Showing posts with label vallankumous. Show all posts
Showing posts with label vallankumous. Show all posts

Saturday, July 22, 2017

Trotskin arvoituksellinen kuolema vuonna 1940: miksi hänen murhastaan tuomitulla Ramon Mercaderila ei ollut pistoolia käytössään?


Lev (Leo) Trotski
(1879-1940)

Lev tai Leo Trotski (1879-1940) syntyään Bronštein, mutta saattoi kirjoittaa nimensä väärin turvallisuussyistä, jotta ”Ohranan” agentit eivät noita ihmisiä löytäisi. Eli hän on saattanut käyttää myös kirjoitusasua Leo Bernstein, jotta tuo mies kykeni sitten salaamaan henkilöllisyytensä sekä oman identiteettinsä, jotta hänen sukulaisiaan ei kyettäisi jäljittämään. Kuten muutkin vallankumouksen sankarit, niin Lev Trotski oli tietenkin myytti, tai jonkinlainen ”brandy”, jota piti tietenkin vaalia, vaikka hänet sitten myöhemmin julistettiin Stalinin toimesta pannaan. Trotski oli mies, jonka nimissä julkaistiin myös paljon muiden tekemiä tekstejä, ja jostain syystä hän sitten joutui Stalinin silmätikuksi, ja erotettiin viroistaan. Itse olen sitä mieltä, että myös puheet Trotskin juutalaisuudesta saattoivat johtua siitä, että ihmisiä kannustettiin olemaan tuntematta tuota pukinpartaista miestä, jotta vallankumouksen salaisuudet eivät leviäisi mihinkään.


Lev Trtoski oli hyvin kielitaitoinen. Bronšteinit puhuivat kotonaan Venäjää ja Ukrainaa, ja Lev itse sujuvasti lisäksi Hepreaa, Saksaa, Englantia, Ranskaa ja Espanjaa. Tätä tarinaa hiukan itse epäilen, eli hän ei varmaan kuitenkaan täysin puhunut noita kaikkia kieliä, vaikka niin tietenkin väitetään, vaan uskoisin että hän kykeni tekemään tekstejä noilla kielillä käyttäen sanakirjaa apunaan, ja sitten kun teksti oli valmis, niin joku kääntäjä muotoili sen sellaiseksi, että sen saattoi julkaista jossain vallankumouksellisessa lehdessä.


Mentyään setänsä luo Odessaan opiskelemaan, hän tutustui vallankumouksellisiin piireihin ja oli mukana perustamassa Etelä-Venäjän työläisliittoa 1897 sekä marxilaista Venäjän sosiaalidemokraattista työväenpuoluetta 1898. Tuo sitten aiheutti hänelle sellaisen tilanteen, että tuo mies määrättiin myöhemmin sisäiseen karkotukseen, eli Trotski pidätettiin poliittisen toiminnan takia ensimmäisen kerran vuonna 1898, mikä oli sama jolloin hän oli perustanut tuota työväenpuoluetta. Tuolloin Trotski päätteli, että hänen henkensä oli uhattuna, ja pakeni hänelle määrätystä karkotuspaikasta ulkomaille vuonna 1902.


Pariisissa ollessaan Trotski toimitti Iskra-sanomalehteä yhdessä Leninin kanssa mutta asettui toisessa puoluekokouksessa 1903 mensevikkien puolelle. Samoihin aikoihin hän meni naimisiin Natalia Sedovan kanssa. Pari sai myöhemmin kaksi poikaa, Levin ja Sergein.
Vuonna 1905 Trotski palasi Venäjälle ja osallistui vuoden 1905 vallankumoukseen. Hänet valittiin joulukuussa Pietarin työläisten neuvoston johtoon, mutta pidätettiin pian ja karkotettiin Siperiaan uudelleen tammikuussa 1907. Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen jakauduttua kahtia Trotski kuului pitkään Leniniä vastustavien mensevikkien puolelle, ja sitten kun Tsaari syrjäytettiin vallasta liittyi Trotski bolsevikkeihin, ja sai sitten määräävän aseman puolueen aseellisessa siivessä, josta muotoiltiin Puna-Armeija. Joten itse kyllä uskon että tätä osaa henkilöhistoriastaan ei Trotski varmasti halunnut mainostaa.


Eli hän liittyi bolsevikkeihin vasta, kun Tsaari oli kaadettu, ja vallankumouksen aikaan hän oli siis turvallisesti New Yorkissa, mistä tuo mies sitten matkasi nopeasti takaisin Moskovaan ottaakseen sitten aseman uutena Leninin uskollisena kannattajana, ja sai näin sitten todella hienon viran tuosta maasta. Mutta se mikä itseäni ihmetyttää, on se että tuo aikoinaan melko tuntematon mensevikkiäisyys ei hänen uraansa mitenkään vaikuttanut, vaikka sitten myöhemmin Stalin hänet erotti kaikista viroistaan, vaikka usein nuo sovittelevat mensevikit tapasivat kohtalonsa pistoolin luodista.


Trotski pakeni toistamiseen ulkomaille vielä samana vuonna ja toimi maanpaossa Wienissä vallankumouksellisten lehtien toimituksissa, joissa hänet huomattiin etenkin Balkanin sotia koskevan raportoinnin ansiosta. Tänä aikana hän kehitteli jatkuvan vallankumouksen teoriansa, jonka keskeisenä ajatuksena oli, että tsaarin vastainen demokraattinen vallankumous voisi työväenluokan johtamana jatkua luonteeltaan sosialistisena. Hän vastusti ensimmäistä maailmansotaa, mistä syystä hänet karkotettiin maasta toiseen. Helmikuun vallankumouksen puhjetessa Venäjällä hän oli New Yorkissa Yhdysvalloissa.

(Wikipedia)

Trotski Perusti Puna-Armeijan. Ja hän oli omasta puolestaan vastuussa Kronstadtin kapinan jäsenten ampumisesta 1921. Yksi kysymys,mikä liittyy tähän toimintaan oli se, että mistä Trotski oli oppinut tarvittavan taktiikan jotta hän kykeni sitten voittamaan nuo kapinoitsijat ja johtamaan tuota armeijaa, ja joidenkin ihmisten mielestä Trotski saattoi olla niitä miehiä, joita Saksan Keisarillinen esikunta perehdytti sissisotaan sekä sabotaasiin ennen kuin se ryhtyi sotatoimiin Tsaarin Venäjää vastaan vuonna 1914. Saattaa olla niin, että häntä paneteltiin Stalinille, joka sitten ikään kuin varmuudeksi päätti ammuttaa Trotskin. Mutta miksi hän ei tuolloin vuonna 1927 saattanut tuota pukinpartaista miestä kaivannon ääreen ja ammuttanut, kuten hän teki miljoonille muille. Eli tiesikö Trotski jotain sellaista, mitä Stalin pelkäsi?


Tuolloin tietenkin noiden Saksalaisten upseerien mielestä saattoi olla toivottavaa, että Tsaarin valtaa heikentäisi Bolsevikkien Kapinalla. Trotski palveli 1918-1925 Neuvosto-Venäjän puolustusministerin tehtävissä. Hänet erotettiin virastaan Stalinin painostuksesta kaikista tehtävistään kominternissä vuonna 1927. Karkotettiin ensin vuonna 1928 Kazakstaniin Alma-Ataan. Hän asui vuonna 1933 Marseillessa, kun Ranskan pääministeri Daladier antoi hänelle turvapaikan, mutta Ranskassa hän sitten ei saanut lupaa matkustaa Pariisiin.


Tuon jälkeen Trotski muutti sitten Norjaan vuonna oikeusministeri Trygve Lien kutsusta 1937 ja asui siellä taidemaalari Konrad Knudsenin luona. Sitten hänet suljettiin kotiarestiin, koska Neuvostoliiton suurlähetystö sitten painosti Norjaa sulkemaan tuon kärkkään Stalinin arvostelijan suun, ja perusteena sitten oli se, että tämä vahingoittaa Norjan sekä Neuvostoliiton välisiä suhteita. Itseäni kiinnostaisi tietenkin tietää, mihin lehtiin tuo mies silloin kirjoitti, koska kotiarestiin määrätyillä ei varmaan julkaisuoikeutta tuolloin ollut.


Kun NKVD sitten lähetti miehensä Ramon Mercaderin tappamaan Trotskia, niin silloin kyllä voidaan kysyä, että miksi tuo laitos teki tämän päätöksen Trotskin ollessa Mexico Cityssä eikä Ranskassa tai Norjassa? Miksi lennättää tuo mies niin kauas Neuvostoliiton etupiiristä, missä hän joutuisi toimimaan ilman valvontaa? Ja oliko tuon käskyn antaja todella ollut stalin itse, vai joku joka toimi tuon miehen nimissä. Siitä sitten voidaan päätellä, että se saattoi olla syy siihen, että Mercader ei saanut pistoolia tuota tehtävää varten. Tuolloin 1940 oli sota, ja varmasti jossain tiedettiin tai ainakin ennakoitiin, että USA saattaisi liittyä siihen, joten ehkä Lev Trotski koettiin niin suurena hahmona, jonka läsnäolo olisi jotenkin vaarantanut liittoutuneiden yhteistyötä, joten hänestä ehkä haluttiin eroon. Joten ehkä hänet oikeasti tapettiin, mutta toisaalta tuo kuolema kyllä voitiin myös lavastaa.


Itse kyllä olen sitä mieltä, että Mercader ei varmasti ollut mikään NKVD:n luottomies, koska hän oli kotoisin ulkomailta. Joten oliko suunnitelma niin hieno, että ensin Ramon Mercaderin piti surmata Trotski, ja sitten tuon jälkeen hänet itsensä piti sitten ampua Trotskin henkivartijoiden toimesta. Mutta mistä nuo miehet oli hankittu? Ja kuka heidän palkkansa maksoi? Huomiota herättävää on se, että Mercaderin väärennetyssä passissa oli nimi Jackson väärin kirjoitettuna. Se oli muodossa Jacson, joten voidaan kyllä hyvin kysyä, että millä hän sitten oli ylipäätään päässyt maahan.


Hän saapui siis Meksikoon marraskuussa vuonna 1939, ja sitten onnistui hankkiutumaan Trotskin tuttavapiiriin, joten tietenkin voidaan todeta, että tuolloin oli Toinen Maailmansota jo käynnissä, joten ehkä Mercader sai tai joutui toimimaan enemmän yksin kuin mitä hän tai hänen esimiehensä Pavel Sudoplatov olisivat halunneet. Sudoplatov väittää saaneensa tehtävän itseltään Salaisen poliisin päälliköltä Lavrenti Berijalta, mutta se keneltä Berija sen sai on vähän epäselvää. Eli antoiko Berija tuon käskyn itse, vai välittikö hän sitten tuolloin jonkun toisen henkilön toiveita, ja vaikka Sudoplatov väittää tavanneensa itse Stalinin, niin silloin kyllä itselleni jää vähän avoimeksi, että kuka tuon murhan oikeastaan ideoi. Sudoplatovin mukaan Stalin olisi sanonut tuossa tapaamisessa, että "Trotski pitäisi murhata vuoden sisällä", mutta saattaa olla niin, että Sudoplatov tuolloin vapautui syytteestä, koska hän väittää toimineensa pakon edessä.


Eli oliko hän todella tavannut Stalinin tuon tapauksen yhteydessä on sikäli auki oleva asia, että siitä on todellisuudessa ilmeisesti vain Sudoplatovin oma lausunto. Vaikka Neuvostoliitto oli vielä tuolloin Saksan ystävä, niin kuitenkin jos nuo miehet olisivat sitten joutuneet pakenemaan laivalla, niin se olisi voinut joutua vahingossa upotetuksi, joten sen takia paluumatka olisi vaikea. Mutta sitten kävi niin, että Mercader jäi kiinni, ja sitä kautta häntä ei sitten tarvinnut lähteä pelastamaan. Tuo mies istui 20 vuotta vankilassa, ja sitten vuonna 1961 hän sai Neuvostoliiton sankarin arvon, ja tuo mies kuoli vuonna 1978 Kuubassa 65-vuoden iässä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Ram%C3%B3n_Mercader


Kun Ramon Mercader lähti tappamaan Trotskia tuolloin 1940, niin miksi hänellä ei ollut käytössään esimerkiksi TT-Tokarev-pistolia vaan jäähakku, joka sitten jätti Trotskin henkiin, niin että hän kuoli vasta vuorokauden kuluttua, joten oliko hänellä ollenkaan sisäistä verenvuotoa? Kun Mercader oli lyönyt Trotskia, niin hän käski henkivartijoitaan jättämään Mercaderin henkiin, ja sanoi "että tällä olisi heille tarina kerrottavana". Ja jos tuota vuotoa ei ollut, niin silloin tuo murha olisi lavastettu. Näet jos ihmistä lyödään todella kovalla voimalla päähän, niin silloin tietenkin häneltä lähtee taju. Mutta jos Mercader löi häntä rintaan, niin silloin olisi tietenkin alempi kylkiluu voinut puhkoa keuhkon.  Lopuksi voidaan sanoa, että jos Trotski olisi selvinnyt hengissä, niin silloin hänen apuaan olisi ehkä käytetty Yhdysvaltain asevoimien rakentaessa vastarinta- tai vakoiluverkostoa Eurooppaan.


https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Sunday, March 26, 2017

Kansallinen yhtenevyys sekä demokratian kehittyminen merkitsevät politiikan normalisoitumista, mikä sitten tarkoittaa poliittisen kentän hajoamista


Monet meistä tavallisista ihmisistä olemme aina välillä olleet mieltyneitä esimerkiksi vallankumoussankareihin, ja heistä kertoviin tarinoihin. On todella viihdyttävää lukea kirjoja  joissa paetaan jotain poliiseja, ja sitten tietenkin kaikki ovat aina vain kavereita keskenään, mikä tietenkin lisää kirjojen sekä kirjoitusten luettavuutta ja miellyttävyyttä. Kun luemme erilaisia, ehkä nuorisolle tai myöhäisessä teini-iässä oleville ihmisille suunnattua agentti- tai sissisodasta kertovaa usein kaukaiseen menneisyyteen kuten Toisen Maailmansodan aikaan sijoittuvaa tarinaa, missä natsit jahtaavat sankareita, niin niissä toistuu yksi kuvio, mikä varmaan saa kaikki meidät varttuneemmat henkilöt hymyilemään.


Se liittyy kohtaukseen, missä sankari tapaa tiedottajan, joka antaa hänelle huipputärkeää tietoa. Juuri kun tuo tietolähde on lopettanut tarinansa, niin kuuluu askeleita tai moottorin ääntä, ja sitten sankari havahtuu. Näet silloin juuri pahikset saapuvat paikalle rynnäkkötykkien voimin, ja sankarin on juostava pakoon. Kohtauksessa on tietenkin tärkeää kertoa, kuinka kauhistunut tuo mies sillä hetkellä on, ja kuinka hän haukkoo henkeään. Tuon kohtauksen mestari oli aikoinaan Alistair MacLean, mutta muidenkin kirjailijoiden tuotantoon tuo kohtaus on sitten päätynyt. Kun pohditaan huippuluokan jännityskirjailijoiden tapaa tuottaa tekstiä, niin tietenkin on olemassa sellainen käsite, kuin “antimafiaromaani”. Siinä yleensä käsitellään sankarin toimintaa ikään kuin ylivoimaista rikollisjärjestöä vastaan.


Tällaisessa romaanissa sankaria vastassa on yleensä monikansallinen “illuminati”, eli salaliitto jonka jäseninä on huomattavia poliitikkoja, sekä jos vaikka käsitellään Ludlumin romaaneja, niin silloin tietenkin mukaan mahtuu johtavia amiraaleja sekä kenraaleita, joiden motiivina on tietenkin päästä USA:n presidentiksi. Se mitä nuo miehet tuolla viralla sitten tekisivät tai mitä he tekisivät virkavuosien jälkeen ei kuitenkaan noissa romaaneissa käydä läpi. Ludlum ei kuitenkaan ole koskaan käsitellyt sitä asiaa, että vaikka USA:n presidentti murhattaisiin, niin tietenkin varapresidentti voi jatkaa presidentin valtakauden loppuun, mutta sitten tietenkin määrätään uudet vaalit, niin kuin yleensäkin, ja tuolloin saattaa käydä niin, että tuo varapresidentti ei saa tarpeeksi ääniä.


Demokratiassa vallan kaappaaminen on todella vaikeaa, eikä siitä kenellekään mitään hyötyä ole. Vaikka joku henkilö saisikin sitten presidentin hengiltä, niin onko hän sitten kykenevä pitämään valtaa käsissään? Kun ajatellaan kaiken maailman vallankumousten sankareita, niin monet heistä ovat sitten vallan kahvassa ollessaan muuttuneet diktaattoreiksi, jotka ovat olleet vähhintään yhtä julmia, kuin ne ihmiset, jotka olivat heitä ennen vallassa. Ja tuon takia pitää aina muistaa se, että vaikka jonkun maan hallitus ei kovin hyvä olisikaan, jos asiaa tarkastellaan demokratian kannalta, niin nämä sissipäälliköt päästessään sitten myöhemmin valtaan päästyään ovat alkaneet toteuttaa “uudistuksiaan”, niin silloin on yleensä ollut edessä myös sellainen “puhdistus”, missä jopa miljoonia ihmisiä on kylmästi surmattu.


Yksi tuollainen tapaus sitten oli Pol Pot, jonka johdolla “Punaiset Khmerit” aikoinaan voittivat Kambodzhan hallituksen joukot, mutta muuttuivat sitten myöhemmin sellaisiksia hirmuhallitsijoiksi, että heidän kohdallaan historia hakee vertaistaan.  Kuitenkin aina välillä tulee mieleen sellainen asia, että monesti valta on sitten päätynyt entisten sissien käsiin, jotka ovat sitten toimineet vähintään vastoin ihmisoikeussopimusten pykäliä. Toisaalta noiden sissipäälliköiden määräämät julmuudet voivat olla ihan yhtä raakoja, kuin hallituksen joukkojen suorittamat “puhdistukset”. Ja joissain tapauksissa noiden sissien omissa toimissa on ainakin päälliköiden kohdalla ollut hiukan huomauttamista.


Sitten kun sota on voitettu, niin sissit ovat kieltäytyneet luopumasta vallasta, jota he ovat luvanneet luovuttaa kansalle. Valtion demokratisoimisen tärkein osa on tietenkin se, että ihmiset osaavat lukea, ja heillä on muutenkin asiat kunnossa. Lukutaito on siitä tärkeää, että he voivat tuolloin hankkia itse tietoa siitä, mikä on poliittinen tilanne tuolla maassa, ja tutustua ehdokkaiden argumentteihin. Vaikka joku hallitus olisi päätynyt valtaan kansannousun seurauksena, niin jos valtion asema stabiloituu, niin silloin tietenkin tuo kansallinen konsensus katoaa, ja ihmisiä sitten alkaa kiinnostaa monet muutkin asiat. Tuolloin “kansallinen yhteneväisyys” sitten rakoilee, ja perustuslain säätämisen jälkeen tulevat eteen arkiset ongelmat, kuten koulutuksen, verotuksen sekä muiden valtion kehitykseen kuuluvien asioiden sisällöstä päättämiset, ja viimeistään verotus sitten saa aikaan sen, että kansallinen yhteneväisyys on menneen talven lumia.


Ja kun valtio aloittaa tien kohti demokratiaa, niin jossain vaiheessa se on vastatusten oman poliittisen menneisyytensä kanssa. Menneisyys on asia, mitä emme voi muuttaa, tai ehkä sitten aikakoneen rakentamisen jälkeen siihen pystymme. Mutta se saattaa pitää sisällään hyvin ikäviä asioita, joista kukaan ei aluksi edes halua puhua. Kuitenkin puhuminen päästää pahan pois, ja jos esimerkiksi ilmiannoista sekä vainoista puhutaan aikuisten tavoin, niin silloin varmasti saattaa löytyä ihmisiä, jotka ovat tehneet noita asioita vastoin tahtoaan, ja joista mahdollinen turvallisuuspoliisi sitten on vain mustamaalauksen eli tekaistujen todisteiden avulla tekaissut omia avustajiaan.  

Ja kun puhutaan ilmiannoista sekä vainoista, niin totuuden kanssa on helppoa elää. Totuus vie näet kiristäjiltä aseen kädestä, ja muistakaa että kukaan meistä ihmisistä ei ole vastuussa teoista, joita on tehty ennen meidän syntymäämme. Eli maailmassa on yleensä oikeustieteessä vallalla sellainen näkemys, että rikoksen pitää olla henkilön itsensä tekemä, eikä kukaan vuonna 1975 syntynyt ole vastuussa joskus 1940- luvulla tapahtuneesta toiminnasta, vaikka se ei ehkä kaikkia ihmisiä miellytä. Ja jos isämme tai isoisämme ovat käyttäneet virkojaan tai asemaansa väärin, niin se ei ole meidän ongelmamme, koska emme kuitenkaan ole tuolloin Talvisodan aikaan olleet edes “suunnitteluasteella”.

What was before the Big Bang (Part II)

 What was before the Big Bang. (Part II) "Our universe could be the mirror image of an antimatter universe extending backwards in time....