Showing posts with label asenne. Show all posts
Showing posts with label asenne. Show all posts

Wednesday, July 26, 2017

Venäjän presidentti Vladimir Putin on tullut Suomeen, ja sen myös huomaa median käytöksestä


Venäjän presidentti Vladimir Putin on saapunut Suomeen, ja tämän asian sitten varmasti jokainen on pannut merkille myös median toiminnassa. Mediassa on esimerkiksi kirjoitettu siitä, kuinka Venäjän lentotukialus "savuttaa mutta toimii", ja myös muutenkin maamme media on alkanut sitten selitellä sanomisiaan sekä muita siellä esitettyjä näkemyksiä.

Eli enää Venäjä ei olekaan meille uhka, vaan suurten mahdollisuuksien maa, jonka markkinoille me Suomalaiset haluamme tuotteitamme viedä, ja tietenkin myös Venäjän johdon osaaminen kansainvälisessä politiikassa saa aikaan sen, että meidän Suomalaisten olisi aika ottaa lusikka kauniisti käteen, ja lähteä mukaan Kremlin harjoittamaan vastuulliseen politiikkaan. Kuten olemme huomanneet, niin USA:n seikkailupolitiikka on viemässä maailmaa kohti turmiota, niin siksi kaikkien vapaan maailman edustajien olisi nyt sitten ryhmityttävä Venäjän presidentin ympärille, jotta me saisimme sitten hiukan ryhtiä omaan politiikkaamme. Ja tietenkin aina välillä unohtuu sellainen asia, että meillä Suomessa on kaksijakoinen näkemys Venäläisistä.


Meidän valtiomme johdon sopii kyllä istua kahvilla Venäjän presidentin kanssa, mutta tavallisten ihmisten ei sovi missään nimessä tutustua Venäläisiin. Se tulkitaan maanpetokselliseksi toiminnaksi. Myös Helsingin alla olevat tunnelit tai niitä koskeva lehtijuttu jossain Wall Street Journalissa on herättänyt pahennusta maamme mediaväessä, mikä tietenkin on oikeastaan aivan oikeutettua. Kuitenkin Wall Street Journalin puolesta voimme sitten sanoa, että he eivät varmaan ole tietoisia näistä tunneleista sekä niiden tarkoituksesta, vaikka suurimmalle osalle Helsinkiläisistä ne ovat aivan tuttuja asioita.


Wall Street Journal on kuitenkin Amerikkalainen lehti, jonka ilmestymisalue on globaali, mikä tarkoittaa sitä, että Helsinki on heille vain yksi paikka maailmassa. Ja varmasti Helsingin alla olevat tunnelit ovat tuon lehden toimittajista erittäin kiehtova (täyte)jutun aihe, mutta se varmaan kuitenkin aiheutti jonkinlaisen reaktion Venäläisessä mediassa, mikä tietenkin on Suomessa täysin uutta, mutta kuitenkin voidaan kysyä, että mikä on se uhka, jota varten puolustusvoimissa valmistaudutaan? Onko se mahdollisesti Ruotsin tai Viron hyökkäys Suomeen.


Kuitenkin pitää muistaa se, että maassamme on ollut aina tapana, että kun henkilön sosiaalinen tai muu asema muuttuu, niin hän lähtee sitten kertausharjoituksiin, jotta muistaisi mitä maassamme sopii ja mitä ei sovi sanoa. Tai niin sen ainakin itse olen käsittänyt opettajien puheista. Eli ainakin 20 vuotta sitten oli tapana, että henkilö kutsuttiin keskustelemaan asioista puolustusvoimiin, jos hänen sanomisensa olivat jotenkin sellaisia, että niitä ei olisi voinut julkisesti esitellä. Mutta tuo saattaa olla vain väärinkäsitys, joka johtuu siitä, että tuon henkilön kertausharjoituksia koskeva lause on väärinymmärretty.


Se että puhutaan Suomen valmistautumisesta sotaan Venäjää vastaan, ei varmaan kovin rakentavalta tunnu ainakaan kenestäkään Suomalaisesta, joka valmistautuu kohtaamaan supervallan presidentin tämän vierailun aikana. Ennen itäisen naapurimaan päämiehen vierailu maassamme on ollut suuri tapahtuma, missä annettiin valtionjohdolle ohjeita siitä, miten tuon suuren valtion kanssa piti menetellä, ja samalla esitettiin pyyntöjä siitä, miten esimerkiksi Venäjän sisäpolitiikasta piti kirjoittaa. Se että joku sitten saattoi kirjoittaa vastaan aiheutti sen, että kyseistä toimittajaa tai muuta "vastuuntunnotonta" henkilöä ei sitten näkynyt missään valtionjohdon järjestämillä kahvikutsuilla ainakaan vähään aikaan. Ja se sitten tietenkin aiheutti sen, että kun tällainen supervallan presidentti sitten saapui Suomeen, niin tuohon vierailuun suhtauduttiin lähes uskonnollisella hartaudella, ja tietenkin esimerkiksi puliukot poistettiin Helsingin katukuvasta.


Samoin lehdet ikään kuin puhdistettiin jutuista, jotka saattoivat aiheuttaa "kiperiä tilanteita" valtionpäämiesten välille, ja joskus olen kuullut väitteitä siitä, että joitakin "vähän turhan aktiivisesti kantaa ottavia henkilöitä" oli otettu ikään kuin turvasäilöön, koska heidän ei haluttu levittävän sellaista kuvaa, että Suomen kansa ei seisoisi presidenttinsä takana. Ja kun tuo suuren maan presidentti oli saapumassa maahamme, niin silloin tietenkin jokainen toimittaja, joka halusi jotain olla osoitti ylistäviä sanoja naapurimaatamme kohtaan, ja samalla maailmalle osoitettiin se, että maidemme johdolla oli erityinen suhde tähän itäiseen naapuriimme, jonka sotakoneiston olemassaololla perusteltiin jatkuva rähmällään olo. Eli tuo "venäläisten sotalaivojen tai tankkien savuttaminen ja toimiminen" on tietenkin sellainen aito asia, jonka taakse voidaan aina piiloutua, kun halutaan osoittaa tarvetta siihen, että naapurimaan johdolta halutaan ohjausta sisäpolitiikkaan.


Ja onhan maassamme sitten jo kohta presidentinvaalit, joten sen takia kannattaa ryhtyä jo hyvissä ajoin tekemään itsestä tunnettua, jos vaikka sitten tulisi kutsu presidentin hoviin, jolloin tuo henkilö voi vaikka omaksua saman poliittisen vaikuttajan roolin kuin Simopekka Nortamo aikoinaan omaksui. Eli hän saattoi sitten vaikuttaa poliittisen johdon sanomisiin yksinkertaisesti referoimalla heidän puheitaan ja selvittämällä sitten presidentille, kuinka joku onneton oli mennyt puuttumaan ulkopoliittiseen päätöksentekoon.

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Friday, December 2, 2016

Määräaikaisten työsopimusten avulla voidaan peitellä tehokkaasti jonkun vakituisen työläisen sosiaalisia ongelmia

               
Määräaikaisten työsuhteiden ketjuttamista voidaan käyttää myös sellaiseen tarkoitukseen, että se ei varmasti palvele silloin edes työnantajien etua. Tuolla tarkoitan sitä, että noiden työsuhteiden ketjuttaminen voi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että sillä piilotellaan jonkun työnjohtajan tai työntekijän sosiaalisia ongelmia tai muita työpaikan asioita, joita ei haluta näyttää mihinkään, ja siksi halutaan että kukaan työpaikassa työssä oleva henkilö ei pääse osallistumaan yhtiön todelliseen päätöksentekoon, tai asemaan missä hän pääsee katsomaan esimerkiksi työpaikan kirjanpitoa kokonaisuudessaan.

Samoin kun henkilö on määräaikaisessa työsuhteessa ei yhtiön johdon tarvitse käydä läpi normaalia erotusmenettelyä, vaan hänen työsuhteensa voidaan merkitä päättyneeksi siksi, että määrä-aikainen työsuhde päättyi, ja silloin ei työtodistukseen tarvitse merkitä mitään kiusallista, ja joskus saattaa olla niin, että työntekijää kehotetaan valitsemaan määräaikainen työsuhde, joka sitten lopetetaan kuten äsken sanoin. Eli toistaiseksi voimassa oleva työsuhde puretaan määräaikaistamisen kautta, jotta esimerkiksi työntekijän ryyppäämistä ei tarvitse mainita työtodistuksessa, mikä tietenkin saattaa aiheuttaa ikäviä kysymyksiä siitä, että kauanko työnjohto on tuollaista menoa katsellut?

Tuollainen asia voi näet aiheuttaa vakavia keskusteluja siitä, että miten monta kertaa tuon yhtiön työntekijät ovat olleet humalassa työpaikallaan? Ja joskus työnjohtaja saattaa kehottaa työntekijää hyväksymään työsuhteen muuton määrä-aikaiseksi, jotta työntekijän sosiaaliset ongelmat eivät paljastu muille. Näet jos työpaikalla on ollut tapana se, että juopotteluun ei puututa, niin seurauksena on saattanut olla työtapaturmia sekä vahingonkorvauksia, ja joskus sitten saattaa työnjohtajan päähän tulla sellainen ajatus, että hän ikään kuin suojelee kaverinsa mainetta käyttämällä tällaista menettelyä, jotta hänen ei tarvitse haukkua tuota henkilöä, joka on saattanut vaarantaa todella paljon, kun hän on esimerkiksi ajellut varastossa trukilla juopuneena, ja ehkä sitten aiheuttanut jonkun kuoleman.

Tuolla tarkoitan sitä, että tällä tavalla voidaan työpaikalla pimittää tietoa erittäin tehokkaasti työntekijöiltä, ja silloin voidaan vedota siihen, että henkilö työskentelee eri yhtiössä kuin esimerkiksi laskentatoimesta vastaava henkilökunta. Tällä toiminnolla voidaan peitellä tehokkaasti vaikkapa yhtiön heikkoa tulosta, niin että kukaan muu kuin sellaiset henkilöt, jotka itse ovat vastuussa yhtiön toiminnasta eivät näe kokonaisuutta. Tai sitten esimerkiksi varastojen hävikkejä voidaan peitellä sillä, että syyt materiaalin tuhoutumiseen vieritetään vuokratyövoiman niskoille. Sama koskee myös tietenkin huonosti tehtyä työtä, jota voidaan väittää vuokraväen tekemäksi, jolloin omat miehet sitten selviävät vastuusta, mutta tuolloin eteen tulee väistämättä sellainen asia, että kuinka monta kertaa esimerkiksi vihannesvarastossa voivat tuotteet nahistua, että asiasta syytetään jotain työvoimapalvelun lähettämää varastokirjapidon tekijää, ilman että aletaan kysellä, että onko tuolla yhtiöllä ollenkaan omaa kirjanpitäjää, jos kaiken aikaa varastokirjanpitoa hoitaa henkilö, joka on vuokralla jostain henkilöstöpalvelua tarjoavasta  yhtiöstä?

Mutta kun puhutaan siitä, että työpaikan politiikkaan kuuluu sellainen asia, että se ketjuttaa vuokratyötä, niin silloin pitää tarkastaa aina se, että milloin tuota ketjuuttamista on oikeasti tapahtunut, eli milloin noita työvoiman tilauksia sitten tapahtuu, koska se saattaa olla merkki siitä, että jonkun työntekijän sosiaalisia ongelmia peitellään. Tuolloin kyse ei ole mistään pikkujutusta, koska tuolloin kyseessä on yhtiön toiminnan haittaaminen, ja pitäähän tuolle työntekijälle sitten tietenkin myös palkka maksaa. Joten onko yhtiön etu se, että työpaikalla istuu jatkuvasti henkilö, joka ei osaa tai pysty tekemään työtään? Se varmasti ei kuitenkaan ole mitenkään mairittelevaa, että kyseisen henkilön työtehtäviä kutsutaan muita ihmisiä tekemään, varsinkaan silloin jos nämä ovat toisen yhtiön palveluksessa. Tuo tarkoittaa sitä, että työnantajilta menee tuolloin tuplamaksu työntekijöistä, mutta se tarkoittaa sitä, että molemmat työläiset ovat saman työnantajan palveluksessa.

Mutta jos toinen on vuokratyöntekijä, niin silloin hän tietenkin on kalliimpi kuin vakituinen työläinen, koska tuolloin hänestä menee normaalien maksujen lisäksi työvoimapalvelun ottamat toimisto- ja muut käsittelykulut. Joten tuolloin jos tilanne on sellainen, että henkilön jatkuvaan työstä poissaoloon ja myös hänen tekemättömiin töihinsä ei puututa mitenkään, niin kyseessä voi olla kiristystilanne. Eli jos henkilö on työpaikassaan sellainen, että hän käyttäytyy sopimattomasti, ja mitään työtehtäviä ei hänelle itselleen löydy, niin silloin itse mietin sitä, että millainen työsopimus hänellä sitten oikeasti on? Eli miksi tuollainen henkilö ei saaa potkuja tekemättömien töiden takia, ja jos puhutaan esimerkiksi talonmiehestä tai muusta vastaavasta henkilöstä, niin esittääkö työnantaja silloin sellaista, että tuo vuokramies on oikeasti tuo talonmies, jonka pitäisi saada potkut?

Jos noin on käynyt, niin kyseessä on rikos eli kunnianloukkaus, josta voi olla vakavia seurauksia. Mutta jos työntekijä ei tee työtään, niin silloin kyllä pitää kysyä, miksi nuo häneen löysästi suhtautuvat työnjohtajat ärjyvät muille koko ajan? Yleensä ongelman huomaa siitä, että noita huonosti työtään tekeviä työntekijöitä suojelevat pomot ärjyvät muille kaiken aikaa, ja samoin sen että työpaikalla suojellaan jotain huomataan helposti siitä, että siellä kaikki asiat kulkevat ikään kuin pomon kautta, eli hän ei anna tehtäviä koskaan kokonaisuudessaan, vaan yksinkertaisesti sanoo sen näin, että ”mene ulos”, jonka jälkeen pomo tulee perässä. Sen jälkeen hän sanoo ”hae harava”. Ja sitten jos henkilö tekee jotain omin päin, niin silloin tietenkin hän haravoi väärästä paikasta.

Tuollaisella tehtävän antamisella osittain tehdään päälliköstä todella suuri pomo, ja se sitten nostaa noiden henkilöiden itsetuntoa. Jotkut armeijan kouluttajat suosivat tätä mallia, siksi että se tekee heistä tärkeämpiä alaistensa silmissä. Mutta tuolla tavoin varmistetaan sellainen asia, että alainen on riippuvainen pomostaan, jolla tietenkin on ainoana henkilönä työpaikallaan pääsy tietokoneille. Samoin tiukalla käskytyksellä varmistetaan sellainen asia, että työntekijä ei näe mitään, mitä hän ei saa työpaikalla nähdä, kuten sellaista, että he näkevät jonkun ison pomon ottavan käskyjä joltain nahkaliiviin pukeutuneelta motoristilta, tai oksentaa toimistossaan umpihumalassa.

Sunday, August 21, 2016

Mietintä kenttätutkimuksen ongelmista sekä tutkimuksen suoritustavasta, mikä vaikuttaa väistämättä tutkimustulokseen

Kuvituskuvaa
Kuva I 

Tutkimuksen sekä tutkimusongelman käsittelystä kannattaa mainita sen verran, että missään nimessä tehtävää ei kannata jättää pelkkien teemahaastattelujen varaan, koska ihmiset saattavat muistaa myöhemmin sanoneensa jotain muuta, kuin mitä haastattelija on merkinnyt muistiin, ja silloin tietenkin tehtävässä vaadittava tutkimuksellisuus kärsii. Hyvin tehty tutkimustyö tarkoittaa sitä, että tutkimuksessa käytetään sellaisia lähteitä, joiden kiistäminen on vaikeaa. Ratkaistaessa tutkimusongelmia tärkeitä on muistaa se, että tutkimuskohde ei välttämättä ole mikään moraalisesti hyväksyttävä asia, eikä oikea elämä ole mikään ”Korkeajännitys”-sarjakuva , jossa on selkeästi hyvä ja paha puoli. Eli kuten tiedämme, niin saattaa olla niin, että mitään ”oikeaa” puolta ei edes löydy, kun jotain ongelmaa lähdetään käsittelemään. Ja aina pitää muistaa se, että tutkijoille kerrotaan paljon sellaista, mikä ei ole edes totta. Toisin sanoen oletteko koskaan kuulleet sellaisesta tilanteesta, että esimerkiksi Iranin SAVAK:in eli valtiollisen poliisin virkailija soittaa liittymästä, mistä puhelun vastaanottaja saa puhelimeensa tekstin "SAVAK soittaa" puhelun ,missä kysytään vastaanottajalta, että luottaako tämä SAVAK:in rehellisyyteen sekä oikeudenmukaisuuteen, ja samalla ilmoitetaan, että puhelu äänitetään. Mitä vastauksia kuvittelette saavanne, jos tuollaisen tempun teette? Uskaltaako kukaan siellä sitten sanoa muuta kuin sanan "kyllä"? 

Tutkimusongelmissa pitää aina kysyä, että miksi joku toimija toimi, juuri niinkuin silloin toimittiin, mistä sitten seurauksena saattoi olla vaikkapa uutisjuttu jostain kauheasta asiasta. Samoin kaikkia asioita mitä tutkija oikeasti sattuu ajattelemaan ei tarvitse laittaa paperille. Eli tämä tarkoittaa sitä, että tutkimusraportissa ei tarvitse käydä jokaista maailmassa tapahtunutta villieläimen hyökkäystä tai kuulusteluhuoneessa tapahtuvaa ylilyöntiä läpi yksityiskohtaisesti, koska se sitten tuo eteen sellaisen asian, että noiden tutkielmien pitäisi olla helposti luettavia, ja siksi kannattaa myös välttää yksityiskohtaisia kuvauksia esimerkiksi lääketieteellisistä traumatologiaan kuuluvista asioista, vaan tuollaiset kuvaukset voi jättää raportin liitteeksi, koska niiden kuunteleminen saattaa olla hyvin raskasta sekä järkyttää perheen pienimpiä.Tutkija ei koskaan myöskään saa antaa muiden tehdä tekstejää, koska se voi aiheuttaa sen, että tutkimus hylätään tai että kirjoittaja sitten kirjoittaa tekstin vääristellen totuutta tai kaunistellen omaa näkemystään.  

Kun puhutaan raskaasta esityksestä, niin tietenkin liian pitkä esitys saattaa olla hyvin ikävä asia, ja samoin tilanne missä esimerkiksi pyydetään toista kertomaan itsestään viisi hyvää tai huonoa asiaa vierustoverille saattaa tehdä muuten tehtävästä kammottavan. Vai kuvitteleeko kukaan, että esimerkiksi joku koulukoti- tai muun laitosmenneisyyden omaava kuuntelija haluaa noita asioita käydä läpi. Enkä usko että kenetäkään ihmisestä on mukavaa selittää täysin vieraalle ihmiselle, mikä on itsessä hyvää tai huonoa.

Tämä tarkoittaa sitä, että joidenkin ihmisten kertomus omista hyvistä puolista saattaa toisesta vaikuttaa rurhalta kehumiselta, ja tietenkääm kenellekään tuntemattomalle ei kukaan halua paljastaa itsestään asioita, joita hän muutenkin salaisi. Joskus tietojenkäsittelijät paneutuvat niin omaan erikoislaansa kuuluvaan termistöön, että unohtavat täysin sen, että normaali ihminen ei ehkä jaksa kuunnella listaa alan termejä, joista monet tuovat raporttiin punaista viivaa. Mutta kun puhutaan erittäin hyvästä tavasta saada normaali ihminen vaivautuneeksi,on lähteä suoraan haukkumaan jotain ihmisryhmää kuten adoptiolapsia, koska nämä henkilöt eivät mitenkään ole vastuussa omasta kohtalostaan, vaan päätöksen tuosta asiasta on tehnyt kunnan sosiaalitarkastaja.

Myöskään missään tutkimusongelmissa ei koskaan mennä sellaiseen paikkaan, missä tutkimuskohde pääsee vaikuttamaan muistiinpanojen sisältöön. Eli kuten varmaan kaikki ymmärsivät, niin jos tutkija menee poliisiautoon missä tahansa maailman maassa tekemään tutkimuksia, niin hän näkee vain sen, mitä hänelle halutaan näyttää. Sama tietenkin koskee mitä hyvänsä asiaa, eli totta kai esimerkiksi teollisuuslaitoksen työntekijät ovat täysin tyytyväisiä työoloihinsa, kun vieressä seisoo laitoksen omistajan edustaja, joka saattaa erottaa työntekijän, koska tämä vaarantaa liiketoiminnan sekä toimii yhtiön etua vastaan.

Ja toki myöskään itseä ei tarvitse saattaa tilanteeseen, että joutuu sitten esimerkiksi jossain rajoilla vaikeuksiin tai pidätetyksi,kun on tutkija sattunut kysymään vääriltä ihmisiltä heidän mielipidettään jostain asioista. Tutkimuskohdetta ei koskaan saisi myöskään vaarantaa sillä, että tutkija julkaisee heidän nimensä tai yhteystietonsa, jos näiden henkilöiden haastattelu koskee valtion johdon kannalta ikäviä asioita, kuten esimerkiksi valtion tai sen edustajien harjoittamaa mielivaltaa. Sama koskee tietenkin myös vaikkapa erilaisia yrityksiä ja muita organisaatioita, jotka eiivät aina ole valtiollisia Samoin on hyvä muistaa se, että konflikteissa on aina kaksi puolta, josta kumpikaan ei ehkä puhu täysin totta.

Eli kun puhutaan sellaisista sotarikosten klassikoista, kuten Santiagon tai Shanghain palo- sekä kaasupommeilla tapahtuneista pommituksista, niin silloin pitää miettiä sitä, että tiesivätkö lentäjät pudottaneensa terroripommeja pitkin kaupunkia. Eli espanjan sisällissodassa tuhotun Santiagon sekä Madridin kaupungin kohdalla voidaan kysyä, että vaihdettiinko nuo Heinkel 5i:n pudottamat pommit eletronetallia siältäviin räjähteisiin ilman, että lentäjille kerrottiin tätä. Eli kuvittelivatko Kondori-legioonan sotilaat, että he pudottivat normaaleja palopommeja, mutta elektronmetalli teki pommista niin kuuman, että syntyi tulimyrsky, jossa koko kaupungin väki kuoli. HE 51 käyttämä verraten pienikokoinen pommi saattoi olla tarkoitettu kemiallisen aseen kuljettamiseen, mutta saattaa olla niin, että sitä ei ehkä uskallettu käyttää, joten pommit piti täyttää elektronilla, jotta niiden tarkoitus olisi voitu salata. Sama koskee Shanghain pommitusta.
HE-51 Kondor-legioonan väreissä
Espanjan sisällissodaan aikaan
Kuva II


Toisin sanoen kysymys kuuluu, että tiesivätkö nuo ”Betty” pommikoneiden lentäjät heidän napalm-pommien sisältävän todellisuudessa tappavaa kemikaalia. Sotarikos eroaa normaalista rikoksesta vain sen tapahtumaympäristön sekä laajuuden osalta. Eli niitä koskee sama metodologia kuin niin sanotttuja normaalejakin rikoksia. Tuolloin tutkijan pitää tietenkin kysyä sitä, että ketä tuo teko sitten hyödytti, eli hyödyttikö noiden kohteiden terroripommitus enemmän Francoa vai kansainvälistä rykmenttiä? Ainakin teko sai aikaan kansainvälisen arvosteluryöpyn, joka kohdistui Francoon ja hänen miehiinsä, joita syytettiin sitten erittäin vakavasta rikoksesta, vaikka ketään ei tuosta teosta koskaan tuomittu. 

Samoin pitää miettiä sitä että onko tuossa rikoksessa mitään näyttöä siitä, että teko on tahallinen, tai että onko olemassa mitään todellisia todisteita siitä, että esimerkiksi jonkun verilöylyn teki se, mikä on tekijäksi mainittu? Eli onko alueelta otettu kiväärinhylsyjä sekä niistä sormenjälkiä sekä DNA-testejä sekä onko ruumiista kaivetuista luodeista otettu rihlakuvaa, joka todistaa sen, että jotain tiettyä asetyyppiä on käytetty näissä teoissa. Eikä ketään suoraan tarvitse lähteä tuomitsemaan yhtään mistään, koska noiden tekojen käskijät istuvat usein muualla kuin tekopaikalla, jotta he eivät sitten saa pahaa mainetta noista hyvin ikävistä asioista.

kimmonsivu.blogspot.fi

What was before the Big Bang (Part II)

 What was before the Big Bang. (Part II) "Our universe could be the mirror image of an antimatter universe extending backwards in time....