Frederick Forsythtin "Odessan miehet" (The Odessa File, 1972)

Odessan miehet (The Odessa file, 1972) on tarina siitä, kuinka kaikki voi mennä pieleen, kun väärä mies tunnistetaan väärään aikaan. Kirjan kehyskertomus pitää sisällään Toisen Maailmansodan aikaisten natsien Riiassa tekemien hirmutekojen selvittämistä sekä sitä, kuinka entiset SS-upseerit myyvät rakettitekniikkaa Egyptille, jotta se voi iskeä Israeliin. Kirja alkaa hiukan oudosti, eli alussa kuvataan radiokuulutusta, jonka mukaan presidentti Kennedy on murhattu Dallasissa, ja sitten kirja etenee kohti tapausta, missä entinen SS-kapteeni Eduard Roschmann tunnistetaan henkilöksi, joka ampui erään "kapteeni Millerin" Riiassa pari tuntia ennen sodan päättymistä.

Saattaa olla niin, että tuollaisen miehen olisi  SS- miesten salaseura Odessa (Organisation der ehemaligen SS-Angehörigen) oikeastikin valinnut yhdysmieheksi Saksan sekä Egyptin välille, koska hän oli sotarikollinen, joka lähetti ihmisiä kaasukammioon. Tuollainen asia tekisi hänestä sotarikollisen, joka ehkä olisi päätynyt hirteen tekojensa vuoksi.  Näin tällainen "sankari" ei sitten olisi juossut kertomaan esimerkiksi BKA:lle eli (Bundes Kriminal Amt) eli saksan keskusrikospoliisille tuosta entisten SS-miesten liiketoiminnasta, eli aseiden kauppaamisesta Egyptin presidentille Kamel Abdel Nasserille.

Itse olen sitä mieltä, että tuo nimi "Roschmann" on saatettu kirjoittaa väärin, eli kyseessä on ollut ehkä nimi "Rossmann", joka on erään Himmlerin adjutantin pseudonyymi. Kirjassa esiintyy myös Odessa-järjestön murhaaja nimeltään Mackensen, joka on erittäin taitavasti luotu hahmo. Kuitenkin tuo Odessan pyöveli on hiukan epäselvästi luotu henkilö sikäli, että hän käyttää pommeissaan semtexin kaltaista muovirjähdettä. Tai oikeastaan tuo mies tekee kyseisessä kirjassa pommin, millä hän aikoo räjäyttää päähenkilö "Peter Millerin" kappaleiksi, ja juuri tuossa kohtaan tämä murhaaja ikään kuin floppaa. Eli hän käyttää operaatiossa sotilaallista räjähdettä, jonka hallussapitoa tuo mies ei voisi mitenkään selittää.

Murhassa käyttämänsä kiväärin hän voi selittää olevansa metsästyskäyttöön, ja kun mietitään sitä millainen oikean elämän palkkamurhaaja olisi, niin toki hänen pitää voida selittää hallussaan olevat aseet jollain tavalla, jos viranomainen niiden perään sattuu kyselemään. Yleensä tuollaiset operaattorit pyrkivät hankkimaan räjähteitä huomaamattomasti, eli he käyttävät itse valmistettua räjähdettä kuten ruutia tai sitten hankkivat käyttöönsä rakennustyömailla käytettävää dynamiittia, koska jos tuollainen terroristi olisi käyttänyt vaikka semtexiä, niin silloin poliisi olisi vetänyt välittömästi sellaisen johtopäätöksen, että kyseisellä henkilöllä oli suhteita itäblokin tiedustelupalveluihin tai erikoisjoukkoihin.

Toki saattaa olla niin, että kirjassa on käytetty sellaista ajatusmallia, missä tuo "Mackensen" olisi sitten ehkä yrittänyt lavastaa esimerkiksi "Stasia" syylliseksi johonkin Odessan operaatioon. Muuten hänen hahmonsa on erittäin hyvin luotu, ja tarkkuuskivääri on sikäli hyvä väline hänen kaltaiselleen miehelle, että sitä käyttävä murhaaja ei joudu keskustelemaan uhrinsa kanssa kasvotusten, koska tuolloin uhri saattaa antaa hänelle liikaa tietoja henkilöstä, joka murhan aikanaan tilasi. Kirjassa tietenkin esitellään israelilainen agentti, jonka pseudonyymi "Majuri Uri-Ben Shaul" sitten sai surmansa Jerusalemin valtauksen yhteydessä.

Tuo kirja on melko vanha opus, ja varmaan se löytyy monesta hyllystä, mutta siinä on muuan outo piirre. Sen perässä on ikään kuin epilogi, missä luetellaan jokainen kirjassa esiintynyt henkilö, ja mitä heille myöhemmin on Forsythin maailmassa tapahtunut. Eli lähes jokainen henkilö, joka on tuossa kirjassa mainittu on päässyt epilogiin, ja merkittävää on sitten se, kuinka eräs panssarijoukkojen kersantti myös mainitaan, vaikka hänellä ei ole kirjassa mitään roolia, muuten kuin henkilö, jonka ohi päähenkilö ajaa autollaan. Tuon kirjan kuvitteellisen päähenkilön toimittaja Peter Millerin hahmossa on myös hyvin mielenkiintoinen piirre, eli hän toki on rikosreportteri, mutta omistaa 9 mm. SIG-automaattipistoolin, joka on sotilasase. Muuten saksan alamaailmassa SIG-pistoolista käytetään joskus nimitystä "Sigrid", ja samoin Sigrid-nimisiä naisia kutsutaan ainakin joissain tapauksessa tuossa maassa "Sig:eiksi".

Sen hankinnassa on varmaan Forsythin mielikuvituksen mukaan sitten käytetty perusteena urheiluammuntaa, eli kaavakkeessa on valehdeltu hankinnan koskevan rata-ammuntaa, mutta todellisuudessa se on hankittu kodinturva-aseeksi, kun tuon toimittajan henkeä on uhattu Reeperbahnin gangsterien toimesta. Eli melko hyvää luettavaa tämä trilleri sitten on, ja se kannattaa toki lukea. Kuitenkin kirjassa on hiukan katkeilevaa kerrontaa, sekä suhteellisen paljon sivujuonteita, mikä tietenkin herätää ihmetystä, koska kertomus ei mikään kovin paksu kuitenkaan ole.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Alastair McNeillin antisankari "Mr. Smith" (Arvostelu kirjoista jotka Alistair McLean kirjoitti ikään kuin kuolemansa jälkeen)

Alistair McLean oli aikansa parhaita jännityskirjailijoita, ja hänen muutamat kesken jääneet romaaninsa kirjoitti loppuun mies nimeltään Alistair McNeill, joka oli ilmeisesti kustannusosakeyhtiön palkkaama kirjoittaja, jonka tehtävänä oli kirjoittaa loppuun nuo romaanit missä on käytetty nimeä McLean. Ja tietenkin hän on onnistunut työssään melko hyvin, ja romaanit ovat ihan kelpoa luettavaa. Eli hän loi noihin romaaneihin superkonnan nimeltään "Mr Smith", joka ensimmäisessä kirjassa kaappaa amerikan presidentin ja toisessa sitten muistaakseni kohteena oli joko Eiffel-Torni tai Hollannin kultavaranto, joka sijaitsee Amsterdamin keskuspankissa.

Kun olen kuullut puhuttavan tuosta holvista, niin siitä on kerrottu julkisuuteen sellaisia tietoja, että kyseinen pankkiholvi voidaan täyttää vedellä, jos hälyttimet laukeavat. Kuitenkin jotkut ovat sitä mieltä, että tuossa holvissa on sellainen pieni virhe, että kukaan ei ole ajatellut sitä, että vorot tunkeutuisivat sen seinän läpi Amstel-joen puolelta käyttäen räjähteitä. Eli seinään tehtäisiin reikä räjähteillä silloin, kun pankin työntekijöillä olisi vapaapäivä , ja sitten kun holvi on täyttynyt vedellä, niin he olisivat voineet leikata nuo holvin kalterit tai säilytyslokerot auki. Monet tuon ajan jännitysromaaneista sijoittuivat sellaisiin paikkoihin kuten Amsterdam, jossa toimivat ainakin noiden kirjojen mukaan sekä kansainväliset timantti- että myös huumekauppiaat, joiden käsiin ei kannattanut henkeään uskoa.

Tuohon operaatioon olisi käytetty leikkauspuikkoa, millainen varuste nähdään usein elokuvissa. Tuollainen elektronmetallista tehty vedenalainen polttoleikkausinstrumentti polttaa helposti reikiä betoniin sekä myös raudoitukseen, ja ainoa ongelma teoreettisesti olisi sitten se, että tuosta reiästä syöksyisi sisään vettä, jolloin sukeltaja saattaisi joutua imuun, ja loukata itsensä, kun tuo holvi olisi täyttymässä vedellä, joten olisi tietenkin hyvä, jos se olisi jo valmiiksi täynnä vettä. Tuon jälkeen sukeltajat vain uisivat holviin sisään, ja sitten leikkaisivat nuo kalterit tai millaiset ovet noissa kultavarannon säilytyspaikoissa nyt olisikaan auki.

Eli en tiedä tuosta holvista kovin paljoa, mutta uskoisin että tämä olisi ollut aika uskottava tekniikka, millä tuo kulta tai oikeastaan osa kullasta olisi voitu varastaa Tämä jännityskirjailijoiden vaalima ajatus on varmasti ollut ainakin jonkun kirjailijan mielessä, kun hän on ryhtynyt miettimään sitä, millainen se hänen oman antisankarinsa tekemä rikos oikeastaan olisi. Noissa kirjoissa tuo "Mr Smith" käyttää sellaisia välineitä, kuin asevoimien varikolta kähvellettyjä laseraseita, jotka kirjan kuvauksen mukaan muistuttavat hiukan vanhanmallista konekivääriä, ja niiden avulla tuo salaperäinen supergangsteri sitten hallitsee panttivankejaan ja estää poliisin erikoisjoukkojen toiminnan. Eli oikeasti melko todenmukainen kuva tuosta laserista sitten varmasti tulee, ja se saattaa oikeasti olla joku tuollaisen vanhan konekiväärin korvaajaksi tarkoitetun laserin ulkonäkö.

Tuo varsinainen laser olisi siis pakattu tuollaisen konekiväärin kuoren sisään, ja sen erottaisi Maximista vain keskellä putkea oleva reikä. Joten muistaakseni tuo "Smith" sitten väitti olevansa joku filmintuottaja, ja nuo aseet oli naamioitu joksikin elokuvien rekvisiitaksi, jota hän sitten esitteli jopa tullimiehille. Kyseiset kirjat ovat melko vanhoja, ja niitä on varmaan aika vaikea saada kirjastosta. Mutta voin suositella niitä kaikille, joita tuollainen kirjatyyppi kiehtoo.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Tutkielma Lemin kirjasta "Nuha" eli Valvontaa, yhteiskuntakritiikkiä sekä orwellilainen painajainen

Yhteiskuntapoliittinen kokonaisratkaisu voisi olla sellainen, että yhteiskuntaan luodaan ikään kuin vallitseva ”herrarotu”, kuten eräässä dystopia-kuvauksessa esitetään. Tämä dystopia käsittelee tulevaisuuden yhteiskuntaa, missä biotekniikka sekä tietojenkäsittelytiede ovat korkealla tasolla, ja valiovalta päättää syntyvän lapsen kohdalla, että kuuluuko hän ”ajattelijoihin vai työläisiin”. Tuota yhteiskuntaa hallitaan erittäin tehokkaiden menetelmien, kuten infraääneen perustuvan hallintamenetelmän avulla, eli tuo infraäänen taajuudella toimiva  kaiutin ikään kuin komentaa ihmisiä jatkuvasti, jotta he sitten eivät pystyisi tekemään mitään omatoimista.

Samoin tuossa kuvauksessa esitetään sellainen malli, missä koko kansaa hallitaan mielenterveyslääkkeiden avulla. Eli aina silloin tällöin ”hallitsevan luokan edustajat” laittavat liikkeelle huhuja siitä, että on liikkeellä pandemia, joka vaatii uuden sukupolven rokotteita. Todellisuudessa nämä rokotteet ovat siinä kuvauksessa verraten yksinkertaisia barbituraatteja, joilla ihmiset ajetaan passiiviseen tilaan.

Tietenkään niitä ei jatkuvasti jaettu, koska tuossa romaanissa ihmisten piti välillä ikään kuin siirtyä tuottavampaan tilaan, jotta he voisivat rakentaa esimerkiksi teitä.Normaalisti noita lääkketä lisättiiin ihmisten juomaveteen tai ruokaan, jotta he olisivat säyseämpiä. Kyseisessä dystopiassa valtiovalta päättää kaikesta, ja kapinoinnista seuraa välittömästi rangaistus. Tuo rangaistus on se, että kyseiseltä henkilöltä tuhotaan mantelitumake, joka hallitsee hänen aggresiivisuuttaan.

Kyseisen rangaistuksen panevat toimeen ilmaan sirotellut nanokoneet, joiden toiminta on normaalisti estetty ihmisille barbituraattien mukana annettujen entsyymien avulla, joiden toiminta lakkaa, kun barbituraattien käyttö loppuu, jolloin nanokoneet sitten alkavat tuhota aivojen aggressiota ohjaavaa keskusta, mikä tietenkin on myös kapinoinnin loppu. Eli tuota kuvitteellista dystopiaa hallitaan kemikaalien avulla, joita lisätään jokaiseen juomaan sekä ruokaan, jotta kansa pysyisi hillittynä. Ihmisen koko elämä tietenkin sunnitellaan täysin sen koko pituuden ajaksi, ja se määräytyy ennen syntymää tehtyjen geenitestien mukaan. Jos ihminen taas kuuluu ”ajattelijoihin”, niin hän ei tietenkään silloin saa käyttää mitään kemikaaleja, mutta koska infraääni aiheuttaa ihmisille päänsärkyä, pitää noiden henkilöiden kuuloalueesta osa tuhota.

Näet sitä miten ihmiset ottivat esimerkiksi pillereitään säädeltiin myös kyseisessä romaanissa säätämällä tuon infraäänen tehoa, ja jos henkilön katsottiin tarvitsevan lisää lääkitystä, käännettiin volyyminappia kovemmalle, jolloin ihmiset saatiin ottamaan migreenilääkettä. Mutta jos henkilöltä olidi tuhottu tietty aallonpituus kuulostaan, niin hän ei silloin kuulisi tai häiriintyisi tuosta kovasta ultaäänestä. Tuossa yhteiskuntamallissa ajattelu omilla aivoilla olisi tietysti kiellettyä, koska se saattoi aiheuttaa sellaisen tilanteen, missä henkilö ikään kuin alkaisi kyseenalaistaa vallitsevia auktoriteetteja, mikä sitten vaarantaisi hallitsevan luokan oikeudet. 

Tietenkin tuo yhteiskunta olisi sosiaalinen, ja siellä kaikki asiat tehtäisiin ryhmissä. Kyseisen kirjan kirjoitti aikoinaan eräs Stanislaw Lem-niminen itäblokin mestarillinen kirjailija, joka esitti paljon tällaisia satiirisia kuvauksia siitä, mitä äärimmilleen viety kontrolliyhteiskunta voi pahimmillaan olla, eli hän kuvaailee kirjoisssaan ”Nuha” sekä ”Futurologinen kongressi” valvontayhteiskuntaa, joka menee toimissaan pajon pidemmälle kuin Orwell meni kirjassaan "Vuonna 1984". Tuo Orwellin yhteiskuntamalli tietenkin on kuvattu myös Lemin kirjoissa, eli kaikkea tarkkaillaan kameroilla sekä ihmisten yksityiselämää valvotaan ilmiantajien toimesta.

Mutta tuossa Lemin mallissa ihmisiltä kielletään tunteet sekä oikeus ajatella itsenäisesti. Tämä todellisuus korvataan virtuaalisilla tekniikoilla, eli ihmisten elämä kytketään palloihin eli kupoleihin, joihin todellisuus heijastetaan samoilla tekniikoilla kuin planetaarioihin luodaan tähtikuvioita. Näin nuo herrakansan edustajat sitten saattoivat esittää hallitsevansa luonnonvoimia, koska ihmiset sitten elivät eränlaisissa kuplissa, missä tapahtui vain niitä asioita, mitä tuon kirjailijan luomat ”kupolin valvojat” halusivat tapahtuvan. Näin ihmisten kokema todellisuus oli oikeastaaan tuollaisen kupolin hallitsijan luoma virtuaalinen maailma, mikä toki vaikutti ulospäin melko aidolta.

Aidon tuntuisen tuosta virtuaalisesta maailmasta teki romaanissa se, että tämä keinotekoinen todellisuus kohdistettiin moniin toimijoihin kerrallaan, ja siksi he eivät osanneet kyseenalaistaa mitään näkemäänsä. Eli todellisuus on sitä, mitä nuo henkilöt kokivat todelliseksi toiminnaksi. Ja miksi he mitään krtiikkiä olisivat esittäneet, koska kaikkihan he kokivat samat asiat samaan aikaan. Näissä loistavissa satiireissa prodioitiin yhteiskuntaa, jonka johtajat kuvittelivat olevansa ikään kuin muita ihmsiä parempia, mutta eivät koskaan uskaltaneet kohdata mitään todellista kritiikkiä, vaan heille ktrrottiin vain sitä, mitä he itse halusivat kuulla. 

Muistaakseni tuo hirmuhallitus kaatui siihen, että nuo lääkkeet sitten loppuivat, tai että kupolin vesi johdettiin johonkin suuren johtajan tilaamaan sateeseen. Eli sen kautta ihmiset sitten kohtasivat todellisuuden ja tajusivat, että heitä ikään kuin hyväksikäytettiin noiden ”valtiaiden” toimesta.Kyseisessä romaanissa tutkitaan tai pohditaan mahdollisuutta siihen, että ihmiskunta jossain vaiheessa ikään kuin alistetaan täydelliseen kontrolliin, jossa edes omaehtoinen ajattelu ei olisi ehkä mahdollista. Kun mietitään salaliittoteorioita, niin 1960-luvun lopulla oli uhkakuvana sellainen mahdollisuus, että esimerkiksi joihinkin sotilastukikohtiin olisi johdettu veden mukana tällaisia barbituraatteja, ja tuosta teoriasta on useita eri variaatioita, joista yhden mukaan arabit olisivat miettineet mahdollisuutta tehdä israelin asevoimista taistelukyvyttömiä, johtamalla sen vedenottoon barbituraatteja, joilla sotilaista olisi tehty säyseitä kuin lampaat, kun arabit sitten hyökkäisivät tuohon maaha.

Yhdessä variaatiossa nuo valtiot olisivat USA ja Venäjä, joiden operaatio alkaisi sillä, että Washingtonin tai Moskovan vedenjakelu saastutetaan noilla lääkkeillä. Mutta sitä, että onko tuo suunnitelma, missä erikoisjoukot soluttautuvat kaupungin vedenottamoon, ja lisäävät sen veteen jotain mielenterveyslääkettä oikeastaan edes ollut vakavassa harkinnassa, mutta näitä teorioita aina silloin tällöin ilmaantuu eteen, ja niitä on ihan mukava lueskella päivän ratoksi, vaikkei niihin oikeastaan kukaan yleensä edes vakavasti usko. Mutta toiset niistä ovat todellisia, joten aina pitää miettiä kaikki asiat loppuun asti, ennen kuin ketään nimitetään valehtelijaksi ilman että asiaa on edes pintapuolisesti tutkittu.

elainasiaa.blogspot.fi