Kirjoitelma SETI-ohjelmasta sekä siitä, että onko avaruudessa meille merkityksellisiä sivilisaatioita?

Lisää kuvateksti

Kimmo Huosionmaa

Kun ajatellaan humanoideja, niin ajatus siitä onko vieraita sivilisaatioita olemassa voidaan kääntää ajatukseksi siitä, onko olemassa meille merkityksellisiä sivilisaatioita? Kun ajatellaa esimerkiksi sitä, kuinka SETI-ohjelman tutkijoilta kysytään välillä, että onko olemassa vieraita sivilisaatioita, niin oikeastaan tuo kysymys on liian yksinkertaistettu. Oikeastaan se että jos vieras sivilisaatio sijaitsee vaikkapa neljän valovuoden päässä, niin silloin se on olemassa, ja silloin sivilisaatio voi olla meille todellinen kumppani, mahdollisuus tai uhka riippuen siitä miltä kannalta asiaa nyt tällä kertaa halutaan katsoa. Jos halutaan solmia yhteys johonkin vieraaseen sivilisaatioon, niin silloin puhutaan hypoteettisista tilanteista, missä vieraan älyn etsintä-ohjelma SETI (Search for extraterrestrial intelligence) muuttuu METI:ksi (Messaging with extraterrestrial intelligence) eli viestinnäksi vieraan älyn kanssa kanssa.

Mikäli tuo älyllinen sivilisaatio on vaikka neljän miljoonan valovuoden päässä, niin silloin sitä ei meidän kannaltamme katsoen ole olemassakaan, koska tuolloin jos sinne voisimme lähettää viestin, niin esimerkiksi lasersäteen matka tuonne sivilisaatioon kestäisi neljä miljoonaa vuotta, mutta tietenkin voidaan ajatella että tuo sivilisaatio voisi käyttää madonreikää matkailuun. Mutta jos heillä ei olisi tekniikkaa siihen, että nämä oliot voivat valmistaa keinotekoisia mustia aukkoja, niin silloin tietenkin heidän yksisuuntainen matkansa maahan kestäisi neljä miljoonaa vuotta, jos heillä olisi käytössään alus, jolla he voisivat lentää valon nopeudella.

Ja jos tuo lähtö tänne johtuu siitä, että he ovat havainneet viestimme, niin tuohon matkaan kuluu vähintään kahdeksan miljoonaa vuotta, olettaen että nuo humanoidit lähettäisivät aluksen välittömästi matkaan saatuaan viestimme. Mutta kun puhutaan linnuista, joilla olisi käytössään superteknologiaa, jolla he voisivat valmistaa esimerkiksi sähkömagneettisia mustia aukkoja, joiden kautta voidaan joko lähettää viestejä tai matkustaa äärettömän pitkälle universumissa hyvin nopeasti hyödyntämällä kahden samaan tahtiin värähtelevän mustan aukon väliin muodostuvaa einsteinin-rosenin siltaa eli “madonreikää” Teoriassa sähkömagneettinen musta aukko muodostetaan ekĺektronitykeillä, joilla lisätään kappaleen painoa, kunnes se muuttuu sigulaariksi eli mustaksi aukoksi.

Mutta ongelma on siinä, että tuolloin pitää valmistaa kaksi samaan tahtiin värähtelevää sähkömagneettista mustaa aukkoa, jotka vedetään irti toisistaan, ja jos sitten humanoidilla olisi käytössään tarvittava tekniikka, millä voidaan luoda “vakaa madonreikä”, jonka läpi he voisivat sitten kuljettaa tavaroita läpi universumin uskomattomalla nopeudella, niin että aika ei ikään kuin kulu ollenkaan tuon matkan aikana, ja jopa matka Andromedan galaksiin tuntuisi kestävän vain pari sekuntia. Kuitenkin toimiakseen kunnolla pitäisi ensin tuoda tuollainen musta aukko sinne minne halutaan lentää, ja silloin tarvitaan avaruuslento tai tuon kohteen lähellä pitää olla luonnollinen musta aukko, jonka avulla sitten tuo sähkömagneettinen eli keinotekoinen musta aukko synkronoidaan niin, että tietyssä kohdassa universumia aukeaa madonreikä, mutta se toimisiko tällainen tekniikka oikeasti on kysymysmerkki.

Eli tuo sähkömagneettinen musta aukko, mikä on luotu pumppaamalla elektroneja johonkin kappaleeseen on kuitenkin valtavan voimakkaalla gravitaatiolla varustettu kohde, joten avaruusalus joka hinaa tuota kohdetta voisi kuitenkin tuhoutua aukon  vaikutuksesta. Eli sen rakentamiseen vaaditaan silloin jotain kovia aineita, mitä ei vielä osata Maassa tuottaa, ja sitten alukselta menisi todella pitkä aika kun se lentäisi Maahan. Joten kaikki tämä tässä on vain pohdiskelua illan ratoksi. Mutta kuten tiedämme niin teoreettisesti tuollainen alus voidaan toteuttaa, mutta käytännössä edessä olisivat erittäin suuret tekniset ongelmat, jotta voidaan luoda tuollainen hyperavaruuden highway, jota pitkin voisimme vaeltaa pitkin Linnunrataa muutamassa sekunnissa.

Kuitenkin tuollainen madonreikä on välttämätön pitkillä avaruusmatkoilla, koska se mahdollistaa reaaliaikaisen viestinnän kotiplaneeetan sekä aluksen välillä, mutta radio- tai laserviesteihin tarvitaan kuitenkin vain hyvin pieni madonreikä, jonka läpi elektroni tai fotoni saadaan kulkemaan. Tuosta hyvin pienestä madonreiästä on vielä pitkä matka siihen, että satoja metrejä pitkä alus voisi syöksyä sen läpi. Ja joka tapauksessa madonreiän auki pitämiseen tarvitaan valtavia energiamääriä, ja vain stabiilista madonreiästä on hyötyä näissä tehtävissä.

Kuitenkaan termit “humanoidi” sekä “vieras sivilisaatio” eivät välttämättä liity mitenkään avaruustutkimukseen. Me ihmiset osaamme myös luoda oman humanoidin kasvattamalla ihmisen pienestä pitäen täysin erillään muista paikassa, missä vallitsevat meille vieraat moraalis- eettiset arvot. Tuolloin voidaan kasvattaa yksilö, jonka arvomaailma on meille niin vieras, että hän olisi kuin humanoidi. “Vieras sivilisaatio” voisi olla joku hyvin suljettu valtio, jossa vallitsevat meille “tavallisille” länsimaisille henkilöille vieraat arvot. Eli tässä sitten vain sanon, että sivilisaatio on yksilöiden joukko, joka koostuu tietyllä tavalla ajattelevista ihmisistä, joten ehkä meidän pitää sitten vain miettiä sitä, että olisiko jossain maapallolla ehkä tuollainen “vieras sivilisaatio”.

Teoreettisen fysiikan sekä muiden tieteenhaarojen teoreettisten laitosten työntekijöiden  on syntynyt monia upeita ratkaisuja, joita ei kuitenkaan ehkä koskaan voida oikeasti toteuttaa. Mutta kuitenkin teoria muuttuu nykyään monesti käytännöksi hyvin nopeasti, ja se tietenkin on kaikkien maailman ihmisten käsitettävä, että eilispäivän teoria on nykypäivän käytäntö, kuten esimerkiksi GSM-puhelimista voimme havaita. Vai kuka olisi vielä 1990-luvun alussa uskonut, että meidän normaaleihin matkapuhelimiin tulee tällaisia toimintoja, kuin mitä niissä nykyään on.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Kenraali Paul-Emil Von Lettow-Vorbeck oli sissisodankäynnin pioneereja, mutta hän ei varmaan edes osaisi kuvitella, miten tuota sotaa käydään nykyään

MC-130P "Combat Shadow" tankkaa CH- tai MH-53
(Sea Stallion ta Pave low )helikopteria aavikon yllä

Kenraalimajuri Paul-Emil Von Lettow-Vorbeck oli aikansa pioneeri, kun puhutaan sissisodankäynnistä.  Hän onnistui sitomaan erittäin suuren määrän ympärysvaltojen joukkoja Afrikassa, jolloin hän toimi vähän saman tapaan kuin vuosia myöhemmin Neuvostoliiton partisaanit toimivat Saksaa vastaan. Tämän tyyppisessä tilanteessa hyökkääjällä on etulyönti, koska hän valitsee kohdan missä iskeä, ja siksi pienikin sissiosasto voi aiheuttaa suurta tuhoa esimerkiksi rautateitä ja muuta infrastruktuuria tuhotessaan. Eli he voivat katkoa öljyputkia, lennätinkaapeleita sekä junakiskoja, mikä sitten sitoo vastustajan joukkoja tehokkaasti. Tuosta miehestä olen juuri äsken kirjoittanut, mutta kyseessä on melko kiehtova persoonallisuus.

Vaikka tuo kohde olisi elektronisesti vartioitu, niin silloin tietenkin turvaryhmän pitää päästä paikalle, jos tuota kohdetta vastaan hyökätään, ja esimerkiksi öljy- tai kaasuputkia voidaan tehokkaasti vaurioittaa esimerkiksi singolla, jos ne on jätetty maan pinnalle. Elektroninen suojaus tietenkin vähentää miehistön tarvetta tuollaisen pitkän kohteen suojauksessa, mutta kun puhutaan noiden hyökkäysten pysäyttämisestä, niin silloin tietenkin tarvitaan nopeasti liikkuvia ryhmiä, joilla on käytössään helikoptereita sekä koiria, mutta jos noihin iskuihin käytetään sinkoja, tai muita kevyitä panssarintorjunta-aseita, niin silloin tietenkin koirien on vaikeaa päästä noiden hyökkääjien hajuun kiinni, koska singon laukaisupaikalta kohteeseen ei ole hajujälkeä. Jos öljy tai kaasuputki on maan sisällä, niin silloin se voidaan paikantaa maatutkalla, ja sitten sen päälle laitetaan GPS-paikannin, jolla bunkkerinmurskaajapommi ohjataan kohteeseen.

Kaasu- tai öljyputki voi tietenkin sijaita maan sisällä, jolloin sen vahingoittaminen on vaikeampaa, mutta tuolloin putkissa olevia vuotoja on vaikeampi huomata, kuin pinta-asennuksena tehdyissä pukissa. Samoin vastasissiryhmät toimivat usein samalla tavoin kuin sissitkin, eli he etenevät tehtävissään pienissä osastoissa, joiden toimintaa koordinoidaan päämajasta, joka voi sijaita nykyään kaukana operaatioalueelta, ja tuohon koordinaatioon käytetään esimerkiksi tiedustelukoneita sekä satelliitteja sekä erilaisia taistelunjohtokeskuksiksi muutettuja lentokoneita, joista osa vain välittää tuota tietoa esimerkiksi Pentagonissa sijaitsevalle operaation johtoryhmälle.

Tuolloin kyseinen kone saattaa olla pelkkä robotti, joka on varustettu infrapuna- ja LLTV  (Low Level Light TV) eli pimeällä toimivilla kameroilla sekä ELINT-kapseleilla, joilla maastoon kylvettyjen sensorien välittämää tietoa voidaan ohjata satelliitin kautta vaikka toiselle puolen maailmaa, ja noita jos kyseessä on robottikone, niin silloin noita laitteita käytetään etäkäytön avulla Internetin yli. Nuo robottikoneet voivat muistuttaa ulkoisesti miehitettyjä koneita, mutta niissä ei ole yhtään miestä, mikä tietenkin auttaa vähentämään omia tappioita sekä myös auttaa salaamaan operaatioita, eli noiden maassa istuvien operaattoreiden, jotka toimivat ehkä yhteistyössä Kolumbialaisten tai muiden toimijoiden kanssa operaatioissa, joissa USA tai Venäjä toimittaa vain tuota taistelun koordinointikalustoa ei tarvitse tietää missä operaatio tapahtuu. Ja kaikki puhe mitä he puhuvat menee äänen vääristimen sekä automaattisten tulkkaus- ja kielenkääntö-ohjelmien kautta, jotta tuon operaattorin henkilöllisyyttä ei voitaisi paljastaa, eikä hän myöskään voi todistaa olevansa kyseinen henkilö, joka johtaa esimerkiksi vastasissioperaatioita jossain eteläisessä amerikassa.

Von Lettowin pääasiallinen kohde tietenkin oli Kairo-Kapkaupunki-rautatie, ja nykyisten sissien pääasiallinen kohde voisi olla esimerkiksi öljy- tai kaasuputki, mutta kuitenkin noiden kohteiden tyyppi on aivan samanlainen, ja tietenkin operaation kannalta voisi olla järkevää myös katkoa voimalinjoita, esimerkiksi asettamalla semtexiä voimajohtojen tukipilareihin, jotta saadaan aikaan mahdollisimman suuria sähkökatkoja. Tuo varmasti vaikeuttaisi noiden elektronisten laitteiden toimintaa, ja auttaisi noita sissejä tai terroristeja pakenemaan, koska esimerkiksi GSM-yhteydet eivät tuolloin toimi. Kun kenraali Von Lettow vaelsi miehineen Afrikassa Ensimmäisen Maailmansodan aikaan, niin hänellä oli sama toimintatapa kuin Toisen Maailmansodan partisaaneilla sekä kommandoilla, eli hän teki nopeita syöksyjä tuolle brittien elintärkeälle rautatielle, jonka kautta he huolsivat Välimeren operaatio-aluetta, ja asettivat dynamiittia tuon raiteen alle.

Britit omaksuivat tehokkaan vastasissitaktiikan, eli he lähettivät resiinalla liikkuvia nopeita partioita pitkin rataa, ja jos kiskoja oli vaurioitettu, niin sitten perässä tuli korjausjuna, missä oli suojaryhmä sekä korjausryhmä. Ja sitten tietenkin yritettiin noita sissejä ajaa takaa, tai joskus taas saksalaiset ampuivat junaa kranaatinheittimillä. Mutta kuitenkin brittien puolella oli tilanne se, että von Lettowin joukot kyllä onnistuivat liikkuvuutensa ansiosta voittamaan brittiryhmät, jokta lähetettiin hänen miestensä perään, mutta kun hän tuli sitten taas itse tärkeän kauppapaikan lähelle, niin silloin taas brittien tulivoima oli ylivoimainen.

Hän kyllä sai sitten eräästä kevyestä risteilijästä tykkejä, joilla oli pisin kantama, mitä koko afrikassa olleista tykeistä löytyi, mutta kuitenkin ammuksia oli tietenkin rajoitetusti. Tuosta miehestä olen tässä vähän aikaa sitten kirjoittanut, mutta itse olen sitä mieltä, että kyseinen henkilö on todella mielenkiintoinen tuttavuus historiasta, ja hän varmasti on ollut erittäin taitava sotilas, mutta kuten tiedämme, niin tuo mies ei saanut  Berliinistä tukea koko sodan aikana, joten he sitten eivät mikään kovin merkittävä uhka olleet noille ympärysvaltojen joukoille, vaikka toki tuossa operaatiossa monia iskuja, joissa brittien tappiot saattoivat olla moninkertaisia saksalaisten tappioihin nähden. Kuitenkin tuon miehen kehittämiä taktiikoita hyödynnetään edelleen monissa sissi- ja vastasissioperaatioissa.

espoonmetsa.blogspot.fi

Palautteen antamisen avoimuudesta ja sen tärkeydestä, että kaikki pääsevät tarkastelemaan tekstiä, jonka avulla palaute annetaan.

Kun jollekin instanssille oli se viranomainen, oppilaskunta tai vaikkapa sanomalehti, annetaan palautetta, niin pitää muistaa se, että niiden edustajat hyvin mielellään lyhentävät sekä muokkaavat saamiaan tekstejä niin, että lukijat sen paremmin ymmärtävät. Ja tuossa muokkaamisvaiheessa saattaa sitten muutamia olennaisia asioita ikään kuin "pudota pois" tekstistä, koska kukaan ei varmasti halua julkaista itseensä kohdentuvaa kovaa kritiikkiä. Kun puhutaan eräiden lehtien "nuorten palstoista", niin monesti itselleni on tullut mieleen, että onko noille palstoille kirjoittanut nuori itse vai hänen vanhempansa, kun siellä on niin kauhean aikuista tekstiä.

Tietenkin toimittajat ovat monesti näitä tekstejä myöntäneet muokkaavansa, mutta kuitenkin joissakin tapauksissa saattaa koko teksti olla kyllä aikuisen tekemää, joten se siitä nuorten palstasta. Jos palaute annetaan sähköpostilla esimerkiksi jollekin tapahtuman järjestäjälle tai oppilaskunnalle, niin silloin tietenkin voidaan ajatella niin, että tuolloin tuosta palautteesta voidaan keskustella asiallisesti kasvotusten, mutta se voi kyllä viedä henkilön väärään suuntaan, eli altistaa hänet kiusaamiselle. mikäli palaute on vain rajoitetun lukijakunnan käsissä, niin silloin se saattaa aiheuttaa sen, että nuo henkilöt alkavat käyttäytyä epäasiallisesti tuota palautteen antajaa kohtaan, tai sitten tunkea tuon palautteen suoraan sähköpostin roskakoriin, jotta sitä ei myöskään kukaan lue.

Vaikka he sitten kiittävät saamastaan rakentavasta palautteesta, niin saattaa olla niin, että tuota palautetta ei koskaan edes lueta, joten se että heille syydetään sähköpostia ei tarkoita, että noita posteja edes viitsitään avata, vaikka automaattinen vastaaja ilmoittaa, että "kiitos palautteesta, se tullaan ottamaan huomioon seuraavassa kehityskeskustelussa, niin saattaa olla niin, että koko palautetta ei edes huomata tuolla hämärässä kokoushuoneessa, tai sille nauretaan kippurassa.

Toinen hyvä tapa on soittaa kyseisille henkilöille, ja saattaa olla niin, että he eivät vastaa puhelimeen. Tai sitten vastaus on tylyäkin tylympi "mitä oikeastaan odotit siellä käyvän?".Ja tätä kommenttia seuraa usein joku huomautus henkilön kypsyydestä, eli hänet leimataan  henkilöksi, joka kypsymättömyyttään odotti joltain tapahtumalta liikoja. Joten tämän takia palaute kannattaa antaa aina julkisesti, niin silloin muutkin voivat tuota tekstiä arvioida, ja miettiä samalla, että millainen "kakara" tuon kirjoitelman on sitten tehnyt, ja antaa siitä sitten kommentteja muille.

Samoin tuolloin toisen osapuolen on mahdotonta suodattaa tuosta kirjoituksesta pois asioita, jotka eivät ole sille mieluista luettavaa, ja väitteisiin sensuurista voidaan vastata, että poistetut sanat ovat jotain alatyylin mongerrusta, joka on pitänyt muokata paremmin tajuttavaan muotoon. Tuolloin myös kaikki osapuolet saavat saman tekstin käyttöönsä, eikä kukaan voi puhtaaksikirjoitusvaiheessa sensuroida sitä. Eli joskus kun tiettyjen ryhmien edustajien sähköposteihin lähetetään kirje, joka on tarkoitettu kaikille, niin tuo vastaanottaja voi sitten muokata sen sisältöä siten, että hän kirjoittaa muistion asiasta, ja sitten poistaa siitä kaikki ikävät asiat, jotka voivat vahingoittaa hänen tai tuon piirin mainetta. Ja tällöin saattaa asia muuttua aivan toiseksi, kuin mitä aluksi tarkoitetaan.

elainasiaa.blogspot.fi

Elekieli on pääosassa viestintää harjoitettaessa

Elekieli on tärkeä osa kommunikointia, ja oikeastaan äänensävyt sekä se, miten me toimimme sosiaalisessa tilanteessa kertoo siitä, että mitä mieltä me muista ihmisistä sekä erityisesti keskutelukumppanistamme olemme, ja muutamia asioita pitää aina käydä läpi, eli on ihmisiä jotka huutavat toiselle esimerkiksi, jos tämä unohtaa lajitella jätteet ravintolassa. Se kielii siitä, että toinen tapaamisen osapuoli noudattaa ennalta sovittua kaavaa, jolloin hän tietenkin saattaa joutua paniikkiin, mikäli kaikki ei suju ennalta sovitun kaavan mukaan. Tiukka sääntöjen noudattaminen kielii epävarmuudesta, ja jos henkilön on opeteltava jokainen sanansa ennakolta, niin pienikin häiriö rikkoo kaavan, ja saa tämän henkilön ehkä unohtamaan tämän ratkaisevan repliikin.

Puhelimen räpeltäminen kielii välinpitämättömyydestä seurustelukumppania kohtaan.Tämä myös osoittaa alentumista sekä ylemmyyden tunnetta, jota on joskus vähän vaikea olla huomaamatta. Tuo käytös on erittäin ikävää, ja sitä yleensä tehostetaan ikään kuin keskustelemalla työasioista, ja varsinkin jos seurustelukumppani asuu jossain laitoksessa, niin silloin saattaa keskustelukumppani ikään kuin vetäytyä työasioiden taakse, jotta hänen ei tarvitse oikeasti keskustella tuon tuttavansa kanssa. Ja samalla kun toinen haluaisi hiukan jutella, niin tämä itseään toisen yläpuolella pitävä henkilö sitten saattaa katsella omaa almanakkaansa, ja osoittaa pienillä eleillä toiselle, että hän ei tätä elämäänsä oikeasti kaipaa. Myös sellaiset kommentit kuin, "sinähän olit jo lähdössä" kertovat suuresta alentumisen tunteesta.

Eli tässä tapauksessa sellaiset kommentit, kuten "me menemme sinne konserttiin muiden kavereiden kanssa, ja sinä et niihin kuulu", kertovat toiselle, että keskustelun toinen osapuoli pitää itseään toista parempana, ja että hänellä sitten on se "todellinen kaveripiiri", mihin hän sitten oikeasti haluaa kuulua. Ja toki tuo ylemmyyden tunne osoitetaan siten, että tämän keskustelukumppanin kanssa käydään toki MacDonaldsissa mutta missään diskoissa tai vastaavissa ei tietenkään koskaan eden näyttäydy tuo henkilön kanssa, jolle sitten osoitetaan peukalolla huomaamatta, milloin hänen on aika poistua. 

Komentelu osoittaa tarvetta määräillä. Samoin julkinen komentelu tottumusta määräämiseen.Jos ihminen komentelee toisia tekemään kaiken, niin hän ei omaa itsekritiikkiä, tai häntä ei koskaan ole kehoitettu esimerkiksi avaamaan itse ikkunoita. Itsekritiikki kehittyy vain toisilta tulevan palautteen kautta.Jos ihmisen jokainen inahdus toteutetaan, ja hänen jokainen tekonsa hyväksytään, niin hänestä kasvaa henkilö, joka uskoo kaiken tekemänsä olevan oikein.Toisaalta ylikriittinen sekä alentuva suhtautuminen johonkin henkilöön saattaa tehdä hänen itsetunnostaan selvää.Mutta jos tuollainen täysin maahan lyöty ihminen saa kerran kehuja, niin hän varmasti sitten nousee ylös, jos hän vain pääsee kannustavaan ympäristöön, missä hän oppii sitten kehittämään omia valmiuksiaan sekä hyödyntämään omaa osaamistaan.

Vaikka joku ryhmä olisi sopinut, että jollekin henkilölle jatkuvasti annetaan vain huonoa palautetta, niin silloin voi tuo palaute menettää tehonsa, jos kyseistä henkilöä ei olla tunnistettu työpaikallaan, ja sitten häntä aletaan kehua. Tuolloin tietenkin tulee ilmi, että haukkuminen on ollut vain sovittua toimintaa. Puheen sävy paljastaa henkilön mielentilan. Eli falsettiin nouseva hätääntynyt ääni kertoo ihmisen olevan peloissaan.Samoin jos jengin johtaja näyttää merkkejä kuten kolme sormea alaspäin, niin hän silloin komentaa muita toimimaan puolestaan. Pääsy hänen pöytäänsä merkitsee pääsyä sisäpiiriin ja sanat en ole sinua kutsunut, eikä kukaan muu ei tietääkseni ole antanut kutsua merkitsee sitä, että tämä henkilö on jengin johtajana itseään pitävä taho.Jengin johtaja mielellään osoittaa valtaansa käskyttämällä muita. Samoin jos johonkin pöytään pääsee vain joku tietty kaveripiiri, niin silloin varmasti noilla henkilöillä on salattavaa. 

elainasiaa.blogspot.fi

kimmonsivu.blogspot.fi