Lähiruoka tai muut "lähituotteet" toimivat globaalissa liiketoiminnassa vain siten, että noita tuottajia verkotetaan tehokkaasti kauppiaiden suhteen

Lähiruuasta tai muista "lähituotteista" kuten käsityönä tehdyistä esineistä olisi globaaliksi toimijaksi vain, jos voidaan luoda lähiruokatoimittajien verkosto sekä keskitetty tilausjärjestelmä, joka mahdollistaa sen, että jokainen kauppa voi tehdä tilauksia lähinnä sitä olevalta tilalta vaivattomasti. Tässä kirjoituksessa ei erotella lähiruokaa esimerkiksi "maakuntatuotteista", kuten käsityönä tehdyistä puuhuonekaluista. Tämä tietenkin vaatii verkostoitumista sekä tarkkaa tietoa siitä, mitä tuotteita milläkin paikallisella tuottajalla on tarjoilla. Ja sitten tietenkin myös GPS ään perustuvaa järjestelmää,  joka kertoo sen, että millä kuljetusliikkeellä olisi sopiva auto lähinnä tavaraa, joka sitten toimitetaan lähikauppaan. Eli sen pitää silloin ottaa huomioon matka, jonka auto oikeasti joutuu ajamaan, eikä suinkaan mitata matkaa linnuntietä pitkin.

Tuo takaa tuotteen tuoreuden sekä myös sen, että sitä ei toimiteta liikaa asiakkaalle, jotta tuota tuotetta ei tarvitse heittää roskiin. Kuitenkin tuollainen lähiruokaverkosto olisi toimiessaan todella loistava tuote, joka sovittaisi yhteen logistiikan, sekä pienten kasvitarhojen toiminnan, ja takaisi ehkä myös pientilallisille jatkomahdollisuuksia, jos he haluaisivat jatkaa maanviljelyä. Pienet tuottajat voivat taipua paljon nopeammin tuottamaan markkinoille täsmä-eriä jotain elintarvikkeita, joita maassamme ehkä ei kuitenkaan kovin paljoa myydä. Noiden elintarvikkeiden joukossa ovat esimerkiksi viinimarjat, sekä muutamat muut tuotteet, joita ei koko vuoden ole saatavilla, tai niitä ei kovin usein osata kysyä mistään.

Toimiakseen tuo ratkaisu sitten kuitenkin vaatii voimakasta verkottumista sekä lähikauppojen sekä maanviljelijöiden sitoutumista hankkeeseen. Eli tuossa mallissa ideana olisi perustaa verkossa toimiva tilauskeskus noille tuotteille, joita sitten kauppiaat voisivat tilata, kun he tarvitsevat täydennystä hyllyihin. Kuitenkin tuo ratkaisu vaatii sitä, että sekä kauppa että tuottajat sitoutuvat tähän toimintaan, ja tietenkin sitä, että tilaus ohjataan oikeasti sille tuottajalle, joka on kaikkein lähimpänä kauppiasta, mutta ongelma on siinä, että kaikki ihmiset eivät syö samaa ruokaa. Ja toimiakseen niin että kumpikin osapuoli pystyy jatkuvasti sitoutumaan tuohon toimintaan, pitää tietenkin varmistaa se, että tuotetta myös menee kaupaksi.

Tuo taas vaatii erittäin tarkkaa tuote- ja liiketoiminta-analyysiä, jolla määritellään se, millaista lähiruokaa kukin tila sitten ryhtyy kasvattamaan, koska tämä järjestelmä pyörii sitten suoraan markkinatalouden ehdoilla, ja se vaatii sitä, että asiakkaat ovat aidosti kiinnostuneita tuosta lähiruuasta. Ja jos kuljetusten välimatka on lyhyt, niin silloin voidaan tuotteita kuljettaa halvalla, ja voidaan käyttää pienempiä ajoneuvoja, kuin suurilla välimatkoilla. Tuo säästää tietenkin polttoainekuluja, ja mikäli tuo tila olisi vielä kauppiaan oma, niin silloin tietenkin myös sieltä tuleva tavara on tuoretta. Mutta ongelman muodostaa se, että ensin pitää tietää, mistä ihmiset sitten pitävät, ja mitä he haluavat ostaa. Jos tuote ei vastaa odotuksia, niin silloin tuo ratkaisu ajaa yrittäjän konkurssiin. Eli jos tuote ei miellytä, niin silloin asiakkaat kaikkoavat kuin tuhka tuuleen.

Toki lähiruoka sekä "täsmätuotanto" voisivat toimia myös suurten kauppaketjuiden kaupoissa, mutta on olemassa sellainen ongelm, että mitä ihmiset haluavat ostaa, on se mitä pitää olla tarjolla. Ja vaikka tällainen ei ole ennen onnistunut, niin esimerkiksi Internetin kautta toimivan tilauspalvelun avulla voidaan luoda verkosto, joka voi palvella asiakkaita aikaisempaa tehokkaammin sekä niin, että tietokone valitsee lähi- ja etäruuan välillä, kun tilauksia tehdään. Tuossa ohjelmassa voi olla parametrit, jotka ottavat huomioon sen, että paljonko ruokaa menee oikeasti myyntiin ja paljonko sitä menee roskiin?

Jos tuotetta menee paljon roskiin, niin kannattaa tehdä pienempi tilaus tuosta ruoka-aineesta. Samoin tuon ohjelman pitää huomioida polttonesteen hinta, kuljettajan palkka sekä muut yhtiön kiinteät kustannukset, jotta se osaa laskea sen, että kumpi on on kauppiaalle edullisempi lähi- vai matkojen päästä tuotu ruoka. Ja sitten tietenkin kauppias määrää sen, miten suuren katetuoton hän tuotteestaan haluaa.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Valeprofiileita sekä muita trollauksen välineitä

Kun puhutaan toisten mustamaalaamisesta, niin nykyään sosiaalinen media on korvannut suuressa määrin esimerkiksi seinäkirjoitukset, ja sen takia saattaa olla niin, että siihen ei osata edes puuttua, ennen kuin on liian myöhäistä. Kuka hyvänsä voi tehdä nettiin vaikka satoja valeprofiileja, jos hänellä on käytössään vaikkapa kaupungin puhelinluettelo, josta voi sitten aloittaa nimien keräämisen omaan käyttöön, ja aloittaa sen jälkeen oman informaatiokampanjan vaikka Facebookissa. Eli vaikka nuo Facebook-tilit sitten poistetaan, niin vahinko ehtii sitten jo tapahtua, ja jos siinä käytetään vaikkapa väkivaltaista kieltä eli esitetään vaikka luokkakaveri sadistina tai huumekauppiaana, niin silloin ei varmaan kyllä hänellä ketään kavereita hetken päästä ole.

Ja toki jos ei omaa henkilö trollaustekstiä osaa tehdä, niin kirjastoista kyllä löytyy varmaan mallia myös sellaisen vähän sairaan kirjoituksen luomiseen. Eli onhan siellä sitten kaiken maailman kauhukirjoja, joista voi mallia ottaa siihen, miltä pikkuisen onneton henkilö näyttää internetissä, ja voin kyllä kertoa sen, että noiden valeprofiilien avulla tehdyt trollaukset voivat lähteä miltä hyvänsä tietokoneelta. Ja taitava trollaaja ei koskaan sitten laita noita palautusta varten tarvittavia tilejä samalle nimelle, kuin mitä hän itse käyttää viestinnässään, jolloin hänen paikallistaminen on aika vaikeaa. Mutta sitten seuraa pieni tietoisku: joku voi tuollaisen trollaamisen takia menettää kaikki sosiaaliset suhteensa, jos joku väittää kyseisen henkilön olevan vaikka sarjamurhaaja.

Eikä muuten ole mitenkään mukavaa, jos tuolla Facebookissa aletaan suoraan esiintyä poliiseina, jotka sitten karjuvat "sieg heiliä" ja hyväksyvät rikollisen toiminnan, ja muutenkin mustamaalaavat virkamiehiä. Kuitenkin hiukan varoisin noita tiettyjä netissä julkaistavia tekstejä, koska ne saattavat olla "honey potteja", eli eräänlaisia sähköisiä kärpäspapereita. Näillä esimerkiksi FSB tai GRU etsivät sellaisia virkamiehiä tai kansanedustajia, jotka kuuluvat äärioikeistoon tai ilmoittavat suureen ääneen olevansa potentiaalisia Venäjän vihollisia.

Toki samaa tekevät myös esimerkiksi länsimaat, Kiina sekä Israel, joiden tiedusteluviranomaiset etsivät noiden valtioiden vihollisia esimerkiksi esiintymällä äärioikeistolaisina henkilöinä, ja näin halutaan estää esimerkiksi vääränlaisten ihmisten pääsy tiettyihin virkoihin, ja samalla hankkia tietoja siitä, että kauppaako joku noiden maiden omista kansalaisista esimerkiksi murhapalveluja internetissä. Kuitenkin se että joku esiintyy poliisina, ja kehuu siellä että "hän vähän opettaa pitkätukkia putkassa", saattaa aiheuttaa hyvin vakavia hankaluuksia, vaikka maassamme on tietenkin sananvapaus.

Viranomaisen edustajat eivät saisi tietenkään uhkailla muita, ja itse kyllä mietin hiukan sitä, että onko esimerkiksi MV-lehden perustaja nyt aivan sellainen äärioikeiston edustaja, kuin minä hänet esitetään, ja uskon myös että Venäjällä tuo Hitleriläinen suuntaus oikeistosta ei varmasti ole jostain syystä kovin hyvin ottanut tuulta, ja se saattaa johtua esimerkiksi tuon aatteen rotuopillisesta tulkinnasta, mikä ei kovin paljoa poikkea sen perustajien suhtautumisesta suomalaisiin.  En usko että Venäjän viranomaiset jättävät informoimatta maamme ulkoministeriötä, poliiseja tai asevoimia, mikäli heidän honey potistaan eli kalastelusivustoltaan  löytyy poliisien nimiä tai niissä uhataan hyökätä venäläisten kimppuun.

Tuo varmasti olisi kovan linjan miesten silmissä todella antoisa keskustelunaihe, jos aletaan keskustella maamme geopoliittisesta asemasta täällä Murmanskin sekä Pietarin tärkeiden kaupunkien läheisyydessä. Murmanskin tärkeys johtuu siitä, että venäjän sukellusveneet pääsevät sen kautta pujahtamaan arktisen napajään alle, ja siksi tuo kaupungin läheisyyteen on rakennettu mittavia installaatioita, joilla huolletaan ydinsukellusveneitä sekä avustetaan niiden operaatioita arktisen jään alla. Ja kun tuo vene sitten haluaa laukaista ohjuksensa, niin riittää että jääpeitteeseen räjäytetään reikä ydinaseella tai sitten vene voi sieltä ajaa hyvin lähelle vihollisen  pääkaupunkia. Tuon jään alla ne voivat operoida ilman, että satelliittien infrapunasensori havaitsee niitä avaruudesta, ja samalla myös ilmavoimat sekä pinta-alukset eivät niitä voi tuhota tai jäljittää tuon erittäin paksun kiintojään alta.

pseudotiedetta.blogspot.fi