"Joutsenlampi" ja "Ruma Ankanpoikanen" kuvaavat tilannetta, missä informaatiota jaetaan vain suppeassa piirissä

Pienet lammikot ovat monissa kuuluisissa tarinoissa kerronnassa esitettyjen asioiden tapahtumapaikkoja. Kuuluisimpia lammikoista kertovista teoksista ovat “Joutsenlampi-baletti" sekä H.C Andersenin “Ruma ankanpoikanen”. Noiden kahden tarinan kautta käsitellään joskus “suljetun informaation teoriaa”. Tietenkin niissä on sellainen aspekti, että varsinkin “Rumassa ankanpoikasessa” tuon ruman ankan paikalle kasvaa kaunis joutsen, ja itse olen ollut sitä mieltä, että Andersenin tarinan aiheena on todellisuudessa kuuluisa norjalainen matemaatikko Niels Abel, joka ratkaisi ensimmäisenä viidennen asteen yhtälön.

Tuon matemaatikon ulkokuori oli hyvin karu, mutta sisältä hän oli puhdasta rautaa. Kyseinen karun sekä lyhyen elämän kokenut  mies loi integraalilaskentaan osittelulakina tunnetun  ratkaisumallin, mitä sovelletaan edelleen yhtälöiden ratkaisemisessa, eli siinä yhtälö jaetaan osiin, jolloin oikeastaan voidaan sanoa, että kaikkiin parittomiin potenssi-yhtälöihin voidaan soveltaa samaa ratkaisumallia kuin kolmannen asteen yhtälöön.

Joutsenlampi on Pjotr Tsaikovskin kuuluisimpia sävellyksiä. Tuo teema toistuu monissa muissakin klassikoissa, kuten H.C Andersenin “Rumassa ankanpoikasessa" joka on satujen klassikko. Noissa molemmissa tarinoissa tarkastellaan erästä informaation ongelmaa, nimittäin tilannetta, missä joku melko pieni ryhmä ympäröi yhden jäsenen, sekä sitten hän kuulee vain sitä, mitä tuo ryhmä huutaa. Eli hän voi olla lahjakas sekä älykäs, mutta mitään ei tuollaisista asioista puhuta, vaan tuo onneton kuulee vain sitä pilkkaamista, mitä kyseinen ehkä muutaman toimijan ryhmä huutaa.

Mitään positiivista palautetta ei sitten tietenkään tuon onnettoman kiusaamisen uhrin korviin koskaan päädy, kun tuo rinki päättää siitä, mitä tuosta uhrista kerrotaan. Ja jos joku on eri mieltä asioista, niin hän saa sen sitten myös kuulla.  Tuo joutsenlampi kuvaa tilannetta, missä joukko ankkoja tai mitä lie lintuja ovatkaan ovat keskenään pienellä lammella. Siellä kukaan ei pääse juomaan ilman, että hän kysyy lupaa noilta linnuilta, ja siksi esimerkiksi ruman ankanpoikasen kiusaaminen on mahdollista.

Tietenkin tuota ankanpoikasta kiusataan siksi, että muut linnut käskevät tekemään niin, ja koska kukaan ei pääse juomaan tuosta lammesta ilman noiden lintujen lupaa, niin sen tähden tuon onnettoman lintuparan alistaminen onnistuu muitta mutkitta, ja jos joku sitten haluaa tuota lintua auttaa, niin hän saa etsiä uuden lammikon. Tuo tarina muuten on hyvin opettavainen, koska lopussa kyseinen ankka paljastuu joutseneksi, ja sen takia tuo ankkalampi tai joutsenlampi ovat informaatiota tutkivien teoreetikoiden lempiaiheita. Se nimittäin symboloi rajoitetun informaation yhteisöä.

Kun verrataan Tsaikovskin “Joutsenlampea" Andersenin “Ankkalampeen", niin silloin tietenkin mieleen.tulee yhteisö sekä yhteiskunta, missä tuo henkilö eli. Siellä kaikki asiat tehtiin aateluuden mukaan, ja tuo joutsenlampi symboloi tilannetta, missä joukko olioita on tiukasti ahtautuneena johonkin rinkiin, missä he sitten kuulivat vain omaa kaakatustaan.  Sen lisäksi nämä joutsenet näyttivät muille eläimille takapuoltaan, ja kehuivat kilpaa toistensa upeaa ulkomuotoa. Kummassakin mallissa on opetuksena se, että jokaisen joutsenen pitäisi aloittaa uransa ruman ankanpoikasen hahmossa,  jotta se ei muuttuisi liian ylpeäksi. Näet jos olento kuulee vain positiivisia asioita itsestään, niin silloin se ei tajua, että jotkut asiat loukkaavat muita. Kun pohditaan tuon “ankkalammen” suhdetta informaatioteoriaan, niin silloin tullaan tilanteeseen, että informaatiota tai sen jakamista rajoitetaan keinotekoisesti.

Tuolloin sitten pääsee joku kuiskimaan palautteen antajan korvaan, jotta muut saavat sitä, mitä he haluavat. Eli molempien lammikko-tarinoiden viesti on sikäli selvä, että niissä halutaan sanoa: “Tule sinäkin tänne vähän avarammille vesille, niin palaute saattaa hieman muuttua”, kun sitä ei käytetä aina vihamiestesi kautta.

Jos ihminen tai olio ikään kuin purjehtii jossain informaation valtameressä, niin silloin ei aina ehditä kertoa kaikille kriitikoille sitä, mitä tuo “jyrinä-rinki” sitten haluaa hänen kertovan. Noita tarinoiden lampia hallitsee näet sellainen rinki, joka huutaa kaikki muut hiljaiseksi. Mutta jos olio lähtisi purjehtimaan aavoille ulapoille, niin silloin tuo rinki olisi vain pieni ankka-ryhmä jossain kaukana sieltä, missä muut oliot ovat. Aavalla merellä on muitakin hanhia sekä joutsenia kuin vain se yksi pieni rinki. Ja tuolloin joku saattaa olla eri mieltä asioista kuin ne, joita nuo ringin jäsenet ovat halunneet muide olevan.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Miksi lehdistössä tapahtuva trollaus on vaarallista, ja mikä on päätoimittajan vastuu julkaisemisessa?

"Huominen ei koskaan kuole"
on kuvaus siitä mihin
informaatiosota pystyy

Päätoimittajan rooli toimituksessa on se, että hän johtaa alaistensa toimittajien työtä, sekä vastaa siitä, että lehden linja on sitä, mitä sen halutaan olevan. Kuitenkin kun keskustellaan toimittajien työstä sekä valemedioista, niin se että toimittaja tekee kerran virheen uutisoinnissa saattaa aiheuttaa jollekin ihmiselle todella paljon surua. Ja vaikka toimittaja sitten tekisi työnsä muuten hyvin, ja hänen muu tuotantonsa olisi täysin asiallista, niin se että hän kerran tekee virheen muuten hyvämaineisessa mediassa saattaa tuhota jonkun ihmisen uran täysin. Tällä tarkoitan sellaisia sanamuotoja, joita mediassa aina välillä ennen on käytetty esimerkiksi liikemiehistä sekä henkilöistä, joita vastaan on nostettu rikossyyte.

Silloin on saattanut lehden lööpissä eli ulkomainoksessa olla esimerkiksi henkilön kuva, ja hänet on mainittu nimeltä rikollisena, ja kuitenkaan ei rikoksen lajia ole koskaan selvitetty. Kun muistellaan Bond- elokuvaa "Huominen ei koskaan kuole" ("Tomorrow never dies") , niin siinä sanomalehden omistaja ajaa maailman sodan partaalle, kirjoittamalla valheellisia lehtikirjoituksia, ja sen takia trollaus sekä valheelliset kirjoitukset pitää saada pois lehdistä. Koska informaatiosota ei sen enempää vaadi kuin kirjoitustaitoja sekä median joka kirjoituksia julkaisee.

Sen jälkeen on ollut jossain mediassa juttua siitä, kun jollain henkilöllä on ollut rikollinen menneisyys, vaikka kyseessä on ollut lähinnä myymälävarkauksia sekä muita vastaavia pikkurikkeitä, joita kyseinen henkilö on tehnt lähinnä ala-asteikäisenä. Kuitenkin lehdissä on sitten kiljuttu sitä, kuinka joku ihminen on rikollinen, ja sitten kun tuo uutinen on osoittautunut vähän ylimitoitetuksi, niin silloin tietenkin on tuosta asiasta tehty oikaisu, joka on löytynyt jostain kolmossivulta, mistä sitä on ollut vähän vaikea erottaa. Kun keskutellaan lisää median asenteesta esimerkiksi sotilasarvoja kohtaan, niin miksi on niin tärkeää mainita se, että henkilö on menettänyt jonkun jutun takia sotilasarvonsa. Noista median esittämistä puolustusvoimia koskevista kannanotoista voidaan kyllä huomata sellainen asia, että toimittajille tuo armeijan käyminen on ikään kuin jotenkin tärkeää.

Mieleeni tulee sellainen asia, että onko noiden lehtijuttujen tarkoitus sitten muistuttaa siitä, että maassamme on asevelvollisuus. Sen toki varaan kaikki tietävät, mutta kun puhutaan sitten siitä, mihin tuota asiaa käytetään, niin silloin kyllä tulee mieleen sellainen asia, että kutsutaanko jokainen, joka on muuta kuin virallista mielipidettä vastustanut puolustusvoimiin kertaamaan? On toki hienoa kun armeija on maassamme arvostettu laitos, mutta kuitenkin kuukausia kestävä selvittely siitä, kuinka maamme armeija testaa komentojärjestelmää kutusumalla reserviläiset aseisiin on hiukan liikaa. Päätoimittajien työ on vaativaa, ja heidän tehtävänsä on valvoa lehtien linjaa, mutta jostain syystä tässä maassa on ilmestynyt lehtiin sellainen ikävä asia, kuin vihjailu siitä että jotain pahaa tapahtuu, mikäli henkilö ei osoita pelkoa sekä kunnioitusta tiettyjä yhteiskunnallisia toimijoita kohtaan. Se että tämä tapahtuu arvostetussa mediassa varmasti on herättänyt melko paljon huomiota.

Kuitenkin maassamme on edeleen arvostettu sekä asiantunteva toimittajakunta, joka varmasti osaa ja hallitsee työnsä, ja levittää vain oikeaa sekä varmistettua tietoa. Kuitenkin jossain vaiheessa elämää tulee ihmisestä vanha, jolloin lähtö eläkkeelle on edessä. Tuolloin saattaa hekilö altistua sellaisille houkutuksille, mitä kukaan ei edes osaa ajatella. Hänelle voidaan tarjota rahaa esimerkiksi valheellisesta lehtijutuista, joilla voi olla erittäin suuri vaikutus ihmisten elämään. Kun lehtijutun tekee henkilö, joka on arvostettu sekä asiansa osaava toimittaja, joka nauttii työtovereidensa luottamusta sekä arvonantoa, niin tuon yhden valheellisen jutun vaikutus voi silloin olla paljon suurempi, kuin jonkun humpuukimedian esittämällä kirjoituksilla.

Jos vaikka Bloombergin kaltaisen arvostetun talouslehden journalisti kirjoittaa siitä, että jonkun yhtiön johto on epäpätevää, niin silloin sillä on varmasti todellista vaikutusta yhtiön toimintaan. Tuolla keinolla voidaan lisätä painetta yhtiön johdossa tehtäviä vaihdoksia kohtaan, mikä altistaa sen väärille päätöksille. Se että tuollaisen kirjoituksen laatii Bloombergin toimittaja lisää sen tehoa. Samalla tavoin voidaan ajatella niin, että jos tuollainen arvstettu finassilehti sitten kertoo jonkun yhtiön tuotteen olevan surkea, niin silloin tietenkin se vaikuttaa yhtiön arvoon pörssissä. Tuollainen toiminta sitten tekee yhtiön osakkeista halpoja, ja altistaa sen valtaukselle. Kun tuollaista toimintaa ajatellaan esimerkiksi historiasta tutun Nokian valossa, niin tuollaisilla mobiiliteknologian kehitykseen osallistuvilla  yhtiöillä on paljon annettavaa esimerkiksi asevoimille.

Ja yksi tapa sitoa valtio johonkin puolustusliittoon on sellainen, että sen varusteluteollisuus ostetaan ulkomaille. Kun puhutaan sotilaselektroniikan valmistamisesta, niin silloin tietenkin ensin tulee mieleen jonkun suihkuhävittäjän tutkalaitteet, mutta vähintään yhtä tärkeitä ovat noiden koneiden IFF (Identification Friend or Foe) laitteet, joiden avulla oma kone tunnistetaan tutkassa. Jos noiden laitteiden  tunnuskoodien ”skimmaus” on mahdollista, niin silloin joku voi laittaa toimeen todellisia ”false flag” operaatioita, eli kylvää terroria pitkin maita ja mantuja toise valtion nimissä. Ja tuolloin voi joku kolmas osapuoli kuten Pohjois-Korea suorittaa iskun esimerkiksi Pearl Harbouriin esittäen venäläistä hyökkääjää.

Eli tuossa iskussa voitaisiin käyttää vedenpitävässä säiliössä veden alla hinattavia lentokoneita, jotka laukaistaan raketilla ylös taivaalle.  Tuossa skenaariossa sitten kohdetta lähestytään kauppa-aluksella, ja sitten kun alus on tullut tarpeeksi lähelle, niin silloin nuo venäläisillä tunnuksilla varustetut koneet lähetetään taivaalle, ja kun mietitään Pohjois-Korean tilannetta, niin sen johdolle olisi eduksi nimenomaan syvä sekä pitkä kylmä sota, joka vie mukavasti huomion sen omista hankkeista. Tämä muuten ei ollut mikään oma ideani, vaan se oli jossain Tom Clancyn tai vastaavan kirjailijan tekemässä teoksessa. Tuossa skenaariossa muuten sitten lehdistön avulla kiristettiin USA:n rajojen sisällä olevan venäläisväestön sekä englantia puhuvien ihmisten välejä, mikä ajaa maat kohti ydinsotaa. Joten siksi on tärkeää, että esimerkiksi trollaus saataisiin pois noista lehtikirjoituksista, koska jos venäjän johto tulkitsee sen kansalaisten olevan vaarassa esimerkiksi suomessa, niin silloin se ei kyllä kaihda keinoja saapua “suojelemaan” kansalaisiaan asevoimin.

kirjabloggaus.blogspot.fi