Miksi meillä on omatunto?

https://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Tiede ei osaa selittää omatuntoa, mutta kuitenkin tuon asian olemassaolo on tarkoitettu suojelemaan ihmistä itseltään. Jos ihminen vahingoittaa muita ihmisiä tai heidän omaisuuttaan. Jos puhumme rikollisuudesta, niin silloin puhutaan alentuneesta sosiaalisesta omatunnosta. Sosiaalisen omantunnon epäillään olevan yhteydessä empatiaan, mikä on asia, joka auttaa meitä selviytymään ryhmässä, missä tärkeää on se, että kaikki tuntevat olonsa turvalliseksi. Empatia on taito huomioida, mikäli toisella ihmisellä ei asiat ole aivan kunnossa, vaikka hän ei tuosta asiasta puhu mitään.  Ryhmässä ihminen on kehittänyt sellaisen mallin, missä ihminen palvelee sekä suojelee ryhmän nuoria jäseniä eli lapsia, jotta häntä sitten vanhana suojellaan.


Siinäkin mallissa toimii se vanha sanonta, että jos haluat saada jotain, niin silloin myös ryhmälle on pakko antaa jotain. Syy miksi tuo malli on niin hirveän tärkeä ihmisen elämässä, on se, että siinä ryhmän toimintaan liittyvä reaktio, jota kutsutaan omaksitunnoksi on kehittynyt siksi, että ihmisen ei tarvitse opetella kaikkea kuin kerran.


Ehkä tämä omatunto kehittyi siksi, että jos luolamies surmasi toisen, niin silloin tämä ihmisen hermoston reaktio sitten sai aikaan sen, että hän ei jatka väkivaltaa muita ryhmän jäseniä kohtaan, koska se takaa ryhmän säilymisen hengissä. Sillä ehkä estettiin se, että tuo mahdollisesti ylivoimainen ryhmän jäsen ei tuhoa ryhmää sekä sen kautta itseään, kun väkivallasta seuraa hermostollinen reaktio.


Ohimolohkon vaurioiden sekä verenkiertohäiriöiden tiedetään aiheuttavan sosiopatiaa, mikä on kyvyttömyyttä antaa myötätuntoa muille ihmisille. Eli nämä henkilöt eivät pidä toisten loukkaamista tai jopa vammautumista tai murhaamista yhtään minään, jos se vain palvelee heidän omaa etuaan. Ehkä omantunnon tarkoitus on ennaltaehkäistä sellaista käytöstä, mikä vaarantaa ihmisryhmän yhteneväisyyden eli hajottaa ryhmää. Tämä asia on tärkeää, jos ryhmätoiminta on ratkaisevaa ihmisjoukon toiminnan kannalta.


Mutta sitten tietenkin tulemme siihen tilanteeseen, että alamme pohtia epäsosiaalisen käytöksen syntyä. Kun ihmisen tunteet kehittyvät, niin hän tarvitsee niihin vastakaikua, ja esimerkiksi hymy syntyy siitä, kun lapsi näkee muiden hymyilevän. Samoin sosiaaliset suhteet sekä niissä tarvittavat taidot opitaan oman käytöksen kautta saatavan palautteen kautta.  Ihmisen mieli eli hermosto on siitä ihmeellinen, että meillä on lajityypilliseen käyttäytymiseen perustuva tarve miellyttää muita ihmisiä, ja erityisesti vanhempia henkilöitä. Se miten käyttäydymme ryhmässä sekä muita ihmisiä kohtaan yleensä riippuu siitä, millaista palautetta saamme siitä, kun yritämme solmia suhteita muihin ihmisiin.


Jos meidän saamamme palaute on negatiivista, niin silloin meidän mielemme sulkee tuon epätyydyttävän käytösmallin pois, koska se aiheuttaa negatiivisia tunteita, joten tietenkään tuota käytösmallia ei tuolloin saa jatkaa, koska se vaarantaa ryhmän. Joidenkin geenitutkijoiden mukaan käytös periytyy myös geneettisesti, koska esimerkiksi epäsosiaalisten ihmisten tunne-elämää ohjaavat aivoalueet muotoutuvat perimän vaikutuksesta. Ja siksi esimerkiksi voidaan ajatella ihmisten hankkivan lapsia sellaisten ihmisten kanssa, joilla on samanlaiset luonteenpiirteet.


Joidenkin selittelijöiden mukaan esimerkiksi antisosiaalisuus tai epäsosiaalinen käytös on perua kivikauden ajoilta, jolloin ryhmä saattoi ajaa metsään ihmisiä, joiden käytös oli pelottavaa. Eli pois muiden luota ajettujen ihmisten piti löytää puoliso muiden kaltaistensa joukosta, jotka asuivat metsässä erillään muista. Toisten mielestä nuo sosiopaattiset henkilöt ovat saaneet perimänsä esimerkiksi joidenkin tiedustelijoiden geeneistä, jotka neuvoivat muille ryhmän jäsenille, mistä löytyy ruokaa ja vettä, jotta koko ryhmän ei tarvinnut paljastaa olinpaikkaansa. Samoin nuo miehet hankkivat tietoja siitä, missä toinen neandertalilaisten ryhmä oli.

Ja epäsosiaalinen käytös suosii yksilösuorittajia sekä yksin eläjiä, joiden ei ollut viisasta huutaa laumaa apuun, jos tuo henkilö  joutui petojen tai toisten ihmisten hyökkäyksen kohteeksi. Oma ryhmä ei tuolloin olisi ehtinyt tuon luolamiehen suojaksi, ennen kuin oli liian myöhäistä. Kun metsästä löytyi vain oman itsen kaltaisia puolisoita, niin tuolloin tietenkin noiden ihmisten geeniperimä alkoi rikastua, koska tietenkään metsässä ei ollut muita kuin noiden karkotettujen kaltaisia ihmisiä. Ja ehkä noiden kivikauden ihmisten perimä on aiheuttanut sen, että keskuudessamme elää sosiopaatteja tai muita vastaavia ihmisiä, jotka ovat muille vaarallisia.

Kosmisen Gulliverin harharetket peukaloisten planeetalla sekä ajatuksia painovoimasta

Kuva I

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/kosmisen-gulliverin-harharetket.html

Kimmo Huosionmaa

Oletteko koskaan lukeneet kirjaa Guliverista, joka joutuu peukaloisten maahan. Tuossa tarinassa ikään kuin kuvaillaan tahtomatta se, miten gravitaatio eli painovoima muokkaa oliota. Kun lähdemme ajattelemaan esimerkiksi supermaapalloja, niin aina silloin tällöin joku tutkija sanoo, että niillä ei ehkä voisi esiintyä elämää, joka olisi meidän kaltaisemme. Mutta kuitenkin kun ajatellaan mukavia asioita näin kesäisen päivän ratoksi, niin miksi emme voisi ajatella asioita niin, että tuollaisen valtavan massiivisen kappaleen pinnalla kasvaisi olentoja, jotka olisivat aivan kuten me, mutta nuo kuvitteelliset oliot olisivat kuitenkin hyvin paljon meitä pienempiä. Eli he olisivat kääpiökokoisia ihmisiä, joiden solut olisivat erittäin pieniä, mutta tässä kosmisessa Gulliverin tarinassa heillä olisi tietenkin samanlainen älykkyysosamäärä kuin meilläkin.

Jos ajatellaan sitä, että tuollainen kosminen Gulliver tai hänen avaruusaluksensa syöksyisi tuollaiselle eksoplaneetalle, jossa lämpötila olisi vastaava kuin Maassa, mutta sen painovoima olisi valtavan suuri, niin silloin tietenkin voidaan ajatella, että tuollainen kosminen Gulliver ei ehkä kyseisellä kappaleella voisi liikkua ilman eksoluurankoa eli robottia, joka auttaa henkilöä liikkumaan raskaassa maastossa. Tuon laitteen tehtävä olisi kannattaa hänen painoaan, joka voisi olla vaikka 100 kertaa suurempi kuin mitä se olisi Maassa. Tuo kosminen Gulliver siis laskeutuisi planeetalle, jonka pinnalta pakonopeus olisi 100 G, mikä tarkoittaa, että planeetan paino olisi sata kertaa suurempi kuin Maan. Ja tuolloin esimerkiksi päähän pantu kilon painoinen kypärä painaa sata kiloa, eli tuolloin olisi tietenkin sellainen ongelma, että esimerkiksi astronautin niskanikamat katkeaisivat jos hän liikuttaa äkisti päätään.

Tuollaisella super raskaalla maapallolla voisi tietenkin olla täysin samanlainen kasvisto kuin Maapallolla, jos me ihmiset olisimme esimerkiksi muuttaneet sen pinnan sekä kasviston omamme kaltaiseksi. Tuolloin me ihmiset olisimme voineet esimerkiksi polttaa sen pinnan mikroaaltoja tuottavien  satelliittien avulla, ja sen jälkeen olemme voineet vain siirtää Maan humusta sekä eliöitä sen pinnalle. Eli tuossa tapauksessa ihmiskunta olisi löytänyt planeetan, jossa olisi valmiiksi primitiivistä elämää, jonka jälkeen tuollainen planeetta määrätään muutettavaksi uudeksi Maaksi. Tuolloin valtavat mikroaaltoja lähettävät satelliitit alkavat vain sulattaa tuon planeetan pintaa, ja sitten vain tuodaan tarpeellinen humus paikalle.

Nuo satelliitit olisivat siis samanlaisia, kuin mitä esimerkiksi USA:n Boeing-lentokone-yhtiöt ovat suunnitelleet tuottamaan Maahan energiaa. Kyseisten voimalasatelliittien valmistamisessa on poliittinen vastustus suurta, koska ne muodostavat samalla myös tehokkaan asejärjestelmän. Tuon mikroaaltopolton tarkoitus olisi tietenkin poistaa planeetan omat organismit, minkä jälkeen meidän tuntemiemme lajien siirto olisi mahdollista, ilman että syntyisi tilanne, missä hypoteettisen  planeetan endeemiset oliot tuhoavat nuo siirretyt lajit. Kun sitten tuo planeetta on poltettu, ja tarpeellinen humus siirretty, niin sitten vain ihmisetkin voidaan siirtää sikiöinä tuolle planeetalle. Tämän jälkeen painovoima muovaa olioita sellaisiksi, että ne voivat toimia tuolla kuvitteellisella planeetalla, ja tuolloin silmien eteen tulee sellaisia kuvia, missä planeettaa peittäisi sankka metsä, joka olisi vain sellainen korteen kokoisten puiden muodostama kerros.

Merellä tuon planeetan suurin asukki voisi olla kultakalan kokoinen valas, joka tietenkin kertoo siitä, että painovoima muovaa olioita kaiken aikaa. Ja sitten kun ihmiset saapuvat, niin tietenkin noista tapahtumista olisi kulunut jo tuhansia vuosia, joten nuo kuvitteelliset ihmiset, jotka on alkioina lähetetty tuolla planeetalle, olisivat jo ehtineet kehittää teknologiaansa sellaiseksi, että se poikkeaa meidän tuntemastamme mallista täysin. Eli tuolloin me kohtaisimme lajin, joka kerran oli kaltaisemme, mutta on kutistunut täysin eri mittoihin, kuin mitä se oli ennen. Tämä oli kirjoitus hypoteettisesta planeetasta, joka ehkä joskus tulee eteemme. Ja silloin me emme voi sitten enää perua. Tuolloin me muutumme itse olioksi, joka leikkii Jumalaa muille. Tuon takia toivon, että silloin käyttäydymme hieman sivistyneemmin kuin ennen olemme käyttäytyneet.

Kuva I

http://www.manyworlds.space/wp-content/uploads/2016/02/zj527738e0.jpg

Miten oikea esiintyjä vetoaa yleisöönsä?

http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/miten-oikea-esiintyja-vetoaa-yleisoonsa.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/miten-oikea-esiintyja-vetoaa-yleisoonsa.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/miten-oikea-esiintyja-vetoaa-yleisoonsa.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/miten-oikea-esiintyja-vetoaa-yleisoonsa.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/miten-oikea-esiintyja-vetoaa-yleisoonsa.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/miten-oikea-esiintyja-vetoaa-yleisoonsa.html

Kirjoitelma SETI-ohjelmasta sekä siitä, että onko avaruudessa meille merkityksellisiä sivilisaatioita?

Lisää kuvateksti

Kimmo Huosionmaa

Kun ajatellaan humanoideja, niin ajatus siitä onko vieraita sivilisaatioita olemassa voidaan kääntää ajatukseksi siitä, onko olemassa meille merkityksellisiä sivilisaatioita? Kun ajatellaa esimerkiksi sitä, kuinka SETI-ohjelman tutkijoilta kysytään välillä, että onko olemassa vieraita sivilisaatioita, niin oikeastaan tuo kysymys on liian yksinkertaistettu. Oikeastaan se että jos vieras sivilisaatio sijaitsee vaikkapa neljän valovuoden päässä, niin silloin se on olemassa, ja silloin sivilisaatio voi olla meille todellinen kumppani, mahdollisuus tai uhka riippuen siitä miltä kannalta asiaa nyt tällä kertaa halutaan katsoa. Jos halutaan solmia yhteys johonkin vieraaseen sivilisaatioon, niin silloin puhutaan hypoteettisista tilanteista, missä vieraan älyn etsintä-ohjelma SETI (Search for extraterrestrial intelligence) muuttuu METI:ksi (Messaging with extraterrestrial intelligence) eli viestinnäksi vieraan älyn kanssa kanssa.

Mikäli tuo älyllinen sivilisaatio on vaikka neljän miljoonan valovuoden päässä, niin silloin sitä ei meidän kannaltamme katsoen ole olemassakaan, koska tuolloin jos sinne voisimme lähettää viestin, niin esimerkiksi lasersäteen matka tuonne sivilisaatioon kestäisi neljä miljoonaa vuotta, mutta tietenkin voidaan ajatella että tuo sivilisaatio voisi käyttää madonreikää matkailuun. Mutta jos heillä ei olisi tekniikkaa siihen, että nämä oliot voivat valmistaa keinotekoisia mustia aukkoja, niin silloin tietenkin heidän yksisuuntainen matkansa maahan kestäisi neljä miljoonaa vuotta, jos heillä olisi käytössään alus, jolla he voisivat lentää valon nopeudella.

Ja jos tuo lähtö tänne johtuu siitä, että he ovat havainneet viestimme, niin tuohon matkaan kuluu vähintään kahdeksan miljoonaa vuotta, olettaen että nuo humanoidit lähettäisivät aluksen välittömästi matkaan saatuaan viestimme. Mutta kun puhutaan linnuista, joilla olisi käytössään superteknologiaa, jolla he voisivat valmistaa esimerkiksi sähkömagneettisia mustia aukkoja, joiden kautta voidaan joko lähettää viestejä tai matkustaa äärettömän pitkälle universumissa hyvin nopeasti hyödyntämällä kahden samaan tahtiin värähtelevän mustan aukon väliin muodostuvaa einsteinin-rosenin siltaa eli “madonreikää” Teoriassa sähkömagneettinen musta aukko muodostetaan ekĺektronitykeillä, joilla lisätään kappaleen painoa, kunnes se muuttuu sigulaariksi eli mustaksi aukoksi.

Mutta ongelma on siinä, että tuolloin pitää valmistaa kaksi samaan tahtiin värähtelevää sähkömagneettista mustaa aukkoa, jotka vedetään irti toisistaan, ja jos sitten humanoidilla olisi käytössään tarvittava tekniikka, millä voidaan luoda “vakaa madonreikä”, jonka läpi he voisivat sitten kuljettaa tavaroita läpi universumin uskomattomalla nopeudella, niin että aika ei ikään kuin kulu ollenkaan tuon matkan aikana, ja jopa matka Andromedan galaksiin tuntuisi kestävän vain pari sekuntia. Kuitenkin toimiakseen kunnolla pitäisi ensin tuoda tuollainen musta aukko sinne minne halutaan lentää, ja silloin tarvitaan avaruuslento tai tuon kohteen lähellä pitää olla luonnollinen musta aukko, jonka avulla sitten tuo sähkömagneettinen eli keinotekoinen musta aukko synkronoidaan niin, että tietyssä kohdassa universumia aukeaa madonreikä, mutta se toimisiko tällainen tekniikka oikeasti on kysymysmerkki.

Eli tuo sähkömagneettinen musta aukko, mikä on luotu pumppaamalla elektroneja johonkin kappaleeseen on kuitenkin valtavan voimakkaalla gravitaatiolla varustettu kohde, joten avaruusalus joka hinaa tuota kohdetta voisi kuitenkin tuhoutua aukon  vaikutuksesta. Eli sen rakentamiseen vaaditaan silloin jotain kovia aineita, mitä ei vielä osata Maassa tuottaa, ja sitten alukselta menisi todella pitkä aika kun se lentäisi Maahan. Joten kaikki tämä tässä on vain pohdiskelua illan ratoksi. Mutta kuten tiedämme niin teoreettisesti tuollainen alus voidaan toteuttaa, mutta käytännössä edessä olisivat erittäin suuret tekniset ongelmat, jotta voidaan luoda tuollainen hyperavaruuden highway, jota pitkin voisimme vaeltaa pitkin Linnunrataa muutamassa sekunnissa.

Kuitenkin tuollainen madonreikä on välttämätön pitkillä avaruusmatkoilla, koska se mahdollistaa reaaliaikaisen viestinnän kotiplaneeetan sekä aluksen välillä, mutta radio- tai laserviesteihin tarvitaan kuitenkin vain hyvin pieni madonreikä, jonka läpi elektroni tai fotoni saadaan kulkemaan. Tuosta hyvin pienestä madonreiästä on vielä pitkä matka siihen, että satoja metrejä pitkä alus voisi syöksyä sen läpi. Ja joka tapauksessa madonreiän auki pitämiseen tarvitaan valtavia energiamääriä, ja vain stabiilista madonreiästä on hyötyä näissä tehtävissä.

Kuitenkaan termit “humanoidi” sekä “vieras sivilisaatio” eivät välttämättä liity mitenkään avaruustutkimukseen. Me ihmiset osaamme myös luoda oman humanoidin kasvattamalla ihmisen pienestä pitäen täysin erillään muista paikassa, missä vallitsevat meille vieraat moraalis- eettiset arvot. Tuolloin voidaan kasvattaa yksilö, jonka arvomaailma on meille niin vieras, että hän olisi kuin humanoidi. “Vieras sivilisaatio” voisi olla joku hyvin suljettu valtio, jossa vallitsevat meille “tavallisille” länsimaisille henkilöille vieraat arvot. Eli tässä sitten vain sanon, että sivilisaatio on yksilöiden joukko, joka koostuu tietyllä tavalla ajattelevista ihmisistä, joten ehkä meidän pitää sitten vain miettiä sitä, että olisiko jossain maapallolla ehkä tuollainen “vieras sivilisaatio”.

Teoreettisen fysiikan sekä muiden tieteenhaarojen teoreettisten laitosten työntekijöiden  on syntynyt monia upeita ratkaisuja, joita ei kuitenkaan ehkä koskaan voida oikeasti toteuttaa. Mutta kuitenkin teoria muuttuu nykyään monesti käytännöksi hyvin nopeasti, ja se tietenkin on kaikkien maailman ihmisten käsitettävä, että eilispäivän teoria on nykypäivän käytäntö, kuten esimerkiksi GSM-puhelimista voimme havaita. Vai kuka olisi vielä 1990-luvun alussa uskonut, että meidän normaaleihin matkapuhelimiin tulee tällaisia toimintoja, kuin mitä niissä nykyään on.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Miksi NASA muokkaa sivuillaan olevia kuvia Photoshopilla?

https://www.nasa.gov/sites/default/files/thumbnails/image/huygensartistrendering_full_main.jpg

Yllä on photoshopilla käsitelty kuva, johon on lisätty “Huygens”-laskeutuja kymmenen vuoden jälkeen laskeutumisesta. Se mikä tästä kuvasta tekee oudon on se, että se on laitettu NASA:n kotisivuille. Eli kuten huomaamme, niin kuva on erittäin hyvin tehty, joten totta kai se on upea, eli siinä olevan “laskeutujan” päälle on tehty hiekkaa ja muuta, jotta se näyttäisi 10 vuotta tuolla taivaankappaleella olevalta laitteelta. Joten hyvin tuo photoshoppaaja on työnsä tehnyt.

Tämän seuraavan kirjoitelman tarkoitus on olla vain pohtiva mietelmä siitä, miten paljon julkishallinnon alaisen eli verorahoilla maksetun organisaation jäsenet saavat muokata esimerkiksi laitteidensa ottamia kuvia?  Kun NASA ja ESA julkistavat kotisivuillaan kuvia, jotka on valmistettu photoshopilla, niin omasta mielestäni ne kyllä syyllistyvät jonkinlaiseen totuuden vääristelyyn. Ja tietenkin tällainen kuvien muokkaaminen varmasti herättää joidenkin ihmisten mielessä kysymyksen, että mitä tuolla photoshopin käytöllä oikeastaan halutaan peitellä?

https://www.nasa.gov/jpl/cassini/nasa-and-esa-celebrate-10-years-since-titan-landing

Vaikka kuvien muokkaaminen tekee niistä tietenkin näyttäviä, niin silloin kuitenkin voitaisiin alkuperäinen kuva laittaa sinne sivuille näkyviin, jotta noiden kuvien sisältämä informaatio välittyisi myös muille ihmisille. Tarkalleen ottaen kuvien photoshoppaus sitten saa aikaan sen, että niitä koskevia huhuja alkaa kiertää myös Internetissä, ja sitten tietenkin myös sellaisia teorioita aletaan esittää, että ne olisivat esimerkiksi “Solar Warden”-ohjelmassa luotuja “hoax”-tiedostoja, joilla peitellään jotain suuria asioita, kuten mahdollisesti salassa pidettyä tukikohtaa jossain tuolla avaruudessa. Kun vanhoja kirjoja selataan, niin silloin tietenkin voidaan niistä löytää esimerkiksi mainintoja MOL (Manned Orbital Laboratory)-asemasta, joka ei koskaan lentänyt Maata kiertävälle radalle, joten tällaiset ohjelmat joihin on sijoitettu miljoonia, mutta peruttu viime hetkellä tietenkin ruokkivat huhuja salaisista avaruusohjelmista, joita ei koskaan olla paljastettu ihmisille.

Olen monesti ihmetellyt, että miksi ESA eli Euroopan avaruusjärjestö sekä NASA antavat julkisuuteen Photoshopattuja kuvia, joihin on lisätty noita luotaimia? Esimerkiksi ESA:n “Huygens”-laskeutujan ottamiin kuviin on ilmaantunut photoshopilla lisätty elementti, mikä on tuo luotain itse. Muutenkin noista kuvista, mitä esimerkiksi Titanin pinnalta on otettu ei oikeastaan tiedä, mikä niissä on totta ja mikä tarua? Eli kun puhutaan noista photoshopilla käsitellyistä kuvista, niin tietenkin ne julkaistaan julkishallintoon kuuluvan organisaation kotisivuilla, ja tietenkin voidaan asiaa pohtia leikillisesti vaikka niin, että noilla kuvilla peitellään salaista Titanissa sijaitsevaa tukikohtaa.

Vaikka itse en tuohon salaperäiseen tukikohtaan kuitenkaan usko, niin silti voisin kyllä sanoa, että kun kuvia käsitellään kuvankäsittelyohjelmilla, niin ihminen joka väittää niiden olevan astronauttien ottamia on kuitenkin oikeutettu tähän uskoon, eli tuohon teoriaan uskovat väittävät, että noita kuvia vääristellään, koska halutaan peitellä esimerkiksi salaperäistä “Solar Warden”-ohjelmaa. Tuollaiseen teoriaan uskovat väittävät, että noiden photoshopilla käsiteltyjen kuvien tarkoitus olisi peittää esimerkiksi se, että tuonne kauas onkin lähtenyt kaksi luotainta yhden asemasta, ja miksi näin ei olisi käynyt? Kun insinööri tekee työtään, niin hän ei koskaan jätä mitään yhden kortin varaan, vaan ehkä tuonne Saturnuksen järjestelmään on lähetetty toinenkin luotain, mutta miksi tuon “toisen luotaimen” lähettäjä sitten peittelisi tuota laitetta sekä sen olemassaoloa?

Tämän takia ihmettelen, että miksi näitä kuvia oikeastaan muokataan, vaikka tietenkin tiedän, että niihin halutaan näyttävyyttä. Kun NASA:n “Cassini”-luotain sitten syöksyi kohti Saturnusta, niin ihmisille näytettiin upeita fotorealistisia animaatioita, joiden tarkoitusta kyllä sitten ihmettelen. Nimittäin noiden luotainten mukana on ilmeisesti myös ohuen hiilikuidusta tehdyn varren päässä olevia kameroita, joilla voidaan tarkkailla luotainten kuntoa, joten miksi NASA on nähnyt niin paljon vaivaa valmistaakseen noita trikkikuvia?

Ja miksi niihin lisätään yksityiskohtia, jotka hämärtävät sitä näkymää, minkä luotain todellisuudessa välitti Maahan? Jos tuollaisen tieteellisen järjestön kotisivuilla julkaistaan jotain kuvia, jotka on tehty photoshopilla, niin silloin kyllä tämän teon tarkoitusta vähän ihmettelen. Kun palataan tuohon “Huygens”-lakeutujaan, niin silloin tietenkin itse ihmettelen sitä, että miksi se operoi niin kauhean lyhyen aikaa? Tuon luotaimen piti olla sellainen alus, joka lähettää ensimmäisen kerran kuvia Titan-kuun pinnalta, ja Titan on ainoa aurinkokunnan kuu, missä ilmanpaine vastaa likipitäen Maan pinnalla olevaa painetta.

Kyseisen kuun kaasukehä koostuu pääosin metaanista sekä ammoniakista, jotka ovat erittäin voimakkaita kasvihuonekaasuja. Ja tämän takia Titanista olisi voitu olettaa saatavan tietoja siitä, miten elämä joskus syntyi sekä joidenkin optimistien mielestä tuossa kuussa olisi voinut olla myös arkkibakteereja, mutta sitten kun “Huygens”-laskeutuja sitten laskeutui Titanin pinnalle, oli siinä ainoastaan normaali kemiallinen paristo. Eli miksi tuota laskeutujaa ei varustettu RTG:llä eli Cesium-paristoilla, joilla se olisi voinut toimia pidemmän aikaa, kuin kemiallisella paristolla. “Huygens”-laskeutuja on ollut melko paljon sivussa tuosta tehtävästä, ja joidenkin ihmisten mielestä sitä esitellään vähän turhan pienellä volyymillä.

Tähän luotaimeen ja sen ottamiin photoshopilla käsiteltyihin  kuviin liittyy sellainen ilmeisesti erikoinen salaliittoteoria, jonka mukaan nuo kuvat liittyvät “Solar Warden”-ohjelmaan, eli eräiden ihmisten mielestä ne voisivat olla astronauttien ottamia, mutta kuitenkaan tästä asiasta ei olla mitään todisteita koskaan esitetty. Mutta itse kyllä vähän mietin sitä, että mitä varten viranomaisten kotisivuilla julkaistaan noita muokattuja kuvia?  Kun puhutaan salaliitoista, niin sillä yleensä tarkoitetaan kaikkia mahdollisia asioita, joista ei jakseta tai haluta puhua. Eli ehkä tähän photoshopin käyttöön on olemassa aivan normaali selitys, jota vain ei olla huomattu kertoa ihmisille.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Ajatuksia Stanislaw Lemin kirjasta "Voittamaton", ja siitä mitä nanotekniikka sekä ohjattu evoluutio voivat olla pahimmillaan

Yllä: Andrei Surnovin taulu "Swarm"  kuvaa nanokoneparvea

https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu

Kimmo Huosionmaa

Olen monesti ennenkin hyödyntänyt Stanislaw Lemin kirjaa "Voittamaton" kun kirjoitan robotiikasta. Vaikka kyseessä on melko tuntematon romaani, niin siinä olevat ajatukset esimerkiksi antimateria-aseista sekä nanokoneista ja tekoälystä ovat nyt ajankohtaisempia kuin koskaan ennen. Nuo Lemin "mainiot koneet" eivät ole mitään kilttejä palvelijoita, vaan tekoälyllä varustettuja laitteita, jotka kehittävät spontaanisti itseään sekä muuttavat olemustaan jatkuvasti.



Tuo kirja saa sitten aikaan selkäpiitä karmivia kuvia siitä, mitä tekniikka sekä tiede voivat väärissä käsissä saada aikaan. Eli kysymys mikä koko kirjan ajan leijuu ilmassa, on se, että onko tuo alus itse tuhonnut tämän planeetan oman elämänmuodon, jotta se voisi korvata sen ihmisellä?  Tuolla aluksella voisi tietenkin olla käytössään evoluutiomalli, jonka avulla se sitten valmistaa sellaisia koneita, joita tämä kone sitten tarvitsee tehtävän onnistumiseksi.



Ja jos tuollainen tehdas valmistaa nanotekniikan avulla valmistetuista koneista koostuvia ryhmiä käyttäen hyväksi esimerkiksi tietoja muurahaisista tai hyttysistä, niin silloin tuo tehdas taistellessaan niitä vastaan varmasti kehittää esimerkiksi ydinkäyttöisen "muurahaiskarhun" tai sitten jonkinlaisen robotti-version lihansyöjäkasveista, jotka sitten houkuttelevat noita robottihyönteisiä  ansaan, missä ne sulatetaan mikroaalloilla noiden robottikasvien "ravinnoksi". Eli tällaista voisi olla se kuuluisa tietokonepohjainen evoluutio, mistä tuo kirja sitten kertoo. Ja tällainen laite sitten voi varmasti muodostaa uhan koko ihmiskunnalle.



Tuo mies oli ammentanut tähän opukseen sellaisen määrän erilaisia aseita, että minua oikein hirvittää ajatella, että joku aseasiantuntija on ehkä myös lukenut tämän kirjan, kun esimerkiksi Pentagon on noita nanotekniikkaan perustuvia aseitaan lähtenyt kokeilemaan. Kuitenkin tuon miehen kirjoittamat kirjat edustavat satiiria, eli niissä on ollut tarkoitus irvailla valtaa pitäville henkilöille. Ja itse ihmettelen, miksi hänen kirjoissaan ei esiinny sellaista kiristykseen tarkoitettua välinettä, joka kuitenkin olisi erittäin toimiva ainakin teoriassa.



Tuo väline olisi ajastimella toimiva konekivääri, joka laukaisee tietyn ajan välein uraanista tai plutoniumista valmisetetun luodin uraanista tai plutoniumista tehtyä levyä vasten, ja sitten kun noita luoteja on ammuttu tähän puskurilevyyn tarpeeksi, niin seurauksena on ydinräjähdys. Tuollainen laite voisi tietenkin olla esimerkiksi Pohjois-Korean johdon mielessä, kun se haluaa panna vauhtia neuvotteluihin. Ja siitä saataisiin sitten tietenkin loistava välikuva, kun tuo ajastimella toimiva ase laukaisee kerran toisensa perään  luoteja tuohon levyyn, ja kun kriittinen massa saavutetaan alkaa hallitsematon ydinreaktio, joka sitten ilmenee ydinräjähdyksen ja sienenmuotoisen pilven muodossa.



Mutta kun palataan sitten takaisin tähän kirjaan "Voittamaton", niin silloin tietenkin voidaan tehdä sen juonesta hyvin ikävä johtopäätös. Eli tuo kirja olisi voitu kirjoittaa niin, että siinä tuo tähtienvälinen alus "Voittamaton" itse asiassa taistelisi oman itsensä luomaa asetta eli nanokoneista koostuvia parvia vastaan. Kirjan juoni on melko yksinkertainen, siinä maan ihmisten rakentama tähtienvälinen risteilijä "Voittamaton" saapuu tutkimaan oudolle planeetalle kadonneen sisaraluksensa "Kondorin" tuhoutumista. Ja siellä se sitten kohtaa nanotekniikkaa käyttävien keinotekoisten hyönteisten parven. Tämä tieteiskirja käsittelee keinotekoista evoluutiota, eli siinä koneen tekevät spontaania tuotekehitystyötä luoden nanonokoneita, jotka muistuttavat "mustaa pilveä" koska niiden tarkoitus on estää muita automaatteja saamasta valoa aurinkopaneeleihinsa.



Tuosta sitten olen vetänyt sellaisen johtopäätöksen, että olisiko niin, että Voittamaton on oikeastaan taistelussa omia luomuksiaan vastaan, ja ehkä se sitten olisi tuhonnut ensin  koko planeetan pinnan noiden nanotekniikkaan perustuvien  hyönteisten avulla, Lem on siitä hyvä kirjailija, että hän antaa lukijan päätellä paljon noista asioista itse, eli hän ei tuossa  kirjassa kerro miksi "Kondor" ja "Voittamaton" olivat tuolle planeetalle laskeutuneet. Mutta kirjan viimeinen repliikki "kuin se olisi ollut oikeasti voittamaton" on selkäpiitä karmiva. Eli olisiko tuo alus sittenkin tuo "Kondor", joka sitten olisi "kloonattu" Von Neumann-teknologialla, ja joka on ensin tuhonnut planeetallisen elämää nanokoneilla.



Ja tämän jälkeen alus on ikään kuin muuttanut itsensä romuksi, sekä kloonannut itsensä sekä miehistönsä, jotta planeetan pinnan tulittaminen antimaterialla olisi miehistölle helpompaa. Tietenkin tuo osa poistetaan aluksen lokikirjasta jotta miehistö voi olla paremmalla mielellä. Tuossa kirjassa muuten kuvataan tilanne, missä paikalle tuodaan valtava avaruusalus, joka sitten toimii samalla tukikohtana, kun se alkaa muuttaa planeettaa Maan kaltaiseksi.



Ja sitten alus voi tuhota kaikki korkeammat olennot  nanokoneilla, mutta sitten ennen kuin setlementtiä aletaan rakentaa, niin silloin pitää myös kaikki bakteerit ja virukset tuhota tuolta planeetalta, jotta ne eivät tartu ihmiseen. Tähän sitten kannattaa ilmeisesti käyttää antimateria-pommeja, eli "Tellerin pommia", joka voi toki olla hyvin pienikokoinen. Eli jokaisella miehistön jäsenellä voisi olla tuollainen ehkä kiväärin luodin tai termospullon kokoinen pieni antimateriapommi. Tuo pommi olisi sellainen, että antimateriaa pidetään erossa sen rungosta magneeteilla. Lemin kirjassa esitellään tietenkin antimateriaa kohteeseen syöksevä ionitykki, joka voisi muuttaa koko planeetan pinnan laavaksi. Tuo alus tietenkin on varustettu 3D-printterillä, joka sitten luo kaikki mahdolliset laitteet, mitä sen luojat vain tarvitsevat.



Eli jos ajatellaan, että tuollainen pienikokoinen antimateriapommi, jossa on muutama mikrogramma antimateriaa olisi mahdollista toteuttaa, niin silloin riittäisi se, että pommin kyljessä oleva luukku avataan, jolloin materia vain annihilaation antimateria-atomien kanssa.  Tuolloin antimateria pääse kosketukseen materian kanssa ja muuttuu energiaksi. Tämän kauhistuttavan pommin koko voisi olla hyvin pieni, koska antimaterian tehosta kertoo jotain sellainen tieto, että gramma antimateriaa riittää tuhoamaan koko Maapallon. Ja jos oikein lähdetään spekuloimaan tuollaisen "Tellerin pommin" olemusta, niin periaatteessa se voidaan ampua kohteeseen myös tavallisella tykillä, eli siksi tällaisia laitteita kannattaa hiukan varoa.



Tuon aineen kuljettamiseen vaaditaan tietenkin magneettinen astia, ja antimaterian uljetus voisi tapahtua suprajohtavien käämien varassa toimivien magneettien avulla. Suprajohtavuus tarkoittaa sitä, että sähkövirralla ei ole lainkaan vastusta, ja tuolloin sähkö kulkee periaatteessa äärettömän kauan virtapiirissä, koska tuo alhainen lämpötila estää virtapiirin johdinten atomien värähtelyn, ja silloin johtimessa ei ole vastusta. Ja tietenkin tällaista suprajohtavuutta voidaan hyödyntää "superakkujen" valmistuksessa, jotka perustuvat suprajohtavuuteen eikä kemiallisiin prosesseihin. Nuo suprajohtavuuteen perustuvat akut ovat siis oikeastaan pelkkiä rautalankoja, jotka on laitettu termospulloon ja jäädytetty niin kylmäksi, että niissä virta kulkee ilman vastusta, jolloin siihen voidaan pumpata sähkövirtaa, mikä säilyy suprajohtavassa tilassa ikuisuuden.



Tai tarkemmin sanottuna niin kauan kunnes tuota akkua taas aletaan lämmittää, jolloin sen sisällä olevassa kelassa kiertävä sähkö sitten taas alkaa kohdata varausta. Noilla suprajohtavuuteen perustuvilla akuilla on sikäli paljon suurempi kapasiteetti kuin normaaleilla, kemialliseen reaktioon perustuvilla akuilla on. Nimittäin suprajohtavaan akkuun voidaan varastoida myös dataa, koska siinä kiertävä sähkövirta säilyttää "muotonsa".



Tällaisia massamuistien sekä akkujen yhdistelmiä kehitetään jatkuvasti, ja vaikka Maan pinnalla ne saattavat vaikuttaa hiukan kömpelöiltä, niin kuitenkin jossain Kuiperin kehälle lähetetyssä luotaimessa tällainen väline voisi olla hyvinkin toimiva ratkaisu, koska siellä lämpötila on vain vähän yli absoluuttisen nollapisteen. Eli siellä on suprajohtavuus ikään kuin spontaania toimintaa, johon ei tarvita mitään energiaa tai erikoisvälineitä. Joten tuolla kaukana lentävä luotain on oikeasti suprajohtavassa tilassa, missä sen virrankulutus on erittäin pientä. Tuolla avaruudessa on sellainen ongelma, että siellä lentävä avaruusalus on jatkuvasti sähkömagneettisen säteilyn kohteena, jolloin sen runko varautuu sähköllä, joka ei kuitenkaan voi poistua salaman muodossa, vaan alus voi sitten varautua äärimmäisellä varauksella. Ja tuon takia aurinkokunnan rajalle tehtvä tutkimusmatka on niin vaikea. Näet jos alus varautuu liian kovalla sähkövarauksella ja se palautetaan maan pinnalle, niin silloin se kehittää plasmaa sekä salamoita, kun tuo varaus purkautuu ilmakehään



Periaatteessa suprajohtavien astioiden avulla voitaisiin jollekin avaruusalukselle toimittaa sähköä kuten bensiiniä voidaan kuljettaa ämpärissä. Tuossa melko hupaisassa skenaariossa avaruuteen lähetetään suprajohtavia akkuja, jotka sitten vain telakoidaan siihen alukseen, johon halutaan toimittaa energiaa. Ja tuollaisen laitteen ongelma oikeassa elämässä on sitten se, että osuessaan johonkin kohteeseen, se toimii kuin äärimmäisen voimakas sähkölamaaja, joka voi sitten tuhota kohteen täysin.



Jos tällaista välinettä ajatellaan tarkemmin, niin jos tuohon kappaleeseen varataan tarpeeksi sähköä, ja se syöstään jonkun planeetan ilmakehään, niin silloin se voi muuttaa tuon planeetan koko kaasukehän plasmaksi. Temppu perustuu siihen, että avaruudessa sähkövirta ei pääse poistumaan kappaleesta, niin silloin se voi varata itseensä erittäin kovia sähkövirtoja, jotka sitten purkautuvat planeetan ilmakehässä, ja jos tuo ilmakehään saapuva kappale jää leijumaan jonkun alueen yläpuolelle, niin se toimii  kuin valtava ukkospilvi,  jolloin se purkaa sähkövaraustaan kuten ukkospilvi tekee.

https://luonnonihmeitakaikillamausteilla.wordpress.com/2017/09/06/ajatuksia-stanislaw-lemin-kirjasta-voittamaton-seka-siita-mita-nanotekniikka-seka-ohjattu-evoluutio-voivat-olla-pahimmillaan/

http://marxjatalous.blogspot.fi/p/ajatuksia-stanislaw-lemin-kirjasta.html

KV-62 (Kings Valley 62) eli Tutankhamonin haudan löytymiseen liittyvien episodien kuten sen löytäjien kuoleman pohdintaa (Murhattiinko Carnarvon ja Carter jonkun haudasta löytyneen asian takia?)

Faarao Tutankhamonin kuolinnaamio
joka löytyi KV62:sta

Egyptin kuninkaiden laaksossa sijaitsee hauta, jonka historia tuntee nimellä “Tutankhamonin hauta”, vaikka se on joissakin Kuninkaiden laakson kartoissa merkitty joskus vain lyhenteellä KV-62 (Kings Valley 62), ja sen löytymistä pidetään yhtenä maailman suurimmista arkeologisista tapauksista, mitä historia tuntee. Haudan löysi aikoinaan arkeologi Howard Carter (1874-1939), ja hänen rahoittajansa tuossa operaatiossa oli Lordi Herbert Carnarvon (1866-1923)

Se kuoliko Carnarvon vuonna 1923 Egyptissä tahallisen toiminnan vai vahingon seurauksena on oikeastaan auki, koska vaikka hänen kuolemansa on virallisesti  hyttysen pistokohdasta lähteneen verenmyrkytyksen seurausta ei tarkoita sitä, että hänen kuolemassaan ei olisi mitään epäselvää. Toisaalta tuon verenmyrkytyksen saattoi aiheuttaa se, että esimerkiksi Carnarvonin raapiessa  tuota hyttysen pistosta, pääsi hänen elimistöönsä kolerabakteeria, joka oli peräisin jostain omituisesta paikasta.

Joidenkin ihmisten mielestä saattoi olla niin, että Lordi  Carnarvonin oireet muistuttivat malariaa vilunvärstyksineen, joten olisiko ollut niin että hänellä oli tuo kammottava sairaus, mikä tunnettiin tuolloin “vilutautina”. Mutta jos tuolla verenmyrkytyksellä peiteltiin sitä, että Canarvonilla oli malaria. Kuitenkin herää kysymys, että  eikö Carnarvon sitten annettu malarialääkettä, kun hän alkoi noita kohtauksia saada? Eli kuoliko hän sitten hoitovirheen seurauksena, kuten nykyään on tapana sanoa, mutta voi olla niin että nuo miehet murhattiin, jotta joku salaisuus kuten Faaraon kirous jäisi pimentoon. Jos nuo miehet saivat tietää sen, että joku sieni muuttui erittäin vaaralliseksi joutessaan anaerobiseen ympäristöön, olisi siitä ollut tietenkin hyötyä esimerkiksi Porton Down:lle sekä muutamille muille vastaaville laitoksille.  

Lordi Carnarvon oli kiinnostunut egyptin historiasta sekä keräili tuohon valtakuntaan liittyvää aineistoa tai niin hän ainakin itse väitti tekevänsä, kun häneltä kysyttiin syytä siihen, miksi tuo mies rahoitti niin mielellään kaiken maailman egyptologeja kuten Howard Carteria, jonka toiminta sitten sai hiukan oudon leiman, koska hän jostain syystä sitten esimerkiksi onnistui kerran toisensa jälkeen vakuuttamaan Carnarvonin siitä, että etsintää kannatti jatkaa. Samoin hänen tapansa käyttää teodroliittia eli kolmiomittausta on hiukan omituista.

Näet koska jos tuon haudan uskottiin olevan maan sisään kaivettuna, niin silloin ei teodroliitista ollut mitään hyötyä, ellei olisi käynyt niin, että Carter oli saanut jostain käsiinsä dokumentin, jossa tuo Tutankhamonin hauta olisi merkittynä, niin että hän kykenisi paikallistamaan  sen kolmiomittaus-tekniikan avulla maastossa. Tuo sitten selittäisi sen, että hän kerran toisensa jälkeen sai Carnarvonin maksamaan hänen kaivauksista syntyviä kulujaan.

 KV62 haudan sinetti sellaisena

kuten Carter sen näki avatessaan haudan ovea

 kun hän tavoitteli  Tutankhamon-faaraon

 koskematonta  jäämistöä

Mutta muuten tuo väline oli tehoton haudan löytymisen kannalta. Samoin jos Tutankhamonin haudan ovessa oli vielä köysi jäljellä, niin se sitten kertoo siitä, että haudalla oli käyty, koska esimerkiksi rotat tai hyönteiset kuten koit eivät tuota köyttä olleet syöneet. Tietenkin tämä sitten sai aikaan ajatuksia jostain muinaisesta lahkosta, joka “vartioi noita hautoja”, mutta kuitenkaan tällaisen lahkon olemassaolosta ei mitään todisteita ole olemassakaan, mutta kuitenkin haudan ovessa oleva köysi oli todellinen.

Enkä tiedä miten kauaa hamppuköysi tuossa ympäristössä säilyy, ja siksi oletan että saattaa olla niin, että tuossa haudassa oli käyty vähän ennen Carterin tuloa, mutta kuka tuo kävijä oli on sitten epäselvää. Oliko se ehkä Carter itse, joka halusi varmistaa, että hauta oli sellainen kuin hän sekä Carnarvon lopettivat, ja olisiko käynyt niin, että osa noista muinaisesineistä olisi tuotu sinne Carnarvonin lepyttämikseksi? Tai ehkä Carter sitten meni hautaan, ja totesi että mitään hämärätemppuja ei tarvittu, koska hauta oli koskematon, tai niin ainakin itse oletan.

Carnarvon oli valtion viranomainen, joten sen takia hänen kiinnostuksensa tuota hautaa kohtaan saattoivat johtua muusta kuin vain puhtaasta kiinnostuksesta taidetta tai noita haudasta löytyviä esineitä kohtaan. Ja monien ihmisten mielestä Lordi Carnarvonin kiinnostus Tutankhamonin hautaa kohtaan liittyy nimenomaan “Faaraon kirouksena” tunnettuun ilmiöön, missä hautaan menneet henkilöt alkoivat sen jälkeen kuolla hitaasti mutta varmasti. Tuo ilmiö varmasti kiinnosti sotilaita kautta koko maailman, koska tuolla tavoin he kykenivät sitten hankkimaan käyttöönsä tehokkaita aseita.

Kun Egyptin kuningas haudattiin, niin hautaan jätettiin aina soihdut palamaan, jotta siellä oleva happi palaisi pois. Faaraon kirous on siis ilmeisesti sieni, joka muuttuu anaerobisessa tilassa sellaiseksi, että se surmaa ihmisen hyvin tehokkaasti. Tuo homesieni on siis normaalissa tilassa aivan vaaraton, mutta anaerobisessa tilassa muuttuu lihaa syöväksi versioksi, joka saattaa surmata ihmisen hyvin nopeasti.  Mutta tietenkin myös esimerkiksi fosgeenia käytettiin faaraon ruumiin suojelemiseksi. Tuolloin hautaan kannettiin tuoreita olkia, jotka sitten soihtujen palaessa joutuivat tilaan, missä ei ollut lainkaan happea. Usko faaraon kiroukseen johtuu nimenomaan Tutankhamonin haudan löytäjien kuolemasta, mutta kuten tiedätte, niin lymfooma eli imusolmukesyöpä on hyvin pelätty sekä vaikeasti hoidettava tauti, joten ehkä Carter kuoli luonnollisen kuoleman, ja koko “faaraon kirous” on pelkkää kuvitelmaa.

Silloin kehittyy valtavan myrkyllistä kemikaalia nimeltään fosgeeni, joka varmasti surmaa tilaan tulleet varomattomat henkilöt ilman armoa. Kun Carnarvon sitten kuoli vuonna 1923 Egyptissä virallisesti moskiiton pistokseen, niin tietenkin hänen kuolemansa aiheutti uskon tuohon kiroukseen, mutta tämä käsite tuli yleiseen tietoon vasta kun myös Carter kuoli vuonna 1939 imusolmukesyöpään, ja se sitten alkoi ruokkia ihmisten uskoa tähän myyttiseen “faaraon kiroukseen”, joka surmaa Egyptin kuninkaan hautaan luvatta meneviä henkilöitä. Kun tuota Lordi Carnarvonin kuolemaa tarkastellaan lähemmin, niin silloin tulee mieleen se, että olisiko hänet surmattu ehkä myrkkynuolella tai injektiolla, ja ehkä tähän nuoleen olisi sivelty esimerkiksi Efan eli pyramidikyyn, Boomslangin tai jonkun kasvin myrkkyä, joka oli aiheuttanut tuon kuoleman.

Ehkä tuon haavan aiheutti esimerkiksi ongenkoukku, mihin saattoi olla siveltynä jotain myrkkyä tai sitten hän saattoi saada tuon tappavan pistoksen jäykkäkouristuspiikin yhteydessä, joka ehkä annettiin hänelle sen jälkeen, jos hän oli saanut haavan ruosteisesta rautanaulasta tai ongenkoukusta, eli olisi ollut mukavaa tietää, missä tuo hyönteisen pisto oli ollut, kun myrkytystä ei kukaan osannut epäillä. Mutta saattaa olla niin, että Carnarvon sitten kuitenkin kuoli luonnollisesti raavittuaan sitä ennen jotain moskiiton pistoa, ja sai sitten haavaan verenmyrkytyksen.

Tuo myrkyllinen injektio on voitu antaa pahaa-aavistamattomalle Lordi Carnarvon:ille esimerkiksi moskiiton piston jälkeen, sillä verukkeella, että tuo pistos olisi suojannut häntä joltain infektiolta. Toinen versio sitten olisi ollut se, että Carnarvon jätettiin vain hoitamatta, kun hän oli saanut malarian. Tai ehkä malarialoisioita oli ruiskutettu hänen elimistöönsä, ja jos sen jälkeen ei ollut kiniiniä tarjolla, niin silloin seurauksena on kuolema. Tuolloin vuonna 1923 ei enää ollut sotaa, joten silloin tuon pistoksen antaja ei enää ollut varmaan ainakaan Saksan tiedustelupalvelun virallisilla asioilla. Joten tässä sitten tietenkin voidaan kysyä sellainen kysymys, että miksi Carnarvonin piti kuolla? Tai olisiko kuolemaan ollut se syy, että Kiniiniä ei ollut saatavilla, ja siksi Malaria kehittyi niin voimakkaaksi, että se surmasi lordin.  Koko tuossa Tutankhamonin haudan löytämisessä sekä sitä seuraavissa tapahtumissa on sellainen aspekti, että sitä ennen “faaraon kirousta” pidettiin pelkästään kuvitteluna, mutta kun sekä Carnarvon että Carter kuolivat jotenkin oudosti, koska tuolloin 1923 malariaa kyllä osattiin hoitaa.

Kiniinin tiedettiin tehoavan noihin ameeboihin. Ja siksi malariaa ehkäistiin ennalta tuohon aikaan juomalla tonic-vettä, missä oli Kiinapuusta tai tarkalleen ottaen sen kuoresta saatavaa kiniiniä, joten eikö lordi Carnarvon sitten juonut tuota gin tonicia, mitä nautittiin Afrikassa siksi, että kiniinin aiheuttama katkera maku peitettiin ginillä, mistä muuten tulee legendaarinen Gintonic-niminen drinkki. Kiinapuun malariaan tehoava ominaisuus oli tunnettu jo 1600- luvulta, kun jesuiitat huomasivat Etelä-Amerikan intiaanien käyttävän tuon kasvin kuorta malarialääkkeenä, joten he toivat tämän kasvin Eurooppaan, ja sen jälkeen tuota kallisarvoista lääkettä oli saatavilla myös Afrikassa, ja tuo oli sitten elintärkeää armeijoille, jotka taistelivat silloin hyttysten armoilla tuolla kaukana Euroopasta unelmanaan tulla rikkaaksi.

Joten heille sitten piti kehittää sellainen malarian hoito, että nämä sotilaat voisivat olla huoleti tuon taudin suhteen, joka vie mieheltä taistelukyvyn hyvin nopeasti. Joten eikö Kairossa sitten ollut kiniiniä, vai miksi Carnarvon sitten kuoli tuohon tautiin?Tai ehkä hänet jätettiin hoitamatta eli kiniiniä tai verenmyrkytyksen vastalääkettä ei annettu, ja siksi tuo mies kuoli Malariaan, mihin oli tietenkin lääke tuohon aikaan olemassa.

Tai ehkä hänen kuolemansa johtui sitten kolerasta, joka pääsi tämän miehen elimistöön hyttysenpiston kohtaan kynsimisen raurauksena tulleen haavan kautta. Mutta oliko Carnarvon kuolema sitten tahallaan aiheutettu vai vahinko on kysymys, mihin emme koskaan saa ehkä sellaista vastausta, mihin kaikki ihmiset olisivat tyytyväisiä. Ja aina näissä tapauksissa on liikkeellä huhuja sekä väitteitä, joista osa on todella kaukaa temmattuja, mutta osa taas on hyvin mielenkiintoisia asioita.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Alkuaine 115 eli Moskovium

Alkuaine 115 eli Moskovium (engl. Moscovium) joka tunnettiin ennen nimellä ununpentium saattaa mullistaa koko ydinteknologian. Vaikka tuota alkuainetta on valmistettu vasta noin sata atomia, niin noiden atomien ansiosta tiedetään, että tuollaisten superraskaiden alkuaineiden valmistus on mahdollista, ja vaikka Moskoviumin pitkäikäisin isotooppi on ollut olemassa vain 220 millisekuntia, niin kuitenkin tuon alkuaineen luomiseen käytetyillä menetelmillä voidaan luoda myös muita keinotekoisia alkuaineita. Eli sen ansioista voidaan valmistaa tehokkaita liikuteltavia ydinreaktoreita. Niiden ansiosta ydinkäyttöiset ajoneuvot voivat ehkä tulevaisuudessa olla mahdollisia. Tuo alkuaine on sikäli erikoista, eli se kuuluu superraskaiden alkuaineiden ryhmään, joiden valmistaminen on mahdollista ainoastaan hiukkaskiihdyttimien avulla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Moskovium

Tuollaisten alkuaineiden avulla voidaan toteuttaa hyvin pieniä sekä tehokkaita ydinreaktoreita, joiden polttoainesauvat eivät olisi lyijytäytekynän lyijyä suurempia, ja se tietenkin avaa uusia näkökulmia ydinreaktoreiden käyttöön. Toisin sanoen tuo alkuaineen avulla voidaan rakentaa ydinkäyttöisiä lentokoneita, joilla voidaan mutkattomasti operoida sekä ilmakehässä että vähintään Maata kiertävällä radalla. USA:lla tiedetään olleen suunnitelmia sekä ydinkäyttöisten lentokoneiden eli PROJECT TIMBERWIND:in että ydinkäyttöisten maa-ajoneuvojen valmistamiseksi. Tuo jälkimmäinen ohjelma tunnetaan ilmeisesti PROJECT NOMAD:in tai PROJECT ROVER:in nimellä. Onnistuessaan tuollainen ydinkäyttöinen ajoneuvo mullistaisi ajoneuvotekniikan.

Teoreettisesti voisi olla mahdollista valmistaa sellaisia superraskaita alkuaineita, jotka eivät olisi itse mitenkään radioaktiivisia. Tuolloin itseasiassa noiden reaktorin polttoaine-elementtien radiaktiivisen alkuainepitoisuuden pitäisi vain olla niin alhainen, että nuo aineet eivät ryhdy lähettämään radioaktiivisia hiukkasia. Tuolloin hyödynnetään sitä tietoa, että radioaktiiviset alkuaineet lähettävät sitä enemmän säteilyä, mitä enemmän niitä on jossain astiassa tai kappaleessa. Tuolloin voidaan ajatella, että valmistetaan sellaisia Moskoviumiin perustuvia polttoaine-elementtejä, joiden käsittely on yhtä helppoa kuin uraaniin perustuvien polttoainesauvojen, mutta koko vain olisi niin paljon pienempi.

Mikäli kyettäisiin valmistamaan radioaktiivista alkuainetta, joka reagoi magneettiin, niin silloin onnettomuuden sattuessa voimakkaan magneetin avulla voidaan estää näiden kappaleiden leviäminen maastoon.  Ydinreaktorin toimintaa voidaan tehostaa esimerkiksi voimakkaalla magneetilla, joka vetäisi puoleensa reaktorista lähteviä alfa- ja beta-hiukkasia, joiden kulkurataan voidaan magneettikentän avulla vaikuttaa. Tuolloin on kuitenkin vaarana se, että jos tuo alus suuntaa nuo hiukkaset väärään suuntaan, niin seurauksena on silloin kammottavia palovammoja, joiden paranemisesta ei ole mitään tietoa.

Toisin sanoen noiden hiukkasten lähtö reaktorista voidaan estää käyttämällä erittäin voimakasta magneettia, joka joko vetäisi noita hiukkasia itseään kohti, tai sitten ohjaisi niitä magneettikentän avulla tiettyyn suuntaan. Tietenkin tuolloin voidaan sitten luoda hyvin kevyt ydinkäyttöisen aluksen konsepti, joka kykenee liikehtimään erittäin tehokkaasti, ja se pystyisi lentämään jopa vuosikausia laskeutumatta maahan. Tuolloin tietenkin pitää muistaa se, että noiden alusten moottorien liikkuvat osat kuluvat noin pitkän toiminnan aikana, joten silloin kannattaa käyttää ramjet-eli patoputkimoottoria, jonka keskelle on asennettu ydinreaktori, jonka päälle suihkutetaan kylmää kaasua.

Lämpötilan kohotessa tuo kaasu sitten laajenee ja työntää alusta eteenpäin aivan kuten tapahtuu muissakin suihkumoottoreissa. Mutta tuon ydinkäyttöisen ramjetin toiminta-aika voisi olla vuosikausia, ja se kykenee sitten myös lentämään Maata kiertävälle radalle. Kuitenkin esimerkiksi Greenpeace ei varmaan olisi kovin myötämielinen tuollaiselle alukselle, eikä muutenkaan ydinkäyttöisille lentokoneille varmasti aivan heti löydy lupaa, eikä myöskään ydinkäyttöinen rekka olisi kuitenkaan ehkä katsastusmiehille mieleen.

Mutta tuollaisen synteettiseen isotooppiin perustuvan reaktorin avulla voidaan luoda sellaisia raskaan liikenteen ajoneuvoja, joissa olisi käytetty aivan uusia runkoa sekä rakenteita koskevia ratkaisuja, kuten esimerkiksi noissa ajoneuvoissa voisi olla ilmatyyny, joka mahdollistaa vaikka Atlantin ylityksen rekalla. Tuolloin ajoneuvon pohjaan asennetaan puhaltimet sekä alaslaskettava ilmatyyny, ja sitten tuota ajoneuvoa ajetaan kuin muitakin ilmatyynyaluksia, mutta mikään kovin yleinen tuosta välineestä ei missään nimessä ehkä kuitenkaan tule.

Tai sitten siitä voidaan tehdä vaikka meren pohjaa ryömivä sukellusvene, joka sitten toimii kuten Neuvostoliiton pienoissukellusveneet, jotka voivat ajaa meren pohjassa telaketjuilla, ja ehkä tällaisia ajoneuvoja käytetään tulevaisuudessa meren pohjaan sijoitettujen ohjus- ja muiden salaisten tukikohtien verkostojen  huoltamiseen. Eli tuolloin meren pohjaan tehdään vain tie, jota pitkin tämä sukellusvene sitten voi rauhassa ajaa. Kuitenkin noiden ajoneuvojen käyttö ei varmaan kovin yleistä olisi, koska tämänkaltainen kuljetuskalusto olisi todennäköisesti varattu vain hallituksen käyttöön, eikä muutenkaan ydinkäyttöinen auto tuskin koskaan tulee liikennöimään millään teillä, mutta kuten tiedätte, niin ydinkäyttöiset ajoneuvot ovat vain yksi höyrykäyttöistä autojen muunnelmista, joten ehkä jossain maailman teillä viilettää tuollainen ajoneuvo, jota ehkä testataan huomaamattomasti jossain kaduilla.

https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/

Onnistuvatko geenimanipulaatio-kokeet vähän liiankin hyvin?

Tuntuuko teistä joskus, että nämä geenin siirtoa koskevat kokeet ovat onnistuneet hiukan liian monta kertaa? Eli olisiko joku tiedemies vähän harjoitellut salaa noita geeninsiirtoja. Kun puhutaan geenimanipulaatiosta, niin silloin tietenkin on upeaa, että tällaisia perinnöllisiä sairauksia voidaan hoitaa hyvin tehokkaasti. Mutta kuitenkin itsestäni välillä tuntuu siltä, että näissä geenin siirroissa onnistutaan vähän liian usein. Jo ensimmäisestä koeputkilapsesta lähtien on näistä geeniterapioista sekä keinohedelmöityksistä puhuttu kaikenlaista. Eli on huhuttu siitä, että esimerkiksi maailman huipputiedemiehistä sekä huippusotilaista olisi tehty geenipankkeja, joiden kautta jotkut valtiot ikään kuin kehittävät omaa väestöään.

Kun puhutaan siitä miten tuollaista geenipankkia käytetään, niin silloin tietenkin pitää löytää kaksi henkilöä eli mies ja nainen, joilla on erittäin korkea älykkyysosamäärä. Ja sitten vain heidän sukusolujaan otetaan talteen jollain klinikalla. Tämän jälkeen suoritetaan normaali keinohedelmöitys, jonka jälkeen nuo alkiot voidaan vaikka pakastaa odottamaan sopivia vanhempia, jotta nuo sikiöt voidaan siirtää kohtuihin, tai sitten tietenkin voidaan käyttää keinokohtua, joka on kemiallisesti tuotetulla lapsivedellä täytetty säiliö, mihin sikiö siirretään, ja se kykenee sitten kasvamaan ilman luonnollista vanhempaa.

Tuolloin täytyy noiden ihmisten vain varmistaa se, että tuo sikiö saa sitten kaiken tarvitsemansa hapen ja ravinteet voidakseen kehittyä täysin normaaliksi lapseksi. Mutta kuten tiedämme, niin tietenkin tämä kaikki voi olla pelkkää kuvitelmaa, tai sitten se on täyttä totta. Kun puhutaan kenohedelmöityksestä sekä ihmisen geeniperimän muokkaamisesta, niin silloin tietenkin tuon tekniikan kohdalla aletaan puhua niin sanotuista ”design-lapsista”, joilla on niitä ominaisuuksia, mitä vanhemmat heille haluavat antaa, ja tuo sitten tekee lapsista ikään kuin tuotteita.

Vaikka mitään geenimanipulaatiota ei pääsisi koskaan tapahtumaan, niin tietenkin noiden biologisten vanhempien harrastukset sekä heidän koulumenestyksensä voidaan tietenkin dokumentoida, ja sitten valita noista tarjokkaista sitten esimerkiksi kaksi musikaalista henkilöä, jotka sitten varmasti siirtävät tuon musikaalisuutta ohjaavan geenin kyseiseen lapseen. Mutta sama voidaan tehdä myös esimerkiksi ydinfyysikoille. Eli otetaan kaksi kappaletta fysiikkaa pää-aineenaan lukevaa opiskelijaa, ja heitä pyydetään luovuttamaan sukusolujaan yhteen tutkimukseen, ja sitten vain mennään luomaan koeputkilapsia noiden sukusolujen avulla. Kun puhutaan noista ”design-lapsista”, niin silloin tietenkin ihmisten mieleen nousee heti kuva siitä, että noiden kokeiden avulla sitten aletaan jalostaa jotain ”superihmisiä”.

Mutta kuten tiedämme, niin tietenkin ongelmana tällaisessa toiminnassa on se, että botekniikassa tekniikka alkaa viedä ihmistä. Kun ajatellaan esimerkiksi sitä, että millainen on unelmien lapsi, ja jollain professorilla on sitten keinot saada itselleen tällainen lapsi, niin hän voi sitten luoda sen itselleen. Kun puhutaan siitä, millaisia uhkakuvia siihen liittyy, että joku professori sitten tekisi jonkun huippu-urhelijan sekä fysiikan professorin risteytyksen, niin hän ei välttämättä käsittäisi mitä on tekemässä. Tai tarkemmin ottaen hän ei ehkä kuitenkaan muistaisi miettiä tällaista asiaa kokonaan läpi.


Eli tuo professori toimisi tuolloin ajattelemattomasti. Ja kun tuo teko on tehty, niin sitten kyseisen asian kanssa pitäisi vain pystyä elämään. Missään nimessä kukaan koeputkilapsi ei varmaan ole syntyjään mikää ”Omen-elokuvasta” tuttu ”Damien”, joka sitten muuttaa ympäristönsä kamalaksi. Ketään ei saa suoraan tuomita hyväksi tai pahaksi. Mutta koeputkilapsien kohdalla voidaan kuitenkin kysyä että kannattaako lapselle koskaan kertoa, että hän on koeputkilapsi. Tai onko järkevää mainita missään koulun pihalla lapsen olevan niin sanottu ”design-lapsi”.

Se voi vaikuttaa tuollaisen lapsen kehitykseen negatiivisesti, eli hänelle voi kehittyä luonteenpiirteitä, mitä ei kukaan halua kohdata, ja muutenkin tuollaisen asian kertominen saattaa aiheuttaa tuollaisen ihmisen kohdalla hylkäämistä sekä myös turhaa suorituspainetta. Kuitenkin se että ihminen on jotenkin erikoinen, mutta hän ei sitä sitten saa itse tietää saattaa aiheuttaa vaaratilanteita, mitkä koskettavat ehkä suurta osaa ihmiskunnasta. Eli se että ihmiset eivät saa tietää, onko heillä jotenkin muunneltu geneettinen perimä voisi sitten auttaa tutkijoita selvittämään noiden ihmisten sosiaalisia taitoja, mutta arvatkaa vain tuleeko tuollaiseen tutkimukseen sitten oikeasti lupaa? Biotekniikka sitten auttaa tietenkin ihmiskuntaa ratkomaan sitä uhkaavia ongelmia.

Mutta kuitenkin noiden ihmisten, jotka näitä asioita tutkivat pitää muistaa se, että he ehkä jossain vaiheessa saattavat tehdä asioita, joista olisi pitänyt sitten keskustella hiukan etukäteen. Kun puhutaan siitä, että biotekniikassa tekniikka vie ihmistä, niin silloin tarkoitetaan tilannetta, missä tuota tutkimusta tehdään sekä yksityisissä että valtiollisissa laitoksissa, ja tuolloin tilanne voi olla sellainen, missä noita tutkijoilta pyydetään aina vain laaja-alaisempia geenihoitoja, ja sitä kautta voidaan jalostaa ihminen, joka on vastustuskykyinen jopa flunssavirukselle. Ja sitten voidaan lähteä korjaamaan silmän taittovirheitä, parantamaan CP-vammaisia sekä lisäämään ihmisten älykkyyttä.

Kaikki tämä voidaan tehdä geenisiirtojen avulla, ja ehkä jossain kauhukuvassa joku NHL-jääkiekkojoukkue alkaa tilata jostain laboratoriosta ihanteellisia jääkiekkoilijoita, joilla on täydelliset kehon mittasuhteet. Eli pahimmillaan biotekniikan kaupalliset sovellukset voivat johtaa geenimanipuloitujen urheilijoiden valmistamiseen jossain kaukaisessa laboratoriossa.

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/lapimurto-geenimuokkauksessa-kuohuttaa-haluavatko-tiedemiehet-luoda-design-lapsia/6524710#gs.hlo82QU

https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/

Marsin muuttaminen Maan kaltaiseksi voi joskus tulevaisuudessa olla totta

Marsin pintaa luotaimen kuvassa
(Kuva: NASA)

”Marsin aikakirjat” on viehättävä romaani siitä, kuinka Mars-planeetta joskus tulevaisuudessa ehkä muutetaan Maan kaltaiseksi. Syy siihen, miksi Marsin muuttaminen elämälle suotuisaksi planeetaksi on niin vaikeaa, johtuu siitä, että siellä Auringon valo on niin paljon heikompaa kuin Maassa, että planeetan kaltaistamisessa käytetyt yksisoluiset levät eivät ehkä kykenisi elämään tuolla planeetalla, ja samoin tuon planeetan kaasukehän tiedetään olevan sen verran ohut, että Auringon UV-säteily kuitenkin vaarantaisi tuon operaation. Tietenkin noita organismeja kuten leviä sekä yhteyttäviä bakteereja voidaan kylvää Marsin erämaihin, ja ainakin Vales Marinerasin rotkolaaksossa voisivat nuo operaatiossa käytettävät lajit sitten elää. Kyseisessä kirjassa Marsia lämmitetään kuumentamalla sen kuita valokaarien avulla, niin että ne sitten toisivat lämpöä tuon planeetan karuille tasangoille, mikä sitten saisi sen pinnan alla olevat hiilidioksidisulkeumat kaasuntumaan, mikä nostaa planeetan pintalämpötilaa.

Marsin kiviaines voi sisältää melkoisen määrän kidevettä, joten jos kidevesi olisi käytettävissä, niin silloin vettä voidaan tehdä tuolle punaiselle planeetalle lähetettävässä ydinvoimalassa, jossa Marsin pintaa kuumennetaan erittäin kuumaksi, jolloin tuo planeetalta ehkä löytyvät vesivarat saadaan vapautettua, mutta sitten ongelmia tulee ravinnon sekä planeetan pinnan erittäin alhaisen lämpötilan kanssa, missä sitten noiden organismien aineenvaihdunta hidastuu, ja silloin niiden tehtävä eli yhteyttäminen häiriintyy. Tietenkin aluksi voidaan käyttää jättimäisiä kasvihuoneita, joissa jotain yhteyttävää arkkibakteeria viljellään, ja noiden bakteerien tuottamaa happea voidaan sitten johtaa tuon planeetan kaasukehään, josta sitä kautta muokataan sellaista, että siinä voisivat normaalit Maasta tuodut eliöt elää.

Mutta tietenkin UV-säteily on ongelma, joka voidaan ratkaista paksuntamalla planeetan kaasukehää näiden arkkibakteerien avulla, mutta se sitten vaatisi vettä sekä sitä, että tuolle bakteereille sopivaa maa-ainesta löytyisi, jotta bakteeria voitaisiin lopulta päästää luontoon kasvamaan. Muuten tuollaisten kasvihuoneiden käyttö tietenkin veisi todella paljon aikaa, ja tietenkin esimerkiksi ydinvoiman käyttö tarve varmasti ajaisi tuon projektin alas, syynä olisivat projektin kallis hinta sekä luonnonsuojelulliset näkökohdat, koska reaktorin sekä muiden tukilaitteiden valmistaminen tuolla planeetalla olisi valtavan kallis operaatio, ellei sitä sitten tehdä robottien avulla. Mutta silloinkin kyseessä on tähtitieteellisen kallis projekti, jonka ongelmana olisi reaktorin vaatiman uraanin vieminen Marsiin tai sen kaivaminen planeetan pinnasta. 

Tässä kuvitteellisessa operaatiossa Marsiin lähetettäisiin täysin automaattinen robottitehdas, joka valmistaa tarvittavia robotteja, jotka kykenevät valmistamaan tarvittavat rakenteet tuota operaatiota varten, jonka arvioitu alkamisaika olisi ehkä vuoden 2200 tienoilla. Tuolloin ihmiskunta ehkä on jo matkannut asteroidivyöhykkeelle, ja silloin tietenkin käytössä olisi virtuaalitodellisuus sekä tehokkaat tekoälyllä varustetut robotit, joiden avulla ihminen voisi suorittaa niin sanottuja ”nojatuolimatkoja” pitkin aurinkokuntaa.

Kauko-ohjattavien sekä autonomisten robottien avulla voisi ihminen mennä sinne, mihin ei koskaan ole edes ajateltu voitavan mennä. Tuollaisten korkeasti kehittyneellä ja mutkikkaalla tekoälyllä varustettujen robottien käyttö olisi varmasti monien tutkijoiden sekä avaruushallinnon päätöksentekijöiden mielestä hyvin kannattavaa, koska tuolloin ei kalliisti koulutettujen tutkijoiden sekä insinöörien tarvitse viettää suurta osaa elämästään jossain avaruusaluksessa, vaan he voisivat suorittaa tehtävänsä istuen kotonaan tai toimistossaan, jolloin nämä henkilöt voisivat ottaa osaa muihinkin ohjelmiin kuin vain siihen yhteen.

Kuitenkin Marsin pintalämpötilaa voitaisiin nostaa hyvin tehokkaasti lämmittämällä sen kuita hyvin voimakkaasti, jolloin planeetan pinnan alla olevat hiilidioksidi sulkeumat kaasuuntuisivat. Tuo lisääntyvä hiilidioksidin määrä nostaisi sitten Marsin pintalämpötilaa edelleen, ja samalla paksuuntuva kaasukehä sitten myös nopeuttaa planeetan lämpötilan nousua sekä lisää mikrobitoimintaa.

Syy miksi tässä operaatiossa tietenkin pitää käyttää aluksi arkkibakteereja, johtuu siitä, että nuo bakteerit sitten voivat muodostaa proteiinikuoria ilman varsinaista humusta eli valmista biomassaa, ja yksi kiinnostavimmista vaihtoehdoista olisi käyttää sellaisia mikrobeja, jotka kykenevät pelkistämään rautaa, jolloin rautaoksidista saataisiin happea paneetan kaasukehälle. Kuitenkin alhainen lämpötila on tietenkin ongelmallinen asia. Marsin lämpötilaa voidaan kuitenkin nostaa kuumentamalla sen kuita Phobosta sekä Deimosta esimerkiksi suuntaamalla niihin voimakkaita radio- tai mikroaaltoja, mutta koska kyseessä on kaksi hiilestä muodostunutta asteroidia, niin nuo asteroidit voitaisiin muuttaa valtaviksi hiilivastuksiksi.

Silloin asteroidin molempiin päihin voidaan kiinnittää elektrodit, ja tuon kappaleen viereen laitetaan ydinvoimala, josta saatava sähkövirta kuumentaa noita kuita. Kuitenkin kaikkein paras vaihtoehto olisi hybridiratkaisu, missä noihin punaisen planeetan kuihin pumpataan energiaa useilla eri välineillä, eli planeetan pinnalla sekä sen kiertoradalla olevien mikro- tai radioaalto-lähettimien avulla noiden kuiden pintaa kuumennetaan, ja syy miksi tähän ei kannattaisi käyttää laseria, on se että tuolloin noiden Marsin kuiden saama sätelyenergia jakaantuu tasaisemmin, jolloin ne eivät räjähdä kappaleiksi. Jos käytetään radioaaltoa, niin se vaatii tuolloin kahta lähetintä, jotta kappale saadaan kuumenemaan, ja tuolloin on vaara, että kohde räjähtää lämpölaajenemisen takia kappaleiksi.

Syy miksi sätely kannattaa kohdistaa ensin Marsin kuihin johtuu siitä, että jos tuo energiateho sitten johdetaan suoraan planeetan pintaan, niin se sitten vaarantaa siellä olevat installaatiot. Jos ajatellaan oikein fundamentalistisia ajatuksia esimerkiksi sähkövirran toimittamiseksi Mars-planeetalle, niin kaikkein paras kuviteltavissa oleva vaihtoehto olisi valtavan tehokas radiomaser, jolla sitten sähköä siirretään läpi avaruuden, kuten esimerkiksi Teslan Vanderbilt-kokeessa tehtiin.

Tuolloin käytettävän sähkötehon vain pitää olla niin kauhean paljon suurempi, jotta tuo laitteisto sitten kykenisi toimittamaan tarpeeksi sähköä radioaaltojen muodossa Marsiin, että tätä mahdollisuutta tuskin kovin helposti otetaan käyttöön, mutta teoriassa se toimisi niin, että keskellä radiomasereiden ryhmää olisi yksi tehokkaampi maser, joka sitten ikään kuin vetää muiden tuohon säteeseen kohdistettujen heikompi tehoisten maserien säteet mukaansa, jolloin saadaan aikaan valtavan voimakas radioaalto. Jos tuo koherentti radioaalto osuu johonkin kesken matkaa Marsiin, niin silloin tuo kappale varautuu valtavan voimakkaalla sähkövirralla, ja jos joku alus sitten tuon jälkeen sattuu telakoitumaan  johonkin avaruusasemaan, niin tuloksena olisi tilanne, missä se toimisi kuin valtavan voimakas sähköpamppu, joka lamauttaa tuon kohteen elektroniikan.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Lockheed-Martin-yhtiön kehittämä robottihämähäkki mullistaa ilmalaivojen korjaamisen ja myös tiedustelun

Lockheed Martin yhtiö on kehittänyt robottihämähäkin, jonka tehtävänä on esimerkiksi paikata sen kehittämän ilmalaivan runkoa, jos siihen tulee vaikka osumia. Toisin sanoen se pitää HAA (High Altitude Airship) toiminnassa, jotta se kykenee valvomaan alla olevaa aluetta sekä tarjoamaan samalla omille joukoille viestintä- sekä kohteenosoitus “palveluita”, joiden takia tuon ilmalaivan tehtävien onnistuminen on erittäin tärkeää. Kyseinen HAA-ilmalaiva on tarkoitettu täydentämään satelliittien sekä vakoilukoneiden toimintaa esimerkiksi terrorismin vastaisissa tehtävissä, missä jotain aluetta pitää tarkkailla hyvin intensiivisesti pitkiä aikoja kerrallaan.

https://www.youtube.com/watch?v=g59PX4xlgNg

Noilla robottihämähäkeillä saattaa olla  muuten myös muita tehtäviä, kuin korjailla hajonneiden ilmalaivojen kuorta. Nimittäin niitä voidaan käyttää sekä valokuvaustiedustelussa, että ELINT ja COMINT-tehtävissä, jolloin ne on oikeastaan mallinnettu täysin oikeaa hämähäkkiä muistuttavaksi robotiksi. Niitä ei normaalisti erota mitenkään oikeista hämähäkeistä, ja niiden mukana kulkee tuolloin hämähäkin seittiä muistuttava hyvin ohuesta hybridimateriaalista eli kevlarin sekä raudan sekoituksesta tehty antenni, jonka nämä pienet keinotekoiset hämähäkit asettavat puiden oksien väliin, kuten myös oikeat hämähäkit tekisivät.

Tuon jälkeen nämä pienet robotit menevät tuon antennin keskelle, ja muuttavat itsensä pieniksi digitaalisiksi releasemiksi, jotka välittävät tuon sieppaamansa SIGINT-datan suoraan tietoliikennesatelliiteille, jotka taas lähettävät tuon datan edelleen Fort Meadeen NSA:n päämajaan tarkempaa analyysiä varten. Noilla laitteilla tietenkin on myös digitaalikamerat, joilla ne kykenevät lähettämään kuvia toiminta-alueiltaan samaan tapaan suoraan Pentagonin operaatiokeskukseen.

Nuo välineet eivät kuitenkaan varmaan kaikkia mahdollisia välineitä kuljeta sisällään, vaan niille voidaan tietenkin pudotella myös huoltosäliöitä, jotka voidaan naamioida esimerkiksi tupakannatsoiksi, jotka pitävät sisällään vara-antenneja yms. välineitä. Siitten ne varmasti tulevaisuudessa kykenevät myös autonomiseen toimintaan, niin että nuo laitteet muodostavat sitten keskenään WLAN:in avulla langattoman tietoverkon, joka saa niiden prosessorit toimimaan, kuin ne olisivat sama tietokone.

Ja tietenkin ne kykenevät sitten myös soluttautumaan johonkin tukikohtaan, ja toimimaan kuuntelulaitteina, jotka välittävät kaiken puheen tai WLAN ja BlueTooth-viestinnän suoraan satelliitin kautta vastapuolen tiedustelun päämajaan. Tuolloin ne voivat myös murtaa EMP-suojattuja tiloja, esimerkiksi vetämällä niistä ulos valtavan pitkää nanotekniikkaa käyttävää ohutta piiska-antennia. Tai sitten ne voivat muodostaa ketjun, ja käyttää FLASH-muisteja noiden keskustelujen äänittämiseen, ja kun muisti tulee täyteen, niin tuollainen mekaaninen hämähäkki vain “marssii” ulos talosta, ja lähettää sitten tuon datan esimerkiksi viestintäsatelliitille, joka kykenee tuolloin ohittamaan paikallisen sodanjohdon valvonnan.

Kun puhutaan noiden robottihämähäkkien muotoilusta, niin ihminen pelkää luonnostaan lähes jokaista maailman hämähäkkiä. Tietenkin suhteellisen isokokoiset sekä seittiä kutovat ja myrkylliset lajit ovat varmasti muotoilijoille mieleen, ja varmasti ketään ei koskaan huvittaisi lähteä häiritsemään isoja lintuhämähäkkejä.

Nuo robottihämähäkit voidaan varustaa pitkäkestoisilla pienillä nappiparistoilla sekä FLASH-muistilla, ja tietenkin niiden sensorien valmistamisessa käytetään uuden sukupolven tekniikkaa, jota käytetään myös esimerkiksi mikroprosessorien valmistamisessa. Tällaisella tekniikalla voidaan sitten valmistaa erittäin pieniä radiolähettimiä, jotka eivät kovin paljoa virtaa vie, sekä muita erittäin tehokkaita järjestelmiä, joilla tuo laite saadaan sitten toimimaan tehokkaana tiedusteluvälineenä.

Samoin noiden robottihämähäkkien varusteisiin voi kuulua myös GPS-paikannin tai transponderi, jonka avulla niiden sijainti saadaan selville, ja ne voivat sitten asettua esimerkiksi panssarivaunujen päälle, jolloin niihin voidaan kohdistaa GPS-hakeutuva pommi tai rynnäkköohjus. Tuollaiset luonnollista eläintä matkivat laitteet ovat jo tulossa sotilaiden sekä vakoojien käyttöön, joten niiden toimintakenttää halutaan varmasti myös laajentaa, eli niiden avulla voidaan vaikkapa keskustietokoneita oikosulkea, ja jos ne varustetaan esimerkiksi VX-hermokaasulla, niin silloin seurauksena on erittäin vaarallinen taisteluväline, joka takuulla on äärimmäisen tehokas.

https://www.youtube.com/watch?v=86EAzvXrESg

https://marxjatalous.blogspot.fi/