Kampfgeschwader KG-200 oli Luftwaffen salaisin osasto, josta kerrotaan vieläkin melko merkillisiä tarinoita, vaikka sodasta on jo yli 50-vuotta

B-17 KG-200-osaston käytössä
tai ainakin Saksalaisilla
tunnuksilla varustettuna

Lentolaivue KG-200 oli Saksan Luftwaffen salaisin osasto, joka lensi aikoinaan sotasaaliiksi saaduilla B-17-pommikoneilla ainakin koelentoja. Tuolla osastolla oli käytössään muutamia B-17 “Flying Fortress”  (“Lentävä linnoitus)-pommikoneita, joita oli ilmeisesti koottu Luftwaffen alas ampumista koneista, ja sitten ehkä niiden moottorit oli vaihdettu JU-88:ssa käytettyihin moottoreihin, mutta kuten tiedämme, niin tämä lentolaivue ei juurikaan osoittanut merkittävää roolia taisteluissa, vaikka sen lentäjät suorittivat “Mistel”-operaatiota, eli he käyttivät raskailla taistelukärjillä varustettuja pommikoneita, jotka oli liitetty niiden selässä olevien hävittäjien ohjaimiin, ja kun kone oli saatu ilmaan, niin hävittäjä sitten irrottautui sen selästä, ja tuo räjähteellä lastattu pommittaja jatkoi kohti kohdettaan.

Noiden “Mistel”-koneiden oli tarkoitus toimia V-1-pommien tapaan, ja niitä oli tarkoitus käyttää sekä maalla olevia- että laivoja vastaan.  Jos tuota asetta käytettiin merellä olevaa kohdetta vastaan, niin silloin sen tarkkuus ei riittänyt laivan tuhoamiseen, ja “Mistel”-lentäjän täytyi ohjata tuota konetta kohteeseen niin, että hävittäjä oli siinä kiinnitettynä koko tehtävän ajan, mikä merkitsi itsemurhaa, jos se joutui Spitfiren tai Mustangin yllättämäksi.

Tuohon “Mistel”-ohjukseen piti tietenkin asentaa radio-ohjain, ja sitten Messerschmittin piti liittää toinen istuin, jotta pommin ohjaaja saatiin sitten kyytiin. Mutta tuo työ jäi sitten tekemättä, ja “Mistel”-operaatio verotti rankasti Luftwaffen kalustoa. Tuo laivue toimi muuten erilaisissa erikoistehtävissä, ja siksi sen kalusto oli todella erikoista. Sen ytimen tiedetään muodostuneen noiden muutamien B-17-koneiden ympärille, mutta muutenkin sillä oli käytössään hyvin erikoisia koneita, kuten Junkers JU-290 sekä JU-390, ja näitä koneita oli tehty todella vähän.

Junkers JU-290

Eli JU-290-koneita oli valmistettu vain 65 kappaletta, ja sen kuusimoottorista versiota JU-390 vain kaksi kappaletta. Joten mikään kovin yleinen näky kumpikaan noista koneista ei varmasti ollut. Kun puhutaan muista tuon lennoston koneista, niin nuo Heinkel-III sekä muut vastaavat koneet olivat varmasti koulutuskäyttöön tarkoitettuja, ja tuon lentueen osanotto “Mistel”-operaatioon saattoi johtua vain siitä, että noiden lentäjien vaitioloa voitiin tuolloin testata. Varsinaisesti tuo Kampfgeschwader eli “KG-200” oli erikoistehtävä- sekä tiedustelulaivue, jonka toiminta oli erittäin salaista, ja erityisesti sen haltuun otettujen viholliskoneiden avulla suoritetut operaatiot olivat varmaan hyvin salaisia.

Syy miksi tuo laivue käytti esimerkiksi vuonna 1944 suoritetussa evakuointi-operaatiossa nimenomaan JU-290 koneita saattoi johtua siitä, että tuo kone oli melko helppo “modifioida” muistuttamaan ulkoisesti Avro Lancasteria tai B-24 “Liberatoria”, mikä teki sitten tuollaisista “naamio-huveista” onnistuneita. Kuitenkin tuon lentueen ymprillä on edelleen paljon salamyhkäisyyttä, eikä sen kaikkia operaatioita edes tunneta. Eli muutamissa tapauksissa on dokumentoitu tuon osaston toimineen kiinteässä yhteistyössä SS-Sonderkommando-500-toimintaryhmän kanssa. Sen operaatiot “Dora” ja “Bunny Hop” olivat kohdistuneet Libyan edustalla olevia laivoja vastaan vuonna 1944.

Tuolloin hyökkäyksessä käytettiin sotasaaliiksi saatua B-17-konetta sekä muutamia muita koneita, eli kahta pitkän matkan operaatioihin muunnettua Messerchmitt Bf-108 sekä HE-111 koneen “Mistel”-muunnosta. Ja kiinnostava yksityiskohta lienee se, että vielä Marraskuun 27.päivänä vuonna 1944 yksi JU-290-kone pudotti muutamia Abwehrin agentteja lähelle Mosulin kaupunkia, ja he lensivät tuon operaation Wienistä, ja laskeutuivat sen jälkeen Rhodokselle, mistä evakuoitiin 30 henkeä. Tuon lentolaivueen haltuunotettujen viholliskoneiden joukkoon kuului ilmeisesti myös DB-3 sekä SB-2-koneita, joita oli käytössä myös Suomen ilmavoimilla.

Mutta kun puhutaan siitä, mikä menestys tuolla laivueella sitten oikeastaan oli, niin uskoisin että se perustettiin lähinnä Saksan ydinaseen käyttöä ajatellen, eikä sillä tuon ydinohjelman jälkeen ollut sitten mitään käytännön merkitystä missään suuren luokan operaatioissa. Mutta kuitenkin Abwehr varmasti halusi hyödyntää tällaista kalustoa kuljettaakseen agentteja sekä sabotöörejä vihollisen selän taakse. Ja tietenkin tällaisen huippusalaisen laivueen ympärillä sitten liikkuu kaikenlaisia huhuja. Yksi niistä on sellainen, että tuohon B-17-pommikoneeseen piti asentaa saksan ydinase, ja sitten se piti lentää joko Lontooseen tai New Yorkiin.

IL-2 "Sturmovik" oudoissa väreissä

Tai yksi muunnelma noista huhuista olisi ollut se, että joku SB-2 pommittaja olisi pitänyt varustaa pommeilla sekä kauko-ohjaimella, sekä tähdätä suoraan Kremliin. Tuo kone olisi ollut sellainen, että se olisi ensin lähetetty ilmaan kuten “Mistel”, ja sen jälkeen kone olisi lentänyt gyrohyrrän avulla kohti Moskovaa, minkä jälkeen se olisi otettu ehkä jossain Polikarpov- U-2:ssa olevan ohjaajan toimesta hallintaan. Toisen huhun mukaan Martin Bormann pakeni juuri tuolla koneella johonkin toiseen maahan, kuten ehkä Irakiin tai jonnekin Lähi-Itään, missä häntä saatettiin ymmärtää.

Hyvin harvinaisen  JU-290-kaluston ympärillä liikkuva kysymys on se, että miksi sitä ei hyödynnetty Luftwaffen pitkän matkan operaatioissa, eli miksi niitä ei varustettu pommikuiluilla, ja lähetetty tehtäviin? Tuohon B-17-koneeseen liittyy myös sellaisia huhuja, että OSS (Organisation of Strategic Services) olisi ehkä hyödyntänyt tuota kyseistä konetta huippusalaisessa diplomatiassa, mitä tarinoiden mukaan käytiin Berliinin sekä Washingtonin välillä Toisen Maailmansodan lopulla. Eli  KG-200-laivueen käytössä ollut kone olisi lentänyt Saksalaisia tiedemiehiä Britanniaan jossain operaatiossa, jonka nimeä ei ehkä olla koskaan kerrottu maailmalle. Mutta tietenkin tällaiseen toimintaan liittyy paljon huhuja, joiden todenperäisyyttä ei koskaan voida todistaa oikeaksi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Kampfgeschwader_200

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Historian vaarallisimpiin miehiin kuului Otto Skorzeny. joka oli vastakohtaisuuksien mies sekä legenda

               

Otto Skorzeny

Toisen Maailmansodan tehokkain kommandomies oli tarinoiden mukaan saksan SS-joukkojen eversti eli Obersturmbannführer Otto Skorzeny (1908-1975), joka on kuuluisa lähinnä Gran Sasson hyökkäyksestä, jossa hän vapautti Benito Mussolinin sekä hänen operaatio ”Greifinä” tunnetusta sotatoimestaan, missä hänen liittoutuneiden uniformuihin puetut kommandonsa yrittivät herättää sekaannusta sekä surmata liittotuneiden sotilaallisia johtajia, ja tuota miestä sitten pidetään oikeastaan myös eräänä toisen maailmansodan kiistellyimmistä henkilöistä. Tuon miehen tavaramerkkinä olivat lähinnä ”Brandenburg”-divisioonan miesten avulla toteutetut erilaiset ”naamio-operaatiot”, joista osa hipoo mielikuvitusken rajoja. Hän esimerkiksi kehitti suunnitelman, minkä avulla piti Jaltan konferenssiin kokoontuneet liittoutuneiden johtajat eliminoida niin, että heidän tuoliensa alle olisi asennettu ”gamon-pommit”, joka tarkoittaa todellisuudessa muoviräjähteen kappaleita, joihin oli kiinnitetty kemiallinen sytytin.

Väitetään että Jack Higginsin kirjan ”Kotka on laskeutunut” eversti Kurt Steinerin esikuvana on ollut tuo Otto Skorzeny, jonka tapa käyttää viholisen asepukuja ei kuitenkaan liene ollut hänen oma ideansa. Nuo vihollisen asepuvut saattoivat olla hänen esimiestensä Alfred Neujocksin sekä SS-tiedustelun johtajan Brigadenführer Walter Schellenbergin ideoita, ja ”Brandenburg”-divisioona käytti vihollisen asepukuja jo hyökkäyksessä Puolaan sekä aikaisemmin Tsekkoslovakian miehityksen aikaan. Tuollainen toiminta tietenkin oli täysin geneven sopimuksen vastaista, ja jos siitä jäi kiinni, niin sotilasta odotti kuolemantuomio teloituskomppanian edessä.

Myös Neuvostoliiton NKVD käytti suomalaisia sekä saksalaisia asepukuja desanttitoiminnassaan, ja nämä operaatiot olivat kohtalaisen menestyksekkäitä, eli suuri joukko ainakin saksalaisia upseeereita kuoli näiden operaattorien iskujen takia. Tämä tieto saattaa kuitenkin olla valetta, jolla nuo Stalinin kätyrit halusivat osoittaa tärkeyttään tuolle ”isä aurinkoiselle”, joka ei hyväksynyt epäonnistumisia yhtään sen helpommin kuin Adof Hitler. Mutta kuitenkin nuo ampumiset on ilmeisesti liitetty normaalin partisaanitoiminnan yhteydessä kaatuneiden luetteloon, eli tieto siitä, kuinka menestyksekkäästi nämä miehet oikeasti toimivat on jäänyt kuitenkin pääosin sen varaan, mitä NKVD on heistä kertonut, mutta kun ajatellaan että noiden miesten normaalit kohteet olivat vihollisen lähetit sekä upseerit, niin uskoisin että ainakin paikallisella tasolla saattoi heidän toimintansa hidastaa osaston toimintaa.

Kuitenkin Otto Skorzenny tunnetaan juuri vastaavanlaisesta operaatiosta nimeltään ”Greif”, jossa amerikkalaisiin uniformuihin pukeutuneet saksalaiset yrttivät ainakin surmata paikallistason komentajia, mutta puhutaan että Skrozeny olisi ajatellut soluttaa noita miehiä jopa Lontooseen, ja yrittää tällä tavoin surmata Eisenhowerin sekä Montgomeryn. Ja hurjimmissa mielikuvissa on noille miehille annettu tehtävä soluttautua amerikkaan matkaavaan laivaan, minkä jälkeen heidän piti sitten surmata tiettyjä kohteita USA:n mantereella. Tuon tavoitteen realistisuus ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta tietenkin olisi ollut mahdollista, että joku näistä ryhmistä olisi voinut tunkeutua johonkin amerikkalaiseen leiriin, ja yllättää siellä joitain miehiä, joiden henkilöllisyystodistukset he sitten olisivat voineet varastaa.

Sitten he olisivat voineet yrittää soluttaa itsensä tuonne kauas selustaan, missä heitä ei sitten olisi ehkä osattu etsiä ollenkaan. Ja tietenkin tuo toimenpide olisi vaatinut tuon henkilön omaisten ”poistamista”. Se miten tuollainen ”poisto” tapahtuisi on asia, jota en itse kyllä haluaisi ajatella kovin tarkasti. Kyseinen huhu tai kuvitelma perustuu siihen, että saksan tiedustelu lähetti miehiä myös Intiaan, jossa heidän piti sekä sabotoida öljynjalostamoja sekä muita kohteita, niin itse olen sitä mieltä, että vastaavaa operaatiota olisi ehkä yritetty myös Amerikassa, jossa ehkä gamon pommeja oli tarkoitus kiinnittää USA:n laivaston syvyyspommeihin, ja suorittaa tuollainen terrori-operaatio jossain telakalla, jotta USA:n laivatuotanto häiriintyisi.

Kun puhutaan siitä, miten monipuolinen mies Otto Skorzeny oli, niin en usko että hän olisi ehkä ajatellut noita vaihtoehtoja kovin mielellään, mutta olihan tuo heidän järjestönsä tunnettu brutaaliudestaan sekä kovuudestaan, joten heillä varmaan oli miehiä, jotka olivat pystyneet vaikka mihin. Eli kaikkein synkimmissä mielikuvissa voidaan ajatella, että ehkä tuo kammottava ”Mustan Dahlian” tapaus voisi liittyä noihin miehiin. Tapauksesta on tehty elokuva, ja se on yksi rikoshistorian kammottavimmista murhista, eli tuo murhan uhri oli ammuttu kuoliaaksi yhdellä 38. cal revolverin laukauksella ja sen jälkeen ruumista oli käsitelty hyvin julmasti.

Mutta kun puhutaan siitä, että oliko otto Skorzeny sotarikollinen vai ei, niin toki hän oli insinöörinä hyvin perehtynyt koneoppiin, joten tuota taustaa vasten voidaan ajatella, että tuo kommandojoukkojen eversti olisi ehkä osallistunut noiden kaasukammioiden suunnittelemiseen. Eli voi olla että hän ei tuossa tehtävässä toimiessaan käyttänyt oikeaa nimeään vaan ehkä toimi salanimen turvin. Tietenkin hänellä oli rooli myös Moskovan rintamalla, missä hänen tehtävänsä olisi ollut esimerkiksi NKVD:n päämajan pelastaminen tuholta, sekä eräiden Moskova-Volga-kanaalin sulkuporttien räjäyttäminen, mikä olisi sitten saanut tuon kaupungin muuttumaan tekojärveksi, mutta tuosta suunnitelmasta sitten luovuttiin, koska Moskovan valtaus ei onnistunut.

Mutta kuitenkin hänen miehensä harjoittelivat äänetöntä tappamista keskitysleirivankeihin, joita toimitettiin Brndenbug-divisioonan koulutuskeskuksiin. Noissa harjoituksissa SS-miehet sitten testasivat osaamistaan aseettomassa lähitaistelussa noissa koulutuskeskuksissa harjoutuksissa, joissa nuo SS-taistelijat sitten kohtasivat vankeja harjoituksessa, jossa toinen ”kehään” mennyt lähti sieltä kuolleena pois, ja jotta vankien motivaatio olisi ollut tarpeeksi hyvä, niin heille kerrottiin, että nämä vangit sitten säästivät henkensä, jos he surmasivat opponenttinsa. Ja jos kolmesta SS-miehestä lähti henki, niin silloin vanki pääsi tarinan mukaan tuohon eliittidivisoonaan, josta on kerrottu kuolemattomia tarinoita. Tai ainakin se on yksi ehkä vähiten tunnetuista divisioonista historiassa, joka kuitenkin on ollut paikallisesti melko  merkityksellinen, ja onhan ainakin “Gran sasson”-hyökkäys ollut hyvin näyttävä, mutta kuitenkin sotilaallisesti merkityksetön operaatio

https://en.wikipedia.org/wiki/Otto_Skorzeny

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Z-3 "Max Schulz" oli hävittäjä, joka upposi omien hyökkäyksen takia, mutta tapaus on inspiroinut monia tarinoita

Z-3 "Max Schulz"

Z-3 "Max Schulz" oli toisen maailmansodan alussa palveleva saksan laivaston eli "Kriegsmarinen" type 1934 hävittäjä, josta tuli myös tuon laivaston ensimmäinen paha tappio sodan aikana. Kyseinen hävittäjä joutui "Operation Wiking":iin yhteydessä saksan ilmavoimien hyökkäyksen kohteeksi yhdessä Z-1 "Leberecht Maas":in kanssa, ja tuossa hyökkäyksessä sitten "Leberecht Maas" upotettiin, ja "Max Schulz" taas ajoi englantilaiseen miinaan, ja tapausta pidetään oikeastaan selvitettynä, paitsi tähän outoon tapahtumaan liittyy muutamia yksityiskohtia, jotka saavat ihmisten mielikuvituksen laukkaamaan, ja yksi näistä asioista on se, että tuo hävittäjä "Max Schulz" oli oikeastaan sodan alussa saksan laivaston huono-onnisin alus, joka ei oikeastaan ollut osallistunut mihinkään tehtäviin, koska sen päällikkö kolaroi ensin toisen laivaston aluksen eli torpedovene "Tigerin"  kanssa 25.8.1939, jolloin alus vaurioitui pahoin, ja se jouduttiin hinaamaan satamaan , ja myöhemmin sen partioidessa Skagerrakin salmessa tuon aluksen turbiinit räjähtivät 29.10.1939.

Alus oli oikeastaan laivaston murheenkryyni, mikä johtui sen jatkuvista käsittelyvirheistä, ja samalla sen päällikköä korvettenkapitän Claus Trampedach:ia epäiltiin jo mahdollisesta valtiopetoksesta, koska tuo alus oli ikään kuin jatkuvasti huonossa tilassa. Tuolloin GESTAPO oli aloittamassa tutkimukset siitä, mitä varten tuo huono onni leimasi "Max Schulzea" ja miksi tuo huono onni oli alkanut vasta kun alus oli joutunut sotaan, joten poliisi tai turvallisuuspalvelu  alkoivat epäillä sitä, että nuo teot olivat olleet tahallisia, ja tuolloin tietenkin alettiin kyseisen aluksen päällikköä tai konepäällikköä epäillä siitä, että hän oli ehkä väärentänyt asiakirjoja, jotka  oikeuttavat tuohon tehtävään, joka kuitenkin on melko vastuullinen.

Ja tuolloin Helmikuussa 1940, oli tilanne muuttunut sellaiseksi, että kyseisen hävittäjän päällikköä haluttiin kuulustella Berliinissä, koska kyseinen laiva oli hiukan liian huonolla osaamisella johdettu. Kuitenkin tuo tutkimus jäi sitten tekemättä, kun alus upposi vieden koko miehistönsä mukanaan. Tuolloin varmasti oli ilmassa epäilyksiä siitä, että onko kyseessä ehkä ollut sabotaasi, eli oliko tuossa hävittäjässä ollut sitten pommi, mutta sitä ei koskaan olla selvitetty. Virallisen totuuden mukaan HE-III pommikone pommitti vahingossa "Lebrecht Maas":ia, joka upposi sekunnissa panssarinläpäisevän pommin osuessa siihen. "Max Schulzen" kohtalona on ollut joko ajaminen brittien miinakenttään tai sitten "Leberecht Maas":in syvyyspommien räjähtäminen veden alla aluksen lähellä.

Mutta tuo tapaus on ruokkinut sellaisia huhuja, joiden mukaan esimerkiksi "aavelaivuueen" kone olisi upottanut nuo laivat. "Aavelaivue" on siis koelentolaivue, joka lentää ulkomaisilla lentokoneilla, jotka on valmistettu joko maahan syöksyneiden koneiden osista, tai kopioimalla noita koneita kaapattujen piirustusten tai mittaustulosten avulla. "Aavelaivueen" koneita käytetään ilmataistelusimulaatioissa opponentteina, kun kehitetään sotilaskoneita. Tuollainen laivue on esimerkiksi AREA-51:llä lentävä lähinnä itäblokin koneista koostuva osasto, jota käytetään hyväksi, kun uusia taistelukoneita kehitellään, mutta toisen maailmansodan aikaan myös briteillä oli vastaava osasto käytettävissään. Mutta kuten tiedämme, niin "aavelaivueita" on myös muissa aselajeissa, ja liittoutuneet käyttivät myös kaapattuja E-veneitä ja R-miinanraivaajia,kun he hakivat agentteja ranskan rannikolta.

Kuitenkaan ei olla koskaan selvitetty, että osallistuivatko nuo legendaariset sota-alukset myös taisteluihin. Olen joskus miettinyt,että mitä jos esimerkiksi jollain valtiolla olisi käytössään vastapuolen sukellusveneitä, joilla he sitten ajaisivat suoraan toisen maan tukikohtaan, ja sitten ottaisivat sieltä päällikön kyytiin, ja antaisivat tämän komentaa tuota sukellusvenettä. Se varmasti avartaisi tuon operaation alkuunpanijan tieotoa vastapuolen taktiikoista, jos tehtävä olisi koulutusajo, missä päällikkö perehdyttäisi uutta päällikköä. Tuo tietenkin vaatisi todella hyvää kielitaitoa, ja lisäksi sitä, että jokaisella sukellusveneen miehellä olisi tuo tehtävässä vaadittava osaaminen. Mutta esimerkiksi voidaan ajatella, että "Ethen Allen"-luokan sukellusvene muutettaisiin venäläisen Yankee-luokan veneen kopioksi, ja se sitten tekisi tuon tehtävän.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Z3_Max_Schultz

espoonmetsa.blogspot.fi