Miksi Pohjois-Korean tilanne on niin kamalan monimutkainen?

Pohjois-Korean MIG-29 "Fulcrum"
Wonsanin ilmailufestivaaleilla

Pohjois-Korea on taas osoittanut halunsa ryhtyä avoimeen konfliktiin USA:n kanssa, ja esimerkiksi kertonut maailmalle, että sillä on suunnitelmia Guamin valtaamiseksi. Kun tuota Pohjois-Korean tilannetta katsotaan tarkasti, niin tuolla uhittelulla on ainoastaan sellainen tarkoirtu, että tuon maan johto haluaa käyttää ulkoista konfliktia oman nahkansa sekä asemansa tukemiseksi. Mutta kun taas asiaa tarkastellaan esimerkiksi USA:n kannalta, niin tietenkin tällaiset uhat palvelevat sen sotatarviketuotantoa erittäin hyvin, ja tietenkin näiden "rosvovaltioiden" muodostaman uhkakuvan takia esimerkiksi ABM (Anti Ballistic Missile)-ohjelmat saavat tukea USA:n liittovaltiolta.


Samalla kuitenkin voidaan kysyä, että mitä varten USA älähtää jokaisesta uudesta ydinaseita kehittävistä valtiosta, ja kuitenkaan sen poliittinen johto ei koskaan tee mitään noiden perinteisten supervaltojen toimesta rakennettujen ydinaseiden takia. Eli tuo kysymys on siitä, että miksi myös muilla valtioilla, kuin YK:n pysyvillä jäsenmailla ei saisi olla hallussaan ydinaseita? Ja samalla tietenkin voidaan miettiä sitä, että kuinka kehittynyt tuollainen supervallan hallussa oleva ydinase sitten oikeastaan onkaan? Pelkkä ydinpommi ei tietenkään riitä muuta kuin oman kansan pelotteluun. Eli periaatteessa tuollainen "poliisikäyttöön" tehty ydinase voidaan asentaa vaikka Pjongjangin Juche-tornin huipulle, ja sillä tavoin Kim Jong Un voi sitten pitää valtaa itsellään.


Tuolloin tällä miehellä olisi hallussaan ydinaseen laukaisin, ja jos tuolla pääkaupungissa aletaan kapinoida, niin hän voisi sitten mennä bunkkeriin piiloon, ja laukaista tuon aseen pääkaupungissaa. Mutta uuden sukupolven ydinaseet ovat todella kehittyneitä paitsi laukaisimien että kuljetusvälineiden osalta. Nämä aseet kuljetetaan kohteeseen nopeilla taktisilla rynnäkkökoneilla kuten SU-27 sekä F-15 ja tietenkin tässä voidaan kertoa sellainen asia, että kukaan oikea sotilas ei varmaan paljasta parhaita mahdollisia valttejaan, joten esimerkiksi STEALTH-teknologiaa käyttäviä risteilyohjuksia voidaan tietenkin myös välillä irrottaa niitä kuljettavista lentokoneista, ja sitten nämä ohjukset ikään kuin partioivat itsenäisesti, eli nämä aseet ovat oikeastaan vain pieniä robottilennokkeja, jotka voidaan tankata ilmassa samaan tapaan kuin muutkin suihkukoneet, ja sen takia nuo aseet ovat äärettömän vaarallisia.


Nämä uuden sukupolven tekoälyllä varustetut aseet voivat partioida jonkun valtion ilmatilassa, ja käydä välillä tankkaamassa ilmatakkauskoneista. Ja se riski mikä tuollaisiin aseisiin liittyy on se, että niiden toiminta perustuu "kuolleen miehen kytkimeen", eli jossain on radio, mikä lähettää noille aseille jatkuvasti "kaikki kunnossa merkkiä", ja jos tuo aseen omistaja-valtio sitten asettaa asevoimansa ylimpään mahdolliseen valmiuteen, niin silloin tietenkin se ilmoittaa sen valtion, joka aikoo hyökätä. Jos tuon aseen tietokone ei saa ilmoitusta siitä, että tuo hätätila on purettu, ja tuo "kaikki kunnossa signaalia" lähettävä radioantenni ei sitten lähetä signaalia, niin silloin tuo asejärjestelmä voi lähteä hyökkäämään tuohon kohteeseen, jos niiden kärjille on syötetty kohteet, jotka halutaan tuhota. Kuitenkin pohjois-Korean tilanne on hyvin mutkikas, koska tuollainen valtio tietenkin hyödyllinen niille, jotka haluavat sijoittaa rahaa asevarusteluun.


Pohjois-Korea on osoittanut olevansa arvaamaton valtio, joka on valmis avaamaan tulen milloin sen johtoa sattuu huvittamaan, ja tietenkin Internet on sitten pakottanut myös tuota hyvin suljettua valtiota avautumaan ulkomaailmaan, ja kuitenkin sen johto on jatkuvasti pannut toimeen määräyksiä, joita ei voida kutsua miksikään muuksi kuin äärimmäiseksi diktatuuriksi. Kuitenkin jos Kim Jong Un saa provosoitua konfliktin, niin hän voi sitten ikään kuin myydä nahkansa kalliisti, ja laukaista Taepodong-ohjuksiaan Japaniin, Etelä-Koreaan sekä Alaskaan ja ehkä myös Venäjälle sekä Kiinaan. Näet tuollaisella joka suuntaan tapahtuvalla ydinhyökkäyksellä voisi olla tuon valtion johtajien mielestä sellainen vaikutus, että sen avulla sitten voidaan suurvallat usuttaa toistensa kimppuun.


Tuon valtion johto on äärimmäisen tarkka asemastaan, joten siksi se haluaa luoda paljon ulkoisia vihollisia, joiden avulla se voi sitten eristää omaa kansaansa muusta maailmasta. Se että Pohjois-Korean ihmiset eivät halua kapinoida johtuu siitä, että heille reaalisosialismi tai tarkemmin sanottuna Juche-sosialismi, joka takaa Kimien perheen vallan tuossa maassa on itsestäänselvyys. Kim Jong Unin kabinetin perustelu äärimmäiselle sensuurille on se, että jos ihmiset eivät tiedä muusta järjestelmästä, niin he eivät muutoksia tuon maan oloihin osaa kaivata.


Juche-sosialismi on oikeastaan keskiaikaisen feodaalijärjestelmän uusi nimi, ja siinä ainoastaan valtion johtajalla on oikeus tehdä mitään ehdotuksia valtiota koskeviin päätöksiin. Tuolloin hän on ikään kuin uusi versio jostain 1300-luvun kuninkaasta, joka hallitsi täysin välittämättä mistään muusta kuin itsestään ja ehkä joissain tapauksissa perheestään. Tietenkin tämä tilanne aiheuttaa sen, että valtion johtaja on tuossa mallissa hyvin vihattu, ja tämän takia voidaan sanoa, että Pohjois-Koreaa hallitaan pelolla, joka luodaan ydinaseiden avulla.

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/pohjois-korea-soimasi-trumpia-jarjettomaksi-vain-voimankaytto-toimii-trumpia-vastaan/6531286#gs.iAnAugg


https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Maslown tarvehierarkia sekä sen yhteys kilpavarusteluun

B-52:n Venäläinen vastine TU-95 "Bear-H"
kykenee myös  laukaisemaan
risteilyohjuksia ilmasta kohteisiin

Maslow’n tarvehierarkian ylin olemus on siinä, että vanha tarve korvautuu aina uudella, ja kun orgaaniset tarpeet on tyydytetty, niin ihminen alkaa haluta luxusta. Tuon mallin ylin ilmentymä on puolustusvälineitä koskeva tuotanto. Eli kuten tiedämme, niin aseiden kehitystä harjoittavat yhtiöt syytävät jatkuvasti markkinoille uusia sekä vaarallisempia aseita, joiden tarkoitus on saada vastustajat polvilleen sekä joiden avulla voidaan ohittaa esimerkiksi tutkaan perustuva puolustusvyöhyke. Ja sen takia esimerkiksi STEALTH-lentokoneiden kehitys on muuttunut sellaiseksi, että lähes kaikilla valtioilla maailmassa on käytössään noita asekehityksen huipputuotteita.

Kuitenkin esimerkiksi robottien yleistyminen taistelukentillä on asettanut asevoimat uusien haasteiden eteen, koska noiden uusien aseiden tuottamista perustellaan sillä, että niiden käyttö ei vaaranna ihmishenkiä, ja näiden välineiden tuottaminen tietenkin mahdollistaa sellaisen toiminnan, missä voidaan vastustajia jahdata globaalisti ilman, että kukaan huomaa yhtään mitään, ja se sitten saa aikaan sellaisia ajatuksia, että mitä jos tuolla jossain käydään sotia, joista kukaan ei tiedä yhtään mitään. Nykyään myös risteilyohjus voidaan muotoilla sellaiseksi, että se muistuttaa ulkoapäin katsottuna vaikkapa F-36-hävittäjää. Eli tuolloin kyseinen ase voi lentää ikään kuin lentolaivueen mukana kohti kohdettaan, ja sitten vain syöksyä esimerkiksi johonkin tukikohtaan, ja sen sisään voidaan asentaa hyvin korkeatehoinen ydinpommi, joten myös tällainen vaihtoehto pitää ottaa huomioon, kun noita aseita vastaan suunnattuja järjestelmiä tehdään.

Tietenkin esimerkiksi ICBM-ohjusten kehittäminen on muuttunut sellaiseksi, että nykyään keskitytään enemmän korkeasti liikuteltaviin järjestelmiin, joilla voidaan operoida useilta matkoilta, kuin vanhanajan kiinteisiin järjestelmiin. Kuten varmaan kaikki ovat huomanneet, niin esimerkiksi IRBM (Intermediate Range Ballistic Missile) -eli keskipitkänmatkan ohjukset kieltävä sopimus on nykyään lähes täysin kuollut kirjain, ja nykyaikaiset SS-25 sekä sen seuraaja SS-27 voivat kyllä tuhota kohteita myös lähempää, kuin mihin tuo ohjus sitten kantaisi.

Nykyaikaiset asejärjestelmät ovat hyvin mukautuvia, ja esimerkiksi juuri tällainen pitkän matkan ICBM-järjestelmä voi olla sellainen, että sillä samalla aseella on useita erilaisia tehtäviä, kuten toimia normaalisti ballistisena ohjuksena, mutta samaa kantorakettia voidaan hyödyntää myös ASAT (Anti Satellite) aseiden tehtävissä. Eli jos tuollaisen mannertenvälisen ohjuksen hyötykuormaa sitten pienennetään, niin kyseinen kantoraketti voi nousta erittäin korkealle, ja tuolloin voidaan uhata vastustajan tärkeitä kommunikaatio-satelliitteja sekä myös matalalla kiertoradalla olevia vakoilulaitteita.

Tuolloin voidaan tämän ohjuksen MIRV (Multiple Independently Targetable Re-entry Vehicle) bussin eli alustan hyötykuormaa vähentää siten, että siihen asennetaan vaikka ydinkranaatti teli hyvin kevyt, alunperin tykistön tai nopeasti liikuteltavien taktisten aseiden yhteydessä käytettäväksi tehty kärki sen normaalien taistelukärkien tilalle, jolloin tuo kantoraketti saadaan nousemaan tarpeeksi korkealle. Tuolloin tietenkin aseella on rajoitetumpi tuhovoima, mutta se voisi olla järkevää, koska avaruudessa tapahtuva ydinräjähdys aiheuttaa hyvin voimakkaan EMP-pulssin, ja se sitten saattaa vahingoittaa myös omia satelliitteja, joten sen takia tällaisissa operaatioissa kannattaa käyttää normaalia pienempää taistelukärkeä.

Kuitenkin älykomponenttien avulla voidaan myös normaalien taistelukärkien toimintaa muuttaa vaarallisemmaksi. Eli nuo kärjet voivat toimia siten, että ne tunnistavat kohteensa tutkakaiun perusteella, ja sitten niiden tietokoneet säätävät kärjen irtoamisen sekä  ajopanoksen laukaisun sellaiseksi, että kärjestä saadaan haluttu teho. Tuolloin ensin laukaistaan maahan uppoavat kärjet, jotka on tehty komentobunkkerien sekä ICBM-asemien tuhoamiseen, minkä jälkeen räjäytetään EMP-taistelukärjet, koska jos nuo jälkimmäiset aseet laukaistaan väärään aikaan, niin ne voivat vahingoittaa ilmakehän ulkopuolella lentävien taistelukärkien elektroniikkaa, niin että nämä aseet eivät sitten toimikaan halutusti.  

Samoin myös veden alla räjähtävien taistelukärkien käyttö on tietenkin hyvin järkevää, jos joku nyt sitten haluaa ydinsotaa pitää minään järkevänä asiana. Kuitenkin kun puhutaan siitä, mikä ydinase oikeastaan on, niin silloin ei kukaan satu koskaan muistamaan sitä, että kyseessä on maailman kehittynein asejärjestelmä, jonka varaan on laskettu todella paljon. Se että valtio on kehittänyt strategisia aseita ei kuitenkaan ole enää riittävä tae siitä, että valtio kykenee täydelliseen suoritukseen tällä maailman pelätyimmällä sotatieteen alalla. Myös THAAD-ohjusta vastaan ollaan kehitelty taistelukärkiä, joiden lentorata on vaappuva, jotta kineettisen energian aseilla on vaikeuksia osua tuohon kohteeseen. Sillä sitten pakotetaan vastapuoli käyttämään ydinaseita myös ohjustentorjuntaan tarkoitetuissa vastaohjuksissa, mikä nostaa niiden hintaa sekä samalla lisää niiden vastustusta.

Toki lasereilla voidaan tuota torjuntaa tehostaa, mutta noiden aseiden ongelma on siinä, että lasersäde kulkee suoraan. Sen takia tuota sädettä pitää ohjata peilien kautta kohteeseen, joka sijaitsee horisontin tason alapuolella, ja nuo peilit sitten on tietenkin helppo paikallistaa ja ampua pois kiertoradalta ohjuksilla. Syy miksi ASAT-aseen tekeminen on helpompaa kuin varsinaisten ABM (Anti Ballistic Missile) eli ohjustentorjuntajärjestelmien valmistamien johtuu siitä, että satelliitti lentää usein radalla, mikä on helppo ennakoida.

Ydinisku taas tulee ikään kuin yllättäen kärjillä, joiden lentorataa ei ole voitu ennakoida, ja jos isku tapahtuu sukellusveneestä tai yllättävään paikkaan viedystä mobiiliasemasta, niin silloin voi vasta-aseen suuntaaminen olla todella vaikeaa. Toki jo 1960-luvun alussa testattiin mahdollisuutta tuhota kohti lentäviä ohjuksia suuritehoisilla ydinaseilla, jotka laukaistaisiin hyökkäävien ohjusten parven keskellä, mutta tällaisten aseiden ongelmana on niiden valtavan voimakas EMP-pulssi, mikä sitten saa elektroniikan tuhoutumaan kaikissa satelliiteissa, mitkä ovat sillä puolen maapalloa, missä räjähdys tapahtuu.

Tietenkin tuo torjuntatapa on hyvin tehokas, joten tuon takia supervallat ovat sitten kehitelleet mukavia tapoja kiertää tuollaisia ballistista lentorataa vastaan suunnattuja torjuntaohjuksia. Nykyaikaisten tietokoneiden avulla voidaan kuitenkin myös ballististen ohjusten lentorata laskea hyvin nopeasti, jolloin myös kineettiseen energiaan perustuvien  torjunta-ohjusten suuntaaminen onnistuu aivan toisella tavalla kuin 1960-luvulla. Tietenkin nuo kineettiset kärjet voidaan varustaa räjähdyspanoksilla sekä laakerinkuulilla, mutta kuitenkin noiden kuulien ongelmana on se, että ne jäävät lentämään Maan kiertoradalle.

Yksi lupaavimmista malleista on tietenkin käyttää noita torjunta-ohjuksia vastaan risteilyohjuksia, jotka lentävät maata viistäen. Nuo aseet voidaan sitten laukaista matkaan jollain ICBM-ohjuksella, ja tämän jälkeen tuo ehkä SS-N-21:tä muistuttava ohjus sitten syöksyy ilmakehään, missä risteilyohjuksen moottorit käynnistetään, kun tuo ase ensin on hidastettu sellaiseen nopeuteen, että sen turbiini voidaan käynnistää.

Tai sitten se voidaan varustaa Ramjet-moottorilla, jolloin tuon aseen nopeutta ei tarvitse niin paljoa hidastaa. Kuitenkin THAAD-järjestelmän epäillään olevan melko tehokas ballistisella radalla liikkuvia ohjuksia vastaan, joten risteilyohjusten tarkoitus tässä järjestelmässä tuhota noita torjuntaohjuksia, joiden tarkoitus on poistaa lentoradalla olevia ydinkärkiä, joita ohjuksessa oleva gammakameraan tai geiger-putkeen perustuva järjestelmä etsii nuo ydinohjukset kiertoradalta, jossa ne sitten lentävät kohti maaliaan.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Miksi Venäjä on niin tarkka juuri Kaliningradin ilmatilasta?

"Project 1910 Kashalot" eli UNIFORM
Murmanskin satamassa

Kuten kaikki me olemme varmasti lukeneet, niin Venäjä on hyvin ärhäkkä lähettämään hävittäjiään hätistelemään nimenomaan Kaliningradin alueen lähellä lentäviä lentokoneita sekä laivoja. Samoin muiden koneiden ja laivojen pelottelemiseen käytettävä konetyyppi on näköjään SU-27-rynnäkköhävittäjä, jota pidetään yhtenä Venäjän ilmavoimien pelätyimmistä sekä eniten tehokkaista välineistä, niin se sitten panee miettimään, että mitä siellä Kaliningradissa sitten oikeastaan piilotellaan, kun niin nopeasti tuollaisia rynnäkköhävittäjiä lähettävät häiritsemään muita?

Kun tuota Kaliningradin alueen laivastotukikohtaa ajatellaan tarkasti, niin sen ero esimerkiksi Kronstadtin tukikohtaan nähden on se, että sieltä operoivat alukset pääsevät nopeasti suoran melko laajalle vesialueelle, missä ne voivat suorittaa manöövereitä paljon vapaammin kuin kapealla sekä karikkoiselle Suomenlahdella operoidessaan, jolloin esimerkiksi sukellusveneen on helpompi piileskellä merellä kuin lähtiessään Kronstadtista, ja sen operointialue on laajempi. Tuolloin veneen sijaintia on vaikeampi ennakoida kuin jos se liikkuisi kapealla merialueella kuten Suomenlahdella.


Uskoisin että esimerkiksi Kaliningradissa olevaan tukikohtaan on sijoitettu pienoissukellusveneitä, joita Venäjän laivasto käyttää rauhan aikana tiedusteluun sekä sodan sytytyttyä SPETSNAZ:in sukeltajaryhmien tukemiseen sekä väylien ja satamien miinoittamiseen. Pienoissukellusvene on oikeastaan vain kutistettu versio normaalista sukellusveneestä, ja se voi pienen kokonsa takia partioida esimerkiksi saaristossa, missä se kykenee liikehtimään paljon vapaammin kuin  70-metrinen KILO-luokan alus. Pienoissukellusvene voi iskeä kohteeseen samoilla aseilla kuin sen isommat "kollegat", mutta sen iskuvoima tietenkin on rajoittuneempi. Eli yleensä tuollaisessa noin 10-40 metriä pitkässä veneessä on usein torpedoita, mutta ne on asennettu veneen ulkopuolelle, jolloin niitä on yleensä kahdesta neljään.


Nämä veneet saattavat olla verustettu erilaisilla manipulaattoreilla, joilla ne kykenevät kuljettamaan konventionaalisia tai ydinräjähteellä varustettuja miinoja kohteisiin, kuten satamiin sekä kapeisiin väyliin. Tuollaiset miinat voidaan räjäyttää sekä SONAR-laukaisimilla tai sitten niissä on akustinen hydrofonitunnistin, joka tunnistaa kohteet, joita vastaan tuollaista räjähdettä kannattaa käyttää. Samoin kääpiö- tai pienoissukellusveneiden tehtävänä on asentaa esimerkiksi merenpohjaa pitkin kulkevien kaapeleiden lähisyyteen laitteita, joilla noita kaapeleita pitkin kulkevia signaaleja voidaan vakoilla.


Niissä on yleensä erityisherkkiä valokennoja, joilla nuo laitteet kykenevät havainnoimaan valokaapelissa kulkevaa valoa. Tuo havainnointi tapahtuu siten, että tuo kaapeli suljetaan äärimmäiseen pimeyteen, missä valokenno voi havainnoida tuon valokaapelin sisällä olevan valon kirkkauden muutoksia.  Tai sitten eräänlaiset hiukan akkukaapelia muistuttavat elektrodit, joilla nämä välineet voivat havainnoida kuparikaapelissa kulkevan sähkövirran jännite-eroja.  Noin 40-metriä pitkät erikoistehtäviin tehdyt Venäläiset  X-RAY (Project 678/1851 Nelma /X-ray) tai ydinkäyttöisen UNIFORM-luokan sukellusveneet ovat ehkä myös tarkoitettu muiden sukellusveneiden sekä pinta-alusten valtaamiseen. Noita veneitä ei Venäjällä kovin paljoa ole, joten niitä on käsitelty samoissa artikkeleissa.

http://www.globalsecurity.org/military/world/russia/678.htm


Kuten joskus olen kirjoittanut, niin tuollaiset erikoisoperaatioihin varatut veneet kuten 69-metriä pitkä ydinkäyttöinen UNIFORM  (Project 1910 "Kashalot") voidaan varustaa ulos työnnettävällä ilmalukolla, jonka väliseinän välistä pumpataan ilma pois, jolloin se tarttuu toisen sukellusveneen kylkeen tai pinta-aluksen pohjaan tällaisella metallisella imukupilla. Tämän jälkeen valtausryhmä voi leikata kohteen kyljestä palan esimerkiksi laserilla tai polttopuikolla, ja sitten kommandot voivat tunkeutua tuohon alukseen. Noita pienoissukellusveneitä voidaan siirtää paikasta toiseen esimerkiksi kuljettamalla niitä tavallisten laivojen pohjaan tehdyssä kuljetuskotelossa tai sitten ne voidaan kytkeä vaikka toiseen sukellusveneeseen, ja silloin niitä on vaikea havaita.

https://en.wikipedia.org/wiki/Kashalot-class_submarine

Itämerellä noiden pienten sekä ketterien veneiden käytöstä on enemmän hyötyä kuin suurten sukellusveneiden käytöstä, vaikka toki Itämeren eteläosa tarjoaa hyvää tilaa myös esimerkiksi isojen ydinsukellusveneiden toiminnalle. Ja tuollaiset melko suuret esimerkiksi SIERRA (Project 945 "Barracuda" ) veneet voidaan ajaa Itämerelle Murmanskin kanavan kautta, jolloin niitä ei ehkä havaittaisi, jos muut laivat tekevät niille "äänimaskia", mikä tarkoittaa että niiden potkurin äänet peitetään muiden alusten potkurien metelillä, jotta esimerkiksi Suomen merivoimien vesikuuntelulaitteet eivät niitä havaitse.

https://en.wikipedia.org/wiki/Sierra-class_submarine

Mutta olisiko esimerkiksi risteilyohjuksilla varustetusta avomerellä tapahtuvaan toimintaan tarkoitetusta hyvin tulivoimaisesta 107 metriä pitkästä SIERRA-luokan veneestä Itämerellä Venäjälle mitään hyötyä on sitten kysymys, mihin ei ole vastausta. Mutta kuitenkin sen tulivoima varmasti riittäisi voittamaan suuren osan Itämeren maiden laivoista, ja sen risteilyohjukset voisivat konfliktissa aiheuttaa todella rumia tappioita NATO:lle, jos niillä isketään esimerkiksi Gdanskin, Hampurin sekä Kielin ja Kööpenhaminan satamiin, lentokentille sekä NATO:n ohjustorjunta-järjestelmän ohjuksia vastaan.  Ja tietenkin myös tehtaat ovat tämän SS-N-21 "Sampson" (K-10 "Granat") ohjusten kohteiden luettelossa.


Eli mikään heiveröinen väline tämä vene ei ole, koska se on varustettu tehokkailla risteilyohjuksilla sekä torpedoilla. Ja joidenkin asiantuntijoiden mielestä SIERRA ei ole ehkä tarkoitettu niinkään taistelusukellusveneeksi kuten esimerkiksi ALFA oli, vaan tuon SIERRA-luokan veneen tehtävänä olisi enemmänkin iskeä vihollisen maakohteita vastaan, joten Itämereltä tuleva risteilyohjuksin tehty hyökkäys voisi yllättää NATO:n pahasti. Se voisi hiipiä lähelle rannikkoa, ja iskeä hyvin tehokkaasti sekä rannikolla että sisämaassa olevia teollisuus ja sotilaskohteita vastaan.


Jos kohteet ovat esimerkiksi Hampurin lähellä olevia teollisuuskohteita, niin torpedoputkista ammuttavilla SS-N-21 "Sampson"-ohjuksilta ei kovin pitkään kestäisi lentää noihin kohteisiin. Lentokenttiä vastaan tuo ase voi käyttää rypäletaistelukärkeä tai se voidaan varustaa myös panssaria läpäisevällä konventionaalisella sekä ydinkärjellä, joten se on oikeastaan vain Venäjän kopio Tomahawk risteily-ohjuksesta, joten SS-N-21:tä käytetään varmasti samalla tavoin ja sen kärkien valikoima on varmaan samanlainen kuin Tomahawkin arsenaali on.


 http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/hultqvist%20puolustusministeri%20ven%C3%A4j%C3%A4-67482

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

X-37B:n vaikutus kansainväliseen ydinasepolitiikkaan eli onko kyseessä oikeasti superristeilyohjus, jolla USA voi iskeä muutamassa minuutissa mihin maailmankolkkaan hyvänsä.

Boeing X-37B lennon jäkeen

X-37B:llä saattaa olla suurempi vaikutus kansainväliseen turvallisuuspolitiikkaan, kuin mitä aluksi on kuviteltu, koska tuo pieni sekä huokea robottisukkula tarjoaa mahdollisuuden rakentaa jotain, mitä kukaan ydinaseiden komentaja ei varmasti ole koskaan ottanut huomioon, luodessaan taktiikoita, millä noita aseita voidaan käyttää taistelussa. Näet tuo pienoissukkula voi toimia tulevaisuudessa maailman edistyneimmän eli maahan palautettavan FOBS-aseen Fractional Orbital Bombardment System) mallina, tai oikeastaan sen alustana. Eli kyseessä olisi super-risteilyohjus, joka voidaan palauttaa maahan huollettavaksi, jos sitä ei tarvitse käyttää, mikä tekee siitä maailman mullistavimman koskaan tehdyn taisteluvälineen, Tämä viittaa mahdollisuuteen että kyseinen väline ehkä on valmistettu HCM eli Hypersonic Cruise Missile-ohjelmaa varten.

Siinä kyseessä on oikeastaan sellainen väline, että jo olemassa oleva X-37B-sukkula varustetaan esimerkiksi samalla taistelukärjellä kuin Tomahawk-ohjuksessa on käytössä, ja sitten tuo sukkula lähetetään kiertoradalle, mistä se voi suorittaa samoja operaatioita kuin FOBS-satelliitti, mutta X-37B:llä on paljon enemmän kapasiteettia kuin noilla perinteisillä FOBS- eli kiertoradalle sijoitetuilla pommitusjärjestelmillä voi koskaan olla. Näet se mahdollistaa sen, että tuo FOBS-ase voidaan palauttaa maahan huomaamattomasti, kun kriisi on ohi.

X-37B OTV (Orbital Test Vehicle)

Eli jos tuota asetta ei tarvitse käyttää, niin silloin se palautetaan maahan, mutta jos käyttötarvetta tulee eteen, niin silloin tuo superohjus voi vain syöksyä kohteeseen, ja tuhota sen erittäin tarkasti. Tuo ase ei vaadi oikeastaan mitään muuta, kuin sen että kyseinen sukkula varustetaan DSMAC-suunnituslaitteella, joka voi verrata esimerkiksi tiedustelusatelliittien ottamia tutkakuvia sen muistissa oleviin kuviin, ja kun kuvat ovat päällekäin, niin sitten tuo sukkula syöksyy kohteeseen, ja tuo ase voidaan toteuttaa niin, että siinä käytetään yksinkertaisesti vain olemassa olevaa X-37B:tä, jonka lastitilaan asennetaan tuo surullisen kuuluisa W-80 vetypommi, jonka teho on noin megatonnin, mutta tuota ohjusta voidaan käyttää myös konventionaaliseen iskuun, eli se laitetaan syöksymään ilmakehään valtavalla nopeudella, ja varustaa konventionaalisella aseella, jonka avulla voidaan tuhota esimerkiksi pistemäisiä, ja hyvin tehokkaasti puolustettuja kohteita.

Tuollainen sukkula voidaan laukaista maasta huomiota herättämättä esimerkiksi Atlas-raketin kärjessä,ja koska tuo ase olisi lentokoneen muotoinen, niin silloin sen iskukulma olisi vapaa, ja jos kyseinen alus sitten osoittautuisi tarpeettomaksi, niin silloin sen palauttaminen olisi huomaamatonta, mikä tietenkin olisi poliittisille päättäjille mieleen, koska näin ei ihmisille tarvitse kertoa, että jossain kriisissä olisi jo laukaistu ydinaseita maata kiertävälle radalle. Maata kiertävältä radalta niillä voidaan uhata vihollista joka pudottamalla tuo räjähde esimerkiksi sen komentokeskukseen tai sitten kyseinen vetypommi voidaan räjäyttää Maapallon kiertoradalla, missä sen avulla voidaan tuhota kokonainen vihollisen satelliittiryhmä. Tuon takia nämä pienet halvat sukkulat, jotka voidaan palauttaa maahan, voivat järkyttää voiman tasapainoa todella pahasti.

ilmailukokeiluja.blogspot.fi