Kun sakarista tuli konna (Mies joka esti ydinsodan)

https://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Kun neuvostoliittolainen upseeri ei laukaissut ydinaseita, niin ensin häntä kehuttiin, mutta sitten kehujen sijasta alkoi tulla moitteita, ja tuo upseeri siirrettiin toisiin tehtäviin. Koko hänen loppu uransa oli kuulemma täynnä kuulusteluja sekä kaiken maailman vaikeuksia, joita esimiehet hänelle järjestivät. Tässä sitten näkyy se, että jos esimies jää alaisensa varjoon, niin silloin alainen saa helposti vaikeuksia. Esimiesten nolaaminen on erittäin vaarallista, koska he kostavat mielellään alaiselle tällaisia asioita. Ja kun puhutaan sankaruudesta, niin silloin pitää muistaa se, että “kuollut sankari on paras sankari”, koska häntä voidaan kiittää sekä kumartaa ilman, että esimiehen täytyy selittää mitään.


Mitali sekä sankarin arvonimi varmaan tuovat henkilökohtaista kunniaa, mutta sitten tietenkin esimies on tuolloin ikään kuin alaisen varjossa. Sen takia tällainen tilanne saattaa aiheuttaa kestämättömän tilanteen alaisen sekä esimiehen välille, jolloin esimies saattaa käyttää omaa arvovaltaansa alaisen uran tuhoamiseen, koska hän silti on mies, joka johtaa joka tapauksessa joukkoa. Ja siksi tuollainen teko, missä alainen hänet nolaa on erittäin vaarallinen. Nimittäin varsinkin Neuvostoliiton kaltaisissa autoritaarisissa järjestelmissä on ylimmälle komento tasolle vaikea päästä, koska se vie lähes koko tuon upseerin elämän, ja siksi nuo korkeimmat kenraalit sekä amiraalit tuskin virheitään myöntävät.


Eikä Neuvostoliiton poliittinen kulttuuri tähän ainakaan kovin paljoa kannustanut, koska jos henkilö teki virheitä, niin hänet saatettiin ampua tai lähettää Siperiaan metsätöihin, niin silloin tietenkin tuollainen asenne sai aikaan sen, että omia virheitä peiteltiin, tai syytä vääriin päätöksiin vyörytettiin suoraan toisten ihmisten niskaan. Ja siinä sitten varmasti moni kyvykäs upseeri sai potkut tai ammuttiin. Toki tuo asenne saattoi pelastaa Suomen Talvisodan aikaan, koska Stalin oli vähän aikaisemmin ampunut koko Puna-armeijan johdon, ja tuo sitten sai aikaan myös varsinkin Saksan hyökkäyksen alussa valtavia tappioita Neuvostoliiton asevoimille.


Tämä on yksi univormua käyttävien miesten ja naisten pahimmista ongelmista. Syy omiin virheisiin vyörytetään usein jollekin alaiselle, joka on toiminut joko oikein tai estänyt katastrofin synnyn. Varsinkin autoritaarisissa järjestelmissä on upseerin uralla eteneminen jotenkin vaikeaa, ja jos sitten tulee tehtyä virheitä, niin niitä ei uskalleta myöntää. Alla on hyvä esimerkki tällaisesta tapauksesta, missä esimiehet ovat tehneet virheitä, mutta alaiset saavat kärsiä toimiessaan oikein.


Se mikä tapauksessa myös on erittäin ikävää on se, että iskuihin tarkoitettua järjestelmää sekä sen olemassaoloa ei koskaan tuomita. Jos Neuvostoliitto aikoinaan rakensi satelliittijärjestelmän, johon ei sitten tekniikka riittänyt, niin silloin olisi kyllä pitänyt tajuta, kuinka vaarallisia nimenomaan ballistiset ohjukset ovat. Neuvostoliiton asejärjestelmien yhteinen piirre on siinä, että niissä käytetään erittäin suuritehoisia räjähteitä, ja niiden käyttö on suunniteltu nimenomaan panssari- tai muiden suurten alueellisten maalien tuhoamiseen.


Tämän takia Neuvostoliitto kehitti aikoinaan RDS-220:n eli “Tsar bomban”, mikä on tehokkain koskaan räjäytetty ydinase. Tuon räjähteen teho on suurempi kuin koko Toisessa Maailmansodassa käytettyjen räjähteiden teho, kerrottuna kahdella. Tuo 50-57 megatonnin tehoinen ase on sellainen, että sen kehittämä paineaalto kiersi maapallon kolmeen kertaan. Kuitenkin ydin- sekä muiden aseiden tukijärjestelmien valmistamisessa on tuossa maassa ongelmia. Noiden satelliittien sekä tiedustelua varten tuotettujen välineiden tarkoitus on auttaa ydinaseiden kohdistamisessa, niin että se antaa maksimaalisen tehon oikeaan kohteeseen. Ilman tuota järjestelmää noiden aseiden teho ei kohdistu oikein.



Eli kaupunkien tuhoaminen ei tuhoa vastapuolen aseita, jotka voidaan tuolloin laukaista kohti omia kohteita. Kun puhutaan niistä järjestelmistä, jotka tukevat ydinaseita, niin silloin tietenkin tarkoitetaan useita erilaisia järjestelmiä, joista tärkeimpiä ovat tutkat sekä satelliitit. Kun ajatellaan syytä siihen, miksi alettiin valmistaa satelliitteja, joiden tehtävänä on paljastaa vastapuolen ydinaseiden avulla tekemät hyökkäykset, niin niiden tarkoitus on antaa omille joukoille aikaa miettiä aseiden laukaisua. Jos varoitus hyökkäyksestä saadaan muutamaa minuuttia aikaisemmin, niin silloin omille komentajille jää muutama minuutti aikaa todentaa mahdollinen hyökkäys.


Tuossa huippusotilaiden maailmassa jokainen raketin laukaisu voi merkitä yllätyshyökkäystä, joten sen takia heidän pitää saada kaikki mahdollinen tieto tästä raketista, jotta he voivat päätellä, onko mahdollinen vihollinen lähettänyt satelliitin radalleen, vai onko kohti tulossa taistelukärkiä. Toki esimerkiksi FOBS (Fractional Orbital Bombardment System) voidaan lähettää maata kiertävälle radalle niin, että se kiertää ensin muutaman kerran maapalloa, ja sitten vasta ylittää kohdealueen.


Tuollainen asejärjestelmä on sellainen, että sen avulla voidaan suorittaa yllätysisku, ja vaikka nämä järjestelmät on YK:n pyynnöstä kielletty, niin kuitenkin noita kieltoja tulkitaan hiukan eri tavalla, kuin mitä ihmiset yleensä tietävät. Eli FOBS:n toteuttamiseen vaaditaan vain suuritehoinen kantoraketti, joka jaksaa viedä kärjen Maata kiertävälle radalle. Ja uuden sukupolven FOBS aseet voidaan tietenkin palauttaa Maan pinnalle. Uusien kääpiö kokoisten avaruussukkuloiden lastitilaan voidaan asentaa ydinaseita, ja sitten nuo sukkulat voivat toimia ikään kuin äärimmäisinä ristelyohjuksina. Nuo aseet voidaan palauttaa hälytyksen jälkeen maahan, ja asentaa uudestaan rakettien kärkiin.


Ennakkovaroitusjärjestelmien sekä muiden tukijärjestelmien ongelma on siinä, että niiden tehtävänä on estää sotien syttymistä. Tai ainakin niin ydinasevaltiot haluavat ihmisten ajattelevan. Näitä järjestelmiä vastaan on kehitetty aseita, kuten kiertoradalla räjäytettäviä ydinaseita, joiden tehtävä on tuhota nimenomaan satelliitteja sekä elektronisia laitteita. Samoin suuritehoisia ECM-laitteita on kehitetty häiritsemään noita tukijärjestelmiä. Myös esimerkiksi tutkaan perustuvia tuhoamis-järjestelmiä, joissa äärimmäisen tehokkaita tutkia käytetään vastapuolen järjestelmien tuhoamiseen.


Jos megawattien teholla toimivat tutkat, jotka toimivat samalla aaltopituudella kohdistetaan esimerkiksi laivaan, niin silloin valokaari muuttaa kohteen kaasuksi. Radioaaltojen etu lasereihin nähden on se, että ne kimpoavat ionosfääristä, ja ne voidaan kohdentaa myös maalla oleviin kohteisiin. Maser (Microwave Amplification by Stimulated Emission of Radiation)  tekniikka tekee mahdolliseksi aseen kohdistamisen erittäin tarkasti, joten sitä voidaan käyttää myös yksittäisten ajoneuvojen eliminoimiseen.


Nämä aseet voivat oikeasti surmata ihmisiä jopa paksujen betoniseinien läpi, jos vain kohde kyetään paikantamaan ennen aseen käyttöä, ja käytössä on sellainen tekniikka, jolla voidaan luoda hyvin ohut radiosäde, joka sitten kohdennetaan kohteeseen esimerkiksi GPS:n antaman paikannustiedon perusteella. Uusinta uutta lienevät tietokonevirukset, joiden tehtävä on tuhota asejärjestelmien ohjaamiseen käytettävien tietokoneiden ohjelmistoja. Näiden järjestelmien kehittämistä perustellaan sillä, että  tukijärjestelmien tarkoitus on oikeasti kohdentaa ydinaseita, ja siksi ne kannattaa sodassa tuhota.

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/kolmas-maailmansota-uhkasi-syttya-tasan-35-vuotta-sitten-ydiniskuun-olisi-pitanyt-jo-ryhtya-yksi-mies-esti-taystuhon-ja-sai-moitteet/7088096#gs.xCnyZrI

Suhteita valtioiden välillä ei rakenneta päivässä

http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/suhteita-valtioiden-valilla-ei.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/suhteita-valtioiden-valilla-ei.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/suhteita-valtioiden-valilla-ei.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/suhteita-valtioiden-valilla-ei.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/suhteita-valtioiden-valilla-ei.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/suhteita-valtioiden-valilla-ei.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/suhteita-valtioiden-valilla-ei.html

Miksi Tseljabinskin ympäristössä on korkeita säteilyarvoja?

Majak 2009
(Wikipedia)

Kimmo Huosionmaa


https://sites.google.com/view/satelyarvotylittyneet/etusivu

Se että Tseljabinskissä on mitattu erittäin korkeita säteily pitoisuuksia on hyvin vakava juttu.  Tämä asia herättää hieman huolta, koska tuossa paikassa sijaitsee Tseljabinskin ydinjätteiden käsittelylaitos, missä on ennenkin sattunut onnettomuuksia.Itseasiassa tuossa paikassa on kaksi ydinmateriaalin käsittelyä suorittavaa laitosta, joista toinen on ydinjätteiden käsittelylaitos joka tunnetaan nimellä Majak, ja toinen taas on keskittynyt ydinaseiden kehittämiseen.


Tuo jälkimmäinen laitos on erittäin salainen, ja sillä ei ole muuta tekemistä Majakin laitoksen kanssa, kuin että Majak toimittaa sille materiaalia ydinaseita varten. Samoin Majakin epäiltiin joskus kylmän sodan aikaan olleen lähinnä ydinaseiden valmistamiseen erikoistunut laitos, jossa ydinreaktorien plutoniumia otetaan talteen aseiden valmistamista varten.


Tuo ydinaseisiin tarkoitetun korkearikasteisen  plutoniumin talteen otto tapahtuu sentrifugien avulla. Tuota menetelmää kutsutaan nimellä “keskipako erotus",  ja sen toimintamalli on sellainen, että sentrifugin päässä olevaan astiaan laitetaan ydinjätettä, mikä kuumennetaan hyvin korkeaan lämpötilaan, ja sitten tuota astian päästä otettua liuosta johdetaan kouruun, mistä se sitten johdetaan säiliöön. Tuossa prosessissa sitten voi tapahtua niin, että jos tuon sentrifugin nopeus kohoaa liian korkeaksi, niin silloin tuonne säiliöön ohjataan liian rikasta seosta. Ja tästä sitten on seurauksena ydinfissio.


Tämän  ilmiön epäillään olleen syynä erääseen maailman tuhoisimmista ydinonnettomuuksista. 1950-luvulla Majakin laitoksessa tapahtui onnettomuus, missä ilmeisesti liian nopeasti pyörivä sentrifugi aiheutti spontaanin ydinreaktion.  Tuo onnettomuus salattiin aikoinaan medialta, mutta puhutaan että se ei ollut ainoa ydinlaitos, missä on tällaista tapahtunut. Nimittäin tämän takia nuo tietokonevirukset, joita NSA  on kehittänyt esimerkiksi Iranin ydinohjelman vakoilua varten.


Noiden ohjelmien tarkoitus on tunkeutua Linux-käyttöjärjestelmän sisään, ja välittää tietoja sen toiminnoista. Nimittäin jos noiden ohjelmien avulla onnistutaan lisäämään sentrifugien pyörimisnopeutta, niin silloin kyseessä on tilanne, missä tuollainen rikastus yksikön sentrifugi alkaa tuottaa liian rikasta plutoniumia, ja tuloksena on sitten ydinräjähdys.


Kun keskustellaan tilanteesta, missä näitä sentrifugien nopeuksia on ilmeisesti säädetty, niin silloin mieleen tulee sellainen erikois sodankäynnin ohjelma, jota kutsutaan nimellä “Operation Merlin”, missä pyrittiin luomaan Linux käyttöjärjestelmää varten tehtyjä viruksia, jotka pyritään sulauttamaan käyttöjärjestelmään sen päivitysten mukana, ja sitä kautta ottamaan nuo järjestelmät hallintaan.


Tuon ohjelman kohteena olisi sitten valittu nimenomaan jälleen käsittelyä sekä rikastusta suorittavat ydinaseiden tuottamiselle tärkeitä laitoksia.sekä myös varsinaisten ydinreaktorien kiertovesipumput sekä myös itse reaktorit, joiden toimintaa voidaan tehokkaasti häiritä esimerkiksi laukomalla toistuvasti reaktorin hätäpysäytys järjestelmiä. Samoin nuo virukset voivat aiheuttaa kiina-ilmiön, eli reaktorin sydän voi sulaa, jos sen jäähdytysvesikierto katkaistaan.



https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/virallinen-raportti-venajalta-myontaa-viimein-sateilyarvot-ylitetty-lahes-tuhatkertaisesti-tseljabinskin-lahella/6665610#gs.h88TfbM

https://en.wikipedia.org/wiki/Closed_city

https://fi.wikipedia.org/wiki/Majak


https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Pohdintaa Preussin armeijan kenraalimajurista nimeltään Carl Philipp Gottlieb von Clausewitz sekä hänen ajastaan sekä pelosta (Pelko on hyvä aihe, millä voi aina ratsastaa, ja aina löytyy asia, mikä pelottaa jotain tahoa maailmassa).

Pelko on asia, millä voidaan aina tehdä vähän rahaa. Kun ihmisille tarjotaan turvallisuutta, niin samalla turvaa tarjoavat yritykset tienaavat miljoonia tai oikeastaan miljardeja dollareita tai euroja, kun ihmisille myydään turvatuotteita. Jotta linjakas länsimainen kuluttaja sitten saa kaiken haluamansa turvan, niin tietenkin hänellä pitää olla linjakas tietokone, joka sitten tietenkin pitää varustaa kahden vuoden erityisellä lisämaksullisella turvatakuulla ja virustorjuntaohjelmalla, joka sensuroi netistä kaiken sen, mitä tietokoneen omistajan ei katsota turva-alan yhtiöiden toimesta olevan soveliasta nähdä. Ja tuo erityinen vakuutus tietenkin otetaan siltä varalta, että ihminen sattuu pudottamaan tuon kalliin koneensa.


Eli kova pornografia lähtee tietenkin ruudulta tuolloin täysin, mutta tietenkin ase- tai sotilasalan yhtiöiden kotisivut ovat sellainen paikka, missä länsimaisen ihmisen toivotaan aina käyvän. Sieltä sitten saa tasokkaita pistooleita tai muita vastaavia aseita, joita voi sitten hankkia omaksi turvaksi, jotta henkilö voisi sitten kertoa kaikille varautuneensa jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen. Ja pelko sitten tietenkin myy myös poliittisissa puheissa, joissa vaaditaan lisää rajavalvontaa sekä poliisille lisää valtuuksia. Tietenkin pelolla tai pelo varjolla on hyvä sitten myös kutsua miehiä ylimääräisiin kertausharjoituksiin, joissa opetetaan sitä, miten ihmisen tulisi toimia joutuessaan sotaan.


Armeijan johto tietenkin hokee ikuista hokemaansa siitä, että juoksuhautoja vastaan hyökkäystä suorittavalla armeijalla tulisi olla vähintään kaksinkertainen miesylivoima vastustajaan nähden, ja tuolla lauseella eräs kenraali nimeltään Carl Philipp Gottlieb von Clausewitz (1780-1831) ainakin joidenkin väitteiden mukaan  perusteli sitä, miksi asevoimien pitää olla asevelvollisuuteen perustuvia, eli niissä olisi ammttisotilaita vain kouluttamassa sekä johtamassa joukkoja. Koska tavalliset miehet eivät saaneet palkkaa työstään sotilaina, niin silloin tietenkin voitiin olla varmoja, että he eivät kapinoisi Preussin johtoa vastaan.


Ja tietenkin "Preussilainen kuri" teki armeijasta sellaisen, että siellä ei kukaan rivimies ainakaan kovin hyvin viihtynyt, joten tuollainen malli sitten aiheutti sen, että kovin paljon haluja kapinointiin ei tavallisilla sotilailla ollut, joten siksi Preussin kuningas saattoi olla varma siitä, että hänellä oli aina ylivoima miehiä puolellaan. Tai ainakin hänen vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen eli vuonna 1832 julkaistussa tutkielmassa "Vom Kriege"väitetään joidenkin analyytikkojen mukaan lukeneen noin. Itse en tuota kirjaa ole lukenut, vaikka sen saa ostaa kirjakaupoista tai lainata kirjastosta, mutta sen nimiin ainakin on vannottu niin pitkään kun muistan.


Tuon kuuluisan sotateoreetikon ajatus oli se, että kun valtio kohtaa aseellisen hyökkääjän, niin ensin se lyö tämän joukot, minkä jälkeen suoritetaan vastaisku vastustajan tuhoamiseksi. Ja tuon vastaiskun takia pitää tietenkin olla suuri armeija, jotta hyökkäys voisi onnistua. En tiedä sitten mitä tällaisten väitteiden esittäjä on oikeastaan tarkoittanut, mutta kuitenkin Clausewitz loi aikoinaan absoluuttisen sodankäynnin käsitteen, missä tavoitteena on saattaa vihollinen puolustuskyvyttömäksi. Ja tuolloin käytettävässä metodologiassa ei saa tuntea moraalisia tai poliittisia rajoitteita. Vain sota itse merkitsee, ja päämäärän saavuttamiseksi mikä tahansa teko voidaan kokea oikeutettuna, mikä tietenkin tarkoittaa joskus hyvinkin moraalittomia päätöksiä, kuten vastapuolella rikoksia tehneiden henkilöiden värväämistä omiin joukkoihin.


Absoluuttinen sodankäynti eroaa totaalisesta sodasta siten, että  "Totaalinen sota on sodankäyntiä, jossa kotirintama mobilisoidaan suureksi osaksi tai kokonaan sodankäynnin jatkamiseksi tai laajentamaksi. Tällöin valtion poliittinen järjestelmä, yhteiskunta, talous, tuotanto ja siviiliväestö palvelevat valtion sodankäynnin päämääriä" (Wikipedia), se miten totaalinen sota sitten käytännössä eroaa absoluuttisesta sodankäynnistä tietenkin tarkoittaa sitä, että jälkimmäisessä tapauksessa ovat myös siviilikohteisiin suunnatut iskut ikään kuin oikeutettuja, koska tuolloin voi sodanjohto ajatella, että jokainen vastapuolella oleva ihminen on osa armeijaa. Tämä "kansan mobilisointi" sitten on ikään kuin antanut oikeutuksen Lontoon, Dresdenin tai Rotterdamin pommitusten kaltaisiin tekoihin sekä sitä kautta myös Hiroshiman ja Nagasakin tuhoamiseen ydinpommeilla. Eli tämän takia tätä ilmasta tulevaa terroria voidaan ajatella ikään kuin absoluuttisen sodankäynnin laajentamiseen niihin valtion osiin, jotka ovat vastuussa sotatarvikkeiden tuotannosta.

Mutta silti siviileihin kohdistuneet iskut ovat julma sekä brutaali teko, mutta uskoisin että herra kenraalimajuri Clausewitz olisi sitten myös pommittanut vastapuolen kaupunkeja, jos siitä olisi ollut hänelle hyötyä. Mutta tietenkään Clausewitz ei tuota pommitusta koskaan tehnyt, koska hänellä ei ollut ilmavoimia sellaisen tehtävän suorittamiseen. Mutta Britannian laivasto pommitti Kööpenhaminaa vuonna 1807, estääkseen Tanska-Norjan laivoja päätymästä Napoleonin käsiin, ja tuolloin kukaan ei nostanut syytettä siviileihin kohdistuneesta tulituksesta. Joten kai Clausewitz olisi tehnyt saman kuin tuo brittiamiraali teki tuolloin Napoleonin sotien aikana. Ajan hengen mukaan noista uhreista ei koskaan puhuttu mitään, mikä kertoo siitä, millainen asenne hallitsijoilla oli kansaa kohtaan. Tavalliset ihmiset kelpasivat työhön sekä sotaan, mutta muuten he olisivat olleet vain painolastia eräänlainen "tarpeellinen paha", jota oli pakko sietää, jotta viljat saatiin kerättyä pelloilta sekä miehiä armeijaan. Mutta muuten kansa aiheutti kuninkaalle vain päänsärkyä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Absoluuttinen_sodank%C3%A4ynti


Tuo kuuluisa  "Clausewitzin malli" tietenkin viehätti esimerkiksi Preussin johtoa ja myöhemmin Saksan keisaria, joka ajatteli käyttää tuota asevelvollisuutta urkintaa varten luotuna koneistona, jonka avulla hänen salainen palvelunsa urkki tietoja kaikista asioista, jotka saattaisivat kiinnostaa Keisaria, mikä tarkoitti sitä, että häntä vastaan suunniteltuja attentaatteja sitten piti noiden poliisimiesten ilmoitella esimiehilleen, eli tuo tietenkin oli käytäntö myös muualla, joten sinänsä tässä asiassa ei ollut mitään ihmeellistä. Se että kansalla olisi mitään valtaa tuolloin Clausewitzin elinaikana oli puhdasta utopiaa. Kenraalimajuri Clausewitz oli kasvatettu niin, että yksinvaltius oli hänelle itsestäänselvyys, ja mitään muuta hallintomallia ei koskaan edes ollut olemassakaan. Hän oli väline, jonka elämän tarkoitus oli palvella kuningastaan ja täyttää tämän tahtoa ilman käskyjen oikeutuksen kyseenalaistamista, ja tuo oli vienyt kyseisen miehen pitkälle Preussin armeijassa.


Valtio oli tehty palvelemaan hallitsijaa ja muuta mallia kuin yksinvaltius ei tietenkään missään ollut. Jos joku oli muuta mieltä asiasta, niin hänet sitten saatettiin moisten utopioiden takia mestauslavalle, koska tuolloin ei tullut kuuloonkaan, että kansa saisi päättää itse omista asioistaan. Valta kuului tuolloin kuninkaille, ja mistään äänestämisistä ei tietenkään voinut edes puhua. Ja tietenkin asevelvollisuusarmeija on siitä hyvää vaihtoehto, että siinä sotilaat voivat tehdä muuta työtä sen ajan, kun valtio ei ole sodassa, koska ammattisotilaiden ylläpito on yhteiskunnalle melko kallista, joten asevelvollisuusarmeija perustuu ajatukselle, että ammattilaiset kouluttavat sekä johtavat reserviläisiä kun tarve suuren armeijan käyttöön tulee.


Clausewitz on hahmo jonka ajatuksia toistetaan sekä asevoimissa että liike-elämässä, vaikka ilmavoimat sekä ydinaseet ovat vieneet hänen malliltaan pohjaa pois. Hän on kuin joku ikoni, jonka sanomisia toistellaan mantran tavoin kaikkialla. Toisaalta Clausewitzin aikaan ei myöskään esimerkiksi konekivääreitä ollut kehitetty tai ainakaan ne eivät tuolloin olleet vielä yleisessä käytössä, ja nuo aseet sitten saivat yhdessä tykistön kanssa aikaan verilöylyn Ensimmäisessä Maailmansodassa. Toisen Maailmansodan aikana kehitettiin uuden ajan massatuhoase, jota vastaan eivät sotilaat voineet suojautua kunnolla. Tietenkin ydinaseita vastaan voidaan suojautua rakentamalla syviä bunkkereita, mutta jos joukot sijoitetaan bunkkeriin, niin ne eivät silloin pysty taistelemaan maan pinnalla. Ydinase on massatuhonnan ylin aste, ja sen käyttö on erittäin helppoa.


Tarvitaan vain pari miestä, jotka saavat pommikoneen ilmaan, ja jos he sitten pudottavat tuon aseen joukkojen päälle, niin nämä kohteena olevat miehet muuttuvat välittömästi kaasuksi. Tuon takia näitä aseita on hankittu eräiden maiden arsenaaliin, koska sotaa seuraa aina tilanteita, missä kaikki joukot eivät haluakaan kotiutua. Ja tietenkin koska sodassa on jokaisella miehellä  mahdollisuus hankkia aseita, niin silloin tietenkin on myös kapinan vaara suuri, joten ydinaseiden avulla voidaan kapinoivat joukot pyyhkiä pois kartalta muutamassa sekunnissa, ja tuolloin valtion johto tarvitsee vain muutaman uskollisen miehen, jotka sitten ovat valmiit käyttämään noita aseita.


Se sitten tietenkin aiheuttaa kaksijakoisen suhtautumisen ydinaseisiin. Eli niitä pidetään tietenkin aivan välttämättömänä asiana niiden valtioiden taholta, jotka ovat noita aseita hankkineet, mutta kuten vetypommin kehittäjä Dr. Edward Teller aikoinaan sanoi tai ainakin hänen väitetään sanoneen, niin "jos valtio haluaa paljon hankaluuksia niin silloin niiden kannattaa hankkia ydinaseita (If you want to make troubles for some nation nuke em). Tuolla asialla Teller tarkoitti sitä, että ydinaseiden valmistaminen on erittäin kallista, koska uraania esimerkiksi luohitaan niin kauhean syvältä, mutta tietenkin ydinaseiden turvallisuus on erittäin tärkeä asia, ja jos valtio valmistaa helposti liikuteltavia taktisia ydinaseita, niin silloin tietenkin ydinaseita voidaan yrittää kaapata  terroristien haltuun. Eli aina kun kärki on poissa tukikohdastaan, niin silloin se voi joutua hyökkäyksen kohteeksi.


Vaikka korkeasti radioaktiivinen plutonium aiheuttaa syöpää, ja tappaa ihmiset, jotka eivät ole varustautuneita tarpeellisilla suojaimilla, niin joku kiihkoilija voi silti yrittää ottaa ydinkärkien plutoniumia haltuunsa, ja rakentaa siitä joko jonkun "tykkilaitteen" tai sitten hän voi käyttää tuota plutoniumia "likaiseen pommiin", mikä tarkoittaa dynamiitin ympärille asetettua plutonium-jauhetta.Ydinaseissa käytettävä plutonium on erittäin radioaktiivista, joten sen takia esimerkiksi torjuntaohjukset löytävät kohteensa geiger.mittarien avulla, ja samalla tavoin tuon aineen ainakin toivotaan löytyvän tullissa, mutta jos plutonium upotetaan kullalla päällystettyn vesiastiaan, niin silloin saattaa käydä niin, että tuollainen ase läpäisee tullin.

https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/

Ydinasepolitiikka on monimutkaista toimintaa, mikä heijastuu sekä valtion sisä- että ulkopolitiikkaan

B-1B pommikone Tyynenmeren yläpuolella

Valtion turvallisuus on erittäin tärkeä asia, ja sen vuoksi jotkut maailman valtiot ovat rakentaneet suojakseen mittavan määrän ydinaseita. Kun puhutaan siitä, mitä ydinaseet merkitsevät kansainvälisessä politiikassa, missä länsimaissa vaaditaan yhä useammin epädemokraattisiksi julistettujen hallitusten murskaamista sekä demokratian levittämistä ristiretkien malliin, niin unohdetaan se, että noissa " valtion demokratisoitumiskehityksen" aloittamisen nimissä aloitetuissa sotilaallisissa operaatioissa tietenkin kuolee myös länsimaisia sotilaita, niin silloin tietenkin on länsimaiden etuna se, että joillakin kansainvälisen politiikan murheekryyniksi muuttuneilla valtioilla olisi käytössään ydinaseita.


Tuolloin näet voidaan hyökkäyksen perumisen syyksi ilmoittaa se, että tuon valtion epäillään käyttävän ydinaseita, jos sinne hyökätään. Tällaisen "murheenkryyni-valtion" tuntomerkkinä on se, että kyseinen valtio ei pidä missään nimessä tärkeänä, että se edes yrittäisi noudattaa YK:n sille asettamia ehtoja. Jos valtio sitten oikeassa elämässä päättää olla välittämättä siitä, että mitä se on sopinut jossain kansainvälisillä foorumeilla, niin silloin tuloksena on arvovaltatappio kaikille, jotka ovat näitä sopimuksia valmistelleet. Kiinan ja USA:n suhteiden kannalta tietenkin kaikkein parasta on se, että Kiinan vierestä löytyy valtio joka aidosti on välittämättä kansainvälisistä sitoumuksistaan sekä polkee ihmisoikeuksia todella räikeästi.


Silloin Kiinan poliittiset vangit eivät ole niin kovin paha asia, kun USA:n teollisuus tietenkin haluaa hyödyntää tuon maan tarjoamia mahdollisuuksia tuottaa tuotteita halvalla. Mutta tietenkin poliittiset vangit ovat kiusallinen asia Washingtonin poliitikoille, jotka haluavat tuoda kaikkialla esiin omia demokraattisia ajatuksiaan. Joten tuolloin olisi hyvä, että tuollaisen poliittisia vankeja pitävän valtion vieressä olisi sellainen "kontrasti-valtio", johon voidaan viitata sanomalla, että "siellä asiat ovat vieläkin huonommin". Samoin jos kansainvälisellä poliittisella kentällä ei mitään sen suuremmin tapahdu, niin silloin tiedotusvälineet saattavat kiinnostua esimerkiksi joidenkin johtavien poliitikkojen yhteyksistä Ku Klux Klaniin, tai siitä että teettääkö joku yhtiö vaikka vaatteita poliittisilla vangeilla, joita Pohjois-Koreassa pidetään kuulemma samoissa oloissa kuin Auschwitzin vankeja. Samoin se että teetetäänkö noita tuotteita lapsilla tai saako työläinen muuten mitään palkkaa työstään voi alkaa kiinnostaa joitakin tiedotusvälineitä. Samoin tässä sitten taas muistutan siitä, että jos valtiolla ei ole esimerkiksi lapsityövoimaa koskevaa lainsäädäntöä, niin silloin tietenkin tuota lakia on hyvin vaikeaa rikkoa.


Erityisen ikävä tilanne on tietenkin Kiinalle sekä USA:lle, jotka haluaisivat oikeastaan jo normalisoida omat suhteensa, mutta kun niiden välissä on tuollainen pieni valtio, jonka johto ei oikeastaan välitä siitä, mitä siellä YK:ssa on tullut allekirjoitettua. Tietenkään Etelä-Korea ei varmasti halua sotaa omalla alueellaan tai Korean niemimaalla, koska se sitten tietäisi suuria tuhoja tuossa maassa. Kuitenkin tilanne joka kiristyy tuolla alueella on myös USA:lle hyvin ikävä, koska se on hankkinut useita liittolaisia tuolta alueelta varsinkin Kylmän sodan aikaan. USA tarvitsee tuota liittolaisten verkostoa oman strategisen ydinisku-valmiutensa ylläpitämiseen, ja samasta syystä sen johto kantaa huolta siitä, että jos joku valtio sitten luisuu Kiinan tai Venäjän etupiiriin, koska tuolloin Venäjän ilmavoimat saisi sijoitettua tuohon maahan omia strategisia pommikoneitaan sekä ristelyohjuksiaan, joiden avulla se kykenee uhkaamaan USA:n rannikoilla olevia kohteita tehokkaasti.

Ja tuo asia sitten saa aikaan harmaita hiuksia Washingtonissa, koska tietenkin nuo liittolaiset odottavat saavansa USA:lta ase- ja muuta sotilaallista apua, jos niillä tulee sitten kahnauksia naapurivaltioidensa kanssa. Tämän takia sitten joukko amerikkalaisia joutuu aina välillä lähtemään toiseen valtioon kauas meren taakse käymään toisten aloittamia sotia. Mutta samalla tietenkin pitää muistaa se, että jos USA jättää liittolaisensa pulaan, niin se saattaa merkitä sen luisumista Venäjän etupiiriin. Tietenkään USA:n johto ei varmaan ole koskaan kertonut sitä, miksi sen joukot ovat niin kovasti kiinnostuneita Väli-Amerikan joutumisesta sosialistien hallintaan. Syy tähän on se, että jos Venäjä voisi saada noista pienistä valtioista stabiileja liittolaisia itselleen, niin se voisi sitten sijoittaa esimerkiksi strategisia pommikoneita näihin valtioihin, ja sieltä ne voivat suorittaa nopeita iskuja USA:n eteläiselle rannikolle sekä Kaliforniaan.


Mutta toki se voisi tuoda alueelle myös erittäin tehokkaita mobiilialustoille sijoitettavia SS-25 "Topol" (NATO:n koodinimi "Sickle") ydinaseita, joiden lentoaika kohteisiin on tuolloin erittäin lyhyt. Jo Kylmän Sodan aikaan oli ajatuksia siitä, että Neuvostoliitto toisi Kuubaan SS-20 "Saber" IRBM- ohjuksia, jotka olivat erittäin  liikkuvia taistelukentän aseita, joiden tuhoaminen olisi paljon vaikeampaa kuin 1960-luvun alkupuolen ydinaseiden. jotka käyttivät nestemäisiä polttoaineita. SS-20 ja siitä kehitetty SS-25 käyttävät rakettiin varastoitavaa kiinteää polttoainetta, joten ne eivät tarvitse samanlaisia huolto-installaatioita kuin nuo vanhemmat ohjukset, joten niitä voidaan siirrellä tuolla saarella hyvin nopeasti paikasta toiseen, olettaen tietenkin että nuo aseet tuodaan Kuubaan. Mutta kansainvälinen ydinaseita koskeva kriisi tietenkin on myös omalla tavallaan Washingtonin poliitikoille mieleen.


Ulkoiseen viholliseen on helppoa kiinnittää huomiota, jotta sisäpolitiikka sitten jäisi lehdistössä vähemmälle huomiolle. Tällä tarkoitan kaiken maailman Ku Klux Klaneja, joiden jäsenten mielestä ampuma-aseet kuuluvat tietenkin amerikkalaiseen kotiin samalla tavoin kuin ruuvimeisseli tai tehosekoitin. Samoin tietenkin tiettyjen tahojen rasismiin voidaan kiinnittää vähemmän huomiota, jos jossain Korean niemimaalla sitten vedetään kovia piippuun. Ja tietenkään ydinasevaltion kimppuun ei samalla tavalla voida käydä, joten sen takia hyökkäys tuohon "maailman epädemokraattisimpaan maahan" ei tule kysymykseen. Samoin noiden Kim Jong Unien takia esimerkiksi USA:n sotateollisuus saa valtavia aseita koskevia tilauksia. Joten tietenkin tuota miestä voidaan ajatella siltä kannalta, että hän varmasti on toiminnallaan pelastanut useiden upseerien virat sekä Etelä-Koreassa että USA:ssa, koska tuolloin voidaan tietenkin asevoimien kovaa koulutusta sekä suurta kokoa perustella kaikelle kansalle.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Mikäli joku maa on rakentanut ydinaseisiin tarvittavan tekniikan valmiiksi, niin se kykenee ottamaan nämä välineet uudelleen käyttöön hyvin nopeasti

Iran on uhannut, että se irtisanoo sopimuksen, mikä koskee ydinaseen kehitystä sekä maan siirtymistä ydinaseita omistavien valtioiden yhä kasvavaan joukkoon. Ja tässä sitten voidaan suoraan sanoa, että jos joku valtio on kerran rakentanut tuon aseen tuotantoa varten infrastruktuurin, niin silloin se voi melkein välittömästi valmistaa kaikki nämä laitokset uudelleen, vaikka se kerran olisi nämä installaatiot purkanut. Kun keskustellaan siitä, millainen tuon valtion asema olisi ensimmäisen ydinkokeen jälkeen, niin tietenkin se on voinut toimia niin, että tuolla valtiolla olisi useita tuon testi-yksikön kaltaisia räjähteitä hallussaan, ja tuolloin jos ydinpommi räjähtää, niin noita aseita olisi valmiina välittömästi tehtävää iskua varten.


Mikäli pommi olisi "fiisu", niin silloin tietenkään ei vahinkoa tulisi, koska tuolloin aseen räjäyttäminen ei näkyisi sitten erilaisissa sensoreissa. Mutta kun ensimmäinen koeräjäytys on tehty, niin silloin seuraa se, että kyseinen valtio saattaa kohdata pakotteita tai sen laboratorioihin saatetaan iskeä, joten tuon ensimmäisen ydinkokeen jälkeen pitää tuota iskuvoimaa olla käytettävissä mahdollisen ennaltaehkäisevän iskun varalta.


Kuitenkin ydinaseen leviäminen myös maihin, jotka suhtautuvat länsimaihin vihamielisesti on osa tämän päivän politiikkaa, ja uskoisin että Iran sitten saa ehkä apua ydinaseen kehittämiseksi Pakistanista, joka myös on islamilainen valtio. Eli varmaan myös Pakistanista löytyy ihmisiä, joiden mielestä "uskonveljiä" täytyy auttaa tämän aseen kehittämisessä. Mutta tietenkin aina voidaan sanoa se ikuinen hokema, jonka mukaan "jokaisella valtiolla on oikeus puolustaa itseään" ja hankkia tätä tehtävää varten ydinaseita, jos ne katsovat niitä tarvitsevansa.


Tällöin kuitenkin täytyy todeta se, että jotkut valtiot ovat ottaneet oikein asiakseen rikkoa ihmisoikeuksia ydinaseiden suojissa piileskelen. Ja se sitten varmasti aiheuttaa epävakautta kansainvälisessä politiikassa. Nimittäin jos ydinaseiden käyttöä sekä kehitystä ajatellaan massatuhon näkökulmasta, niin tietenkin pieni armeija hyötyy niistä paljon enemmän kuin iso armeija hyötyy. Ja tietenkin ydinase näyttää paremmalta televisiossa kuin kemiallinen ase, koska ensin mainitun kohdalla sen kehittämistä voidaan perustella esimerkiksi tarpeella tuhota vihollisen varikoita tai sen komentobunkkereita, joita varten on kehitetty maan sisään tunkeutuvia ydinkärkiä. Neutronipommia eli ERW-asetta (Enhanced Radiation Weapon)  on vastustettu sen vuoksi, että se jättää rakennukset pystyyn sekä taistelussa tarvittavan materiaalin vahingoittumattomaksi mutta surmaa ihmiset.


Tuon aseen kehittämistä perusteltiin kuitenkin ihmisille sillä, että se toimisi muiden ydinaseiden nallina, joka siten räjäyttää suurempia vetypommeja. ERW-ase on tietenkin hyvin pienikokoinen, ja sitä on markkinoitu myös erikoisjoukkojen käyttöön tarkoitettuna välineenä, jonka nämä sotilaat sitten voivat soluttaa vihollisen esikuntaan ja räjäyttää sen siellä. On myös kehitteillä niin sanottu "fiisupommi" tai "kynttiläpommi", jossa ydinfissio kestää useita tunteja, ja jonka teho perustuu uhtaaseen sätelyyn. Eli kun tämä ydinase laukeaa, niin se luo jollekin alueelle pitkä-aikaisen mutta hyvin tarkasti määritetyn säteilyvyöhykkeen, jonka läpi ei sitten millään tankilla ajeta.


Siinä tuon pommin radioaktiivinen materiaali fissioituu melko hitaasti, jolloin se kehittää sätelyä pidempään kuin normaali ydinase, ja tuo ase voidaan pudottaa vaikka vihollisen komentokeskuksen katolle, jonka jälkeen se laukeaa. Sitten radioaktiiviinen materiaali muuttuu nesteeksi, ja tuo massa alkaa vajota maan sisään, jolloin nestemäisessä tilassa oleva ydinmateriaali polttaa tiensä auki mihin tahansa bunkkeriin. Tai tuollaiset alle kilotonnin tehoiset taistelukärjet mahdollistavat kirurgiset iskut vihollisen asemiin. Kun ydinaseita sitten on päätynyt myös muiden kuin länsimaisten toimijoiden käsiin, niin silloin kynnys niiden käyttöön on laskenut.


Samoin ydinaseen sekä konventionaalisen aseen välinen ero on hämärtynyt, kun nykyään puhutaan myös niin sanotusta "alikriittisestä kärjestä", missä ydinfissio saadaan aikaan puristamalla radioaktiivista kappaletta räjähteellä.Tuollaisten ydinaseiden kehittäminen tietenkin saa aikaan sen, että konventionaalisen ja ydinaseen ero hämärtyy, ja myös riski noiden aseiden käytöstä esimerkiksi terroristien koulutuskeskuksia tai niiksi väitettyjä installaatioita vastaan kasvaa.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Miksi Pohjois-Korean tilanne on niin kamalan monimutkainen?

Pohjois-Korean MIG-29 "Fulcrum"
Wonsanin ilmailufestivaaleilla

Pohjois-Korea on taas osoittanut halunsa ryhtyä avoimeen konfliktiin USA:n kanssa, ja esimerkiksi kertonut maailmalle, että sillä on suunnitelmia Guamin valtaamiseksi. Kun tuota Pohjois-Korean tilannetta katsotaan tarkasti, niin tuolla uhittelulla on ainoastaan sellainen tarkoirtu, että tuon maan johto haluaa käyttää ulkoista konfliktia oman nahkansa sekä asemansa tukemiseksi. Mutta kun taas asiaa tarkastellaan esimerkiksi USA:n kannalta, niin tietenkin tällaiset uhat palvelevat sen sotatarviketuotantoa erittäin hyvin, ja tietenkin näiden "rosvovaltioiden" muodostaman uhkakuvan takia esimerkiksi ABM (Anti Ballistic Missile)-ohjelmat saavat tukea USA:n liittovaltiolta.


Samalla kuitenkin voidaan kysyä, että mitä varten USA älähtää jokaisesta uudesta ydinaseita kehittävistä valtiosta, ja kuitenkaan sen poliittinen johto ei koskaan tee mitään noiden perinteisten supervaltojen toimesta rakennettujen ydinaseiden takia. Eli tuo kysymys on siitä, että miksi myös muilla valtioilla, kuin YK:n pysyvillä jäsenmailla ei saisi olla hallussaan ydinaseita? Ja samalla tietenkin voidaan miettiä sitä, että kuinka kehittynyt tuollainen supervallan hallussa oleva ydinase sitten oikeastaan onkaan? Pelkkä ydinpommi ei tietenkään riitä muuta kuin oman kansan pelotteluun. Eli periaatteessa tuollainen "poliisikäyttöön" tehty ydinase voidaan asentaa vaikka Pjongjangin Juche-tornin huipulle, ja sillä tavoin Kim Jong Un voi sitten pitää valtaa itsellään.


Tuolloin tällä miehellä olisi hallussaan ydinaseen laukaisin, ja jos tuolla pääkaupungissa aletaan kapinoida, niin hän voisi sitten mennä bunkkeriin piiloon, ja laukaista tuon aseen pääkaupungissaa. Mutta uuden sukupolven ydinaseet ovat todella kehittyneitä paitsi laukaisimien että kuljetusvälineiden osalta. Nämä aseet kuljetetaan kohteeseen nopeilla taktisilla rynnäkkökoneilla kuten SU-27 sekä F-15 ja tietenkin tässä voidaan kertoa sellainen asia, että kukaan oikea sotilas ei varmaan paljasta parhaita mahdollisia valttejaan, joten esimerkiksi STEALTH-teknologiaa käyttäviä risteilyohjuksia voidaan tietenkin myös välillä irrottaa niitä kuljettavista lentokoneista, ja sitten nämä ohjukset ikään kuin partioivat itsenäisesti, eli nämä aseet ovat oikeastaan vain pieniä robottilennokkeja, jotka voidaan tankata ilmassa samaan tapaan kuin muutkin suihkukoneet, ja sen takia nuo aseet ovat äärettömän vaarallisia.


Nämä uuden sukupolven tekoälyllä varustetut aseet voivat partioida jonkun valtion ilmatilassa, ja käydä välillä tankkaamassa ilmatakkauskoneista. Ja se riski mikä tuollaisiin aseisiin liittyy on se, että niiden toiminta perustuu "kuolleen miehen kytkimeen", eli jossain on radio, mikä lähettää noille aseille jatkuvasti "kaikki kunnossa merkkiä", ja jos tuo aseen omistaja-valtio sitten asettaa asevoimansa ylimpään mahdolliseen valmiuteen, niin silloin tietenkin se ilmoittaa sen valtion, joka aikoo hyökätä. Jos tuon aseen tietokone ei saa ilmoitusta siitä, että tuo hätätila on purettu, ja tuo "kaikki kunnossa signaalia" lähettävä radioantenni ei sitten lähetä signaalia, niin silloin tuo asejärjestelmä voi lähteä hyökkäämään tuohon kohteeseen, jos niiden kärjille on syötetty kohteet, jotka halutaan tuhota. Kuitenkin pohjois-Korean tilanne on hyvin mutkikas, koska tuollainen valtio tietenkin hyödyllinen niille, jotka haluavat sijoittaa rahaa asevarusteluun.


Pohjois-Korea on osoittanut olevansa arvaamaton valtio, joka on valmis avaamaan tulen milloin sen johtoa sattuu huvittamaan, ja tietenkin Internet on sitten pakottanut myös tuota hyvin suljettua valtiota avautumaan ulkomaailmaan, ja kuitenkin sen johto on jatkuvasti pannut toimeen määräyksiä, joita ei voida kutsua miksikään muuksi kuin äärimmäiseksi diktatuuriksi. Kuitenkin jos Kim Jong Un saa provosoitua konfliktin, niin hän voi sitten ikään kuin myydä nahkansa kalliisti, ja laukaista Taepodong-ohjuksiaan Japaniin, Etelä-Koreaan sekä Alaskaan ja ehkä myös Venäjälle sekä Kiinaan. Näet tuollaisella joka suuntaan tapahtuvalla ydinhyökkäyksellä voisi olla tuon valtion johtajien mielestä sellainen vaikutus, että sen avulla sitten voidaan suurvallat usuttaa toistensa kimppuun.


Tuon valtion johto on äärimmäisen tarkka asemastaan, joten siksi se haluaa luoda paljon ulkoisia vihollisia, joiden avulla se voi sitten eristää omaa kansaansa muusta maailmasta. Se että Pohjois-Korean ihmiset eivät halua kapinoida johtuu siitä, että heille reaalisosialismi tai tarkemmin sanottuna Juche-sosialismi, joka takaa Kimien perheen vallan tuossa maassa on itsestäänselvyys. Kim Jong Unin kabinetin perustelu äärimmäiselle sensuurille on se, että jos ihmiset eivät tiedä muusta järjestelmästä, niin he eivät muutoksia tuon maan oloihin osaa kaivata.


Juche-sosialismi on oikeastaan keskiaikaisen feodaalijärjestelmän uusi nimi, ja siinä ainoastaan valtion johtajalla on oikeus tehdä mitään ehdotuksia valtiota koskeviin päätöksiin. Tuolloin hän on ikään kuin uusi versio jostain 1300-luvun kuninkaasta, joka hallitsi täysin välittämättä mistään muusta kuin itsestään ja ehkä joissain tapauksissa perheestään. Tietenkin tämä tilanne aiheuttaa sen, että valtion johtaja on tuossa mallissa hyvin vihattu, ja tämän takia voidaan sanoa, että Pohjois-Koreaa hallitaan pelolla, joka luodaan ydinaseiden avulla.

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/pohjois-korea-soimasi-trumpia-jarjettomaksi-vain-voimankaytto-toimii-trumpia-vastaan/6531286#gs.iAnAugg


https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Pohjois-Korean ydinaseen aiheuttama uhka voi kohta yltää myös Suomeen asti.

Yonbuyon ydintutkimuskeskus
Pohjois-Koreassa

Pohjois-Korean ohjuskoe sekä ydinohjelma ovat varmasti aiheuttaneet keskusteluja maailmalla, koska nyt eräällä maailman suljetuimmista maista on käytössään ydinase, jolla se kykenee uhkaamaan jopa Suomea. Kyseinen uhka on todellinen mikäli tuosta aseesta saadaan sen verran pitkälle kantava, että sen toimintasäde yltää maahamme, tai ehkä Kim Jong-Un aikoo sitten saada ohjuksensa peiton yltämään Pietariin asti. Pohjois-Korean Taepodong-II ohjus ei ole mitenkään helposti torjuttavissa kineettisen energian THAAD-ohjuksella, vaan tuo ase on hyvin pitkä sekä hoikka, eli siinä saatetaan käyttää tuota paljon puhuttua “tykkilaitetta” (“cannon device”), jossa kaksi tai useampia plutoniumin kappaleita painetaan toisiaan vasten hyvin ohuessa putkessa, ja ehkä niitä pidetään erossa toisistaan nailon tulpilla. Ja jos tuo ase sitten sälytetään vaakatasossa ja nuo nailon-kappaleet ovat tyhjiössä, niin silloin ei ennenaikaisesta tai spontaanista räjähdyksestä ole pelkoa.

Tuon aseen toiminta on sellaista, että RDX-räjähde työntää nuo plutoniumin palaset toisiaan vasten nailonin läpi. Ja tietenkin tuon tykkilaitteen ympärillä voisi olla litiumia, joka sitten saa aikaan tehonlisäyksen, eli muuttaa tuon aseen vetypommiksi. Vaikka “tykkilaitetta” pidetään ehkä paljon vaarallisempana käyttäjilleen kuin imploosio- eli sortumis-menetelmään perustuvaa ydinasetta, jossa räjähdesegmentit painavat plutoniumista tehtyä onttoa palloa kasaan sen keskustassa olevaa plutoniumin kappaletta vasten, niin kuitenkin “tykkilaite” eli “Hiroshiman pommin” kopio kuitenkin on riittävä varuste, jotta Pohjois-Korean johto saa siitä haluamansa pelotteen, minkä turvin se voi jatkaa omaa massatuhoase-ohjelmaansa sekä pitää valtaa hallussaan seuraavat sata vuotta.

Kun tuota Pohjois-Korean ydinase-ohjelmaa sekä erityisesti sen ydinpommeja sekä ohjuksia tarkastellaan lähemmin, niin niistä voidaan sanoa aivan hyvin, että nämä välineet vaikuttavat hiukan alkeellisilta, mutta ne kuitenkin toimivat, mikä riittää Kim Jong-Unille. Ja tuon aseen kohdalla voidaan sanoa, että se on samalla tarkoitettu hänen omaksi turvakseen. Pohjois-Korean pääkaupungin Pjongjangin alla on ilmeisesti ydinmiina, jolla sitten tuon valtion johto voi räjäyttää itsensä sekä muut kaupungissa olevat ihmiset, jos siellä sattuu joku mellakka, mitä tuon maan armeija ei kykene tukahduttamaan.

Tuolloin voi valtionjohto turvautua äärimmäisiin menetelmiin, jotta sen ei tarvitse vastata yhtään mistään teoistaan. Tai sitten nuo valtion johtajat marssivat johonkin lentokoneeseen, ja sitten kun he lennähtävät pois Pjongjangin ilmatilasta, niin he voivat räjäyttää kyseisen aseen, jonka tuhovoima voi olla vaikka kuinka suuri.  Kun tuon valtion ydinohjelmaa ajatellaan, niin siihen liittyy hyvin paljon sellaisia asioita, mistä voidaan hiukan keskustella. Esimerkiksi mistä Kim Il-Jong sai sai aikoinaan tuohon aseeseen tarvittavan uraanin, jolla hän valmisti tarpeeksi plutoniumia tuohon pommiin, mistä on tullut koko Aasian suurin päänsärky.

Tuohon Pohjois-Korean ydinohjelmaan liittyy sellainen teoria, että jotkut länsimaat ovat sille antaneet tälle maalle tietoja siitä, miten tuo ydinase oikeastaan tehdään toimivaksi. Tällä tavoin voisi sitten joku yrittää peitellä omia aseohjelmiaan, kun Pohjois-Korean tekemät ydinkokeet peittävä tällaisen toiminnan mediassa. Itse en tätä kyllä aivan varmasti usko, mutta kuitenkin tuon valtion valmistamien ydinpommien ikään kuin yllätyksellinen tulo maailmanpolitiikkaan varmasti on hyvin kiinnostavaa toimintaa.

Se miten tuo valtio onnistui salaamaan kyseisen ohjelman, vaikka ydinaseen valmistaminen vaatii valtavan teollisuuslaitosten ryppään, niin silti tuo koe tehtiin vähän yllättäen, Eli miten tuo maa voi salata esimerkiksi rikastuslaitosten olemassaolon, jotta se sitten saisi aikaan sellaista 12-prosenttista HEU:ta (High Enriched Uranium), mikä tarkoittaa sitä Uraani-235- pitoisuutta, mistä voidaan tai mistä kannattaa  sitten lähteä jalostamaan reaktorin kautta sellaista Plutoniumia, mitä voidaan käyttää ydinaseiden valmistamisessa.

Tuollainen rikastusyksikkö on kilometrien mittainen, ja siinä käytetään valtavia sentrifugeja sekä myös kemiallista erotusta, missä uraania sidotaan fluoriin, joka muodostaa uraaniheksafluoridia, jolla tuota erittäin syvällä olevaa maailmankaikkeuden raskainta luonnollista alkuainetta erotetaan muusta malmista. Samoin uraania on maaperässä todella vähän, ja sen kaivaminen vaatii kilometrien syvyisiä kaivoksia, joten miksi tuota kaivosta sekä rikastuslaitosta ei oltu nähty mistään satelliitista? Vaikka tuon valtion ydinreaktori tai tarkemmin sanoen sen koereaktorin sisään jätetty polttoaine sitten olisi jäänyt muuten huomaamatta, niin tuon aseohjelman tukijärjestelmät sitten varmasti olisivat herättäneet huomiota. Tuota reaktorin korkeasti radioaktiivista polttoainetta ei varmaan aivan huomaamatta siirrellä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Yongbyon_Nuclear_Scientific_Research_Center

Tietenkin USA:aa syytetään aina siitä, että sen tapa toimia muiden maiden ydinaseita vastaan on vähän liian suoraviivainen, eli kaikki tuon maan kilpailijat saavat vastaansa pakotteita, niin kuitenkin on hyvin erikoista, että tuo Pohjois-Korean Yongbuyn reaktori sitten kuitenkin jätettiin aikoinaan ydinaseneuvottelujen jälkeen panostettuun tilaan, missä se oli helppo ottaa käyttöön uudelleen. Kun satelliitti sitten vuonna 2013 havaitsi voimalassa eli sen jäähdytys sekä turbiini-yksiköissä päästöjä oli liian myöhäistä. Reaktori tuotti jo täydellä teholla plutoniumia, jota Pohjois-Korea käytti ensimmäisten ydinpommiensa valmistamiseen, mutta se varmasti halusi laajentaa plutoniumin valmistamiseen käytettävää kapasiteettia, kun tuon koereaktorin tuotantomäärät olivat ehkä varsin pienet.

Yongbyun laitoksen 5 MW reaktorin valmistaminen aloitettiin jo vuonna 1986 ja kriittiseksi se saatiin vuonna 1986, jolloin sitten myös reaktorin sydämen radioaktiivisuus kohosi valtavan korkeaksi. Reaktorin toiminta keskeytettiin välillä vuonna 1994, mutta reaktori sitten avattiin uudelleen vuonna 2009. Yongbyon alueella on myös 1963 toimintansa aloittanut Neuvostoliitosta hankittu IRT-2000 reaktori, joka tuottaa sädehoitoon vaadittavia isotooppeja, ja ehkä osa ydinaseen valmistamiseen vaadittavasta plutoniumista on ehkä peräisin tuosta laitoksesta.  Kun Pohjois-Korea sai valmistettua kevytvesireaktorin, niin sitten tietenkin tätä asiaa perustellaan rauhanomaisella sähköntuotannolla. Kun sanotaan että kevytvesireaktori ei kykene tuottamaan ydinaseplutoniumia, niin silloin puhutaan normaalista aseohjelmasta, mutta jos valtion on pakko tuota korkeasti rikastettua plutoniumia tuottaa, niin silloin se kyllä tähän kykenee, vaikka prosessi on silloin erittäin kallis sekä tuon materiaalin tuottaminen vaatii pitkiä sentrifugi-prosesseja, niin tuollainen seinää vasten oleva organisaatio kyllä siihen pystyy.

http://www.nti.org/learn/countries/north-korea/

Kun tuo valtio sitten sai tämän reaktorin tuottamaan Plutoniumia, niin se sitten laajensi ilmeisti tuota massatuhoase-ohjelmaansa niin, että sillä on valmisteilla tai toiminnassa useampia maanalaisia ydinlaitoksia, joiden statuksesta ei ole tietoa, eli ne eivät ehkä ole toiminnassa. Vaikka Pohjois-Korean hallitus käytti ensimmäisen pommin valmistamiseen Younbyon laitoksen tuottamaa plutoniumia, mutta ja ensin mainittu kevytvesireaktori on sellainen, että se voi toimia myös alhaisen rikastusasteen ydinpolttoaineella. Kuitenkin pitää muistaa sellainen asia, että ydinaseissa käytettävän plutoniumin rikastaminen onnistuu myös LEP:stä (Low Enriched Plutonium) sentrifugien eli keskipakolinkojen  avulla. Tuolloin tarvitaan tietenkin enemmän aikaa sekä vaivaa, mutta jos ydinaseprojektin takana on niin sanottu äärimmäinen pakko valmistaa tuo ase, niin tuollainen prosessi tietenkin onnistuu.

Kun tuota projektia mietitään tarkoin, niin siinä on saatettu toimia siten, että ensin Yongbyon laitoksen sisään jäänyttä polttoainetta käytettiin nopeasti ehkä kahden tai kolmen ydinpommin valmistamiseen, minkä jälkeen tuo maa on sitten laajentanut tämän massatuhoaseen valmistamista. Ja samoin sen taidot tehdä noita aseita ovat parantuneet, eli vaikka ensimmäiset pommit olivat vajaa kilotonnin luokkaa olevia välineitä, niin niiden teho on kasvanut jo 30-kilotonnin suuruiseksi. Eli tuotekehitystä tapahtuu myös noissa maissa, minkä käsiin ei kukaan halua ydinaseita antaa.

https://en.wikipedia.org/wiki/North_Korea_and_weapons_of_mass_destruction

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Tsunamit sekä ydinaseita varten tehdyt taktiikat ovat kammottava yhdistelmä

Tsunamit ovat erittäin vaarallisia tulva-aaltoja, joita on oikeastaan melko helppo muodostaa voimakkailla ydinlatauksilla, jotka voidaan kylvää meren pohjaan jo rauhan aikana, ja noiden huippuluokan aseiden toimittamiseen meren pohjaan ei tarvita mitään muuta, kuin väline millä nuo aseet saadaan esimerkiksi jonkun syvänteen kohdalle. Tuo ydinlataus voidaan naamioida siten, että tuolle asetta käsittelevälle miehistölle puhutaan esimerkiksi ydinjätteestä, joka sitten pudotetaan tuonne valtameren syvyyksiin.

Tuollainen ase ei välttämättä ole yksi ainoa kärki, vaan se voi olla ryhmä betonista tehtyjä tynnyreitä, joiden sisään on asennettu ydinkärjellä varustettuja kranaatteja sekä litiumia, mikä lisää tuon ryhmäpanoksen voimaa. Nuo veden alle asetetut panokset sitten laukaistaan tässä skenaariossa digitaalisella signaalilla, joka aktivoi nuo taistelukärjet, jotka räjäytetään valtameren pohjassa.

Toinen tapa olisi sitten käyttää “Tsar bomba”-tyyppistä yli 50 megatonnin asetta, joka voidaan pudottaa esimerkiksi lentokoneesta tai kauppa-aluksesta johonkin osaan valtamerta. Ja kun tuollainen panos laukeaa, niin silloin syntyy valtava tsunami, joka sitten tuhoaa varmasti paljon rannikolla olevia kohteita. Tuollainen tsunamiin perustuva ase ei ole mikään kovin uusi ajatus, ja amerikkalaiset kokeilivat keinotekoisen tsunamin tuottamista monissa Tyynellä Valtamerellä tapahtuneissa ydinkokeissa kuten “Crossroads Baker” sekä “Redwing Tewa” ja “Hardtack I Umbrella”, joissa testattiin laivojen kestävyyttä vedenalaisia ydinräjähdyksiä vastaan.

Kun puhutaan siitä, millaisia iskuja ydinaseilla voidaan suorittaa, niin silloin tietenkin on joillekin tullut mieleen se, että esimerkiksi 50 megatonnin ydinlataus voidaan laukaista Mariaanien haudassa, jolloin Japaniin kohdistuva tuho olisi valtavan suuri. 1980-luvulla Neuvostoliiton epäiltiin asentaneen ydinlatauksia Itämeren pohjaan, jotta se voisi sitten tsunamien avulla hoidella esimerkiksi Ruotsin laivaston, ennen kuin se pääsee edes pois satamista. Kuitenkin tsunamiin perustuvia aseita epäiltiin myös asennetun Murmanskin laivastotukikohdan tai oikeastaan Kuola-vuonon edustalle, mistä sitten olisi hyökyaallon lyhyt matka tunkeutua kohti tuota huippu-tärkeää laivastotukikohtaa sekä sitä ympäröiviä ydinlaitoksia.

Tuollainen ase voidaan siis myös pudottaa kuljetuskoneesta tai toimittaa kääpiösukelusveneen avulla kohteeseen. Ja vedenalainen paineaalto on todella voimakas ase. Huhutaan että esimerkiksi India-luokan sukellusveneen selässä olevista kääpiö-sukellusveneistä on olemassa sellainen versio, mikä varmasti ei jätä ketään kylmäksi. Tarinoiden mukaan noiden veneiden runkoon olisi sitten asennettu pienitehoinen fissiopommi, joka on ympäröity litiumilla, ja noiden veneiden tarkoitus olisi sitten asettua autonomisesti niihin asemiin, joita sen tietokoneisiin on asetettu, ja tuon jälkeen nuo aseet laukaistaan. Nämä pommit voivat tuhota tehokkaasti tehtaita sekä laivastotukikohtia, ja muita rannikolla sijaitsevia kohteita, joiden tuhoaminen tsunamilla on todella kannattavaa.

Kun ajatellaan kauhuskenaarioita, joissa hautavajoamissa räjäytetään ydinaseita tsunamien aikaansaamiseksi, niin tuollaisessa Mariaanien haudassa tapahtuvassa räjäytyksessä on sellainen ongelma,  että hautavajoamissa on jatkuvaa tulivuoritoimintaa. Se voi sitten peittää mukavasti ydinräjähteen aiheuttamien maanjäristysten seismiset aallot, jolloin voi käydä niin, että tuollaista asetta voidaan käyttää myös salaa, koska seismometrit eivät havaitse tai ne eivät erota ehkä vetypommia muusta alueella tapahtuvasta vulkaanisesta toiminnasta.  

Tuollaiset jättikokoiset SADM (Special Atomic Demolition Munition)-aseet voivat ryömiä esimerkiksi Potomac-joen suistoon, missä niiden avulla voidaan luoda valtaisa tsunami, joka työntyy jokea pitkin ylös. Ja joidenkin laskelmien mukaan voisi joku suurvalloista sijoittaa valtamerten pohjaan voimakkaita ydinlatauksia teityn etäisyyden päähän toisistaan, jolloin suuri osa merellä olevista vastapuolen ydinsukellusveneistä voidaan tuhota tai niitä vaurioittaa esimerkiksi juuri 50 megatonnin vedenalaisilla ydinräjähdyksillä, jotka varmasti aiheuttaisivat yksinäänkin erittäin suurta tuhoa meressä eläville oloille ja kaikelle meren läheisyydessä olevalle infrastruktuurille. Tuollaisen “Tsar Bomban” teho oli niin valtaisa, että kun se sitten vuonna 1963 räjäytettiin Novaja Zemljalla, niin tuon valtavan FFF (Fissio Fuusio Fissio) aseen aiheuttama paineaalto kiersi maapallon kolme kertaa. Ja tuo ydinkoe tietenkin tapahtui erään tuolla saarella olevan järven päällä, mikä sitten varmasti sai silloin aikaan melkoisia ajatuksia Neuvostoliiton ydinaseiden komentajien pään sisällä.

Tuota ydinkoetta missä vapautui saman verran energiaa, kuin mitä vapautui Toisen Maailmansodan aikana käytetyistä räjähteistä ei siis tehty missään Mariaanien haudassa tai syvän-meren pohjassa, jossa sen paineiskusta tulisi paljon voimakkaampi kuin tuon “Tsar Bomban” aiheuttama ilman läpi liikkuva paineisku olisi koskaan voinut olla. Tai ehkä tuollainen ase on asennettu johonkin “Viktor” tai “Akula”-luokan sukellusveneeseen, joka sitten partioi merellä valmiina tuhoamaan. Tuo väline ilmeisesti on maineikas “Status-6”.

Joidenkin tietojen mukaan “Status-6” on tavallinen sukellusvene tai oikeastaan sukellusveneen näköinen robotti, joka toimii tarkasti määrätyissä tehtävissä. Joidenkin lähteiden mukaan tuossa sukellusveneessä olisi ehkä kuitenkin miehistö, joka kuvittelee käyttävänsä tavallista ydinsukellusvenettä. Ja kun kriisi puhkeaa niin tuo miehistö siirtyy emälaivalle tai muuten evakuoi itsensä, jonka jälkeen kapteeni kääntää hyrräkompassin tiettyyn pisteeseen, ja poistuu aluksesta joka sitten ajaa tuohon kohteeseen autopilotin avulla, ja sen jälkeen tuon veneen runkoon asennettu supervoimakas vetypommi laukeaa. Miehistö voi olla tuollaisessa torpedossa sitä varten, että se ei päätyisi vääriin käsiin.

Mutta sukellusvene voi toki operoida automaattisesti, ja kun käsky tulee, niin “Status-6” suuntaa tiettyyn karttapisteeseen sekä tietylle syvyydelle, jossa se sitten laukaisee sisäänsä kätketyn ydinpommin, mikä sitten saa aikaan valtavan tsunamin, joka voi aiheuttaa erittäin suurta tuhoa vastapuolen rannikoilla sijaitsevissa kaupungeissa sekä laivaston huoltojärjestelmissä. Tai sitten sitä voidaan käyttää salamurhaamaan jopa miljoonia ihmisiä, ja tuosta rikoksesta ei ehkä kukaan jää koskaan kiinni, koska tuollainen ase ei välttämättä erotu seismometrissä, jolloin sitä ehkä pidetään luonnonmulistuksena, joka pyyhkäisee kartalta muutamia kaupunkeja.

India-luokan sukellusvene https://en.wikipedia.org/wiki/India-class_submarine

http://www.telegraph.co.uk/news/2017/05/01/russia-can-launch-tsunami-against-us-nuclear-bombs-buried-ocean/

https://sites.google.com/view/tsunamitjavetypommit/etusivu

Miksi uusia alkuaineita tutkitaan niin suurella volyymillä?

Miksi astronomit sekä spektrofyysikot ovat niin vaitonaisia työstään? Tai miksi jollekin ihmiselle maksetaan palkkaa taivaan tutkimisesta. Syy tähän on se, että noiden ihmisten hanki omaa tietoa käytetään hyödyksi esimerkiksi materiaalien suunnittelussa.  Alkuaineet ovat hyvin mielenkiintoisia asioita, joiden tutkimuksiin käytetään vuodessa erittäin paljon rahaa ja aikaa. Syynä tähän on se, että uusia erittäin korkea-aktiivisia alkuaineita on ajateltu hyödyntää uuden sukupolven ydinreaktoreissa. Kun keskustellaan esimerkiksi synteettisistä alkuaineista, niin ne ovat kaikki erittäin radioaktiivisia, ja siksi niitä tarvitaan erittäin vähän esimerkiksi ydinpommien valmistamiseen. Tai oikeastaan radioaktiivisia aineita tarvitaan vain ydinpommin imploosio-osaan, mikä toimii aseen laukaisimena.

Vetypommissa olevan fissiopommin tarkoitus on aiheuttaa niin suuri lämpötila, että ydinaseessa tai tarkemmin sanottuna vetypommissa olevat kevyet alkuaineet alkavat fuusioitua. Tuolloin vapautuu todella paljon energiaa. Vetypommi tai oikeastaan lämpöydinase on paljon halvempi valmistaa kuin perinteinen fissiopommi, mutta kuitenkaan sitä voida toteuttaa ilman fissiopommeja, koska niitä tarvitaan tuollaisen aseen laukaisemiseksi. Kuitenkin uuden sukupolven laserteknologia on tehnyt myös vetypommeista välineitä, joita voi periaatteessa kuka vain valmistaa.

Laserilla tapahtuva laukaisu on hyvin yksinkertainen  tapa sytyttää esimerkiksi Litium-fuusio. Siinä vain lasersäde suunnataan litium-säiliöön, ja sitten odotetaan että litiumin atomit alkavat sulaa yhteen vapauttaen valtavan määrän energiaa. Normaalisti ydinpommin havaitseminen perustuu sen lähettämän säteilyn havaitsemiseen, mutta jos litium-fuusio saadaan aikaan laserilla muuttuu tuo kauhistuttava väline sellaiseksi, että sitä ei ole kovin helppoa löytää.

Tuolloin voidaan ajatella, että joku sitten loisi SADM (Special Attack Demolition Munition) eli “salkkuydinpommin” sillä tavoin, että hän vain suuntaa johonkin litiumilla täytettyyn pulloon lasersäteen, ja sitten odottaa että tuo ase räjähtää. Kuitenkin keinotekoisten eli synteettisten alkuaineiden käyttö nimenomaan ydinaseissa on erittäin kiehtova asia, näet kyseessä on silloin erittäin pienikokoisen fissiopommin valmistaminen. Super-raskaista alkuaineista tehty ydinpommi ei ehkä olisi reikäleipää suurempi, ja yhteen aikaan oli liikkeellä sellainen huhu, että jommankumman supervallan presidentillä olisi tuollainen ase hallussaan. Kyseinen ajatus perustuu siihen, että on mahdollista tehdä fissiopommi, jossa fissio-elementit  olisivat tasossa kuin reikäleivän kappaleet.

Kyseistä. ratkaisua käytettiin mm. “Greenhouse Georgessa”, ja tämän maailman ensimmäisen deuteriumilla boostatun fissiopommin eli “vetypommin esi-isän” impollsiomekanismin rakenne tietenkin kirvoitti sellaisia huhuja, että USA oli kehittämässä todellista salkkuun mahtuvaa ydinpommia, joka sitten ujutetaan johonkin vihollisen komentokeskukseen. Tiedetään että modernit SADM-laitteet mahtuvat jääkiekkokassiin, ja ne on erittäin helppoa siirtää paikasta toiseen.

Nämä välineet on tarkoitettu erikoisjoukkojen tuhoojapartioiden käyttöön, ja epäillään että suurvalloilla on hallussaan sellaisia SADM-välineitä, jotka kootaan paikan päällä, eli ne ovat oikeastaan hyvin yksinkertaisia “tykkilaitteita”, joita ei muuten käytetä missään muissa ydinräjähteissä. Nuo panokset laitetaan kasaan ruuvaamalla räjähteellä varustetut fissio-elementit putken molempiin päihin, tuolloin saadaan aikaan samanlainen pommi kuin Hiroshimassa käytettiin. Tykkilaite on ollut kerran käytössä Hiroshiman pommin jälkeen, vuonna 1953, kun 280 mm. tykillä laukaistiin ydinkranaatti “Upshot-Knothole-Grable”-testissä, jossa testattiin mahdollisuutta ampua tykillä ydinräjähteitä kohti vihollista. Hiroshiman ja Grablen lisäksi on laukaistu kaksi muutakin tykkilaitteeseen perustuvaa ydinpommia, joissa testattiin W-33 taistelukärkeä, mutta kaikki muut ydinpommit ovat perustuneet siihen, että pallomainen plutoniumin kappale sorretaan keskelle palloa asetettua plutonium-palloa vasten, ja syy siihen, miksi “Grable:ssa” käytettiin tykkilaitetta oli se, että  tuollainen laite saadaan muutettua tarpeeksi hoikaksi, jotta se mahtuisi 280 mm. “Atomic Annien” läpi.

Tuon ratkaisun ongelma on se, että siinä pitää käyttää todella voimakasta räjähdettä, jotta nuo plutoniumin kappaleet saadaan syöksymään pallossa olevan nailonin läpi, kun pallon ympärillä olevat räjähdesegmentit alkavat painaa plutoniumia kasaan.  Hiroshiman pommissa käytettiin tykkilaitetta siksi, että se on äärimmäisen toimintavarma. Kuitenkin jos nuo kappaleet lähtevät liikkeelle ennen aikojaan, on tuloksena räjähdys. Vaikka tykkilaite ei ole niin turvallinen kuin lentokoneessa sekä ohjuosissa käytettävä  pallomaiseen rakenteeseen perustuva pommi, niin se voisi toimia SADM:ssa, jossa sitä ei siirretä enää virittämisen jälkeen.

Kun puhutaan siitä miten kriittinen massa eli se ainemäärä, joka tarvitaan implosion eli hallitsemattoman fissioreaktion muodostamiseen laskee, kun alkuaineen radioaktiivisuus kohoaa, niin silloin pitää muistaa se, että uraanipommin valmistamiseen tarvittava uraanimäärä on 5 kilogrammaa, jos ajatellaan että käytettävissä on 100% rikastettua uraania.

Plutoniumin kriittinen massa on noin puolet tästä, jos käytetään 100% rikastusta. Kuitenkin maaperästä louhittavan uraanimalmin pitoisuus kuitenkin on noin kilo uraania  tonnia louhittua malmia kohti, joten sen takia tämä prosessi on erittäin vaivalloinen. Ja suurin osa tuosta uraanista on U-238-isotooppia, joka ei sellaisenaan kelpaa fissiopommiin, vaan ainoa realistinen tapa hankkia halkeamiskelpoista isotooppia luonnosta on hankkia Uraani 235:ttä, jota kuitenkin on tässä uraanimalmissa erittäin vähän. Joten sen takia pommeissa käytetään plutoniumia, jota luodaan säteilyttämällä U-238:aa neutroneilla ydinreaktoreissa.

Mutta myös tuo tie vaatii uraania, tai sitten täytyy valtion ryhtyä radikaaleihin toimenpiteisiin saadakseen käyttöönsä ydinpommin. Tuo toimenpide perustuu siihen, että lineaarikiihdyttimien avulla voidaan luoda mitä tahansa isotooppeja sekä alkuaineita. Lineaarikiihdytin on CERN:in syklotronia pienitehoisempi, mutta tuo pienempi energia saa aikaan sen, että kiihdyttimeen johdetut atomit saadaan sulautumaan yhteen, jolloin syntyy uusia alkuaineita.

Tuo raskaiden alkuaineiden fuusio tietenkin syö enemmän energiaa, kuin se pystyy tuottamaan, mutta kuitenkin tuo tie kiinnostaa ainakin ydinaseisiin erikoistuneita teoreetikkoja  sekä  teoreettisen fysiikan asintuntijoita. Se mikä noissa alkuaineissa kiehtoo tutkijoita on se, että kaikki radioaktiiviset alkuaineet ovat fissiokelpoisia. Ja esimerkiksi Einsteinium tai Neptunium-alkuaineista voidaan valmistaa tehokas fissiopommi, joka ei kuitenkaan ole mikään kovin suurikokoinen, ja tuolloin voidaan ajatella, että joku valtio voisi hankkia haltuunsa ydinpommeja, jotka eivät ole tussikynää suurempia.

Tuollaiset super-raskaasta alkuaineesta valmistetut pommit voisivat tehdä jostain tieteistarinoista tutut ydinkäsikraantit todellisiksi. Jos joku onnistuu hiukkaskiihdyttimillä tekemään tarpeeksi super-raskaita alkuaineita, niin hän voisi silloin valmistaa ydinpommin, jonka teho olisi sama kuin Hiroshiman pommin, mutta samalla sen koko voisi olla niin pieni, että tuo kauhistuttava väline mahtuisi henkilön taskuun.

https://www.youtube.com/watch?v=t8IvER-GGEY

https://www.youtube.com/watch?v=gcrgzrW4QZw

https://sites.google.com/view/alkuaineita/etusivu

Mikä meitä pelottaa supervoimakkaiden ydinaseiden testauksessa? Sekä mietteitä mustista aukoista aamun ratoksi

Castle-Romeo testin sienipilvi
kohoaa pilvien läpi 27.3.1954

Kun ajatellaan tilannetta, missä ilmakehässä räjäytetään vetypommi, jonka tulipallon lämpötila nousee useiiin miljardeihin celsiusasteisiin, niin silloin tietenkin on monilla ihmisillä mielessään sellainen asia, että mitä jos tuosta räjähdyspisteestä lähtee jokin saastepilvi etenemään asutuskeskuksia kohti. Kun puhutaan sellaisista multivaiheistetulla fuusiomekanismilla varustetuista FFF (Fissio Fuusio Fissio) räjähteistä, missä vetypommin litium tai mitä fuusiovaihetta nyt käytetäänkään on ympäröity luonnonuraanilla, jossa sitten tapahtuu toinen fissioräjähdys, kun fuusiossa vapautuvat neutronit muuttavat tuon luonnonuraani eli isotooppi U-238 atomit plutoniumiksi, niin silloin fuusiomateriaalin synnyttämä  tulipallo painuu kasaan uudelleen.

Tuo tehostaa fuusiota erittäin paljon, ja sen takia FFF-aseet ovat niin kauhean voimakkaita. Samoin sellainen rakenne missä fissiomateriaali on sijoitettu fuusiomateriaalin ympärille saa aikaan pienen tehonlisäyksen. "Tsar bomba" joka on maailman voimakkain koskaan räjäytetty ydinase räjähti sellaisella teholla, että se vastasi kaikkia toisessa maailmansodassa käytettyjä räjähteitä.

https://www.youtube.com/watch?v=RNYe_UaWZ3U

Tsar bomban kehittämä lämpötila on niin kova, että kokonainen järvi Novaja Zemlijalla muuttui sekunnissa höyryksi, ja paineaalto kiersi maapallon kolme kertaa. Se mitä tuolloin alettiin pelätä, on sellainen tila missä tuo valtavan voimakas räjähdys synnyttäisi ilmakehään singulariteetin eli mustan aukon, joka saattaisi muuttua vakaaksi, ja sitten maapallon kaasukehä imeytyisi sen kautta johonkin muualle. Tai kun puhutaan sellaisista nanokokoisista mustista aukoista, joiden koko olisi noin atomin ytimen luokkaa, niin silloin tietenkin tulee mieleen sellainen asia, että mitä jos tuo nanokokoinen "kvanttiaukko", kuten noita äärimmäisen pieniä mustia aukkoja kutsutaan alkaisi vetää ilmakehän atomeja ympärilleen, ja puristaa niitä kasaan, ja jos tuo kvanttiaukko muuttuisi stabiiliksi, niin silloin maapallon ilmakehään syttyisi tähti, joka saattaisi lopulta tuhota koko planeetan.

Toinen mahdollisuus olisi sellainen, että tuo aseen kehittämä valtava kuumuus saisi aikaan sellaisen ilmiön, missä ilmakehän typpi alkaisi yhtyä happeen, jolloin syntyy typpimonoksidia. Tuolloin ilmakehä ikäänkuin syttyisi tuleen tuon aseen kehittämän valtavan kuumuuden johdosta, ja silloin voisi käydä niin, että maapallon elämä päättyisi siihen. Kvanttiaukot eivät yleensä ole mitään erityisen pitkäikäisiä, mutta se että me olemme tunteneet tuon ilmiön vasta melko vähän aikaa varmasti aiheuttaa sen, että emme kykene ennustamaan noiden energiakeskittymien käyttäytymistä täysin.

Kvanttiaukot ovat olemassa, mutta ne ovat niin pieniä että niiden havainnointi on todella vaikeaa, ja kyse on pisteestä, mikä on pienempi kuin atomi. Mustien aukkojen synty kyllä tunnetaan. Ne syntyvät tilanteessa, missä tähti räjähtää supernovana tai sitten valtava ainepilvi romahtaa kasaan, jolloin se synnyttää kyllä ensin prototähden joka räjähtää. Räjähdyksessä syntyvä energia on niin voimakas, että avaruuteen ilmestyy "vakaaksi singulaariksi" kutsuttu ilmiö. Tuo ilmiö on sellainen missä tähden räjähtäessä syntyvä energia jää ikään kuin olemaan universumiin.

Ja tätä me kutsumme nimellä "musta aukko". Tuon takia musta aukko voidaan muodostaa vain johtamalla kappaleeseen sähkövirtaa, mutta kuten varmaan tiedämme, niin tuolla tavoiin voitaisiin muodostaa avaruuteen singulariteetti, minkä avulla voisimme matkustaa tähtiin, joko sen muodostaman madonreiän kautta tai käyttämällä tätä kappaletta painovoimalinkona. Tuollainen keinotekoinen musta aukko voitaisiin muodostaa voimalasatellittien avulla niin, että avaruuteen lähetetään radiomasereilla varustettuja satelliitteja, joiden avulla esimerkiksi johonkin teräskuulaan pumpataan sähköenergiaa radiaaltojen avulla niin, että tuon teräskuulan massa kasvaisi niin suureksi, että muodostuisi musta aukko, jota voisimme sitten hyödyntää esimerkiksi tähtien välisessä matkailussa.

Tai sitten jos madonreikää ei voitaisi hyödyntää alusten lähettämisessä kohti tähtiä  niin silloin sitä voidaan käyttää ainakin aurinkokunnan sisäiseen matkustamiseen. Syy miksi noita madonreikiä ei ehkä uskalleta hyödyntää on se, että kukaan ei tietäisi mitä sen toisella puolen on. Madonreikä on teoreettinen ilmiö, joka yhdistää kaksi universumin pistettä toisiinsa. Tämä Einstein-Rosenin siltana tunnettu ilmiö syntyy silloin, kun kaksi mustaa aukkoa alkaa värähdellä samalla taajuudella. Silloin niiden väliin muodostuu säie tai tunneli, josta käytetään nimeä "madonreikä".

https://www.youtube.com/watch?v=SLUzJeto0Wo

Sen kautta voidaan teoriassa matkustaa vaikka toiselle puolen universumia, ja sen olemassaoloa puoltaa se, että mikään tunnetuista mustista aukoista ei laajene. Sen takia voidaan olettaa, että noihin kohteisiin syöksyvä aine tulee myös jostain ulos. Mustien aukkojen erityispiirre on sellainen, että niihin syöksyvä kappale ylittää valon nopeuden, koska kaikki kappaleet putoavat massakeskipistettä kohti kappaleen pinnalla olevaa pakonopeutta vastaavalla nopeudella. Joten sen takia musta aukko kumoaa ikään kuin kosmisen nopeusrajoituksen. Mutta voidaanko tuota ilmiötä hyödyntää avaruusmatkailussa on toinen asia. Nimittäin jos astronautti syöksyisi mustaan aukkoon, niin silloin hänen aluksensa ikään kuin venyisi vuorovesivoimien vaikutuksesta valtavan pitkäksi, ja repeäisi palasiksi.

https://www.youtube.com/watch?v=_kxKTX_GH4k

Kun mietitään teoreettista mahdollisuutta matkustaa universumissa, niin tietenkin voidaan ajatella, että rakennetaan pallomainen avaruusalus, jonka ympärille asetetaan voimalasatelliitteja, ja sitten tuhon palloon pumpataan energiaa, jolloin se itse muuttuisi mustaksi aukoksi, ja tuolloin ihminen voisi sen avulla ehkä matkustaa toiseen galaksiin. Tällaisesta aluksesta olen joskus kirjoittanut, ja se on alunperin Carl Saganin ideoima. Hän esittelee sen kirjassaan "Ensimmäinen yhteys", jossa ihminen matkustaa tähtiin aluksella, johon pumpataan radioaaltojen avulla niin paljon massaa, että se muuttuu mustaksi aukoksi, ja jos me joskus alamme hyödyntää tuota ilmiötä avaruusmatkailussa, niin silloin voisimme tehdä matkoja universumissa niin, että kukaan ei oikeasti huomaisi ulkoapäin yhtään mitään.

marxjatalous.blogspot.fi

Tietotekniikka sekä samalla myös muu teknologia kehittyy jatkuvasti, mikä tekee mahdolliseksi myös vapaasti meressä uivat torpedot.

Mk-18 torpedo oli yksi toisen maailmansodan erikoisuuksista. Kyseessä oli sähkötorpedo, jota ei kuitenkaan paljoa käytetty tai kehitetty. Mutta nykyaikaiset välineet kuten kehittyneet tietokoneet sekä laadukkaammat komponentit varmasti tekevät tuosta sähkötorpedosta melko potentiaalisen välineen merisotaa ajatellen. Ehkä tuo väline ei paljoa tuolloin aikoinaan amiraaleja kiinnostanut, mutta kuitenkin nykyaikaiset ydinparistot ja muut vastaavat kehittyneet voimantuottoyksiköt ja pienet sekä kevyet ydinkärjet voivat sitten muuttaa tuollaisen laitteen tehokkaaksi taisteluvälineeksi, jolla on paljon suurempi kapasiteetti, kuin monilla muilla merisodan välineillä.

Kun puhutaan esimerkiksi robottiase- sekä STEALTH-ohjelmasta, niin silloin tietenkin pitää muistaa sellainen asia, että siitä kerrotaan ihmisille vain sitä, mikä on aivan pakko kertoa. Suurin osa esiteltävistä välineistä on lentäviä pienoishelikoptereita sekä hävittäjiä, eikä suinkaan esimerkiksi sukellusveneitä tai muita vedenalaisia välineitä paljoa estellä. Nuo vedenalaiset toimintavälineet eivät välttämättä muistuta torpedoita ulkoisesti, eli ne voivat olla esimerkiksi pienoissukellusveneitä, joiden lastitaan on asennettu ydinpommeja, ja joita ohjataan vedenalaisilla "GERTRUDE":eksi kutsutuilla sonarääneen perustuvilla ohjaimilla.

Sähkö on yksi maailman innovatiivisimmista elementeistä, ja vaikka lähes kaikki maailman laitteet tarvitsevat sähköä jonkin verran, niin silti sähköön perustuvia keksintöjä tehdään todella paljon. Yksi maailman vaarallisimmista sekä innovatiivisimmista sähkön käyttötavoista on käyttää sähköä esimerkiksi torpedojen voimanlaitteina. Toisin kuin vetyperoksidia sekä vettä turbiineissa käyttävät torpedot, niin sähkökäyttöiset eli akkuja sekä sähkömoottoreita käyttävät torpedot ovat todella tehokkaita sekä äänettömiä, ja niiden avulla voidaan tehdä erittäin tehokkaita hyökkäyksiä vihollisen laivastoa vastaan.

Sähkömoottorikäyttöinen torpedo voi toimia erittäin pitkän kantaman päästä, ja nykyaikaisen navigointilaitteissa käytettävän teknologian avulla nuo torpedot muistuttavat enemmän pienois-sukellusveneitä kun perinteisiä sota-aseita. Niiden navigointijärjestelmät mahdollistavat erittäin mutkikkaiden reittien käyttämisen, ja jos noissa aseissa on esimerkiksi tekoälypohjainen maaliinhakeutumisautomatiikka, joka tunnistaa kohteet, niin silloin nämä aseet voivat olla äärimmäisen vaarallisia sekä käyttökelpoisia vaihtoehtoja ohjuksille, jos halutaan hyökätä esimerkiksi laivastotukikohdassa olevia aluksia vastaan. Noiden huippunykyaikaisten aseiden elektoniikka on tehty sellaiseksi, että ne tunnistavat laivat niiden silhuetin perusteella, jolloin ne voivat törmätä laivaston tärkeimpiin yksiköihin.

Sähkökäyttöisen torpedon ajatus on siinä, että tämä ase olisi huollon kannalta parempi sekä käyttäjälleen turvallisempi, kuin perinteinen turbiiniin perustuva torpedo, koska siinä ei tarvitse pelätä sitä, että peroksidisälilö alkaisi sitten vuotaa, jolloin torpedo olisi käyttökelvoton. Toki tuo torpedo voidaan tehdä sellaiseksi, että se on tyhjä, kun ase nostetaan laivaan tai sukellusveneeseen, ja sitten vasta kun niitä halutaan käyttää, niin sitten noiden “sikarien” säiliöt täytetään, jolloin torpedo on käyttövalmis. Ja samoin torpedojen säiliöt voidaan valmistaa esimerkiksi teflonista, mikä tekee niistä hyvin korroosiota kestäviä, mutta sähkötorpedo on siitä mielenkiintoinen vaihtoehto, koska siinä voidaan käyttää esimerkiksi tavallisia auton akkuja.  

Tuo ase sitten ripustetaan torpedohuoneen telineeseen, ja sitten siihen kiinnitetään latauskaapeli, sekä volttimittari joka näyttää milloin ase on käyttövalmiina, ja sitten se vain laukaistaan kohteeseen. Tuollaisella pitkänmatkan torpedolla voitaisiin iskeä esimerkiksi telakoiden sulkuja vastaan, ja ne voisivat tietenkin toimia muistakin alustoista kuin vain sukellusveneistä. Toisin sanoen niillä voisi olla vedenalaisia latausasemia esimerkiksi SOSUS-kaapelien yhteydessä, ja noiden sähkötorpedojen tekniikan pohjalle voidaan kehittää myös kääpiösukellusveneitä, joilla voidaan valvoa tätä valtameren pohjassa olevaa valvontakaapelia, sekä myös suorittaa tiedustelua vaikkapa Murmanskin laivastotukikohdan vedenalaisiin osiin.

Jostain olen kuullut tai pikemminkin lukenut, että noissa SOSUS-kaapelin kuunteluasemissa olisi kuulemma torpedoita, joita voidaan välittömästi käyttää vihollisen sukellusveneitä tai pinta-aluksia vastaan. Nuo torpedot ovat kuulemma putkissa, jotka on asennettu kääntyviin telineisiin, ja niiden avulla voidaan hyökätä sukellusveneitä vastaan melko tehokkaasti. Eli olisiko tuo sitten osa PROJECT MAY BELL:iä, jossa USA:n laivasto etsi kuumeisesti keinoa pysäyttää vihollisen sukellusveneitä. Kuten jossain olen kirjoittanut ennenkin, niin tuollaisessa torpedossa voisi olla myös RTG eli radiotermogeneraattori, joka antaa sille melkein rajattoman toimintamatkan, ja tuossa torpedossa voisi olla myös ydinkärki.

Se antaisi laivastolle mahdollisuuden iskeä mihin tahansa merellä partioivaan alukseen tai rannikolla olevaan kohteeseen jopa tuhansien kilometrien päästä. Jos oletetaan että tuossa kääpiösukellusveneessä tai ydinkäyttöisessä torpedossa olisi noin 15 kilotonnin vetypommi taistelukärkenä, niin silloin ne voisivat aiheuttaa laajaa tuhoa esimerkiksi rannikoilla oleville kaupungeille sekä sotilastukikohdille. Nuo aseet vain ohjataan päin rantaa ja sitten taistelukärki räjäytetään veden alla, jolloin paineisku sekä ylikuumentunut vesihöyry aiheuttaisivat välittömästi koko satamalaiturin romahtamisen, ja myös suunnattomia tuhoja välittömästi rannikolla olevalle rakennuskannalle.

Puhutaan että venjän laivastolla olisi käytössään 50 megatonnin taistelukärjellä varustettu, ilmeisesti sukellusvenettä muistuttava STATUS-6, joka olisi maailman tehokkain koskaan rakennettu laivaston torpedo. Sen epäillään muistuttavan ulkoisesti VIKTOR-luokan sukellusvenettä, koska siinä käytettävä ydinräjähde olisi niin valtavan raskas, että se vaatisi suuren rungon. Tuo räjähde olisi sitten samantyyppinen multivaiheinen FFF eli fissio-fuusio-fissio räjähde kuin "Tsar-bomba", joka on suurin koskaan laukaistu ydinase.