Ihminen ei koskaan ole täysin valmis, vaan aina löytyy lisää opittavaa. Mietteitä itsenäisestä opiskelusta sekä elämän mittaisesta oppimisesta.

"Dominikaani joka ei opiskele on kuollut dominikaani"

Dominikaanien motto

Itse-oppiminen on prosessi, mitä jostain syystä väheksytään. Kuitenkin verkkoympäristöt tekevät mahdolliseksi sen, että minkä tahansa koulun tai minkä tahansa koulutuksen voi jokainen hankkia vaikka hän ei olisi koskaan edes käynyt tuossa koulussa sisällä, mihin hän tulee suorittamaan tutkintoaan. Tietenkin esimerkiksi ammattikoulujen työnäytteet pitää antaa siten, että ne voidaan hyväksyä. Mutta kuten Helsingin Sanomien itse-oppimista koskevassa jutussa sanotaan, jossa kerrotaan kiinteistöalan ihmisestä, joka oli lukenut itsensä koodaajaksi, niin pääpaino kaikkia ammatteja hankittaessa on siinä, että henkilö osaa työnsä. Siis pelkillä papereilla ei sinällään tee kukaan yhtään mitään, vaan henkilön pitää päivittää koulutustaan jatkuvasti, jotta hän pysyy ajan hermoilla työelämässä toimiessaan.

Kuitenkin ammatilliset paperit ovat jonkinlainen tae siitä,että henkilö nyt jotain tietää työstä, mutta toisaalta saattaa olla niin, että ihminen ei koskaan ole täysin valmis, vaan elämä on jatkuvaa itsensä kehittämistä. Tuotantovälineet sekä tekniikat sekä sitä kautta myös materiaalit muuttuvat, ja siksi ihmisen pitää päivittää osaamistaan. Kun puhutaan alasta, jossa noin on tapahtunut, niin tietysti mieleen tulee heti ICT-ala, mutta myös muilla aloilla on tapahtunut huimaa kehitystä, koska esimerkiksi arkkitehtuuriin sekä logistiikkaan liittyviä tehtäviä voidaan ensin hoitaa simulaattoreiden avulla, jotta ratkaisun hyvät ja huonot puolet löytyvät ennen kuin mitään konkreettista tarvitsee edes ryhtyä tekemään.

Eli ratkaisua voidaan ryhtyä testaamaan jo ennen rakennustöiden alkua, jolloin ei esimerkiksi seiniä tarvitse ryhtyä purkamaan, jos piirtäjä on tehnyt jotain virheitä. Riittää että seinää siirretään tietokoneen ruudulla sen verran, että ratkaisu muuttuu toimivaksi. Ja sitten virtuaalitodellisuuteen perustuvan 3D-mallinnuksen avulla tiloissa voidaan tehdä kiertokäyntejä ennen kuin fyysistä rakennusta varten on lähdetty edes tarvikkeita tilaamaan, mikä säästää kustannuksissa. Kun puhutaan virtuaalisten työ-ja  toimitilojen käytöstä opetuksessa, niin tietenkin se mullistaa myös opetuksen täysin. Eli todellisuudessa voidaan sanoa, että kuka tahansa saa oikeasti lukea kirjaa yliopiston ryhmän  edessä, mutta tunnilla annettuja tehtäviä sekä  kokeita saa arvostella vain sellainen henkilö, jolla on siihen valtuudet.

Tuon takia noita yliopiston saleissa puhuvia henkilöitä kutsutaan luennoitsijoiksi ja noita tapahtumia luennoiksi, koska ennen vanhaan yliopistojen opettajat saattoivat vain käydä yliopistossa kurssin alkaessa sekä keräämässä tehtävät kurssin päättyessä. Kaikki opetus tuossa paikassa tapahtui siten, että opiskelijoille luettiin suoraan kirjasta opiskelijoille, jotka kuuntelivat tuota tekstiä tarkkaavaisesti. Kun puhutaan itse-oppimisesta, niin tulevaisuudessa ainakin peruskoulun jälkeiseen opetukseen kuuluvat teoreettiset sekä yleis-aineisiin kuuluvat tehtävät voidaan tehdä kotoa käsin verkko-työtiloissa.  Tuohon työtilaan voidaan tietenkin vaatia tunnistautumista, ja myös esimerkiksi ylioppilaskirjoitukset voidaan hoitaa tietenkin Internetin kautta.

Näet vaikka olen joskus ollut sitä mieltä, että mitään tällaisia kokeita ei saisi tehdä digitaalisesti, niin kuitenkin nykyaikaisten tablettien sekä mobiililaitteiden aikana tuollainen koejärjestely olisi hyvin helppo toteuttaa. Ja tuolloin voidaan näistä tietokoneista estää Internetin käyttö kokonaan, lukuun ottamatta tuota työtilaa, jossa jossa koe suoritetaan. Tuolloin voisi YTL sitten suoraan katsoa sitä, mitä YO-kokelas tekee tuon kokeen yhteydessä. Eli tietotekniikan kehitys mahdollistaa myös käsialakirjoituksen käytön tuossa kokeessa, missä voidaan hyödyntää sekä tablettitietokoneita sekä digitointi-alustoja, joita piirtäjät käyttävät kun he jäljentävät piirustusta tietokoneen muistiin.

Tai tietenkin myös A4 kokoisia tabletteja voidaan käyttää tuon tekstin luomiseen, jolloin abiturientti sitten kirjoittaa tehtävän suoraan tabletin näytölle. Eli tämä on niitä asioita, joita kannattaa hieman miettiä, kun YO kirjoituksia aletaan kehittää. Tietojenkäsittely on monilla aloilla tukijärjestelmien saumattoman toiminnan edellytys, joten tuo ala on sellainen, että siinä ollaan ikään kuin “monessa mukana”. Ja tietenkin tuollainen virtuaalinen järjestelmä tekee sen mahdolliseksi, että kouluissa ei enää olisi ryhmäkokojen rajoituksia. Eli ainakin osa tehtävistä voidaan tuolloin tehdä paikasta riippumatta. Ja tietenkin myös työelämän sekä koulujen yhteistyötä pitää kehittää, joten silloin voidaan esimerkiksi opinnäytetöitä yhdistää mukavasti työelämän tarpeisiin, joka on aina hieman toinen kuin mitä koulujen asettama vaatimustaso oikeastaan on.

Kun ihminen suorittaa ammattitutkinnon, niin silloin kuitenkin työnantaja voi siitä katsoa, että henkilöllä on jotain valmiuksia toimia oikeassa työelämässä, joka ei pidä sisällään esimerkiksi mitään extreme-osioita eikä tikan- tai saappaanheitto-kilpailuja, eikä missään oikeassa työpaikassa jossa sellainen keskiverto-ihminen käy myöskään syödä mitään raakoja mustekaloja tai juoksennella jonkun pyörivän kuution päällä. Tai tietenkin viihdealan työt kuten “Reality-TV-tähti” ovat asia erikseen. Ja onhan esimerkiksi Mötley Crüekin tehnyt hyvin rahaa omalla osaamisellaan rock.-musiikin kivisellä tiellä. Joten tietenkin jotkut ihmiset tienaavat todella hyvin tuolla viihdetaivaan tähtösten joukossa.

Mutta sellaisessa “tavallisten työssäkäyvien miesten” tai “-naisten” kuten maalarien, sähkömiesten sekä opettajien tai muiden ammatinharjoittajien versiossa työelämästä, mihin tietenkin osa ihmisistä tähtää on tarkoitus se, että henkilö ensinnäkin tekee työnsä turvallisesti sekä oikein. Eli missään nimessä missään todellisessa työpaikassa ei tarvitse mitään sen suurempia asioita tehdä kuin omat työtehtävät, mikä tietenkin on joillekin ihmisille sitten aivan täysin tuntematon käsite. Toki jokainen voi sitten lähteä kokeilemaan talenttiin tai muuhun vastaavaan televisio-ohjelmaan kokeilemaan niitä omia laulutaitoja, jos hän vaikka sitten sattuu voittamaan tuon kilpailun, ja saamaan miljoonasopimuksen joltain Sony BMG:ltä tai sen kaltaisesta viihdealan yrityksestä.  

http:\\viidettajatyoelamaa.webnode.fi

Kuinka kummassa voisimme olla objektiivisia itseämme kohtaan, koska olemme vain ihmisiä

Kun puhutaan siitä, miksi esimerkiksi tuomarit eivät saa antaa samalla välimiespäätöksiä omista jutuistaan, ennen kuin asianajaja vie ne oikeuteen johtuu siitä, että vaikka välimiesoikeus on vain neuvoa antava tuomioistuin, jonka päätökset eivät velvoita ketään. Kuitenkin lakimiesten ammattikunnalla on sellainen sääntö, että jos joku sitten kertoo heille rikoksia, niin lakimiehen on tuolloin ilmiannettava heidät. Ihminen ei ole missään nimessä koskaan kykenevä arvioimaan itseään tai toimintaansa täydellisesti, koska hän ikään kuin katsoo maailmaa sellaisten sävylasien läpi, missä hän näkee vain sellaista, mitä hän tilanteessa haluaa itse nähdä. Mikään ei ole meistä ihmisistä vaikeampaa kuin myöntää se, että teemme väärin, ja vaikka myöntäisimme menneemme jossain ihmissuhteissa tai välienselvittelyissä vähän liian pitkälle, niin silloinkin me kaikki etsimme jotain tekosyytä, joka oikeuttaisi meidät tuohon tekoon.

Ja pahinta kaikessa on se, että olemme itse itsemme jyrkimpiä tuomareita. Kun teemme jotain sellaista, mitä emme voi koskaan perua, niin silloin varmasti ensin tunnemme tehneemme oikein. Mutta myöhemmin sitten alkaa jokainen tehty teko varmasti kaduttaa, ja en tässä puhu mistään rikoksista. Vaan sellaisista päätöksistä, jotka saattavat viedä ihmiseltä koko ystäväpiirin kuten esimerkiksi toiselle paikkakunnalle lähtö opiskelemaan saattaa tehdä. Opiskelu varsinkin korkea-asteella on pitkää sekä puuduttavaa työtä, josta saa vain vähän palkkioita, ja jokainen voi ihan itse miettiä kuinka paljon olutta opintotuella sitten juodaan, niin siinä vähän niin kuin alkaa yleensä sitten kaveripiiri vaihtua, kun ei sillä rahalla sitten paljoa kaljaa juoda. Mutta aina ei voida tehdä sellaisia päätöksiä, jotka olisivat heti hyviä tai miellyttäviä. Kun ihminen opiskelee, niin hän varmasti välillä kohtaa tilanteen, missä tie tuntuu nousevan edessä pystyyn, ja tuntuu että voimat eivät riitä, mutta kuitenkin valmistuminen on lopulta edessä, ja sitten hymy nousee korviin.

Tuo ihmisen objektiivisuus itseä kohtaan on silloin erittäin tärkeää, koska tuolloin opiskeluaikoina saattavat kaverit saada huomattavasti parempaa palkkaa kuin opiskelija, joka saa vain murto-osan siitä mitä esimerkiksi siivooja saa, ja tuo asia sitten tietenkin näkyy ihmisten suhtautumisena tuohon teekkariin tai mitä alaa hän nyt sitten opiskeleekaan, ja tuolloin ihminen kohtaa ikään kuin valheen, jossa esimerkiksi siivooja tuntuu sellaiselta asialta, mitä kannattaa tavoitella. Kuitenkin valmistumisen jälkeen voidaan sanoa, että opiskelu kannattaa, koska silloin on mahdollista saada huipputyöpaikkoja tai ainakin paremmin palkattua työtä kuin siivooja saa. Pohdittaessa ihmisen saamaa arvostusta, niin työpaikka ei niinkään ole tärkeä, vaan myös se vaikuttaa, mitä ihminen kertoo itsestään. Ja kun mietitään sitä, kumpi mahtaa olla enemmän ihmisille mieleen insinööri vai siivooja, niin uskon että ensin mainittu olisi parempi käyntikortti joka paikassa kuin siivooja.

Kuitenkin on ammattiryhmä, joka varmasti mieluummin valitsee siivoojan ammatin kuin insinöörin, ja se tietenkin on huumekauppias, joka voi helpommin vaihtaa työpaikkaa kuin insinöörin. Mutta kuitenkin insinööri on muuten varmasti tavoitellumpi titteli kuin joku rikollinen. Kuitenkin meidän pitää aina muistaa se, että kun lähdemme opiskelemaan, niin se muuttaa elämäämme lopullisesti. Monet lähtevät kirjojen pariin siksi, että he haluavat muuttaa jotain elämässään, ja he tekevät silloin varmasti sen oikean päätöksen.

Valtio rakastaa heitä, koska huippuosaajat ovat se käyntikortti, mitä maailmalle halutaan suomesta näyttää. Ja kun he nousevat sitten junaan jossain asemalla loistavasti menneiden Yo-kirjoitusten ja valintakokeen jälkeen joskus loppukesällä tai vuoden vaihteen tienoilla, niin silloin saattaa käydä niin, että he näkevät tuolloin ystävänsä viimeisen kerran, vaikka he eivät sitä silloin tajua, kun he kolmosen ratikalla suuntaavat kohti Kalliota. Mutta kun he saavat tuon opiskelun päätökseen, niin uskon että he ovat onnellisempia kuin ne lähikaupan kulmalle jääneet kaverit, joita nämä ihmiset eivät ehkä koskaan enää tapaa.

Alla Matti AJR Korwenkoski Aina on lähretty
https://www.youtube.com/watch?v=98Ol5iDme2o

Arvio Kevin Baconin elokuvasta Raja tuntemattomaan (Flatliners)

Kevin Bacon on tehnyt muuten toisenkin elokuvan, jossa käsitellään viihteen keinoin hyvin vakavaa asiaa, nimittäin sitä, kuinka lääkärit voivat ihan harkitsemattomuuttaan tehdä asioita, joista voi olla hyvin vakavia seurauksia, ja yksi noista asioista, joita yksikään lääkäri ei ehkä koskaan myönnä tehneensä on sydämen pysäyttäminen sekä sen takaisin laittaminen jossain opiskelijoiden juhlissa tai muissa salaperäisissä kokeissa, joita joissakin kampuksilla tehdään. Tuollainen teko ei ehkä ole mitenkään erityisen hankalasti toteutettavissa, eli siinä sitten koekaniinina toimii henkilö, jonka sydän pysäytetään normaalilla sähköelvytykseen käytettävällä laitteella.

Vaikka temppu ei mikään vaikea olekaan, niin silloin kuitenkin mennään sellaiselle alueelle, missä voidaan sanoa, että liikutaan "hämärän rajamailla". Kaikki me tiedämme, että nuoret ihmiset ovat joskus hyvin harkitsemattomia omissa toimissaan, ja joillekin ihmisille saattaa tulla joskus mieleen sellainen asia, että he haluavat tavata Jumalan tai käydä kurkistamassa "rajan taakse". Ja tuo on erittäin vaarallista, koska silloin ihmisen suhde kuolemaan muuttuu, ja joissakin hypoteeseissa ihmisen hermosto saattaa muuttua hyvin vaarallisella tavalla, koska osa ajattelustamme eli hermoston toiminnasta on sähköistä, ja kun ihminen on kliinisesti kuollut, niin sähkökentät saattaisivat sitten vaikuttaa henkilön ajattelua koskeviin prosesseihin niin, että tuloksena on jotain, mitä emme voisi hallita, tai ainakin tuollainen kokemus on sellainen, mikä sitten muuttaa ajatteluamme sellaiseksi, mitä emme koskaan voisi kuvitella. Ja siksi tuollaisia kokeita ei missään saisi sitten edes yrittää tehdä.

Tuollaisia kokeita kannattaa aina varoa, koska niissä saattaa tapahtua odottamattomia asioita. Ja yksi kammottavimpia on tietenkin se, että tuo laite ei toimikaan oikein, ja henkilö kuolee. Mutta kuitenkin on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka ovat kuulemma tuollaista tehneet, ja joissakin tapauksissa on käynyt niin, että tuo henkilö on ikään kuin jotenkin vaihtunut tai muuttunut tuo kokeen aikana, mutta kuten tiedämme, niin noista asioista on kuitenkin vaikeaa saada tietoja. Näet tuollainen teko on täysin ihmisen moraalikäsityksen vastaista, mutta kuten me tiedämme, niin silloin tällöin joku keksii asioita, joista voidaan olla sitä mieltä, että ne ovat täysin normaalin moraalisen toimintamallin vastaisia, sekä myös erittäin vaarallisia sekä koehenkilön fyysiselle tai psyykkiselle hyvinvoinnille.

Kun ihmisen sydän pysähtyy, niin silloin hän joidenkin tarinoiden mukaan tapaa jonkinlaisen valo-olion, ja  kun joku sitten ottaa hiukan liikaa alkoholia, niin hän saattaa sitten ajatella, että hän sitten tekee sellaisen kokeen, missä ihmisen sydän pysäytetään, ja silloin kyllä tietenkin toimitaan todella vastuuttomasti. Se mitä tuolloin tapahtuu on hiukan epäselvää, koska meillä on tietenkin dokumentoituja kokemuksia "tuonpuoleisesta" vain silloin, kun joku on joutunut onnettomuuteen, jolloin hänen aivorunkonsa on saattanut vahingoittua pahasti, ja tuolloin hän on saattanut vajota koomaan. Tuolloin henkilön aivojen muistikeskukset ikään kuin pirstoutuvat, ja siitä seuraa sitten tajuttomuus, joka saattaa kestä jopa kuukausia tai vuosia, mutta sitten joskus tuollainen henkilö palaa tajuttomuudesta takaisin.

Kuten tiedämme, niin kooman kesto on kuitenkin yksilöllinen, ja on varmasti paljon tuollaisia tapauksia, joita lääkäri ei ehdi kirjata ylös, koska kooma saattaa kestää myös ainoastaan muutamia minuutteja tai tunteja. Tuolloin kyseessä on tila, jota voidaan kutsua "mikrokoomaksi", koska sen kesto on hyvin lyhyt. Eli asiasta en koskaan ole mitään erityistä puhunut, tai en edes tiedä onko sitä milloinkaan oikeasti tutkittu, mutta voisin päätellä niin, että koska on olemassa koomatapauksia, jotka kestävät hyvin pitkän aikaa, niin on myös olemassa koomatiloja, jotka kestävät hyvin lyhyen aikaa. Ja tuolloin ei tietenkään kukaan huomaa mitään, kun potilas virkosi ambulanssissa ennen kuin hän pääsi poliklinikalle asti. Mutta noissakin tapauksissa on takana raju isku päähän, joka voi syntyä vaikkapa luistinradalla, kun henkilö kaatuu jäähän, ja sitten iskee siihen takaraivonsa.

Mutta jos ajatellaan tilannetta, missä henkilö sitten pysäyttää sydämensä, ja saattaa itsensä kliinisesti kuolleeseen tilaan, niin usko että hän noita asioista sitten paljon kertoilee. Kuitenkin voidaan sanoa, että juuri tästä viimeisestä tapauksesta ollaan ehkä vaiti, ja se juuri on hyvin vaarallista, ja siitä seuraa varmasti sitten kurinpidollisia asioita, mutta kuten tiedämme, niin monia kauhistuttavia asioita on tieteen nimessä tehty, ja tämä on seikka, mistä ei aina jäädä kiinni. Mutta jos ollaan realisteja, niin tuollaiset kokeet voivat ikään kuin muuttaa ihmisen suhdetta kuolemaan siten, että tulos on niin sanotusti "ei toivottu". Eli kuolemalla ei saa koskaan leikkiä, koska se saattaa aiheuttaa sen, että ihminen muuttuu jotenkin toisenlaiseksi. Itse en usko että tällaiset kokeet ovat kuitenkaan jääneet vain puheen asteelle, koska ihminen voi olla erittäin ajattelematon.

pimeakronikka.blogspot.fi

Opiskelun ohjeista sekä kritiikin käyttämisestä, eli kritiikki tarkoittaa sitä, että saatua tekstiä verrataan muihin lähteisiin, jotta voidaan tehdä päätelmiä sen oikeellisuudesta

Nykyään oppilaitoksissa kannattaa noudattaa sellaisia periaatteita, että siellä toimittaisiin kuin normaalissa työelämässä toimitaan. Eli opiskelijan kannattaa ottaa opettajaansa samanlainen asenne kuin pomoonsa, eli opettelee heti alkuun suhtautumaan hänen jakamaansa aineistoon terveen kriittisesti, eli käy vertailemassa noita tekstejä muihin lähteisiin, koska esimerkiksi tieteellinen artikkeli saattaa olla melko suppea esitys hyvinkin laajasta aiheesta. Samoin sitä että toinen haluaa käydä kirjastossa ei tarvitse pilkata. Jos henkilö ei löydä tuota kirjaa oppilaitoksen kirjastosta, niin hän voi sitä etsiä myös julkisesta kirjastosta. Samoin kirjastossa on muitakin kirjoja, kuin vain omaa alaa sivuavia niteitä, joten sieltä voi käydä lainaamassa myös romaanin tai lukemassa hesarin, jos haluaa käydä lenkillä.

 Opiskelusta sekä opiskelutekniikan kehittämisestä pitää muuten sanoa sellainen asia, että koskaan ei saa odottaa sitä, että opiskelija saa opettajaltaan kaiken aineiston käteen valmiina. Eli aina pitää tietenkin noudattaa lähdekritiikkiä, toisin sanoen vertailla tuota oppilaitoksesta saatavaa aineistoa muuhun aineistoon, mikä on julkisesti saatavissa. Jos opiskelulla on jotain merkitystä esimerkiksi työpaikan hierarkian kannalta, niin työnantaja sitten varmasti alkuun tuota opiskelua tukee, mutta sitten jossain vaiheessa saattaa käydä niin, että vapaata ei enää järjestykään, kun puhutaan opiskelusta, koska se että henkilö suorittaa jotain tutkintoa saattaa aiheuttaa sen, että hän ohittaa esimiehensä kuten toimistopäällikön, ja saa tätä korkeamman aseman,

Siksi voi käydä niin, että niille päiville kun pitäisi saada vaapaata, tuleekin sitten yllättäviä asennustehtäviä tai muuta "mukavaa". Kun puhutaan lähdekritiikistä sekä siitä, että opiskelija haluaa saada paperit ulos oppilaitoksesta, niin silloin pitää varautua lähes kaikkeen. Eli vaikka opettaja jakaa jotain aineistoa, niin sitä kannattaa hiukan tutkia sillä varauksella, että missään yksittäisessä artikkelissa ei ehkä koskaan ole kaikkea tietoa tuosta aiheesta, ja siksi kannattaa hiukan nähdä ylimääräistä vaivaa aineiston tarkastelussa. Toki noissa artikkeleissa voi olla paljon tärkeää asiaa, mutta se että jos henkilö ei vaivaudu edes Internetistä tutkimaan muita tekstejä kuin mitä opettaja hänelle jakaa, niin silloin saattaa tuloksena olla katastrofi, koska lähdekritiikki sekä vertaileva tutkimus ovat työelämässä tärkeitä,

Kukaan ei koskaan saa olettaa niin, että esimerkiksi insinööriryhmän osastopäällikkö antaa hänelle käteen kaiken tarvittavan tiedon jostain kohteesta, koska hänellä saattaa olla "oma lehmä ojassa" tuossa asiassa. Eli ehkä hänen oma poikansa tai tyttärensä on hakemassa tuohon työpaikkaan, ja siksi saattaa olla niin, että hän haluaa sabotoida alaisensa työtä. Tämän takia lähdekritiikki on paikallaan, mutta se ei tarkoita sitä, että lähde tyrmätään välittömästi, kun se tuodaan henkilön eteen. Vaan aina kannattaa hankkia kaikki mahdollinen tieto tuosta aihepiiristä, koska kaikki mitä kokeeseen laitetaan ylimääräistä on plussaa. Tai tietenkin aina voidaan puhua siitä, että vanhentunutta tietoa ei koskaan saisi käyttää, mutta lähteitä voi aina vertailla keskenään. Eli koskaan ei saa odottaa sitä, että mitään tuodaan eteen valmiiksi, ja vähän vaivaa pitää nähdä, jos haluaa tutkinnosta parhaan mahdollisen arvosanan.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Opiskeluaika on pitkä kuin Unioninkatu Helsingissä, mutta kaikki päättyy joskus ja uusi elämä voi alkaa

Helsingin Observatorio
Kopernikuksentie 1:ssä

Elämä sekä opiskelu ovat kuin Unioninkatu Helsingissä, eli kun sitä lähtee kulkemaan Kopernikuksen tieltä kohti Kallion kirkkoa, niin tuntuu että se ei pääty koskaan. Kun ajatellaan sitä, että tämä yksi Helsingin valtakaduista alkaa erittäin vaatimattomana Kopernikuksentieltä, joka voisi symboloida vastoinkäymisiä mukulakivineen sekä mäkineen, ja samalla sitä että joskus edessä on vähän tylyjä aikoja sekä vastaanottoja, jotka eivät ole mitenkään mukavia. Kuten Unioninkatu niin yliopistolaisen opiskelu on aluksi hyvin vaatimatonta, eli sitä ei kukaan uskoisi edes koskaan päättyväksi. Ja kuitenkin hän tietää sen, että opiskelun päätös tulee vastaan nopeammin kuin hän uskookaan.

Kuitenkin voidaan ajatella sitä, että heikosti kadun päässä näkyvä Kallion Kirkko voisi symboloida sitä, että kaikki ihmiset tietävät varmasti, että opiskelu päättyy joskus. Ja se mikä aluksi näytti hyvin vaatimattomalta saattaa muuttua erittäin suureksi kokonaisuudeksi. Kun opiskelu alkaa, niin se aika mikä edessä on saattaa tuntua erittäin pitkältä, mutta joku kerta sitten se hetki tulee, kun henkilö saa paperit käteen.  Silloin tuntuu että kaikki mitä on tehnyt, on jotenkin pientä. Ja silloin unohtuu se, kun opiskelijana jännitti tenttien palautus, sekä opettajan antama palaute, koska se saako opiskelija opintotukea tai venyvätkö hänen opintonsa riiippuu siitä, saako hän kurssit läpi.

Samoin se pitää muistaa, että yliopisto-opiskelun ajatusta eivät kaikki ihmiset koskaan oikeastaan ymmärrä, eli sitä miksi nuo henkilöt sitten istuvat hyvin vanhoissa luentosaleissa kuuntelemassa erittäin pitkäveteisiä luentoja jostain aiheesta, joka tuntuu hyvinkin kuluneelta. Tuo kuitenkin on yliopisto-opiskelun ideana, eli ihminen ikään kuin pakotetaan kuuntelemaan asioita, joita hän ei koskaan ehkä muuten edes välittäisi tietää, ja kuitenkin ne saattavat olla hyvin tärkeitä opiskelijan tulevaa ammattia ajatellen. Tämä opetusmenetelmä kuitenkin aiheuttaa sen, että kyseinen henkilö ikään kuin joutuu sorviin, jossa hänen psyykettään sekä ajatusmaailmaansa sitten muokataan sellaiseksi, kuin yliopisto sen haluaa olevan, kannustaen samalla tekemään omia kokeita sekä ajattelemaan omilla aivoilla. Vanha opiskelijoiden motto on ollut se, että "pidä housut jalassa sekä Jumala mielessä", eli se tarkoittaa sitä, että koskaan ei kukaan saa unohtaa sitä, että yliopisto on valtiotaan varten, ja sen opettajat ovat vain ihmisiä. Eli mitään mitä he eivät saa tietää, ei koskaan ole tapahtunut ainakaan virallisesti.

Unioninkadun alku taustalla
kuvan keskellä Kallion kirkko

Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka henkilö olisi kuinka halukas kertomaan omista asioistaan muille, niin sitä ei koskaan tarvitse suoraan mennä tekemään. On asioita joista ei tarvitse koskaan puhua, ja vaikka joku sattuisi jotain kiellettyä tekemään, niin sitä ei kuitenkaan tarvitse kertoa koko kansalle. Ja toki opettajakin saa vähän omaa aktiivisuuttaan käyttää, jos hän haluaa saada jotain tietoja oppilaastaan. Eli kuten tiedämme, niin aina välillä joku keksii, että hän ryhtyy kertomaan opettajille tai muille henkilöille toisten tekemisiä, mutta se on aivan väärä ratkaisu, koska syyttäjällä on todistustaakka oikeudessa, eli tuo onneton henkilö joutuu hyvin äkkiä vaikeuksiin, jos hän turhasta kantelee opettajilleen.

Tällä tarkoitan nimenomaan plagiointia käsitteleviä paljastuksia. Eli joku onneton saattaa pyytää toiselta tämän tehtäviä, jotta tämä voisi saada syytteen plagioinnista sekä potkut tiedekunnasta. Tuolloin syynä voivat olla alaviitteiden puuttuminen tekstistä, mutta tuolloin kannattaa olla varovainen. Näet tuo aiottu uhri saattaa tietää tämän asian, ja antaa tuolle tiedottajalle työn, missä ei ole yhtään lähdettä merkittynä. Ja opettajalle hän palauttaa version, missä on merkitty lähteet, ja nykyaikaisella tekstinkäsittelyohjelmalla lähdeviitteiden poistaminen käy muutamassa minuutissa. Silloin tuolle ilmiantajalle voidaan tehdä ansa, missä hänelle näytetään toista versiota kuin opettajalle. Ja silloin käy niin, että tuo ilmiantaja saa syytteen perättömästä ilmiannosta.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Koulun tarkoitus on valmentaa ihmisiä yhteiskunnan jäseniksi sekä opettaa heille itsenäistä elämää sekä ajattelua

Kuvituskuvaa
(Perusopetus.fi)
Kuva I

Taas ovat koulut alkaneet, ja vanhemmat tietenkin toivovat lapsensa menestyvän siellä, joten siksi tässä alkuvaiheessa tulee varmasti joillekin vaikeuksia käsittää, että vaikka peruskoulut ovat tasapäistäviä laitoksia, joissa työskentelee ylityöllistetty opettaja, niin kuitenkin sen tehtävänä on lapsen itsenäistymisen tukeminen. Tuon takia ei ole hyvä, että vanhemmat seisovat koulun pihan ympärillä koko päivän tai tuovat eväitä sekä kotiin unohtuneita kirjoja kouluun. Koulun henkilökunta on kaikesta huolimatta pätevistä  kasvatustieteitä lukeneista ihmisistä valittu joukko, jonka tehtävänä on arvioida lapsen kykyä käydä koulua sekä elää yhteiskunnassa.

Kuten kaikki ammattilaiset, niin myös koulujen opettaja tarvitsee tilaa pystyäkseen tekemään arvioita siitä, että millaista tukea lapsi tulee tarvitsemaan koulussa. Eli tähän tukeen kuuluvat erilaiset koulun sekä yhteiskunnan tarjoamat tukipalvelut, kuten terveydenhoitajan ja muiden vastaavien ihmisten antamat palvelut, ja samoin vanhempainilloissa olisi tietenkin hyvä tavata lasten ja nuorten vanhempia, jotta heidän kanssaan voidaan puhua erilaisista asioista, joista yksi on tietenkin se, jos lasta on kotona opetettu jotenkin alistamaan heikompiaan.

Tämä tarkoittaa tietenkin tyttöjen tukasta vetämistä ja muuta vastaavaa toimintaa, ja samalla sitä, että jos nuori koko ajan keskustelee toisten kanssa kesken oppituntia, niin silloin on kyllä joku vikana. Mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, että opettajien tehtävänä on arvioida oppilaita, niin silloin otetaan huomioon se, että pystyykö oppilas kuulemaan mitään muuta, kuin mitä hän itse haluaa kuulla. Samoin ei ole mitenkään toivottavaa se, että vanhemmat seisovat koulun pihoilla ja hakevat lapsiaan koulusta jatkuvasti, koska se ei kasvata heidän itsenäisyyttään, vaan pikemminkin opettaa lapsia siihen, että häntä palvellaan jatkuvasti. Se tuo sitten tietenkin ongelmia myöhemmässä elämässä, mikä tarkoittaa sitä, että henkilö saattaa muuttua naiiviksi sekä kuvitella, että kaikki ajattelevat hänestä vain hyvää.

Maailmassa on miljoonia esimerkkejä ihmisistä, joiden on annettu ymmärtää, että he ovat jotenkin erityislahjakkaita esimerkiksi musiikaalisesti. Ja näitä muusikonalkuja sitten kuunnellaan kaiken maailman talenteissa sekä idolseissa, joissa sitten ei saatu palaute ehkä kuitenkaan ole kaikkein mukavinta. Mutta toki se että joku alkaa itkeä oman esityksensä jälkeen voi johtua kovan paineen sekä henkisen latauksen purkautumisesta eikä niinkään aidosta pettymyksestä. Mutta tietenkin olisi parempi saada aitoa palautetta myös omasta esiintymistaidosta, jotta pettymys sitten suuren yleisön edessä ei niin paha olisi. Kuitenkin palauttetta annettaessa voidaan käyttää myös sitä laimeampaa kieltä, ja kaikkea ei tarvitse sanoa aivan suoraan. Eli siinäkin tilanteessa pitää olla asiallinen, koska jos annettu palaute on kovin kovasanaista, niin ei sinne valintatilanteeseen kukaan uskalla tulla. Ja sama koskee ihan jokaista asiaa elämässä.

Kuitenkin kun puhutaan kasvatuksesta, niin silloin pitää ensin tehdä arvio siitä, mitkä ovat tuon kasvatettavan tarpeet, ja samalla pitää muistaa se, että koskaan ei saa luvata liikaa. Toisin sanoen koulun tehtävänä on antaa oppilaalle tietoja sekä mahdollisuuksia osoittaa osaamistaan siten, kuin yhteiskunta vaatii, mutta se että oppiiko oppilas mitään, riippuu myös hänestä itsestään. Eli opettaja ei voi eikä saa luvata hänelle mitään lukiopaikkoja tai yliopistollista ammattia, ennen kuin oppilas sitten saapuu kouluasteensa viimeiseen arviointiin, missä sitten hän saa numeronsa. Mutta se tietenkin vaatii sitä, että hän osallistuu opetukseen. Syy miksi esimerkiksi kaunokirjoituksesta joskus huomautetetaan, johtuu siitä, että oppilaan nimestä ei ehkä saa mitään selvää, vaikka hän osaisi lukea saapuessaan kouluun. Jotkut oppilaat osaavat jo lukea melko sujuvasti, mutta kirjoittaa he eivät välttämättä osaa saapuessaan koulun pihalle.

Eli se osaako lapsi tämän taidon riippuu siitä, että onko hänelle luettu kotona paljon ääneen, niin että hän näkee samalla tekstin, mitä luetaan. Tuolla tavoin lapsi voidaan opettaa lukemaan jo noin 6,5 vuoden iässä, ja tuolloin lapsen kehitys on erittäin nopeaa. Ja mikäli hän osaa lukea saapuessaan kouluun, niin silloin tietenkin hänellä on paremmat edellytykset kuin muilla muuhunkin oppimiseen. Ja opettajan ei silloin tarvitse käyttää niin paljon aikaansa hänen kanssaan. Jos opettaja on kaiken aikaa yhden lapsen vieressä, niin se saattaa sitten aiheuttaa leimaamista muiden luokan jäsenten taholta, koska tietenkin luokassa on muitakin ihmisiä, joille opettajan pitää antaa huomiotaan. Suurryhmissä on näet sellainen ongelma, että niissä on muitakin ihmisiä, kuin yksi henkilö, joka vie opettajan kaiken ajan.

pseudotiedetta.blogspot.fi