Voynichin käsikirjoitus

Kuva1

Kimmo Huosionmaa

voynichinmanuscripti.webnode.fi/

Kun puhutaan vanhoista käsikirjoituksista, niin tietenkin eteen tulee aina niin sanottu Voynichin käsikirjoitus, joka on kuulemma tuhonnut monen tutkijan uran. Itse en muuten ole kuullut yhdenkään tutkijan uran varsinaisesti katkenneen tämän tekstin takia, Mutta ehkä näin on joskus käynyt. Mikäli tuota käsikirjoitusta sitten hiukan tarkemmin tarkastellaan, niin silloin voimme varmasti sanoa, että missään nimessä tällaisia kirjoituksia ei olla tehty turhan takia.



Ja kun tuon käsikirjoituksen kuvia tarkastellaan, niin silloin voimme varmasti todeta niiden olevan kasvien kuvia, joten voimme ehkä sitten päätellä, että kyseessä on myrkytys-opas, joka on kirjoitettu erityisillä ehkä nimenomaan tätä kirjaa varten tehdyillä kirjaimilla. Tuon teoksen tekijä on siis valmistanut tätä kirjaa varten oman aakkoston, sekä käyttänyt hepreaa tuon tekstin pohja- tai alku-kielenä. Tuon kirjoittajan on täytynyt osata itse hepreaa tai sitten hän on joutunut käyttämään useita kielenkääntäjiä tuon kirjan tekemiseen. Ja tuskin kukaan kirjoittaa yli kahta sataa sivua hölynpölyä.



Kun keskiajalla kaikkien kirjoitusten piti nimenomaan olla sellaisia, että ne olivat Katolisen kirkon hyväksymän linjan mukaisia, niin silloin tietenkin pitää huomioida sellainen asia, että jos tuollainen myrkyn keittämistä opettava kirjoitus sattui löytymään jostain kirjastosta, niin silloin kävi niin, että tuon kirjan omistaja kärähti roviolla, koska häntä syytettiin noituudesta. Tätä olettamusta tukee sellainen seikka, että kirjassa on alunperin ollut 272 sivua, mutta siitä on jäljellä vain 240 pergamentista tehtyä sivua, joten saattaa olla niin, että kirjan loppupäässä on ollut kasvinäytteitä, jotka on sitten repäisty kirjasta irti.



Syy miksi tämä kirja ei ehkä aivan turhaan ole tehty johtuu siitä, että pergamentti eli eläimen nahasta tehty "paperi" on nimittäin melko kallista, ja sen takia tuo kirja on varmasti tehty tarkoituksellisesti. Se että onko tuossa kirjassa jokainen sana sitten merkityksellinen on taas asia erikseen. Eli noissa myrkytys-oppaissa saattaa olla merkityksettömiä kirjainyhdistelmiä, joilla hämättiin kuninkaallisia kryptologeja, jotka saattoivat osata esimerkiksi hepreaa. Kun nykyaikaiset tutkijat apunaan tekoälyä sekä kirjainten hajontaa hyödyntävät tietokoneet ovat analysoineet tätä kirjoitusta, niin siitä on saatu muutamia sanoja selville. Eli kyseessä on ihan oikea kirjoitus

Lähteet

https://fi.wikipedia.org/wiki/Voynichin_k%C3%A4sikirjoitus



https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005423220.html



https://www.hs.fi/aihe/voynichin-kasikirjoitus/



Yläkuva

https://cdn.theatlantic.com/assets/media/img/mt/2017/09/Voynich_Manuscript_0175/lead_960.jpg?1505093794

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Sarjamurhaajien sekä petoksen hyytävä maailma eli nuo ihmiset ovat vaarallisimpia rikollisia mitä maailma on milloinkaan kohdannut

Eräässä ohjelmassa sanottiin aikoinaan, että "sarjamurhaaja on vaarallisin ihminen mitä yhteiskunta on koskaan luonut".Tässä kirjoituksessa ei käsitellä muuten valtion suojissa tapahtuneita massamurhia, joita sitten tapahtui esimerkiksi natsien keskitysleireillä, paitsi ehkä aivan lopussa kirjoitetaan siitä, mitä sarjamurhaajien täyttämillä kaavakkeilla voisi joku katala ihminen tehdä. Eli joku vastuuttomasti toimiva tiedemies voisi noiden papereiden avulla värvätä esimerkiksi palkkamurhaajia Mafialle, ja palkkamurhaajat ovat tietenkin yksi sarjamurhaajien alatyypeistä, eli he ovat henkilöitä jotka ovat sitten hakeneet kykyjään vastaavaa työtä mafian kaporegimenä, mikä tarkoittaa palkkamurhaajien surullisen kuuluisaa ammattikuntaa.


Tuollainen rikollinen mikä tappaa huvikseen toisia ihmisiä on erittäin harvinainen, mutta samalla äärimmäisen vaarallinen ihminen. Eräiden tutkimusten mukaan vain yksi miljoonasta ihmisestä on tuollainen äärimmäisen väkivaltainen henkilö, joka surmaa muita pelkästään saadakseen mielihyvää. Eli Suomessa on tilastojen mukaan tällä hetkellä viisi sarjamurhaajaa, koska maassamme on noin viisi miljoonaa ihmistä. Sarjamurhaajat eivät ole mitään uusia rikollisia, vaan ensimmäisiä dokumentoituja tapauksia oli esimerkiksi "Ritari siniparta", joka siis on kirja, mutta tuon kirjan päähenkilö on saattanut saada vaikutteita Gilles de Rais (1405-1440)  nimisestä miehestä, joka 1400-luvulla raiskasi ja surmasi satoja lapsia, ja sai siitä sitten kuolemantuomion.



Gilles de Raisia eli aitoa 1400-luvun hirviötä voidaan pitää 1500 luvulla eläneen Erzsébet (Elisabet) Báthoryn (1560-1614) sekä toinen 1400-luvun kuuluisan massamurhaajan Vlad Tépesin (Dracula) (1431-1476) ohella ensimmäisinä dokumentoituina sarajamurhaajina, mutta voidaan kuitenkin sanoa niin, että missään nimessä tuo aika, jolloin Gilles de Rais tai  Erzsébet Báthory sattuivat elämään ei ollut kuulu siitä, että ihmisillä olisi ollut mitään oikeusturvaa. Jälkimmäinen noista kammottavista ihmispedoista jäi kiinni siksi, että hän sattui surmaamaan aatelisia tyttöjä, eikä hänen elinaikanaan ollut mitenkään tavatonta, että esimerkiksi linnan herra saattoi hakata palvelijoitaan kuoliaaksi.


Kuitenkin noiden ihmisten julmuus oli erittäin tunnettua, ja heistä kerrotaan edelleen tarinoita. Vlad Tépesin eli Draculan kohdalla saattaa asia olla niin, että hänen tekojaan suurenneltiin aikoinaan siksi, että tuota miestä haluttiin sitten mustamaalata, ja muutenkin tuohon aikaan saattoi asia olla niin, että muuallakin ihmisiä kidutettiin kuulusteluissa kuoliaaksi, mutta Dracula ja Báthory olivat sitten "itäisillä mailla asuvina aatelisina" sen verran kaukana, että heidän päälleen pantiin asioita, joita he eivät edes tehneet. Ja varsinkin Báthoryn kohdalla saattaa olla niin, että hänen päälleen laitettiin myös Englannin kuningattaren Elisabet I:n (1533-1603) tekoja. Eikä "neitsytkuningatar" mikään kovin lempeä ihminen ollut entisiä rakastajiaan kohtaan, joista moni sitten päätyi hirteen tai mestauslavalle, joten mikään kovin viehättävä henkilö ei tämä neitsytkuningatar kuitenkaan ollut.


Saattaa olla niin, että Erzsébet Báthory oli salanimi, jonka kautta käsiteltiin englannin kuningatarta, joka muuten lähetti serkkunsa Maria Stuartin mestauslavalle, ja ehkä tuo salanimen käyttö oli perusteltua siksi, että jos kuningatar olisi saanut tietää mitä hänestä puhuttiin, niin silloin olisi tuota henkilöä odottanut kuolemantuomio, ja tietenkin aatelispoikia piti varoittaa vaarasta, mikä seurasi siitä, jos sattui pääsemään kuningattaren kanssa vähän liian tuttavallisiin väleihin. Tuolloin saattoi sitten käydä niin, että henkilö pääsi suoraan Towerin linnaan ja mestauslavalle, kun hän kuvitteli kuningattaren antavan anteeksi jonkun väärän sanan, mikä tuli sanottua muutamien oluiden jälkeen, ja jos puheet kääntyvät valtiopetokseen, niin silloin piti olla vähän varovainen, koska kuninkaallisen salaisen palvelun päällikön  Sir Francis  Walsinghamin (c.1532-1590), joka saattoi joskus kuulemma esiintyä nimellä Roger Walsingham vakoojat saattoivat nuo asiat helposti kuningattaren sekä hänen vakoilumestarinsa tietoon, ja sen jälkeen oli elämä lyhyttä ja nopeaa.


Walsinghamin salainen palvelu oli oikeastaan lähinnä gestapoa muistuttava järjestö, joka vainosi ja urkki kuningattaren omiksi vihollisekseen määrittämien katolisten tietoja melko halpamaisilla menetelmillä, ja mikään petos ei ollut noille miehille vierasta. Mutta kuten olen sanonut niin tuo toiminta oli tuolloin edistyksellistä, eli tarvittiin joku todiste, jotta henkilö joutui Toweriin, ja tuo salainen palvelu oli nykyaikaisen turvallisuuspoliisin esiaste, mistä myöhemmin kehittyi moderni MI5, joka valvoo viranomaisten toimintaa Britanniassa. Mutta mikään oikeusvaltio ei Britannia tuolloin ollut ja salainen palvelu oli oikeastaan inkvisitio, mikä oli siirretty kuningattaren komentoon, ja tuolloin muutenkaan eivät tutkimusmenetelmät olleet sellaisia, että ne olisivat kestäneet päivänvaloa.


Eli epäiltyjä kidutettiin säälittä, ja muutenkin tunnustuksia hankittiin pakotuksella kuten jättämällä heidät ilman ruokaa kunnes pidätetyt tunnustivat, ja tietenkin heidät sitten tuomittiin ja mestattiin ajan hengen mukaan. Ja pelkkä kuninkaan kuoleman ennustaminen vei suoraan mestauslavalle, koska tuo sitten tulkittiin "koodikielellä lausutuksi uhkaukseksi" tai "noitumiseksi", mikä sitten tarkoitti valtionpetossyytettä sekä kuolemantuomiota. Tuolloin kuningas hallitsi valtakuntaa Jumalan armosta, ja jos joku häntä uhkasi syyllistyi äärimmäiseen rikokseen, mikä tarkoitti sitä, että Jumala saattoi antaa vihansa laskeutua maan päälle, jos syyllistä ei rangaistu äärimmäisen kovalla kädellä, ja noiden mielivaltaisten pidätysten ja nykykäsityksen mukaan murhien kohteeksi saattoi joutua kuka vain joka käveli valtakunnan alueella. Riitti vain se, että joku kävi sanomassa sotilaille, että tietty henkilö oli ennustanut kuninkaallisen perheen jäsenen kuoleman, ja sitten alkoi matka kohti mestauslavaa tai roviot, riippuen siitä, minkä tuomion hallitsija tai hänen nimissään toimiva henkilö halusi tuolle onnettomalle antaa.


Eli tuolloin ei ihmisellä ollut mitään oikeusturvaa, jos hän sitten sattui joutumaan oikeuteen, ja ehkä myös tämä kuuluisa "Ritari siniparta" De Rais oli aikoinaan oikeusmurhan uhri. Hän ei ollut ainoa, joka teki niitä asioita, mistä häntä syytettiin, ja tuon miehen asema Ranskalaisena ritarina tietenkin aiheutti sen, että esimerkiksi Englantilaiset varmasti häntä sitten mustamaalasivat. Ja ehkä hän oli kuninkaallinen uhri, joka annettiin kansalle lepytykseksi siitä, että aateliset olivat tuolloin äärimmäisen kovia tavallisia ihmisiä kohtaan, ja tuolloin Ranskan kuninkaan piti "poimia yksi liljoista kasvimaasta" ja antaa kansalle ritari, joka sitten taas käänsi ihmisten pään pois tuosta ajan hengen mukaan tapahtuneesta oikeudettomasta kohtelusta, mihin kuului se, että ritari saattoi tappaa kenet tahansa tavallisen ihmisen joutumatta siitä mihinkään vastuuseen. Erzsébet Báthoryn virhe oli se että hän sattui surmaamaan aatelisen tytön, eikä silloin muista uhreista sitten puhuttu ollenkaan, mutta myöhemmin sitten tuo nainen sai lähes maagisen maineen julmana ihmisenä, joka kylpi uhriensa veressä saadakseen ihonsa pidettyä nuorekkaana.


Mutta varsinaisesti heistä ei koskaan käytetty titteliä "sarjamurhaaja", ja oikeastaan vasta Kaliforniassa toiminut "Zodiac killer" sekä Ted Bundy toi tuollaisen rikollisen normaalien ihmisten tietoon. Mutta vasta elokuva "Uhrilampaat" toi tuon kammottavan rikollisuuden lajin valkokankaalle, ja sen jälkeen sitten on elokuvissa vieraillut tasaiseen tahtiin erilaisia sarjamurhaajia. Kun puhutaan noista äärimmäisen vaarallisista rikollisista, niin heidän kohdallaan on erittäin suuri vaara siitä, että noita ihmisiä aletaan jäljitellä toisten rikollisten taholta. Kun puhutaan ihmisen äärimmäisestä väkivaltaisuudesta, niin yleensä tuollainen ihminen, joka muuttuu rituaalisurmaajaksi on jostain saanut sellaisen toimintamallin, että jokin asia saa aikaan hänessä sellaisen raivon, että hän ei pysty sitä enää hallitsemaan.


Sarjamurhaaja on "pinttyneiden tapojen mies tai nainen", eli hän surmaa uhrejaan rituaalinomaisesti, eli hän saattaa esimerkiksi tarjoilla kuolleelle uhrilleen aterian tai pukea hänelle jotain koruja. Yksi rikollistyyppi tietenkin ovat sellaiset miehet ja naiset, jotka sitten saavat päähänsä tehdä vaikutusta johonkin vankilassa istuvaan sarjamurhaajaan. He saattavat sitten ryhtyä surmaamaan ihmisiä tehdäkseen noihin Ted Bundyihin vaikutusta, ja se sitten tietenkin on hyvin järkyttävää toimintaa. Osa sarjamurhaajista tietenkin hakee kykyjään vastaavaa työtä esimerkiksi mafian tappajana. Eli palkkamurhaajat ovat myös sarjamurhaajia, vaikka tätä ei usein käsitellä oikeudessa tai missään kirjallisuudessa.


Sarjamurhaajien sielunelämää tutkitaan erilaisten psykologisten menetelmien avulla, ja samalla tietenkin myös MEG ja PET-skannerit auttavat tutkijoita selvittämään syyn siihen, miksi ihminen nauttii väkivallasta, eli onko tuohon viettiin syynä kasvatus vai hermostollinen poikkeavuus kuten keskushermostossa oleva kasvain, mikä saa ihmisen käytöksen muuttumaan äärimmäisen väkivaltaiseksi. Samoin haastattelujen avulla pyritään selvittämään se, että missä vaiheessa hänen arvomaailmansa on muuttunut äärimmäisen kielteiseksi jotain ihmisryhmää kohtaan. Näihin haastatteluihin käytetään kaavakkeita, missä on erilaisia kysymyksiä, ja tietenkin näiden rikollisten karsiminen pois esimerkiksi armeijasta on hyvin tärkeää, joten sen takia he täyttävät myös armeijan soveltuvuustestejä, jotta sitten saadaan tietää se, miten "oikea sarjamurhaaja" vastaa näihin kysymyksiin.


Ja nämä kaavakkeet ovat sikäli äärimmäisen vaarallisia, koska jos niitä käytetään väärin, niin silloin voi seurauksena olla hyvin vakavia tilanteita. Eli jos esimerkiksi joku sotilas tai sota-alan yritys sitten haluaa tehdä vaikka sarjamurhia, niin sitten heidän pitää vain saada käsiinsä Mafian tappajien täyttämiä testejä, joiden avulla he voivat sitten valita omia työntekijöitään vertaamalla tarjokkaiden vastauksia noiden rikollisten antamiin lausuntoihin, tai ehkä he tekevät vain sellaiset kaavakkeet, missä on helppo vastata "rasti ruutuun"-periaatteella, ja sitten noita kaavakkeita voisi vaikka lähettää vankiloihin tai johonkin erikoisjoukkojen osastoihin, joista sitten voidaan kutsua sitten sopivia tarjokkaita työhaastatteluun, ja muuten esimerkiksi Waffen SS:n pahamaineiset "Totenkopf kommandot" käyttivät esimerkiksi sairaanhoitajien soveltuvuuskokeita omien työntekijöidensä rekrytoinnissa.


Tuolloin vankimielisairaaloiden lääkärit kuten kammottu Dr. Hermann Paul Nitsche, joka tunnetaan hirviönä, joka surmasi säälittä potilaitaan  "Aktion T-4"-ohjelmasta antoi ensin murhaajien täyttää nuo soveltuvuuskokeet, ja sitten niissä annettuja vastauksia verrattiin noiden teloittaja-kandidaattien antamiin vastauksiin. Tuo mies sitten valitsi myös Dr. Josef Mengelen tehtäviinsä, ja monien muiden kiduttajien sekä kaasukammion käyttäjien hakemukset kulkivat nimenomaan tämän pahmaineisen "kuolemanenkelien ylipäällikön" kautta. Eli tätä voivat tehdä tiedemiehet, jotka antavat kykynsä diktaattorien käyttöön.

https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/shakkilautamurhaaja-murskasi-paat-vasaralla-tohtori-kuolema-iski-vanhuksiin-mtv-kokosi-tarinoita-hyytavista-sarjamurhaajista/6553394#gs.fonqWDk


https://marxjatalous.blogspot.fi/

Palkkionmetsästäjiä sekä hallittua sosiopatiaa

Kuva elokuvasta "Tombstone"

Elokuvien kammottavin sarjamurhaaja “Dr. Hannibal Lecter” aloitti tuossa synkässä tarinassa nimeltään “Nuori Hannibal” uransa kokemuksella, missä hänen sisarensa syötiin joidenkin saksalaisten SS-miesten toimesta. Itse olen sitä mieltä, että sota jätti jälkeensä todella paljon ihmisiä, joiden sielunelämä oli  todella pahoin häiriintynyttä. Jotkut ihmiset löytävät sodasta sen “todellisen luonteensa”. Tällä tarkoitan sitä, että he alkavat pitää ihmisten surmaamisesta, ja varmasti joku siellä palvelevista henkilöistä on alkanut pitää ihmisten surmaamisesta. Hän saattoi muuttua sellaiseksi, että tuollainen alkujaan hiukan häiriintynyt henkilö on alkanut ajatella ihmisistä, että nämä ovat eräänlaista riistaa.

Tuossa mallissa henkilö on alkanut mieltää sodan sellaisena asiana tai tilana, missä tuo henkilö on ikään kuin jollain safarilla, missä hän metsästää riistaa, jota me sanomme ihmiseksi. Kyseinen henkilö on varmasti ollut alkujaankin hiukan häiriintynyt, mutta sitten sota on nostanut hänestä sellaisen piirteen esiin, mitä emme varmasti halua löytää naapuristamme. Kun puhutaan tuosta Anthony Hopkinsin esittämään hahmoon, niin historiallinen vastine kyllä tuolle murhaajalle löytyy varmasti esimerkiksi Pohjois-Amerikan historiasta, jossa jotkut turkismetsästäjät ovat aikoinaan siirtyneet eläimistä ihmisiin.

Nuo todella häijyt miehet leikkasivat surmaamiltaan intiaaneilta hiuksia, ja ei ainakaan sellaisessa joukossa, joita esimerkiksi Sheridanin ja Cusslerin miehet olivat ollut helppoa ansaita nimeä “Hurja Bill”, jonka tuo mies ilmeisesti muutti tyylikkäämmäksi “Wild Bill”:iksi työskennellessään sheriffinä, ja itse olen sitä mieltä, että tuo “Hurja Bill saattoi olla sellainen liikanimi, joka oli oikeastaan tuota miestä imarteleva, ja kun hän työskenteli esimerkiksi asevoimien tiedustelijana, niin tietenkin silloin saattoi hänen tähtäimeensä tulla myös aseettomia henkilöitä. Kun mietitään esimerkiksi USA:n sisällissotaa 1860-luvulla, niin nuo armeijan tiedustelijat eivät tuolloin olleet mitään kovin hyvämaineisia henkilöitä, ja saattoi olla niin, että he sitten terrorisoivat säälittä vähän kummallakin puolella olevia maatiloja ryöstösaaliin toivossa.

Mutta kuten tiedämme, niin niin osa niistä tiedustelijoista hankki sitten sisällissodan jälkeen kyseenalaista mainetta esimerkiksi pankkirosvoina. Tietenkin tunnetuin näistä rosvoista oli Jesse James, joka sitten kuoli pidätyksen yhteydessä.

Kuitenkin noita hiukan kyseenalaista mainetta niittäneitä miehiä tarvittiin, kun kenraali Ulysses S. Grant aikoinaan lähti sitten murtamaan etelän puolustusta, ja toki myös “Dixien miehet” kylvivät terroria ympäriinsä, ja varsinkin kun etelä alkoi hävitä, niin silloin nuo komennuskunnat muuttuivat vaarallisiksi. Niiden jäsenet saattoivat hyökätä aivan kenen hyvänsä ihmisen kimppuun, kun niiden jäsenet epätoivoisesti hankkivat varoja maanpaossa elämistä varten. Ja tietenkin on olemassa väitteitä siitä, että esimerkiksi Cussler tai Sheridan olisivat päästäneet näitä etelän sissejä pakoon, jos he tekisivät armeijalle palveluksia.

Tuo palvelus olisi ollut se, että nämä henkilöt olisivat sitten surmanneet noita etelän kartanonherroja ja yhteistoimintamiehiä. Toisin sanoen he olisivat saaneet käteensä listan henkilöistä sekä kartanoista, jotka piti tuhota. Ja kun lista oli käyty läpi, niin nuo miehet olisivat olleet vapaita. Tietenkin myös pohjoisen “kuolemanpartiot” saattoivat esiintyä etelän taistelijoina, kun he herättivät vihaa ja pelkoa “dixietä” kohtaan. Ja tuolloin sitten saattoi käydä niin, että joku meni tällaisessa toiminnassa hiukan liian pitkälle.

Nuo sotilaat saattoivat ottaa surmaamiltaan ihmisiltä päänahat mukaansa, jotta vastapuolen joukkoja vihattaisiin enemmän. Ja kun armeija lähti intiaanisotaan, niin silloin esimerkiksi kuuluisa eversti Fetterman jäi kiinni siitä, että hänen miehensä surmasivat joukon maanmittareita, jonka jälkeen tuota tekoa “paranneltiin” hakkamaalla ruumiita sapeleilla, jotta ampumahaavat eivät olleet näkyneet. Ensimmäiset tutkimukset näistä asioista tehtiin jo USA:n intiaanisotien aikana, kun tuollaisesta toiminnasta tehtiin raportteja Washingtoniin. Ja tietenkin jos tuollainen kokemus sattuisi omalle kohdalle, niin silloin jokainen meistä varmasti olisi sen jälkeen hieman tärähtänyt. Mutta tuo kohtaus jätti mieleeni sellaisen kammottavan ajatuksen, että miten monta “tavallista” murhaa on aikoinaan vyörytetty esimerkiksi einsatzkommando-osastojen syyksi?

Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi juuri suuren luokan sotarikollisten nimiin on helppoa työntää omia rikollisia tekoja. Kun Toinen Maailmansota raivosi Euroopassa, niin silloin tietenkin maan puolustaminen oli pääosassa, ja mitään rikoksia ei ehditty oikeastaan koskaan tutkia. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että Toinen Maailmansota on asia, jonka kanssa on osattu elää jo pitkään. Ja sen veteraanit eivät enää kovin vaarallisia ole johtuen heidän korkeasta iästään, mutta sen jälkeen on tullut eteen uusia sotia. Noissa uusissa sodissa esimerkiksi tiettyjen erikoisjoukkojen jäsenten valintaperusteena on käytetty niin sanottua “hallittua sosiopatiaa”, missä psykiatrit arvioivat sen, että kykeneekö henkilö tekemään niin sanottuja eliminointi-tehtäviä sekä olemaan hiljaa näistä teoista.

Mutta menikö joku sitten ehkä Korean tai Vietnamin sodissa vähän pidemmälle, ja alkoi valita esimerkiksi sissien päälliköiden tarkka-ampujia sellaisten ihmisten joukosta, jotka ehkä pitivät noista tehtävistä. Mikäli henkilö ikään kuin pitää toisen surmaamisesta, niin silloin hän saattaa tällaisissa tehtävissä saada yllykkeen siihen, että kauriit vaihtuvat muuhun “riistaan”. Jos ihmisellä ei ole sosiaalista omaatuntoa, niin silloin tulos voi olla kammottava.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Mistä valtio maksaa esimerkiksi runojen tutkijoille?

Hemelnin  pillipiiparin kuvituskuvaa

Nykyään taas puhutaan siitä, mitä varten valtiolliset yliopistot opettavat veronmaksajien rahoilla esimerkiksi joitakin runonkerääjiä tai kansanperinnettä tutkiva henkilö saa valtiolta palkkaa.Kun mietitään sitä, miten paljon tuollainen runonkerääjä valtiolle maksaa, niin tietenkin kansanrunoutta voidaan ajatella esimerkiksi kansallistunteen herättäjänä, mutta kuten kaikki me tiedämme, niin on erittäin tärkeää puhua myös siitä, mitä jotkut noissa kansantarinoissa esitellyt välineet voisivat olla nykyaikaisten tutkijoiden käsissä, joilla on käytössään moderni huipputeknologia. Esimerkiksi maamme kansalliseepoksessa mainintoja Väinämöisestä sekä hänen hänen suhteestaan maamme kansallis-soittimeen Kanteleeseen. Tuon velhon tai tietäjän käytössä oli maaginen kannel, jonka avulla hän sitten esimerkiksi lauloi Joukahaisen suohon.

Kyseinen kohtaus on varmaan yksi Kalevalan kuuluisimmista sekä eniten kuvatuista kohtaamisista, joissa nuori mies sitten haastaa vanhemman tietäjän, ja ehkä tuon tarinan tarkoitus on ollut opettaa nuorille vanhempien henkilöiden kunnioitusta. Kuitenkin tuo Väinämöisen kantele viittaa erääseen Drudien kammottavimmista välineistä, joita nämä tarunhotoiset tietäjät tarinoiden mukaan pitivät hallussaan. Kyseessä on soitin, jota kutsutaan muistaakseni nimellä “usvan kannel”. Tuo soitin on tarinan mukaan kannel, joka hajottaa vesimolekyylejä äänen avulla, jos tuo tarina käännetään nykykielelle.

Esimerkiksi “Pyöreän pöydän ritareissa” on viittauksia tuohon soittimeen, koska kun tietäjä Merlin lausuu runojaan, niin silloin hän ikään kuin vajoaa sumuun. Ja tuolloin voidaan ehkä päätellä sellainen asia, että jos Merlin-velholla ollut mahdollisesti käytössään soitin, jonka aiheuttama ääni saisi veden pinnan höyryämään, niin hänellä varmaan olisi silloin sellaiset “taikavoimat”, joilla takuulla ansaittiin kunnioitusta vähän kaikkialla.  Nykyaikainen teknologia tekee mahdolliseksi luoda ääniä, jotka saavat vesimolekyylit resonoimaan, ja sitä kautta hajoamaan. Tuollaisen materiaa resonoivan äänen ei tarvitse olla kovin kova, vaan riittää että se saa joko vesimolekyylit,  luut tai betonin tukiraudat värähtelemään, mikä sitten saa rakennuksen jopa romahtamaan tai ihmisen luuston hajoamaan kappaleiksi. Kun puhutaan äänestä, niin saattaa olla niin, että esimerkiksi yksi maailmanhistorian julmimpiin satuihin kuulunut “Hamelinin pillipiipari" on aiheuttanut tutkijoiden piireissä ajatuksen siitä, että voidaanko todellisessa elämässä luoda ääni, joka tekee ihmisestä täysin tahdottoman.

Tuollaista satua lukiessa olen aina miettinyt mahdollisuutta luoda ääni, joka tekee ihmisestä  täydellisen tottelevaisen. Jo edesmennyt Hillerin ideologi Alfred Rosenberg ajatteli mahdollisuutta luoda kaiutin, joka toimisi niin, että se laittaisi kallon luut värähtelemään, jolloin kohde tuntisi äänen tulevan pään sisältä. Kuitenkin esimerkiksi SWAT-joukoilla on käytössään ääniaaltoon perustuvia aseita, joiden tehtävänä on lamauttaa hermosto. Nuo aseet ovat oikeastaan putkia, joiden sivuille ja pohjaan on kiinnitetty kaiuttimet, jotka antavat saman taajuista ääntä. Tuolla tavoin voidaan luoda äärimmäisen voimakas mutta tarkasti kohdennettu ääni, joka voi todellisuudessa repiä vaikka betoniseinän kappaleiksi.

Ääniaallon vahvistaminen perustuu samaan ilmiöön kuin Laser-säteen luominen. Eli seisovaan aaltoliikkeeseen johdetaan energiaa, jonka taajuus on tarkalleen sama, niin silloin aaltoliike vahvistuu.  Tällaiset aseet perustuvat siihen, että kohteena olevaan ihmiseen kohdennetaan niin kova ääni, että hänen hermostonsa tukkeutuu. Tuollaista ääneen perustuvaa asetta käyttävät muuten luonnossa miekkavalaat, jotka lamaavat saaliinsa kovalla äänellä, jotta se ei pääsisi pakoon. Mutta kun puhutaan esimerkiksi juuri kansanrunojen tai kansantarinoiden keräämisestä, niin tämä asia palvelee muitakin kuin vain jotain suppeaa ihmisryhmää.

Näet kansantarinoita tutkimalla voidaan etsiä esimerkiksi maassa olevia kulta- sekä muita mineraaliesiintymiä. Ja nykyteknologian aikaan myös kultaesiintymien etsintä on muuttunut muuksi kuin pelkäksi rahan perässä juoksemiseksi. Näet kulta on erittäin raskasta metallia, jonka esiintymissyvyys on todella suuri. Siellä missä on kultaa saattaa olla myös maailman arvokkainta metallia Uraania, jota voidaan käyttää ydinaseiden valmistamisessa.

Kultahippujen yhteydessä voi olla myös pikivälkettä, eli uraani-mineraalia, josta sitten jalostetaan tuota maailman pelätyintä metallia. Kun puhutaan menneiden aikojen teknisistä ratkaisuista, niin silloin tällöin olen miettinyt, että olisiko jollain muinaisilla kuninkailla ollut hallussaan sellaisia malmeja tai vastaavia tuotteita, joissa olisi ollut niin paljon uraania tai radiumia, että niistä tehdyt korut aiheuttaisivat syöpää. Muinaisten kuninkaiden tiedetään olleen ihmisten silmissä “jumalia”, joten tietenkin heidän valtansa perustui jonkinlaiselle noituudelle.

Noituudeksi nimitettiin ennen kaikkia mahdollisia asioita, joita ihminen ei käsittänyt. Nykyään monet “noitakeinot” voidaan kuitenkin toteuttaa melko helposti, ja esimerkiksi monien sikäli helposti valmistettavien myrkkyjen, kuten fosgeenin tuotanto on voitu hallita jo muinaisina aikoina. Tai mitään kovin vaikeasti valmistettavaa tuo kauhistuttava solumyrkky ei todellakaan ole. Riittää että kasa olkia laitetaan mätänemään ilmatiiviissä astiassa, jossa tuo käymisprosessi sitten saa aikaan valkean aineen muodostumisen.

Ja jos fosgeenia kuumennetaan, niin syntyy valkoista savua, joka varmasti on saanut silloin nimen “holy smoke”, ja jos tuota savua sattui joku hengittämään, niin hän varmasti lähti siitä omaa jumalaansa tapaamaan. Toinen versio taas oli sellainen, että esimerkiksi soihtuihin laitettiin kokaiinia, mikä sitten varmasti auttoi esimerkiksi inkoja neuvottelemaan sopimuksia, kun nuo vastapelurit sitten toikkaroivat “pyhän savun” vaikutuksen alaisina.

Kuitenkin tuollainen radioaktiivinen koru varmasti auttoi ihmisiä uskomaan siihen, että esimerkiksi jollain kuninkaalla oli taikavoimia, koska tuolloin ennen aikaan ei varmaan tunnettu radioaktiivisuutta, mutta tiettyjen mineraalien tiedettiin varmasti lyhentävän ihmisen elinikää. Ja tietenkin esimerkiksi parabolisilla peileillä osattiin sytettyttää tulia, ja jos noiden pelien keskelle olisi laitettu lasisauva, minkä molemmissa päissä olisi pelit, joista toisessa olisi reikä, niin silloin noiden laitteiden avulla voitaisiin luoda lasersäde, mikä olisi sytyttänyt vihollis-aluksen tuleen jo pitkän matkan päästä.

https://sites.google.com/view/tarinankeraajat/etusivu

Oliko mystinen aikamatkaaja Japanissa vuonna 1954 totta vai tarua?

Erästä tapausta 1950-luvulta on pohdittu mahdollisena todisteena aikamatkailusta, ja siitä todisteena  ovat Japanin tullin sekä rajavartioviranomaisten raportit henkilöstä joka laskeutui koneestaan Tokiossa vuonna 1954, ja jota tässä nimitän myös  “mysteerimieheksi”.  Oliko tämä salaperäinen oman tarinansa mukaan vuodelta 2036 ja kuvitteellisesta “Tauria”-nimisestä valtiosta  kotoisin oleva henkilö oikeasti kuitenkin ollut aivan maan pinnalta ja 1950-luvulta kotoisin, vaikka häntä  pidetään joissain piireissä aikamatkaajana.

Hänen tapaustaan pidetään sikäli erilaisena, kuin muita vastaavia tapauksia, missä joku henkilö on ikään kuin kuin vain väittänyt olevansa aikamatkaaja.  Mysteerimiehen tapauksessa tuolla henkilöllä oli käytössään dokumentteja, jotka olivat aitoja, tai ne oli valmistettu sellaisilla menetelmillä, mikä tekee niistä aivan samanlaisia, kuin mitä käytetään yleisesti matkustus-asiakirjoina, mutta kuitenkin niissä mainittua valtiota ei ole olemassakaan. Kuitenkin hänen hallussaan olevat rahat sekä passi ovat olleet erittäin hyvin valmistettuja, mutta kuitenkaan noissa painotuotteissa olevaa rahaa ei olisi voitu käyttää missään oikeassa kaupankäynnissä hyväksi.

Tuo tapaus sai sitten myöhemmin erittäin mielenkiintoisena, koska tuo mies katosi jälkiä jättämättä hotellista, mihin hänet oli sitten viety tutkimuksiin. Tämän miehen  tapauksessa merkittävää ovat nimenomaan  nuo asiakirjat, jotka osoittivat hänen olevan kotoisi tuosta salaperäisestä Taurian valtiosta, koska jos tuo temppu olisi ollut joku pila, niin en usko noiden pilaan käytettyjen kustannusten olevan mitään erityisen halpoja, ja kun puhutaan esimerkiksi siitä, että tuo henkilö olisi yrittänyt Japaniin tekaistuilla henkilöllisyyspapereilla sekä passilla ei varmaan kovin hyvää kuvaa tästä henkilöstä antanut, mutta tietenkin tällaisilla asiakirjoilla sekä henkilön oudolla käytöksellä voisi olla aivan luonnollinen selitys, mikä liittyy vakoiluun. Jos tuo papereissa ollut nimi , jota ei koskaan ole paljastettu ihmisille olisi ehkä ollut KGB:n käyttämä henkilöllisyys, niin tietenkin se sitten selittäisi paljon siitä, miksi tuo mies käyttäytyi niin kuin käyttäytyi.

Nimittäin olisi varmasti ollut helppoa painaa USA:n dollareita sekä passi toiseen muotoon, jos henkilö halusi varastaa USA:n passin sitä varten, että hän pääsisi sitten sitä Yasenevoon esittelemään sekä tekemällä tuosta asiakirjasta sekä USA:n dollareista väärennöksiä KGB:n painokoneilla. USA:n kansalaisen passi ei ole mikään asiakirja, minkä väärentäminen olisi kovin helppoa. Ja vaikka nykyään tietenkin on käytössä hienommat tunnistusmenetelmät kuin tuolloin, niin kuitenkin voidaan sanoa, että seteleissä ja passeissa käytetään aina viimeisen päälle olevia tunnistusmenetelmiä, joten tietenkin se pitää varastaa niin, että kukaan ei saisi tietää tuosta varkaudesta.

Tuolloin eivät myöskään paperin koostumusta sekä painovärejä  koskeva analytiikka ollut vielä niin pitkällä, että esimerkiksi dollarin seteleiden papereissa käytettävän puulajikkeen sekä muiden kemikaalien tarkan koostumuksen määrittäminen ei silloin vielä ollut niin kehittynyttä kuin nykyään, jolloin esimerkiksi painoväriin käytetyt kemikaalit saadaan tietoon muutamassa minuutissa.  1950-luvulla tarvittiin tehtaan kokoinen laboratorio sellaisiin asioihin, mitkä nykyään tehdään kädessä pidettävillä instrumenteilla.

Kuitenkin vuonna 1954 oli tilanne se, että analyysimenetelmät olivat alkutekijöissään, ja jokainen testi, mikä nykyään tehdään spektroskoopin avulla tehtiin tuolloin erilaisten indikaattorien avulla, kun taas nykyään tuo määritys tehdään suuntaamalla näytteeseen lasersäde, jonka höyrystää näytteen atomit, jolloin spektroskooppiin tulee joukko mustia viivoja, jotka kertovat siitä, mistä alkuaineista tuo painoväri koostuu, ja samoin DNA-testillä pyritään selvittämään se, millaisesta  puusta kyseiseen paperiin käytetty selluloosa on keitetty.  Tietenkin korkea lämpötila saa aikaan sen, että osa DNA-molekyylistä tuhoutuu, mutta tietenkin osa noista kaksoiskierre-molekyyleistä on jäänyt sen verran ehjiksi, että niiden avulla voidaan suorittaa lajimääritys myös paperista.

Tuolloin KGB sitten ehkä päätti painaa hiukan leikkirahan näköisiä seteleitä sekä leikki-passin, jonka pohjalta sitten olisi noita passien väärennöksiä voitu tehdä Neuvostoliitossa. Elio noissa leikki-passissa sekä -valuutassa olisi ehkä käytetty niitä menetelmiä, joita käytettiin tuolloin noiden dokumenttien valmistamiseen USA:ssa.  Syy miksi passi olisi ehkä naamioitu leikki-passiksi saattaa johtua siitä, että se on tehty ehkä USA:n keskuspankin tiloissa painon ollessa kiinni. Tuolloin tietenkin pitää noiden painokone-tilaan soluttautuneiden agenttien tehdä työnsä erittäin hyvin, koska jos he jäävät kiinni noiden painotuotteiden varastamisesta, niin missään nimessä nuo passit eivät säilyisi muuttumattomina. Mutta sen takia tietenkin piti noiden miesten tehdä työnsä hiljaa sekä niin, että kukaan ei huomaisi mitään, kun tuo passi sitten lähetetään Neuvostoliittoon.

Samoin noiden setelien sekä muiden asiakirjojen piti näyttää joltain muulta kuin voimassa olevalta USA:n passilta, koska jokaisella henkilöllä saa olla vain yksi passi hallussaan, ja siksi mysteerimies  nyt sitten otti  ´”kunnian” viedä passi tuonne “punaisen hämärän maahan”. Ja ehkä hän tuolloin astui vahingossa väärään koneeseen, ja sitten käveli vahingossa Japanilaisten tullimiesten syliin. Saattoi olla niin, että tuo mies odotti sellaista palvelusta, jotta transit-matkustajia ei tarkasteta tuolla Tokion lentokentällä.

Ehkä hän sitten odotti japanilaisten sodassa kärsimien tappioiden oleen niin lähellä noiden tullimiesten mielessä, että hän uskoi pääsevänsä jatkamaan matkaa Neuvostoliittoon.  Hän saattoi silloin valita kaksi tapaa matkustaa Neuvostoliittoon, mikä ehkä olisi hänen kotimaansa. Ensimmäinen tapa olisi käyttää laillista kauttakulku-liikennettä, eli lentää ensin johonkin kaupunkiin, josta tuo henkilö olisi jatkanut lentokoneella Moskovaan. Tai sitten tuo henkilö olisi voinut matkustaa ensin Sahalin saarelle, ja ehkä Neuvostoliittolainen troolari olisi sitten vienyt tuon henkilön takaisin Moskovaan, joten tällainenkin selitys olisi sitten voinut olla se, miksi Tokioon saapui silloin 1954 mies, joka sitten kertoi omituisia asioita itsestään.

Hakusanat: the man from the taured

http://aikamatkaajajapanista.webnode.fi

Mietelmä siitä mitä kaikkea voivat ajattelemattomasti tehdyt käyttäytymiskokeet sekä geenien ja lajien siirrot aiheuttaa ihmiskunnalle

Elokuvassa “Jurassic Park” käsitellään biotekniikkaa elokuvan keinoin. Tuossa elokuvassa eräs tutkija palauttaa dinosaurukset henkiin kloonauksen avulla, joka on melko yksinkertainen. Siinä matelijan tai sammakkoeläimen hedelmöittyneen munasolun tuman perimäaines vaihdetaan dinosauruksen DNA-molekyyliin. Tuossa elokuvassa esitelty tekniikka, mitä käytettiin kloonien valmistamiseen on melko yksinkertaista, ja siinä pitää sitten ainoastaan olla sellaista DNA:ta saatavilla, mikä on tarpeeksi ehyttä toimiakseen solun tumassa. Ja dinosaurusten fossiileista ei juurikaan voida käyttökelpoista DNA:ta uuttaa.  

Mutta kuitenkin voidaan olettaa, että esimerkiksi Antarktiksen tai Grönlannin ikijään alla voisi olla niin hyvin säilyneitä dinosaurusten jäänteitä, että niistä voitaisiin saada tarpeeksi perimäainesta, jotta sitä voidaan menestyksellisesti siirtää matelijan tai linnun vasta hedelmöitetyn munasolun tai yksisoluisen alkion tumaan. Kuitenkin se että me saisimme käsiimme tarpeeksi hyvin säilynyttä DNA:ta on hyvin epätodennäköistä, sillä tämä vaatii sitä, että dinosaurus on ollut sellaisessa paikassa, missä säteily tai kemikaalit eivät olleet tuhonneet sen perimäainesta. Tuollainen tilanne olisi voinut syntyä silloin, jos dinosaurus on esimerkiksi vajonnut suohon, ja sitten on sen päälle satanut lunta.

Tuolloin on voinut käydä niin, että dinosauruksen DNA-molekyyli olisi saattanut säilyä riittävän eheänä, jotta se voidaan imeä pois solujen tumista. Silloin dinosaurusten kloonaaminen onnistuisi ilman monimutkaisia nanoteknologiaan perustuvia ratkaisuja. Tuo tekniikka on yksinkertaisuudessaan sellainen, että hedelmöitetyn munasolun tumasta otetaan perimäaines pois, ja se korvataan yksinkertaisesti uudella DNA:lla. Tuo toimenpide ei sinällään mikään kovin hankala ole, vaan pikemminkin syy tähän on se, että tiedemiesten oletetaan noudattavan lakeja sekä myös toimivan oikeasti luonnon puolesta. Se mikä dinosaurusten kloonaamisessa  pelottaa sekä tutkijoita että myös tavallisia ihmisiä on sellainen asia, kuin että tuolloin biotooppiin tuodaan eläin, jolla ei ehkä ole ollenkaan luonnollisia vihollisia. Se saattaa aiheuttaa erittäin vakavia seurauksia missä tahansa ympäristössä. Kuitenkin noiden eliöiden kloonaaminen kiinnostaa varmasti monia sellaisia tahoja, jotka vastaavat esimerkiksi asevoimien biologisesta sodankäynnistä.

Kun puhutaan vaikkapa Velociraptor-hirmuliskoista, niin niiden käyttö ihmisten apuna erilaisissa operaatiossa varmasti kiinnostaa esimerkiksi Edgewoodin arsenalia, joka on muutenkin näissä asioissa kunnostautunut. Kun puhutaan siitä, millaisia kokeita liittovaltio on tehnyt esimerkiksi ihmisillä, niin silloin tietenkin voidaan miettiä sitä, mitä he ovat tehneet eläimillä. Kun keskustellaan laittomasta toiminnasta, niin lähes kaikki maailman asevoimat ovat tehneet kokeita, mistä ei olla jostain syystä haluttu keskustella. Noihin kokeisiin on kuulunut esimerkiksi antisosiaalisten ihmisten kouluttamista asevoimissa erilaisiin erikoistehtäviin sekä muitakin käyttäytymistieteeseen kuuluvaa tutkimuksia, joka kuitenkaan ei varmasti ole kestänyt lähempää tarkastelua.

Osa näistä ohjelmista on käsitellyt sellaista asiaa, mitä kutsutaan nimellä “hallittu sosiopatia”, missä täysin tunneköyhää henkilöä on koulutettu käyttäytymään ikään kuin normaalisti sosiaalisissa tilanteissa. Tämä koulutus on kuulemma ollut hyvin menestyksellistä, ja se on perustunut siihen, että henkilöä on opetettu jäljittelemään tunteita. Kyseessä on ollut ohjelma, jolla kuulemma on ollut tekemistä kammottavan ARTICHOKE-ohjelman kanssa. Tuollaiset antisosiaaliset persoonallisuudet ovat oikeastaan täysin tunteettomia, joten sen takia heitä on ajateltu käyttää erilaisissa erikoistehtävissä, koska näiden henkilöiden on helppoa salata esimerkiksi kovia rikoksia, ja siksi esimerkiksi tiedustelupalvelujen erikoistehtäviä suorittavat ryhmät kautta maailman ovat olleet tällaisista persoonallisuuksista kiinnostuneita.

Ensimmäiset kokeet noiden ihmistyyppien värväämisestä esimerkiksi teloittajiksi tehtiin jo keskiajalla, ja silloin esimerkiksi ritareiden joukosta etsittiin henkilöitä, jotka olivat valmiita surmaamaan myös naisia ja lapsia, jos oikea henkilö sattuisi niin käskemään. Tällaisia operaatioita suoritettiin myös tämän jälkeen, mutta vasta Toisen Maailmansodan jälkeen alkoi tulla tietoja siitä, mitä psykiatria voi asevoimien käytössä olla. Tuolloin tulivat ilmi ne sotarikokset, mitä Natsit tekivät, ja silloin alettiin pohtia, miten nämä “totenkopf kommando”-osastoon kuuluneet miehet kykenivät salaamaan tämän toiminnan.

Silloin esimerkiksi huomattiin, että laillistetut sekä hyvämaineiset lääkärit suorittivat vankien murhaamista antamalla myrkkypiikkejä, sekä lähettivät uhreja kaasukammioon ilman mitään tunteita. Vaikka tuo toiminta oli varmasti erittäin stressaavaa, niin silti kyseiset henkilöt kykenivät salaamaan tämän toiminnan jopa omilta perheiltään. Tällaista kutsutaan pahuuden banaaliudeksi, eli nämä henkilöt eivät osoittaneet mitään tunteita ketään kohtaan istuessaan oikeudessa.

Kuitenkin termi “baanaali pahuus” on peräisin eräältä gangsterilta nimetään “Banana Joe”, joka piti huumekauppaa tai murhia pelkästään liiketoimena, ja kun häneltä kysyttiin esimerkiksi huumekaupoista, niin silloin hän kertoi narkomaanien olevan mielestään vain tyhmiä ihmisiä, joiden kohtalona oli kuolla luonnollisen valinnan perusteella. Ja kuten tiedämme. niin nämä filosofiaan perehtyneet mafiosot ovat todellisia ajattelijoita, joiden takaa löytyy monia kuolemattomia lauseita. Yksi kaikkein suurimmista mafian miesten ideoimista ajatuksista on se, että “he ikään kuin nopeuttavat luonnollista karsintaa”. Tällaisten vitsien kertojat varmasti saavat aikaan sen, että ihmisten niskakarvat nousevat pystyyn. Kuitenkin esimerkiksi sotilasjohtajat ovat aina olevinaan niin vastuuntuntoisia, että oikein itkettää. He eivät aina muista ajatella tekojensa seurauksia, kun nämä henkilöt kouluttavat niitä kovia sekä korrekteja tyyppejä johonkin asevoimien erikoisasastolle.

Tuolloin mm. mafian jäseniä on värvätty toimimaan esimerkiksi  operaatioissa, joissa vihollisen sotilaita on lahjottu antautumaan, ja tietenkin tunnetuin näistä toimista on sisilian valtaus 1943, kun CIA:n edeltäjä OSS (Office of Strategic Services)otti mafian jäsenten avulla yhteyttä italialaisiin joukkoihin ja painosti näitä antautumaan liittoutuneille. Tuolloin kukaan ei ajatellut, että esimerkiksi jotkut mafian miehet olivat mukana operaatioissa vain luodakseen liikesuhteita valtameren yli. Jo tuolloin 1940-luvulla tuosta operaatiosta keskusteltiin hyvin vakavasti FBI:n ja asevoimien johdon välillä, ja syynä tähän keskusteluun oli se, että esimerkiksi eräs Salvatore Lucania, jonka FBI tunsi nimellä “Lucky “Luciano” kuului niihin miehiin, joita OSS ajatteli käyttää tähän operaatioon.  

Asevoimien koulutusjärjestelmä on tarkoitettu normaalien ihmisten eikä sosiopaattien koulutukseen.  mikäli tuollaiseen paikkaan otetaan henkilöitä, jotka eivät ole sitä, mitä heidän pitäisi olla, voivat tulokset olla varsin kamalia. Ja kun keskustellaan esimerkiksi biologisesta torjunnasta, missä suojellaan vaikkapa kasveja, niin aina eivät nuo suojelijat ehdi tajuta sitä, mitä he oikeastaan tekevät.   Kuitenkin voidaan hyvin sanoa, että missään nimessä ei ole turvallista tuoda mitään lajia mihinkään ympäristöön, mihin se ei kuulu, ja hyvänä esimerkkinä voidaan vaikka ajatella tilannetta, missä vihreän mamban kaltaisia eliöitä päästetään johonkin Floridan kaltaiseen paikkaan.

Kyseisellä eliöllä on sellainen ominaisuus, että Floridan alkuperäiseen eläimistöön kuuluvat lajit eivät ehkä osaa tätä isokokoista sekä erittäin myrkyllistä käärmettä metsästää ollenkaan. Mutta kun puhutaan vastuuttomasti tehdystä kokeilusta, niin silloin voidaan ajatella sitä, että joku Porton Down kaltainen laitos alkaisi risteyttää jotain hyönteisiä esimerkiksi biologista sodankäyntiä koskevia kokeita varten tuolloin voidaan ajatella niin, että tuo laitos käyttäisi pohjana esimerkiksi mäkäräisiä, koska hyönteisten hallinta on tehokkaampaa sekä helpompaa kuin bakteriologisten aseiden. Riittää että alue myrkytetään hyönteismyrkyillä, jotta hyönteiset saadaan tuhottua.

Tuolloin voidaan kehittää sellainen siirtogeeninen mäkäräinen, jonka sylkirauhasten syljen tuotantoa ohjaava geeni vaihdetaan esimerkiksi mustan lesken myrkkyä tuottavaan geeniin, jolloin tuo eliö muuttuu biologiseksi aseeksi. Näiden hämähäkkien myrkky aiheuttaa ihokuolion, joten silloin voidaan kehittää hyönteinen, joka surmaa uhrinsa erittäin tehokkaasti. Toki tuollainen hybridigeeneillä varustettu mäkäräinen sopii hyvin esimerkiksi kauhuelokuvan “pääpahiksen” rooliin. Se varmasti olisi hyvin tehokas sekä vaarallinen biologinen ase,jonka käyttö voidaan rinnastaa sotarikoksiin. Tai oikeastaan tuon aseen käyttö varmasti olisi sotarikos, jos siitä jää joku kiinni.

Mutta voidaan sanoa, että tuollaisten hyönteisten käytöstä ei ehkä useinkaan jäädä kiinni, koska kukapa epäilisi hyönteisiä biologiseksi aseeksi, joka on manipuloitu surmaamaan kohteensa  yhtä armotta kuin muutkin massatuhoaseet tekevät. Kuitenkaan ei kukaan varmaan epäilisi hyönteisparven olevan oikeasti massatuhoase, joka ei kohdettaan erottele. Ja jonka uhriksi voi joutua kuka vain, joka kävelee väärässä paikassa väärään aikaan, joten tällainen eliö sopisi hyvin myös kauhuelokuvien aiheeksi.

https://sites.google.com/view/dinossicpark/etusivu

Yliopistot sekä niiden suhde "hyväveli-verkostoihin": toisin sanoen "Illuminati" jyrää jälleen

”Hyväveli”-verkostot yliopistoilla ovat tietenkin välillä kuumia puheenaiheita, mutta kuitenkin voidaan sanoa sellainen asia, että maailmassa on monia muitakin paikkoja, jonne pääsee vain ihminen, jolla on suhteita. Näitä paikkoja ovat esimerkiksi siivouspalvelut, jotka niin mielellään kysyvät kaiken maailman suosituksia, eikä muidenkaan työpaikkojen yhteydessä ole mitenkään tavatonta että paikkaan valittava ”hyvä tyyppi” on jonkun työnjohtajan tuttava. Samoin nämä verkostot ovat joskus vaikuttaneet esimerkiksi kunnan rakennustyön tai muun vastaavan urakoitsijan valintaan, kuten esimerkiksi legendaarisen ”Noppajutun” yhteydessä oltiin huomattu, ja en usko että nämä verkostot ovat muissakaan paikoissa täysin tuntemattomia. Kun puhutaan esimerkiksi ”Illuminatista”, niin nykykielessä tällä sanalla viitataan esimerkiksi erilaisiin  "rotary-veljeskunnan" jäsenten  tuttavista koostuviin verkostoihin, joista meillä Suomessa käytetään nimeä ”saunaseurapiirit”.

Tuollainen kotikaupungin ”Illuminati” saattaa kokoontua perjantaisin jossain saunalla, ja keskustella virvokkeiden nauttimisen lomassa erilaisista asioista, ja joskus sitten paikalla on henkilöitä, joiden kuullen ei esimerkiksi kunnan tilaamista siivouspalveluista saisi puhua. Jos keskustellaan rikoksesta, niin silloin tietenkin toteutuakseen rikollinen toiminta vaatii sekä motiivin että tilaisuuden, ja jos siinä joku kunnan liiketoimintaa johtava henkilö alkaa liikuttuneessa mielentilassa kertoa palveluiden hintoja toisille, niin ne saattavat päätyä jonkun toisen siivouspalvelun johdon korviin. Ja sitten hänellä alkaa sormet syyhytä, kun tarjolla on loistavia sopimuksia kunnan kiinteistöjen puhdistamisesta. Yliopistojen viran täytössä on aina välillä joidenkin ihmisten mielestä ongelmia, koska he eivät ehkä saa sellaisia vastauksia, mitä nämä henkilöt ovat odottaneet saavansa.

Aina yliopiston antama vastaus johonkin ongelmaan ei ole se, mitä on odotettu. Toisaalta kun puhutaan julkaisutoiminnasta, niin maailmassa on monia kanavia, missä noita julkaisuita voidaan jakaa. Joskus yliopistojen tutkijoita syytetään esimerkiksi puolueellisuudesta, kun heidän antamansa vastaus johonkin juridiseen tai muuhun ongelmaan ei olekaan miellyttänyt kysyjää. Ja silloin tietenkin vaaditaan sitä, että koko yliopistojen viranhakua käsittelevä järjestelmä uusitaan täysin. Samoin vaaditaan suurta korruptiotutkimusta, koska yliopiston viranhakuprosessi on ollut jotenkin sellainen, että se on valinnut täysin vääriä ihmisiä tehtäviin, joita olisi hakenut jonkun muun ihmisen mielestä sopivampi henkilö. Yleensä tällaisia suuria korruptiotutkimuksia syntyy silloin, kuin esimerkiksi joku tunnettu henkilö on jäänyt kiinni rikoksesta, ja sitten joltain professorilta kysäistään, että miten tässä pitäisi toimia?

Asiahan on niin, että yksinkertaisia vastauksia mihinkään asiaan ei koskaan ole olemassakaan. Toinen tilanne missä yliopistolta vaaditaan itsearviointia on se, että joku viranhakija ei olekaan tullut valituksi virkaan, mihin häntä on pidetty jotenkin itsestään selvänä valintana. Tuon jälkeen tietenkin on joskus tullut tavaksi kirjoittaa lehtiin, kuinka paljon kyseistä henkilöä on nöyryytetty, ja kuinka paljon turhia tutkimuksia on tehty ties mistä aiheesta. Kun puhutaan ”hyväveli”-verkostoista, niin esimerkiksi suosittelijoiden pyytäminen työnhaussa on melko erikoinen tapa, koska toisen yhtiön velvoitteisiin ei kuulu kilpailijoiden liiketoiminnan edistäminen. Joskus itselleni tulee mieleen sellainen ajatus, että miksi joku sitten kysyy kilpailevalta yritykseltä, että millainen työntekijä on ollut?

Joskus olen miettinyt, että kuinka monta kertaa on töihin tullut joku toisen yhtiön lähettämä ”agentti”, joka sitten on ryypännyt työpaikalla, ja sitten tuo edellinen työnantaja on laittanut vahingon kiertämään, ja lähettänyt tuon juopon etsimään töitä kilpailijan työmailta. Joskus aina on esimerkiksi mediassa esitetty sellaisia näkemyksiä, että ”edellytyksenä yliopiston tutkijan työhön pitäisi olla RUK tai joku muu vastaava koulutus”. Tietenkään mistään ”hyväveli”-verkostosta ei tuon koulun yhteydessä koskaan saisi puhua. Kuitenkin joskus aina mediassa mainitaan sellainen asia, kuin toimitusjohtajan sotilasarvo, mikä on hiukan erikoinen asia. Esimerkiksi reservin upseerin arvo on jotenkin noissa kirjoituksissa tai kuunnelmissa muuttunut sellaiseksi, mitä jotenkin ihannoidaan.

Tästä esimerkkinä on presidentti Martti Ahtisaaren kapteenin arvon mainitseminen lähes jokaisessa ohjemassa. No tietenkin tämä oli parikymmentä vuotta sitten maan tapa. Mutta välillä on tullut eteen sellaisia kirjoituksia, mistä varmasti on tullut keskustelua opiskelijoiden parissa. Yksi niistä on käsitellyt yliopiston ATK-laitteiden käyttöä liike-elämässä. Kun joku henkilö on ollut työt tehtäviä hoitamassa kouluajalla, niin hän on vain käskyttänyt sitten ATK-luokan tyhjäksi, jotta on saanut tehdä työn rauhassa. Ja sitten kun koulun ja työn yhdistäminen on muutenkin ollut sellaista, että henkilö on lähtenyt hankkimaan kannuksia työelämästä, ja koulu on jäänyt taka-alalle, niin sitten kun on tutkinto jäänyt suorittamatta, niin yliopiston työntekijöitä on syytetty siitä, että he ovat joustamattomia. Samoin joskus tutkimusryhmän kemiat eivät olekaan sitten menneet yhteen, ja kun tuota tehtävää on alettu purkaa, sekä raporttia työstää, niin silloin onkin käynyt niin, että kaikki ajat tai työtavat eivät ole sopineet kaikille, ja sitten tietenkin on käynyt niin, että on tullut riitoja. Yksi ajateltavissa oleva tapaus on sellainen, että joku opiskelija on asunut koulun vieressä olevassa omakotitalossa, ja sitten hänen kotiinsa kokoontuu koko suku jouluna.

Siinä on unohtunut mukavasti se, että muilla ei ehkä näin mukavaa koulumatkaa ole, ja sitten muu ryhmä on joutunut venymään tuon henkilön mukaan, ja olen kuullut tapauksista, että jouluaattona on joku ryhmä tehnyt raportteja kello kolmen aikaan iltapäivällä. Joskus sitten on myös työnjakojen sekä esimerkiksi huoneen käytössä ollut ongelmia, kun joku on alkanut leikkiä suurta johtajaa tuossa ryhmässä. Ja välillä on käynyt niin, että joku ryhmän jäsenistä on ollut työsuhteessa esimerkiksi tutkimusongelman antaneeseen yhtiöön, ja sitten on käynyt niin, että hän on saanut palkan työstään, kun muut ovat kirjoittaneet raportteja ilmaiseksi, ja joskus paikka tällaiseen ryhmän on jaettu esimerkiksi sen mukaan, kenen isä on kaupungin suurimman tavaratalon johtajana.  

”Hyväveli”-verkostot yliopistoilla ovat tietenkin välillä kuumia puheenaiheita, mutta kuitenkin voidaan sanoa sellainen asia, että maailmassa on monia muitakin paikkoja, jonne pääsee vain ihminen, jolla on suhteita. Näitä paikkoja ovat esimerkiksi siivouspalvelut, jotka niin mielellään kysyvät kaiken maailman suosituksia, eikä muidenkaan työpaikkojen yhteydessä ole mitenkään tavatonta että paikkaan valittava ”hyvä tyyppi” on jonkun työnjohtajan tuttava. Samoin nämä verkostot ovat joskus vaikuttaneet esimerkiksi kunnan rakennustyön tai muun vastaavan urakoitsijan valintaan, kuten esimerkiksi legendaarisen ”Noppajutun” yhteydessä oltiin huomattu, ja en usko että nämä verkostot ovat muissakaan paikoissa täysin tuntemattomia. Kun puhutaan esimerkiksi ”Illuminatista”, niin nykykielessä tällä sanalla viitataan esimerkiksi erilaisiin tuttavsta koostuviin  verkostoihin, joista meillä Suomessa käytetään nimeä ”saunaseurapiirit”.

Tuollainen kotikaupungin ”Illuminati” saattaa kokoontua perjantaisin jossain saunalla, ja keskustella virvokkeiden nauttimisen lomassa erilaisista asioista, ja joskus sitten paikalla on henkilöitä, joiden kuullen ei esimerkiksi kunnan tilaamista siivouspalveluista saisi puhua. Jos keskustellaan rikoksesta, niin silloin tietenkin toteutuakseen rikollinen toiminta vaatii sekä motiivin että tilaisuuden, ja jos siinä joku kunnan liiketoimintaa johtava henkilö alkaa liikuttuneessa mielentilassa kertoa palveluiden hintoja toisille, niin ne saattavat päätyä jonkun toisen siivouspalvelun johdon korviin. Ja sitten hänellä alkaa sormet syyhytä, kun tarjolla on loistavia sopimuksia kunnan kiinteistöjen puhdistamisesta. Yliopistojen viran täytössä on aina välillä joidenkin ihmisten mielestä ongelmia, koska he eivät ehkä saa sellaisia vastauksia, mitä nämä henkilöt ovat odottaneet saavansa.

Aina yliopiston antama vastaus johonkin ongelmaan ei ole se, mitä on odotettu. Toisaalta kun puhutaan julkaisutoiminnasta, niin maailmassa on monia kanavia, missä noita julkaisuita voidaan jakaa. Joskus yliopistojen tutkijoita syytetään esimerkiksi puolueellisuudesta, kun heidän antamansa vastaus johonkin juridiseen tai muuhun ongelmaan ei olekaan miellyttänyt kysyjää. Ja silloin tietenkin vaaditaan sitä, että koko yliopistojen viranhakua käsittelevä järjestelmä uusitaan täysin. Samoin vaaditaan suurta korruptiotutkimusta, koska yliopiston viran hakuprosessi on ollut jotenkin sellainen, että se on valinnut täysin vääriä ihmisiä tehtäviin, joita olisi hakenut jonkun muun ihmisen mielestä sopivampi henkilö. Yleensä tällaisia suuria korruptiota koskevia tutkimuksia syntyy silloin, kuin esimerkiksi joku tunnettu henkilö on jäänyt kiinni rikoksesta, ja sitten joltain professorilta kysäistään, että miten tässä pitäisi toimia?

Asiahan on niin, että yksinkertaisia vastauksia mihinkään asiaan ei koskaan ole olemassakaan. Toinen tilanne missä yliopistolta vaaditaan itsearviointia on se, että joku viranhakija ei olekaan tullut valituksi virkaan, mihin häntä on pidetty jotenkin itsestään selvänä valintana. Tuon jälkeen tietenkin on joskus tullut tavaksi kirjoittaa lehtiin, kuinka paljon kyseistä henkilöä on nöyryytetty, ja kuinka paljon turhia tutkimuksia on tehty ties mistä aiheesta. Kun puhutaan ”hyväveli”-verkostoista, niin esimerkiksi suosittelijoiden pyytäminen työnhaussa on melko erikoinen tapa, koska toisen yhtiön velvoitteisiin ei kuulu kilpailijoiden liiketoiminnan edistäminen. Joskus itselleni tulee mieleen sellainen ajatus, että miksi joku sitten kysyy kilpailevalta yritykseltä, että millainen työntekijä on ollut?

Joskus olen miettinyt, että kuinka monta kertaa on töihin tullut joku toisen yhtiön lähettämä ”agentti”, joka sitten on ryypännyt työpaikalla, ja sitten tuo edellinen työnantaja on laittanut vahingon kiertämään, ja lähettänyt tuon juopon etsimään töitä kilpailijan työmailta. Joskus aina on esimerkiksi mediassa esitetty sellaisia näkemyksiä, että ”edellytyksenä yliopiston tutkijan työhön pitäisi olla RUK tai joku muu vastaava koulutus”. Tietenkään mistään ”hyväveli”-verkostosta ei tuon koulun yhteydessä koskaan saisi puhua. Kuitenkin joskus aina mediassa mainitaan sellainen asia, kuin toimitusjohtajan sotilasarvo, mikä on hiukan erikoinen asia. Esimerkiksi reservin upseerin arvo on jotenkin noissa kirjoituksissa tai kuunnelmissa muuttunut sellaiseksi, mitä jotenkin ihannoidaan.

Tästä esimerkkinä on presidentti Martti Ahtisaaren kapteenin arvon mainitseminen lähes jokaisessa ohjelmassa. No tietenkin tämä oli parikymmentä vuotta sitten maan tapa. Mutta välillä on tullut eteen sellaisia kirjoituksia, mistä varmasti on tullut keskustelua opiskelijoiden parissa. Yksi niistä on käsitellyt yliopiston ATK-laitteiden käyttöä liike-elämässä. Kun joku henkilö on ollut työt tehtäviä hoitamassa kouluajalla, niin hän on vain käskyttänyt sitten ATK-luokan tyhjäksi, jotta on saanut tehdä työn rauhassa. Tällä viittaan muutamiin takavuosien lehtijuttuihin, jotka käsittelivät juuri tällaista toimintaa. 

Ja sitten kun koulun ja työn yhdistäminen on muutenkin ollut sellaista, että henkilö on lähtenyt hankkimaan kannuksia työelämästä, ja koulu on jäänyt taka-alalle, niin sitten kun on tutkinto jäänyt suorittamatta, niin yliopiston työntekijöitä on syytetty siitä, että he ovat joustamattomia. Samoin joskus tutkimusryhmän kemiat eivät olekaan sitten menneet yhteen, ja kun tuota tehtävää on alettu purkaa, sekä raporttia työstää, niin silloin onkin käynyt niin, että kaikki ajat tai työtavat eivät ole sopineet kaikille, ja sitten tietenkin on käynyt niin, että on tullut riitoja. Yksi ajateltavissa oleva tapaus on sellainen, että joku opiskelija on asunut koulun vieressä olevassa omakotitalossa, ja sitten hänen kotiinsa kokoontuu koko suku jouluna.

Siinä on unohtunut mukavasti se, että muilla ei ehkä näin mukavaa koulumatkaa ole, ja sitten muu ryhmä on joutunut venymään tuon henkilön mukaan, ja olen kuullut tapauksista, että jouluaattona on joku ryhmä tehnyt raportteja kello kolmen aikaan iltapäivällä. Joskus sitten on myös työnjakojen sekä esimerkiksi huoneen käytössä ollut ongelmia, kun joku on alkanut leikkiä suurta johtajaa tuossa ryhmässä. Ja välillä on käynyt niin, että joku ryhmän jäsenistä on ollut työsuhteessa esimerkiksi tutkimusongelman antaneeseen yhtiöön, ja sitten on käynyt niin, että hän on saanut palkan työstään, kun muut ovat kirjoittaneet raportteja ilmaiseksi, ja joskus paikka tällaiseen ryhmän on jaettu esimerkiksi sen mukaan, kenen isä on kaupungin suurimman tavaratalon johtajana.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Ihmisen tekemät UFO:t voivat olla yritys soluttaa vakoilulaitteita vastapuolen salaisiin sotilaallista tekniikkaa kehittäviin laboratorioihin

TR-1 "Dragon lady" eli U-2 vakoilukoneen
taktiseen tiedusteluun tarkoitettu versio

UFO-kontakti on monissa kirjoissa sekä elokuvissa ollut aiheena kaikenlaisille salaliittoteorioille, jossa hallitukset tekevät yhteistyötä vieraiden älyjen kanssa. Kuitenkin jos pohditaan oikeasti sitä, mitä tuo kontakti tarkoittaisi, niin silloin varmasti ei kukaan lähtisi oikeasti toimimaan kuten elokuvissa toimitaan. Se että joku ihminen menisi sellaisen koneen sisään, minkä teknisiä ominaisuuksia hän ei tuntisi olisi melko uskaliasta.

Nimittäin tuo mahdollinen UFO olisi ehkä pyydys, mikä kaappaisi tuon henkilön mukaansa, ja tietenkin noilla mahdollisilla UFO:illa voi kyllä olla ihan maanpäällinen lähde. Eli kuten varmaan tiedämme, niin kaikki AREA-51:n kaltaiset laitokset ovat sellaisia, että niiden sisällä tapahtuvaa toimintaa varmasti halutaan tutkia, niin silloin voisi olla niin, että vieras valtio rakentaa niin sanotun peseudoufon, minkä he sitten soluttavat tuohon tukikohtaan.

Paras tapa hoitaa tuo solutus niin, että myös vastapuolen hallitus tai sen agentit uskovat, tuon aluksen olevan tutkimuksellisesti tärkeä, on antaa vastapuolen ampua tuo kone alas, jolloin se ehkä vietäisiin vastapuolen salaisimpaan tukikohtaan, missä sen parhaat miehet tutkivat tuota laitetta. Silloin sen havaintolaitteet voidaan rakentaa siten, että ne toimivat, vaikka aluksen moottorit olisivat tuhoutuneet. Tuollaiset havaintolaitteet olisivat tietenkin sellaisia, että ne lähettävät tietonsa avaruudessa kiertäville satelliiteille, ja sitä kautta esimerkiksi KGB:n tai CIA:n päämajaan. Tuolloin kyseinen alus tai lentokone toimisi ikään kuin ”troijan hevosena”, mikä tarkoittaa sitä, että sen tarkoitus on soluttautua johonkin tukikohtaan, missä vastapuolen huippumiehet tekevät työtään, ja toki esimerkiksi humanoidi varmasti tietäisi, että tuollaista alusta tulisivat sitten tutkimaan ilmavoimien parhaat miehet, mutta niin tietäisi myös KGB:n johto.

Kun puhutaan salaisista laboratorioista sekä muusta toiminnasta, mitä asevoimat haluavat salata, niin tietenkin nuo vakoojat haluavat havainnoida noiden valtion tutkijoiden työtä siellä, missä kukaan ei heitä saa kuvata. Tuolloin heidän toimintansa ideana olisi tietenkin soluttaa vastapuolen laboratorioon havaintolaitteita, joiden avulla he voisivat observoida noiden henkilöiden toimintaa myös niin sanotussa suojatussa tilassa. Kuitenkin myös kaappausoperaatio voidaan suorittaa tuollaisia ”UFO-välineitä” käyttäen. Käytettävä taktiikka voisi olla sellainen, että tuon laskeutuneen ”lentävän lautasen” eteen levitetään nailonista tai kevlarrihmoista tehty verkko, jonka ympärille on laitettu nanohelikoptereita.

Ja kun ”palautusryhmä” saapuu paikalle, niin nuo nanohelikopterit nostava heidän verkossa taivaalle, ja sitten heidät voidaan siepata esimerkiksi modifoituun kuljetuskoneeseen. Esimerkiksi C-130 ”Hercules” tai Antonov AN-12 ”Cub” kone voidaan modifioida siten, että niihin asennetaan kiertyvät siivet, ja nuo koneet voivat silloin leijua taivaalla niin, että ne pysyvät paikoillaan leijumassa. Ja vaikka niiden hyötykuorma olisi silloin paljon pienempi kuin normaaleilta kiitoradoilta lähtevien koneiden, niin ne toki pystyisivät tuon kaltaiseen operaatioon, jos niitä ei havaittaisi. Jos taas kyseessä olisi oikeasti joku ”alienien avaruusalus”, niin silloin sen pinta on varmasti tehty niin kovaksi, että ainakaan pienemmät aseet eivät siihen pure.

Vaikka kyseinen alus ei sitten olisi varsinaisesti moottorilla varustettu malli, niin se voidaan vetäistä avaruuteen vinssillä, joka on kiinnitetty johonkin avaruusasemaan. Tuon aseman täytyy vain olla kyseistä kappaletta painavampi, ja sijaita täsmälleen sen kohdalla, jotta kyseinen operaatio onnistuisi tavoitteessaan. Samoin kaapelista tulee tuolloin hyvin painava, mutta tietenkin asioilla voidaan aina spekuloida. Tietenkin nuo välineet voivat olla vaikka ydinkäyttöisiä, jolloin jos joku ohjus sattuisi niiden kylkeen tekemään reiän, niin silloin esimerkiksi  Einsteiniumia voi levitä pitkin maastoa.

Kun puhutaan siitä, millainen tuollainen ”troijan hevonen” oikeasti olisi, niin silloin tietenkin ne voidaan muotoilla mahdollisimman kiehtoviksi, jotta niitä vastaan hyökättäisiin. Noiden välineiden pinta voidaan varustaa sensoreilla, joiden tarkoitus on mitata sitä, millaisia tutkasignaaleita niitä vastaan suunnataan. Samoin niiden pinnassa olisi tietenkin sensoreita, jotka mittaavat sitä kohtaan suuntautuvaa painetta sekä lämpösäteilyä, jotta tuohon pudotukseen käytettävistä aseista saadaan tietoja, jotka lähetetään satelliitin välityksellä tuon välineen valmistajille. 

Jos käytetään esimerkiksi radiomaseria, niin silloin tuo lähetys voi jäädä huomaamatta kyseistä lentokonetta varjostavalta hävittäjältä, koska suunnattu radiolähetin on erittäin vaikea havaita sivusta. Joten jos puhutaan esimerkiksi juuri UFO.ista, niin osa niistä voi olla erityisiä houkutusmaaleja, joita käytetään vastapuolen välineistä kerättävän tiedon hankintaan. Eli nuo laitteet ovat oikeastaan vain houkuttimia, joilla testataan vihollisen kykyä havaita lentolaitteita sekä herkkyyttä niiden tuhoamiseen.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Tieteen sekä tutkimuksen periaatteita eli tiedemiehen täytyy voida olla eri mieltä asioista myös itsensä kanssa.

Tieteen sekä tutkimuksen periaatteisiin kuuluu sellainen yllättävä asia, että tiedemiehen pitää osata suhtautua myös itseensä skeptisesti. Eli hänen pitää muistaa se, että kukaan meistä ei ole täydellinen ihminen, vaikka hän kuinka pohtisi syntyjä syviä koko päivätoimisesti, tai seuraisi atomien hajoamista sekä hiukkasten siroamista magneettikentissä. Fyysikot sekä muut tieteenharjoittajat saattavat toimia esimerkiksi suuttuneena tai muun suuren mielenliikutuksen vallassa, mikä tietenkin pitää hänen huomioida raporttejaan kirjoittaessa, ja tämä muuten pitää myös lääkärin huomioida.

Hän saattaa esimerkiksi suutuksissaan tehdä potilaalleen väkivaltaa, esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, että kyseisen lääkärin avioliitto on ohi. Tällöin saattaa olla niin, että kyseinen henkilö on sellaisessa mielentilassa, että hän ei pysty toimimaan objektiivisesti tai keskittymään työhönsä. Sama koskee muitakin vastaavia henkilöitä, ja kuten tiedämme, niin tietyt tehtävät ovat sellaisia, että niissä on suurempi mahdollisuus toisen vahingoittamiseen kuin toisissa.

Kuten olemme varmasti kaikki joskus huomanneet, niin saatamme tehdä esimerkiksi blogeja kirjoittaessamme erittäin vakavia asia- tai muit virheitä, joita sitten aamulla saatamme oikeasti katua, vaikka sitä ei ehkä heti uskoisikaan. Kirjoitelmia tehdessämme jotain saatamme olla väsyneitä tai sitten emme muuten ole ehtineet paneutua lähdemateriaaliin kuten lehtiartikkeliin, ja silloin saattaa seurauksena olla artikkeli tai muu kirjoitelma, jonka sisältö ei vastaa mitenkään sitä, mikä oli kirjoittajan aikomus kirjoittamaan lähtiessään.

Toki ainakaan itse en niin kauheasti suunnittele etukäteen sitä, mitä kirjoitan, joten kirjoitelman sisältö saattaa kuitenkin muuttua työstöprosessin yhteydessä hyvinkin paljon siitä, mitä ensin ajattelin kirjoittaa. Mutta kun puhutaan siitä, että mikä esimerkiksi tiedemiehen suhde itseensä on, niin vain oikea tieteen harjoittaja osaa olla kriittinen itseään kohtaan. Se tarkoittaa sitä, että hän osaa oikeasti väitellä itseään vastaan, sekä olla erimieltä kirjoitelmiensa kanssa. Väitetään että jotkut kuuluisat tiedemiehet ovat esimerkiksi pelanneet shakkia itseään vastaan, jotta he kykenisivät arvioimaan itseään kylmän asiantuntevasti.

Tuo saattaa olla muuten ihan totta, ja kaikilla meillä on jotain omituisia tapoja, joita ehkä joskus jopa häpeämme. Mutta kun puhutaan siitä, että tiedemiehen pitää olla "universaali" (homo universalis) sekä hänen täytyy tunnustaa itselleen omat ennakkoluulonsa, niin siksi tieteen harjoittajan pitää käsittää se, että esimerkiksi tutkimuksen tulos saattaa erota voimakkaasti tutkimusta tai sen rahoituksen perusteeksi esitetystä hypoteesista, jota sitten seuraa valmis teoria. Ja jos palaamme lempiaiheeseeni, eli tuon aurinkokuntamme laidalla olevan jäisen jättiläisplaneetan metsästykseen, niin tietenkin saattaa käydä niin, että kyseinen planeetta jää löytymättä. Tuo asia vain täytyy hyväksyä osana tieteen tekemistä, mutta voidaan sanoa sellainen asia, että tutkimus on kuten hyvä kirja.

Sen loppua jokainen odottaa, mutta samalla lukija toivoo ettei kirja koskaan loppuisi. Sama koskee näitä iäisyyskysymyksiä kuten Nemesis-tähteä tai muuta vastaavia asioita. Niin kauan kun emme tuota tähteä löydä, niin silloin voimme sitä etsiä, mutta jos se joskus löytyy, niin silloin näemme tuon etsinnän päättyneen. Mutta kuten tiedämme, niin tutkijan työ on mielenkiintoista sekä osittain hyvin raskasta. Ja kuitenkin se on sikäli erikoista, että vaikka monet joskus kysyvät astronomeilta, että miksi he katselevat huonolla palkalla tähtiä tai matemaatikoilta miksi he tekevät outoja kaavoja, niin silloin vastaus voisi olla sama, kuin eräs vuorikiipeilijä antoi kysyttäessä että miksi hän kiipeää vuorille. "Koska ne ovat siellä" eli he ratkovat ongelmia, koska ne ovat olemassa.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Mietelmä eräästä kannosta kaskessa

Kuva I

Filosofian ajattelutapa perustuu siihen, että jostain asiasta etsitään syvällisempiä puolia, kuin mitä ensi näkemältä saattaa tuntua. Eli kuten näette, niin kuvassa yksi (kuva I) on katkaistu puu, joka on kaiken lisäksi sienten peitossa. Puu on melko paksu, ja se on ollut katkaisun aikana melko suuri, mutta se mikä tässä puussa oikeastaan ihmetyttää, on se, että se on katkaistu niin korkealta. Joten itse olen joskus miettinyt, että onko jonkun ihmisen tarkoitus ollut tehdä siitä Latvialainen puuveistos (Kuva II), joita on monissa paikoissa tuolla eteläisessä Baltiassa, eli ei se Latvia nyt niin kaukana Suomesta ole, ettei joku puuseppä sieltä olisi voinut tulla Suomessa käymään.

Eli miksi sitä ei olla katkottu matalammalta, jotta tuolle paikalle saataisiin vähän matalampi kanto. Joten tästä korkealta katkaistusta kannosta näkee, että puuta ei varmasti ole mitään pihanhoitoa varten katkaistu,  koska tuollainen korkea kanto ei varmasti ole pihaa kaunistava tekijä. Jos ajatellaan että tuo kanto on jätetty paikalle, jotta joku sitten olisi siihen ehkä jonkun veistoksen tehnyt, niin toki silloin tuo kanto olisi ollut isompi, ja ainakaan itse en ole nähnyt tällaisia veistoksia Suomessa kovinkaan paljon, eli noita Latviassa tavattavia veistoksia (Kuva II) ei maassamme ainakaan jokaisessa tienposkessa ole. Mutta mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, eli joku balttilainen puuseppä on saattanut tuollaiseen puuhun tuota patsasta yrittää tehdä.

Tuon puun kaataminen on kuitenkin täysin järjen vastaista, koska  toki tuo kaataminen pitää tapahtua aina siististi. Myös metsän tutkija jättää jälkeensä siistejä kantoja, eivätkä he katkaise puita ihmisen hartioiden kohdalta. Ja samoin vaikka kyseessä olisi lahopuun toteaminen, niin katkaisukohta on hyvin merkillinen. Se miksi tätä tässä pohdin, on se että tuo puu herätti huomioni sen oudon katkaisukohdan takia. Yleensä se mikä herättää tutkijan mielenkiinnon johonkin asiaan, on se että se on jotenkin oudosti esissä.

Noidan patsas Latviassa
(https://www.colourbox.com/image/statue-of-witch-image-8574500)
Kuva II

Tässä sitten itse olen myös huomannut sellaisen oudon asian, että lehdistö jostain syystä ikään kuin hyökkää tutkijoita tai tutkijakoulutusta vastaan. Eli jokaisessa yliopistoja käsittelevässä lehitijutussa kerrotaan sellaisia asioita, että valtaosa tutkijoista on työttömiä, ja jostain syystä "tutkijataso" ei miellytä työnantajia. Tuo sana "tutkijataso" oli mielestäni erittäin merkitsevä, koska siinä ikään kuin nostetaan esille se, että tutkija on jotenkin "tasoton" ihminen, jolla ei paljon painoarvoa todellisessa elämässä ole. Ja jostain syystä olen huomannut, että sana "taso" liittyy usein sellaiseen uutisointiin, missä käsitellään puolustusvoimien sekä muiden laitosten suhdetta toisiinsa.

Eli tietenkin on hyvä muistaa se, että maassamme on todella tiukka lainsäädäntö sekä moni asia tietenkin kuuluu puolustusvoimien tutkintapiiriin sekä tuomiovalllan piiriin varmasti on tuttua monille, mutta se että jokaisessa yliopistoa käsittelevässä juttussa tuo "tasottomuus" nostetaan erittäin hyvin esille. Jotenkin tuntuu vain siltä, että noissa lehtijutuissa sitten jostain syystä ikään kuin "ohjeistetaan" työnantajia siihen, ketä tässä maassa kannattaa ottaa työhön, ja onhan se perinteinen "kulmien kohottelu" ollut se merkki siitä, että joku on sitten mennyt liian pitkälle kirjoittaessaan asioista, jotka eivät hänelle kuulu.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Opiskeluaika on pitkä kuin Unioninkatu Helsingissä, mutta kaikki päättyy joskus ja uusi elämä voi alkaa

Helsingin Observatorio
Kopernikuksentie 1:ssä

Elämä sekä opiskelu ovat kuin Unioninkatu Helsingissä, eli kun sitä lähtee kulkemaan Kopernikuksen tieltä kohti Kallion kirkkoa, niin tuntuu että se ei pääty koskaan. Kun ajatellaan sitä, että tämä yksi Helsingin valtakaduista alkaa erittäin vaatimattomana Kopernikuksentieltä, joka voisi symboloida vastoinkäymisiä mukulakivineen sekä mäkineen, ja samalla sitä että joskus edessä on vähän tylyjä aikoja sekä vastaanottoja, jotka eivät ole mitenkään mukavia. Kuten Unioninkatu niin yliopistolaisen opiskelu on aluksi hyvin vaatimatonta, eli sitä ei kukaan uskoisi edes koskaan päättyväksi. Ja kuitenkin hän tietää sen, että opiskelun päätös tulee vastaan nopeammin kuin hän uskookaan.

Kuitenkin voidaan ajatella sitä, että heikosti kadun päässä näkyvä Kallion Kirkko voisi symboloida sitä, että kaikki ihmiset tietävät varmasti, että opiskelu päättyy joskus. Ja se mikä aluksi näytti hyvin vaatimattomalta saattaa muuttua erittäin suureksi kokonaisuudeksi. Kun opiskelu alkaa, niin se aika mikä edessä on saattaa tuntua erittäin pitkältä, mutta joku kerta sitten se hetki tulee, kun henkilö saa paperit käteen.  Silloin tuntuu että kaikki mitä on tehnyt, on jotenkin pientä. Ja silloin unohtuu se, kun opiskelijana jännitti tenttien palautus, sekä opettajan antama palaute, koska se saako opiskelija opintotukea tai venyvätkö hänen opintonsa riiippuu siitä, saako hän kurssit läpi.

Samoin se pitää muistaa, että yliopisto-opiskelun ajatusta eivät kaikki ihmiset koskaan oikeastaan ymmärrä, eli sitä miksi nuo henkilöt sitten istuvat hyvin vanhoissa luentosaleissa kuuntelemassa erittäin pitkäveteisiä luentoja jostain aiheesta, joka tuntuu hyvinkin kuluneelta. Tuo kuitenkin on yliopisto-opiskelun ideana, eli ihminen ikään kuin pakotetaan kuuntelemaan asioita, joita hän ei koskaan ehkä muuten edes välittäisi tietää, ja kuitenkin ne saattavat olla hyvin tärkeitä opiskelijan tulevaa ammattia ajatellen. Tämä opetusmenetelmä kuitenkin aiheuttaa sen, että kyseinen henkilö ikään kuin joutuu sorviin, jossa hänen psyykettään sekä ajatusmaailmaansa sitten muokataan sellaiseksi, kuin yliopisto sen haluaa olevan, kannustaen samalla tekemään omia kokeita sekä ajattelemaan omilla aivoilla. Vanha opiskelijoiden motto on ollut se, että "pidä housut jalassa sekä Jumala mielessä", eli se tarkoittaa sitä, että koskaan ei kukaan saa unohtaa sitä, että yliopisto on valtiotaan varten, ja sen opettajat ovat vain ihmisiä. Eli mitään mitä he eivät saa tietää, ei koskaan ole tapahtunut ainakaan virallisesti.

Unioninkadun alku taustalla
kuvan keskellä Kallion kirkko

Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka henkilö olisi kuinka halukas kertomaan omista asioistaan muille, niin sitä ei koskaan tarvitse suoraan mennä tekemään. On asioita joista ei tarvitse koskaan puhua, ja vaikka joku sattuisi jotain kiellettyä tekemään, niin sitä ei kuitenkaan tarvitse kertoa koko kansalle. Ja toki opettajakin saa vähän omaa aktiivisuuttaan käyttää, jos hän haluaa saada jotain tietoja oppilaastaan. Eli kuten tiedämme, niin aina välillä joku keksii, että hän ryhtyy kertomaan opettajille tai muille henkilöille toisten tekemisiä, mutta se on aivan väärä ratkaisu, koska syyttäjällä on todistustaakka oikeudessa, eli tuo onneton henkilö joutuu hyvin äkkiä vaikeuksiin, jos hän turhasta kantelee opettajilleen.

Tällä tarkoitan nimenomaan plagiointia käsitteleviä paljastuksia. Eli joku onneton saattaa pyytää toiselta tämän tehtäviä, jotta tämä voisi saada syytteen plagioinnista sekä potkut tiedekunnasta. Tuolloin syynä voivat olla alaviitteiden puuttuminen tekstistä, mutta tuolloin kannattaa olla varovainen. Näet tuo aiottu uhri saattaa tietää tämän asian, ja antaa tuolle tiedottajalle työn, missä ei ole yhtään lähdettä merkittynä. Ja opettajalle hän palauttaa version, missä on merkitty lähteet, ja nykyaikaisella tekstinkäsittelyohjelmalla lähdeviitteiden poistaminen käy muutamassa minuutissa. Silloin tuolle ilmiantajalle voidaan tehdä ansa, missä hänelle näytetään toista versiota kuin opettajalle. Ja silloin käy niin, että tuo ilmiantaja saa syytteen perättömästä ilmiannosta.

pseudotiedetta.blogspot.fi