Huhuista sekä vihasta ei koskaan seuraa mitään hyvää

Kun puhuta tai kirjoitetaan väkivallasta, niin pitää muistaa se yllä olevan julisteen sanoma. Tuo juliste painettiin Talvisodan aikaan, ja sen sanoma on yhä ajankohtainen. Ne vain hajottavat viranomaisten toimintaa, ja teettävät poliisilla turhaa työtä, minkä ajan he voivat käyttää jonkun epäillyn varjostamiseen. Eli kaikki poliisit jotka ovat tarkastamassa perättömiä vihjeitä ovat poissa oikeiden juttujen tutkinnasta.

Huhut ja viha eivät koskaan ole mikään hyvä yhdistelmä, ja siksi esimerkiksi ampumisissa sekä joukkopuukotuksissa tai muissa vastaavissa asioissa pitää aina muistaa se, että varsinkin järkyttävien tekojen kohdalla ihmiset usein ikäänkuin muuttuvat sellaisiksi, että heitä on helppo johtaa harhaan, kun tapauksesta lähdetään keskustelemaan julkisesti. Salaliittoteoreerikot joiden tarkoitus on vain trollata kaiken maailman poliitikkoja tai viranomaisia varmasti saavat kaiken kuulostamaan erittäin yksinkertaiselta, ja tällöin saattaa unohtua se, että totuus voi jokaisesta asiasta olla vähän toinen, kuin mitä julkisuudessa esitetään.


Eli kuten tiedämme, niin tietenkin jokainen meistä osaa sen ikuisen hokeman, mitä jokainen islamisti huutaa hyökätessään vihollisenaan pitämäänsä ihmistä vastaan, mutta kuitenkin tuollainen teko voi johtua lähes mistä hyvänsä syystä. Tuollainen massapuukottaja voi oikeastaan toimia siksi, että hän saattaa haluta maassamme vankilaan, koska on tehnyt jotain rikoksia lähtömaassaan. Ja kun sitten turvapaikkapäätös ei heltiä, niin silloin ruvetaan tekemään väkivaltaa muita ihmsiä kohtaan. Ehkä nämä rikolliset sitten ovat niitä "wanna be" terroristeja, jotka haluavat myydä itseään tällaisten tekojen kautta jollekin terroristijärjestöille.


Tai sitten nuo henkilöt jos heitä on monta saattavat yrittää sivullisia puukottamalla saada paikalle poliiseja, joita he sitten aikovat vahingoittaa saadakseen aseita haltuunsa. Toisten maiden rikoslakiin tai tutkijoiden ohjeisiin on kirjoittettu sellaista, että mikäli ampumisessa tai muissa väkivallanteoissa on uhreja enemmn kuin kolme, niin silloin kyseessä on tapaus, mitä pitää tutkia terroristekona. Joten sen takia myös joukkopuukotuksia tutkitaan terrorina, vaikka väline on hiukan muu kuin rynnäkkökivääri. Se että meidän maassamme sitten on käynyt niin, että maamme kansalaiset kaivavat taskuistaan älypuhelimia, kun joku henkilö hyökkää ihmisten kimppuun pukon kanssa johtuu siitä, että meidät on kasvatettu niin, että sankaria ei saisi ryhtyä laikkimään. Ja ehkä jos joku olisi sitten ottanut vaikka kepin, ja lyönyt tuota hyökkääjää, niin silloin olisi tilanne voinut olla toinen.


Lehdessä kerrottiin, että suomalaiset kaivoivat älypuhelimiaan kun ulkomaalaiset lähtivät juoksemaan epäillyn perään, johtuu siitä, että maassamme on kasvatuskessa opetettu niin, että viranomaisten tehtävänä on pitää yllä järjestystä, ja jokainen joka esimerkiksi tappelussa tai raiskkauksessa menee hakkaamaan toista syyllistyy oman käden oikeuden käyttöön, ja joissakin lehtijutuissa on kerrottu, että henkilö joka on esimerkiksi potkaissut raiskaajan pois uhrin kimpusta on saanut pahoinpitelysyytteen. Sen takia kai ei maassamme ole sellaista perinnettä, että kansalaiset toruisivat rikoksia. Ja tietenkin toivon mukaan kukaan ei nyt sitten lähde kadulle pistooli taskussaan, esittämään sankaria. Jotkut ihmiset saattavat tietenkin saada tällaisista tapauksista kipinän hankkia rynnäkkökivääreitä kotiinsa, mutta kuitenkin tuollaisesta asiasta varmaan kuitenkin keskutellaan lupaa haettaessa. Ja se mitä viranomainen päättää on heidän asiansa.


Omankäden oikeus sekä järjestyksen ylläpito ovat poliisin tehtäviä, mutta tällaisessa puukkotapauksessa voivdaan kuitenkin keskustella siitä, että olisiko joku sitten voinut käydä hyökkääjän kimppuun vaikka kuinka pitkään. Ja tietenkään itse en ollut paikalla, joten täältä käsin on helppo tuomita tai puolustaa jotain kantaaa. Mutta jotta en vaikuttaisi uhoajalta, niin sanon että en tiedä, miten itse tilanteessa toimisin. Kuitenkin pitää muistaa se, että asiatonta tai keksittyä tietoa tai huhuja ei koskaan saa lähteä esittämään.

Syy siihen että joku voi jatkuvasti vuotaa salaisia papereita julkisuuteen, voi olla puhtaasti se, että hänen kauttaan levitetään väärennettyä tietoa ihmisille kautta koko maailman

CIA:n päämaja Langley:ssa  Virginassa

Nykyaikaisessa poliittisessa toiminnassa on tärkeää muistaa sellainen asia, että mitään mediaa ei saa koskaan sivuuttaa pelkällä olankohautuksella. Vaikka ennen päätoimittajat päättivät todella suuresta osasta asioita, niin tietenkin myös lehtien työntekijöiden sietokyvyllä oli rajansa. Eli jos päätoimittaja hirveän paljon sensuroi noita toimittajien kirjoituksia, niin silloin tietenkin se aiheutti turhautumista muissa toimituksen työntekijöissä, koska hekin olivat tehneet kovaa työtä juttujensa eteen, ja vaikka tuo lehtimies sitten oli saanut palkan työstään, niin ei se turha työ koskaan tuntunut varmaan hyvältä. Ja jokainen meistä tietää, että lehtimies varmasti on luovan työn tekijä, joka tekee työtä juttujensa eteen, ja varmasti haluaa ne myös julkaista. Julkaiseminen on journalistin työssä äärimmäisen tärkeää, koska se tuo tuolle toimittajalle nimeä sekä mainetta muiden alan miesten sekä naisten silmissä. Näet toimittaja on oikeastaan sellainen ihminen, että hän on riippuvainen siitä, miten paljon ihmiset tuon henkilön kirjoittamia juttuja lukevat.

Vaikka valtion asettamat salassapitoa koskevat säädökset tietenkin vaikuttavat lehtimiesten työhön, niin silloin tietenkin voidaan ottaa sellainen kanta, että tiedon haltijalla on velvollisuus suojella haltuunsa uskottuja asiakirjoja. Joten sen takia esimerkiksi New York Times julkaisee aika ajoin sellaisia tietoja, joiden voidaan katsoa loukkaavan kansallista etua, ja tietenkin se lisää lehtien myyntiä. Valtionhallinnossa tapahtuva kähmintä on todella myyvää, ja ihmiset haluavat lukea siitä, kuinka joku virkamies joutuu syytteeseen asioista, mistä tavalliset ihmiset voivat lukea vain jostain kirjoista, missä käsitellään sellaista, mitä kutsutaan ”varjomaailmaksi”. Kuitenkin noiden lehtiin sekä mediaan vuodettujen asiakirjojen tarkoitus ei aina ole niin viaton, kuin miltä se alun pitäen näyttää.

Kyseessä voi nimittäin olla oikeasti joku psykologinen operaatiota, millä on tarkoitus horjutettaa esimerkiksi valtion päättäjien luottamusta omaan turvallisuuspoliisiin, jotta heidän mahdollisesti ulkomaisten toimijoiden kanssa tehdyt salaiset sopimukset paljastuvat. Samoin tuon toiminnan tarkoitus on herättää epäuskoa sekä epäluottamusta esimerkiksi vastapuolen hyväksi toimivien politiikkojen motiivia kohtaan, eli noissa vuodetuissa asiakirjoissa saattaa olla sellainen aspekti, että niissä on esimerkiksi lähinnä vastapuolen agenttien nimiä sekä heidän käyttämiään kontaktihenkilöitä. Tuolla tavoin sitten voi tuollainen tietovuoto osoittautua erittäin ikäväksi asiaksi myös vuotavalle taholle itselleen. Tietovuodot sekä valtion virkojen väärinkäyttö ovat erittäin ikävä asia, mutta esimerkiksi tietovuodot sitten voivat olla väline, millä levitetään dissinformaatiota eli valheellista tietoa ympäriinsä.

Kun kyseessä on salaiseksi merkitty asiakirja, niin silloin lähteen tarkistaminen on vaikeaa, varsinkin jos se on oikeudettomasti haltuun saatua materiaalia. Ja noissa mahdollisissa asiakirjoissa piilee sellainen vaara, että niissä nimetään esimerkiksi vastapuolen tiedustelupalvelun virkailijoita kaksoisagenteiksi, ja se saattaa aiheuttaa ylilyöntejä, eli heidät voidaan ampua tuollaisten väärennettyjen tietojen takia.

Kun puhutaan väärennetystä informaatiosta, niin tietenkin olen joskus miettinyt, että kauanko MI-5 oli oikeastaan tiennyt Harold ”Kim” Philbyn sekä muiden ”Magnificent Five:n” eli "Oxford Five:n", mikä tarkoittaa Neuvostoliiton hyväksi toimineiden kaksois-agenttien eli Burgessin, Macleanin sekä Cairncross:in ja Bluntin olevan todellisuudessa Neuvostoliiton palveluksessa. Jos turvallisuuspalvelu on tuon asian tiennyt kovin kauan, niin se on voinut toimittaa noiden miesten kautta KGB:lle vaikka mitä ”harhatietoa”, ja itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi GRU:n Eversti Oleg Penkovski olisi ehkä voinut olla tällaisen operaation uhri.

Tuo eversti olisi vain sitten jossain CIA:n tekaisemassa dokumentissa mainittu tietolähteenä sille tiedolle, missä neuvostoliiton strategiset ydinaseet mainittiin olevan käyttökelvottomia, ja tuo dokumentti rohkaisi Kennedyä koviin otteisiin Kuuban kriisin aikaan. Itse olen sitä mieltä, että kyseinen dokumentti saattaa olla täysin tekaistu, ja uskoisin että esimerkiksi DEA (Drug Enforcement Administration) eli USA:n huumepoliisi on jossain tapauksissa tekaissut jostain huumejengien jäsenistä vasikoita, jotta heidän luotettavuutensa noiden rikollisten silmissä murenisi.

Tuolloin voidaan käyttää joko vaatteisiin tai henkilön hampaaseen piilotettua salakuuntelulaitetta, ja sitten tuossa tapauksessa voidaan väittää, että kyseinen henkilö on sitten ”vasikoinut” koko organisaation. Samoin nuo viranomaiset jakelevat jatkuvasti esimerkiksi huumeiden valmistusta koskevia ohjeita, joiden seuraaminen saattaa aiheuttaa koko huumelaboratorion räjähtämisen, kun esimerkiksi amfetamiinin valmistus ohjeissa unohdetaan se, että asetoni on todella helposti räjähtävää ainetta. Samoin esimerkiksi vaarallisia eläimiä käsittelevää informaatiota vääristellään aina välillä, niin että esimerkiksi joiden eläinten vaarallisuutta liioitellaan, jotta kukaan ei sitten voisi väittää toverinsa joutuneen eläimen surmaamaksi, jos hän on syyllinen murhaan.

Mutta dissinformaatio on todella vaarallista, jos siinä käytetään hyväksi jotain välinettä, jonka valmistaminen vaatii äärimmäisen korkeaa ammattitaitoa, ja yksi niistä välineistä sitten tietenkin on ydinpommi, jonka jokainen maailman diktaattori haluaa itselleen. Jos ydinaseen valmistuksessa käytettävä tekniikka ei ole aivan sitä, mitä sen pitäisi olla, niin silloin tämä ase on vaarallisempi käyttäjilleen kuin kohteelleen. OPERATION MERLIN on ohjelma, missä ihmisille muka neuvotaan ydinaseen valmistamista, mutta samalla heille tehdään hyvin ikävä ”käytännön pila”, mikä varmasti johtaa ”ei toivottuun tulokseen”. Tällainen ”merlinin ohjeiden” mukaan toteutettu projekti nimittäin on sellainen, että se tekee tuosta plutoniumista hiukan liian rikasta, jolloin seurauksena on noiden tutkimuslaitosten räjähtäminen.

Kun noihin Iranissa sijaitseviin tutkimuslaitoksiin tehtiin haittaohjelman avulla Internet-isku, niin silloin niiden tietokantojen tietoja tarinan mukaan muutettiin, niin että esimerkiksi ydinmateriaalin rikastamisessa käytettävien sentrifugilaitosten eli keskipako-erottimien varsien pituudet muutettiin, jolloin tuotettava uraani tai plutonium olisi liian rikasta, jolloin nuo laitokset olisivat räjähtäneet. Tuo isku tapahtui ilmeisesti Linux-järjestelmän päivitys paketteihin piilotettujen haittaohjelman pätkien avulla. Se aiheutti sen, että virusskannerit eivät sitä havainneet. Ja nyt sitten voidaan kysyä, että kuinka moneen muuhun järjestelmään tällainen väline on piilotettu. Sitä voidaan toki käyttää myös loogisena pommina eli etäkäytön avulla aktivoitavissa olevana tietokoneviruksena, jonka aktivointikoodi voidaan piilottaa järjestelmän päivitykset sisältävään pakettiin, jolloin kyseinen järjestelmä voidaan tuhota silloin kun viruksen luoja haluaa näin tehdä. Eli tällainen väline voi piileskellä vaikka USA:n ennakkovaroitusjärjestelmän tietokoneissa.

Tuo virus ikään kuin kasattiin tuossa järjestelmässä pienistä koodin paloista, ja sitten tietenkin tuo ohjelma aiheutti sen, että NSA tai MOSSAD saattoivat muuttaa näitä tietokantoja, niin että prosessista tuli vaarallinen. Samaa tehdään myös kemiallisten räjähteiden kanssa, eli kun henkilö haluaa valmistaa jonkin televisiossa nähdyn ohjelman perusteella pommin, niin se saattaa räjähtää hänen silmilleen. Tämän takia kaikki tieto, mitä saadaan ilman lupaa, pitää käsitellä erittäin tarkasti, jotta mitään pahempaa ei pääse tapahtumaan, vaikka joku poliisi satutaan mainitsemaan  jossain tiedustelupalvelun raportissa. Esimerkiksi FSB voi aivan hyvin väittää jotain henkilöä yhteys miehekseen, vaikka tällä ei mitään tekemistä tuon palvelun kanssa olisikaan koskaan ollut. Joten tällaisen takia pitää WikiLeaksin kaltaiseen sivustoon suhtautua todella varauksellisesti. Sinne on voitu toimittaa väärennettyjä papereita, joissa nimetään täysin viattomia henkilöitä vastapuolen agenteiksi.

Samoin esimerkiksi tietomurto voi olla täysin tekaistu, jotta omat vakoiluohjelmat eivät herättäisi huomioita. Tuolloin ei kukaan varmaan epäile sellaista valtiota vakoilusta, jos tuota valtiota vastaan itseään hyökätään, ja sen tietokannoista varastetaan muka tärkeää tietoa. Tässä tapauksessa ei ole ”puhtoista pulmusta”, jota muut voivat syyttää järjestelmällisestä teollisuusvakoilusta, vaan tuolloin kukaan toimija ei ole tämän asian kanssa epäilyttävä. Ja mikä sitten paremmin herättää luottamusta, kuin vuotaa julkisuuteen muutamien ”kenttä-agenttien” nimiä, jotka voivat hyvin olla tekaistuja. Noissa kuvissa voi olla oikeasti vaikka terroristeja, joille halutaan antaa kuolemantuomio. Tuolloin vaikkapa Ranskassa värvätty Isis taistelija voidaan nimetä tiedustelun agentiksi tai erikoisjoukkojen operaattoriksi, joka sitten varmasti saa Isisiltä kuolemantuomion.

Ja tässä sitten on koko informaatiosodan ajatus: saada vastapuoli menettämään luottamustaan sen tärkeimpään liittolaiseen tai toimijaan, joka Isisi.in tapauksessa ovat euroopasta värvätyt taistelijat, joiden avulla tuo järjestö sitten kykenee iskemään tehokkaasti Euroopassa. Noilla henkilöillä on paikallistuntemusta, eurooppalaiset henkilökortit sekä ehkä asuntoja, joissa nuo fanaatikot voivat odottaa lähtökäskyä. Joten siksi Isis haluaa näitä toimijoita riveihinsä, mutta se sitten asettaa järjestön vaaraan, koska mukana voi tulla myös erikoisjoukkojen agentteja, joiden tehtävänä on eliminoida noita Isisin johtomiehiä ja ohjata esimerkiksi täsmäpommeja kohteisiin.

http://valheellinentietovoitappaa.webnode.fi

Mietelmä pelosta sekä siitä kuinka se hallitsee ihmisten elämää

Pelko on asia, joka laittaa ihmiset tekemään outoja asioita, ja moni melko viaton tempaus saattaa johtua hyvin vakavasta asiasta. Mietittäessä tilannetta, missä esimerkiksi oppilaitoksen opiskelijat ikään kuin täyttävät naapuritalojen pihoja pyörillään sekä mopoilla, niin silloin tietenkin pitää kysyä sellainen kysymys, että eikö tuossa oppilaitoksessa ole sitten mitään omia paikkoja noille välineille?

Tietenkään ei ole normaalia, että opiskelija pitää esimerkiksi mopoaan naapuritalojen pihalla, joten silloin tulee mieleen hyvin ikävä asia, nimittäin onko tuota mopoa tai pyörää sitten uhattu vahingoittaa, kun opiskelija sen sitten toiseen pihaan vie. Kun puhutaan tuollaisesta asiasta, missä esimerkiksi naapurissa on koulukoti tai avovankila, niin silloin voi jollekin ihmiselle tulla mieleen sellainen ajatus, että hän laittaa omia tekojaan noiden jo jostain rikkeestä tai rikoksesta tuomittujen ihmisten niskoille.

Ja tietenkin tarkkailuluokat ovat monissa kouluissa sellaisia, mistä löytyvät aina joka tilanteeseen sopivat “Max ja Moritz”, joiden syyksi laitetaan kaikki paha, mitä maan päältä löytyy. Tuollainen asia on tietenkin väärin, koska jokaisen pitäisi itse omat rangaistuksensa kärsiä. Kun puhutaan rikoksista tiedottamisesta, niin aina pitää hieman miettiä, mitä noista ehkä käsittämättömistä teoista kerrotaan yleisöllä. Näet ainakin sellaisissa tapauksissa, missä toinen henkilö on saanut surmansa pahoinpitelyn seurauksena on vaara siitä, että tekijän päälle vyörytetään muitakin veritekoja, ja hetken päästä hänestä tehdään jutussa oikea sarjamurhaaja, jolla on satoja uhreja ympäri maailmaa.

Tuo ei tietenkään palvele oikeutta eikä yleistä turvallisuutta mitenkään, koska jos vankilassa istuu väärä mies tai nainen, niin oikea murhaaja siten kävelee kadulla. Kun henkilö tekee kovia sekä inhottavia rikoksia, niin silloin hänestä tulee hyvin helposti “perfect enemy” eli täydellinen vihollinen, jota voidaan käyttää hyväksi, kun vaaditaan kovia rangaistuksia sekä suljettuja ja tarkoin valvottuja laitoksia.

Myös esimerkiksi huumenuori joka käyttää huumeita lasten leikkipaikoilla sekä sylkee hiekkalaatikon täyteen huumeruiskuja käy hyvänä esimerkkinä henkilöstä, jonka takia huumeista pitää antaa kovia tuomioita. Kukaan ei noita ihmisiä halua pihalleen, ja varmaan kovin moni ei moninkertaisen pahoinpitelystä tuomitun rikoksenuusijan kuntoutukseen halua rahaa antaa. Vaikka tämä asia ehkä kuulostaa hyvin ikävältä sekä kiusalliselta, niin tuollainen huumeista riippuvainen henkilö voidaan kyllä pakottaa tekemään rikoksia, jotta hän saisi sitten “kamaa”.

Kaikkein pahin tapa hoitaa näitä asioita on pakottaa narkomaanit hakemaan apua joltain “pimeältä poliklinikalta”, jota sitten pitää yllä joku mafian kaltainen rikollisjärjestö, Tuolloin voi joku sitten keksiä sellaisen tempun, että hän pakottaa narkomaaneja tekemään esimerkiksi murhia puolestaan uhkaamalla lopettaa vaikkapa subutex-hoidon.

Ja tietenkin tuollaisilla laittomilla poliklinikoilla on huono maine muutenkin, koska niissä saattavat hoitokustannukset kohota hyvin korkeiksi, jolloin tietenkin henkilön on pakko turvautua rikokseen saadakseen hoitonsa maksettua. Noista paikoista kerrotaan kauhujuttuja, joita voidaan verrata esimerkiksi Auschwitziin. Eli huhuja kuuluu siitä, että niissä on narkomaaneja pakotettu myymään omia elimiään pimeille elinsiirto-markkinoille. Tai sitten tuollaisia yhteiskunnasta pudonneita ihmisiä on  vain murhattu esimerkiksi siirto-sydämen saamisen takia. Tämä voisi olla sellaisen näennäisesti sattumanvaraisen henkirikoksen motiivina ainakin jossain kauhunovellissa, eli joku henkilö sitten ostaa elinsiirteen itselleen, ja palkkamurhaaja käy sitten lahtaamassa jonkun ihmisen, jonka elimet sopivat tuolle tarinan roistolle.

Uskoisin että ainakin joillekin ihmiselle on voinut tällaista tapahtua, koska vaikka aina välillä jopa Euroopassa tulee ilmi tapauksia, missä henkilö on myynyt oman munuaisensa. Mutta kun puhutaan siitä, mitä esimerkiksi jotkut “Kultaisen kolmion” huumekauppiaat tekevät ihmisille, niin noilla henkilöillä ei ehkä mitään moraalia ole. Ja he voivat sitten tilata tuollaisen elinsiirteen hyvin ikävällä tavalla. Itse olen sitä mieltä, että ainakin joissakin tapauksissa kannattaa tarkistaa sellainen asia, että onko esimerkiksi sarjamurhaajan uhreille tehty solu- tai kudostyyppejä koskevia määrityksiä ennen kuolemaa?

Tuolloin sarjamurhaajan motiivina voisi olla se, että hän haluaa toimittaa ehkä jonkun yksityisen poliklinikan tilaamia elimiä, jotka tekevät tällaisia leikkauksia. Jos huumepomo on esimerkiksi saanut sydänsairauden, niin eivät hänen tapansa siitä muutu, ja silloin hän saattaa ideoida murhan, jossa kuolleen henkilön elimiä  voidaan käyttää laittomissa elinsiirroissa.

Näillä ihmisillä on rahaa, suhteita sekä käytössään alaisia, jotka tekevät mitä hän haluaa, kun sopivasta summasta puhutaan. Joten olen joskus ajatellut, että kuinka paljon esimerkiksi Mafia tekee tällaista kauhistuttavaa bisnestä ihmisten elämällä. Syy miksi poliisi ei saa tutustua suoraan esimerkiksi kaikkien laitokselle tulleiden  juttujen asiakirjoihin, johtuu siitä että hän ei laita omia tekojaan muiden päälle. Jopa poliisi voi joskus joutua tappeluun tai menettää malttinsa myös vapaa-aikanaan.

Vaikka tätä ei usein tapahdu, niin aina välillä eteen tulee tapauksia, joissa poliisia epäillään tällaisesta asiasta, ja siksi on tutkinnan kannalta tärkeää, että näitä asioita ei turhaan levitellä, ja tietenkin joku palkkamurhaaja voi esimerkiksi jäljitellä jonkun muun sarjamurhaajan tekniikkaa, ja tällä tavoin yrittää lavastaa muita ihmisiä syylliseksi esimerkiksi todistajien vaientamiseen. Eli mikä olisi mukavampaa kuin laittaa mafiassa olleen “vasikan” murha jonkun häiriintyneen henkilön syyksi. Joten tämän takia pitää tiedoissa, mitä rikoksista jaetaan olla tarkkoja.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Yle-Gate osoitti, että lehdistön toiminnan vapaus ovat todella subjektiivinen asia, koska journalistin työpaikka on riippuvainen mediatalon johdon suopeudesta

“YLE-Gate” on asia, joka heijastaa jokaisen mediatalon ongelmaa maailmassa. Se on toki paikka, missä pitää puhua kaikki, mitä asiasta satutaan tietämään. Mutta ongelmana on se, että kaikki maailman mediatalot ovat jonkin toimijan omistamia. Kyseisestä asiasta seuraa sitten sellaisia asioita, mistä pitäisi tarkemmin keskustella. Mediatalojen käyttö poliittiseen painostukseen on todella yleistä, ja tietenkin toimittajia voidaan painostaa sanomalla, että jos heidän juttunsa ei satu talon johtoa kiinnostamaan, niin sitten kyseinen reportteri voi vaihtaa työpaikkaa.

Nimittäin media on mahtava ase sellaisten ihmisten käsissä, jotka osaavat käyttää sitä oikein. Kaikki mediassa kirjoitettu teksti ei ole totta, ja erityisen vahingollista harhautuksellisessa tarkoituksessa jaetusta valheellisesta tiedosta tulee sitten erityisen vaarallista, jos sitä jakaa muuten hyvämaineinen lehtimies. Silloin varmasti tuollaisella disinformaatiolla paljon enemmän  vaikutusta, jos kaikki muu mitä tuo kyseinen lehtimies on kirjoittanut on totta.

Tuolloin liikutaan vaarallisella alueella, koska jos tuollainen vastuuttomasti jaettu ehkä rasistinen vale-uutinen otetaan todesta, niin silloin saattaa seurata mellakoita. Se on monille ihmisille aivan sama, että missä tarkoituksessa juttu on kirjoitettu, eli onko kyseessä saunaillan jälkeen hyvässä tuiskeessa kirjoitettu valheellinen uutinen, vai sitten tarkoituksellisesti kirjoitettu propaganda-kirjoitus.

Aina löytyy ihmisiä, joille tällainen lehtijuttu sitten on ikään kuin yllyke ryhtyä “suoraan toimintaan” vaikkapa maahanmuuttajia kohtaan. Tuollaisissa tapauksissa voidaan sitten jossain muualla maailmassa kertoa esimerkiksi sijoittajille, että maamme viranomaiset eivät kykene pitämään yllä järjestystä.

Vaikka tuollainen asia saattaa omassa maassamme aiheuttaa vain olankohautuksia, niin oletteko koskaan sitten muuten ajatelleet sitä, miltä tällaiset kirjoitukset merkitsevät sellaiselle ihmiselle, joka ei koskaan ole maassamme käynyt, tai joka vain aikoo sijoittaa varojaan johonkin teollisuuteen. Silloin hän voi jättää nuo rahat tililleen tai sijoittaa muihin kohteisiin, mikäli tuollainen henkilö sitten aikoo rahojaan johonkin laittaa. Ja maamme teollisuuden kannalta on aivan sama, antaako henkilö varojen olla omalla tilillään vai sijoittaako hän ne johonkin muualle.

Molemmissa vaihtoehdoissa sitten on sellainen aspekti, että tuolloin on oman maamme teollisuuden kannalta kassavirran tulos on pyöreä nolla. Joten sen takia tällainen kirjoittelu on hiukan ikävää maamme liike-elämän kannalta. Kun puhutaan mediasta sekä sen käytöstä tiedottamiseen sekä vallan välikappaleena, niin silloin täytyy muistaa sellainen asia, että ihmiset ovat tiedottamisen varassa. Harvalla ihmisellä on omaa vakoilusatelliittia, millä hän pääsisi itse katsomaan sitä, mitä jossain päin maailmaa oikeasti tapahtuu. Ja mikäli puhutaan median käytöstä valtiomiehiä vastaan, niin missään tapauksessa mikään päätös ei ole oikea, jos se perustuu väärään tietoon.

Eli valtion johto voi olla hyvin pätevää, mutta jos sille kerrotaan valheita, niin silloin seurauksena on varmasti täysin väärä päätös. Lehdistön sekä median tarkoitus on levittää tietoa, mikä on totta, mutta kuitenkin on olemassa tahoja, jotka haluavat lietsoa paniikkia. Ja siksi media on erittäin vaarallinen väline väärissä käsissä. Sanomalehtien lukeminen on vapaaehtoista toimintaa, ja siksi niillä pitää olla sisältöä, mikä myy lehteä ihmisille. Kun puhutaan siitä, että esimerkiksi Pulitzerin palkinto on tehty kannustimeksi toimittajille, jotta he kirjoittavat vaikuttavia juttuja, ja uskaltavat paljastaa asioita, joita ei muuten paljasteta, niin aina löytyy toimittajia, joita ei tuollainen palkinto sitten kiinnostakaan.

Toimittajan työ on sikäli erikoista, että siinä pitää löytää juttuja, jotka kiinnostavat ihmisiä. Toisaalta toimittaja on aina työsuhteessa lehti- tai media-taloonsa, mikä sitten saattaa aiheuttaa painetta häntä itseään kohtaan. Eli lehtitalojen omistajat voivat painostaa toimittajia olemaan julkaisematta jotain yksityiskohtia joistakin asioista, joista pitäisi tiedottaa. Eli tuossa tapauksessa toimittajaa pyydetään vääristämään omaa juttuaan, esimerkiksi työpaikkaa tai ylennystä vastaan.

Mutta tietenkin myös esimerkiksi toimittajien jakamaa tietoa voidaan väärentää esimerkiksi hakkeroimalla heidän verkossa toimivia sovelluksiaan, ja sitten lähettää päätoimittajalle suoranaisia valheita tuon toimittajan nimissä. Ja sitten tietenkin joku voi pakottaa toimittajaa antamaan käyttäjätunnuksensa jollekin kolmannelle osapuolelle, joka sitten alkaa trollaamaan muita lehden kautta.

https://sites.google.com/view/ylegate/etusivu