Tarpeettoman kova kohtelu eristi sosialistit yhteiskunnasta ja loi otollisen maaperän Neuvostoliiton harjoittamalle kiihotukselle 1920- ja 30-lukujen Suomessa

Kuten tiedämme niin vuonna 1918 punaiset hävisivät valkoiselle armeijalle, joka toimi marsalkka Mannerheimin sekä saksalaisen kenraali Von Der Goltzin komennossa, ja toki ratkaisun tähän sisällissotaan toi saksan "Itämeren divisioona", joka 14 000 miehen avulla auttoi kaatamaan punaisten asevoiman eli punakaartin, jota johti luutnantti Ali Aaltonen. Tuon jälkeen seurasi "valkoiseksi terroriksi" kutsuttu aika, jolloin valkokaarti jakoi "oikeutta" eli teloitti säälittä punaisia vankeja, ja samalla myös osoitti kaikille, että komento maassamme oli valkokaartilla. 1920-luvulla tietenkin seurasi olojen lientyminen, mistä seurauksena oli "Lex Relander", jonka ansiosta kaikki punaiset rintamamiehet sitten armahdettiin.

Mutta armahdus ei merkinnyt asenteiden muuttumista suopeampaan suuntaan, vaan esimerkiksi punaisten työnsaantimahdollisuuksia vaikeutettiin huomattavasti, ja esimerkiksi työnantajia kehotettiin olemaan ottamatta kommunisteja töihin, koska nämä saattoivat aiheuttaa häiriöitä työmailla. Eli SKP:tä (Suomen Kommunistinen Puolue) kohdeltiin kuin nykypäivän MC-jengiä, joka tietenkin nosti sen glooriaa maamme nuorison silmissä, ja tietenkin tuohon järjestöön kuuluminen oli vähän samaa statusta kuin johonkin "Bandidosiin " kuulumisessa on nykypäivän nuorelle.  Samoin Etsivä keskuspoliisi (EK), joka myöhemmin vuonna 1939 otti käyttöön nimen Valtiollinen poliisi eli VALPO toimi kiinteässä yhteistyössä työnantajien kanssa, jotta "kommunistit tai näiksi epäillyt henkilöt" saatiin luetteloitua tulevia pidätyksiä varten. Eli kiihottaminen tai vasemmistolainen aktivismi työpaikalla johti välittömästi siihen, että tuosta henkilöstä tehtiin rikosilmoitus Etsivään keskuspoliisiin, joka sitten etsiskeli näitä "kommunistisia soluja" maastamme.

Tuolloin pelättiin vasemmistolaisten nuorten ajatusmaailman "infektoivan" maamme puhdasoppisia nuoria, joiden elämään piti kuulua suojeluskunta, työpaikka sekä isänmaa, jonka takia nuo vasemmistolaiset ajatukset koettiin maassamme vahingollisena sekä yleistä moraalia rapauttavana ilmiönä. Kaikkein vaarallisimpia olivat tietenkin "punaiset naiset", jotka saattoivat sitten esimerkiksi houkutella kunnon suojeluskuntalaisia sopimattomaan suhteeseen, ja ehkä jotkut näistä naisista olivat palvelleet jopa punakaartissa, jolloin he saattoivat tietää ikäviä asioita valkoisista sankareista, jotka ehkä olivat jättäneet perheensä punakaartin armoille paetessaan omasta kotitalostaan pimenevään talvi-iltaan. Se ei tietenkään olisi noille valkoisille päälliköille mikään imarteleva asia, ja muutenkin esimerkiksi Tammisaaren vankileirillä oli vartijoina henkilöitä, jotka eivät päivääkään olleet missään rintamalla olleet, vaan heidän  tekonsa olivat lähinnä teloittamista, eli rivissä seisovien aseettomien vankien ampumista.

Samoin noiden ammuttujen joukossa oli myös noiden valkopäälliköiden velkojia, sekä siviilejä, jotka eivät olleet ymmärtäneet vihata punaisia tarpeeksi. Kuitenkin varsinaisia ongelmia alkoi tulla sitten 1930-luvulla, kun nuo punakaartilaisten lapset tulivat siihen ikään, että heidän oli lähdettävä työhön. Tuolloin tietenkin sellainen punainen rintamamies tai vankileirillä teloitettu perheenjäsen saattoi merkitä sitä, että joku työnjohtaja voi saada hyvin ikävää julkisuutta tällaisten tekojen takia. Ja kuten Väinö Linna teoksessaan "Täällä pohjantähden alla" asian ilmaisi, niin noissa valkoisten tuomioistuimissa oli tietenkin myös asianosaisia, sekä henkilöitä jotka oli muka "pakotettu" osoittamaan talollisia noissa pidätyksissä. Tuollainen asia saattoi sitten tarkoittaa sitä, että jonkun pehtorin tai vastaavan henkilön maine oli mennyttä.

Eikä valtiollisen poliisin tehtävänä tuolloin ollut monenkaan mielestä sosialistien jahtaaminen, vaan esimerkiksi murhien olisi pitänyt kuulua tuon järjestön toimialaan, mutta pääasiallisena työnään Etsivä keskuspoliisi etsiskeli kommunisteja, joihin maamme yhteiskunnassa oli muodostunut hyvin neuroottinen asenne. Ja kuten varmaan tiedämme, niin esimerkiksi suomen työnantajien jatkuva boikotti, mikä koski sosialisteja johti noiden ihmisten syrjäytymiseen sekä samalla radikalisoitumiseen.

Vaikka en usko että kukaan aluksi tarkoitti sitä, mitä kommunistilait, eli tuon puolueen julistaminen laittomaksi, sekä vasemmistolaisen aktivismin kriminalisoiminen johtivat siihen, että tuo puolue lähti sitten hakemaan tukea Neuvostoliitosta. Samoin se että lapsia alettiin syyttää teoista, mitä heidän isänsä tekivät ennen heidän syntymäänsä johti siihen, että joitakin suomalaisia alkoi kiinnostaa tuo Stalinin joukoissa palveleminen. Ja jatkuva toimettomuus alkoi sitten radikalisoida tuota liikettä, koska sosialisteilla oli silloin tietenkin yhteisasuntoja eli kommuuneja, joissa keskusteltiin päivän politiikasta niin kuin nuorilla oli tapana tehdä.

Eli kuten olen edellä kirjoittanut, niin osa maamme kansalaisista kasvatettiin vihaan, minkä aiheuttivat jatkuvat poliisiratsiat sekä heidän vanhempiinsa ja heihin itseensä kohdennettu vihakirjoittaminen, jossa kommunisteja eli punaisia rintamamiehiä tai punakaartissa palvelleita pilkattiin avoimesti sekä heidän mahdollisuuttaan päästä työelämään sekä integroitumaan yhteiskuntaan estettiin tarpeettomasti. Tuo sitten johti vihaan esivaltaa vastaan, ja myös siihen että kommunismista tuli ikään kuin "kovien miesten joukko", eli eräänlainen aikakautensa moottoripyöräkerho, jossa nuoriso "sai toteuttaa itseään". Tuolloin laiton SKP sai nuorison parissa saman aseman, kuin nykyään esimerkiksi moottoripyöräjengeillä on, ja tuo jatkuva kommunistien vainoaminen johti sitten vuoden 1944 jälkeen yhteiskunnan vastareaktioon, jossa sitten syntyi SKDL eli Suomen Kansan Demokraattinen Liitto, jonka avulla Stalin sitten yritti saada maamme liittymään Neuvostoliittoon.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Valtiollisen ideologian merkitys sekä Kalervo Kurkialan toiminta esimerkkinä siitä, että kenenkään ei koskaan saa uskoa olevan "hyvien puolella"

Kalervo Kurkiala
ja luutnantti Pohjanlehto

Tämä on oikeastaan jatkoa edelliseen kirjoitukseen, ja Kalervo Kurkialan kuvan olisi pitänyt olla täsmän tekstin päällä. Eli tämä seuraava kirjoitelma on puhdasta  mietelmää vailla todisteellisia dokumentteja, ja haluan korostaa sitä, että omasta mielestäni kyseinen henkilö kertoo siitä, että pappi ei ole aina hyvin puolella. Kuten tiedämme, niin jokaisessa ammattikunnassa on epäpäteviä henkilöitä, jotka käyttävät asemaansa tai virkaansa väärin. Olen kuullut sellaisiakin asioita, että Natsi-saksan päiväkodeissa työskenteli hoitajia, jotka väittivät lapsille olleensa juutalaisia,ja sitten pahoinpitelivät näitä piiskoilla, jotta he saisivat lapset vihaamaan tuota uskonnollista vähemmistöä. Eli ketään ei saa koskaan uskoa "hyväksi" suoraan. Se että tekikö Kurkiala sotarikoksia jää hänen ja Jumalan väliseksi asiaksi, mutta käytän häntä esimerkkinä siitä, että myös pappi voi olla väkivaltakoneiston palveluksessa, ja toki joku GESTAPO-agentti saattoi käyttää papin pukua houkutellakseen esimerkiksi juutalalaisia luokseen, ja kavaltaakseen heidät sitten RSHA:lle. Eli uskon että Kurkiala oli ikään kuin houkutin sille, että myös papit voivat liittyä SS:n riveihin, Ja ihmiset uskovat mielellään hyvää näistä ihmisistä, joten heidän avullaan GESTAPO olisi voinut urkkia hyvinkin henkilökohtaisia asioita tavallisilta ihmisiltä.

Pappeihin kohdistuva stereotypia on usein positiivista, eli heidät nähdään rauhan miehinä, vaikka voidaan sanoa niin, että myös noissa "jumalan miehissä" on henkilöitä, jotka suhtautuvat kielteisesti muihin ihmisiin. Ja pitää muistaa se, että pappia voi kuka vain leikkiä kadulla ainakin vähän aikaa. Vaikka puhutaan rippisalaisuudesta tai muusta vastaavasta asiasta, niin olen kuullut, että monissa katolisissa kirkoissa on rippituoleihin tai pappien toimistoihin asennettu kuuntelulaitteita. Eli koskaan ei saa uskoa kenenkään ihmisen olevan oikeasti vaitiolovelvollinen mistään asiasta. Ja pahin mahdollinen tilanne tietenkin tulee eteen silloin, jos henkilö ei itse tiedä käyttävänsä tilaa missä on salakuuntelulaite. Silloin hänen jännittyneisyytensä sekä sitä kautta kehon kielensä ei paljasta sitä, että kyseinen henkilö vuotaa tietoja kolmannelle osapuolelle.

 Valtiollinen ideologia määrittelee sen, että mikä on valtion suhtautuminen esimerkiksi tieteeseen tai tekniikan kehittymiseen, mutta ideologialla on muitakin merkityksiä kuin nämä asiat. Ideologia on se, mikä antaa ihmisille syyn tehdä jotain asioita, ja se on asia mikä oikeuttaa valtion esimerkiksi taistelemaan jotain muuta valtiota vastaan. Puolueen ideologi määrittelee sen, mikä on soveliasta puhua ja mistä taas pitää vaieta vaaleissa. Ideologinen koulutus on asia, mikä takaa joukkojen psykologisen kyvyn taistella, eli tuolla poliittisella koulutuksella taataan sellainen asia, että oma armeija seisoo johtajansa takana. Ideologian opettajan tehtävänä on muokata yleistä mielipidettä sellaiseksi, että jokainen henkilö pysyy johtajansa takana, ja tietenkin tuota asiaa varten pitää kerätä tietoja siitä, mitä ihmiset haluavat kuulla.

Ja tässä tietenkin taas päästään tuohon sotilaspastori sekä SS-eversti Kurkialaan sekä kuuluisaan valokuvaan missä tuo mies seisoo suomalaisen luutnantin vieressä, jolla on rautaristi rinnassaan. Kun mietitään kuvaa tarkasti, niin voidaan kysyä sitä, että miksi hän on peittänyt arvomerkkinsä, ja mitä kieltä hän puhui tuolle suomalaiselle upseerille, käydessään keskusteluja tämän kanssa?Eli paljastiko hän tuolloin ollenkaan olleensa suomalainen, ja toki Himmlerille puhuttiin saksaa, kun hä  istui työpöyöytänsä ääressä. Joten oliko Kurkiala sitten tiedustelumatkalla, niin toki hän saattoi puhua ainoastaan saksaa suomalaistenkin kanssa, jotta tuon miehen suomen kielen taito ei paljastuisi muille, ja hän saattoi tarkkailla ympäristöään huomaamattomasti.

Syy miksi Himmler olisi ehkä lähettänyt tällaisen korkea-arvoisen tuttavansa tiedustelumatkalle saattoi johtua siitä, että hän halusi tietää, oliko joku puhunut ohi suunsa noista kauhistuttavista keskitysleireistä, joista oli jo silloin tullut Hitlerin pakkovallan symboli, mihin GESTAPO heidät laittoi pienimmänkin epäilyn johdosta. Juutalaisten ampumisesta tiesi moni, mutta vain harvat tiesivät kuolemanleireistä. Treblinkan kaltaisista kuolemanleireistä eli  tappolaitoksista tai AKTION REINHARD:in laajuudesta tiesi harva. Syy miksi sanon Kurkialaa "korkea-arvoiseksi" johtuu siitä, että hän oli ilmeisesti Himmlerin henkilökohtainen tuttava, ja olisi mielenkiintoista tietää kuka sitten esitteli nuo miehet keskenään.

Mutta se että tuo Kurkiala peitti arvomerkkinsä tuossa kuvassa saattaa merkitä sitä, että hän oli oikeasti korkeampi upseeri, kuin mitä hän ilmoitti olevansa. Ehkä hän vain halusi, että haastateltava olisi vapautuneempi, koska ei saisi tietää keskustelevansa vähintään everstin kanssa. Ja muistakaa että vuonna 1945 oli SS yrittänyt sitten sitoa koko kansan noihin tekemiinsä murhiin. Eli viimeistään sodan päätyttyä tämä toiminta tuli myös Kurkialan tietoon. Mutta kun puhutaan siitä, että oliko Kurkiala oikeasti tietämätön näistä asioista jäi vain Kalervo Kurkialan itsensä tietoon.

Jos Kurkiala oli tiedustelemassa sitä, että oliko joku Saksan esikunnasta puhunut juutalaisvainoista tai pikemminkin "lopullisesta ratkaisusta", niin se ei merkitse sitä että Himmler olisi kertonut hänelle sitä, mitä SS oli suunnitellut juutalaisten kohtaloksi ainakaan aluksi. Mutta kuten olen maininnut, niin on saattanut olla niin, että Kurkiala on jättänyt nuo asiat pois päiväkirjastaan, Se mikä on Kurkialassa ihmeellistä, on se että hän kirjoittaa tutkijoiden mukaan päiväkirjaansa paljon tyttöystävästään, ja papit eivät yleensä noista asioista puhu. Itse en ole päiväkirjaan tutustunut, mutta voisin ajatella, että ehkä sotilaspastori ja jääkärieversti Kurkiala sitten oli halunnut suojella vaimoaan GESTAPO:n salamurhaajilta. Tai ehkä hän lähetti viestejä saksan esikunnasta Mannerheimille, mutta tämä on tietenkin pelkkää hypoteesia.

pseudotiedetta.blogspot.fi