Sosiaalinen media on kuin hämähäkin seitti, kun sinne menee, niin koskaan ei tiedä milloin hämähäkki iskee

Taas on joukko lapsia joutunut kovan luokan seksirikollisten uhreiksi, ja nämä henkilöt ovat kohdanneet uhrinsa tuolla Internetissä. Samalla voidaan kuitenkin sanoa, että ilman sosiaalista mediaa olisi moni sellainen kieroutunut ihminen voinut ehkä jatkaa tekojaan, koska esimerkiksi puhelinliittymä olisi voitu irtisanoa, eikä muutenkaan noista viesteistä olisi saatu niin nopeasti kopioita, jotka tarjoavat viranomaisille todisteita, kun he lähtevät ajamaan tuota tekijää vastuuseen teoistaan. Facebookissa olevista kirjoituksista voidaan aina ottaa kopio, ja tietenkin myös kaverilta voi suoraan kysyä koulun pihalla, että onko Facebook-tili hänen omansa?



Itse olen sitä mieltä, että sosiaalisen median käyttöä olisi hyvä harjoitella koulussa suljetussa ympäristössä, jotta sen käyttö tulee tutuksi kaikille, ennen kuin he sitten ehtivät tehdä siellä mitään tyhmää. Sosiaalisen median käyttö antaa ihmisestä täydellisemmän kuvan, kuin joku kerran lausuttu tyhmä lause, joka usein on vielä irrotettu asiayhteydestään. Sosiaalisessa mediassa nähdään suoraan se, että onko ihmisellä omia ajatuksia, vai hokeeko hän muiden juttuja kuin joku papukaija. Eli kirjoitetusta tekstistä näkee paljon helpommin sen, millaisia harrastuksia jollain ihmisellä on, ja muutenkin sen, millaisia arvoja hänellä on.


Samalla voidaan miettiä sitä, että mitä jos ihminen on kovin tarkka yksityisyydestään, niin onko hänellä jotain salattavaa? Jos ei hän koskaan käy esimerkiksi serkkunsa tai sisaruksensa syntymäpäivillä ja muutenkin välttelee tämän seuraa, niin onko tuo välttelijä sitten kertonut toisille jotain, mikä ei ehkä ole valoa kestävää. Eli onko hän sitten valehdellut toisen olevan jotenkin psyykkisesti sairas tai muuta vastaavaa, kun ei toista halua ollenkaan tavata.

Kuitenkin välillä käy niin, että henkilö jää kiinni siitä, että joku muu kirjoittaa hänen sosiaalista mediaansa, ja tuohon toimintaan sitten liittyy sellainen aspekti, että jos henkilö ei ole yhtään sellainen kuin hänen bloginsa tai Facebook-sivunsa, niin silloin tietenkin epäilys palkatusta kirjoittajasta herää välittömästi. Sosiaalista mediaa voidaan pitää yhtä merkittävänä keksintönä kuin Gutenbergin kirjapainoa, mutta toisin kuin Gutenberg, niin sosiaaliseen mediaan kirjoittava henkilö ei voi sitten enää rajoittaa kirjoitelmansa jakamista, kun hän kerran on tuon tekstin tehnyt.


Osittain tämän takia sosiaalinen media on erittäin arka asia monille ihmisille, koska sen käyttö vaatii tietenkin tiettyä rohkeutta. Samoin jotkut lapset saattavat päästää nettiin asioita, joista vanhemmat eivät haluaisi keskustella julkisesti. Mutta samalla taas voidaan sanoa, että "mitäs tekevät niitä asioita lasten nähden". Eli jos jossain juhlissa meno muuttuu kovin kovaksi, niin miksi he eivät jättäneet lapsia kotiin, ja muutenkin tässä muutaman vuoden aikana on ollut tapauksia, missä eräät henkilöt ovat kirjoittaneet sosiaaliseen mediaan asioista, mistä he eivät varmasti olisi halunneet keskustella avoimesti.


Tällä viittaan eräiden henkilöiden käsitykseen armeijan tuvista, ja niistä otetuista valokuvista, joiden ottajaa ei varmaan painanut sellainen asia, että mitään mitä ei halua tuotavan julkisuuteen ei kannata laittaa sosiaaliseen mediaan. Näet tuollaiset asiat sitten tietenkin kiinnostavat muita ihmisiä, ja siitä seuraa sitten kaiken maailman polemiikkia, kun jotkut nettikaverit sitten alkavat jakaa noita kuvia ympäriinsä. Ja tietenkin kaikilla maailman skandaalilehtien toimittajilla on käytössään valeprofiileja, joilla he sitten kalastelevat kiinnostavia tietoja Facebookista, Instagramista sekä Twitteristä, joista viimeistä käytetään lähinnä linkkien jakamiseen. Internetissä tietenkään mikään ei pysy kovin kauaa salassa, vaikka joistakin rikosjutuista on todistusaineistoa määrätty salassapidettäväksi.


Aina joku tietää jotain, ja silloin kun esimerkiksi jonkun hämärän onnettomuuden kuten hukkumistapauksen todistajia tai koulukiusaajia päätyy johonkin julkiseen mediaan, niin silloin tietenkin joku saattaa kommentoida heidän salattua menneisyyttään hyvinkin yksityiskohtaisesti, ja se sitten voi tuhota jonkun ihmisen uran. Eli vaikka tuo kirjoittaja olisi sitten hyvinkin nopeasti pyyhkinyt tuon kirjoituksen pois, niin se on saatettu "copy-pasteta" esimerkiksi alt+PrtScr-komennolla, mikä kopioi avoimen ohjelman kuvana leikepöydälle, jolloin tietenkin jää samalla jälki, että tuo kirjoitus on kopioitu vaikkapa Facebookista. Tuossa tapauksessa ei kukaan voi ryhtyä sitten väittämään henkilön kirjoittaneen ehkä hyvinkin raskauttavia kommentteja omasta päästään, vaan tuo kuva kyllä sitten näyttää, että onko kommentti tullut Facebookin kautta. Kaikki me tiedämme kuinka paljon vääryys ottaa ihmisiä aivoon.


Varsinkin sellainen vääryys on erityisen harmittavaa, mikä on aikoinaan painettu villaisella. Kun joku henkilö on kohonnut valtaan ja maineeseen, niin tietenkään hän ei varmasti halua ottaa esimerkiksi omaa menneisyyttään kiusaajana puheeksi. Mutta joku muu saattaa olla hyvin katkera tuosta menestyksestä, ja sitten yhtenä päivänä hän joka ei tuosta asiasta ole koskaan saanut mitään ottaa muutaman oluen liikaa, kirjoittaen jotain sellaista kamalaa Facebookiin, mikä ei ehkä jotain suurta idolia mairittele. Tässä puhun esimerkiksi sellaisesta fiktiivisestä tilanteesta, että joku toveri olisi vaikka taklannut jääkiekkokaukalossa kaverinsa pyynnöstä toisen pelaajan vammaiseksi. Siinä sitten on tuo mahdollisesti kiekkojuniori saanut elinkautisen kilpailukiellon ja paljon "kakkaa" vanhemmiltaan.


Eli käy niin kuin elokuvassa "Youngblood", jossa kiekkoilija taklaa toisen suoraan päin maalia, ja tämä uhri kuolee pois. Arvatkaa vain mitä tuosta taklauksen tehneestä pelaajasta tuntuisi oikeassa elämässä? Olisi varmaan mukavaa odotella vanhempia poliisiasemalla ja lähteä kuulustelun  jälkeen kotiin, ja siellä sitten vanhempien silmien alla selitellä tekoaan. Tuollainen nuori varmasti sitten saattaa olla hyvin uskottava kertoessaan toimineensa hetken mielijohteesta, ja ehkä hän sitten joutuu johonkin kasvatuslaitokseen, missä sitten varmasti alkaa kaduttaa. Silloin hänen omat sosiaaliset suhteensa ovat oikeasti poikki, ja jossain vaiheessa hän sitten näkee palkkaajansa tekevän NHL-sopimusta.


Ehkä hän sitten on joutunut vähän huonoon seuraan, jonka jälkeen tuo onneton varmasti tietää, että toinen on selvinnyt kuin koira veräjästä. Ja sitten muutamien oluiden jälkeen hän saattaa sitten muistella menneitä vähän väärässä paikassa kuten Facebookissa. Tuo hetki voi olla se, kun oma sukulaispoika tai -tyttö on pääsemässä ripille, eikä kutsua ole koskaan tullut tuollaisen teon takia. Silloin varmasti tuntuu pahalta, ja ehkä tuo "torpedo" sitten avautuu Internetissä tai ehkä hän on kirjoittanut tuosta asiasta esimerkiksi jollain tekstinkäsittelyohjelmalla tai verkkosovelluksella kuten Google officella.


Silloin voi käydä niin että tuo oma kirjoitelma lähtee vahingossa työhakemuksen sijasta jollekin työnantajalle, jonka edustajat ottavat yhteyttä poliisiin. Ja sitten alkaa joskus asiat muuttua, eli tuosta teosta saatu korvaus paljastua, eli jos tuollaisia asioita päätyy vaikka poliisin käsiin, ja muistakaa että myös heillä on valeprofiileja, joilla kerätään tietoja ihmisistä, niin he voivat kysäistä esimerkiksi tuon henkilön kanssa koulukodissa olleilta tietoja siitä, millainen mies oli kyseessä. Ja ehkä joku on sitten muistanut oudon kirjekuoren tai suuren määrän seteleitä, mikä varmasti aiheuttaa epäilyksiä siitä, että joku on tuolle henkilölle maksanut mahdollisesta vaitiolosta.

https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/

Miksi ihmistä ei saa jättää yhteisön ulkopuolelle?

Ihmisten kiusaaminen sekä eristäminen yhteisöstä on erittäin ikävää, koska tuolloin he siirtävät saamansa käytösmallin suoraan työelämään sekä omiin lapsiinsa, joiden toiminta sitten muuttuu vähintään yhtä miellyttäväksi tai epämiellyttäväksi kuin hänen vanhempiensa käytös, ja siitä sitten seuraa hyvin vakavia ristiriitoja ihmisten välillä. Kun puhutaan siitä, kuinka laitostunut ihminen ikään kuin kovettuu, ja hänen toimintamallinsa muuttuu jotenkin raaemmaksi jokaisen vankilassa käyntikerran jälkeen, niin silloin kyseessä on henkilö, joka on saanut vankilasta jotain mielestään upeaa.

Ehkä häntä on siellä sitten kuunneltu tai hänellä on kavereita, kun tuo henkilö sitten kerran toisensa jälkeen palaa tuonne laitokseen, ja on siellä sitten aina vain raaemmista rikoksista istumassa. Kun puhutaan siitä, millainen kuva henkilöllä on silloin yhteiskunnasta, niin silloin kyllä pitää hiukan miettiä, miksi joku henkilö haluaa istua suuren osan elämästään jossain laitoksessa, joka ei kuitenkaan ole kenenkään muun mielestä sellainen, missä kukaan tavallinen ihminen haluaa olla.

Kuitenkin ainakin itse olen sitä mieltä, että tuollaisessa tapauksessa on yhteiskunta onnistunut luomaan henkilön, joka tuntee ikään kuin mielihyvää päästessään lehtien kansiin jotenkin vaarallisena ihmisenä. Aina välillä lehdissä näkee ihmisiä, joilla ei ole mitään omaatuntoa tekojensa takia, ja sen vuoksi monet varmaan ihmettelevät sitä, miksi tuollainen henkilö pääsee kerran toisensa jälkeen pois laitoksesta tekemään lisää rikoksia? Vankilat ovat rikoksen korkeakoulu sanotaan monissa poliisien haastatteluissa, eli joskus kun henkilö on joutunut vankilaan, niin hänen tekonsa ovat muuttuneet raaemmiksi sekä suunnitelmallisemmiksi, ja siksi tuosta asiasta keskustellaan välillä hyvin vakavasti.

Miten sellainen ihminen kuin Veikko "Jammu" Siltavuori tai joku muu vastaava ihminen voi päästä pois vankilasta, vaikka hän on tehnyt useita väkivaltarikoksia, ja sitten kun tuo mies palaa siviiliin, niin silloin hän sitten päättää tehdä kaksi hyvin järkyttävää rikosta, minkä takia hän joutui sitten Niuanniemen sairaalaan. Miten kerta toisensa jälkeen täysin paatunut psykopaatti kykenee sitten vakuuttamaan ehdonalaisesta päättävät henkilöt siitä, että hän on muuttunut vankilassa?

Syy tähän on se, että tuollainen ihminen on laitoksissa oppinut mielistelemään arvioijia todella hyvin. Kun vankilan työntekijät arvioivat henkilön valmiuksia yhteiskunnalliseen elämään, niin he merkitsevät muistiin esimerkiksi sen, mitä arvioitava vastaa, kun hänelle kerrotaan tiettyjä hiukan noloja asioita tuon henkilön persoonasta. Silloin vankilan työntekijä arvioi kohteensa reaktioita, eli arvioitavan pitää kyetä hillitsemään itseään noissa keskusteluissa. Myös mustetahratestejä tehdän vankien mielenlaadun arvioimiseksi.

Tuossa legendaarisessa testissä testataan henkilön asenteita sekä mielikuvitusta ja samalla myös realiteetin tajua, eli käsittääkö henkilö oman rikoksensa vakavuuden ja sen mitä se merkitsee hänen tulevalle elämälleen. Monet ihmiset luulevat, että noissa testeissä huijaaminen on kovin helppoa, mutta voin vakuuttaa, että se ei ole totta. Esimerkiksi narsisti kärähtää tuollaisessa kokeessa hyvin nopeasti siinä, että hän ei käsitä oman tekonsa vaikuttavan omaan elämäänsä. Narsisti saattaa kuvitella oikeasti, että joku rautatieaseman jengi sitten hallitsee valtiota, ja samoin hänen tavoitteensa tulevaa elämää kohtaan ovat täydellisessä ristiriidassa sen kanssa, mitä hän on tehnyt. Esimerkiksi henkilö joka on jengissä tehnyt jopa satoja ryöstöjä saattaa kuvitella, että hänestä voidaan tehdä vankilan johtaja tai jonkun kaupungin nuorisotyön johtaja.

Tai sitten tuollainen henkilö kertoo avoimesti olevansa kostonhimoinen, mistä seuraa sitten tuntikausien monologeja siitä, mitä hän tulisi oman juttunsa todistajille tekemään. Kuitenkin joskus ihminen onnistuu harhauttamaan psykiatreja, jotka sitten kirjoittaa tuollaiselle hyvinkin vaaralliselle henkilölle "terveen paperit", ja siitä sitten saattaa seurata asioita, jotka ovat varsin kamalaa luettavaa, ja siksi psykiatrin pitää olla hyvin tarkka siitä, kenelle hän sitten antaa tällaisia asiakirjoja käteen, koska hän voi olla hyvin vaarallinen ympäristölleen. Kun puhutaan siitä, että joku psykopaatti saattaisi päästä ulos vankilasta esittämällä tervettä on kauhistuttava ajatus. Psyko- tai sosiopaatin ongelmana on se, että hän ei koe mitään tunnereaktiota esimerkiksi surmatessaan jonkun ihmisen.

Psykopaatti ei kuitenkaan myöskään saa nautintoa tehdessään veritöitä, ja siksi hän on loistava valinta esimerkiksi tarkka-ampujaksi. Sotilasasinatuntijat ovat kautta aikojen halunneet värvätä erikoisjoukkoihin henkilöitä, jotka eivät tee mitään muuta kuin sen, mitä on käsketty. Tuon takia esimerkiksi USA:n hallituksella on ollut PROJECT ARTICHOKE:n kaltaisia ohjelmia. Syy siihen, miksi tästä asiasta kirjoitan nimen omaan USA:n hallituksen kannalta on se, että osaa paremmin englantia kuin venäjää, ja uskon että myös venäjällä tai neuvostoliitossa on ollut vastaavia ohjelmia, missä psykopaatteja koulutetaan esimerkiksi kommandomiehiksi tai salaisiksi agenteiksi. Tuolloin puhutaan hallitusta psykopatiasta, missä henkilö tottelee esimiehensä käskyjä eikä kylvä väkivaltaa ja kuolemaa ympäriinsä

Tuollainen henkilö olisi loistava työntekijä esimerkiksi juuri SEAT-team 6:een tai Osasto "V":hen, koska hän tekisi tehtävänsä kylmästi sekä "ammattitaidolla". Puhutaan että noissa koulutusohjelmissa henkilöä opetetaan mielistelemään esimerkiksi psykiatreja, jotta nämä eivät huomaa, että kyseessä on "operaattori". Tuollainen henkilö voidaan ikään kuin soluttaa juuri SEAL team 6:en kaltaiseen eliittiosastoon, ja siitä sitten voi seurata ikävyyksiä, jos joku esittää hänelle olevansa vaikkapa se taho, joka saa oikeuden antaa teloituskäskyjä. Tuolloin voi joku tavallinen rikollinen saada käteensä esimerkiksi kommandon, joka on koulutettu "pimeisiin" erikoistehtäviin. Ja ajatelkaa, mitä esimerkiksi Mafia voisi tehdä tuollaisella ARTICHOKE tai PHOENIX-ohjelman kouluttamalla asiantuntijalla. Eli tuolloin kyseessä olisi joku todellisen elämän "tyttö nimeltä Nikita", joka ohjelmoidaan palvelemaan jonkun järjestön tarkoituksia viimeiseen asti.

http://sosiopatiajayhteiskunta.webnode.fi/

Kulttuurivaikuttaja Jörn Donnerin tyly arvio politiikan kärkikaartista on varmaan ihan oikea.

Jörn Donner on maamme kirjailijoiden
kärkinimiä.

Jörn Donner arvostelee Timo Soinia sekä politiikan kärkikolmikkoa kovin sanoin, tai aiankin niin mediassa lukee. Itse kyllä pidän tuota arvostelua melko kiihkottomana, ja aika tavalla pehmeitä ilmaisuja Donner kyllä noista ihmisistä käyttää. Toki tuo viittaus esimerkiksi tabletteihin voi olla kyllä ihan hyvä huomio, koska me kaikki varmaan odotamme ulkoministerin olevan kiinnostunut maailman asioista muutenkin kuin vain omien alaistensa kirjoittamien raporttien muodossa. Itse olen sitä mieltä, että Donner varmasti on loistava ajattelija sekä se, että hän on ruotsinkielinen saattaa näkyä tuossa hallitukseen sekä varsinkin perussuomalaisiin kohdistuvassa kritiikissä.

Mutta itse olen kyllä sitä mieltä, että melko laimeaa tuo kritiikki kuitenkin on siihen nähden, mitä se olisi voinut olla, ja toki tämä nykyinen poliitikkojen kärkikaarti on todella harmaata massaa, mistä sitten tietenkin kielii esimerkiksi se, että maassamme väännetään kättä jostain sellaisesta kuin sukupuolineutraali avioliitto, mitä ei toki muutamia vuosia sitten olisi edes voitu kuvitella. Mutta muuten nuo tämän ja edellisen hallituksen repäisyt ovat varmasti aiheuttaneet enemmän haittaa kuin hyötyä poliitikoille, jotka kamppailevat siitä, kuka pääsee eniten televisioon kertomaan kantaansa meille kuolevaisille ihmisille. Ja tuossa sitten on helppo tehdä virheitä, jotka kostautuvat myöhemmin ikävänä julkisuutena. 

Maamme eduskunta on menettänyt täysin arvovaltansa, koska sen asenne esimerkiksi Moskovaa sekä Brysseliä kohtaan on ollut liian alistuva, eikä maassamme vallalla oleva poliittinen melankolia ole edes alkanut kadota. Kun ajatellaan esimerkiksi pakkoruotsina tunnettua asiaa, niin maassamme tietenkin voidaan aina keskustella tuostakin asiasta ilman, että kenenkään tarvitsee sen takia ajaa hiuksiaan pois. Ja kun vaikka kuinka haluaisimme vaikuttaa johonkin asiaan, niin me suomalaiset olemme kuitenkin melko pidättyvää kansaa, mikä sitten näkyy siinä, että meillä ei ole mitään sellaista mellakointi perinnettä, kuin mitä on esimerkiksi monissa keski- tai eteläisen euroopan valtioissa.

Me vanhempi väki olemme tietenkin joutuneet lukemaan pakkoruotsia, mikä ei silloin tuntunut mukavalta, mutta kuitenkin sen kirjoitin aikoinaan YO-kokeessa. Se näet oli silloin yksi pakollisista aineista, ja sanotaan että jos ihminen osaa hyvin ruotsia tai hänellä olisi siihen hyvät mahdollisuudet perehtyä esimerkiksi ruotsinkielisellä paikkakunnalla olevan mökkiympäristön kautta, niin silloin hänellä olisi siinä sitten oikeasti kiitettävän sauma, ja ainahan kielitaitoa kysytään. Mutta pakollisuus tekee tuosta ”toisesta kotimaisesta” joillekin ihmisille pakkopullaa, jota on pakko sitten sietää. Itse oli peruskoulussa ihminen, joka ei pitänyt tuosta aineesta, mutta muuten minulla ei mitään ruotsalaisia tai ruotsia puhuvia ihmisiä vastaan ole, ja he eivät ole äidinkieltään valinneet.

Maassamme nämä koulupiirit sekä kotikielen valitsevat tuon lapsen vanhemmat, ja hänen pitää se sitten vain niellä. Kun ajatellaan tuota ruotsin valitsemista äidinkieleksi, niin voin sanoa että heillä sen helpompaa ole saada opiskelupaikkoja kuin suomea äidinkielenään puhuvilla, koska tuo ruotsinkielisen peruskoulun käyminen antaa opinto-oikeuden vain ruotsinkieliseen oppilaitokseen. Ja mitä sitten esimerkiksi jatko-opinnoilla tarkoitetaan, niin se ymmärretään normaalina ammattikouluna tai lukiona, jos tarkoitetaan peruskoulun jälkeen tulevaa haku mahdollisuutta.

Kun puhutaan Jörn Donnerista ihmisenä, niin hän on todella pitkän poliittisen uran tehnyt ihminen, ja hänellä on varmaan todella paljon sanottavaa sekä suomen- että ruotsinkielisille. Ja omasta mielestäni esimerkiksi maamme lehdistön ikään kuin yllyttävä asenne tiettyihin ääriryhmiin on todella ikävää luettavaa. Eli kun keskustellaan poliittisten päättäjien puheista, niin tietenkin heillä on oikeus sanoa sanottavansa, mutta tietenkin on olemassa sellainen raja, missä puhutaan esimerkiksi väkivaltaan yllyttämisestä. Kun puhutaan esimerkiksi maamme idänsuhteista, niin tietenkin olisi mukavaa saada Karjala takaisin, mutta sitä pitää pyytää silloin kun Venäjällä on halua siitä keskustella.

Samoin se että Vladimir Putin esimerkiksi uhkaa Ukrainaa, ei saa muuttua sellaiseksi tilanteeksi, missä suomalaiset sitten alkavat hyökkäillä tavallisia venäläisiä vastaan, koska silloin se antaa Kremlille syyn lähteä puolustamaan kansalaisiaan. Kuitenkaan emme saa alistua tuollaisessa tilanteessa, koska se sitten taas ikään kuin rohkaisee Kremliä aloittamaan samanlaiset toimet Suomea vastaan. Ja kun puhutaan solidaarisuudesta sekä avun antamisesta toiselle, niin voidaan sanoa että jos emme sitä itse anna, niin silloin jos me itse olemme vaikeuksissa niin apua on turha odottaa. Tuon takia meidän pitää joskus tehdä sellaisia päätöksiä, jotka eivät ole miellyttäviä. Eli aina on olemassa sellainen vaihtoehto, että maamme uhraisi joitakin kansalaisiaan miellyttääkseen Putinia, mutta voidaan kyllä vähän epäillä sitä, että hyväksyykö Putin tuollaista uhria?

Miksi hän lähtisi sitten palvelemaan maamme poliittisen johdon tarkoituksia, jos he jotain uhreja sitten sinne Venäjälle tarjoilevat? Tietenkin esimerkiksi sisäministeri Yrjö Leino aikoinaan pidätti joukon suomalaisia, ja tarjosi heitä Stalinille, mutta hän kieltäytyi kunniasta saada teloittaa nämä ”Leinon vankeina” tunnetut henkilöt. Tuo tapa että vastustajalle ei tehty palveluksia on peräisin turkin sulttaanilta, joka otti omaan henkikaartin lapsia, joita kristityt olivat hänelle tarjonneet ikään kuin lunnaiksi.

Noista lapsista koulutettiin kammottuja janitsaareja, jotka kuitenkin vuosiatojen kuluessa veltostuivat. Mutta Konstantinopolin valtauksen yhteydessä he vielä olivat voimissaan. Myöhemmin nämä sotilaat värväsivät alaisia, ja sitten heille alkoi kaljamaha kasvaa, kun nämä entiset valiosotilaat muuttuivat käskijöiksi. Mutta tämä kirjoitus on taas hiukan rönsyilyt, ja tietenkin Donnerin ajatukset ovat todella hienoa luettavaa, ja piristävät tätä tämän hetken melankoliaa todella paljon.

Tämä poliittinen melankolia ilmenee siinä, että juuri mitään ei poliittisella kentällä ole tapahtunut, lukuun ottamatta eräiden kansanedustajien ravintolailtojen päätöksiä, mutta ne tapahtuivat viime vaalikaudella, joten nyt sitten seuraa varmaan tapahtumaköyhä poliittinen kausi, jossa tilanne USA:n ja Venäjän välillä joko kiristyy tai noiden maiden välit lämpenevät, ja tuo sitten riippuu siitä, kuinka paljon Trump ja Putin toisistaan pitävät. Ja viimeistään kahdeksan vuoden päästä presidentti vaihtuu USA:ssa, ja sitten taas seuraa noiden maiden välien uudelleen arviointivaihe, kuten aina presidenttien vaihtuessa seuraa, koska heillä kaikilla on ollut vähän oma linja ulkopolitiikassa.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/jorn-donner-suomii-kovin-sanoin-karkipoliitikkoja-kun-naen-nama-kolme-miesta-minua-oksettaa/6252344

pimeakronikka.blogspot.fi

Niin että miksi tämä nyt ei ole hauskaa? Kyseessä on varoittava esimerkki siitä, mitä sana mallioppiminen oikeasti tarkoittaa, eli nämä lapset varmaan ovat saaneet käytösmallin vanhemmiltaan, kun tämän tekivät.

Eräässä Internet-videossa lapset lähettivät videoita vanhempiensa heroiini-yliannostuksesta, ja tämä sitten on hiukan herättänyt närää joissain ihmisissä. Kuitenkin voin sanoa sellaisen asian, että lapset oppivat tällaisia asioita vanhemmiltaan, eli he ovat oikeastaan vanhempiensa kopioita myös näissä asioissa. Samalla kysäisen vain sitä, että miten tuollaiset vanhemma saavat pitää lapsensa? Toki on surullista, kun tällaista tapahtuu, mutta onko tuollainen narkomaanipariskunta koskaan ajatellut sitä, millaisen helvetin he kodistaan tekevät, ja varmaan tämänkin tapauksen tietävät kaikki lähiseudun ihmiset. Samoin ihmettelen sitä, että miksi vain vanhempien toimintaa puolustellaan? Itse he ovat lapsensa tuollaisiksi opettaneet, joten kärsikööt nyt sitten seuraukset nahoissaan. Eli he varmaan itse tuota ovat paljon muille tehneet, ja siksi lapset luulevat, että tämä nyt sitten on oikea tapa toimia.

Mitä sitten jos tällaisista asioista keskustellaan hiukan muutenkin, kuin vain jossain steriilissä studiossa, jossa sitten käydään mukavasti läpi ihmisen oikeus yksityisyyteen. Toki toisen hädänalaisen tilan kuvaaminen on todella rumaa, mutta siinä sitten ihmiset näkevät sen, millainen narkomaani oikeasti on kotonaan. Vaikka itse puhun aina siitä, että meidän pitää olla liberaaleja huumeiden suhteen, niin itse kyllä olen sitä mieltä, että näiden päihdeasioiden takia ei muiden tarvitse sitten kärsiä, eli kyllä tällainen tilanne sitten tarkoittaa sitä, että lapset pitäisi kyllä ottaa huostaan.

Kun puhutaan huumeista sekä päihteistä ylipäätään, niin tällaiset tapaukset ovat hyvin ikävää katsottavaa, mutta itse olen sitä mieltä, että on hyvä nähdä muitakin puolia huumeista, kuin se mitä esimerkiksi jotkut itseään liberaaleina pitävät henkilöt haluavat näyttää. Toki on hyvä että on olemassa piikinvaihtopisteitä sekä metadon-ohjelmia ja ilmaista heroiinia, jota rappiolla olevat ihmiset voivat käydä hakemassa. Mutta kuten olen sanonut, niin toki huumeiden käytön pitää olla sellaista, että siitä ei muille tule haittaa, ja missään nimessä myöskään lasten ei tällaista tarvitsisi kokea.

Kuitenkin tässä alla esitettävässä videossa on kysymys mallioppimisesta, eli lapset jäljittelevät vanhempiensa käytöstä, ja itse vain kysyn, että kuinka monille ihmisille nämä vanhemmat ovat tämän tehneet? Toisin sanoen tässä sitten on kyseessä varoittava esimerkki siitä, mitä sanahirviö nimeltään "mallioppiminen" oikeastaan tarkoittaa pahimmillaan. Eli kuten sanoin, niin kyse on rumasta teosta, mutta samalla opettavainen esimerkki siitä, miksi sosiaaliviraston pitäisi hiukan tarkemmin katsoa sopivuutta vanhemmaksi. Ja samalla sanon, että tässä kyllä mentiin hiukan liian pitkälle, ja jos kuvaaja olisi ollut joku muu, niin video olisi ehkä poistettu netistä. Eikä tämä myöskään ole mikään hauska asia ollenkaan.

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/lapset-lahettivat-facebookissa-suorana-vanhempien-yliannostuksen/6113000

pseudotiedetta.blogspot.fi

Koulun tarkoitus on valmentaa ihmisiä yhteiskunnan jäseniksi sekä opettaa heille itsenäistä elämää sekä ajattelua

Kuvituskuvaa
(Perusopetus.fi)
Kuva I

Taas ovat koulut alkaneet, ja vanhemmat tietenkin toivovat lapsensa menestyvän siellä, joten siksi tässä alkuvaiheessa tulee varmasti joillekin vaikeuksia käsittää, että vaikka peruskoulut ovat tasapäistäviä laitoksia, joissa työskentelee ylityöllistetty opettaja, niin kuitenkin sen tehtävänä on lapsen itsenäistymisen tukeminen. Tuon takia ei ole hyvä, että vanhemmat seisovat koulun pihan ympärillä koko päivän tai tuovat eväitä sekä kotiin unohtuneita kirjoja kouluun. Koulun henkilökunta on kaikesta huolimatta pätevistä  kasvatustieteitä lukeneista ihmisistä valittu joukko, jonka tehtävänä on arvioida lapsen kykyä käydä koulua sekä elää yhteiskunnassa.

Kuten kaikki ammattilaiset, niin myös koulujen opettaja tarvitsee tilaa pystyäkseen tekemään arvioita siitä, että millaista tukea lapsi tulee tarvitsemaan koulussa. Eli tähän tukeen kuuluvat erilaiset koulun sekä yhteiskunnan tarjoamat tukipalvelut, kuten terveydenhoitajan ja muiden vastaavien ihmisten antamat palvelut, ja samoin vanhempainilloissa olisi tietenkin hyvä tavata lasten ja nuorten vanhempia, jotta heidän kanssaan voidaan puhua erilaisista asioista, joista yksi on tietenkin se, jos lasta on kotona opetettu jotenkin alistamaan heikompiaan.

Tämä tarkoittaa tietenkin tyttöjen tukasta vetämistä ja muuta vastaavaa toimintaa, ja samalla sitä, että jos nuori koko ajan keskustelee toisten kanssa kesken oppituntia, niin silloin on kyllä joku vikana. Mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, että opettajien tehtävänä on arvioida oppilaita, niin silloin otetaan huomioon se, että pystyykö oppilas kuulemaan mitään muuta, kuin mitä hän itse haluaa kuulla. Samoin ei ole mitenkään toivottavaa se, että vanhemmat seisovat koulun pihoilla ja hakevat lapsiaan koulusta jatkuvasti, koska se ei kasvata heidän itsenäisyyttään, vaan pikemminkin opettaa lapsia siihen, että häntä palvellaan jatkuvasti. Se tuo sitten tietenkin ongelmia myöhemmässä elämässä, mikä tarkoittaa sitä, että henkilö saattaa muuttua naiiviksi sekä kuvitella, että kaikki ajattelevat hänestä vain hyvää.

Maailmassa on miljoonia esimerkkejä ihmisistä, joiden on annettu ymmärtää, että he ovat jotenkin erityislahjakkaita esimerkiksi musiikaalisesti. Ja näitä muusikonalkuja sitten kuunnellaan kaiken maailman talenteissa sekä idolseissa, joissa sitten ei saatu palaute ehkä kuitenkaan ole kaikkein mukavinta. Mutta toki se että joku alkaa itkeä oman esityksensä jälkeen voi johtua kovan paineen sekä henkisen latauksen purkautumisesta eikä niinkään aidosta pettymyksestä. Mutta tietenkin olisi parempi saada aitoa palautetta myös omasta esiintymistaidosta, jotta pettymys sitten suuren yleisön edessä ei niin paha olisi. Kuitenkin palauttetta annettaessa voidaan käyttää myös sitä laimeampaa kieltä, ja kaikkea ei tarvitse sanoa aivan suoraan. Eli siinäkin tilanteessa pitää olla asiallinen, koska jos annettu palaute on kovin kovasanaista, niin ei sinne valintatilanteeseen kukaan uskalla tulla. Ja sama koskee ihan jokaista asiaa elämässä.

Kuitenkin kun puhutaan kasvatuksesta, niin silloin pitää ensin tehdä arvio siitä, mitkä ovat tuon kasvatettavan tarpeet, ja samalla pitää muistaa se, että koskaan ei saa luvata liikaa. Toisin sanoen koulun tehtävänä on antaa oppilaalle tietoja sekä mahdollisuuksia osoittaa osaamistaan siten, kuin yhteiskunta vaatii, mutta se että oppiiko oppilas mitään, riippuu myös hänestä itsestään. Eli opettaja ei voi eikä saa luvata hänelle mitään lukiopaikkoja tai yliopistollista ammattia, ennen kuin oppilas sitten saapuu kouluasteensa viimeiseen arviointiin, missä sitten hän saa numeronsa. Mutta se tietenkin vaatii sitä, että hän osallistuu opetukseen. Syy miksi esimerkiksi kaunokirjoituksesta joskus huomautetetaan, johtuu siitä, että oppilaan nimestä ei ehkä saa mitään selvää, vaikka hän osaisi lukea saapuessaan kouluun. Jotkut oppilaat osaavat jo lukea melko sujuvasti, mutta kirjoittaa he eivät välttämättä osaa saapuessaan koulun pihalle.

Eli se osaako lapsi tämän taidon riippuu siitä, että onko hänelle luettu kotona paljon ääneen, niin että hän näkee samalla tekstin, mitä luetaan. Tuolla tavoin lapsi voidaan opettaa lukemaan jo noin 6,5 vuoden iässä, ja tuolloin lapsen kehitys on erittäin nopeaa. Ja mikäli hän osaa lukea saapuessaan kouluun, niin silloin tietenkin hänellä on paremmat edellytykset kuin muilla muuhunkin oppimiseen. Ja opettajan ei silloin tarvitse käyttää niin paljon aikaansa hänen kanssaan. Jos opettaja on kaiken aikaa yhden lapsen vieressä, niin se saattaa sitten aiheuttaa leimaamista muiden luokan jäsenten taholta, koska tietenkin luokassa on muitakin ihmisiä, joille opettajan pitää antaa huomiotaan. Suurryhmissä on näet sellainen ongelma, että niissä on muitakin ihmisiä, kuin yksi henkilö, joka vie opettajan kaiken ajan.

pseudotiedetta.blogspot.fi