Elokuvaohjaaja John Carpenter loi elokuvissaan mallin, missä rikollisille annetaan kokonainen valtio

Jokainen meistä tuntee nimen John Carpenter, joka on luonut ohjaamiinsa elokuviin mielenkiintoisen
yhteiskunnallisen laboratorion, missä sitten voidaan testata sitä, kuinka suuren ongelman voi joku alue saada aikaan. Noissa hänen ideoimissaan elokuvissa kokonaiset kaupungit jätetään rikollisten käsiin, ja tietenkin voidaan olettaa, että niissä muodostuisi paljon vaarallisempia sekä väkivaltaisempia jengejä, kuin paikoissa missä poliisi voi puuttua noiden ihmisten tekemisiin. Tuolloin jengien aiheuttama ongelma sitten paisuisi kuin sieni, ja se saattaisi aiheuttaa sen, että tällaisilla gangstereilla olisi lopulta käytössään ydinpommeja, ja vaikka jengit eivät alkuun vaarallisia olisikaan, niin niistä todellisuudessa ehkä muodostuisi erittäin kunnianhimoisia joukkioita, jotka saattavat aiheuttaa vakavia uhkia kansalliselle turvallisuudelle.

Kun jengien jäsenillä ei ole mitään menetettävää, niin silloin he voivat ryhtyä epätoivoissaan vaikka rynnäkköön jotain ydinasetukikohtaa vastaan, jotta he saisivat sitten käsiinsä aseita, joilla he voisivat pakottaa hallituksen polvilleen. Näet epätoivo antaa suuren voiman, eli jos vaihtoehdot ovat todella vähissä, niin silloin ihminen kykenee yli-inhimilliseen suoritukseen, ja jos palkintona on päästä kunnon terveydenhuollon pariin sekä käydä ravintolassa sekä pois tuollaisesta paikasta, missä vallitsevat viidakon lait, niin ihminen kyllä pystyy vaikka mihin. Tuossa mielikuvituksellisessa tilanteessa sitten voidaan ajatella, että noiden jengien jäsenillä ei muuta ajatusta ole, kuin kaivaa tunneli kaupungista pois, ja yrittää rynnäkköä johonkin sotilastukikohtaan tai johonkin virastotaloon, missä he voisivat yrittää pyyhkiä rikosrekisterinsä pois.

Kun puhutaan toimintaelokuvien klassikoista, niin tietenkin tulee heti mieleen elokuva nimeltään, “Pako New Yorkista” (Escape From N.Y, 1981) ja sen jatko-osa “Pako L.A:sta”(Escape From L.A 1996). Noissa elokuvissa valtavia kaupunkeja on muutettu maksimoidun turvallisuuden vankiloiksi, joihin rikolliset laitetaan istumaan keskenään. Tuollaiset vankilat saattavat vaikuttaa erittäin mukavilta ratkaisuilta, mutta kun noita mielikuvituksen luomia laitoksia hiukan lähemmin tarkastellaan, niin niistä ei kovin montaa hyvää sanaa jää sanottavaksi.

Jos joku valtio oikeasti tekee niin, että se laittaa rikollisia johonkin kaupunkiin ilman valvontaa, niin tuloksena on sellainen tilanne, missä tuollaiseen paikkaan syntyy hyvin helposti sellainen vastarinta- tai terroristien pesäke, mikä saattaa koitua koko yhteiskunnan tuhoksi, koska vaikka alkuun tilanne olisi loistavasti hallinnassa, niin ihmismieli on hyvin monimutkainen väline, joka kyllä keksii keinot paeta tuollaisista paikoista. Vaikka nuo laitokset olisivat kuinka hyvin vartioituja tahansa, niin tietenkin jos käytössä on suuri väkimäärä, voi tuollainen yhdyskunta vaikka kaivautua pois kyseisestä vankilasta ihan pelkkiä lapioita käyttäen, ja tuolloin tietenkin tulee eteen sellainen käsitys, että ihminen haluaa aina elää, ja jos motivaatio on tarpeeksi suuri, niin silloin hän kaivaa tunnelin ulos tuollaisesta paikasta vaikka paljain käsin.

Yksi motiiveista sitten tietenkin on kosto niille, jotka ovat henkilön tuonne lähettäneet, ja sitten tietenkin tulee mieleen se, että joku saattaisi sitten nostaa tuollaisen ryhmän vihan hallitusta kohtaan niin kovaksi, että he haluavat lähteä kaivamaan tuollaista tunnelia, jonka kaivaminen voi sitten kyllä viedä hengen noilta kaivajilta, jotka haluavat vapauteen.

Kun ajatellaan esimerkiksi kaupungin ottamista vankeinhoidon käyttöön, niin tietenkin noiden talojen lunastaminen olisi valtavan suuri rahanmeno, mikä tietenkin sitten pitää suhteuttaa siihen, että jokaiseen asuntoon pitää silloin tehdä ratsia, jotta nuo henkilöt eivät saisi käyttöönsä aseita. Mutta tietenkin heille voidaan niitä pudottaa lentokoneista, ja sitten voi olla vaarana se, että tuosta alueesta tulee maailman suurin aseiden muuttokeskus, jonka tiloissa voi kuka vain sitten muuttaa mitä hyvänsä aseita sarjatulta ampuviksi, ja tietenkin myös palopuheiden pitäminen kävisi tällaisessa vankilaksi muutetussa kaupungissa erittäin helposti, ja kaikki sellaiset yhteiskunnan vastaiset polemiikit varmasti ottaisivat siellä tulta, mikä saisi koko väestön muuttumaan radikaaleiksi.

Jos tuollaista “Pako New Yorkista”- elokuvasta tuttua vankilaa lähdetään oikeasti rakentamaan, niin silloin toimitaan samalla periaatteella kuin Keisari Hadrianus, joka rakensi tuon kuuluisan muurin nykyisen Skotlannin rajalle, jolla hän aikoi pitää barbaarit pois Rooman maaperältä. Kuitenkin tuo muuri sai aikaan sen, että keisarin vastustajat pääsivät sen yli turvaan, ja silloin Rooman käsi ei heitä saanut kiinni, joten silloin tietenkin he saattoivat tuon muurin takana järjestäytyä, ja nostaa uusia voimia keisaria vastaan.

Kun puhutaan valvomattomista vankiloista, niin niissä sitten käy usein niin, että tuollaiseen paikkaan alkaa muodostua uusi rikollisten ryhmä, joka saattaa sitten muodostua uhaksi koko valtiolle. Vaikka tuollainen maa-alue on todella pieni, niin sinne voi silti muodostua rikollisjoukkoja, jotka voivat aiheuttaa todella pahoja ongelmia koko yhteiskunnalle, eli he voivat sitten tehdä sellaisia asioita, joita kukaan ei varmaan koskaan edes osannut kuvitella voitavan tehdä. Eli ne voivat tarjota vaikka terroristeille turvapaikkaa, tai sitten kätkeä rikollisten rahoja tai muuta ryöstösaalista tuolle alueelle.

Jos joku kaupunki tai muu alue sitten eristetään muusta valtiosta, niin silloin tilanne on sama, kuin näille rikollisille annetaan käyttöön oma valtio, missä he voivat sitten varustautua uusilla aseilla. Mikäli tuollainen erittäin väkivaltaisten rikollisten ryhmä sitten jätetään tuonne kuvitteelliseen kaupunkiin, niin silloin tietenkin on olemassa sellainen yhteiskuntatieteisiin sekä sosiaalipsykologiaan kuuluva ajatusmalli,  jonka mukaan yhteiskunta pyrkii aina järjestäytymään, ja luomaan kollektiivisen toimintamallin. Ja tuolloin sitten voidaan tuollaista John Carpenterin luomaa rikollista kaupunkia pitää eräänlaisena laboratoriona, missä testataan yhteiskunnallista toimintamallia sekä näiden teorioiden paikkansapitävyyttä sellaisessa ympäristössä, missä on joukko erittäin vaarallisia rikollisia.

Eli noin varmistetaan se, että tuollaisesta paikasta tulee varmasti vielä pahempi ongelma, kuin mitä tuollaiset jengit muuten olisivat. Eli kun poliisi ei noiden ihmisten toimintaan puutu, niin silloin heidän päässään alkavat liikkua astetta suuremmat ajatukset, kuin mitä aikaisemmin. Ja jos tuossa paikassa olisi esimerkiksi huono terveydenhoito sekä hygienia, niin se sitten ajaa tuollaisia muuten epäpoliittisesti yhteiskuntaan asennoituvia henkilöitä muuttumaan radikaaleiksi toimijoiksi, jos heille vain joku ryhtyy pitämään palopuheita, ja mitäpä muuta huvia tuollaisessa paikassa olisikaan, kuin kuunnella poliittisia agitaattoreita. He sitten varmaan osaisivat käyttää tällaisia olosuhteita hyväkseen.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Kun vanginvartija tekee rikoksen, on edessä vaikeita aikoja sekä hänelle itselleen että muille vartijoille

Kuinka kummassa voikaan käydä näin, eli vanginvartija syyllistyy tällaiseen toimintaan? Kun ihminen on työssä sellaisessa laitoksessa kuin vankila, niin hänen pitää tietää, mitä tuolla paikassa saa tehdä ja mitä taas ei saa edes ajatella tekevänsä. Tässä alla olevassa linkissä on muuten sitten koko tätä tapausta koskeva juttu, joten siitä sitten voi jokainen tarkistaa, että tapaus on määrätty pidettäväksi salassa, mutta olisiko sitten päässyt tapahtumaan sellainen asia, missä vartija on käyttänyt asemaansa hyväksi, kun hän on tehnyt noita tekojaan?

Tällöin sitten tietenkin herää sellainen kysymys, että ovatko nuo teot kohdistuneet vankien perheenjäseniin, eli onko tuo vartija sitten kohdentanut tekonsa vankien lapsiin, ja onko hän sitten tehnyt asian uhkailemalla esimerkiksi järjestää tuolle sellissä istuvalle henkilölle vaikeuksia, jos ei tuota "palvelua" ole tulossa? Tuollainen tapa varmasti on erittäin ikävä asia, mutta kuten tiedämme, niin tietenkin tällaisessa laitoksessa työskentely voi aiheuttaa sen, että henkilö ikään kuin käyttää asemansa väärin.

Vanginvartijoilla on joskus sellainen asenne vankeja sekä heidän omaisiaan kohtaan, että kun vangin lapset tulevat tapaamaan vankia, niin silloin ikään kuin vitsinä toivotetaan "nuorempi väki tervetulleeksi peremmälle", eli siellä sitten leimataan noita alaikäisiä suoraan rikollisiksi, vaikka teon tekijä on heidän isänsä tai äitinsä. Samoin noilla vartijoilla sekä poliiseilla on sellainen tapa, että he vaativat esimerkiksi päiväkirjoja sekä matkapuhelimia nähtäväksi.  Mutta joskus sitten edessä on sellainen tilanne, että joku noiden kahden ammattikunnan jäsenistä tulee itse tehneeksi rikoksia, ja sitten tie vie kohti vankilaa. Siellä sitten on edessä entisten työkavereiden ammattikunta, joka varmasti muistelee silloin kaikki asiat, mitä heidän sääntökirjoissaan sattuu lukemaan.

Tuolloin sitten unohtuu sellainen asia, että tuollaisia pieniä lipsahduksia, kuten tablettien sisällön tutkimisia  tai toisten päiväkirjojen lukemisia sekä muita asioita, joista aina välillä saa sitten lukea jostain lehdistä, ja näitä asioita sitten ovat erilaiset riisuttamiset ja suun sekä peräaukon tutkimiset. Ja silloin tietenkin tuo tyäkaverin joutuminen vankilaan saa aikaan sen, että kaikki mahdolliset asiat käydään vartijoiden kanssa läpi, jotta raukan oikeusturvaa ei sitten missään vaiheessa rikota.

Ongelma kuitenkin on joskus ollut se, että tuollainen ehkä kielletty toiminta on jatkunut melko kauan aikaa, ja vasta kun entinen työkaveri sitten tulee istumaan tuomiotaan puututaan tällaiseen toimintaan. Sitten saattaa kuitenkin käydä niin, että tuollaisesta toiminnasta seuraa rikossyyte vartijoille. Ja silloin tietenkin tulee mieleen se, että missä vanginvartija voi tuomionsa istua. Osa heistä ei kovin pidettyjä ole, eikä vankilan työntekijöiden istuttaminen vankilassa ole mitään kovin turvallista toimintaa.

Noiden ihmisten tiedossa on paljon vankilan turvallisuuteen sekä henkilökunnan henkilötietoihin liittyvää materiaalia, ja tietenkin tuollainen asia kiinnostaa rikollisia. Ja tietenkin heidän tehtävänsä rangaistuksen toimeenpanijoina on sellainen, että se pakosta tekee heistä ikään kuin vihattuja vankien parissa. Siksi tuollainen vanginvartija joka joutuu vankilaan on tietenkin pelokas, koska vangit saattavat kostaa hänelle, ja samalla tietenkin tulee mieleen sellainen asia, että jotkut vartijat saattavat haluta ikään kuin näyttää hänelle "taivaan merkkejä", eli osoittaa suurta innokkuutta rangaista tuota henkilöä, koska hän on ikään kuin pettänyt työtoverinsa.

 Ja joskus taas tuollainen vartija taas päästetään liian helpolla, kun hän on entinen työtoveri. Tämän takia vanginvartija saadessa rangaistuksen on hänen sijoituslaitoksensa päättäminen vaikeaa, koska rangaistuksen pitää olla sen verran kova, että se toimii pelotteena, mutta liiallisuuksiin ei saa mennä. Eikä vartijaa saa koskaan kuitenkaan päästää liian helpolla tuosta rangaistuksesta.
https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/sorkan-vankilan-vartija-vankilaan-useista-seksuaalirikoksista-raiskauksia-ja-torkeita-lapsen-seksuaalisia-hyvaksikayttoja/6480990

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Lentävät rullalaudat voidaan ehkä rakentaa vaikka omassa keittiössä, mutta niiden kanssa kannattaa olla vähän varovainen, sekä muistaa että niiden avulla voidaan tehdä murto hyvinkin tehokkaasti turvattuun taloon

Lentävät rullalaudat eli "Hoverboardit" tai "Flyboardit" ovat tuttuja kaikille, jotka ovat nähneet elokuvan "Paluu tulevaisuuteen", missä tällaiset välineet on tehty trikkikuvauksen avulla. Mutta nykyisellä tekniikalla niiden valmistaminen on melko helppoa, ja ne voidaan melko helposti tehdä itse modifioimalla tuollaista lasten leluhelikopteria, niin että sen sähkömoottorit vaihdetaan tehokkaampiin, potkureita suurennetaan sekä virtalähdettä tehostetaan. Tuolloin saadaan aikaan alusta, mikä kykenee nostamaan ihmisen ilmaan, ja sitten tietenkin voidaan tuohon välineeseen liittää ohjain, tai sitten sitä voidaan lentää kädessä pidettävän radio-ohjaimen avulla. Alustan vakaus voidaan hoitaa leluhelikopterien tavallisella ohjausyksiköllä, ja oikeastaan ainoastaan moottorit sekä virtalähde pitää tuolloin vaihtaa suuremmiksi. Tuolla tavalla sitten voidaan luoda sitten väline, joka on kuin tuosta elokuvasta, joka aikoinaan oli erittäin suosittu nuorison keskuudessa.

Mutta kun esimerkiksi YouTubelta katsellaan näitä videoita, joihin on haettu innoitusta esimerkiksi elokuvista sekä jostain "D.C Comicsin" sarjakuvista, niin silloin kuitenkin suosittelisin sitä, että tuollaisen laitteen rakentaja ottaisi myös turvallisuusnäkökohdat huomioon. Eli jos hän lähtee lennolle tuollaisella yhden miehen lentolaitteella, niin silloin saattaa käydä niin, että tuolloin mennään sitten vahingossa liian korkealle, jolloin edessä voi olla putoaminen esimerkiksi pilvenpiirtäjien katon korkeudelta. Kuitenkin tämän kaltaiset pienet lentolaitteet voivat aiheuttaa turvallisuusriskejä esimerkiksi vankiloissa tai muissa turvatuissa laitoksissa, joiden kulkua pitää valvoa tarkasti. Jos ajatellaan vaikka mikrohelikopterien ryhmäkäytänteitä, joissa nuo välineet saadaan toimimaan parvena, niin joku vanki voisi paeta tuollaisen helikopteriryhmän avulla vankilan pihalta.

Kun nuo minihelikopterit ylittävät vankilan muurin, niin niitä ei ehkä vartija huomaa katsoa, ja jos niihin on kiinnitetty esimerkiksi ohut verkko, joka on valmistettu vaikkapa nailonista, niin silloin nuo laitteet voivat viedä vangin tuon vankilan muurin ylitse ehkä vartijoiden huomaamatta. Tai sitten murtovaras voi nousta vaikka pilvenpiirtäjän katolle tuollasella alustalla, ja sitten hän voisi syöksyä kohteeseen esimerkiksi köydellä, niin että hän ampuu ikkunan rikki, kun hän iskeytyy lasiin. Tai sitten mennä pilvenpiirtäjän katto-ovesta sisään, ja käydä esimerkiksi jonkun pankin toimistossa hiukan asioimassa. Kun ihminen sitten lähtee pakoon, niin vartijat odottavat sitten varmaan hänen lähtevän kadulle pääovesta, mutta jos kyseessä olisi tuollainen "extremerikollinen", niin hän voisi sen sijaan mennä katolle takaisin, ja sitten lähteä lennolle tuolla "hoverboardillaan".

Mutta jos vartijat hänet havaisevat, niin silloin tuo henkilö voisi käyttää esimerkiksi lentovarjoa paetessaan paikalta. Eli lentovarjo on tavallinen liitovarjo, mutta silloin kun sitä käytetään, niin henkilö käyttää potkuria, joka työntää häntä eteenpäin. Tuollainen potkuri voidaan liittää esimerkiksi reppuun, jossa voidaan kuljettaa myös kyseistä varjoa, ja jos tuollainen henkilö sitten huomaa, että häntä etsitään, niin silloin voidaan ikkuna ampua rikki kranaattipistoolilla tai räjähteellä, joista ensimmäinen on tietenkin taktisesti parempi. Tuolloin voi rosvo sitten valita ikkunan vapaasti, ja tehdä "basehypyn" tuosta kohdasta.

Tietenkin on olemassa ihmisiä, joiden mielestä nanohelikopterien itsensä muodostamia turvallisuusuhkia ei ole, mutta itse olen vähän eri mieltä, koska tuollaisella helipterilla voidaan esimerkiksi talon räystäälle, sopivaan kohtaan tuoda lanka, jolla kiipeilyköysi sitten vedetään sinne, ja tuolla tavoin murtomies voisi päästä asuntoihin, jotka sijaitsevat ylimmissä kerroksissa. Noissa asunnoissa ei ole ehkä koskaan edes ajateltu asentaa murtohälyttimiä ikkunoihin, ja sitten varas voi iskeä haluamaansa asuntoon. Ja nanohelikopterin avulla voidaan katsoa sitten valmiiksi, että mihin asuntoon sitten isketään.

https://www.youtube.com/watch?v=588du55BcAY

https://www.youtube.com/watch?v=wObBrd9wB6M

avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi

Jari Aarnio on siis jo käytännössä vapaa kulkemaan eli hänet voidaan suoraan päästää ilmeisesti vapaaksi

Kun puhutaan vankilamatematiikasta, sekä erään komisarion saamasta rangaistuksesta, niin toki on upeaa tietää, että kun herra Aarnio sai rikoksestaan 13 vuotta vankeutta, niin hän siitä tulee 6,5 vuotta istumaan koska oli rikoksia tehdessään ensikertalainen. Sitten tietenkin rikosseuraamusvirasto suorittaa tuosta pienen vähennyksen, kun tuon komisarion käytös tulee niin kamalan hyvää olemaan, jolloin herra Aarnio vapautetaan jo ehkä vuoden päästä, ja ehkä sitten saadaan jo lakia muutettua sen verran että moinen pikku rötös saadaan painettua kokonaan villaisella, ja Helsingin huumepoliisin pidetty päällikkö astuu taas virkaansa takaisin. Onpa upea ajattelutapa tällainen malli, missä rikollinen on suoraan vapaa, kun hän sitten menee vankilaan, eikä muuta kuin kavereiden kanssa juttelemaan, jos vaikka löytyy jotain sellaista, millä saisi koko tuomion vesitettyä.

Eipä tuossa sitten mitään pahaa tuo komisario kuitenkaan kenellekään ole tehnyt, ja onhan maassamme sitten tietenkin taas ollut edessä sellainen yhteiskunnallinen reivaaminen, missä on perinteisesti opetettu kansalle, kuinka sitten käy niille, jotka ovat arvostelleet virkakunnan toimintamallia. Tuollainen ilmeisesti on noiden suurten matemaatikkojen malli tässä asiassa, joka kuvastaa sitä, kuinka meidän maassamme on virkapukuja totuttu kohtelemaan. Ja toki moni noista suurista vankilamatemaatikoista on suorastaan kiljunut onnesta, kun ovat kuulleet esimerkiksi siitä, kuinka joku henkilö on saanut tuomiostaan suurimman osan sillä pois, että hän on esimerkiksi kertonut tietojaan poliisille tai sitten muuten osoittanut kykyä toimia yhteiskunnassa.

Samoin tietenkin esimerkiksi rikosseuraamusviraston työntekijöiden sekä rikostoimittajien sukulaisten asepalvelu on jossain tapauksissa saanut aikaan sellaisia ajatuksia, että nuo rötösherrat sitten ovat ikäänkuin käsittäneet olevansa jo valmiiksi vapautettuja, kun heidän alaisensa sekä toverinsa ovat sitten käyneet keskusteluja tuon valtion harmaissa olevan sukulaisen kanssa. Eli muistakaa että mitään röyhkeyttä ei oikea rikoksesta tuomittu poliisimies koskaan siedä, ja että hänellä on varmasti yhteys esimerkiksi puolustusvoimien superosaajaan eli amnuenssiin, joka kirjaa mielellään noita sukulaisen ilmoittamia harhoja omiin papereihinsa. Silloin tietenkin on mahdollista sellainen asia, että koko poliisipäällystöön kuulunutta rikollista vastaan nostettu juttukin olisi pelkkää harhakuvitelmaa, ja silloin varmasti oikea rikollinen löytyy jostain asunnosta.

Kuitenkin on muuten sellainen asia varmasti jäänyt huomaamatta, että tuo herra Aarnio ei valitettavasti ole Suomen ainoa huumekaupoista tuomittu henkilö, ja muillakin huumekauppiailla on ollut suhteita, jotka ovat heitä uskoneet. Ja myös näiltä huumemiehiltä on tuomiosta vähennetty vuosia, koska he ovat olleet niin mukavia miehiä, että heitä halutaan takaisin ostoskeskuksiin hengailemaan. Ja toki kun nuo rötöspoliisin tai huumekauppiaan alaiset sitten käyvät hiukan juttelemassa tuon törkytoimittajan  tai todistajien kanssa, niin johan he alkavat muistaa vain kuvitelleensa tuollaisia pahoja asioita, kuin että reservin upseeri ja yhteiskunnan tukipilari voisivat tehdä rikoksia.

 Kuitenkin on samalla unohdettu sellainen asia, että myös poliisi joutuu syytteensä osoittamaan todeksi, eli pelkät todistajanlausunnot eivät varmaan ole se syy, miksi Aarnio lähti istumaan vankilaan. Joten tietenkin varmaan on jonkun ollut aivan pakko taas alkaa suorittamaan noita matemaattisia tehtäviä, jossa herra Aarnio sitten on jo suorittanut tuomionsa, kun on niin hyvin käyttäytynyt tuolla vankilassa, ja osallistunut esimerkiksi vankien kirjastotoimintaan ja muutenkin istunut hiljaa oikeussalissa.

Eli tässä sitten näemme tiettyjen uniformumiesten asenteen tovereitaan kohtaan. He ovat jo valmiiksi vapauttaneet toverinsa sekä hakeneet hänelle kaikki mahdolliset lievennykset tuomioonsa ennen kuin mies on päässyt edes vankilan osastolle istumaan. Mutta samalla voisin sanoa, että tuo ei suinkaan ole ainutkertaista rikosten historiassa, eli jollekin huumepomolle on luettu tuomiot isutuiksi ennen kuin he ovat päivääkään edes olleet vankilassa. Ja jotkut sitten ovat noista asioista kertoneet, ja puhuneet tuon tuomitun olleen vähän vihainen saamastaan yöpymisestä valtion hotellissa, joten silloin tietenkin on joillekin tullut mieleen, että mitä jos he kävisivät vähän juttelemassa todistajien kanssa, kun on saatu sitten jo puolet tuomiosta anteeksi. Mutta oletteko koskaan muuten tavanneet tuollaista henkilöä oikeasti, jolle on tuollaisia laskutoimituksia tehty? Eli onko ollut taas mukana joku kakolan suuri asiantuntija, joka on tiennyt kaikki kavereidensa tekemät rikokset, ja kuten tiedämme, niin ainakin Alibin mukaan vankilat ovat täynnä rikosten mestareita, jotka vain odottavat tilaisuutta lähteä kostamaan kaduille saamaansa tuomiota.


http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/vankilamatematiikkaa-miksi-aarnio-istuu-13-vuoden-tuomiostaan-vain-4-5-vuotta/6252278

pimeakronikka.blogspot.fi

Asenteiden muutoksen sekä yhteiskunnan kehityksen seurauksena voimme nähdä paremmin myös omat virheemme.

Puhuttaessa yhteiskunnasta sekä erityisesti sen yhdestä toimijasta eli lapsista, niin olemme todella kasvaneet kansakuntana huomioimaan sitä, että päätöksiä tekevät viisaat ihmiset saattavat olla myös erehtyväisiä, mikä tietenkin on saanut aikaan paljon hyvää. Kun ennen päätöksiä tehtiin, niin kaikki asiat toteutettiin siten, että vain aikuisia tai äänestysikäisiä sekä vaalikelpoisia henkilöitä piti kuunnella, mutta nyt tilanne on ilmeisesti alkanut muuttua. Eli myös sellaisia tahoja on alettu kuunnella päätöksiä tehtäessä, jotka eivät seuraavissa vaaleissa saa äänestää tai asettua ehdolle.

Ennen oli tapana, että kun esimerkiksi lasta tai nuorta koskevia päätöksiä tehtiin, niin hänen ei ollut silloin sopivaa olla paikalla. Samoin vankiloiden tarkoitus oli ikään kuin "kasvattaa" ihmisistä sellaisia, että nämä pelkäävät sekä kunnioittavat esivaltaa, eikä vankeja ollut missään tapana edes kuunnella. He olivat rikollisia, joihin piti soveltaa kovia sekä korrekteja sääntöjä, niin että jokainen muisti sitten myös pelätä poliisia sekä kaikkia muita valtion virkamiehiä. Jos ihminen oli koulukodissa, niin hänestä tuli automaattisesti myös vanki, oli yhteiskunnallisten päättäjien tai siinä asemassa esiintyvien henkilöiden  näkemys asioista. Ja kun ihminen on vanki, niin silloin hän ei enää mihinkään kelpaa, eikä tietenkään kukaan sellaista henkilöä töihin ottanut. Tuolloin "vanhaan hyvään aikaan" oli tapana kertoa työnantajille, jos hänen palkkaamansa henkilö oli jossain laitoksessa ollut.

"Oli vain pakko käydä mestarille sanomassa", oli tarina, mikä kerrottiin lähes jokaisessa koulussa, jotta lapset jo nuorina muistivat pelätä sekä kunnioittaa esivaltaa, eivätkä koskaan kyseenalaistaisi yhtään mitään, mitä televisiosta sattui tulemaan. Silloin kauan sitten oli ihmisille luotu käsitys siitä, että esimerkiksi olutpullon varastaneen teinipojan tie oli sellainen kuin "Kerava, Pelso, Sukeva ja Kakola", eli hän ikään kuin lähtisi vapaaehtoisesti yhteiskunnasta pois, ja ryhtyisi tekemään kovan luokan väkivaltarikoksia ikään kuin toisten mieliksi, ja tietenkin median lempilapsi oli sellainen henkilö, joka oli jo nuorena lähtenyt rikoksen poluille, ja tuolla matkalla hän sitten teki vain koko ajan kovempia rikoksia. Se oli ohjelman täyttymys, kun tuollainen henkilö sitten siirrettiin Niuanniemen sairaalasta krematorioon saattajina vain pastori ja pari vanginvartijaa.

Siinä sitten jokainen tunsi olleensa oikealla asialla, kun tuollainen "lättähattu" tai pulipää siirrettiin viimeiselle matkalle, ja noiden ohjelmien tarkoitus oli ilmeisesti näyttää, että kukaan ei ole enää vaarassa. Vaikka rikos on kova, niin voidaan kysyä, että miten tällaista pääsi tapahtumaan? Eli miten aivan tavallinen ihminen ikään kuin kasvoi sellaiseksi, että hän alkoi ihannoida rikollisia? Kuinka ihminen joka tekee toistuvasti kovia väkivaltarikoksia ylipäätään päästetään pois laitoksista? Itselleni on mieleen tullut sellainen kysymys, että onko kaiken takana ollut se, että noille ehkä useita henkirikoksia tehneille paatuneille ammattirikollisen uran valinneille henkilöille anottiin armahdusta siksi, että he tekisivät uusia väkivaltarikoksia, kuten esimerkiksi maamme kuuluisin pedofiili Veikko "Jammu" Siltavuori teki?

Tämä nyt oli sitä mustaa huumoria, mutta esimerkiksi "Jammun" tapauksessa voidaan kyllä kysyä aiheesta, että miten tuo mies osoitti yhteiskuntakelpoisuuttaan, kun hänet viimeisen kerran päästettiin Kakolasta kotiin? Ja sitten yhtenä kauniina päivänä Veikko sitten sai ihmisten mielestä kärsiä tarpeeksi, ja häntä oltiin taas päästämässä pois vankimielisairaalasta, koska hän oli niin mukava setä, että surmasi kaksi koulutyttöä Myllypurossa, joten jonkun mielestä hänet sitten piti "humanitäärisistä syistä" vapauttaa.

 Mutta kuten voimme monesti todeta, niin me ihmiset pelkäämme lapsia aivan aiheesta. Lapset tulevat aikuisena käyttäytymään muita ihmisiä kohtaan samalla tavoin, kuin me olemme heitä kohtaan käyttäytyneet. Ihmisen oppiminen on kognitiivista, eli me opimme käyttäytymisen saamiemme mallien mukaan, ja tärkein saamamme malli on se käytösmalli, minkä vanhemmat meille ovat antaneet. Ja kuten hiukan tästä "Jammun" tapauksesta vielä voisin sanoa, niin hän ei kyllä takuulla enää itsekään tajunnut mitä teki. Ei kukaan normaali ihminen voi pitää sellaista tekoa, mitä hän tuolloin Myllypurossa teki oikeutettuna tai miehekkäänä. Se mikä itseäni tuossa tapauksessa mietityttää on se, että mistä kyseinen "Jammu" sitten oppi, että tuollainen pikkulasten murhaaminen on jotenkin luvallista tai hyväksyttävää? Edes paatuneet ammattirikolliset eivät tuollaisia tekoja kovin helposti tee.

Mutta kun puhutaan siitä, miten vankeinhoito sitten alkoi muuttua, niin mieleeni tulee maamme pankkikriisi, jossa pankin johtajat eli muutamat yhteiskunnan tukipilarit olivat sitten antaneet luottoja ympäriinsä ilman vakuuksia. Tuolloin heitä tietenkin ensin ymmärrettiin, mutta kun tuosta luototuksesta alkoi ilmetä, että kyseisiä rahoja oli annettu myös kyseisille johtajille, ja teko oli ollut toistuva, niin silloin tietenkin oli luvassa petossyyte, Ja tuolloin alettiin sitten kiinnittää huomiota vankeinhoidon tilaan, koska sitä ennen vankilat olivat olleet pelkästään nilkasta kaulaan tatuoitujen kovisten oleskelupaikkoja, ja nyt sinne oli menossa pukumiehiä, jotka olivat komeilleet erilaisten aikakauslehtien kansissa. Sitä ennen rikollinen oli ollut poikkeuksetta joku "Jammu", joka oli istunut aivan tolkuttomista rikossarjoista, ja tehnyt rikoksia jo pienestä pitäen.

Nyt oli seuraavaksi matka kohti Sörnäisten vankilaa alkanut, ja tietenkin alettiin pelätä sitä, että mitä nuo miehet voisivat kertoa muista johtajista. Vankeinhoitolaitoksen tehtävä oli tuolloin vain rangaista sekä ojentaa ihmistä, joka oli tehnyt rikoksia, mutta nyt sitten edessä oli sellainen ihminen, jota ei koskaan sinne olisi uskottu otettavan. Hän oli lukenut, sivistynyt sekä erittäin tunnettu ja lahjakas liikemies, joka oli hoitanut kertaushajoituksetkin asiallisesti. Tuolloin sanaa "liikemies" käytettiin lehdistössä usein vihjailevasti, ja monien johtajien kohdalla muistettiin mainita myös heidän sotilasarvonsa. Tuolloin oli kansallisen tavan vastaista, jos henkilö oli liike-elämässä ilman sotilasarvoa, ja suurimpien yhtiöiden johtajilta vaadittiin tietenkin reservin upseerin arvoa, joka oli osoitus siitä, että heihin voitiin luottaa. Mutta nyt sitten tuollainen ihminen oli menossa kohti vankilaa, ja siitä sitten seurasi kamala asia. Silloin kansan reaktio oli sellainen, että "tuollaista ei voi tapahtua" . Syytetty oli pukeutunut pukuun istuessaan oikeussalissa. Hän oli kuin tavallinen ihminen, joka oli tehnyt rikoksen, vaikka hän seisoi monen seurapiiripalstan kansikuvissa.

Tuolloin tietenkin alettiin puhuta siitä, että yhteiskunta on liian kova, ja siinä sitten alettiin käsiä väännellä, kun noiden ihmisten tulevaisuudesta keskusteltiin. Keskustelu huipentui siihen, kun eräälle massamurhaajalle alettiin julkisesti esittää vapautusta, kun poliisi oli muka ollut häntä kohtaan liian kova. Eli tuossa tapauksessa ikään kuin kirjoittajan asenne oli kääntynyt päälaelleen, ja hän ihannoi rikollista. Mutta tuota voidaan pitää ikään kuin vastavetona 1980-luvun äärimmäisen tuomitsevaan ilmapiiriin, jossa rikollisten paikka oli vankilassa, poissa ihmisten silmistä, ja puhuttiin jopa siitä, että kolme varkautta tekisi ihmisestä yhteiskunnallisesti kelvottoman henkilön, joka ei mihinkään töihin edes kelpaisi. Ja tuolloin pankkikriisin aikaan sitten nuo tuomitsijat joutuivat itse sitten vankilaan, ja siinä varmasti hymyilytti monia ihmisiä.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Mallioppiminen sekä ammateissa toimiminen ja psykiatrisiin potilaisiin kohdistuvien stereotypioiden ongelmat hoidon kannalta

Anthony Hopkins fiktiivisen sarjamurhaajan
Hannibal Lecterin roolissa elokuvassa
"Uhrilampaat" (The silence of the lambs)
1991

Mallioppiminen on ihmisen aivotoimintaan liittyvä prosessi, jossa hän jäljittelemällä oppii muilta ihmisiltä käytös- sekä tapamalleja. Kun puhutaan siitä, että sairaanhoitaja tai poliisi käyttäytyy ammatilleen sopimattomasti, eli pahoinpitelee perhettään tai potilaitaan, niin silloin pitää pysähtyä miettimään sellaista asiaa, että kuka sanoi hänelle, että noin saa tehdä? Kun puhutaan tässä sosiaalisessa mediassa levinneistä kuvista, missä sairaanhoitaja pahoinpitelee dementiaa sairastavaa henkilöä, ja samoin mediassa ollutta kirjoittelua siitä, että esimerkiksi poliiseja on erotettu perheväkivallan tai juopumuksen takia, niin silloin kyllä voidaan sanoa niin, että joku on näitä henkilöitä kasvattanut siihen, että heikompaa ihmistä saa lyödä kuin vierasta sikaa.

Normaalissa tilanteessa ihminen hiukan ajattelee, että häntä kyllä tullaan epäilemään, jos esimerkiksi jossain potilaassa on jatkuvasti mustelmia tai sitten hänen vaimonsa on jatkuvasti pelokas, ja ikään kuin pelkää muita ihmisiä. Virkamiehen harjoittama kotiväkivalta tulee yleensä ilmi juuri siitä, että joku lapsi pelkää poliisia tai sairaanhoitajaa. Silloin pitää ryhtyä miettimään sitä, että onko jossain tehty virheitä, eli onko jokin asia tuon henkilön lähipiirissä sellainen, mikä saa hänet pelkäämään poliiseja tai sairaanhoitajia. Kun ihminen pienenä opetetaan pelkäämään jotain asiaa, niin vanhemmiten hän sitten muuttaa pelon vihaksi.

Jos ihmistä on uhattu esimerkiksi sairaanhoitajien tai poliisien taholta, niin silloin hänen elimistönsä ikään kuin alkaa pitää noita virkapukuja vihollisena, jolloin erittyy adrenaliinia sekä syntyy vihatiloja, joissa henkilö kohdentaa vihaansa noihin ahdistavaksi kokemiinsa henkilöihin. Jos henkilö kokee esimerkiksi poliisin jotenkin vaaralliseksi, niin silloin tuollainen poliisin pahoinpitelemä henkilö on vaarassa käyttää esimerkiksi ampuma-asetta heihin, kun nämä henkilöt tulevat pidättämään häntä. Silloin tulee otsikoita lehtiin, ja ikäviä oikeudenkäyntejä joissa puidaan syytä poliisin ampumiseen. Ja aina kun henkilö ampuu poliisia, niin silloin tietenkin voidaan kysyä ihan oikeasti, että mitä hän oikeastaan sitten kuvitteli tekevänsä, ja miten hän kyseisestä rikoksesta kuvitteli pääsevänsä vapaaksi. Puhuttaessa sosiopaattisen persoonallisuuden kehittymisestä jo alle kouluikäisenä, niin se ei varmasti mitenkään liity siihen, että henkilö on kotonaan ikään kuin eristetty muista ihmisistä. Ja se että esimerkiksi elokuvissa "Uhrilampaat"ja "Isäpuoli" psykiatriset potilaat kuvataan jotenkin kammoottavampina, kuin mitä he oikeastaan ovatkaan.

Itseäni alkoi jossain vaiheessa mietityttämään sellainen asia, että miksi potilasjärjestöt eivät puuttuneet noihin elokuviin, vaikka niissä mustamaalataan psykiatrisia potilaita melko raa-alla tavalla. Ja ainahan joku voi laittaa jonkin noista filmeistä pyörimään, ja todeta jälkeen päin, että "tuollaisia nuo hullut ovat", ja ikäänkuin sitten pitää noiden elokuvien luomaa streotyyppistä hullua jotenkin todenmukaisena hahmona. Se että potilasjärjestöt eivät noista elokuvista nostaneet mitään haloota kuitenkin on mielestäni tragikoomista, kun esimerkiksi parkinson- sekä epilepsialiitot nostavat haloota jokaisesta rappikappaleesta.

Jos ihminen ei saa positiivista vastiketta tunteilleen, niin hän ei niitä edes osaa enää näyttää muille. Vankimielisairaalan ylilääkäri sanoo, että noille lapsille voidaan antaa apua, jos siinä ollaan sitkeitä, mutta kuten monesti muutenkin voisin sanoa, että monissa tapauksissa tuo "me haluamme auttaa noita nuoria" on jäänyt ikävä kyllä aivan pelkäksi sanaksi. Yleensä psykiatristen potilaiden omaisia halutaan kauheasti auttaa sekä tukea, mutta jostain syystä potilaat itse jäävät vaille tukea. Jos puhutaan siitä, että moni vanki on psykoosissa, niin sitä en kyllä yhtään ihmettele, koska vankila on pelottava paikka, ja varsinkin jengeihin kuuluneet rikolliset ovat kokeneet valtavan voimakkaan hermopaineen, mutta kun puhutaan psykootikon kohtelusta, niin itse kyllä hiukan sitä ihmettelen. Eli psykoottiselle ihmiselle sanotaan usein vain se, että hän on psykiatrisessa  sairaalassa, ja mitään muuta ei hänelle sitten enää kerrota.

Mutta lepositeisiin kuitenkin laitetaan, ja piikkiä isketään takapuoleen. Kun puhutaan siitä kohtalosta, minkä moni psykiatrisen sairaalan potilas sitten kokee, niin voin sanoa että moni heistä sitten jää täysin yksin asumaan, koska lähipiiriä pelotellaan heidän käytöksestään. Kun puhutaan psykiatrisesta sairaudesta, niin silloin käy niin, että potilasta itseään ei tukitoimissa oteta mitenkään huomioon, ja totuuden nimessä voidaan hyvin kysyä, että kuvitteleeko kukaan, että esimerkiksi oman lapsensa surmaan syyllistyneen henkilön onnistuu koskaan palata täysin yhteiskuntakelpoiseksi ihmiseksi muiden silmissä? Eli kuten olen äsken kirjoittanut, niin todellisuudella sekä teorialla on paljon eroa myös psykiatrian kivisellä saralla. Psykiatristen potilaiden kohdalla käy usein niin, että he tuntevat itse, että heitä ei kotona enää kaivata, enkä itse usko että heidän onnistuu entisten ystäviensä luokse koskaan enää palata. Vammaisten ja syöpäpotilaiden kanssa kyllä varmasti ollaan, koska he ovat jotenkin "edustavampia" kuin vankimielisairaalaan suljetut henkilöt, joita moni pitää rikollisina, ja he varmasti ovat tehneet kammottavia asioita.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Keskitysleirien ruokavalio eli kun moraali sekä yhteiskunnallinen tarve rangaista rikollisia kohtaavat

Kuvituskuvaa

Auschwitz ei varmaan ole mikään kovin mieltä ylentävä paikka, ja sen brutaalisuuden tuntee moni ihminen maailmassa, vaikka nuoremmalle väelle tuo käsittämätön julmuuden tyyssija ei ole tuttu kuin kirjoista sekä filmeistä. Kuitenkin maailmassa on paljon vankiloita, joiden olot ovat lähes samaa luokkaa kuin natsien keskitysleireillä, ja niistä ei kuitenkaan koskaan puhuta. Abu Ghairabin vankilan olot olivat surkeat, ja vartijoiden toiminta muistutti hiukan WAFFEN-SS:n toimintaa, mutta tuo rikos paljastui vain siksi, että vankila oli amerikkalaisten hallussa, ja nuo vartijat ottivat siellä valokuvia, ja taas saatiin sitten kerrottua maailmalle, kuinka kamala maa USA ja sen imperialistiset johtajat ovat, kun näitä vankeja sähköshokeilla kiduttivat.

Samoin Guanantanamo Bay:ssa sijaitseva erityisvankila on saanut kansainvälisen tuomion, minkä tuo laitos toki ansaitsee. Samoja menetelmiä käytetään toki muissakin vankiloissa, joissa pidetään tavallisia rikosvankeja, mutta nämä tavalliset pidätetyt eivät ketään sitten kiinnosta. Eikä ketään kiinnosta Saudi-Arabian tai Jordanian vankiloissa olevien tuhansien vähintäänkin hepposin perustein tuomittujen toisinajattelijoiden kohtalo. Tai se mitä tapahtuu esimerkiksi Bankok Hilton-nimisessä vankilassa, missä pidetään viranomaisten mukaan huumerikoksista tuomittuja henkilöitä.

Mutta samaan aikaan esimerkiksi Eritreassa on vankiloita, missä vankeja pidetään kuorma-auton konteissa, kunnes he nääntyvät nälkään sekä janoon, ja näistä vankiloista ei tietenkään mitään puhuta. Eikä missään myöskään puhuta mistään muistakaan vankiloista maailmassa, jossa on ihmisillä on tapana tietenkin kutsua itseään sivistyneeksi lajiksi. Kuitenkin yhteiskunnan pitää rangaista ihmisiä, jotka toimivat sen asettamia normeja vastaan, ja siksi kaikilla valtioilla on käytössään rangaistuskoneisto, jota kutsutaan hellämielisesti korrelaatiojärjestelmäksi (correlation system) Tuossa laitoksessa olevilla henkilöillä on takanaan rikoksia, kuten varkauksia sekä väkivallan tekoja, joita heidän pitää sovittaa. Ja toki tuossa järjestelmässä on sellainen periaate, että kukaan ei ole lain yläpuolella. Kun puhutaan pakkolaitoksesta sekä kuritushuoneesta, niin tarkoitetaan vankilaa vankilassa, mihin laitetaan vankeja, jotka tekevät vankeusaikanaan rikoksia. Vankilat ovat kovia sekä pelottavia paikkoja, koska niiden tarkoitus on pelottaa ihmisiä pysymään erossa rikoksista, ja siinä sitten mennään joskus hyvin pitkälle, ja jotkut vankilat ovat tarpeettoman kovia, ja niissä käytetään terapiaa, mikä vie henkilöltä oma-aloitteisuuden. Eli vartija käskee kaiken aikaa tekemään jotain, ja jos vanki ei tee mitä hän käskee saattaa seurauksena olla esimerkiksi kilvellä painaminen seinää vasten tai sähköshokki sekä isku patukalla vatsaan.

Kun puhutaan siitä, että vankiloissa on huono ruoka tai sitä on liian vähän, niin tuolla toiminnalla on tarkoitus. Vankien pitää olla sen verran heikkoja, jotta he eivät pysty kapinoimaan, tai sitten heitä väsytetään kovalla työllä, joka pitää sisällään peltojen kuokkimista sekä kivien kantoa, Tuon työn tarkoitus on saada vangit niin väsyneiksi, että he eivät sitten päivän päätteeksi harjoita huumekauppaa tai muuta rikollista toimintaa. Siksi vankiloiden ruoka on erittäin huonoa. Kun taas puhutaan siitä, että vankilan tarkoitus on toimia paikkana, josta joskus pääsee poiskin, niin silloin täytyy esimerkiksi ruokailu sovittaa siten, että henkilö ei enää muistele paikkaa hyvällä. Mikäli vanki tekee jonkun asian, kuten vartija on hänelle käskenyt, niin hän saa plussaa. Ja kun plussia tulee tarpeeksi, niin silloin tietenkin vanki siirretään vähemmän rankaisevalle osastolle.

Tuossa käytetään sellaista mallia, että kun vanki tuodaan osastolle, niin hän saa hyvää ruokaa, mutta kun hän lähtee etenemään järjestelmässä, ja vaihtaa osastoa, niin silloin ruoka taas muuttuu huonoksi, jotta hän ei kaipaisi mennyttä aikaa. Yksi pahimpia rikoksia, mitä järjestelmä tuntee, on muuten väärä vala. Eli henkilö kertoo valheita oikeussalissa, ja siitä sitten varmasti seuraa todella kova rangaistus. Toisin sanoen väärän valan tehnyt henkilö joutuu kärsimään sen rangaistuksen, minkä tuo vankilaan joutunut henkilö sitten sai. Väärä vala on hyvin ikävä asia, a noista oikeuskäytännön ikävistä asioista keskustellaan vielä nykyäänkin. Esimerkiksi joissakin maamme sodan ajan rintamalla taaphtuneissa oikeudenkäynneissä, missä henkilö on tuomittu pikaoikeuden päätöksellä kuolemaan kovennetun kurinpito-ohjesäännön sallimalla tavalla, on kyseessä saattanut olla syntipukki, joka on saanut näytellä osansa jossain julmassa näytelmässä, missä komppanian päällikkö on ajanut alaistaan syytteeseen esimiehen vastustamisesta.

Tai en tiedä noista pikaoikeudenkäynneistä, mitä Suomi teki, että oltiinko niissä asiallisempia kuin Saksassa tai USA:ssa, mutta ainakin saksan kenttäoikeudessa "feldkommandantureissa" tuomittiin henkilöitä teoista, joita heidän esimiehensä olivat käskeneet tehdä. Eli kenttäoikeus ammutti esimerkiksi einsatzkomandoja sekä dirlewanger-miehiä heidän omien esimiestensä tekemien ilmoitusten perusteella, eli nuo tuhoamiskomennuskuntien johtajat ilmoittivat alaisensa rikollisiksi ampumiseen, mitä he itse olivat johtaneet, ja syytteenä oli tietenkin siviilien ampuminen sekä poliisina esiintyminen. Näin nämä tuhoamiskomennuskunnan upseerit pääsivät eroon ikävistä todistajista. Vaikka Suomesssa toimintamalli oli hiukan toinen, niin varmasti jossain vaiheessa saattoi käydä niin, että joku sitten kävi tekemässä aiheettomia syytteitä myös suomessa.

Ja jotkut noista tekaistuista syytteistä saattoi johtaa kuolemantuomioon. Se että noita tapauksia on esimerkiksi USA:ssa tullut ilmi on varmasti ollut kamalaa. Eli ihmisiä on laitettu sähkötuoliin, vaikka poliisi on tiennyt hänen olevan syytön, tai niin ainakin median mukaan on tapahtunut esimerkiksi Etelävaltioissa, joissa tuomarien asenne oli rotuerottelun aikaan sitä, että jos musta ampui valkoisen miehen, niin hän sai siitä kuolemantuomion. Ja Etelä-Afrikassa apartheid-hallitus käytti kuolemantuomiota ilmeisesti vain mustia kohtaan.

 Kun puhutaan vaikkapa My Lain verilöylystä, niin voidaan kysyä, että miksi noiden merijalkaväen miesten piti kantaa syytteet, vaikka pääosa tulituksesta ilmeisesti tuli helikoptereista tai AC-47 lentokoneista. On olemassa myös todisteita siitä, että Vietnamissa pidettiin tappokilpailuja, joissa helikopterien konekivääriampujat ampuvat sokkoina pitkin viidakkoa, ja myös AC-47 tykkilaivojen tulenkäyttö oli sellaista, että kone lensi viidakon yllä, ja tulitti kaiken aikaan allaan olevaa kasvustoa, toivoen luotien osuvan Viet-Congin taistelijoihin, ja joidenkin ihmisten mielestä noilla My Lain miehillä oli vain huono onni mukanaan, kun sattui kameramies mukaan, eli mikään ainutkertainen tapaus tuo kuuluisa verilöyly ei liene ollut.

Samoin Neuvostoliiton Afganistanissa käyttämä ilmasta pudotettava sirotemiina, josta käytetään nimeä perhonen (butterfly) ei varmasti ole sodassa hyväksyttävissä oleva väline. Tuollaista miinaa käyttää moni valtiio, ja sen toiminta perustuu siihen, että kaksi siipeä saa tuon aseen pyörimään, ja siten sen nopeus hidastuu. Tuollainen miina pudotetaan lentokoneesta tai helikopterista, ja se on yksinkertaisuudessaan aseiden aatelia. Mutta kun se putoaa maahan, niin silloin moni lapsi on niihin kätensä työntänyt. Toisaalta saattaa olla niin, että esimerkiksi taliban-taisteijat ovat amputoineet lasten käsiä saadakseen myötätuntoa osakseen.

Top 10 brutal prisons on Earth https://www.youtube.com/watch?v=iTEywmm60kY

elainasiaa.blogspot.fi

Vankien käyttö sotilaallisessa toiminnassa Toisen Maailmansodan jälkeen.

UNIT 684 jäseniä koulutuksessa
Kuva I

Vaikka 36th. Waffen grenadier eli Dirlewanger on tunnetuin vankien suorittama operaatio, niin saman tyyppisiä tehtäviä on tehty muuallakin maailmassa Toisen Maailmansodan jälkeen. Tälläkin hetkellä sekä USA että sen liittolaiset käyttävät vankeja esimerkiksi taistelussa ISIS:tä vastaan. Ja esimerkiksi operaatio PENNY LANE sekä SMOOTH CRIMINAL ovat olleet sellaisia, missä kuolemaan tuomittuja vankeja on käytetty esimerkiksi osoittamaan kohteita USA:n lennokeille, jotka ovat tärkeä osa terrorismin vastaista sotaa. Molemmissa ohjelmissa käytetään esimerkiksi nukutusaineilla tehtyjä valeteloituksia jonka jälkeen tuolle vangille luodaan uusi henkilöllisyys, ja hänet lähetetään kohti Irakia sekä Syyriaa. Noissa operaatioissa vankeja koulutetaan surmaamaan kohteensa kylmästi sekä asinatuntevasti ja ohjaamaan lennokkeja paikalle. Se onko tämä laillista tai moraalista ei varmaan ole ketään kiinnostanut.

Saudi-Arabian erikoisjoukoilla on vastaava operaatio, missä kuolemaan tuomittuja vankeja lähetetään Syyriaan taistelemaan noita jihadisteja vastaan. SMOOTH CRIMINAL oli operaatio, missä USA:n kovimpia rikollisia "suostuteltiin" toimimaan esimerkiksi kommunisteja vastaan agentteina, joita ei koskaan tultaisi yhdistämään USA:n hallitukseen. Joidenkin tarinoiden mukaan nuo miehet toimivat esimerkiksi PHOENIX-ohjelman tappajina, ja olikohan Frederik Forsythin kirjan "Shakaali" tappaja saanut vaikutteita tuosta operaatiosta. Se että USA käytti erikoisoperaatioissaan kovia rikollisia esimerkiksi Vietnamin sodassa on yleisesti tunnettua. Samoin myös Castron vastaisessa toiminnassa käytettiin hyväksi eräiden USA:n kovimpien rikollisten "osaamista" on mainittu myös Rislakin kirjassa CIA.

Osassa tapauksista saattaa olla niin, että esimerkiksi Saudi-Arabian vankiloista "päästettyihin" vankeihin on siirretty GPS-implantti, ja he eivät ehkä täysin ole tietoisia siitä, että nuo lennokkien käyttäjät etsivät kohteensa noiden laitteiden avulla. Kun nuo operaatiot aikoinaan ideoitiin, niin silloin niiden suunnittelijat ajattelivat käyttää noita kuolemanjonon vankeja erikoissodankäynnin operaatioissa, joiden ei haluttu tulevan julkisuuteen. Ja kun nuo henkilöt olivat jo valmiiksi teloitettuja, niin kukaan ei heitä kaivannut kotimaassaan. ohjelman peitenimi kuulemma on DEATH OR JIHAD, mikä kertoo siitä, millaisia miehiä nuo henkilöt sitten ovat. Heidän tehtäviinsä kuulemma kuuluu sellaiset operaatiot, missä otetaan yhteyttä nukkuviin terroristi soluihin, ja sitten nuo operaattorit teloittavat heidät saman tien. En tiedä että onko operaatio oikeastaan sellainen, missä CIA on mukana, vai onko se ainoastaan Saudi-Arabian oma ohjelma, jossa ehkä on myös SPETSNAZ:in asiantuntijoita mukana. 

 Kun puhutaan Etelä-Korean ideoimaan Pohjois-Korean presidentin Kim Il Sungin murhaan tähtäävästä vuonna 1971 tapahtuneesta "operaatio "UNIT 684":sta Virallisesti yksikön nimi oli 209th detachment of 2325th Group, mutta uskon että ihmiset ymmärtävät, miksi kirjoitan siitä nimellä "UNIT 648" sekä sen yhteydessä tapahtuneesta kapinasta, niin uskoisin että tuo kapina sekä tulitaistelu kuuluivat suunnitelmaan, jolla tuon yksikön luomaa kuvaa itsestään haluttiin vahvistaa. Kyseinen yksikkö koottiin kuulemma työttömistä sekä vangeista, joilla oli erittäin pitkä rikosrekisteri.Kyseinen yksikkö perustettiin salamurhaamaan Kim Il Sung, ja se sitten ryhtyi kapinaan, jonka tuloksena 20 yksikön 24 jäsenestä surmattiin, ja neljä sai myöhemmin kuolemantuomion. Etelä-Korean armeijan sekä poliisin tappiot ovat jääneet ilmoittamatta ainakin Wikipediassa.

 Eli kun tuon pitkiin tuomioihin tuomituista väkivaltarikollisista koostuneen yksikön jäsenet surmasivat vartijoitaan, ja kaappasivat bussin, niin silloin ehkä oli tarkoitus tehdä jonkun sen jäsenen peitetarinasta uskottavampi, jos oli tarkoitus soluttaa  Etelä-Korean agentti Kim Il Sungin lähipiiriin. Ja tuo tapaus päättyi siihen, että yksikön jäsenet joko surmattiin tulitaistelussa erikoisjoukkoja vastaan tai tuomittiin kuolemaan rikoksen uusijoina sekä luottamusaseman väärinkäyttäjinä.Tämä tietenkin teki mahdolliseksi vaientaa nuo henkilöt, mutta oliko heidät valittu oikeasti esimerkiksi Pohjois-Korean SPF Special Purpose Force:n jäsenistä, joita oli tuolloin jäänyt kiinni koreoiden rajalla, kun he yrittivät tunkeutua Etelä-Koreaan. Ja itse kysyn että mitä oli tapahtunut niille miehille, jotka oli lähetetty vuonna 1968 surmaamaan Etelä-korean presidentti. Mutta miten Etelä-Korean hallitus antoi perustaa tällaisen yksikön? 

Kysymys kuuluu olivatko sen vartijatkin sekä kouluttajat myös kuolemaan tuomittuja tai muuten jotenkin epämoraalisia ihmisiä, koska toki hallituksen piti tietää, että tuollaisesta ryhmästä tulee ikävyyksiä. Jos henkilö on muuten kuolemaan tuomittu, ja hänen teloituksensa on virallisesti pantu toimeen, niin silloin tietenkin hänet voidaan surutta uhrata jossain "likaisen tusinan" kaltaisessa tehtävässä. Ongelma sitten tulee siitä, että nuo henkilöt eivät ehkä halua kuolla, vaan he saattavat lähteä omille teilleen, ja sitten seuraa ongelmia. Toki esimerkiksi sarjamurhaajia on käytetty tuollaisissa "likaisen sodan"  tehtävissä esimerkiksi herättämään kauhua sekä pelkoa vastustajan alueella. Kyseisiin henkilöihin on tarinoiden mukaan siirretty HIV-virusta tai muuta vastaavaa organismia, jotta heidän toimintaansa saadaan rajoitettua. Ja kukaan ei varmaan kaipaa noita miehiä takaisin, ja voihan siellä joku Aileen Wuornoskin heilua mukana.

https://en.wikipedia.org/wiki/209th_Detachment,_2325th_Group

https://youtu.be/c08XitsxGoo

pseudotiedetta.blogspot.fi