Kuoliko tutkivan journalismin isä William T. Stead eli mies, joka ehkä "ennusti oman kuolemansa Titanicilla" todellisuudessa omantunnonpistoksiin, koska hän jäi pois pelastusveneistä vapaaehtoisesti?

William T. Stead (1849-1812) on mies, josta varmaan moni meistä on kuullut. Hän on se henkilö, joka oli joidenkin ihmisten mielestä ennustanut oman kuolemansa Titanicilla eräässä kirjoittamassaan artikkelissa. Tuossa artikkelissa tai novellissa hän esitteli valtamerilaivan, joka törmäsi jäävuoreen, ja tuota artikkelia on pidetty ikään kuin ennustuksena siitä, millaisen kuoleman Stead tulisi kokemaan 20 vuotta artikkelin kirjoittamisen jälkeen. Tuolloin hän kirjoitti kyseisen artikkelin siksi, että halusi kiinnittää ihmisten huomiota 1800-luvun merenkulun löysiin sääntöihin, joiden mukaan kaikilla laivalla olevilla matkustajilla ei tarvinnut olla paikkaa pelastusveneissä, ja tuolloin saattoi olla niin, että vain puolet aluksessa olevista henkilöistä pääsisi pelastusveneisiin, joita oli kaikissa laivoissa hiukan liian vähän.

Kun William T. Stead nousi vuonna 1912 R.M.S Titaniciin, niin hän oli kunnioitettu lehtimies, ja tutkivan journalismin isä. Hänet kuvataan hyväsydämmiseksi henkilöksi, joka jäi sitten istumaan Titaniciin, kun tuo alus painui merenpohjaan, ja itse voisin kyllä pitää tuota sinällään hyvin altruistista tekoa kuitenkin ehkä omanunnonpitoksista johtuvana. Se että Stead jätti paikkansa pelastusveneessä saattoi johtua siitä, että hän teki aikoinaan tutkimuksia siitä, miten lehtijutuilla voitiin vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. William T. Stead on oikeastaan juuri tämän tutkimuksen takia eräänlainen modernin psykologisen sodankäynnin eli propagandan isä, tai ainakin hänen teorioitaan hyödynnetään nykyaikaisessa psykologisessa sodassa, missä ihmisten mielipiteitä muokataan tiettyjen operaatioiden taakse, ja kuten me varmaan tiedämme, niin tuollaiset mediatutkimukset missä käytetään tekaistuja uutisia ovat erittäin vaarallisia.

Se tekikö Stead itse noita tekaistuja uutisia on kuitenkin jäänyt selvittämättä, mutta tuolloin tuota asiaa koskeva mediatutkimus tehtiin niin, että tiettyihin lehtiin painettiin tekaistuja uutisia, ja sitten noita uutisia koskevia gallup-kyselyitä lähetettiin kyseisen lehden tilaajille, ja se miten noiden tilaajien vastaukset muuttuivat "uutisten" laadun mukaan tietenkin verrattiin toisiinsa. Eli tutkimuksessa käytettiin kahta lehteä, joita ei tilanneet samat henkilöt, ja niihin sitten kirjoitettiin kaksi erilaista tai erisävyistä juttua, joissa kuvailtiin jotain tapahtumia tai henkilöitä, ja sitten noille ihmisille lähetettiin gallup-kysely, mikä koski uutisten esittämää tilannetta. Jos oikein tarkasti katsotaan, niin tuollaisten tekaistujen uutisten avulla voitiin ihmisille uskotella esimerkiksi se, että intiaanit olivat jotenkin verenhimoisia, ja sillä tavoin perustella esimerkiksi 1800-luvun lopun intiaanisodat.

Silloin toimintaa perusteltiin mukaan lähteneille sotilaille siten, että nuo tapettaviksi määrätyt intiaanit olivat lähteneet sotaan jotain muita intiaaneja vastaan, ja sitten eurooppalaiset tulivat vain puolustamaan heikompia. Tuo ajatus perustui kuulemma sellaiseen kysymykseen, että "saako toista kohtaan käyttää kuolettavaa voimaa, jos hän on ensin sitä muihin käyttänyt". Ja noin tuo melkein täysin yksipuolinen ampuminen voitiin perustella ihmisille "heikomman osapuolen puolustamisella" , ja joidenkin ihmisten mukaan kenraali Sheridan olisi tuon kysymyksen käynyt kysymässä jostain lastenkodista.

Eli hän oli marssinut johonkin päiväkotiin, ja kysynyt lapsilta: "milloin teistä on oikein ampua ihmisiä?". Samoin saattaa olla niin, että myöhemmin 1900-luvun alussa Buurisodassa käytettiin noita Steadin kehittämiä medianhallintametodeja, jotta britanniassa saatiin mielipide muuttumaan sellaiseksi, että kansa hyväksyi Kitchenerin toimet eteläisessä Afrikassa, ja samalla tavoin journalistien puolueellinen asenne aiheutti sen, että esimerkiksi afrikkalaisiin kohdennettua sortoa sekä "lähiojuutta", missä afrikkalaiset raatoivat eurooppalaisten omistamilla plantaaseilla lähes samoissa oloissa kuin mitä he olisivat tehneet esimerkiksi USA:n etelävaltioissa ei tuomittu.

Tuo "lähiorjuus" tarkoitti sitä, että puuvillaplantaasit siirrettiin Afrikkaan pois ihmisten silmistä, jotta niissä tapahtuvat ihmisoikeusloukkaukset eivät päätyisi ihmisten tietoon, mikä olisi voinut aiheuttaa boikotteja. Samoin tekaistuilla lehtijutuilla perusteltiin noiden ihmisten huonoa kohtelua kertomalla heille, että kyseessä oli vankiryhmä, joka oli tehnyt vakavia rikoksia. Tuolloin voitiin sitten perustella ihmisten säälimätön kohtelu sillä, että nämä olivat muka tehneet pahaa muille, ja saivat tästä sitten rangaistuksen. Ja jos Stead oli tässä mukana eli kirjoittanut noita tekaistuja lehtijuttuja, joilla sitten muokattiin yleistä mielipidettä sellaiseksi, että kansa hyväksyi  intiaanisodiksi kutsutun kansanmurhan sekä plantaaseilla tapahtuvat väärinkäytökset , niin hänellä saattoi olla hiukan huono omatunto tällaisen asian takia.

Eli itse en tiedä tajusiko Stead mitä hän tuolloin antoi valtaapitäville tai tiesikö hän mitä tuollaisilla tekniikoilla, eli pelkällä tekstillä ja paperilla voidaan tehdä ihmisten mielipiteille, ja mitä tapahtuu kun yleinen mielipide käännetään esimerkiksi sotatoimien taakse luomalla Afrikkaan ideologinen vihollinen, joka sitten pitää tuhota. Ja tämä ideologinen vihollinen oli tietenkin buuriväestö, jota oli helppo syyttää zulujen murhaamisesta, jolloin Kitchener sai sitten oikeutuksen koville otteilleen kuten keskitysleirien perustamseen tuolla eteläisessä Afrikassa.

Alla suomen "Top5"-filmi asiasta Steadin osuus alkaa kohdasta 7:15

https://youtu.be/Lp90_-CB7zw

pimeakronikka.blogspot.fi

Olisivatko Meksikon kivikuulat ehkä varhaisia sukelluspalloja?

Kuva I

Kaikki ovat varmaan kuulleet Meksikossa tai oikeastaan ympäri maailmaa olevista jättimäisistä kivikuulista, joille ei löydy mitään järkevää selitystä, ja suurin osa arkeologeista ihmettelee, miksi melko alkukantaiset intiaanit, kuitenkin näkivät  valtavasti vaivaa tuollaisten kivikuulien valmistamiseksi. Noille kivikuulille on etsitty monia selvityksiä, ja eräs niistä saattaa olla tutkimiseen arvoinen. Eli käyttivätkö nuo muinaiset intiaanit tai kuka ne olikaan tehnyt näitä kuulia ehkä sukelluspalloina? Tällöin tällaiset korkealla paikalla sijaitsevat pallot olisi ehkä juuri louhittu kalliosta, ja ehkä ne sitten odottivat viemistä rannikolle (Kuva I) Tämä selitys tai teoria saattaa ensin vaikuttaa hiukan erikoiselta, mutta jos ajatellaan tarkasti, niin tuollainen ontoksi kaiverrettu kivinen pallo ajaisi saman asian, kuin Otis Bartonin ja William Beeben  vuonna 1930 patentoima "bathoskooppi" eli syvyyspallo tai sukelluspallo (Kuva II), jonka toiminta perustuu pallon muotoon.

Veden paine painaa palloa ulkoa päin täysin symmetrisesti, joten tuon takia kyseinen väline pystyy sukeltamaan erittäin syvälle, ja jos ajatellaan että intiaanit olisivat tehneet tuon välineen kivestä, niin silloin tietenkin heidän olisi pitänyt kaivertaa ensin tuollainen kivikuula ontoksi ja sitten valmistaa siihen luukku kvartsilasista. Eli heidän piti sulattaa kiveä lasiseksi levyksi, joka asetetaan kulkuaukon kohdalle, ja tiivistetään kautsulla eli luonnonkumilla paikalleen. Tuollainen kivinen sukelluspallo saattoi olla ihan toimiva malli, ja mielestäni tämä ei ole mikään huonoin mahdollinen teoria siitä, miksi joku intiaaniheimo vuosisatoja sitten uhrasi valtavasti aikaa noiden kivikuulien valmistamiseen. Teorioita tietysti maailmaan mahtuu, ja suurin osa tietenkin ajattelee, että noissa palloissa olisi ilma loppunut.

Kuva II

Mutta jos mukana olisi pala hiiltä, niin se pelkistää sitten happea ilmaan. Ja uskon että intiaanit olivat ainakin osanneet sukeltaa käyttämällä kumista tehtyjä pusseja ilmavastoina, jolloin he olivat ehkä päässeet melko syvälle meren syvyyksiin. Kun puhutaan sukellustekniikasta, niin esimerkiksi jo roomalaiset tiesivät että kun tynnyrin pudotti veteen nurinpäin, niin sinne jäi ilmakupla, jota voitiin käyttää hengityksensä.Se milloin sukelluskelloon asennettiin ilmaputki, tai kumiletku joka on vedetty kellukkeen keskeltä, jolloin se ei kaadu, on jäänyt minulta selvittämättä. Eli jos tuo hengitysletku kiinnitetään kellukkeen sivulle, niin se joutuu veden alle, mutta jos letku on kiinni kellukkeen  keskellä olevassa putkessa, niin se on turvallinen. Ja jo Vasa-laivan ulottua, tutkittiin sitä sukelluskellon avulla 1600-luvulla (Kuva III). Eli osa sukellustekniikasta on ollut tunnettua jo vuosisasatojen ajan.

Kun puhutaan pallon muodon hyödyntämisestä tutkimusvälineissä, niin esimerkiksi Neuvostoliiton Vostok-avaruuskapselit olivat pallomaisella miehistömoduulilla varustettuja, jotta tuo kapseli kestäisi mahdollisimman hyvin painetta. Tuo järjestely tehtiin siltä varalta, että jos tuo alus putoaisi mereen, niin se ei painuisi  kasaan, ja sen lentäjä selviäisi hengissä. Ja tuolloin neuvostoliiton  insinöörit kokeilivat myös katselin päällystämistä kivellä, jotta sen lämmönkestävyys olisi parempi. Mutta miksi noita kivisiä kuulia tehtiin on jäänyt arkeologeilta selvittämättä.

Kuva III

charelesfort.blogspot.fi