Kuuasemien teknologiaa voidaan käyttää myös vedenalaisten tukikohtien toteuttamiseen.

Yllä: ESA:n (European Space Agency) näkemys Kuuasemasta ja tuo sama rakenne voisi sijaita myös valtameressä



Kimmo Huosionmaa

https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu


Samaa tekniikkaa mitä käytetään esimerkiksi avaruusasemalla voidaan käyttää syvänmeren tutkimuksessa sekä erittäin nopeasti pystytettävien rakenteiden valmistuksessa myös Maan pinnalla. Avaruusasemien kannalta tärkeää on, että sen komponentit ovat hyvin kestäviä, ja ne voidaan lähettää matkaan raketilla, ja koota helposti tuolla kaukana avaruudessa.

Mutta samat vaatimukset ovat myös Etelämantereelle valmistettavissa rakenteissa, sekä erityisesti rakenteissa, joita rakennetaan valtamerten syvyyksiin. Kun valtameren syvyyksiin tehdään tukikohtia, niin niitä sitten kohtaa vähän samanlaiset ongelmat, kuin mitä kuuasemat sekä avaruusalukset kohtaavat. Eli niihin kohdistuu erittäin suuri paine, avaruus rakenteissa paine tulee sisältä ja meren pohjaan sijoitetuilla asemilla taas ulkoa.

Mutta kun ajatellaan meren pohjaan sijoitettuja asemia, niin toki niissä pitää olla sekä vaihtovesikammiot, joiden kautta sukeltajat voidaan päästää aseman ulkopuolelle. Sekä myös tilat, missä ilmanpaine on sama kuin ulkona olevassa meressä, jotta sukeltajille ei tulisi typpinarkoosia tai sukeltajantautia, kun he operoivat meren pohjalla. Ja tuo rakenne voidaan tehdä sellaiseksi, että kun tehtävä on suoritettu, niin silloin se voidaan nostaa pinnalle helposti. Tällaiset kevyet meren pohjaan tehtävät "talot" voivat sitten olla sellaisia, että niissä käytetään vastapainetta jotta vedenpaine ei niitä sitten paina kasaan.

Kun mietitään sitä, mitä NASA tekisi esimerkiksi kuussa olevalla  asemalla ja siellä olevilla välineillä, niin noista laboratorioista olisi varmaan aivan toiset näkymät omaan aurinkokuntaamme tai kauemmas universumiin kuin mistään muusta paikasta maailmassa. Ja tietenkin jos ajatellaan että Kuuhun vietäisiin 10 metrin Keck-teleskooppia vastaava laite, niin silloin tämä kuuasema voisi toimia myös tiedustelutehtävissä.

Kuitenkin jostain syystä NASA sekä Venäjän avaruushallinto ovat jostain syystä epäröineet tuollaisen aseman valmistamisessa, vaikka se voitaisiin tehdä erittäin helposti esimerkiksi puhallettavista rakenteista, jotka voidaan viedä tuonne Kuuhun hyvin helposti luotainten mukana, ja sitten vain puhaltaa nuo rakenteet muotoonsa. Tuollainen pallomainen rakenne voidaan tehdä niin, että Kuuhun viedään pallomainen rakenne, ja sitten se kaivetaan kuuhun, niin että tämä pallo on puolittain kuun  sisällä.

Tuo rekenne sitten tuoetaan rankaalla, ja se täytetään puolittain kuupölyllä sekä mullalla, jotta sen sisällä olisi mukavaa olla. Tai niin ainakin NASA joskus kauan sitten suunnitteli toteuttavan tämän aseman. Tietenkin nuo rakenteet voidaan sitten peittää suojaavalla "kuplahallilla", joka estää meteoriitteja iskemästä sen pintaan reikiä. Vaikka rakennelma olisi ulospäin pitkulainen, voi sen sisällä silti olla pallomaisia kaasupusseja, joiden tehtävänä on pitää tuo kuori muodossa, vaikka yhteen niistä tulisi vuoto. Nämä ovat siis joskus 1970-luvulla esiintyneitä suunnitelmia, ja vaikka NASA ei niitä koskaan aikonut toteuttaa, niin voidaan kysyä, että mistä noille ihmisille oikeastaan silloin maksettiin?

Tietenkin tuollainen kuutukikohta olisi varmasti moduuleista rakennettu, jotta yhden osan vaurioituminen ei vaarantaisi koko asemaa. Eli kyseessä olisi ehkä pallomaisten rakenteiden muodostama ryhmä rakennelmia, jotta niissä syttyvä tulipalo tai vastaava ei tuhoaisi koko tukikohtaa. Se mitä muuta tuollaisella kuussa olevalla  asemalla sitten voidaan tehdä, on jokaisen itse päätettävissä. Siellä voitaisiin tehdä melkein mitä vain, ja kukaan maassa ei saisi sitä selville, ellei NASA halua salaisuuksien tulevan esiin. Yksi vastaus sille, että tuo Kuutukikohtaa koskeva suunnitelma sitten kuitenkin tehtiin, on mahdollisesti sellainen, että kyseiset rakenteet tehtiin valtameren pohjaan rakennettavaa asemaa varten.

Tuollainen valtamerten syvyyksiin upotettu tukikohta voisi olla samanlainen kuin Kuuhun lähetetty versio, mutta tietenkin jos rakenne on tehty meren pohjaan, niin silloin paine tulee ulkoapäin, mutta sama ratkaisu toimii myös meren pohjassa. Ainoastaan aseman ulkoluukun pitää aueta ulospäin, koska tuolloin veden paine painaa sitä kiinni, ja silloin tietenkin voidaan ajatella, että joku olisi rakentanut tällaisen aluksen, joka voidaan pudottaa avaruudesta valtamereen, ja joka sitten voisi muuttua saman tien sukellusveneeksi. Kyseessä olisi tarinan mukaan eräänlainen pallo, jonka ilmalukko olisi sellainen, että siinä olisi kaksi ovea, joista ulompi aukeaa ulospäin, ja sisempi sisään.

Kyseinen sukellusvene olisi siis pallo, johon on kiinnitetty moottorit, eli kyseessä olisi eräänlainen batyskafi, jota voidaan käyttää esimerkiksi salaisten laitteiden noutamisessa valtamerten syvyyksistä tilanteessa, missä esimerkiksi ydinpommi on pudonnut jonkun maan rannikolle, ja laivasto ei sitä voisi sitten lähteä avoimesti pelastamaan. Ja samoin tuota pallomaista Krottikalaa muistuttavaa välinettä voidaan tietenkin käyttää kaikkiin muihinkin syvänmeren tehtäviin., joissa vaaditaan erittäin nopeaa reaktiota. Tuolloin alus voitaisiin pudottaa esimerkiksi avaruussukkulasta valtamereen ja sitten se voisi jatkaa sukelluksissa matkaansa.

https://travellingintimeandspace.wordpress.com/2017/09/06/kuuasemien-teknologiaa-voidaan-kayttaa-myos-vedenalaisten-tukikohtien-toteuttamiseen/

http://kirjabloggaus.blogspot.fi/p/httpstravellingintimeandspace.html

Clive Cusslerin Kyklooppi (Cyclops, 1986) on kirjailijan hiukan erilaista tuotantoa, koska siinä tavoitellaan "X-files"-tyyppistä tunnelmaa

Vaikka Clive Cusslerin Kyklooppi (Cyclops, 1986) on ikään kuin tusinatavaraa, niin kyseessä on erittäin nautittava lukuelämys, joka pitää otteessaan loppuun asti. Kirjasta laitoin kirjoitelman alkuun kirjan englanninkielisen painoksen kuvan, koska suomalaisesta kannesta oli vaikeaa löytää terävää valokuvaa Internetistä.  Kuten muissakin Cusslerin kirjoissa, niin myös tässä tapauksessa on kysymys eräänlaisesta seikkailuromaanista, joka sisältää uskomattoman määrän erilaisia teknisiä vempeleitä, kuten magnetometreillä varustetun ilmalaivan sekä muita vastaavia oseanologisia vempaimia, joista näkee selvästi tuon kirjailijan olevan insinööri ammatiltaan. Kuitenkin tuo kirja on ikään kuin osoitus laajemmasta ajattelusta sekä luovuudesta kuin muut tuon kirjailijan kirjat, joissa seikkailee usein Dirk Pitt-niminen henkilö, joka on varmasti kirjailijan ”wanna be”-hahmo. Tai ainakin niin itse ajattelen, kun tämän kuvitteellisen hahmon edesottamuksista lueskelen.

Eli tuo kuvitteellinen sankari on senaattori Pitt:in poika, joka asuu lentokonehangaarissa, ja omistaa todella paljon kaikkia mukavia vempaimia, kuten vanhan lentokoneen sekä muita mukavia ”magneetteja”, ja tietenkin hän on hävittäjälentäjä, joka on ”lainassa” tuossa oseanologisessa eli valtameriä tutkivassa virastossa nimeltään NUMA (National Underwater and Marine Agency), jolla kyllä on kotisivut Internetissä. Tuo järjestö on voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka tarkoitus on edistää valtamerten tutkimusta sekä meriarkeologiaa ja konservoida vanhoja laivoja. Järjestön perustaja on Dr. Clive Cussler, ja sen kotisivut ovat alla.  Syy miksi tuo kirja osoittaa normaalia laajempaa ajattelua kuin muut ”Dirk Pitt”-romaanit on se, että tuossa romaanissa on ikään kuin ”The X-Files”-tyyppinen sivujuonne, missä USA:lla on salainen tukikohta kuussa. Tuo tukikohta on rakennettu Saturnus V-raketin rakettivaiheista, jotka on laskettu kuun pinnalle, ja sitten kaivettu tuon kappaleen pölyn sisään, jotta niitä ei voisi havaita Maan pinnalta käsin.

Kun mietitään tuota mahdollisuutta käyttää esimerkiksi Saturnus-V raketin toista tai kolmatta rakettivaihetta tuollaisen kuuaseman rakennuselementteinä, niin usein väitetään niin, että nuo rakettivaiheet ovat olleet tyhjiä, kun ne on irrotettu tuosta kantoraketista. Kuitenkaan tuollaisen raketivaiheen vieminen kuuhun ei vaadi kovin suurta määrää polttoainetta, jos se saavuttaa sitä ennen Kuun ja Maan keskinäisen Lagrangen pisteen. Avaruudessa kaikki on toisin kuin Maassa, eli siellä ei ole kaasukehää tai painovoimaa, mikä rajoittaisi kappaleen liikkumista, ja jos raketti voisi työntää alusta niin, että se ylittää tuon Maan ja kuun välillä olevan ”painovoimakynnyksen”.

Tuon pisteenjälkeen Kuun vetovoima muuttuu vallitsevaksi, niin sitten nuo moduulit tarvitsevat vain pienen raketin, jotta ne voidaan sitten asemoida kuuta kiertävälle radalle. Ja sitten nuo moduulit voidaan laskea makaamaan kuun pinnalle, ja tietenkin niissä voi olla polttoainesäiliöt sisällä, kun nuo kappaleet muutetaan tukikohdaksi. Se miten tuo mahdollisuus on tyrmätty monissa ohjelmissa, johtuu kuulemma siitä, että Saturnus-V:n käyttämä polttoaine on jotenkin myrkyllistä. Eli todellisessa elämässä Saturnus-V raketin toinen sekä kolmas vaihe käyttävät polttoaineenaan nestemäistä vetyä sekä nestehappea. Eli kyseessä ei mikään kovin myrkyllinen aine ole. Kun nuo vaiheet olisi sitten laskettu kuun pinnalle, niiden rakettimoottorit sekä polttoainesäiliöt toki voidaan poistaa, jolloin sisätilaa tulee enemmän, ja samoin hydratsiini saadaan poistettua tehokkaasti, jos sitä on jossain käytetty.

Ja tietenkin myös vety pitää poistaa aseman ilmasta, jotta se ei aiheuta räjähdystä, ja samalla aseman sisälle pitää asentaa aktiivihiilisuodattimet, joiden läpi ilmaa puhalletaan, jotta hiilidioksidi saadaan poistettua sen sisältä. Samalla pitää kuitenkin muistaa, että kaasuseoksessa pitää olla jotain ainetta, joka estää mahdollisen tulipalon räjähdysmäisen leviämisen sen sisätilassa, jos siellä sitten syntyy kipinöitä. Eli tuon takia pitää hiilidioksidipitoisuutta säädellä tarkasti, koska puhdas happi on äärimmäisen vaarallista. Mutta toisaalta puhtaan hapen kuljettaminen asemalle on halvempaa kuin paine-ilman, koska sitä tarvitaan vähemmän. Joten tuonne Kuuhun voitaisiin kuljettaa hiilidioksidia, joka sitten voidaan puhdistaa tuolla aktiivihiili puhdistimella, koska silloin eliminoitaisiin puhtaan hapen aiheuttamat ongelmat.

Jos tuollainen asema halutaan salata, niin tietenkin voidaan käyttää sellaisia laitteita, kuin videotykit tai ikkunoiksi naamioidut teräväpiirtonäytöt joilla luodaan sitten kuvia esimerkiksi etelämantereesta, ja nuo asemalla olevat miehet tietenkin voivat soittaa kotiinsa, ja näyttää itsestään kuvaa esimerkiksi web-kameroilla, ja pienet yksityiskohdat voivat luoda uskottavuutta. Eli esimerkiksi pöydältä putoavaan muoviseen kynään voidaan laittaa metallinpaloja, joiden avulla magneetti imee sitä kohti lattiaa, jottas putoamisnopeus saadaan vastaaman maan pinnalla tapahtuvaa putoamista . Ja samalla tavoin esimerkiksi astronautti voi filmillä pudota tuolilta, ja sitten tuota filmiä voidaan nopeuttaa, jotta heidän keskustelunsa maassa olevien ihmisten kanssa olisi uskottavampaa. Ja sitten tietenkin kirjassa tapahtuu uskomaton tulitaistelu, missä käytetään rattiammuksilla varustettuja ”Gyrojet”-pistooleita sekä rakettiammuksia käyttäviä rynnäkkökivääreitä.

Gyrojet-ammus on oikeastaan pieni raketti, joka ei aiheuta niin kovaa rekyyyliä kuin normaali pistoolin tai kiväärin ammus. Ja jos tuollainen gyrojet-ammus sitten varustetaan oikealla ajonaineella, niin sillä voidaan ampua tehokasta tulta myös avaruudessa. Tuo ase kehitettiin USA:ssa 1960-luvulla, ja se sitten tietenkin on kirvoittanut salaliittoihin uskovien ihmisten mieliin ajatuksen, että aikooko USA käyttää sitä esimerkiksi kuussa tapahtuvaan tulitaisteluun? Eli tällaisia tekniikoita voidaan käyttää tuollaisen aseman salaamiseen. Tuossa Cusslerin kirjassa sitten esitellään myös lannoitelastissa oleva laiva, josta KGB aikoo tehdä pommin, jolla se räjäyttää Havannan sekä muita loistavia ratkaisuja erilaisiin ongelmiin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lagrangen_piste

https://www.youtube.com/watch?v=qpOcdyxvUvc

https://en.wikipedia.org/wiki/Gyrojet

http://www.numa.net/

kirjabloggaus.blogspot.fi