Ajatuksia Stanislaw Lemin kirjasta "Voittamaton", ja siitä mitä nanotekniikka sekä ohjattu evoluutio voivat olla pahimmillaan

Yllä: Andrei Surnovin taulu "Swarm"  kuvaa nanokoneparvea

https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu

Kimmo Huosionmaa

Olen monesti ennenkin hyödyntänyt Stanislaw Lemin kirjaa "Voittamaton" kun kirjoitan robotiikasta. Vaikka kyseessä on melko tuntematon romaani, niin siinä olevat ajatukset esimerkiksi antimateria-aseista sekä nanokoneista ja tekoälystä ovat nyt ajankohtaisempia kuin koskaan ennen. Nuo Lemin "mainiot koneet" eivät ole mitään kilttejä palvelijoita, vaan tekoälyllä varustettuja laitteita, jotka kehittävät spontaanisti itseään sekä muuttavat olemustaan jatkuvasti.



Tuo kirja saa sitten aikaan selkäpiitä karmivia kuvia siitä, mitä tekniikka sekä tiede voivat väärissä käsissä saada aikaan. Eli kysymys mikä koko kirjan ajan leijuu ilmassa, on se, että onko tuo alus itse tuhonnut tämän planeetan oman elämänmuodon, jotta se voisi korvata sen ihmisellä?  Tuolla aluksella voisi tietenkin olla käytössään evoluutiomalli, jonka avulla se sitten valmistaa sellaisia koneita, joita tämä kone sitten tarvitsee tehtävän onnistumiseksi.



Ja jos tuollainen tehdas valmistaa nanotekniikan avulla valmistetuista koneista koostuvia ryhmiä käyttäen hyväksi esimerkiksi tietoja muurahaisista tai hyttysistä, niin silloin tuo tehdas taistellessaan niitä vastaan varmasti kehittää esimerkiksi ydinkäyttöisen "muurahaiskarhun" tai sitten jonkinlaisen robotti-version lihansyöjäkasveista, jotka sitten houkuttelevat noita robottihyönteisiä  ansaan, missä ne sulatetaan mikroaalloilla noiden robottikasvien "ravinnoksi". Eli tällaista voisi olla se kuuluisa tietokonepohjainen evoluutio, mistä tuo kirja sitten kertoo. Ja tällainen laite sitten voi varmasti muodostaa uhan koko ihmiskunnalle.



Tuo mies oli ammentanut tähän opukseen sellaisen määrän erilaisia aseita, että minua oikein hirvittää ajatella, että joku aseasiantuntija on ehkä myös lukenut tämän kirjan, kun esimerkiksi Pentagon on noita nanotekniikkaan perustuvia aseitaan lähtenyt kokeilemaan. Kuitenkin tuon miehen kirjoittamat kirjat edustavat satiiria, eli niissä on ollut tarkoitus irvailla valtaa pitäville henkilöille. Ja itse ihmettelen, miksi hänen kirjoissaan ei esiinny sellaista kiristykseen tarkoitettua välinettä, joka kuitenkin olisi erittäin toimiva ainakin teoriassa.



Tuo väline olisi ajastimella toimiva konekivääri, joka laukaisee tietyn ajan välein uraanista tai plutoniumista valmisetetun luodin uraanista tai plutoniumista tehtyä levyä vasten, ja sitten kun noita luoteja on ammuttu tähän puskurilevyyn tarpeeksi, niin seurauksena on ydinräjähdys. Tuollainen laite voisi tietenkin olla esimerkiksi Pohjois-Korean johdon mielessä, kun se haluaa panna vauhtia neuvotteluihin. Ja siitä saataisiin sitten tietenkin loistava välikuva, kun tuo ajastimella toimiva ase laukaisee kerran toisensa perään  luoteja tuohon levyyn, ja kun kriittinen massa saavutetaan alkaa hallitsematon ydinreaktio, joka sitten ilmenee ydinräjähdyksen ja sienenmuotoisen pilven muodossa.



Mutta kun palataan sitten takaisin tähän kirjaan "Voittamaton", niin silloin tietenkin voidaan tehdä sen juonesta hyvin ikävä johtopäätös. Eli tuo kirja olisi voitu kirjoittaa niin, että siinä tuo tähtienvälinen alus "Voittamaton" itse asiassa taistelisi oman itsensä luomaa asetta eli nanokoneista koostuvia parvia vastaan. Kirjan juoni on melko yksinkertainen, siinä maan ihmisten rakentama tähtienvälinen risteilijä "Voittamaton" saapuu tutkimaan oudolle planeetalle kadonneen sisaraluksensa "Kondorin" tuhoutumista. Ja siellä se sitten kohtaa nanotekniikkaa käyttävien keinotekoisten hyönteisten parven. Tämä tieteiskirja käsittelee keinotekoista evoluutiota, eli siinä koneen tekevät spontaania tuotekehitystyötä luoden nanonokoneita, jotka muistuttavat "mustaa pilveä" koska niiden tarkoitus on estää muita automaatteja saamasta valoa aurinkopaneeleihinsa.



Tuosta sitten olen vetänyt sellaisen johtopäätöksen, että olisiko niin, että Voittamaton on oikeastaan taistelussa omia luomuksiaan vastaan, ja ehkä se sitten olisi tuhonnut ensin  koko planeetan pinnan noiden nanotekniikkaan perustuvien  hyönteisten avulla, Lem on siitä hyvä kirjailija, että hän antaa lukijan päätellä paljon noista asioista itse, eli hän ei tuossa  kirjassa kerro miksi "Kondor" ja "Voittamaton" olivat tuolle planeetalle laskeutuneet. Mutta kirjan viimeinen repliikki "kuin se olisi ollut oikeasti voittamaton" on selkäpiitä karmiva. Eli olisiko tuo alus sittenkin tuo "Kondor", joka sitten olisi "kloonattu" Von Neumann-teknologialla, ja joka on ensin tuhonnut planeetallisen elämää nanokoneilla.



Ja tämän jälkeen alus on ikään kuin muuttanut itsensä romuksi, sekä kloonannut itsensä sekä miehistönsä, jotta planeetan pinnan tulittaminen antimaterialla olisi miehistölle helpompaa. Tietenkin tuo osa poistetaan aluksen lokikirjasta jotta miehistö voi olla paremmalla mielellä. Tuossa kirjassa muuten kuvataan tilanne, missä paikalle tuodaan valtava avaruusalus, joka sitten toimii samalla tukikohtana, kun se alkaa muuttaa planeettaa Maan kaltaiseksi.



Ja sitten alus voi tuhota kaikki korkeammat olennot  nanokoneilla, mutta sitten ennen kuin setlementtiä aletaan rakentaa, niin silloin pitää myös kaikki bakteerit ja virukset tuhota tuolta planeetalta, jotta ne eivät tartu ihmiseen. Tähän sitten kannattaa ilmeisesti käyttää antimateria-pommeja, eli "Tellerin pommia", joka voi toki olla hyvin pienikokoinen. Eli jokaisella miehistön jäsenellä voisi olla tuollainen ehkä kiväärin luodin tai termospullon kokoinen pieni antimateriapommi. Tuo pommi olisi sellainen, että antimateriaa pidetään erossa sen rungosta magneeteilla. Lemin kirjassa esitellään tietenkin antimateriaa kohteeseen syöksevä ionitykki, joka voisi muuttaa koko planeetan pinnan laavaksi. Tuo alus tietenkin on varustettu 3D-printterillä, joka sitten luo kaikki mahdolliset laitteet, mitä sen luojat vain tarvitsevat.



Eli jos ajatellaan, että tuollainen pienikokoinen antimateriapommi, jossa on muutama mikrogramma antimateriaa olisi mahdollista toteuttaa, niin silloin riittäisi se, että pommin kyljessä oleva luukku avataan, jolloin materia vain annihilaation antimateria-atomien kanssa.  Tuolloin antimateria pääse kosketukseen materian kanssa ja muuttuu energiaksi. Tämän kauhistuttavan pommin koko voisi olla hyvin pieni, koska antimaterian tehosta kertoo jotain sellainen tieto, että gramma antimateriaa riittää tuhoamaan koko Maapallon. Ja jos oikein lähdetään spekuloimaan tuollaisen "Tellerin pommin" olemusta, niin periaatteessa se voidaan ampua kohteeseen myös tavallisella tykillä, eli siksi tällaisia laitteita kannattaa hiukan varoa.



Tuon aineen kuljettamiseen vaaditaan tietenkin magneettinen astia, ja antimaterian uljetus voisi tapahtua suprajohtavien käämien varassa toimivien magneettien avulla. Suprajohtavuus tarkoittaa sitä, että sähkövirralla ei ole lainkaan vastusta, ja tuolloin sähkö kulkee periaatteessa äärettömän kauan virtapiirissä, koska tuo alhainen lämpötila estää virtapiirin johdinten atomien värähtelyn, ja silloin johtimessa ei ole vastusta. Ja tietenkin tällaista suprajohtavuutta voidaan hyödyntää "superakkujen" valmistuksessa, jotka perustuvat suprajohtavuuteen eikä kemiallisiin prosesseihin. Nuo suprajohtavuuteen perustuvat akut ovat siis oikeastaan pelkkiä rautalankoja, jotka on laitettu termospulloon ja jäädytetty niin kylmäksi, että niissä virta kulkee ilman vastusta, jolloin siihen voidaan pumpata sähkövirtaa, mikä säilyy suprajohtavassa tilassa ikuisuuden.



Tai tarkemmin sanottuna niin kauan kunnes tuota akkua taas aletaan lämmittää, jolloin sen sisällä olevassa kelassa kiertävä sähkö sitten taas alkaa kohdata varausta. Noilla suprajohtavuuteen perustuvilla akuilla on sikäli paljon suurempi kapasiteetti kuin normaaleilla, kemialliseen reaktioon perustuvilla akuilla on. Nimittäin suprajohtavaan akkuun voidaan varastoida myös dataa, koska siinä kiertävä sähkövirta säilyttää "muotonsa".



Tällaisia massamuistien sekä akkujen yhdistelmiä kehitetään jatkuvasti, ja vaikka Maan pinnalla ne saattavat vaikuttaa hiukan kömpelöiltä, niin kuitenkin jossain Kuiperin kehälle lähetetyssä luotaimessa tällainen väline voisi olla hyvinkin toimiva ratkaisu, koska siellä lämpötila on vain vähän yli absoluuttisen nollapisteen. Eli siellä on suprajohtavuus ikään kuin spontaania toimintaa, johon ei tarvita mitään energiaa tai erikoisvälineitä. Joten tuolla kaukana lentävä luotain on oikeasti suprajohtavassa tilassa, missä sen virrankulutus on erittäin pientä. Tuolla avaruudessa on sellainen ongelma, että siellä lentävä avaruusalus on jatkuvasti sähkömagneettisen säteilyn kohteena, jolloin sen runko varautuu sähköllä, joka ei kuitenkaan voi poistua salaman muodossa, vaan alus voi sitten varautua äärimmäisellä varauksella. Ja tuon takia aurinkokunnan rajalle tehtvä tutkimusmatka on niin vaikea. Näet jos alus varautuu liian kovalla sähkövarauksella ja se palautetaan maan pinnalle, niin silloin se kehittää plasmaa sekä salamoita, kun tuo varaus purkautuu ilmakehään



Periaatteessa suprajohtavien astioiden avulla voitaisiin jollekin avaruusalukselle toimittaa sähköä kuten bensiiniä voidaan kuljettaa ämpärissä. Tuossa melko hupaisassa skenaariossa avaruuteen lähetetään suprajohtavia akkuja, jotka sitten vain telakoidaan siihen alukseen, johon halutaan toimittaa energiaa. Ja tuollaisen laitteen ongelma oikeassa elämässä on sitten se, että osuessaan johonkin kohteeseen, se toimii kuin äärimmäisen voimakas sähkölamaaja, joka voi sitten tuhota kohteen täysin.



Jos tällaista välinettä ajatellaan tarkemmin, niin jos tuohon kappaleeseen varataan tarpeeksi sähköä, ja se syöstään jonkun planeetan ilmakehään, niin silloin se voi muuttaa tuon planeetan koko kaasukehän plasmaksi. Temppu perustuu siihen, että avaruudessa sähkövirta ei pääse poistumaan kappaleesta, niin silloin se voi varata itseensä erittäin kovia sähkövirtoja, jotka sitten purkautuvat planeetan ilmakehässä, ja jos tuo ilmakehään saapuva kappale jää leijumaan jonkun alueen yläpuolelle, niin se toimii  kuin valtava ukkospilvi,  jolloin se purkaa sähkövaraustaan kuten ukkospilvi tekee.

https://luonnonihmeitakaikillamausteilla.wordpress.com/2017/09/06/ajatuksia-stanislaw-lemin-kirjasta-voittamaton-seka-siita-mita-nanotekniikka-seka-ohjattu-evoluutio-voivat-olla-pahimmillaan/

http://marxjatalous.blogspot.fi/p/ajatuksia-stanislaw-lemin-kirjasta.html

Mitä jos olemme yksin universumissa? (Miksi Draken yhtälö on niin monimutkainen?)

Draken kaava

N Linnunradalla elävien sivilisaatioiden määrä, joiden arvioidaan pystyvän viestimään minä hetkenä tahansa

ja

R* on Linnunradalla syntyvien tähtien määrä vuodessa

f_p on niiden tähtien osuus, joilla on ympärillään planeettoja

n_e on keskiarvo niiden planeettojen määrästä aurinkonsa ympärillä, joille voisi kehittyä elämää

f_l on todennäköisyys kuinka monelle edellä mainitulle planeetalle voisi syntyä elämää

f_i on todennäköisyys miten usein syntynyt elämä edelleen kehittyy älylliseksi elämäksi

f_c on todennäköisyys moniko älyllisestä elämästä edelleen kehittää tähtien väliseen viestintään tarvittavaa tekniikkaa ja on halukas käyttämään sitä yhteydenottoon toisten lajien kanssa. 

L on edellä mainitun kaltaisen teknologisesti kehittyneen sivilisaation odotettu elinikä

Draken käyttämät arvot yhtälölle olivat vuonna 1961:

R* = 10/vuosi

f_p = 0,5

n_e = 2

f_l = 1

f_i = f_c = 0,01

L = 10 000 vuotta.

(https://fi.wikipedia.org/wiki/Draken_kaava)

Kun pohditaan sitä hiukan pelottavalta tuntuvaa vaihtoehtoa, että ihminen olisi yksin universumissa, niin silloin aina viitataan "Draken yhtälönä" tunnettuun kaavaan, mikä sitten tietenkin on saanut joidenkin ihmisten mielessä lähes saman aseman, kuin "Kymmenen käskyä" olivat muinaisten Hebrealaisten silmissä. Tuo yhtälö on siis yllä olevassa kuvassa, ja siinä sitten pistää heti silmään se, että miksi tuo kaava on niin kamalan monimutkainen, ja varsinkin viimeinen muuttuja eli L, mikä tarkoittaa sitä, että sen paikalla oleva numero on sivilisaatioiden määrä, jotka lähettävät avaruuteen havaittavia radiosignaaleja on tarkalleen ottaen yksi, jos mukaan lasketaan oma sivilisaatiomme, joka lähettää kyllä avaruuteen kiitettäviä määriä erilaista radiosäteilyä.


Luku fi taas tarkoittaa sitä planeettojen määrää, missä elämää oikeasti on. Tai oikeastaan fi:n tarkka käännös on se planeettojen määrä, joiden pinnalle voisi kehittyä elämää. Ja kiistattomasti elämää on havaittu tällä hetkellä Maassa, ja Marsissa on muodostumia, jotka muistuttavat syanobakteereita. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että kiistattomasti elämää on tällä hetkellä vain Maassa. Ja vain maan ihminen on ollut halukas koettaa saamaan yhteyttä toisiin sivilisaatioihin, mutta sitten meillä on varsin visainen aihe pohdittavaksi. Näet luvun Fc eli niiden sivilisaatioiden määrä, jotka kehittävät tähtienväliseen viestintään tarkoitettua tekniikkaa, ja ovat halukkaita viestimään vieraan älyn kanssa on jostain syystä merkitty numerolla 0,01, joten onko Drake sitten tarkoittanut sitä, että vain USA olisi tähän halukas.


Vai miksi hän on merkinnyt tuon luvun niin erikoisella luvulla? Onko tuo luku kaikkien akateemisesti koulutettujen astronomien määrä jonkun kirjaston tähtitieteen kirjoja lukevien ihmisten määrästä? Se mikä tuossa yhtälössä sitten pistää silmään on se, että kyseessä on todennäköisyys-yhtälö, mikä on kirjoitettu jotenkin äärimmäisen monimutkainen. Kun ajatellaan lukua Ne, niin silloin tietenkin pitää ottaa huomioon se, että kaiken aikaa universumista löytyy uusia aurinkokuntia, joten ainakaan osa noista Draken käyttämistä luvuista ei enää pidä paikkaansa, vai onko hän tarkoittanut sitä, että puolella linnunradan tähdistä olisi planeettoja. Samoin olisi otettava sellainen mahdollisuus huomioon, että jotta tähden ympärillä olevilla planeetoilla olisi älyllistä elämää, niin niiden pitää olla sen verran varttuneita, että niiden ympärillä olevilla planeetoilla asuvilla olioilla olisi aikaa kehittyä älyllisiksi.


Ja se että vastaako humanoidi ehkä joskus meidän lähettämiimme viesteihin lasketaan siten, että otetaan kaikkien tähtien määrä jakoviivan alle, ja päälle laitetaan sitten niiden tähtien määrä, mihin noita viestejä lähetetään. Mutta tietenkin voi olla niin, että noilla tähdillä ei ole planeettoja, joilla on älyllistä elämää. Tai sitten nuo humanoidit voivat katsoa samalla meidän TV-lähetyksiämme, ja päätellä että emme ehkä olisi heidän mielestään kovin älykkäitä, tai mitä mahtaisi ET-ajatella, jos hän seuraa esimerkiksi Wrestling-painia samaan aikaan omalta päätteeltään? Viimeinen lause oli tarkoitettu vitsiksi.


Kun pohditaan sitä, minkä aseman Draken yhtälö on tiedemaailmassa saanut, niin sitä voidaan verrata esimerkiksi Raamattuun. Kuitenkin kyseessä on pelkkä teoria siitä, että onko meidän lisäksemme universumissa muita sivilisaatioita. Ja tietenkin tässä vaiheessa tulee mieleen sellainen asia, että mitä jos muita sivilisaatioita ei ole olemassakaan. Eikö ollutkin pelottava ajatus? Tuo ajatus saa sitten aikaan kysymyksen siitä, että "miksi meidän lajimme evoluutio on mennyt siihen suuntaan, että meille on syntynyt aivot, millä voimme ajatella?" Kun ajatellaan menestyksekkäitä lajeja, niin silloin voimme sanoa, että myös muurahaiset ovat menestyksekäs laji. Ei ole kovin montaa lajia, joiden edustajille tulisi mieleen taistella ilman hyönteismyrkkyjä vaeltajamuurahaisten kanssa. Muurahaista kukaan tuskin pitää kovin älykkäänä, mutta  sen kyky toimia yhdessä tekee siitä erittäin tehokkaan saalistajan.


Koska muurahainen on verraten alkeellinen mutta nopeasti kehittyvä olento, niin vaeltajamuurahaisten ryhmä voi muutamia jäseniään menettää hyökätessään jonkun olennon päälle, joten tuossa tapauksessa ryhmätoiminta sekä yksilöiden määrä korvaa laadun. Mutta miksi ihminen on tehty toisin kuin muurahainen? Muurahaisen kohdalla evoluutio on päättänyt niin, että on parempi tehdä monia yksinkertaisia, nopeasti kehittyviä sekä helposti korvattavia jäseniä johonkin ryhmään. Tuolloin sitten yhden ryhmän jäsenen tuhoutuminen ei merkitse niin paljon, kuin silloin jos kyseessä on ihmisen kaltainen pitkään kehittyvä älykäs sekä yksilöön painottuva laji, jossa jokaista yhteisön jäsentä surraan, niin muurahaiset taas ovat kollektiiviin sekä ryhmään keskittyvä laji jonka jäsenet ovat toistensa kopioita, minkä kohdalla sitten ryhmä ja sen etu menee aina yksilön edun edelle.


Joten miksi ihminen on sitten ikään kuin suunniteltu toisin? Eli miksi evoluutio on tehnyt meistä sellaisia kuin olemme? Jos aivomme ovat kehittyneet suojelemaan meitä pedoilta, niin silloin tietenkin myös muurahaisen pitäisi olla älykäs tai jos tarkoitus on korvata määrä laadulla, niin sitten tietenkin ihmisen pitäisi kehittyä kuin muurahainen, koska jos oikein tarkkoja ollaan, niin silloin tietenkin myös ihmisen kohdalla pitäisi olla niin, että määrä korvaa laadun? Ja se mikä pätee muurahaiseen pätee myös ihmiseen. Joten jos me olisimme yksin universumissa, niin silloin pitää tietenkin määrittää se, että tarkoitammeko koko universumia vain vain esimerkiksi omaa galaksiamme Linnunrataa?



Universumissa voi olla sellainen jakauma sivilisaatioita, että jokaisessa galaksissa sitten voi olla yksi älyllinen sivilisaatio, ja tietenkin jossain Andromedan tähtisumussa oleva älykäs sivilisaatio olisi meidän kannaltamme katsottuna merkityksetön. Emmekä koskaan saisi siihen yhteyttä, paitsi jos heillä olisi käytössään keinotekoinen madonreikä, mikä mahdollistaa äärettömän nopean matkailun maailmankaikkeudessa, ja periaatteessa silloin tuo sivilisaatio voisi uhata myös Maata, mikäli he olisivat vihamielisiä. Madonreikä avataan kahden pisteen väliin siten, että se pannaan värähtelemään samaan tahtiin kuin kohteessa oleva musta aukko värähtelee. Ja luodakseen hyperavaruuden valtatien universumin läpi pitää sivilisaation viedä alus toiseen aurinkokuntaan, joka muodostaa siellä tietyllä taajuudella värähtelevän  elektromagneettisen mustan aukon, jonka kanssa sitten omassa aurinkonkokunnassa oleva keinotekoinen singulaari eli sähkömagneettinen mustaaukko pannaan värähtelemään samaan tahtiin, jolloin niiden väliin syntyy madonreikä, eli silta mitä pitkin voidaan matkata äärettömän pitkiä matkoja universumissa muutamassa sekunnissa

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Darwinin evoluutiomalli sekä pohdintaa siitä, miksi me ihmiset olemme toisia lajeja ylevämpiä ainakin omasta mielestämme.

Charles Darwin
(1809-1882)

Darwin sekä evoluutio ovat kaikille ihmisille tuttuja asioita. Evoluutioteoria joka on nykyaikaisen teiteenharjoittamisen kulmakiviä on myös äärimmäisen julma näkemys luonnosta sekä siitä, mitä varten esimerkiksi lajit ovat olemassa. Lajien synty liittyy kykyyn mukautua luonnon sekä muun ympäristön asettamiin vaatimuksiin, ja kuitenkin lajien elämä riippuu siitä, että onko niillä tarpeeksi ravintoa vai ei. Jos laji on liian ylivoimainen muihin nähden, niin se metsästää lopulta oman ruokansa loppuun, joten myös tällainen tapaus voi olla yksi niistä paljon puhutuista ekologisista lokeroista, mitkä sitten myöhemmin johtavat laiin tuhoon. Jos joku laji on metsästäessään niin ylivoimainen, että sille ei löydy mistään haastajaa, niin kuitenkin se voi olla vaarassa kadota sukupuuttoon.

Näet kyseessä on usein suurikokoinen laji, jonka kasvu täyteen mittaansa on todella aikaa vievä prosessi. Tuollainen laji on Anaconda. Kyseinen jättimäinen kuristajakäärme voi kasvaa 15 metrin pituiseksi, mutta kuitenkin sillä on melko paljon vihollisia. Syntyessään anacondan poikanen on vajaa 15 senttimetrin pituinen, ja siksi erittäin houkutteleva välipala linnuille, joista osasta tulee myöhemmin sen ruokaa. Eli tässä tapauksessa lajin uhkana ovat sen omat saaliseläimet, joita se sitten aikuisena käyttää ravinnokseen. Toinen tapaus tästä on Tyrannosaurus Rex. Jurakauden mahtipontinen petoeläin, jonka puruvoima oli noin 5 000 kiloa neliösenttimetriä kohti. Kuitenkin tuo lisko oli varsin haavoittuvainen, koska sen munia rosvottiin melko tehokkaasti.

Kyseisen lajin kohtaloksi koitui sitten lopulta Jukatanin kohtaan pudonnut valtava meteoriitti, joka synnytti Meksikonlahden, ja tuossa törmäyksessä maahan aukeni valtava tulivuoren kraateri, josta sitten pääs ilmakehään valtavasti vesihöyryä sekä vulkaanista tuhkaa mitkä aiheuttivat sitten ydintalven, joka surmasi 90 prosenttia maan kaikista eläimistä. Kun puhutaan Tyrannosaurus Rex:istä, niin tuo meteoriitti oli kuitenkin vain viimeinen niitti tuolle eläimelle, joka aikoinaan hallitsi maailmaa.

Hirmuliskojen määrä oli näet vähentynyt jo aikaisemmin. Tyrannosaurusten kuten myös joidenkin muiden hirmuliskojen kohtalona olivat noin 15 senttimetrin mittaiset alkunisäkkäät, jotka vaanivat niiden poikasia ja ryöstivät munia, ja tuo munarosvojen tekniikka oli hyvin tehokasta. Ne varoivat rikkomasta munien kuorta, vaan hiipivät noiden liskojen pesiin, ja tekivät pieniä reikiä niiden minien kuoriin, mistä ne sitten imivät munan sisällön vatsaansa.

Tuolloin liskot eivät havainneet yöllistä vierailua, ja samoin kun hirmuliskot kuoriutuivat olivat ne loistavaa riistaa alkukissoille sekä linnuille, joita oli alkanut kehittyä Jurakauden puolivälissä. Mutta teitenkin myös tyranniliskojen raivokas saalistus verotti muuta liskokantaa, ja tuolloin ne itse alkoivat kärsiä ravinnon puutteesta. Mutta kuten tiedämme, niin hirmuliskojen sukupuutto on monen tekijän summa. Kun puhutaan sopeutumisesta ympäristöön, niin tuo ydintalvi oli sitten esimerkki asiasta, jota ei ratkaista puremalla. Sää sekä ravinto ovat asioita, jotka ratkaisevat eloonjäämisen luonnon julmassa pelissä, joka samalla loihtii esiin kaikkein hienoimpia taideteoksia, mitä ihminen voi koskaan kuvitella.

Evoluutio on asia, joka on luonut eteemme sellaisen tilanteen, missä vain geneettisesti parhaat yksilöt saavat elää. Kun puhutaan darwinismista, niin se on luonut eteemme myös kammottavia asioita, eli ajatuksen siitä että joku ihminen olisi toista parempi. Tämän ajatuksen eräs filosofi nimeltään Friedrich Wilhelm Nietzsche jalosti opiksi, jota kutsutaan nimellä ”yli-ihmisoppi”. Tuon opin mukaan ihmisten johtajiksi nousevat henkilöt, jotka ovat muita ylevämpiä moraalisesti sekä muiden avujensa ansiosta. Kyseinen teoria on eräs stoalaisen filosofian suuntauksen radikaaleimmista esimerkeistä. Tuo oppi kuitenkin ajoi natseja murhaamaan säälittä miljoonia ihmisiä, koska he olettivat olevansa noita yli-ihmisiä.

Tämä kammottava massamurhaaminen oli osa eugeniikkaa, natsien rodunjalostusohjelmaa, mistä käytetään nimitystä ”kiihdytetty evoluutio”. Tämä termi tarkoittaa sitä, että ihmisiä pidetään äärimmäisen huonoissa oloissa, ja sitten luonnonvalinta suosisi perimältään kaikkein vahvimpia ykslöitä. Kyseinen toiminta on tuomittu kaikissa muodoissaan äärimmäisen brutaalina sekä julmana metodina epäinhimilliseksi sekä rikokseksi ihmisyyttä vastaan. Kun me ihmiset katsomme itseämme taaksepäin, niin luolamiehet eivät jättäneet omiaan heitteille vaan hoitivat myös vammaisia ryhmän jäseniä.

Vaikka toki Neandertalin ihmiset söivät nuo heimonsa jäsenet heidän kuoltuaan, niin kuitenkin he kuolivat luonnollisen kuoleman. Kehittyneempi nykyihminen tai Cro-Magnon-ihminen eivät omiaan syöneet, ja epäilen että kannibalismi koitui osittain Neandertalin ihmisen kohtaloksi. Kun puhutaan siitä, mitä esimerkiksi meidän eettinen säänöstömme sanoo tuskan tuottamisesta eläimelle tai ihmiselle, niin missään nimessä ei koskaan saa tuottaa tarpeetonta tuskaa tai surmata yhtään luontokappaletta ilman pätevää syytä. Kun puhutaan esimerkiksi ihmisen toiminnasta muita lajeja kohtaan, niin voidaan sanoa, että emme ole niitä kaikkein anteeksiantavimpia olentoja maailmassa. Luonnonvalinta on tehnyt meille ajatusmallin, mitä kutsutaan sosiaaliseksi vastuunkantamiseksii.

Ja jos yhtä ihmistä vastaan hyökkää eläin, niin toki silloin lähdemme tuota eläintä jäljittämään sekä pyrimme sen surmaamaan. Se on aivan itsestään selvä jokaiselle ihmiselle. Mutta kuitenkin pitää saada kiinni nimenomaan se karhu tai susi, joka on ihmisten päälle käynyt. Ei ole mitään järkeä siinä, että parikymmentä karhua tai sutta ammutaan, jos tuota ihmistä vahingoittanutta eläintä ei saada kiinni. Vain tuo yksi yksilö on päässyt ihmislihan makuun, ja jos sitä ei metsästä löydetä, niin se jatkaa hyökkäyksiään.

Evoluutio on erittäin mielenkiintoinen asia, ja sitä voidaan tarkastella monella tavalla. Yksi evoluution muodoista on perimätietoon perustuva käytöstapa, joka on kehittynyt lajillemme, jotta pällemme ei hyökättäisi. Samoin koiraeläinten tapa repiä saaliita elävältä johtuu siitä, että tuo brutaali saalistuksessaan käyttämä tekniikka toimii samalla varoituksena muille lajeille siitä, mikä niitä odottaa, jos ne hyökkäävät hyeenakoirien päälle.

Yksi mielenkiintoisimmista ajatuksista, mitä evoluutiosta on koskaan esitetty on se, että jollain planeetalla olisi tapahtunut se, että robotit olisivat alkaneet kehittyä spontaanisti. Tuon mallin esitti aikoinaan Puolalainen tieteiskirjailija Stanislaw Lem kirjassaan ”Voittamaton”. Siinä avaruusaluksen automaatit olisivat kehittäneet itseään spontaanisti niiden tietokoneisiin ohjelmoitujen evoluutiomallien avulla. Tuloksena on metallinen hyönteisparvi, jonka kanssa sitten aluksen miehistö joutuu tekemisiin. Nuo robottihyönteiset sitten kohtaavat ydinkäyttöisen androidin, joka saa sitten ne lopettamaan toimintansa aluksen miehistöä vastaan.  

kirjabloggaus.blogspot.fi

Kuoleman tarkoitus on se, että laji voisi jatkaa elämää ja kehittyä, kun vanhat ja heikot yksilöt kuolevat pois

Miksi ihminen tai eläin kuolee, on kysymys mihin monet varmasti törmäävät joskus. Fysiologisesti kuolema on elintoimintojen loppumista, ja vanheneminen johtuu osittain siitä, että ihmisen elimistö ei enää pysty korjaamaan solujen DNA:han tulleita vaurioita. Ihmisen perimä vaurioituu yleensä siksi, että luonnossa olevat kemikaalit sekä radioaktiivinen säteily vaurioittaa meidän kuten kaikkien lajien perimää, ja lopulta vaurio on niin suuri, että kun solu jakautuu, niin silloin sen seuraajasolu syntyy elinkelvottomana.

 DNA on oikeastaan kemiallinen ohjelma, joka kertoo solulle, mitä sen tulee elämänsä aikana tehdä, ja kun noita soluja ei enää tarvita, on niiden kohtalona kuolla pois. Kun puhutaan siitä, että esimerkiksi ihmisruumiin solu elää vain kokonaisuutta varten, eli kun se ei enää pysty suorittamaan tehtäväänsä ruumiissa, niin se poistetaan, jotta uusi solu voi ottaa sen paikan.

Vanheneminen johtuu siitä, että jos DNA kohtaa vaurion solun toimiessa, niin silloin tuo vaurio siirtyy seuraavaan solusukupolveen, ja sitä kautta ihmisen ruumis täyttyy lopulta epäterveistä soluista. Kuten tiedämme, niin yksittäisen solun elinaika elimistössämme ei ole kovin pitkä, ellei sitten puhuta hermosoluista, mutta meidän ruumiimme muodostama solukko elää ehkä verraten pitkään, jos sitä verrataan muihin eliölajeihin. Mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, mikä tekisi ihmisestä kuolemattoman, on se että hänen elimistönsä voisi itse korjata omaan perimäänsä tulleet vauriot.

Tuon takia joidenkin tiedemiesten mielestä esimerkiksi vampyyri olisi olio, joka kyllä pystyisi korjaamaan omaa perimäänsä, mutta ei pystyisi kehittämään tarpeeksi kestävää DNA-sidosta, jolloin Auringon UV-säteily tuhoaisi tuon olion välittömästi, jos se joutuisi päivänvaloon. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, että ihmisille ryhdytään antamaan geeniterapiaa, niin tullaan sellaiseen tilanteeseen, että ihminen voi alkaa tavoitella kuolemattomuutta.

Mutta samalla unohdetaan sellainen asia, että kuoleman tarkoitus on auttaa lajia kehittymään. Eli tuon meille hyvin ikävän tapahtuman tarkoitus on estää lajin populaatiota kasvamaan liian suureksi, ja tuon takia esimerkiksi suuri myyräpopulaatio aiheuttaa sen, että pöllöjä alkaa tulla paljon, mikä sitten johtaa myyräkannan romahtamiseen, jolloin vain kaikkein eniten varuillaan olleet myyrät jäävät henkiin, koska ne ovat osanneet ennakoida pöllöjen sekä muiden petojen hyökkäykset. Eli myös pöllöillä on vihollisia, jotka voivat katkaista sen elämän alkuunsa, jos se ei ole valppaana.

Ja se taas johtaa siihen, että vain kaikkein taitavimmat eli geneettisesti vahvimmat pöllöt jäävät jatkamaan sukua, koska ne ovat onnistuneet saalistuksessaan. Se taas kehittää molempia eläinkantoja, sekä muuttaa niiden käytöstä, koska vain vahvimmat, sekä älykkäimmät olennot jäävät henkiin tuossa luonnon julmassa leikissä, missä vain se olio, joka onnistuu parhaiten ennakoimaan saaliin tai saalistajansa käytöksen, ja kuitenkin uskaltaa aterioida sekä elää niin kauan, että se jatkaa sukua saa jälkeläisiä. Tuota kutsutaan evoluutioksi, eli vain vahvimmat oliot jäävät henkiin.

Se että olio kasvaa suureksi ja vahvaksi vaatii sitä, että se saa tarpeeksi aikaisin oppia siitä, miten saalistaja käyttäytyy kun se hyökkää. Näet jos olio tuon asian tietää, niin se ehtii silloin itse aterioida rauhassa, ja ottaa sen viimeisen suupalan, jolla olio täyttää mahaansa. Eli se oppii myös sen, että milloin ei tarvitse lähteä pakoon, tai millainen on sen kohtalo, joka ei ole jatkuvasti valppaana luonnon kovaakin kovemmassa maailmassa, ja unohtaa että milloin esimerkiksi luotainääni merkitsee hyökkäystä.

elainasiaa.blogspot.fi

Miksi yhtiöt eivät saa toimia kuin T-rex toimi jurakauden luonnossa?

Darwinin julma maailma

Evoluutiotieteitä pidetään yksinomaan esimerkiksi organismien kehityksen tutkimisena, mutta Darwinin luoma oppi toimii myös yhteiskunnassa sekä taloustutkimuksessa. Perusdarwinistinen näkökulma luonnollisten olentojen kehittymiseen on se, että eloonjäämisen taistelussa ainoastaan elinvoimaisimmat lajit jäävät henkiin. Kuitenkin tuo lajiston suuri määrä johtuu siitä, että petoeläimet eivät voi verottaa liikaa noita kasvissyöjiä, koska silloin niiden oma ravinto loppuu. Samoin kasvissyöjien liika määrä johtaa siihen, että lopulta kasvit loppuvat, joten jos jotain eläinryhmää tulee jollekin alueelle liikaa, niin seurauksena on lopulta ravinnon loppuminen, kuten on joissain tapauksissa käynyt esimerkiksi Tyrannosaurus rex:ille eli T-rex:ille, joka aikoinaan oli erittäin tehokas liki ylivoimainen saalistaja, joka söi myös muita petoliskoja. Kuitenkin jos tuo valtava petolisko joutui esimerkiksi saarelle, niin se sitten söi ikään kuin omat eväänsä.

Ja sen lempiateria oli ilmeisesti sorsalisko, joka kuitenkin oli muidenkin petoliskojen ruokaa. Joten T-rex sitten verotti ankarasti sekä sorsaliskoja että muita eläimiä, joten lopulta se sai yksin vaeltaa läpi Jurakautisen tasangon, jonka se metsästi tyhjäksi, kunnes meteoriitti sitten lopulta päätti tuon eläimen vaelluksen lajina. Toki sitä ennen nimen omaan T-rex-kanta oli laskenut, koska syynä olivat sekä ruuan puute, että uusien nisäkkäiden sekä lintujen omaksuma saalistustapa, joka perustui siihen, että T-rexin munia voitin rosvota jatkuvasti. Nämä pienet liskot sekä käärmeet ja linnut veivät tuon matelijan munat sen silmien edestä ilman, että se edes havaitsi niitä.  Samoin keskenkasvuinen T-rex manetti saaliitaan muille liskoille, ja samoin noin 2 metrinen liskonpoikanen saattoi sitten kuvitella pärjäävänsä esimerkiksi Velociraptorille tai alkukissalle tappelussa. Tuo jälkimmäinen oli eräänlainen jaguaarin tai gepardin kaltainen peto, joka oli oikeastaan melko paljon samannäköinen kuin pantteri, ja toki sen kotikissan kokoinen sukulainen surmasi myös pienempien liskojen poikasia juuri kun ne näkivät päivänvalon. Syntyessään T-Rex oli kanan kokoinen rääpäle, jonka elinpäivät olisivat luetut, mikäli se kohtaisi minkään muun eläimen, mitä jurakauden metsissä käveli.

Miten T-rex sekä yritystoiminta liittyvät yhteen

Tämän takia T-rexin päivät lajina alkoivat sitten olla luetut, koska sen poikaset eivät edes ehtineet valoa nähdä, kun esimerkiksi alkukurki puhkaisi noiden pehmeäkuoristen munien kuoren ja ryösti sikiön sen edestä. Mutta kuten kerroin, niin evoluutiotieteet pätevät myös liike-elämässä sekä eräin edellytyksin myös valtiotieteissä. Liike-elämässä tuo darwinin oppi toimii niin, että vain ne yhtiöt, joilla on edellytyksiä toimia jollain alalla jäävät henkiin. Eli se riittääkö yhtiön rahoitus, ammattitaito sekä markkinointi ja muut asiat siihen, että se saa asiakkaita ja voi kehittää liiketoimintaansa, vai ajautuuko se konkurssiin. Jos yhtiö on liian iso sekä hierarkinen sekä omaa liian jäykän organisaation, niin se voi joutua samaan tilanteeseen kuin T-rex, eli pienemmät sekä ketterämmät toimijat sieppaavat tuon yhtiön asiakkaat ja projektit sen silmien edestä, jolloin tuo tilanne alkaa muuttua sellaiseksi, että tuolla yhtiöllä ei ole enää projekteja.

Jos yhtiö jää polkemaan paikoillaan, niin sen tuotteet alkavat vanhentua, jolloin asiakkaiden kiinnostus niihin katoaa. Samoin jos yhtiö ei enää löydä alihankkijoita, niin silloin sen mahdollisuus hoitaa jättiprojekteja vaarantuu, ja tällöin tietenkin tuota projektia joudutaan tarjoamaan jollekin toiselle toimijalle, ja jos tuo toinen toimija sitten toimii hyvin, niin tuloksena saattaa olla, että markkinoita alkaa siirtyä tuon uuden toimijan käsiin. Vaikka yhtiö toimisi kuin T-rex, ja söisi kilpailijat markkinoilta viimeiseen kilpailijaan saakka, niin se voi silti joutua konkurssiin, koska jos sen tuotteet eivät kehity tarpeeksi, niin ne menettävät kiinnostavuutensa, jolloin tietenkin tuon yhtiön liikevaihto putoaa, ja jos liikevaihto putoaa, niin silloin tuon yhtiön saama tuotto putoaa. Tuo johtaa tilanteeseen, että yhtiö menee konkurssiin, vaikka se dominoisi koko markkinakenttää. Ja jos yhtiön palvelukseen ei hakeudu luovia ihmisiä, niin silloin ei mikään lainsäädännöllinen tukitoiminta auta, kun tuo yhtiö kadottaa innovaationsa sekä tuotteiden kiinnostavuuden samalla kertaa.