Narsismin koko kuva sekä siitä miksi koulukiusaajaa ei aina osata epäillä

Lähde: Meemit.net

Leevi and the leavings Unelmia ja toimistohommia  https://www.youtube.com/watch?v=uEDpxzvRMPI

Kimmo Huosionmaa

Monesti työpaikka- ja koulukiusaamiseen on turha yrittää puuttua omin voimin. Mutta on muutamia tapoja, joilla tuosta toiminnasta sitten pääsee mukavasti eroon. Yksi ja kaikkein toimivin ratkaisu on levitellä tuota asiaa ympäri Internetiä eli kirjoittaa siitä vaikka blogia. Kun tällaisiin tapauksiin, missä ihmistä on kiusattu tai ahdisteltu seksuaalisesti tai muuten vain syrjitty haetaan virallisia teitä oikaisua, niin silloin tietenkin vastapuoli vetoaa siihen, että jokaisella on oikeus valita itse kaverinsa.


Tuolloin tietenkin asioihin puututaan ammattiliiton sekä työnantajien taholta, mutta silloin valittaja vain usein leimataan lapselliseksi. Samalla nuo tapaukset sitten leimataan pikkumaisen harjoittelijan tekemiksi aiheettomiksi valituksiksi, ja koko tapaus merkitään luottamukselliseksi. Kuitenkin nuo työntekijät jäävät työpaikalle, ja sitten ongelmia tulee tuon valittajan omaan elämään. Nimittäin nämä tällaiset syrjijät sekä muut komentelijat ovat yleensä ulospäin melko sosiaalisia ihmisiä, joilla on tietenkin laajat ystäväverkostot.


Samoin heillä on keinot kietoa ihmisiä sormensa ympäri. Eli omasta mielestäni tuollaisista tapauksista kannattaa kirjoittaa Facebookiin tai mieluummiin bloggeriin sekä WorldPressiin, koska voin sanoa, että työpaikka- tai koulukiusaajat varmasti kyllä siitä valituksesta nostavat metelin. Eli he varmasti levittävät sitä omaa kantaansa joka paikkassa, ja varmaan sitten siinä tulee mieleen, kuinka suuri hienohelma siellä sitten istuukaan.


Ja kaikkein tehokkain tapa julkaista näitä juttuja on tietenkin laittaa niitä Internetiin kertomatta siitä sanaakaan kenellekään tuossa työpaikassa. Mitä se heitä kiinnostaa, vaikka joku vesimolekyyli siellä jotain kirjoittaa. Hän ei muutenkaan ole siellä yhtään mitään, ja hehän ovat kaikessa häntä parempia sekä osaavampia, joten kai he sitten yhden tekstin kestävät. Ei kai "ei mikään" voi noita suuria osaajia sitten mitenkään loukata, joten ei kai näitäkään tekstejä sitten kukaan lue.


Koulukiusaaja sekä narsisti ovat ihmisiä, joihin aina välillä törmää ikävällä tavalla työelämässä. Narsisti on ihminen, jonka mielessä on vain oma hyvä sekä oman itsen kohotteleminen muiden yläpuolelle. Onneksemme narsisti ei ole yleensä sosiaalisilta taidoiltaan mikään kovin loistava ihminen, ja yleensä hän paljastaa melko nopeasti sen, mitä hän todella on. Vaikka narsisti vaikuttaa aluksi jotenkin mukavalta ihmiseltä, niin yleensä tuo kuva kyllä katoaa melko nopeasti, kun tämä ihminen alkaa sitten tulla tutkuksi.


Suurin ongelma tällaisen ihmisen käsittelyssä on se, että hän yleensä käyttää vain verbaalisia hyökkäyksiä, eli hän saattaa olla todella kärkevä komentelija, joka yleensä kovin mielellään muiden tovereidensa edessä käyttää käskeviä sanamuotoja sekä niin sanottua "kovaa kieltä". Yleensä tällaisen superälykön mielestä  on mukavaa, kun toinen hiukan häkeltyy tuollaisessa tilanteessa, missä hän ikään kuin lievästi sanottuna alkaa vihjailla toisten työajan käytöstä tai siitä, että toisten pitää poistua paikalta, kun tälainen mukava ihminen haluaa keskustella oman hovinsa kanssa.


Koulukiusaajan sekä tällaisen supernarsistin kanssa toimiminen on erittäin vakava ongelma koko työyhteisölle. Nimittäin termi "koulukiusaaja" ei tarkoita sitä, että ihminen on joku peruskoululainen, joka kiusaa ja nimittelee muita. Se tarkoittaa vain sitä, että hän on kouluesimerkki kiusaajasta. Ja se mikä sitten tekee tähän toimintaan puuttumisesta erittäin vaikeaa, on se, että tuollainen ihminen on yleensä sellainen, että hän välttää fyysistä konfliktia. Eli jos häneen käydään kiinni, niin silloin tietenkin edessä on pahoinpitelysyyte. Se millä kiusaaja ottaa ihmiset ikään kuin hallintaan ovat usein jotkut maksulliset harrastukset, ja usein siihen liittyy sellainen pelottelutaktiikka, että jos joku ei sitten hänen pillinsä mukaan tanssi, niin sitten putoaa toveripiiristä pois.


Mutta miten sitten ihmisestä tulee sellainen kovan luokan sanamuotoja sekä komentelevaa kieltä käyttävä olio, joka tekee aina jonkun ihmisen työstä jotenkin vaikeaa? Miten hän kuvittelee voivansa kiljua toisille päin naamaa, ilman että häneltä siinä silmä mustuu? Tuollaisen käytöksen opetteleminen vie tietenkin oman aikansa, ja se sitten vaatii myös sellaisen ympäristön, että tällaista kehitystä tuetaan, eli täysin kehittyneeseen koulukiusaamiseen pystyy vain ihminen, joka on jonkun jengin pomon pikkuveli tai tyttöystävä. Vain tuollaisessa ympyrässä oleva henkilö sitten uskaltaa ryhtyä komentelemaan toisia. Normaalilta ihmiseltä tämä kyllä varmaan jäisi tekemättä, mutta kun sellaista käytöstä on sitten jossain tuettu, niin siitä sitten varmaan kärsii aina joku.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Tieteen sekä tutkimuksen periaatteita eli tiedemiehen täytyy voida olla eri mieltä asioista myös itsensä kanssa.

Tieteen sekä tutkimuksen periaatteisiin kuuluu sellainen yllättävä asia, että tiedemiehen pitää osata suhtautua myös itseensä skeptisesti. Eli hänen pitää muistaa se, että kukaan meistä ei ole täydellinen ihminen, vaikka hän kuinka pohtisi syntyjä syviä koko päivätoimisesti, tai seuraisi atomien hajoamista sekä hiukkasten siroamista magneettikentissä. Fyysikot sekä muut tieteenharjoittajat saattavat toimia esimerkiksi suuttuneena tai muun suuren mielenliikutuksen vallassa, mikä tietenkin pitää hänen huomioida raporttejaan kirjoittaessa, ja tämä muuten pitää myös lääkärin huomioida.

Hän saattaa esimerkiksi suutuksissaan tehdä potilaalleen väkivaltaa, esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, että kyseisen lääkärin avioliitto on ohi. Tällöin saattaa olla niin, että kyseinen henkilö on sellaisessa mielentilassa, että hän ei pysty toimimaan objektiivisesti tai keskittymään työhönsä. Sama koskee muitakin vastaavia henkilöitä, ja kuten tiedämme, niin tietyt tehtävät ovat sellaisia, että niissä on suurempi mahdollisuus toisen vahingoittamiseen kuin toisissa.

Kuten olemme varmasti kaikki joskus huomanneet, niin saatamme tehdä esimerkiksi blogeja kirjoittaessamme erittäin vakavia asia- tai muit virheitä, joita sitten aamulla saatamme oikeasti katua, vaikka sitä ei ehkä heti uskoisikaan. Kirjoitelmia tehdessämme jotain saatamme olla väsyneitä tai sitten emme muuten ole ehtineet paneutua lähdemateriaaliin kuten lehtiartikkeliin, ja silloin saattaa seurauksena olla artikkeli tai muu kirjoitelma, jonka sisältö ei vastaa mitenkään sitä, mikä oli kirjoittajan aikomus kirjoittamaan lähtiessään.

Toki ainakaan itse en niin kauheasti suunnittele etukäteen sitä, mitä kirjoitan, joten kirjoitelman sisältö saattaa kuitenkin muuttua työstöprosessin yhteydessä hyvinkin paljon siitä, mitä ensin ajattelin kirjoittaa. Mutta kun puhutaan siitä, että mikä esimerkiksi tiedemiehen suhde itseensä on, niin vain oikea tieteen harjoittaja osaa olla kriittinen itseään kohtaan. Se tarkoittaa sitä, että hän osaa oikeasti väitellä itseään vastaan, sekä olla erimieltä kirjoitelmiensa kanssa. Väitetään että jotkut kuuluisat tiedemiehet ovat esimerkiksi pelanneet shakkia itseään vastaan, jotta he kykenisivät arvioimaan itseään kylmän asiantuntevasti.

Tuo saattaa olla muuten ihan totta, ja kaikilla meillä on jotain omituisia tapoja, joita ehkä joskus jopa häpeämme. Mutta kun puhutaan siitä, että tiedemiehen pitää olla "universaali" (homo universalis) sekä hänen täytyy tunnustaa itselleen omat ennakkoluulonsa, niin siksi tieteen harjoittajan pitää käsittää se, että esimerkiksi tutkimuksen tulos saattaa erota voimakkaasti tutkimusta tai sen rahoituksen perusteeksi esitetystä hypoteesista, jota sitten seuraa valmis teoria. Ja jos palaamme lempiaiheeseeni, eli tuon aurinkokuntamme laidalla olevan jäisen jättiläisplaneetan metsästykseen, niin tietenkin saattaa käydä niin, että kyseinen planeetta jää löytymättä. Tuo asia vain täytyy hyväksyä osana tieteen tekemistä, mutta voidaan sanoa sellainen asia, että tutkimus on kuten hyvä kirja.

Sen loppua jokainen odottaa, mutta samalla lukija toivoo ettei kirja koskaan loppuisi. Sama koskee näitä iäisyyskysymyksiä kuten Nemesis-tähteä tai muuta vastaavia asioita. Niin kauan kun emme tuota tähteä löydä, niin silloin voimme sitä etsiä, mutta jos se joskus löytyy, niin silloin näemme tuon etsinnän päättyneen. Mutta kuten tiedämme, niin tutkijan työ on mielenkiintoista sekä osittain hyvin raskasta. Ja kuitenkin se on sikäli erikoista, että vaikka monet joskus kysyvät astronomeilta, että miksi he katselevat huonolla palkalla tähtiä tai matemaatikoilta miksi he tekevät outoja kaavoja, niin silloin vastaus voisi olla sama, kuin eräs vuorikiipeilijä antoi kysyttäessä että miksi hän kiipeää vuorille. "Koska ne ovat siellä" eli he ratkovat ongelmia, koska ne ovat olemassa.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Fobioita sekä asioiden merkityksestä eli kun asioista tulee merkityksellisiä, niin silloin ne rupeavat maksamaan todella paljon

Merkityksestä ja merkityksettömyydestä sen verran, että kun henkilö ei jotain tarvitse, niin silloin ei juuri mikään maksa mitään. Mutta silloin kun asiasta tulee merkityksellinen, niin johan rupeaa palvelus maksamaan.  Eli tämän takia ei aina sitä remonttimieskaveria kannata kuitenkaan pyytää töihin. Kun pohditaan sitä, mitä tarkoittaa esimerkiksi tarvehierarakia, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että suuri taloustieteilija Maslow sanoi, että tarve korvautuu vain uudella tarpeella. Kun ihmisen perustarpeet kuten vesi ja ruoka on tyydytetty, niin sitten hän alkaa kaivata uusia asioita, kuten kattoa päänsä päälle sekä muita vastaavia juttuja, joista sitten tulee induktiotarve, mikä tarkoittaa sitä, että tämän jälkeen henkilö alkaa kaivata tietokoneita sekä pelikonsoleita. Kuten tiedämme niin induktiotarve on se, mikä pitää markkinat pyörimässä, eli henkilölle luodaan keinotekoinen tarve saada uusia asioita. Sen näkee muuta älypuhelinten kehittymisessä.

Eli tuo väline on kaiken aikaa ikään kuin saman näköinen, mutta ”se mitä löytyy pellin alta” paranee jatkuvasti. Kun mietitään sitä, mikä on halvan ja kalliin kännykän ero, niin silloin tietenkin heti tulee muistin määrä, mutta kalliissa puhelimessa tietenkin on sellainen asia, että siinä on esimerkiksi puhelimen oma PIN-lukitus, joka tekee sen käytön turvalliseksi, vaikka puhelimessa ei olisikaan SIM-korttia, ja tuo lukitus estää puhelimen käytön myös, jos varas ottaa SIM:in pois, ja haluaa käyttää puhelinta vaikka kunnallisen WLAN:in kautta. Tuo pieni asia tekee puhelimesta turvallisen käyttää myös tietoturvan kannalta. Kun insinööri tekee tuotetta, niin hän lähtee aina siitä, että joku asia voi mennä vikaan, mutta jostain syystä kaikki insinöörit eivät ole ajatelleet sellaista mahdollisuutta, että joku saattaisi unohtaa kännykän pöydälle, jolloin se saatetaan varastaa.

Ja jos puhelinkohtaista lukitusta ei ole, niin silloin henkilö voi ottaa SIM-kortin pois puhelimesta, sekä käynnistää sen uudelleen. Tällöin hän voi päästä puhelimen omistajan sosiaalisen median tiedostoihin sekä sovelluksiin käsiksi, ja sitten vain vilkaistaan se, mitä joku sitten siellä puhelee kavereidensa kanssa. Toki saattaa olla niin, että tuollainen puhelin on esimerkiksi NSA:n tekemä ansa, jossa on sormenjälkitunnistin, ja jos sitä sitten hipelöidään ilman lupaa, niin se lähettää sijaintinsa Predator-lennokille, joka käy räiskimässä tuon henkilön taivaan tuuliin parilla Hellfire-ohjuksella, tai kai niihin voidaan myös tykkisäliö asentaa. Eli GAU-2 Minigun gatling konekivääri varmasti hoitaa tuon onnettoman parhaaseen ”Cyberpunk-tyyliin”. Tuollaisen ansapuhelimet voivat tietenkin muuttua suoraan vakoiluvälineiksi, eli niiden ohjelmisto voidaan muuttaa ”Stealth-skypeksi”, joka lähettää kaikki puhelimen kautta lähtevän puheen suoraan NSA:han.

Tuo puhelin voi muutenkin olla etäohjattava, eli tuhansien kilometrien päässä puhelimesta istuva operaattori voi katsella sen avulla puhujan ympäristöä sen kameran avulla, ja siinä voi sitten tulla itku, jos vääriä filmejä alkaa sataa NSA:n ruuduille. Kyseiset puhelimet  on kuitenkin tehty sen näköisiksi, että ne eivät miellytä varkaita, eli ne on muotoiltu erehdyttävästi muistuttamaan jotain 60€ kännykkää, vaikka niissä on esimerkiksi parempi näyttö sekä tehokkaampi kommunikaatioradio, jolloin kuuluvuus tietenkin on parempi. Ja tuo kännykkä tietenkin löytää silloin paremmin GSM-kentän, ja pystyy kommunikoimaan tehokkaammi myös silloin, kun toisitinasemaa on kuormitettu, tai puhelin sijaitsee kaukana siitä.

No tämä nyt oli vain sitä pohdintaa, mutta tuollaisen GPS-puhelimen avulla voidaan tehdä paljon muitakin arkipäiväisiä asioita, kuten esimerkiksi valvoa sitä, että henkilö tekee kunto-ohjelmansa mukaisia harjoituksia. Eli tuon puhelimen GPS lähettää tiedot omaharjoittelun tiedot esimerkiksi fysioterapeutille, joka sitten valvoo sitä, että jos henkilölle on jotain harjoituksia määrätty, niin hän sitten tekee mitä on luvannut, eli tuo sovellus voi sitten tallentaa henkilön kulkeman matkan, matkanopeuden sekä sydämen sykkeen, ja lähettää sen harjoituksen lopuksi terveyskeskukseen tai vakuutusyhtiölle, joka sitten voi tarkkailla sitä, että henkilö tekee mitä on luvannut, sekä seurata hänen rasitustilaansa, jotta harjoittelusta olisi jotain hyötyä, mutta se ei olisi liian raskasta.

Tämän lisäksi ihmisee voidaan liittää kiihtymystilaa mittaava sensori, joka on oikeastaan ranteeseen asennettu valheenpaljastin, ja jos hän lähtee kävelylle, ja tulee paikkaan mikä muistuttaa esimerkiksi aukiota, jossa hänet on pahoinpidelty, niin silloin tietenkin hänen parasympaattinen hermostonsa reagoi tuohon asiaan, ja tori- tai julkisten paikkojen - sekä hissi- eli ahtaapaikankammon (Agora- ja Klustrofobia) epäillään johtuvan siitä, että henkilöä on pahoinpidelty. Eli jos ihminen lapsena joutuu hississä tilanteeseen, missä hän ei saa ilmaa, niin silloin hänelle kehittyy antipatia tuota tilaa kohtaan. Toinen tapa saada aikaan tuo agorafobiaksi kutsuttu tila on lukita ihminen esimerkiksi siivuskomeroon, ja jättää sinne huutamaan apua. Fobia tulee latinan kielen sanasta "Phobos" mikä tarkoittaa suomeksi kauhua. Eli tuon Mars-planeetan kuu on nimeltään "kauhu", eli tästä voimme päätellä, että  fobia tarkoittaa sitä, että henkilö kokee tietyissä tilanteissa lamaavaa kauhua.

Ja samoin jos henkilö on pahoinpidelty joku ilta hänen ollessaan nuori, niin silloin hän kokee torit sekä pimeällä liikkumisen erittäin ikävänä asiana. Salattu pahoinpitely paljastuu usein juuri siksi, että henkilö ei uskalla mennä hissiin tai hän ei pysty kävelemään avoimella torilla pimeän tulon jälkeen. Klustrofobia paljastuu usein siitä, että henkilö ei uskalla mennä hissiin. Toisinaan akrofobia eli korkean paikan kammo paljastuu syyksi siihen, että henkilö ei uskalla ottaa rakennuksilta työpaikkaa vastaan. Täytyy muistaa se, että fobia syntyy erittäin nuorella iällä, ja sen syntyyn vaaditaan sitä, että henkilö ei tiedosta syytä pelkoon, eli fobia tarkoittaa pelkoa, jonka syy on jäänyt selvittämättä, mutta tuo pelko sekä kauhu ovat todellisia. Akrofobia voi syntyä tilanteessa, missä henkilöä on hyvin nuorella iällä pidetty roikkumassa parvekkeen kaiteen päällä.

On olemassa muitakin kauhuja, jotka syntyvät siitä, kun ihminen on jätetty yksin paikkaan, missä hän tuntee olevansa täysin avuton. Metsäkauhu eli (silvafobia?) syntyy siten, että henkilö viedään metsään ta hän menee pois kodi pihapiiristä, ja tuo henkilö ei sitten löydä enää takaisin kotiin. Siinä on tuloksena elinikäinen kauhu sekä pelko metsää kohtaan. Fobioiden avulla voidaan siis päästä esimerkiksi hoitopaikoissa tapahtuneiden pahoinpitelyiden sekä laiminlyöntien jäljille. On olemassa perhepäivähoitajia, jotka käyttävät asemaansa väärin, ja laiminlyövät velvollisuuksiaan lapsia kohtaan. Eli saattaa olla niin, että lapset vain ruokitaan noissa paikoissa, ja sitten heidän heitetään keskenään ulos neljäksi tunniksi. Joskus kouluissa on paljastunut sitä, että vanhemmat oppilaat ovat toimineet opettajien järjestysmiehinä, tai perhekodeissa lapsia on lukittu komeroihin rangaistukseksi esimerkiksi siitä, kun he eivät ole tehneet mitä henkilökunta käskee. Noita tapauksia on paljastunut lähes jokaisessa maassa, eli tämän takia olisi hyvä, että vanhemmat pitävät myös keskenään yhteyttä siitä, mitä lapset tykkäävät noista hoitopaikoista tai koulustaan. Tällöin voidaan esimerkiksi alkoholisoituneen hoitajan toimintaan puuttua hyvissä ajoin.

Esimerkki sosiaalisesta osaamattomuudesta: kaveri kysyy remonttimietoverilltaan lainaa remonttia varten

Sosiaaliset taidot ovat hyvin tärkeitä elämässä, ja ne kehittyvät ajan myötä. sosiaalisiin taitoihin kuuluu empaattisuus että kyky huomioida toisten ihmisten tunteita, ja myös se että henkilö pystyy arvioimaan omaa käytöstään sekä sitä, että milloin hän menee liian pitkälle. Kuitenkin on olemassa henkilöitä, joiden sosiaaliset taidot ovat lähes olemattomat, mikä tarkoittaa sitä, että he eivät ole mitenkään kovin pidettyjä ihmisiä lähipiirissään. Narsistit ovat tietenkin luku sinällään, mutta he ovat yleensä niin keskittyneitä omien mielihalujensa täyttämiseen sekä toisten kiusaamiseen, että heillä ei kuitenkaan yleensä myöhemmällä iällä kovin suuria toveripiirejä ole.

Toki he saattavat tuota toveripiiriään suurennella, koska nämä ihmiset haluavat sitten tehdä muihin ihmisiin vaikutusta sillä, että kuinka monta lakimiestä tai pastoria sekä tietenkin upseeria he tuntevat, mutta muuten ei noiden ihmisten oikea tuttavapiiri mikään kovin suuri ole. Ja nämä henkilöt tietenkin määräilevät mielellään muita, eli jos heillä joku kaverisuhde muihin joskus on muodostunut, niin se ei yleensä kovin pitkäikäinen ole. näet narsistilla on yleensä tapana komennella muita tekemään kaiken, ja itse he vain istuvat lepolassessa karjuen käskyjä. Toki työpaikalla narsisti tekee aina  niin, että työtehtävät tulevat hänen itsensä kautta, jotta tuo henkilö voi sitten päteä kavereidensa edessä sillä, kuinka suuri pomo hän sitten oikeastaan on. Ja he saattavat usein toveripiirinsä raivon partaalle leuhkimalla sillä, että kuinka monta olutpulloa he näiden tuttavien kanssa ovat ovat juoneet. Tuollainen kyllä osoittaa ikävällä tavalla sen, että henkilö ei tajua, että toisilla ihmisillä on vaitiolovelvollisuus työstään ja siihen kuuluvista asioista.

Se että noilla ryyppyreissu kokemuksilla leuhkitaan avoimesti varmasti ei tee hyvää noiden ihmisten uralle, tai sille mikä kuva muille noista henkilöistä syntyy. Sosiaalisiin taitoihin kuuluu myös ystäväpiirin ihmisten arvostaminen sellaisena, kuin mitä he ovat. Eli myös heidän osaamisensa sekä ammattitaitonsa on asioita, joita kyllä hiukan sopii kunnioittaa. ja jokainen meistä haluaa tulla arvostetuksi myös osaamisensa ja taitojensa kautta. Eli mitä mieltä te itse olisitte, jos vaikka olisitte remontteja tekevä henkilö tai kokki, jonka kuullen puhutaan siitä, että kuinka paljon joku remonttimiehen tekemä remontti maksaa, ja teiltä sitten pyydetään vain lainaa, jotta tuo remontti saadaan tehtyä? Tai miltä tuntuisi olla työtön kokki, joka kutsutaan juhliin, jonne pitopalvelu tuo kaiken?

En tiedä että kokevatko nämä kaksi ammattiryhmää tuollaista, mutta mikrotukihenkilöt välillä saavat oikein todella raivokohtauksia tuollaisista puheista, kun he sitten saapuvat vieraisille jonkun luokse, niin silloin aletaan puhua siitä, kuinka nuo henkilöt käyttävät koneensa jossain tukipalvelussa, jotta heidän ei tarvitse tuota tuttavaansa pyydellä mihinkään. Ja sitten tietenkin perässä tulevat henkilöt, joiden mielestä esimerkiksi laitoksessa tai jossain tukiasuntolassa asuvan tuttavan tietokone on sellainen, mihin saa kuka hyvänsä kurkistaa. Ja tuon henkilön omaa osaamista ei muutenkaan missään edes yritetä huomioida, vaan kun suku tulee kylään, niin silloin tietenkin "Mikko katsoo sitä konetta", ja siinä sitten tietenkin käydään kaikki kirjoitukset ja valokuvat läpi, ja arvatkaa vain onko tuo sitten nöyryyttävää?

Kuitenkin on paljon ihmisiä, joiden mielestä ketään ei esimerkiksi saa kuvata ilman lupaa, mutta samalla he jakavat jatkuvasti lastensa alastonkuvia Internetissä,  ja tietenkin esimerkiksi toisen vesirokkokuvan jakaminen voi vaikuttaa hyvin mukavalta ajanvietteeltä, mutta voidaan sanoa niin, että lapsista ei ehkä tuon kuvan näyttäminen ole kovin mukavaa, kun he muistavat tuota "ihanaa lastentautia", ja sitä kuinka vesikello puhkesi kädestä. Kun puhutaan esimerkiksi valokuvien katselusta ylipäätään, niin on toki hienoa katsoa kuvia, joissa on niitä "todellisia ystäviä" lasi kädessä seisomassa, tai kuinka puolet jostain matkasta menee sitten siihen, kun lasten kanssa pyöritään jossain kauppahalleissa koko päivän, ja sitten tietenkään ranta ei ole mikään todellisen aikuisen oleskelupaikka, vaan silloin istutaan baareissa. Mutta tietenkään ihmisten ei noita asioita tarvitse mitenkään huomioida, kun heillä vain itsellään on hauskaa.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Miten mielipiteemme taiteesta syntyy?

Kaikki me olemme joskus elämämme aikana kohdanneet musiikkikappaleen tai elokuvan, josta emme pääse ikään kuin yli.Tuo johtuu siitä, että tähän kappaleeseen tai elokuvaan liittyy jotenkin voimakas tunnelataus, jonka takia haluamme kuunnella tai katsella sen kerran toisensa jälkeen uudestaan. Eli kuuntelemme tuon musiikkiesityksen kerran toisensa jälkeen, tai katsomme jotain elokuvaa aina uudestaan ja uudestaan. Samoin kun katsomme jotain elokuvaa esimerkiksi jonkun tuttavan kanssa, niin he saattavat kelata jotain paikkaa uudestaan ja uudestaan, mikä tarkoittaa sitä, että tuossa kohtauksessa esitetty dialogi merkitsee jotain erityistä hänen elämäänsä liittyvissä asioissa, ja erityisen hyvin tämä näkyy erityisen hyvin siinä, kun joku sotaveteraani katsoo vaikkapa "Tuntematonta sotilasta", eli hän kokee elokuvan aikana ne samat tunteet, mitä hän koki seisoessaan rintamalla ja katsoessaan kuolemaa silmiin.

Tuossa tilanteessa koetut asiat jäävät ihmisen mieleen alitajuntaan, ja  kun he katsovat tuota elokuvaa, niin nuo torjutut sekä kipeät muistot tulevat ylös heidän tajuntaansa. Se mitä veteraani koki rintamalla tietenkin oli kamalaa, mutta sama asia tulee eteen myös silloin, jos ihminen on joutunut onnettomuuteen kuten tulipaloon tai kolariin. Katastrofielokuvat vaikuttavat heihin samalla tavoin, kuin henkilöön, joka on ollut rintamalla. Molemmissa tilanteissa ihminen joutuu voimakkaan stressin kohteeksi,ja todellisuudessa rintamalla oleva sotilas on hiukan paremmassa asemassa tässä tilanteessa, kuin henkilö joka joutuu auton ruhjomaksi kotikadulla. Näet rintamalla oleva sotilas on psyykkisesti varautunut siihen, että hän kohtaa väkivaltaa, kun taas kotikadulla törmäävä auto tulee "kuin salama kirkkaalta taivaalta".

Ja myöhemmin esimerkiksi kotona ollessaan tuollainen henkilö kokee voimakkaita tunnelatauksia tuota tilannetta ajatellessaan. Eli jos hän on kuunnellut jotain kappaletta kännykästä juuri auton osuessa, niin tuo kappale aiheuttaa voimakkaan tunnereaktion, eli henkilö hikoilee sekä värisee, ja juuri tunnereaktio paljastaa sen, että näytteleekö onnettomuuden tai pahoinpitelyn uhri vai onko hän oikeasti kokenut väkivaltaa.Eli väkivalta voi olla tahallista tai tahatonta, ja kun henkilö kohtaa pahoinpitelijänsä tai tämä puhuu hänelle, niin jos hän on puhunut pahoinpitelyn yhteydessä uhrilleen, niin hänen äänensä sitten jää muistiin pyörimään, ja uhri tunnistaa sen aivan varmasti, ja kokee samalla voimakkaan tunnereaktion eli säpsähtää.

Kuitenkin voidaan sanoa, että sotilaselämässä tietenkin on myös sodan aikaan niitä  hyviä hetkiä, eli kotilomilla olleet tanssiaiset sekä muut huvit, joiden merkitys noiden miesten elämässä korostui paljon enemmän kuin  jollain nykynuorella, jolle festivaalit ovat vain ikään kuin tapa viettää lomaa, Sodan aikana kotiloma saattoi merkitä sitä, että henkilö selvisi hengissä,ja siksi kotiloma oli "elämän passi" noille miehille, Tämän takia veteraaneilla tietenkin on oma suhteensa aikakautensa musiikkiin, ja vanhemmilla veteraaneilla tietenkin on Suomessa korsuorkesterinsa sekä sen aikakauden tanssimusiikki, ja näillä Afganistanin miehillä on oma versionsa noista korsusävelmistä. Eli tässä en sitten tarkoita vain suomalaisia veteraaneja, Saksalaisilla ja Venäläisillä on tietenkin oma kulttuurinsa, ja heidän veteraaninsa tietenkin kuuntelivat omia kappaleitaan, kuten Florian Geyerliedia tai Horst Wesseliä tai neuvostosotilaan tapauksessa ainakin Neuvostoliiton kansallishymni varmasti oli tuttu, ja nämä kappaleet soivat heidän kotonaan vielä sodan jälkeen, vaikka jälkimmäinen taisi sekä DDR:ssä sekä Saksan liittotasavallassa kielletty kappale.

 Mutta kun puhutaan siitä, että käsityksemme lempimusiikista alkaa muotoutua jo heti syntymämme jälkeen, ja sillä mitä radiosta tulee synnytysosastolla tai lapsen ensikodissa on tietenkin suuri merkitys, kun myöhemmin hän valitsee oman lempikappaleensa. Ja kuten varmasti kaikki tietävät, niin jos lapsi kuulee paljon jotain tietyn tyyppistä musiikkia lapsena, niin hän todennäköisesti kuuntelee sitä myös aikuisena. Eli se paljon puhuttu "korvamato", mistä emme pääse irti muodostuu lapsena. Samoin jos johonkin tiettyyn musiikkiin liittyy pelkotiloja, eli esimerkiksi tiettyjen kappaleiden soidessa lapsen vanhempia pahoinpidellään, ja hän näkee sen, niin silloin tuo ihminen tulee koko elämänsä kokemaan erilaisia fobioita tuohon musiikkiin liittyen.

pseudotiedetta.blogspot.fi