigh Burke-luokan ohjushävittäjät, vaikka molemmat alukset voivat kommunikoida myös muiden kuin omien helikopteriensa kanssa, eli myös AWACS tutkavalvontakoneiden sekä merivalvontakoneiden ja muiden tiedustelukoneiden kanssa, joiden tehtävänä on antaa tuolle alukselle kohteena olevan sotalaivan tai bunkkerin koordinaatit, jonka jälkeen kyseinen sota-alus sitten lähettää aseen kohti maalia, johon se kohdentuu lennon lopussa joko optisen maaliinhakeutumisjärjestelmä eli LIDAR:in, infrapunakameran tai tutkan avulla, mutta alkulennon ajan ohjuksen pitää lentää inertian eli hyrränavigaatiolaitteen varassa.

BUYAN-luokan STEALTH korvetti 

Näin se pääsee sellaiselle etäisyydelle kohteestaan, että ohjuksen tutka tai optinen maaliinhakeutumisjärjestelmä tunnistaa sen. Merellä lennettäessä ei maastovertailuun perustuvasta DSMAC (digital Scene Matching Area Correlation)-laitteesta ole mitään hyötyä, koska meri on piirteetön. Tuo laite vertaa kameran kuvaa kohdealueesta otettuun tutkalla tehtyyn topografikarttaan, ja navigoi ohjuksen kohteeseen. Tietenkin ohjus voi käyttää myös tutkaa suunnistaessaan kohteeseen, mutta ongelma on siinä, että vihollisen tutkanpaljastin huomaa ne liian aikaisin.

Nykyaikainen ohjus voidaan ohjelmoida lentämään tiettyä reittiä kohteeseen, jotta sen lähestymiskulma ja reitti olisi mahdollisimman yllättävä, eli nuo ohjukset voivat toimia siten, että osa niistä ikään kuin lentää kohteen ohi, ja sitten kääntyvät ympäri ja iskevät ikään kuin takaapäin. Ja jos vihollinen ei ole valmistautunut toiseen ohjusparveen, niin silloin sen puolustus ei ehkä osaa ennakoida tuota liikettä.

Kun  puhutaan noiden uusien sota-alusten sijoittamisesta Itämerelle, niin tämä toiminta-alue tietenkin kiinnostaa Venäjää siksi, että täällä on poliittisesti vakaat olot, ja sen asevoimat voi esimerkiksi suorittaa harjoitustehtäviä melko vapaasti, koska täällä Venäjällä on vastassa sitä heikommat valtiot. Jos Venäjä sijoittaa uusia korvetteja Itämerelle, on niiden tarkoitus varmasti suojata noita hävittäjiä, sekä tuhota muiden valtioiden sukellusveneitä. Kyseessä on ilmeisesti vuoden 2006 tienoilla käyttöön otetut BUYAN tai STEREGUSHCHI-luokan STEALTH-korvetit, joka on tarkoitettu Nanuchkan seuraajaksi, tai täydentämään tuota tulivoimaista alusluokkaa, ja jälkimmäisistä aluksista suurin osa palvelee Itämerellä.

Eli muut Itämeren maat tuskin avaavat tulta noita laivoja vastaan, ja kun puhutaan sota-aluksista, niin niiden toiminta-alue ei tietenkään rajoitu Itämerelle, vaan ne voivat operoida ihan missä päin maailmaa hyvänsä, koska ne pääsevät ajamaan atlantille esimerkiksi Tanskan salmien tai Vienanmeren-Itämeren kanavaa käyttäen, ja nykyaikainen sodankäynti on sellaista, että missään nimessä ne eivät ole vain Itämeren maille suunnattu pelote, vaan noilla hävittäjillä voidaan uhata kriisin syventyessä myös NATO:n huoltosaattueita Atlantilla, sekä hyökätä esimerkiksi Hampurin satamaa vastaan. Ja koska nuo hävittäjät ovat liikkuvia laitteita, niin niissä olevat ydinaseet ovat silloin siirrettävissä mihin maailmankolkkaan hyvänsä valvomaan Venäjän etua, jos Vladimir Putin sitä vaatii.

Artikkeli Lider-luokan hävittäjästä https://sputniknews.com/russia/201606071040941653-russia-navy-destroyer/

https://defencyclopedia.com/2014/09/10/littoral-warfare-part-3-russias-deadly-fleet/

https://en.wikipedia.org/wiki/Buyan-class_corvette

pseudotiedetta.blogspot.fi