Alaskan ostamista pidettiin kaikkien aikojen huonoimpana kauppana

Kun USA:n ulkoministeri Seward osti Alaskan Venäjältä vuonna 1867, maksaen siitä 7,2 miljoonaa dollaria, niin hänelle varmasti naurettiin takanapäin. Kuitenkin ulkoministeri Frederick Sewardilla oli varmasti syytä tähän ostoon, koska hän saattoi näin saada Kanadassa olevat Britit kahden rintaman väliin, jos USA:lle tulisi konflikti kuningaskunnan kanssa. USA saattoi kuljettaa joukkoja Alaskaan laivoilla ohi Kanadan, jos sen välit Britannian kanssa olisivat alkaneet kiristyä, ja samalla USA eliminoi yhden sellaisen uhan, mikä ei ehkä tule kaikille mieleen.



Kun Venäjä myi Alaskan, niin silloin Britannialla ei enää ollut maarajaa sen kanssa, ja tuolloin eivät britit voineet salaa tapailla tsaarin edustajia ainakaan Pohjois-Amerikassa, vaan tuon jälkeen heidän piti tapailla joko Euroopassa tai jommankumman valtion alueella, mikä saattoi aiheuttaa jännitteitä, varsinkin jos noissa tapaamisissa keskusteltiin esimerkiksi yhteisistä sotatoimista jotain kolmatta valtiota vastaan sekä muista asioista, jotka eivät ehkä kestäneet päivänvaloa.  Tuollaisia "ei julkisia" tapaamisia kutsutaan "salaiseksi diplomatiaksi", ja niistä on yleensä tapana olla hiljaa.


Mutta pääasiassa Seward ajatteli silloin sitä, että USA voisi kehittää Alaskan avulla valmiiksi kahden rintaman sodan, jos Kanadassa olevat britit sitten olisivat alkaneet  osoittaa aggressiota USA:aa vastaan. Mutta tietenkin Alaskasta löydettiin sitten kultaa ja öljyä, joiden avulla tuo osavaltio sitten kattoi melko nopeasti kaupoista johtuneet kustannukset. Mutta pääasiassa syy tuohon "maailman huonoimpaan kauppaan" oli yksinkertaisesti se, että Seward tai USA:n asevoimien silloinen  johto kenraali Ulysses S. Grantin johdolla halusivat alueen, mille he saattoivat keskittää joukkoja, jos Britannia haluaa osoittaa aggressiota USA:aa vastaan, ja tietenkin Amerikkalaiset halusivat tuon alueen, koska heillä oli syytä pelätä Brittejä, jotka olivat rakentamassa imperiumia niin, että heidän pääasiallinen kiinnostuksensa kohdistui Aasiaan, Intiaan sekä Afrikkaan, joten tietenkin Brittien elinehto oli se, että se kykeni kuljettamaan sotilaita ympäri imperiumiaan.


Tuolloin tietenkin sillä oli sellainen vaihtoehto, että brittisotilaita kuljetettaisiin Kanadan erämaiden läpi rakennetun rautatien kautta Tyynenmeren rannikolle, missä sitten heidät laivattaisiin Intiaan, Australiaan sekä Siinaille ja Etelä-Afrikkaan, jos Britit tunsivat tarvetta vahvistaa jonkin alueen puolustusta tai käydä hyökkäyssotaa jossain päin maailmaa. Tuon kuningaskunnan pääasiallinen kilpailija oli tuolloin Ranska, mutta tietenkin se piti Venäjää myös uhkana, ja vasta 1890-luvulla alkoi Saksa sitten myös kilpailla Brittien kanssa siirtomaista. Ja siksi oli tärkeää, että Briteillä oli kaksi merireittiä, jota pitkin he kykenivät viemään sotilaita siirtomaihin sekä alueita, missä se voi kouluttaa sekä varustaa joukkojaan. Ja tietenkin USA:n armeijan johdon mielessä oli tuolloin se, että mitä jos Brittien päähän tulee ajatus siitä, että se hyökkäisi USA:n kimppuun Kanadasta käsin, joten siksi oli tärkeää saada tuollainen strateginen alue, mihin USA kykeni rauhan aikaan sijoittamaan joukkoja, ja niiden joukkojen avulla Grant aikoi lyödä Brittien armeijan taistelussa, jota ei kuitenkaan koskaan tullut.


Ja nykyään sitten tietenkin Alaskan eteläpuolella olevat Aleutit tarjoavat loistavan sijoituspaikan nykyaikaisille tiedustelulaitteille sekä tutkille, joilla valvotaan USA:n ilmatilaa sekä hankitaan tietoja siitä, mitä Venäjällä sekä Kiinassa tapahtuu, ja varsinkin Ohotan mereltä tapahtuvat ohjuslaukaisut ovat noiden tutkien pääasiallinen tarkkailun kohde, ja samalla myös seurataan Venäjän sekä Kiinan laivaston viestintää, jota verrataan sen toimintaan, jolloin NSA voi sitten pyrkiä saamaan tietoja siitä, millaista viestintää laivasto käyttää ennen kuin ohjuksia aletaan virittää, ja silloin tietenkin ydinaseita koskevaa viestintää sekä GLONASS-laitteita, joiden avulla sukellusvene paikantaa itsensä jotta ohjusten suuntaus saadaan kohdalleen voidaan häiritä. Saadakseen ohjukset lentämään kohteeseen täytyy laukaisijan antaa niille kaksi pistettä lähtöpisteen sekä maalin, ja jos noita tietoja ei ole, niin ohjus ei voi silloin osua maaliinsa.


Ja tietenkin ydinaseiden laukaisuun tarvitaan koodi, joka annetaan sukellusveneelle satelliittien välityksellä, ja jos tuota viestintää häiritään, niin silloin sukellusveneet eivät voi laukaista aseitaan eikä muutenkaan keskitetystä taistelun johtamisesta tule yhtään mitään, jos koodattuja radioita ei voida käyttää, niin silloin perinteisen VHF-viestintä on ainoa, mitä voidaan käyttää, ja se on erittäin häiriöaltista sekä epäselvää, koska silloin kaikki hengitys ja muut häiriöt kuuluvat läpi, ja tietenkin myös vihollisen laitteille antama radiohäirintä sekä se, että VHF:t kuuluvat toistensa läpi aiheuttaa vaikeuksia viestinnässä. Koodatut radiot perustuvat samaan tekniikkaan kuin GSM-puhelimet, eli ne voivat limittää viestinsä niin, että niillä ei voida  puhua toisten päälle, ja samalla tietenkin niissä olevat ohjelmistot suodattavat hengityksen sekä muun turhan melun pois.


Kun tässä sitten puhutaan koodiradioista, niin ne kiinnitetään yleensä tavalliseen VHF-radioon, ja kyseessä on itseasiassa pelkkä tietojenkäsittelylaitteisto, joka liitetään perinteiseen lähettimeen. Mutta jos tuota laitteen lähettämää digitaalista koodia häiritään, niin silloin eivät viestit mene läpi. Tuolla binäärikoodin muodossa lähetetyllä viestillä estetään vihollista saamasta selvää sotilaiden viestinnästä sekä silloin voidaan lähettää myös kypäräkameran ottamaa kuvaa tilanteesta sekä karttatietoja voidaan vaihtaa kenttäryhmän sekä päämajan välillä. Tuolloin operaation johto saa kaiken tarpeellisen tiedon siitä, millainen vihollinen hänellä on vastassaan.


Samoin omien miesten biometristä tietoa annetaan päämajan tietoon aktiivisuusrannekkeiden avulla, jotta sotilaita voidaan komentaa esimerkiksi juomaan tai pitämään taukoja, niin että heidän taistelukykynsä olisi mahdollisimman hyvä kaiken aikaa. Ja silloin operaation johtaja voi myös suunnitella lepopaikat sekä muut tauot tarkemmin, ja noihin paikkoihin missä miehet lepäävät voidaan tietenkin silloin toimittaa varusteita kuten lisäpatruunoita sekä tarvittavia erikois-aseita, joita ei kuitenkaan kannata muuten kannata raahata mukana, ja yksi tällaisista aseista joita ei kannata mukana kantaa on Barrett 50 kivääri, joka voi olla erittäin hyvä tarkka-ammunta kivääri, joka voi kuitenkin olla loistava väline, kun tuhotaan vihollisen lentokentille sijoitettuja lentokoneita sekä helikoptereita.


Jos tuollainen kivääri toimitetaan kommandoryhmälle, joka on soluttautunut vihollisen lentokentän lähelle, niin he voivat silloin ampua hävittäjiä tai muita tukikohtaan sijoitettuja koneita esimerkiksi "Rufus"-luodeilla tai olkapäältä ammuttavilla panssarintorjunta-aseilla. Ja jos esimerkiksi tuollaisen materiantuhoantaan tarkoitetun kiväärin luoti osuu pommikoneeseen, niin silloin se tuhoutuu melko varmasti. Ja yksi NATO:n uhista on se, että SPETSNAZ-ryhmä soluttautuu lähelle sen lentotukikohtaa, ja ampuu raskailla kivääreillä esimerkiksi B-52:n alla olevia risteilyohjuksia, ja samoin tietenkin voidaan tehdä myös Venäläisille pommikoneille. Jos ristelyohjukseen ammutaan panssarintorjunta-aseella, niin pahin tilanne tietenkin on sellainen, että tuossa ohjuksessa olisi ydinkärki, jolloin plutoniumia leviää pitkin tukikohta, ellei sitten HEAT-panos laukaise ydinaseen alkupanosta, niin että syntyy ydinräjähdys. Nykyään ollaan kehitetty myös laser- ja mikroaaltoaseita, joilla vihollisen lentokoneiden siivet voidaan leikata poikki tai niiden polttoaine sytyttää palamaan, ja tietenkin esimerkiksi Stinger-ohjuksilla voidaan tuhota myös isoja pommikoneita.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Venäjä vastasi pakotteisiin vähentämällä USA:n diplomaattikuntaa

Nanuchka III-luokan ohjuskorvetti
(Lehtikuva)

Tämä on tietenkin täysin odotettavissa oleva reaktio, eli pakotteisiin vastataan samalla mitalla, ja kansainvälisen politiikan huipulla ei armoa tunneta. Syy miksi USA:n on vähennettävä diplomaattikuntaansa Venäjällä johtuu siitä, että sen kykyä hankkia tietoa Venäjän virallisten kanavien kautta halutaan kaventaa. Tällaisessa osittain laittomassa tietojen hankinnassa diplomaatit sekä diplomaattisen peitteen toimin toimivat tiedusteluviranomaisten edustajat ovat avainasemassa. Ja kuitenkin heidän pitää kaikkein arkaluonteisimpien tietojen kohdalla sitten turvautua "paikalliseen avustajaan", mikä tarkoittaa tietenkin jotain valtion petokseen valmista upseeria.


Agenttien käytön ongelmana on se, että heillä voi olla sellaisia vaikuttimia toimintansa motiiviksi, että sitä ei voida mitenkään pitää hyväksyttävänä. Tuo motiivi voi olla esimerkiksi halu peitellä omia lahjuksien ottamisia, sekä sekin on huomioitava, että päästäkseen johonkin Kremlin strategiapalaveriin, pitää tuon agentin olla hyvin korkea-arvoinen upseeri, ja tuolloin maanpetoksen motiivina voisi olla halu syrjäyttää Putin ja asettua itse tuon maan johtoon.


Ja sitä varmasti länsi ei voisi hyväksyä. USA:n kannalta tärkeää olisi saada tietoja siitä, mitä Moskovan kabineteissa oikeasti puhutaan, ja siksi sen pitäisi saada käyttöönsä agentteja, jotka voisivat sitten raportoida siitä, mitä noissa hämärissä huoneissa puhutaan. Kun tiedustelutyöstä keskustellaan, niin tietenkin vakoilusatelliitit ovat avainasemassa silloin kun halutaan tietoja esimerkiksi lentotukialus Kuznetsovin kaltaisten sotilaallisten välineiden paikoista, tai siitä, mitä esimerkiksi Pietarin Admiralty-telakoilla puuhataan.


Mutta kun halutaan tietää, mitä esimerkiksi jossain Kremlin isännöimässä kokouksessa puhuttiin, niin silloin ei tietenkään voida käyttää mitään satelliitteja, jotka ovat niin kamalan hyviä havaitsemaan esimerkiksi taivasalla olevia sukellusveneitä. Mutta nuo Maata kiertävällä radalla olevat satelliitit eivät kuitenkaan näe sitten tuon sukellusveneen sisälle eivätkä ne myöskään kykene havaitsemaan sitä, mitä jossain Kremlin alla olevassa bunkkerissa puhutaan. Ja noissa kokouksissa sitten tehdään päätöksiä siitä, että millaisia välineitä esimerkiksi Venäjän armeija saa käyttöönsä lähitulevaisuudessa. Samoin niissä käydään läpi sitä, että millaisia suunnitelmia Venäjän johdolla on lähiaikojen varalta.


Joten noihin kokouksiin pitäisi NSA:n tai jonkun muun tiedusteluviranomaisen saada sitten omia tarkkailulaitteitaaan. Ja se sitten tietenkin on vähän vaikeaa, koska Putin sekä hänen kenraalinsa varmasti tietävät esimerkiksi kännyköiden haittaohjelmista, jotka voidaan soluttaa puhelimeen, ja jotka muuttavat toisen ihmisen kännykän salakuuntelulaitteeksi. Nuo laitteet voidaan kuitenkin kiertää yksinkertaisesti jättämällä kännykät oven ulkopuolelle tai sijoittamalla ne äänieristettyyn kaappiin. Ja tietenkin tuollaisten huippujohtajien kännykät valmistetaan räätälintyönä, ja niissä käytetään huippuvarmistettuja mikropiirejä sekä käyttöjärjestelmiä, minkä takia noihin huippumiesten puhelimiin ei sitten varmasti voi samalla tavoin infektoida kuin normaaleja puhelimia.


Noiden puhelinten käyttöjärjestelmät sitten ladataan erityisiltä turvallisuuspalvelun valvomilta servereiltä, ja niiden sekä niihin ladattavien päivitysten koodi tutkitaan erityistä huolellisuutta osoittaen FSB:n sekä GRU:n toimesta. Tuon takia länsimaiden tiedustelupalveluiden pitää saada oikeita agentteja näihin kokouksiin, jotta länsimaat sitten voisivat ennakoida Kremlin tekemisiä vähän paremmin. Tuon Kremlin suunnitelmia koskevan tiedon hankkiminen kuitenkin vaatii sitä, että tiedon hankkija on korkeassa asemassa Venäjän asevoimissa tai turvallisuuspalvelussa, jotta hän voisi noihin Kremlin johtamiin keskusteluihin osallistua, koska niissä ei ilmeisesti usein ole adjutantteja paikalla.


Ja jos tuo henkilö jäisi kiinni, niin häntä varmasti odottaisi joku muu kuin mukava tuomio, koska hän tekisi tekonsa äärimmäisen korkeassa turvallisuusasemassa, mikä voisi sitten aiheuttaa sen, että Osasto-V:n agentit joutuvat hänet ampumaan, koska noita tietoja ei ehkä haluta päästää kenenkään ulkopuolisen korviin. En toki tiedä onko tämä pahamaineinen "Osasto-V" sitten enää toiminnassa, mutta ainakaan mitään kovin vapaita oloja tuollainen kenraali ei vankilassa tulisi saamaan. Mutta kun noita agenttien hankkimia tietoja sitten luukutetaan ulos Venäjältä, niin silloin tietenkin kaikkein turvallisinta olisi laittaa ne diplomaattipostiin, ja sitten kuljettaa ne turvallisesti pois Venäjältä esimerkiksi koodattujen SD-korttien muodossa. Tietenkin agenttien käyttö on sikäli ongelmallista, että heidän hankkimien tietojen pitäisi olla varmistettavissa myös muista lähteistä.


Eli jos puhutaan vaikka Venäjän tulevista sotilasoperaatioista, niin tietenkin satelliittien pitäisi havaita jotain sen kaltaista toimintaa, mikä tukisi mahdollisen agentin väitteitä. Agenttien ongelma on aina ollut luotettavan tiedon välittäminen. He saattavat olla henkilöitä, jotka yrittävät provosoida aseellisia yhteenottoja kasvattaakseen omaa valtaansa. Ja siksi yhdenkään agentin antama tieto ei suoraan ole luotettavaa.  Jos vaikka Venäjä yrittäisi suorittaa jonkin iskun kolmanteen maahan, niin silloin pitäisi sen laivaston tai muiden iskuun sopivien yksiköiden siirtyä niin, että ne kykenevät iskemään tuohon kohteeseen.

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/venajan-vastaa-pakotteisiin-yhdysvaltojen-karsittava-diplomaattikuntaansa-venajalla/6517866

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Kuka muuten oli Lee Harvey Oswald, mies joka ehkä ampui Kennedyn? Mutta oliko aiottu kohde kuitenkaan Kennedy?

Lee Harvey Oswald  Dallasin
poliisiaseman autotallissa
hetkeä ennen kuolemaansa
(1939-1963)

Olen aina välillä ajatellut arvoitusta nimeltään Lee Harvey Oswald (1939-1963) , eli miestä joka väitteiden mukaan ampui USA:n presidentin John Fritzgerald Kennedyn eräänä päivänä Dallasissa vuonna 1963, ja tuo tapaus on aina kiehtonut erilaisia ihmisiä, mutta kuten voimme sanoa, niin saattoi olla niin, että Oswald oli yksi noista ampujista, ja ehkä hän toimi yksin, mutta kuitenkin voisin sanoa, että hänellä oli ehkä apuvoimia tai taustavaikuttajia, joiden etuna oli se, että joku tuossa avomallin Cadillacissa istuvista henkilöistä olisi kuollut. Kun puhutaan siitä, että Kennedyn murha olisi ratkaistu, niin toki se voi sitä Oswaldin osalta ollakin, mutta muuten tuohon mieheen liittyy paljon asioita, jotka tekevät hänestä hyvin myyttisen hahmon murhien historiassa.

Siis kun puhutaan siitä, että tapaus on ratkaistu, niin aivan hyvin Oswaldin voidaan sanoa ampuneen nuo laukaukset, jotka ovat JFK:n autoon osuneet, mutta sitä kehen ne oikeastaan oli tähdätty ei ole selvitetty. Eikä sitäkään olla selvitetty, miksi hän tilasi aikoinaan tuon Mannlicher Carcano-kiväärin postimyynnistä, eikä sitäkään olla koskaan saatu selville, miksi tuo mies ampui poliisin josta käytetään julkisuudessa nimeä J.D  Tippitt, jota joskus olen ilmeisesti tituleerannut Dohertyksi. Tuosta tapauksesta olen kirjoittanut paljon ennenkin, ja yksi esitys tietenkin olisi se, että kohteena tuossa salamurhassa olisi ehkä ollut joku noista presidentin turvaamisesta vastaavaan ryhmään kuuluneista salaisen palvelun miehistä, joka olisi ehkä tutkinut rahanpesua.

Ja ehkä tuo onneton Oswald olisi vain erehtynyt kohteesta. Tai sitten eräs hyvin merkillinen ajatus on jäänyt itämään mieleeni, ja se liittyy siihen, että Oswaldilla saattoi olla skitsofrenia. Mikäli Lee Harvey Oswald olisi sitten saanut päähänsä sellaisen asian, että hän olisi ehkä rakastunut Kennedyn vaimoon, ja ehkä saanut vahingossa tietää jostain Kennedyn vastaisesta salaliitosta, niin ehkä tuo onneton henkilö olisi sitten mennyt kirjavarastoon kiikarikiväärin kanssa, ja aikonut ampua noita salaliittolaisia tehdäkseen vaikutuksen Jaqueline Kennedyyn.

Mutta tämä sitten on vain myytti, eli en tiedä oliko tuolla miehellä skitsofreniaa, mutta oletteko kuulleet, että Oswaldilla on Neuvostoliittolainen vaimo, joka muutti hänen kanssaan USA:aan. Eli melkoista kiirettä Lee Harvey Oswald piti tuon avioliiton kanssa, kun hän asui Neuvostoliitossa. Hänen entinen vaimonsa Marina Oswald-Porter avioitui kaksi vuotta Oswaldin kuoleman jälkeen uudelleen.  En tiedä että miten tuo avioliitto sitten onnistui, kun Oswald oli niin vähän aikaa Neuvostoliitossa, eli oliko tuo mies ollut ennen tätä loikkausta, joka alkoi 20. Lokakuuta 1959 ja päättyi 24. Kesäkuuta 1962. Merkille pantavaa on se, että Marinan isä oli sisäministeriön eversti, mutta kuitenkin hänen sallittiin poistua kahden lapsensa ja Lee-Harveyn kanssa Neuvostoliitosta.

Myös se on merkille pantavaa, että Oswald oli Neuvostoliitossa psykiatrisessa tarkkailussa sekä ilmeisesti hoidossa. Se mitä tuossa hoidossa tapahtui ei  ole saatavissa yleisistä arkistoissa tai tavallisilta Internet-sivuilta, mutta se mikä ehkä teki tuosta Neuvostoliittoon loikkaamisesta niin erikoisen tapahtuman oli se, että Oswald palveli tuolloin Japanissa olevassa lentotukikohdassa, mistä U-2 vakoilukoneet lähtivät kohti Neuvostoliittoa. Neuvostoliitto alkoi kiehtoa Oswaldia, ilmeisesti silloin kun hän meni merijalkaväen Venäjän kielen kurssille, ja tuolloin hän sai arvosanan “poor”, mutta jostain syystä hän sitten matkusti Neuvostoliittoon erottuaan merijalkaväestä Syyskuun 11 päivä 1959.

Joidenkin hyvin erikoisten teorioiden mukaan Oswald oli oikeasti Venäläinen “pamanjashik”, eli lapsena USA:aan solutettu vakoilija, joka sitten ikään kuin havaitsi identiteettinsä, kun hän kuuli Venäjää noilta nauhoilta. Hän sitten matkusti Neuvostoliittoon tai tarkemmin ottaen Minskiin, missä hän aloitti Venäjän kielen opinnot tavoitteenaan kirjoittautua Minskin yliopistoon, ja hän sai sitten myös mentorointia tätä tarkoitusta varten, eli hänen venäjän kielen taitoaan  vahvistettiin puheterapian avulla, ja sitten hän sai käyttöönsä tai hankki omilla rahoillaan kotiin tuotavan kielistudion, jossa hän voi harjoitella ääntämistä sekä kirjoittamista.

https://en.wikipedia.org/wiki/Lee_Harvey_Oswald#Defection_to_the_Soviet_Union

Kuitenkaan tässä kirjoituksessa ei paneuduta siihen, kuka ampui tuota Cadillacia vuonna 1963, vaan siihen mikä mies Lee Harvey Oswald itseasiassa oli, ja hänen menneisyyteensä kuuluu asioita, jotka tekevät tuosta miehestä hyvin kiehtovan ja salaperäisen tutkimuskohteen. Eli hän oli entinen merijalkaväen sotilas, joka sitten loikkasi Neuvostoliittoon vuonna 1959, mutta palasi pettyneenä tuolta matkalta, ja asettui asumaan Dallasiin. Kun tuota asuinpaikkaa vähän tarkemmin pohditaan, niin uskoisin että Dallas ei olisi ollut tällaiselle miehelle mikään kovin mukava kaupunki asua, koska sitä pidettiin tuolloin “punaniskojen pääkaupunkina”.

Enkä muuten oikeastaan pidä mitenkään erityisen uskottavana sitä, että Oswald olisi ollut tekemisissä “anti castro-movementin” kanssa. Jos tuohon radikaalien CIA:n tukemien vastavallankumouksellisten Castron vastaisten toimijoiden “Alpha 66”-järjestöön olisi soluttautunut KGB:n agentti, niin silloin olisivat sen operaatiot Kuuban rannikolla olleet todella vakavassa vaarassa. Se mitä Oswald ajatteli voittavansa, kun hän jakoi noiden miesten lehtisiä on jäänyt historiaan mysteerinä, jota sitten tietenkin voidaan väittää vain sattumaksi, mutta on olemassa sellainen asia, joka saattaa hiukan valaista tuota kiinnostusta tähän organisaatioon.

Nimittäin “Alpha 66” käytti toiminnassaan pikavenettä, mikä takuulla kiinnosti KGB:tä. Kyseessä oli aivan uudentyyppinen, erikoisjoukkojen  sekä valitettavasti myös huumemiehiä kiinnostava pikavene, joka kulki vedessä lähes äänettömästi. Sen yksityiskohtia en tunne, mutta uskoisin kyseessä olleen sellainen laita, jonka pohjaan on tehty pieni uurre, johon pumpataan ruokaöljyä, mikä sitten vetää venettä eteenpäin. Ja jos siinä sitten käytetään sähkötoimista pumppua, niin silloin tuo vene olisi voinut toimia ääneti myös kaislikossa, jossa kaislat olisivat muuten tukkineet sen potkurit. Eli ehkä Oswald ajatteli myydä tuon veneen KGB:lle saadakseen sitten rahaa elämäänsä.

Mutta se sitten kuitenkin oli hyvin erikoista, että hän oli valinnut asuinpaikakseen tuon “syvän etelän”, missä isänmaallisuus on hiukan toinen asia kuin esimerkiksi New Yorkissa, jossa tällaisiin asioihin suhtaudutaan perinteisesti hiukan toisin kuin pohjoisessa, missä ollaan poliittisesti yleensä melko liberaaleja. Tuolloin esimerkiksi Texasin Ku Klux Klan tai sen edustajat eivät varmaan pitäneet tällaisista ihmisistä, jotka olivat loikanneet Neuvostoliittoon, eikä “Alpha 66” ehkä kuitenkaan halunnut riveihinsä mitään Neuvostoliittoon myötämielisesti suhtautunutta henkilöä.

Miksi 24-vuotias Oswald osti hallussaan olevat aseet johtuu kuulemma siitä, että hän halusi  suojella kotiaan murtovarkailta, mutta itse kyllä uskon, että kyse oli siitä, että Texasin Ku Klux Klan oli häntä uhkaillut. Ja tietenkään tuon 24-vuotiaan nuoren miehen ei ollut ehkä hyvä mennä myöskään sukunsa eteen, kun hän oli sitten Merijalkaväen jälkeen lähtenyt Neuvostoliittoon. Liittyykö tämä lähtö siihen, että Oswald ammuttiin autotallissa tuolloin Dallasissa 24.11.1963? Eli lähtikö Oswald Neuvostoliittoon pakoon sellaista asiaa, että hän sai ehkä tietää joidenkin merijalkaväen aliupseerien tai upseerien myyneen aseita Mafialle tai muuten ottaneen lahjuksia, ja ehkä myöntäneen ylennyksiä tai helpompaa palvelusta lahjuksia vastaan.  

Syy tuohon loikkaukseen on mysteeri, mutta jostain syystä epäilen sen johtuneen Oswaldin kokemuksiin merijalkaväestä. Mutta sitten parin vuoden kuluttua hän jostain syystä palasi sitten kotimaahansa kokemusta rikkaampana. Kun tuota nuorta miestä ja hänen tekemäänsä ratkaisua pohditaan tarkasti, niin oletteko koskaan muuten huomanneet sen, että hänen sukunimensä “Oswald” on sama kuin SS-Obergruppenführer Oswald Pohlilla oli etunimenä. Mutta tuo yhteys saattaa olla kuitenkin vain sattumaa. Kun Oswald sitten pidätettiin tuossa kuuluisassa elokuvateatterissa, niin se tapahtui, koska hän ampui poliisia nimeltään Tippitt, jonka nimen olen muistanut väärin, eli muualla olen puhunut tai kirjoittanut “Doherty:stä”.  

Syy miksi Oswald avasi tulen tuossa elokuvateatterissa on kuitenkin jäänyt itselleni jotenkin mysteeriksi, mutta ilman sitä häntä ei ehkä koskaan olisi lähdetty kuulustelemaan presidentti Kennedyn murhasta. Tuosta tapauksesta on todella monta teoriaa, joista yksi on se, että kohteena olisi ollut Kennedyn vaimo, jotta presidentin ei olisi tarvinnut osallistua TV-väittelyyn, jotta hän saisi toisen kauden, jonka lopussa hän saattaisi sitten armahtaa joitakin Jack Kennedyn ystäviä. Kaikki mitä tuosta tapauksesta tiedetään on se, että John Fritzgerald Kennedy kuoli kolmeen luotiin, joista yksi oli sitten kimmonnut oudosti ympäriinsä. Tai sitten kyseessä on eräänlaisen elimistöön sulavan myrkkynuolen aiheuttama vamma, mutta miksi tuollaista nuolta tai sulavaa luotia olisi haluttu käyttää? Ja ketä koko murha lopulta palveli?

Se ei palvellut näennäisesti kenenkään etua, koska tuo rikos on tehnyt todella paljon vahinkoa sekä CIA:lle että Mafialle. Joten saattoiko presidentti toimia kilpimiehenä esimerkiksi johonkin Salaisen palvelun mieheen kohdistetulle ampumiselle? On olemassa joukko lähinnä aihetodisteita, joita sitten on pidetty todisteena salaliitosta, mutta kun puhutaan siitä, millainen mies Oswald oli, niin tuolloin pitää kysyä sellainen asia, että mitä varten hän avasi tulen tuolla elokuvateatterissa? Olen joskus miettinyt, että mitä jos tuo “kaikkien vihaama” Lee Harvey Oswald oli ollut oikeasti tuolla kirjavarastossa ehkä paossa kiusaajiaan, ja sitten hän oli ehkä nähnyt ampujan.

Tai sitten hän oli saattanut kätkeä sinne huumeita, tai jotain muuta mitä hän ehkä ajatteli jonkun haluavan nähdä, ja sitten tuo mies meni elokuvateatteriin, ja pilasi lopullisesti elämänsä vetämällä tuon 38-kaliiberin revolverin taskustaan. Mutta osallistuiko tuo ammuttu poliisi hänen mahdolliseen kiusaamiseensa on tietenkin jäänyt mysteeriksi, eli se miksi Oswald toimi silloin kuten toimi, jää vain hänen itsensä tietoon. On olemassa yksi asia, mikä sitten viittaa osittain siihen, että Kennedyn murhassa on jotain outoa. Tuo seikka johtuu siitä, että nimenomaan väkivaltaiseksi tiedetty gansteri Jack Ruby (1911-1967) ampui Oswaldin poliisiaseman autotallissa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Jack_Ruby

Rubyllä ei todellakaan ollut mitään syytä väittää olevansa mikään kovin isänmaallinen, koska häneltä ilmeisesti oli jäänyt armeija käymättä 1940-luvulla, ja hän oli silloin järjestellyt koirakilpailuja. Syntyjään tuo mies oli nimeltään Jacob Leon Rubenstein, ja jostain syystä hän oli vaihtanut sitten nimensä Rubyksi. Eräiden tarinoiden mukaan hänen veljensä tai henkilö, jota hän piti veljenään kuoli pari vuotta aikaisemmin Texasin kaasukammiossa.

Samoin ilmeisesti olisi myös Jack Ruby kuollut, ellei hän olisi saanut vankilassa aivo- ja keuhkosyöpää, Eli joidenkin lähteiden mukaan Ruby olisi teloitettu murhasta, mutta tuo tuomio jätettiin toimeen panematta, koska hän oli niin sairas. Itse uskoisin että Ruby ampui Oswaldin Mafian käskystä, ja syynä saattoi olla kuitenkin se, että Oswald saattoi tietää sellaisia asioita Merijalkaväen henkilöstön  sekä Mafian keskinäisistä suhteista, eli saattoi olla niin, että esimerkiksi hän oli saanut tietää jostain ostetuista sotilasarvoista tai muista vastaavista asioista.


Ja ehkä JFK:n murha liittyy sitten tuollaiseen toimintaan, missä Mafia aikoi myydä USA:n merijalkaväki olisi ehkä ostanut ylihinnoiteltuja varusteita Mafialta, eli tuolloin puhuttiin siitä, että noita merijalkaväen tekstiilejä tai muita vastaavia tuotteita olisi tilattu ylihintaan mafian ompelimoista. Se olisi ehkä tuonut miljardeja tuon organisoidun rikollisuuden käsiin.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Kun tietokone varastetaan voi motiivi tekoon olla muuta kuin pelkkä laitteen varastaminen

Tietokoneen katoaminen ei aina merkitse tahallista varkautta, eikä ketään saa koskaan syytellä ilman todisteita.  Kun ihmistä syytetään siitä, että hän varastaa työpaikaltaan esimerkiksi tietokoneen on kyseessä vakava syytös, joka pitää osoittaa todeksi. Kun jokin arvoesine kuten tabletti katoaa,  silloin tapaus pitää aina tutkia huolellisesti, ennen kuin mitään päätöksiä erottamisesta tehdään. Näet vaikka joku esine kuten tietokone olisi kadonnut, niin silti pitää tuota asiaa tarkastella siltä kannalta, että kyseinen väline olisi ehkä kuitenkin joutunut esimerkiksi roskiin vahingossa, ennen kuin ketään lähdetään syyttämään yhtään mistään. Tabletin kanssa voi tapahtua niin, että se joutuu esimerkiksi pahvien väliin, ja joku sitten vie tuon laitteen vahingossa roskiin.

Tai sitten se vain on laitettu väärään paikkaan, ja tuolloin tietenkin voidaan käyttää noiden tablettien paikannusominaisuutta selvittämään niiden sijainti, jotta ne löytyisivät helpommin. Ja sitten jos aihetta ilmenee, niin silloin tietenkin pitää ensin tehdä tuolle epäillylle tehdä kotietsintä, jotta hänen syyllisyytensä tai syyttömyytensä voidaan selvittää. Ja aina pitää muistaa sellainen asia, että uusi työntekijä ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, että tuo “rookie” olisi mitenkään vastuussa tietokoneiden katoamisesta, vaan uskoisin, että tuolloin joku muu saattaa myös nähdä tilaisuutensa koittaneen, ja ikään kuin piileskellä tuon uuden tulokkaan selän takana, ja lavastaa häntä syylliseksi tällaiseen tekoon, joka osoittaa törkeää piittaamattomuutta sekä  aseman hyväksikäyttöä.

Kun “enterprise”-asiakas ostaa tietokoneita, niin niihin tehdään sellainen asetus, joka saa aikaan hälytyksen, jos tuota konetta yritetään viedä pois niistä tiloista, mihin se normaalisti kuuluu, ja tuo asetus on sellainen, että sitä ei voida purkaa formatoinnilla eli kovalevyn tyhjentämisellä tai tehdasasetusten palauttamisella eli laitteen nollauksella pois. Tuon asetuksen avulla tietokone voidaan paikallistaa sekä sen käyttöä seurata ilman sen suurempia vaikeuksia, vaikka sen käyttäjätili olisi vaihdettu. Ja tuon koneen käyttö muulla kuin sen ostajan määräämällä tilillä saa usein aikaan sen, että tuon datalaitteen seuranta lähtee käyntiin, ja samalla sitä aletaan seurata aktiivisesti.

Näet kun työpaikalta viedään tietokone, niin silloin tietenkin nykyään sen käyttöä aletaan seurata, jotta tuon varkaan motiivit selviävät tehokkaammin, ja tuolloin voidaan selvittää, mitä nuo ihmiset ylipäätään noilla laitteilla halusivat oikeastaan tehdä. Jos noita tabletteja tai läppäreitä ei koskaan sitten käytetä, niin silloin voi kyse olla vahingosta tai sitten joku yrittää lavastaa tuota “rookieta” syylliseksi varkauteen. Ja tätä pitää sitten ruveta epäilemään silloin, kun varkaus tapahtuu uuden työntekijän tullessa taloon. Jos tuollainen uusi tulokas saadaan pois kuvioista, niin silloin tietenkin voidaan tilalle ehdottaa “omaa miestä”, joka saattaa olla esimerkiksi teollisuusvakoilua harjoittava henkilö.

Tilanne on tuolloin hyvin vaarallinen, jos kyseessä on vaikka koodausta tekevä yhtiö. Vaikka teollisuusvakoilua harjoittava henkilö ei ehkä koskaan koske näihin koneisiin, joilla varsinaista koodaustyötä tehdään, niin hän voi esimerkiksi kamerakännykällä kuvata noita ruutuja, ja niistä kuvista sitten voidaan eristää koodirivejä, vaikka hän ei ehkä olisi koskaan ollut kovin lähellä noita koodaajia tai heidän työpisteitään. Eli kuvankäsittelyohjelmien “zoomaus-ominaisuuksien”-avulla voidaan ruutua tutkia pala palalta, ja niistä kuvista voidaan nähdä todella paljon erilaisia asioita. Tai sitten esimerkiksi yhtiön kassasta eli tilisiirroista vastaavan henkilön ulkonäköä voidaan kuvailla, ja häntä ehkä yrittää kiristää siirtämään rahaa noiden konnien tilille.

Kun tuo “mätä omena” halutaan sujauttaa työpaikalle, niin silloin tietenkin paras tapa saada oma mies “kiertoon” on luoda kiire, missä yhtiö joutuu uudelleen rekrytoimaan työntekijän jo kertaalleen täytettyyn paikkaan. Ja silloin voi olla, että oman väen suositus otetaan huomioon, kun paikkaa täytetään. Toki noita tietoja voi joku johtajakin vuotaa, mutta tietenkin vuotaja tarvitsee sopivan “kilpimiehen”, jonka taakse hän voi tietovuotoja tehdessään kätkeytyä. Eikä SUPO nuku koskaan.

Jos yhtiössä on "myyrä" eli vakoilija, niin hänellä kyllä saattaa olla vapaa pääsy lähes kaikkeen tietoon, mitä tuossa yhtiössä käsitellään. Mutta noiden tietojen vuotaminen saattaa hänet varmasti epäilyttävään valoon, jos markkinoille tulee paljon sellaisia piraattituotteita, joissa on tiettyjä komponentteja, joihin vain tuolla yhtiöllä on oikeus. Ja vielä parempi tilanne tulee silloin eteen, jos nuo piraattikopiot pitävät sisällään komponentteja, joita ei vielä olla julkaistu. Tuollainen sisäpiiriin kuuluva tiedottaja, joka myy yhtiön salaisuuksia esimerkiksi Afrikkaan tai Kauko-Itään, ei varmaan kovin kauaa toimisi paljastumatta, jos hän ei onnistuisi kehittää itselleen sopivaa "kilpimiestä".

Kovin montaa kertaa ei yhtiön sisäpiiriin kuuluva voi tietoja levitellä, tai sitten häntä aletaan epäillä. Joten tietovuoto pitää naamioida jonkun muun kuin johtoportaan miehen tekemäksi toiminnaksi. Mikäli yhtiössä sitten aiotaan vuotaa salaisuuksia jollekin kolmannelle osapuolelle, niin sitä ei kovin montaa kertaa tarvitse tehdä. Tietenkin tuo tietovuoto voidaan naamioida salaisia tietoja sisältävän tabletin varkaudeksi, mutta silloin tietenkin olisi syyllinen hyvä löytyä, jotta kukaan ei epäile esimerkiksi työpaikan vaihtoa suunnittelevaa toimitusjohtajaa. Joten tietenkin paras tapa toimia on palkata uusi työntekijä, ja sitten syyttää häntä jonkun tabletti-tietokoneen varastamisesta.

Silloin tuon johtajan rooli tuossa teossa voidaan peittää todella hyvin. Temppu tehdään niin, että toimitusjohtaja esittää mikrotukeen tulleelle henkilölle sellaista, että hän antaa tälle tietokoneen muistin pyyhittäväksi, mutta kopioi koneen sisällön toiselle laitteelle. Tämän jälkeen kyseinen toimitusjohtaja voi antaa sen kavereilleen ja myöhemmin väittää laitetta varastetuksi.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Syy siihen että joku voi jatkuvasti vuotaa salaisia papereita julkisuuteen, voi olla puhtaasti se, että hänen kauttaan levitetään väärennettyä tietoa ihmisille kautta koko maailman

CIA:n päämaja Langley:ssa  Virginassa

Nykyaikaisessa poliittisessa toiminnassa on tärkeää muistaa sellainen asia, että mitään mediaa ei saa koskaan sivuuttaa pelkällä olankohautuksella. Vaikka ennen päätoimittajat päättivät todella suuresta osasta asioita, niin tietenkin myös lehtien työntekijöiden sietokyvyllä oli rajansa. Eli jos päätoimittaja hirveän paljon sensuroi noita toimittajien kirjoituksia, niin silloin tietenkin se aiheutti turhautumista muissa toimituksen työntekijöissä, koska hekin olivat tehneet kovaa työtä juttujensa eteen, ja vaikka tuo lehtimies sitten oli saanut palkan työstään, niin ei se turha työ koskaan tuntunut varmaan hyvältä. Ja jokainen meistä tietää, että lehtimies varmasti on luovan työn tekijä, joka tekee työtä juttujensa eteen, ja varmasti haluaa ne myös julkaista. Julkaiseminen on journalistin työssä äärimmäisen tärkeää, koska se tuo tuolle toimittajalle nimeä sekä mainetta muiden alan miesten sekä naisten silmissä. Näet toimittaja on oikeastaan sellainen ihminen, että hän on riippuvainen siitä, miten paljon ihmiset tuon henkilön kirjoittamia juttuja lukevat.

Vaikka valtion asettamat salassapitoa koskevat säädökset tietenkin vaikuttavat lehtimiesten työhön, niin silloin tietenkin voidaan ottaa sellainen kanta, että tiedon haltijalla on velvollisuus suojella haltuunsa uskottuja asiakirjoja. Joten sen takia esimerkiksi New York Times julkaisee aika ajoin sellaisia tietoja, joiden voidaan katsoa loukkaavan kansallista etua, ja tietenkin se lisää lehtien myyntiä. Valtionhallinnossa tapahtuva kähmintä on todella myyvää, ja ihmiset haluavat lukea siitä, kuinka joku virkamies joutuu syytteeseen asioista, mistä tavalliset ihmiset voivat lukea vain jostain kirjoista, missä käsitellään sellaista, mitä kutsutaan ”varjomaailmaksi”. Kuitenkin noiden lehtiin sekä mediaan vuodettujen asiakirjojen tarkoitus ei aina ole niin viaton, kuin miltä se alun pitäen näyttää.

Kyseessä voi nimittäin olla oikeasti joku psykologinen operaatiota, millä on tarkoitus horjutettaa esimerkiksi valtion päättäjien luottamusta omaan turvallisuuspoliisiin, jotta heidän mahdollisesti ulkomaisten toimijoiden kanssa tehdyt salaiset sopimukset paljastuvat. Samoin tuon toiminnan tarkoitus on herättää epäuskoa sekä epäluottamusta esimerkiksi vastapuolen hyväksi toimivien politiikkojen motiivia kohtaan, eli noissa vuodetuissa asiakirjoissa saattaa olla sellainen aspekti, että niissä on esimerkiksi lähinnä vastapuolen agenttien nimiä sekä heidän käyttämiään kontaktihenkilöitä. Tuolla tavoin sitten voi tuollainen tietovuoto osoittautua erittäin ikäväksi asiaksi myös vuotavalle taholle itselleen. Tietovuodot sekä valtion virkojen väärinkäyttö ovat erittäin ikävä asia, mutta esimerkiksi tietovuodot sitten voivat olla väline, millä levitetään dissinformaatiota eli valheellista tietoa ympäriinsä.

Kun kyseessä on salaiseksi merkitty asiakirja, niin silloin lähteen tarkistaminen on vaikeaa, varsinkin jos se on oikeudettomasti haltuun saatua materiaalia. Ja noissa mahdollisissa asiakirjoissa piilee sellainen vaara, että niissä nimetään esimerkiksi vastapuolen tiedustelupalvelun virkailijoita kaksoisagenteiksi, ja se saattaa aiheuttaa ylilyöntejä, eli heidät voidaan ampua tuollaisten väärennettyjen tietojen takia.

Kun puhutaan väärennetystä informaatiosta, niin tietenkin olen joskus miettinyt, että kauanko MI-5 oli oikeastaan tiennyt Harold ”Kim” Philbyn sekä muiden ”Magnificent Five:n” eli "Oxford Five:n", mikä tarkoittaa Neuvostoliiton hyväksi toimineiden kaksois-agenttien eli Burgessin, Macleanin sekä Cairncross:in ja Bluntin olevan todellisuudessa Neuvostoliiton palveluksessa. Jos turvallisuuspalvelu on tuon asian tiennyt kovin kauan, niin se on voinut toimittaa noiden miesten kautta KGB:lle vaikka mitä ”harhatietoa”, ja itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi GRU:n Eversti Oleg Penkovski olisi ehkä voinut olla tällaisen operaation uhri.

Tuo eversti olisi vain sitten jossain CIA:n tekaisemassa dokumentissa mainittu tietolähteenä sille tiedolle, missä neuvostoliiton strategiset ydinaseet mainittiin olevan käyttökelvottomia, ja tuo dokumentti rohkaisi Kennedyä koviin otteisiin Kuuban kriisin aikaan. Itse olen sitä mieltä, että kyseinen dokumentti saattaa olla täysin tekaistu, ja uskoisin että esimerkiksi DEA (Drug Enforcement Administration) eli USA:n huumepoliisi on jossain tapauksissa tekaissut jostain huumejengien jäsenistä vasikoita, jotta heidän luotettavuutensa noiden rikollisten silmissä murenisi.

Tuolloin voidaan käyttää joko vaatteisiin tai henkilön hampaaseen piilotettua salakuuntelulaitetta, ja sitten tuossa tapauksessa voidaan väittää, että kyseinen henkilö on sitten ”vasikoinut” koko organisaation. Samoin nuo viranomaiset jakelevat jatkuvasti esimerkiksi huumeiden valmistusta koskevia ohjeita, joiden seuraaminen saattaa aiheuttaa koko huumelaboratorion räjähtämisen, kun esimerkiksi amfetamiinin valmistus ohjeissa unohdetaan se, että asetoni on todella helposti räjähtävää ainetta. Samoin esimerkiksi vaarallisia eläimiä käsittelevää informaatiota vääristellään aina välillä, niin että esimerkiksi joiden eläinten vaarallisuutta liioitellaan, jotta kukaan ei sitten voisi väittää toverinsa joutuneen eläimen surmaamaksi, jos hän on syyllinen murhaan.

Mutta dissinformaatio on todella vaarallista, jos siinä käytetään hyväksi jotain välinettä, jonka valmistaminen vaatii äärimmäisen korkeaa ammattitaitoa, ja yksi niistä välineistä sitten tietenkin on ydinpommi, jonka jokainen maailman diktaattori haluaa itselleen. Jos ydinaseen valmistuksessa käytettävä tekniikka ei ole aivan sitä, mitä sen pitäisi olla, niin silloin tämä ase on vaarallisempi käyttäjilleen kuin kohteelleen. OPERATION MERLIN on ohjelma, missä ihmisille muka neuvotaan ydinaseen valmistamista, mutta samalla heille tehdään hyvin ikävä ”käytännön pila”, mikä varmasti johtaa ”ei toivottuun tulokseen”. Tällainen ”merlinin ohjeiden” mukaan toteutettu projekti nimittäin on sellainen, että se tekee tuosta plutoniumista hiukan liian rikasta, jolloin seurauksena on noiden tutkimuslaitosten räjähtäminen.

Kun noihin Iranissa sijaitseviin tutkimuslaitoksiin tehtiin haittaohjelman avulla Internet-isku, niin silloin niiden tietokantojen tietoja tarinan mukaan muutettiin, niin että esimerkiksi ydinmateriaalin rikastamisessa käytettävien sentrifugilaitosten eli keskipako-erottimien varsien pituudet muutettiin, jolloin tuotettava uraani tai plutonium olisi liian rikasta, jolloin nuo laitokset olisivat räjähtäneet. Tuo isku tapahtui ilmeisesti Linux-järjestelmän päivitys paketteihin piilotettujen haittaohjelman pätkien avulla. Se aiheutti sen, että virusskannerit eivät sitä havainneet. Ja nyt sitten voidaan kysyä, että kuinka moneen muuhun järjestelmään tällainen väline on piilotettu. Sitä voidaan toki käyttää myös loogisena pommina eli etäkäytön avulla aktivoitavissa olevana tietokoneviruksena, jonka aktivointikoodi voidaan piilottaa järjestelmän päivitykset sisältävään pakettiin, jolloin kyseinen järjestelmä voidaan tuhota silloin kun viruksen luoja haluaa näin tehdä. Eli tällainen väline voi piileskellä vaikka USA:n ennakkovaroitusjärjestelmän tietokoneissa.

Tuo virus ikään kuin kasattiin tuossa järjestelmässä pienistä koodin paloista, ja sitten tietenkin tuo ohjelma aiheutti sen, että NSA tai MOSSAD saattoivat muuttaa näitä tietokantoja, niin että prosessista tuli vaarallinen. Samaa tehdään myös kemiallisten räjähteiden kanssa, eli kun henkilö haluaa valmistaa jonkin televisiossa nähdyn ohjelman perusteella pommin, niin se saattaa räjähtää hänen silmilleen. Tämän takia kaikki tieto, mitä saadaan ilman lupaa, pitää käsitellä erittäin tarkasti, jotta mitään pahempaa ei pääse tapahtumaan, vaikka joku poliisi satutaan mainitsemaan  jossain tiedustelupalvelun raportissa. Esimerkiksi FSB voi aivan hyvin väittää jotain henkilöä yhteys miehekseen, vaikka tällä ei mitään tekemistä tuon palvelun kanssa olisikaan koskaan ollut. Joten tällaisen takia pitää WikiLeaksin kaltaiseen sivustoon suhtautua todella varauksellisesti. Sinne on voitu toimittaa väärennettyjä papereita, joissa nimetään täysin viattomia henkilöitä vastapuolen agenteiksi.

Samoin esimerkiksi tietomurto voi olla täysin tekaistu, jotta omat vakoiluohjelmat eivät herättäisi huomioita. Tuolloin ei kukaan varmaan epäile sellaista valtiota vakoilusta, jos tuota valtiota vastaan itseään hyökätään, ja sen tietokannoista varastetaan muka tärkeää tietoa. Tässä tapauksessa ei ole ”puhtoista pulmusta”, jota muut voivat syyttää järjestelmällisestä teollisuusvakoilusta, vaan tuolloin kukaan toimija ei ole tämän asian kanssa epäilyttävä. Ja mikä sitten paremmin herättää luottamusta, kuin vuotaa julkisuuteen muutamien ”kenttä-agenttien” nimiä, jotka voivat hyvin olla tekaistuja. Noissa kuvissa voi olla oikeasti vaikka terroristeja, joille halutaan antaa kuolemantuomio. Tuolloin vaikkapa Ranskassa värvätty Isis taistelija voidaan nimetä tiedustelun agentiksi tai erikoisjoukkojen operaattoriksi, joka sitten varmasti saa Isisiltä kuolemantuomion.

Ja tässä sitten on koko informaatiosodan ajatus: saada vastapuoli menettämään luottamustaan sen tärkeimpään liittolaiseen tai toimijaan, joka Isisi.in tapauksessa ovat euroopasta värvätyt taistelijat, joiden avulla tuo järjestö sitten kykenee iskemään tehokkaasti Euroopassa. Noilla henkilöillä on paikallistuntemusta, eurooppalaiset henkilökortit sekä ehkä asuntoja, joissa nuo fanaatikot voivat odottaa lähtökäskyä. Joten siksi Isis haluaa näitä toimijoita riveihinsä, mutta se sitten asettaa järjestön vaaraan, koska mukana voi tulla myös erikoisjoukkojen agentteja, joiden tehtävänä on eliminoida noita Isisin johtomiehiä ja ohjata esimerkiksi täsmäpommeja kohteisiin.

http://valheellinentietovoitappaa.webnode.fi

Full Metal Jacket sekä siihen sisältyvä raiskaus- sekä aivopesu-teema

Kaikki me jotka olemme nähneet elokuvan “Full Metal Jacket” olemme varmaan törmänneet tuon elokuvan esiin tuomaan sotilaalliseen aivopesuun, sekä erityisen epämiellyttävästi esiin tuotuun “raiskaus”-teemaan, jossa kuvaillaan sotilaiden asennetta prostituutioon sekä inhimillisyyteen ylipäätään. Tuosta raiskaamisesta tietenkin on olemassa sellainen näkemys, että tuota kuvaa sotilaista seksuaalisen väkivallan tekijöinä käytetään paljon heidän eristämiseensä muusta yhteiskunnasta. Samoin raiskaaminen tietenkin on pelote, jolla ihmisten suhtautumiseen viholliseen vaikutetaan. Kuitenkin raiskaaminen on todella vastenmielistä toimintaa, mutta kuitenkin sen aikaansaama inho sekä pelote ovat hyvin tehokkaita toimintamalleja, joilla sitten saadaan aikaan se, että vastapuoli saadaan näyttämään vähintään barbaareilta.

Mutta jos palataan esimerkiksi Vietnamin sotaan, niin silloin tietenkin kyseessä oli ideologinen konflikti. Tuo tarkoittaa sitä, että tuolloin amerikassa olivat kansalaisoikeuksia sekä erityisesti mustien äänioikeutta koskevat kysymykset nousseet pinnalle, ja tietenkin se sai aikaan ristiriitoja myös asevoimien piireissä. Samoin tuolloin alettiin jo varovaisesti keskustelemaan siitä ajatuksesta, että mitä jos erilaisilla ihon-väreillä varustetut ihmiset voisivat sitten esimerkiksi seurustella keskenään, ja että olisiko mahdollista, että homoseksuaali saisi lopulta palvella tuossa länsimaisen vapaamielisen yhteiskunnan laitoksessa eli asevoimissa, joka kuitenkin oli ainakin tuolloin pakollinen.

Se miten esimerkiksi nuori mies suhtautuu seksiin sekä ihmisten väliseen kanssakäymiseen riippuu siitä, miten ryhmän johtajat sekä muu ryhmä siihen suhtautuvat, ja nyt pitää muistaa sellainen asia, että nuoret miehet haluavat varmasti miellyttää omaa ryhmäänsä kaikessa, ja jos ihminen esimerkiksi olisi tuolloin jäänyt kiinni homoseksuaalisuudesta, niin hän olisi joutunut vankilaan.

Tuollainen ajatus saattaa olla hyvin ikävä sellaisten ihmisten kohdalla, jotka eivät ole mitään koulutusta hankkineet, ja varsinkin kotona olisi varmaan häpeä ollut suuri, mikäli henkilö olisi paljastunut homoseksuaaliksi, ja lähetetty kotiin “maitojunalla”. Tietenkin tuolla amerikkalaisen nuoren ensimmäisellä ulkomaanmatkalla puhuttiin sellaisista asioista kuin tyttöystävät sekä muu kotiväki, joten jos henkilö ei ollut vain saanut koskaan tavata “sitä oikeaa”, niin silloin tietenkin joku saattoi nälviä tuosta asiasta. Ja sitten kun viinaa oli vähän otettu, ja huumeita kokeiltu, niin silloin ryhdyttiin tekemään kaikkea tyhmää.

Tuolloin joku onneton saattoi sitten alkaa vaatia muita “osoittamaan hetero-seksuaalisuuttaan”, ja tämä tilanne sitten saattoi aiheuttaa sellaisen sosiaalisen reaktion, mikä sitten purkautui raiskaamisena, kun muut sitten yllyttivät yhtä sanomalla, että ryhmän jäseneksi pääsee vain henkilö, joka osoittaa, että “hänessä on munaa”. Eli noita miehiä ehkä tavallaan painostettiin tekemään seksuaalista väkivaltaa paikallisille ihmisille, ja ehkä jotain peruskoulun kesken jättänyttä sitten huijattiin sillä, että vanhemmat sotilaat tekevät hänestä homoseksuaalisuutta koskevan ilmoituksen, jos hän ei suostu tekemään, mitä he halusivat.

Tietenkin Viet Congin sekä Pohjois-Vietnamin asevoimien tiedustelun ainakin epäiltiin käyttäneen “seksivakoojia” saadakseen tietoja USA:n sekä sen liittolaisen Etelä-Vietnamin asevoimien operaatioista. Eli CIA:n sekä SOCOMIN liikkeelle laskemien tarinoiden mukaan NVA:n eli Pohjois-Vietnamin asevoimien tiedustelu olisi maksanut paikallisille ilotytöille, että nämä olisivat udelleet amerikkalaisilta sotilailta heidän sijoituspaikkojaan,  varustustaan sekä operaatioitaan koskevia tietoja, sekä yrittäneet jopa houkutella kokemattomia amerikkalaisia kujille, joista Viet-Congin sekä NVA:n partiot olisivat heidät siepanneet.

Tuollaisia juttuja kerrotaa aina välillä muistakin konflikteista, ja tietenkin tuo asia varmasti on jäänyt aina välillä kaivelemaan siellä olleiden miesten mieliä, eli kuten rumasti sanotaan, niin voidaan suoraan kysyä sellainen sydämetön kysymys, että moniko sotilas amerikkalaisten lisäksi maailmassa on jäänyt vangiksi lähdettyään jonkun ilotytön mukaan jonnekin kujille hakem. Itse kyllä olen sitä mieltä, että tuosta kyllä varoitetaan myös tavallisen turistimatkan yhteydessä, eli “pimeille kujille” ei sovi silloinkaan mennä, jos henkilö sattuu olemaan normaalilla turistimatkalla.

Ja että porukassa liikutaan, jotta pahat pojat eivät yllätä ja hakkaa tällaista nuorta miestä, joka käy hiukan liian kuumana. Joten kuka sanoi sitten tuolla sodan keskellä, että silloin on turvallista lähteä yksin jonkun paikallisen tytön kanssa jonnekin syrjäiselle kujalle. Mutta tiedustelu on likaista työtä, ja siinä ei keinoja kaihdeta, joten noita raiskaus-juttuja on saattanut levitellä myös G-2 eli armeijan tiedustelu, joka olisi näillä jutuilla pelotella Vietnamilaisia ilotyttöjä, jotta nämä eivät tarjoaisi palveluitaan

Joskus olen miettinyt sitä, että onko KGB mahdollisesti houkutellut joitakin noista Vietnamissa kadonneista sotilaista loikkaamaan esimerkiksi tarjoamalla heille turvapaikkoja, jos he sitten olivat vaikka USA:ssa syyllistyneet johonkin rikokseen. Vaikka mikään maa ei oikeasti tarjoa turvapaikkaa henkilöille, jotka ovat tehneet esimerkiksi murhan tai ryöstön, niin KGB on ehkä sitten esittänyt järjestelyjä, joilla nuo henkilöt sitten kykenivät loikkaamaan “Itäblokin” puolelle.

Mutta tietenkään tuollainen toiminta missä kovaan väkivaltaan syyllistyneille tahoille tarjottiin turvaa ei takuulla ollut mitenkään virallisesti hyväksyttyä missään päin maailmaa, ja ehkä noiden henkilöiden piti sitten ensin itse ottaa yhteyttä noihin ihmisiin, jotta loikkaus olisi järjestetty. Eli ehkä tuo kuvitteellinen  yhteydenotto tapahtui Euroopan kautta, eli nuo miehet lähettivät sitten kirjeen Albaniaan, jossa he esittelivät itsensä. Kun kirje siirtyi itäblokin postin, niin silloin CIA ei siihen niin helposti päässyt käsiksi.

Eli tarjokas olisi matkannut Meksikoon, ja laittanut kirjeen Meksikon postiin, ja osoittanut sen Neuvostoliiton Albanian edustustolle, jolloin CIA ei olisi niin helposti sitä löytänyt. Tuon jälkeen kirje toimitettiin KGB:n päämajaan, missä henkilön luotettavuutta arvioitiin. Ja mikäli henkilö todettiin luotettavaksi, niin KGB tai Kiinan tiedustelu otti yhteyttä Viet-Congin miehiin, joiden avulla tuo operaatio olisi tehty. Mutta kuten tiedämme, niin tämä tietenkin on vain spekulointia.

http://fullmetaljacket.webnode.fi

http://marxjatalous.blogspot.fi/

Tiedustelupalvelun työ vaatii onnistuakseen intensiivistä panostusta työpaikan henkilöstöön

MI-6:n päämaja Lontoossa

Tiedättekö erään mormoneihin liittyvän salaisuuden, mistä tuo kirkko vaikenee? Se liittyy kudosnäytteisiin, joita tuo kirkko on kerännyt ihmisiltä. Kyseisen kirkkokunnan hallussa on yksi maailman suurimmista solunäytteitä sisältävistä arkistoista, ja tuon innon kerätä tätä biometristä materiaalia epäillään olevan mm. Jehovan todistajien toiminnan kieltämisen taustalla. Tässä tekstissä tulee muuten toistumaan termi “turvallisuuspalvelu”, mikä tarkoittaa tällä kertaa organisaatioita, joiden tehtävänä on muiden viranomaisten valvominen, ja niiden virallinen tuntomerkki on usein joku epämääräinen kirjainyhdistelmä, josta kukaan normaali ihminen ei varmaan myöskään noita kirjainyhdistelmiä ole keksinyt.

Kun ajatellaan esimerkiksi sellaista kirjainyhdistelmää kuin MI-6, niin totta kai kaikki elokuvia tai vakoilusta kertovia romaaneja lukeneet tietävät, että kyseessä on britannian tiedustelupalvelu. Tuo yhdistelmä tulee muuten sanoista “Military Intelligence section 6”, tai normaalissa puheessa tuohon laitokseen viitataan kirjainyhdistelmällä SIS, joka on lyhenne sanoista “Secret Intelligence Service” ja se tietenkin on myös kuuluisan mielikuvituksen luoman vakoojan James Bondin tai “Agentti 007:n” työnantaja. KGB:llä kuulemma oli aikoinaan osasto, jossa tutkittiin “Bond-kirjoja” ja niiden pohjalta kehitettiin sitten jotain KGB:n välineitä, kuten esimerkiksi kobran myrkyllä täytettyjä kuulakärkikyniä tai kemikaalisumuttimia joita käytetään pahamaineisen KGB:n “Osasto V:n” operaatioissa.

Noissa kuulakärkikynissä oleva kobran myrkky on sellaista, että se aiheuttaa haavan ihoon, jonka jälkeen hermomyrkky pääsee kohteen elimistöön. Eli pelkkä kobran sylki on hengenvaarallista, vaikka käärme ei itse pitäisi uhriaan. Tuo myrkky hankitaan siten, että kobran myrkky lypsetään tuosta käärmeestä, ja sitä lisätään noissa kynissä käytettävään musteeseen.  Monet ihmiset eivät varmaan muuten tiedä sitä, että alkuperäinen James Bondin tai 007-kirjojen luoja Ian Fleming on oikeasti muuten ollut vakooja, joka työskenteli Toisen Maailmansodan aikana Mi-6:ssa, ja itse olen joskus kuullut, että hän olisi ollut myös kenttätehtävissä esimerkiksi Ranskassa tuolloin maailmansodan myrskyisinä vuosina. Monet ihmiset vihaavat  vakoilijoita, koska he pettävät ikään kuin tovereitaan.

Kuitenkin yksi soluttautuja voi aiheuttaa erittäin suurta vahinkoa valtion tiedustelupalvelulle rauhan aikana. Eli jos tuo soluttautuja pääsee tunkeutumaan tiedustelupalvelun päämajaan, niin silloin hän voi paljastaa vaikka kaikki toisen valtion palveluksessa olevat urkkijat. Toiseen tiedustelupalveluun kohdistuvaa vakoilutoimintaa kutsutaan vastavakoiluksi. Britanniassa tuota toimintaa harjoittaa “Security Service”, josta käytetään virallisesti nimeä MI-5 eli “Military intelligence section 5”.  Se että vastavakoilun virkailija pääsisi soluttautumaan vastapuolen päämajaan olisi sen johdolle todellinen päiväuni

Jos soluttautuja pääsee sodan aikaan soluttautumaan vihollisen päämajaan, ja kuvaamaan siellä sotasuunnitelmia sekä varusteita, niin silloin voivat tappiot nousta todella korkeiksi. Kun sota päättyy, niin vakooja on aina vaarassa, koska hän on nähnyt molemmat puolet konfliktista. Kaikissa maailman konflikteissa on tekijöitä, joiden toiminnassa on motivoijana lähinnä tuon toimijan oma etu.

Esimerkkinä tällaisesta toiminnasta on Toisen Maailmansodan lopulla näytelty episodi, jossa eräät juutalaiset pankkiirit auttoivat natsien sotarikollisia pakenemaan Saksasta kun tuo valtio sitten vuonna 1945 romahti. Ja nuo samat henkilöt ilmeisesti auttoivat esimerkiksi Josef Mengeleä saamaan käsiinsä esimerkiksi Paraguayn sekä Argentiinan passeja.  Jos joku pääsee esimerkiksi valtion turvallisuuspalvelun päämajaa keräämään solunäytteitä, niin silloin tietenkin on olemassa vaara siitä, että sen agentteja voidaan jäljittää DNA-testien perusteella mistä päin maailmaa hyvänsä. Samanlainen tapaus tietenkin on se, jos turvallisuuspalvelun työntekijän vanhemmat tai heidän sisaruksensa kutsuvat jonkun siivoojan huoneistoonsa, ja tämä pääsee sitten keräämään soluja tuosta tilasta.

Tuolloin voidaan niiden ihmisten sukulaiset jäljittää todella tehokkaasti, ja tämä tekniikka tietenkin on erityisen tehokasta nimen omaan soluttautujaa eli “myyrää” vastaan toimittaessa. Kun jonkun valtion organisaation työntekijän vanhemmat paljastuvat esimerkiksi venäjän kansalaisiksi, niin silloin tietenkin on olemassa mahdollisuus, että henkilö on vieraan valtion hyväksi toimiva  agentti. Se ei vielä tarkoita sitä, että työntekijä tätä olisi, mutta tietenkin silloin pitää suorittaa hänen taustansa tarkastus. Jos hän on työhaastattelussa maininnut olevansa adoptiolapsi ja tuo asia ilmenee myös väestörekisteristä, niin silloin asia on siltä osin kunnossa.

Mutta jos taas tietoja adoptiosta ei näy, niin silloin tietenkin tulee mieleen se, että miten tuollainen asia on jäänyt ilmoittamatta? Yleensä nimittäin tuo asia näkyy normaalisti suoraan väestörekisteristä, eikä sen katsomiseen tarvita muuta kuin pääsy henkilön väestörekisterin perustietoihin. Joten silloin tietenkin pitää ryhtyä etsimään mahdollista “myyrää”. Tämä termi on peräisin John Lé Carrén kirjoista, ja se tarkoittaa samaa kuin “deep cover man”, eli kyseessä on tiedustelupalvelun tai muun vihamielisen järjestön agentti, joka on päässyt tunkeutumaan johonkin järjestelmään joko fyysisesti tai dataiskun avulla. Kuitenkin se että turvallisuuspalveluiden  työntekijöitä kyetään jäljittämään solunäytteiden perusteella saa aikaan vaaratilanteita myös toisella tavalla. Tässä skenaariossa esimerkiksi erikoisjoukkojen osasto kaappaa tuollaisen työntekijän, ja pumppaa hänestä salasanoja sekä käyttäjätunnuksia natrium pentothalin avulla. Tai oikeastaan voidaan sanoa sellainen asia, että kaikki maailman ihmiset eivät ole tietenkään virallisten tiedustelupalveluiden palveluksessa, vaan suurin uhka tulee organisoidun rikollisuuden taholta.

Jos organisoitu rikollisuus saa solutettua miehensä esimerkiksi FBI:n tai FSB:n sisäpiiriin, niin silloin voi tulos olla kammottava. Kun ihmiselle luodaan henkilöllisyys, niin sitä ei todellakaan voi käyttää suoraan yhtään mihinkään muuhun kuin oluen ostamiseen. Henkilöllisyys on nimittäin paljon suurempi asia kuin joku henkilöllisyystodistus. Jos ihminen haluaa soluttautua esimerkiksi MI-6:een, niin hänellä pitää olla sellainen henkilöhistoria, jota ei kovin helposti tekaista. Ihmisellä pitää olla syntymätodistus sekä muita asiakirjoja kuten koulutodistuksia, jotta hänet katsotaan kelpaavaksi tiedustelun työntekijäksi. Jos henkilö valitaan tällaisen laitoksen työntekijäksi, niin tietenkin hänen henkilöllisyyttään tarkastetaan monilla erilaisilla tavoilla.

Eli tietenkin DNA- sekä paperien tarkastus ovat asioita, joista aloitetaan. Ja samalla noiden henkilöiden luokat tutkitaan siltä varalta, että niissä on ollut poikkeuksellisen paljon erilaisia kuolintapauksia. Tuo kertoo siitä, että joku ehkä haluaa raivata noita todistajia pois tieltä. Samalla myös nuo tiedusteluvirkailijat käyvät kysymässä tuon henkilön luokkatovereilta näiden mielipidettä hänestä. Näin menetellään myös sellaisissa tapauksissa, että joku henkilö jää kiinni Mafian hyväksi toimimisesta.

Se että joku lahjoo poliisin on paha juttu, mutta se että poliisimies on työskennellyt vuosia rikollisten hyväksi on katastrofi. Se että rikolliset uskaltavat lähestyä poliisia lahjuksella ei ole kovin tavallista. Näet heidän pitää olla tietoisia siitä, että tuo poliisi voi heidät tästä pidättää, koska lahjoman tarjoaminen on rikos. Joten jotta rikolliset saavat poliisin solutettua tuohon organisaatioon täytyy heidän aloittaa tuon miehen tai naisen värvääminen hyvin nuorena, jotta hän ei tee ilmoitusta asiasta. Näet jos poliisikouluun pyrkivällä henkilöllä on suhteita rikollista toimintaa harjoittaviin moottoripyöräjengeihin tai muihin vastaaviin rikollisjärjestöihin niin  hänet yleensä hylätään.

http://tiedustelutyota.webnode.fi

"Rote kapelle" eli "Punainen orkesteri" vakoiluverkosto sekä Hitlerin päämajaan soluttautuneen vakoojan tapaus

Tunnetuin Toisen Maailmansodan aikaisista tiedustelupalveluiden verkostoista lienee “Rote kapelle” eli “Punainen orkesteri”, joka välitti esimerkiksi Kurskin offensiivin operationaaliset suunnitelmat Moskovaan, jotta Neuvostoliiton asevoimat kykenivät keskittämään joukkoja Kurskin alueelle ja lyömään tuon iskun, joka tunnetaan nimellä “Operaatio Zitadelle”. Tuon järjestön toiminta perustui kolmeen Sveitsissä sijainneeseen suuritehoiseen radioon, joiden kautta Euroopassa työskennelleet GRU:n agentit kykenivät  pitämään yhteyttä Moskovan kanssa.

Operaatio toimi siten, että “Rote kapellen” rasisti otti ensin yhteyttä Sveitsissä olevaan suuritehoiseen radioon, minkä avulla pidettin yhteyttä Moskovan esikuntaan. Nuo radiot olivat oikeastaan samanlaisia kuin merenkulussa käytettävät  radiot, joita löytyy laivoista, mutta niitä käytettiin toisin tarkoituksiin. “Rote kapellen” ongelmana oli tietenkin radioaseman naamioiminen, jotta tuo toiminta ei olisi paljastunut.

Tuollaisen suuritehoisen radion ongelma tietenkin on sen paino sekä koko, mikä tekee sìitä erittäin vaikeasti liikuteltavan. Ja sodan jälkeen tuollaisia suuritehoisia viestintälaitteita on asennettu esimerkiksi pakettiautoihin, jotta ne voidaan huomaamatta ajaa pois viestien lähettämisen jälkeen. Nuo lähettimet saavat virtaa tavallisesta voimavirtapistorasiasta, tai niiden kanssa käytetään erityistä generaattori-autoa, missä esimerkiksi pakettiauton takaosaan on kytketty aggregaatti, mikä antaa voimavirtaa tuolle suuritehoiselle lähettimelle. Tietenkin kyseinen  antenni pitää naamioida jollain tavalla, jotta sitä ei huomata kadulta, ja esimerkiksi metallinen tikapuurunko voi toimia antennina tuollaisille suuritehoisille radioille. Tuo viestintä tietenkin on melko vaivalloista, koska tuo lähetin voidaan suuntia, ja jos sen sijainti saadaan selville, niin silloin voi poliisi potkaista oven sisään.

Siksi agentti sähköttää yleensä nauhalle, joka ajetaan hyvin nopeasti lähettimen läpi, ja sitten vastaanottaja purkaa viestin hidastamalla omaa nauhaansa johon viesti on tallennettu vastaavasti, koska muuten nauhalta kuuluu vain vinkaisu. Tuollaisten suuritehoisten radioiden aika ei vielä nykyäänkään ole ohi, koska vaikka Internet on pitkälti korvannut radion sekä telexin normaalissa viestinnässä, niin suuritehoisten radioiden avulla voidaan rakentaa pitkän matkan Internet, esimerkiksi laivoilla jotka ovat merellä. Tietenkin satelliittien välityksellä tapahtuva kommunikaatio on erittäin hyvä tapa ottaa pitkän matkan yhteyksiä, mutta kuitenkin myös normaali ionosfäärin kautta tapahtuva kommunikaatio on edelleen erittäin käyttökelpoinen sekä huokea tapa ottaa yhteyttä myös pitkillä matkoilla.

Jos halutaan luoda pitkän matkan WLAN, niin silloin voidaan tuollainen WLAN-asema tai verkkokortti kiinnittää suurtehoiseen lähettimeen, jolloin voidaan NSA:n tai GCHQ:n nettivalvonta kiertää. Ja toimiakseen pitää myös toisella puolella olevan tietokoneen verkkokortti liittää suurtehoiseen lähetin- vastaanottimeen, jolloin voidaan luoda pitkän matkan tietoliikenneyhteys, millä sitten ohitetaan normaali Internet.

Kuitenkin Toisen Maailmansodan aikaan tuo järjestö käytti nimenomaan Sveitsiä tukikohtanaan, josta käsin se piti yhteyttä Moskovaan. Tuolloin radio piti sijoittaa pitkälle varsinaisesta antennista, jotta jos suuntima-aseman miehet sitten tuon lähettimen löytäisivät, niin varsinainen radio ei kuitenkaan vaarantuisi. Kun puhutaan tuosta Sveitsissä olevasta lähettimestä tai oikeastaan kolmesta lähettimestä, joiden koodinimi oli “Rote Drei”, niin niiden sijoitus oli kyllä loukkaus Sveitsin puolueettomuutta vastaan.

Noiden lähettimien kautta kykenivät Hitlerin päämajaan soluttautuneet vakoojat pitää yhteyttä GRU:hun tai mihin tahansa muuhun tiedustelupalveluun, koska heillä saattoi silloin olla käytössään pienitehoiset sekä samalla huomaamattomat radiot, jotka sitten voitiin kätkeä nopeasti esimerkiksi takin taskuun, ja myöskään SD:n radiosuuntimaan erikoistuneet miehet eivät noita lähettimiä niin nopeasti löytäisi ilman ruumiintarkastuksia sekä tarkkuusmittauksia, koska kaukosuuntimoasemat eivät olleet riittävän tarkkoja. Ja siksi olisi pitänyt käyttää myös jalan liikkuvia radiosuuntimapartioita. Toki esimerkiksi Fieseler Storch koneissa oli suuntimalaitteita, mutta niistä ei tällöin ollut mitään hyötyä. Eikä myöskään suuntima-autoista ollut mitään hyötyä, jos väkijoukosta lähdettiin etsimään vakoojaa.

Lentokoneet eivät olisi löytäneet yksittäistä henkilöä väkijoukosta. Vakooja usein käytti tuota pientä radiota niin, että hän laittoi nauhan sen sisään, ja sitten laittoi ajastetun laitteen johonkin paikkaan, jotta häntä ei tarkastaja tapaisi sen kanssa. Tuollaisen ihmisen täytyi tuolloin aina muistaa, että hänet voitiin tutkia esimerkiksi Santarmien toimesta. Mutta jos hän oli korkea-arvoinen SS tai Wehrmachtin OKW (Oberkommando Der Wehrmacht)  eli pääesikunnan upseeri, niin silloin tietenkään kovin moni ei noita tutkimuksia saanut tehdä.  Joidenkin mukaan osalla soluttautujista oli ollut RSHA:n virkamerkit, ja esimerkiksi SS-Brigadenführerin eli sotilaspoliisin tai  GESTAPO:n kenraalimajurin arvo.

Jos tuo soluttautuja olisi työskennellyt Hitlerin henkilökohtaisena henkivartijana, niin hän olisi nähnyt lähes kaikki suunnitelmat, mikä sitten nostaisi hänet arvoon arvaamattomaan GRU:n silmissä. Mutta tämä kaikki on pelkkää spekulaatiota, mutta voidaan sanoa, että nuo Hitlerin päämajassa olleet vakoojat saattoivat lyhentää sotaa merkittävästi. Ja itse uskon että heitä ei kamalan montaa ollut. Tai ainakaan kovin moni ei olisi päässyt katselemaan marsalkoiden olan takaa sotasuunnitelmia, joita tehtiin todella suuren salailun vallitessa, ja jos joku olisi sitten noista suunnitelmista puhunut, niin hänet olisi teloitettu oikopäätä.

Se suojeli häntä suurimmalta osalta näistä tarkastuksista. Toki jos vakooja pudotti radion johonkin roskakoriin,  eikä muistanut käsitellä sitä kyynelkaasulla tai hiilivedyllä, niin silloin saattoi käydä niin, että koira olisi voinut tuon miehen löytää.  Kun noista soluttautujista sitten puhutaan, niin uskon että monet heistä pelkäsivät sodan jälkeen, koska he saattoivat tietää paljon asioita sodan kummastakin sodan osapuolesta, joita kumpikaan ei olisi halunnut paljastaa ihmisille. Ja siksi he pelkäsivät aiheesta sitä, että heille tapahtuisi jotain ikävää, kuten se, että hän saattoi jäädä auton alle. Se montako noita ihmisiä sitten oikeastaan oli, on jäänyt itseltäni pimentoon. Saattaa olla niin, että osa heistä merkittiin sodan loputtua kuolleeksi, jotta he eivät paljastaisi salaisuuksia muille kuin niille, joille salaisuuksia on tapana kertoa. Mutta aiheesta on kirjoitettu kirja, joka ehkä valottaa tätä asiaa joillekin, mutta kuitenkin monia asioita on voinut jäädä kertomatta.

Ihmisen tekemät UFO:t voivat olla yritys soluttaa vakoilulaitteita vastapuolen salaisiin sotilaallista tekniikkaa kehittäviin laboratorioihin

TR-1 "Dragon lady" eli U-2 vakoilukoneen
taktiseen tiedusteluun tarkoitettu versio

UFO-kontakti on monissa kirjoissa sekä elokuvissa ollut aiheena kaikenlaisille salaliittoteorioille, jossa hallitukset tekevät yhteistyötä vieraiden älyjen kanssa. Kuitenkin jos pohditaan oikeasti sitä, mitä tuo kontakti tarkoittaisi, niin silloin varmasti ei kukaan lähtisi oikeasti toimimaan kuten elokuvissa toimitaan. Se että joku ihminen menisi sellaisen koneen sisään, minkä teknisiä ominaisuuksia hän ei tuntisi olisi melko uskaliasta.

Nimittäin tuo mahdollinen UFO olisi ehkä pyydys, mikä kaappaisi tuon henkilön mukaansa, ja tietenkin noilla mahdollisilla UFO:illa voi kyllä olla ihan maanpäällinen lähde. Eli kuten varmaan tiedämme, niin kaikki AREA-51:n kaltaiset laitokset ovat sellaisia, että niiden sisällä tapahtuvaa toimintaa varmasti halutaan tutkia, niin silloin voisi olla niin, että vieras valtio rakentaa niin sanotun peseudoufon, minkä he sitten soluttavat tuohon tukikohtaan.

Paras tapa hoitaa tuo solutus niin, että myös vastapuolen hallitus tai sen agentit uskovat, tuon aluksen olevan tutkimuksellisesti tärkeä, on antaa vastapuolen ampua tuo kone alas, jolloin se ehkä vietäisiin vastapuolen salaisimpaan tukikohtaan, missä sen parhaat miehet tutkivat tuota laitetta. Silloin sen havaintolaitteet voidaan rakentaa siten, että ne toimivat, vaikka aluksen moottorit olisivat tuhoutuneet. Tuollaiset havaintolaitteet olisivat tietenkin sellaisia, että ne lähettävät tietonsa avaruudessa kiertäville satelliiteille, ja sitä kautta esimerkiksi KGB:n tai CIA:n päämajaan. Tuolloin kyseinen alus tai lentokone toimisi ikään kuin ”troijan hevosena”, mikä tarkoittaa sitä, että sen tarkoitus on soluttautua johonkin tukikohtaan, missä vastapuolen huippumiehet tekevät työtään, ja toki esimerkiksi humanoidi varmasti tietäisi, että tuollaista alusta tulisivat sitten tutkimaan ilmavoimien parhaat miehet, mutta niin tietäisi myös KGB:n johto.

Kun puhutaan salaisista laboratorioista sekä muusta toiminnasta, mitä asevoimat haluavat salata, niin tietenkin nuo vakoojat haluavat havainnoida noiden valtion tutkijoiden työtä siellä, missä kukaan ei heitä saa kuvata. Tuolloin heidän toimintansa ideana olisi tietenkin soluttaa vastapuolen laboratorioon havaintolaitteita, joiden avulla he voisivat observoida noiden henkilöiden toimintaa myös niin sanotussa suojatussa tilassa. Kuitenkin myös kaappausoperaatio voidaan suorittaa tuollaisia ”UFO-välineitä” käyttäen. Käytettävä taktiikka voisi olla sellainen, että tuon laskeutuneen ”lentävän lautasen” eteen levitetään nailonista tai kevlarrihmoista tehty verkko, jonka ympärille on laitettu nanohelikoptereita.

Ja kun ”palautusryhmä” saapuu paikalle, niin nuo nanohelikopterit nostava heidän verkossa taivaalle, ja sitten heidät voidaan siepata esimerkiksi modifoituun kuljetuskoneeseen. Esimerkiksi C-130 ”Hercules” tai Antonov AN-12 ”Cub” kone voidaan modifioida siten, että niihin asennetaan kiertyvät siivet, ja nuo koneet voivat silloin leijua taivaalla niin, että ne pysyvät paikoillaan leijumassa. Ja vaikka niiden hyötykuorma olisi silloin paljon pienempi kuin normaaleilta kiitoradoilta lähtevien koneiden, niin ne toki pystyisivät tuon kaltaiseen operaatioon, jos niitä ei havaittaisi. Jos taas kyseessä olisi oikeasti joku ”alienien avaruusalus”, niin silloin sen pinta on varmasti tehty niin kovaksi, että ainakaan pienemmät aseet eivät siihen pure.

Vaikka kyseinen alus ei sitten olisi varsinaisesti moottorilla varustettu malli, niin se voidaan vetäistä avaruuteen vinssillä, joka on kiinnitetty johonkin avaruusasemaan. Tuon aseman täytyy vain olla kyseistä kappaletta painavampi, ja sijaita täsmälleen sen kohdalla, jotta kyseinen operaatio onnistuisi tavoitteessaan. Samoin kaapelista tulee tuolloin hyvin painava, mutta tietenkin asioilla voidaan aina spekuloida. Tietenkin nuo välineet voivat olla vaikka ydinkäyttöisiä, jolloin jos joku ohjus sattuisi niiden kylkeen tekemään reiän, niin silloin esimerkiksi  Einsteiniumia voi levitä pitkin maastoa.

Kun puhutaan siitä, millainen tuollainen ”troijan hevonen” oikeasti olisi, niin silloin tietenkin ne voidaan muotoilla mahdollisimman kiehtoviksi, jotta niitä vastaan hyökättäisiin. Noiden välineiden pinta voidaan varustaa sensoreilla, joiden tarkoitus on mitata sitä, millaisia tutkasignaaleita niitä vastaan suunnataan. Samoin niiden pinnassa olisi tietenkin sensoreita, jotka mittaavat sitä kohtaan suuntautuvaa painetta sekä lämpösäteilyä, jotta tuohon pudotukseen käytettävistä aseista saadaan tietoja, jotka lähetetään satelliitin välityksellä tuon välineen valmistajille. 

Jos käytetään esimerkiksi radiomaseria, niin silloin tuo lähetys voi jäädä huomaamatta kyseistä lentokonetta varjostavalta hävittäjältä, koska suunnattu radiolähetin on erittäin vaikea havaita sivusta. Joten jos puhutaan esimerkiksi juuri UFO.ista, niin osa niistä voi olla erityisiä houkutusmaaleja, joita käytetään vastapuolen välineistä kerättävän tiedon hankintaan. Eli nuo laitteet ovat oikeastaan vain houkuttimia, joilla testataan vihollisen kykyä havaita lentolaitteita sekä herkkyyttä niiden tuhoamiseen.

kirjabloggaus.blogspot.fi