Draken yhtälö sekä todennäköisyyslaskentaa siitä, miksi E.T ei soita?

Zeta Aurigaen kuvitteellinen planeetta
David Hardyn maalauksessa

Maailman kuuluisimpiin todenäköisyyslaskentaan kuuluvista yhtälöistä  on nimeltään Fermin paradoksi tai  tarkemmin sanottuna Draken yhtälö. Moderni versio tuosta kaavasta mikä käsittelee vieraan älyllisen sivilisaation kohtaamisen mahdollisuutta voidaan laskea siten, että kaikkien tähtien määrä, millä varmasti on ympärillään älyllistä elämää ylläpitäviä planeettoja jaetaan kaikkien tunnettujen tähtien määrällä ja rajauksena jokaisessa laskussa tietenkin on se, että kaikki mukaan otettavat tähdet ovat vähintään viiden miljardin vuoden ikäisiä. Ja tuolloin jakoviivan päälle tulee sitten tietenkin luku yksi, koska Aurinko on ainoa tähti, minkä ympärillä on varmasti älyllistä elämää.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Draken_kaava

Tai sitten tietenkin tuota jakoviivan alla olevaa lukua voidaan hiukan pienentää sillä, että tähtien määräksi määritellään niiden tähtien määrä, jonka etäisyys meidän auringostamme on sama kuin se aika, mikä on kulunut radion keksimisestä. Kuitenkin voidaan todeta, että ehkä tuota lukua voidaan vielä supistaa, niin että jakoviivan alle merkitään luku, mikä on niiden tähtien määrä, josta olisi ehditty vastata siinä ajassa, mitä ensimmäinen radiosignaali on kulkenut universumissa. Tuo yhtälö ei kuitenkaan ota huomioon mahdollisuutta siihen, että äly olisi kehittynyt ilman joukkotuhoja kuten Maassa on tapahtunut. Tietenkin lukua voidaan supistaa siten, että jakoviivan alle laitetaan sellainen luku, mikä käsittää vain noin sadan valovuoden säteellä meistä olevat tähdet, millä tiedetään olevan kiviplaneettoja, joilla sivilisaatio voisi sitten asustella. Ja tuo luku saattaa poiketa todellisuudesta hyvinkin paljon, koska emme ehkä ole havainneet kaikkia kiviplaneettoja edes Aurinkoa lähimmiltä tähdilt, ja siitä voidaan mainita esimerkkinä Alfa Centaurin planeettojen löytyminen.

Syy miksi ihminen on niin älykäs johtuu siitä, että suuret aivot mahdollistavat luovan ajattelun, mikä oli elintärkeää kun jääkauden aikaan ihminen kilpaili muiden saalistajien kanssa päivittäisestä ateriasta. Ja nimenomaan jääkausi sitten on aiheuttanut sen, että lajimme on saanut mahdollisuuden nousta siihen asemaan missä se nyt on. Eli jääkauden joukkotuho on sitten saanut aikaan sellaisen ekologisen tilanteen, missä luonnonvalinta on alkanut suosia laatua määrän sijasta.

Joten tämän takia voidaan sitten tietenkin kysyä sellainen hyvin mielenkiintoinen kysymys, että miksi ET ei vastaa? Tuo kysymys on tietenkin hyvin mielenkiintoinen siitä syystä, että sen kautta voidaan kirjoittaa miljoonia rivejä kirjoituksia, joissa käsitellään Fermin paradoksia. Tuo paradoksi on tietenkin sellainen “viisastenkiven” veroinen hokema, jolla pyritään tappamaan esimerkiksi vieraiden älyjen etsintä melkein alkuunsa. Fermin paradoksin nimeen vannotaan aina, kun puhutaan SETI (Search for Extraterrestrial Intelligence)-ohjelmasta, minkä tehtävänä on löytää vieraita sivilisaatioita, joita kuitenkaan ei NASA:n mukaan ole vielä löytynyt, mutta toivossa on aina hyvä elää.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Fermin_paradoksi

Kuitenkin Fermin paradoksiin kuuluva Draken kaava on oikeastaan todennäköisyyslaskentaan kuuluvien yhtälöiden piiriin kuuluva asia, mikä on joidenkin ihmisten mielestä jotenkin erikoista, koska tuota yhtälöä käsitellään siten, että se olisi Fermin paradoksin ydin. Eli tässä kirjoituksessa käsitellään Draken kaavaa samalla kuin Fermin paradoksia. Samalla tavoin voisimme laskea esimerkiksi todennäköisyyksiä sellaiselle asialle, että mitä jos vaikka meteoriitti sattuu osumaan autooni? Tuolloin lasketaan auton pinta ala, joka jaetaan maapallon pinta-alalla. Ja en tiedä mikä tuo luku sitten olisi, mutta kovin suuri tämä mahdollisuus ei todennäköisesti sitten kuitenkaan ole. Fermin paradoksia käsitellään aivan samaan sävyyn kuin jotain Raamatun lauseita, ja itse kyllä pidän tätä asiaa hiukan masentavana seikkana, koska jos totta puhutaan, niin voimme saada sitten vaikka huomenna sen kuuluisan puhelinsoiton E.T:ltä, tai sitten tuo vieras sivilisaatio ottaa meihin yhteyttä parin sadan vuoden päästä.

Ja tietenkin minun itseni kannalta voidaan sanoa, että yhteydenotto voi tapahtua tietenkin vaikka tuhannen vuoden päästä. Ja tällä tavoin pelastan itseni joutumasta julkisesti mestatuksi siitä, että uskon vieraiden sivilisaatioiden olemassaoloon, mutta kuitenkin voimme sanoa niin. että tietenkään mikään Andromedan galaksissa mahdollisesti majaileva E.T ei ole ehkä koskaan meille mitenkään merkittävä sivilisaatio, vaan tietenkin ainoastaan sellainen lähellä oleva sivilisaatio, jonka kanssa voisimme viestiä vaikka kahdenkymmenen vuoden välein, jolloin tähden etäisyys meihin olisi noin kymmenen valovuotta, ja tietenkin noiden alienien olisi mietittävä vastauksiaan jonkin aikaa.

Tuolloin kyseistä vierasta älyä voidaan pitää ihmisille merkityksellisenä, koska tuossa tapauksessa voisi viestejä vaihtaa useamman kuin kerran ihmisiän aikana. Mutta ehkä E.T sattuu katsomaan meidän televisiotamme, ja pitää meitä ehkä sisällissotaan ajautuneena planeettana, joka on etsikkoaikanaan tullut siihen pisteeseen, missä sen pitää päättää tuhoaako se itsensä vai aloittaako se elämän yhtenäisenä sivilisaationa. Tai ehkä me olemme yksin universumissa. Se voisi tietenkin olla mahdollista, mutta kuitenkin tämä mahdollisuus olisi varmasti hyvin masentavaa.

Olisi tietenkin hyvin mahdollista, että meidän tähtemme lähellä olisi tällainen vieras sivilisaatio, mutta sitten tietenkin pitäisi määritellä sellainen asia, mitä sana “lähellä” tässä tapauksessa mahtaa tarkoittaa? Onko se ehkä kymmenen, kaksikymmentä vai sata valovuotta? Täytyy muistaa sellainen asia, että sata valovuotta on matka, minkä valo kulkee sadassa vuodessa, ja esimerkiksi kauniissa avaruustauluissa usein esiintyvä tähti Zeta Aurigae on 850 valovuoden päässä meistä, jote valo kulkee sinne Maasta 850 vuotta. Joten siellä asuvat kuvitteelliset avaruusoliot näkisivät Maan sellaisena kuin se oli vuonna 1167, jolloin Euroopassa elettiin pimeää keskiaikaa.

Joten mikään kovin merkityksellinen tuota kolmoistähteä tähteä kiertävällä planeetalla elävä sivilisaatio ei varmasti Maapallon kannalta ole. Gliese 581 C eli saman nimistä punaista kääpiötähteä, joka tunnetaan myös nimellä HO Librae tähden elämänvyöhykkeellä kiertävä planeetta on 20 valovuoden päässä meistä. Mikäli  sillä planeetalla olisi elämää, joka kykenisi tarkkailemaan Maata näkisivät nuo kuvitteelliset oliot maan sellaisena kuin se oli silloin, kun nyt armeijaa käyvät nuoret syntyivät. Kuitenkin kun tulevaisuudessa ehkä meidän lajimme muuttaa avaruuteen asumaan, niin silloin saattaa käydä niin, että me ihmiset muutumme toisillemme humanoideiksi. Jos nuo viisinkertaisen maan massan omaavalta planeetalta kotoisin olevat hypoteettiset alienit sitten ehkä joskus laskeutuisivat Maahan, niin he voisivat olla ihmiseen nähden täysin ylivoimaisia fyysisten ominaisuuksiensa eli lähinnä voimiensa puolesta.

Ja jos tässä sitten lähdetään oikein villejä ajatuksia esittämään, niin Gliese 581C on lukkiutunut planeetta, jonka toinen puoli on aina kohti keskustähteään, jolloin sen pimeällä puolella asuvat humanoidit on ehkä varustettu suurilla silmillä, jotka keräävät hyvin tehokkaasti valoa, ja iholtaan nämä oliot olisivat tietenkin valkeita, koska heillä ei ole mitään tarvetta väripigmentille, mikä sitten saisi aikaan ihon muuttumisen valkeaksi. Ja jos he sitten joskus saattaisivat laskeutua Maahan, niin heillä pitäisi olla päällään tiukat biosuojapuvut, jotta alienien iholle ei pääse bakteereita, jotka voisivat vaarantaa nuo oliot.

Kuitenkin UFO ei tarkoita mitään humanoidien avaruusaluksia, vaan oikeastaan kyseessä voi olla esimerkiksi joku tiedustelukone, jota ei vain haluta paljastaa. Tai tarkemmin ottaen kyse on tunnistamattomasta lentävästä esineestä, joka voi olla ihan ihmisten tekemä. Mutta ehkä joskus vielä kohtaamme oikeasti ET:n, mutta jos se tapahtuu vaikka päivän minun kuolemani jälkeen, niin silloin siihen voisi yhtä hyvin kulua tuhat tai satatuhatta vuotta.

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Robur valloittajan "ilmalaivalla" läpi universumin

Jos ihminen käy yliopistossa, niin silloin hänellä on vapaus käyttää mielikuvituksestaan nimitystä “hypoteettinen pohdinta”, ja samalla vaikka hän esittäisi kuinka omituisia asioita hyvänsä, niin silti hän ei koskaan ole kenenkään mielestä mitenkään erityisen hullu. Kun puhutaan hypoteettisista tilanteista, niin itse olen paljon miettinyt sellaista tapausta, missä me ihmiskunta olisimme saaneet yhteyden vieraaseen sivilisaatioon. Tuo asia tarkoittaa virallisella kielellä CSETI-tilannetta, eli tilannetta missä ihminen saa joko omasta tai vastapuolen toiminnan ansiosta yhteyden maan ulkopuoliseen älyyn. Eli tällaisessa hypoteettisessa tilanteessa myös humanoidit voisivat olla se aktiivinen osapuoli, ja ehkä he sitten tekniikkansa turvin ajattelevat ehkä ottaa Maapallon hallintaansa.

Kuitenkin nimenomaan maapallon mikrobien takia täytyy tuon maan ulkopuolisen älyn käyttää biologisia suojapukuja, jotta sen iho ei tuhoutuisi mikrobien tai hyönteisten puremien takia, ja me ihmiset emme ole tietenkään koskaan ajatelleet, että me olemme oikeastaan koko ikämme olleet tekemisissä esimerkiksi  hyttysten kanssa, ja jos planeetallemme sitten laskeutuu joku humanoidi, niin silloin pitää muistaa sellainen asia, että tuolla kuvitteellisella olio, joka ei koskaan ole kohdannut esimerkiksi hyttystä, ja jonka immuunipuolustus ei koskaan ole altistunut tuon hyönteisen pistolle saattaa aiheuttaa alienille todella pahoja kompolikaatioita.

Toisaalta tuollainen kontakti voi syntyä tahattomasti, eli tilanne voi olla sellainen, että alien lentää vahingossa UFO:sa johonkin elektromagneettisen aseen testiin, ja joutuu tällöin alas-ammutuksi, kun hän ohjaa aluksensa tuollaiseen mikroaalto-keilaan, mikä siten aikaan sen, että hänen aluksensa putoaa. Tai voihan tuollainen humanoidi sitten myös joutua”Black Bandit” ohjusten tulilinjalle tai törmätä toiseen ilma-alukseen, kuten tunnistustehtävään lähettyyn hävittäjään.

Tuolloin tietenkin edessä olisi kontakti vieraan sivilisaation kanssa, ja silloin tietenkin pitää muistaa se, että esimerkiksi humanoidi voi olla aivan toisenlainen olio kuin, mitä me ihmiset olemme tottuneet kohtaamaan. Yksi tärkeimmistä asioista, joita tällaisessa kuvitteellisessa tilanteessa toimivan miehistön pitää muistaa on se, että tuon vieraan älyn  käsitys väkivallasta sekä itsepuolustuksesta saattaa olla hieman toinen, kuin mihin me ihmiset olemme tottuneet.

Kun pohditaan esimerkiksi “liskoihmisten” eli reptianien tapaa taistella, niin pitää muistaa se, että nuo olennot voivat olla myrkyllisiä, ja heillä voisi olla esimerkiksi kameleontin kieltä muistuttava saalistus-elin, jonka päässä on  myrkkypiikki. Tietenkin tuollainen alien takuulla puhuu eri kieltä kuin ihminen, ja siksi saattaisi käydä niin, että kun hänen kotitähteään kysellään, niin että tuo tähti olisi humanoideille hiukan eri niminen, kuin mitä se on maan ihmisille. Kun puhutaan esimerkiksi alienien pään muodosta, niin iso laajentunut pääkallo viittaa sellaiseen eläimeen, mitä kutsutaan “meloniksi”, ja jollainen esimerkiksi valailla vahvistaa niiden lähettämää ääntä.

Tuo elin koostuu erityisistä tiehyistä, jossa valas kierrättää ilmaa, mikä antaa erittäin kovan äänen, joka tainnuttaa sekä myös surmaa sen saaliit. Kun puhutaan noista “isopäisistä alieneista, niin niilläkin saattaa olla sellainen ääntä vahvistava elin, mikä sitten saa aikaan valtavan voimakkaan äänen, jolla tuo olio ehkä voisi puolustautua hyökkääjää vastaan. Keskusteltaessa noista asioista, niin pitää muistaa se, että nimenomaan tieteisromaanit ovat pullollaan näitä “kohtaamisia” vieraiden älyjen kanssa, ja esimerkiksi  George Bulwer-Lytton, Jules Verne sekä H.G Wells olivat aikoinaan kirjoittaneet todella loistavia kirjoituksia noiden “vieraiden rotujen” mahdollisista tukikohdista maan alla. Eli jo nuo klassikko-kirjailijat kuvailivat “alien yhteistyötä” melko huimissa kirjoituksissaan, joista voidaan mainita esimerkiksi Jules Vernen legendaarinen Nautilus, millä hänen luomansa legendaarinen kapteeni Nemo ajelee pitkin valtameriä.

Kun tuota sukellusveneen muotoa ajatellaan, niin silloin tietenkin mieleen tulee se, että olisiko Verne sitten ajatellut, että tuossa hänen ideoimassaan sukellusveneessä olisi ääniä se, eli sen omituinen muoto ohjaisi ääntä kohti kohdettaan. Eli siinä kaiuttimet suuntaavat ääntä kohti teräsrakennetta, joka johtaa nuo värähtelyt tuon teräsrakenteen päähän. Ja mikäli tällainen SONAR-ase asennetaan johonkin lentokoneeseen, niin se voisi tehdä jostain koneesta erittäin vaarallisen. Näet jos tuo järjestelmä asennetaan yli-äänen nopeudella lentävään koneeseen, niin koneen nopeus sitten siirtyy noihin ilmamolekyyleihin, jolloin tuosta kaiuttimesta lähtee itse asiassa ääniaalto, mikä  liikkuu ääntä nopeammin, ja tuolloin kaiuttimesta lähtevä  paineaalto muuttuu hyvin kovaksi.

Mutta kuten kaikki noita ihastuttavia kirjoja lukeneet tietävät, niin missään ei olla mainittu sitä, missä tuon Vernen mielikuvitushahmon telakka olisi muka sitten ollut. Samoin hänen toinen kuuluisa hahmonsa Insinööri Robur, joka matkasi pitkin taivasta lentävällä laivallaan nimeltään “Albatross”, joka oli itseasiassa jättimäinen helikopteri on varmasti ilmoittanut monia ihmisiä pohtimaan sitä mahdollisuutta, että humanoideilla olisi ehkä tukikohta Maan pinnalla tai pikemminkin maan alla, missä sitä ei ehkä havaittaisiin.

Monet ihmiset eivät usko, että purjelaivalla voisi lentää tähtiin, mutta jos asiaa ajatellaan tarkemmin, niin mikään ei estä valmistamasta laivan näköistä avaruusalusta, joka sitten nostetaan maapallon kiertoradalle esimerkiksi ionimoottorien tai aivan tavallisten rakettien avulla,ja tuolla avaruudessa siten voidaan avata valtavan suuri mylarista valmistettu aurinkopurje, joka sitten kuljettaa tuota “lentävää hollantilaista” pitkin avaruutta. Tuo nousu kiertoradalle voisi tapahtua niin, että ensin tuo laivaa muistuttava lentolaite nostetaan ilmakehän yläosiin valtavan vetypallon avulla.

Tässä mallissa aluksen päälle avataan valtava mylarista tehty ja vedyllä täytetty kaasupallo, jolla alus vedetään johonkin 30 kilometrin korkeuteen. Tuo vety voidaan sitten tuottaa tuossa aluksessa elektrolyysin avulla, ja sitten kun kyseinen alus on noussut niin korkealle, kuin mylar-pallo vain kykenee sen nostamaan, niin silloin laivassa olevat raketit käynnistetään. Jos aluksen edessä olevaan mylar-kaivoon liitetään sementti-kerros, niin silloin tuohon kalvoon voidaan ampua antimateria-ioneja, joilla tuota alusta voidaan vauhdittaa erittäin suureen nopeuteen. Tai konventionaalisella menetelmällä toimivassa  mallissa voidaan tuo valtava purje sijoittaa todella pitkälle aluksen eteen, ja sen lähellä sitten voidaan räjäyttää ydinpommeja, joiden lähettämä hiukkasvirta työntää alusta eteen päin. Ja tuollainen laite voisi toimia myös aurinkokunnan ulkopuolella, missä aurinko tuuli ei enää vaikuta niin paljon.

Eli ehkä joku henkilö sitten aikojen alussa ajatteli matkustavansa tähtiin tuollaisella laivaa muistuttavalla aluksella. Tuollainen kuvitteellinen purjelaivaa muistuttava avaruusalus voisi olla sellainen, että sen sisällä olisi sylinterimäinen, lontoonrae-karkkia ulkoisesti muistuttava paineistettu kapseli, jonka sisällä miehistö eläisi, ja sitten tuo laivamainen rakenne olisi tehty sen päälle vain ulkonäön takia. Tuolla rakenteella kyseinen alus sitten naamioidaan tavalliseksi purjealukseksi.

http://lentavahollantilainen.webnode.fi

Voisiko neutronitähden pinnalla olla elämää, kuten eräs kirjailija nimeltään Robert Forward kirjassaan Lohikäärmeen muna esitti

Miksi neutronitähti on niin mahdottoman painava, vaikka sen halkaisija on vain 20 kilometriä, on kysymys, mihin moni haluaa vastauksen. Tuo kysymys on nimittäin asia, mikä voi joskus sitten pelastaa ihmiskunnan tai ainakin auttaa meitä selviytymään siitä hetkestä, kun aurinko purkaa kuorensa novapukauksessa avaruuteen. Neutronitähden sekä sen äärimmäisen ilmiön eli mustan aukon valtava painovoima on asia, mikä ei selity pelkästään kappaleen äärimmäisellä tiheydellä, joka muuten johtuu siitä, että tuon kappaleen painovoima on niin valtava, ja tämä tietenkin saa aikaan sellaisen kiertävään silmukka-ajatukseen, missä samat käsitteet eli painovoima sekä kappaleen tiheys toistuvat äärettömän monta kertaa peräkkäin, jolloin kyseessä on eräänlainen ajatus-fraktaali, minkä peruskäsite liittyy ajatukseen siitä, että “minä näen unta, siitä että minä näen unta”, ja tietenkin tuollainen ajatusrakenne toistuu äärettömän monta kertaa peräkkäin.

Mutta tämä tietenkään ei ole mitenkään suotava vastaus siihen kysymykseen, että miksi neutronitähti on niin valtavan painava. Tuon kappaleen paino johtuu siitä, että se pyörii niin valtavan suurella nopeudella, että sen sisälle muodostuu supervoimakas generaattori, joka kehittää valtavan voimakkaan magneettikenttä, mikä lisää tuon kappaleen painoa todella paljon. Kun puhutaan siitä, miten neutronitähdet sekä sivilisaation pelastuminen ehkä sitten liittyvät yhteen, johtuu erään Robert Forward-nimisen kirjailijan kirjassaan “Lohikäärmeen muna” esittämästä ajatuksesta siitä, että Neutronitähtien pinnalla voisi olla elämää. Toki tuon kirjailijan nimi viittaa siihen, varmaan on kuitenkin kyseessä taiteilijanimestä, eikä se ilmeisesti lue hänen henkilöllisyystodistuksessaan.

Hän perusteli käsityksensä sillä, että neutronitähti voisi olla myös hyvin viileä kappale, ja vaikka se kohtaisi toisia tähtiä, niin silti tuon kappaleen pinta ei lämpiäisi, vaikka se imisi kaasua naapuri-tähdestä. Näet suurin osa tähdissä tavattavista kaasumolekyyleistä sekä atomeista on itseasiassa plasmaa, joka reagoi magneettikenttään, eli jos syntyy sellainen neutronitähti, jolla on useita kuoria, niin silloin sen pinta voisi olla melkein paikallaan, ja vain sen sisäosat pyörivät vinhasti, jolloin tähden pinnalle syntyisi valtavan voimakas magneettikenttä. Pulsarissa mikä itseasiassa on neutronitähti, jonka magneettikenttä sylkee ioneja ympäri avaruutta ohuena keilana, on tärkeää, että kappaleen  magneettikenttä  pyörii valtavalla nopeudella.

Siis itse neutronitähden kuori ei välttämättä pyöri ollenkaan, vaan riittää että sen sisäosat pyörivät, kuten tapahtuu myös Maa-planeetalla, jossa tuo kiertoliike sitten saa aikaan magneettikentän. Planeettojen magneettikenttä muodostuu samalla tavalla kuin neutronitähden magneettikenttä, mutta se on valtavan paljon heikompi. Ajatus elämästä tuollaisen kappaleen pinnalla voisi perustua siihen, että neutronitähti on äärimmäisen voimakkaalla magneettikentällä varustettu kappale, ja osa sen imemästä kaasusta tietenkin on sellaisia ioneja, jotka ovat samalla sähkövarauksella varustettuja kuin neutronitähti itse, jolloin ne jäävät leijumaan tuon kappaleen ympärille, jolloin neutronitähden pinta ei kuumenisi kovin paljon. Toki tällaista neutronitähteä ei vielä olla löydetty, mutta toivossa on erittäin hyvä elää.

Tuolloin neutronitähti olisi ikää kuin tavallisen tähden luovuttaman aineen muodostamassa pallossa, jolloin tuo pulsarina tunnettu ainevirta sitten liukuisi neutronitähden magneettikentän eikä itse tähden pintaa pitkin. Tällöin voisi käydä niin, että neutronitähti saisi pääosan energiastaan esimerkiksi radiosäteilynä tai röntgen- sekä gammasätelynä, joka sitten saisi aikaan valtavan energia-latauksen muodostumisen. Tuollainen ilmiö sitten voisi saada aikaan sen, että tuon neutronitähden pinnalle voisi sitten muodostua elämänmuoto, joka kestäisi äärimmäisiä röntgen- sekä gammasäteilyn muotoja, mutta tietenkin evoluutiolla pitäisi olla aikaa toimia, tai sitten tuolla olennolla pitäisi olla sellainen biotekniikka tai elimistö, että he kykenisivät korjaamaan omaa DNA:taan jatkuvasti, koska noiden suuri-energisten säteiden ongelmana on se, että ne ravistavat muuten perimäaineksen kappaleiksi, ja sama tapahtuisi mikäli neutronitähti pyörisi vinhasti, jolloin keskipakoisvoima hajottaa kaiken sen pinnalla olevan kappaleiksi. Todellisuudessa neutronitähti kuitenkin todellisessa elämässä prässäisi kaiken sen pinnalle putoavan aineen puhtaiksi neutroneiksi.

Mutta jos tuollainen olio olisi olemassa, joka voisi korjata perimäänsä jatkuvasti, niin silloin se voisi kyllä hyvinkin olla ikuinen, eli se ei ehkä tuntisi kuolemaa ollenkaan. Tuon tekniikan me pystymme kuitenkin jäljentämään, vaikka käytännön sovelluksia voisimme odottaa muutamia vuosia. Eli humanoideilla voisi olla sellainen laitteisto, mikä luo DNA:han ylimääräisiä juosteita, ja kun tuo juoste olisi valmis, niin silloin se vain siirrettäisiiin viruksen kokoisten nanorobottien avulla  toisen viereen, jolloin se voisi korjata tuhoutuvan DNA:n. Jos leikitään sellaisella lennokkaalla ajatuksella, että tuo humanoidi asuisi jonkun neutronitähden pinnalla, niin silloin tuo DNA tuhoutuisi valtavan nopeasti, joten myös siksi nämä olennot olisivat todella harvinaisia.

Joten tuon korvaavan DNA-juosteen syntetisoimisen pitäisi olla valtavan nopea prosessi, joka sitten pitäisi tapahtua jatkuvalla nopeudella ilman taukoja. Ja tuossa prosessissa nanoteknologian avulla luotaisiin täydellisiä DNA-juosteita tai niiden puolikkaita, jotka sitten liitetään yhteen korvaamaan tuon tuhoutuneen DNA-molekyylin.  Mutta miksi tuollainen neutronitähti voisi joskus pelastaa tuon humanoidin, miksi ihminen muuttuisi, jos lajimme eläisi noin pitkään muutenkin?  Tuolloin voidaan ajatella sellaista tilannetta, missä joku laji loisi omasta planeettastaan neutronitähden yksinkertaisesti pumppaamalla radioaaltoja tuon planeetan ytimeen, jolloin sen vaipan pyörimisnopeuden kasvaessa alkaisi magneettikenttä voimistua.

Silloin alkaa myös planeetan painovoimakenttä voimistua, koska sähkö- tai elektronien määrän lisääntyessä myös kappaleen paino lisääntyy, ja tuolloin voidaan planeetasta luoda neutronitähti, jonka pinnalla voisi tuo sivilisaatio sitten jatkaa eloaan, kunnes universumi sitten joskus lakkaa olemasta, tai neutronitähden neutronit lopulta halkeilevat. Mutta tietenkin nuo olennot muutenkin olisivat silloin valtavan pitkäikäisiä, koska aika kulkee hitaammin neutronitähden pinnalla, mikä sitten saa aikaan sen, että kaikki sen pinnalla olevat oliot vanhenisivat nopeammin. Mutta kuten olen kirjoittanut, niin tällaisia asioita aina silloin tällöin voidaan pohtia. Eli millainen olisi silloin ihmiskunnan tie, kun me emme enää voisi välttää matkaa universumissa, ja tuo hetki tulee vastaan silloin kun aurinko lopulta lopettaa elämänsä.

Tuolloin emme enää selviä kaivautumalla maahan, vaan meidän olisi sitten muutettava pois, mutta otammeko silloin planeettamme mukaan, vai käytämmekö aluksia. Kuitenkin tämäkin kirjoitelma on puhdasta teoriaa. Se tietenkin on ihmisestä kiinni, mitä termiä hän tästä sitten käyttää. Mutta kun mietitään esimerkiksi ihmisten suhtautumista työtoveriin, niin jos hän tästä sitten puhuu toisille työtoverina, niin silloin hänellä on hyvä mielikuvitus, mutta jos hän taas on joku tiedemies, niin silloin kaikki ylistävät tuota henkilöä, ja toteavat hänen tekevän teorioita tai teoreettista tutkimusta. Mutta voisiko neutronitähden pinnalla olla elämää, on kysymys joka on sarjassa ennen kuin tapaamme, niin emme noita olioita usko olevan olemassa. Eli kaikki se tieto mitä olemme hankkineet luosta kyllä sotii tuota ajatusta vastaan, mutta toisaalta voidaan kuitenkin ajatella, että mikään toisella planeetalla oleva elämänmuoto ei olisi yksi yhteen maan eläinten kanssa.

https://sites.google.com/view/neutronitahti/etusivu

http://neutronitahti.webnode.fi

Symboliikka ja sanojen sekä kuvien tahaton piilomerkitys sekä ajatelma siitä, että kirjailija ja filosofi ovat oikeastaan sama asia

Kun puhutaan symboliikasta, eli siitä että joku asia voi saada useita merkityksiä, niin silloin pitää muistaa se, että vaikka ihminen olisi kuinka hyvä ja tottunut kirjoittaja tai kuvittaja hyvänsä, niin hänellä on aina omat tunteensa mukana. Ja varsinkin kirjoittajan pitää muistaa se, että kukaan maailman ihminen ei ole täysin stoalainen, eli vaikka ulospäin ihminen olisi tyyni, niin silti hänellä saattaa olla voimakas tunnekuohu, kun hän aloittaa kirjoittamisen. Jos ihminen olisi täysin neutraali eikä omaisi mitään tunteita, niin hän pystyisi tekemään virheetöntä ja täysin tunteista vapaata tekstiä, mutta me kaikki ihmiset omaamme jonkinlaisen tunne-elämän, joten saattaa olla niin, että meidän teksteistämme paistaa läpi kaikenlaisia stereotypioita. Samoin omat arvomme paistavat läpi kirjoituksistamme, ja joskus niistä näkyy myös ihmisen yhteiskunnallinen asema. Eli tietyssä asemassa olevat ihmiset ajattelevat asioista tietyllä tavalla.

Kirjailijan sekä filosofin ero on on erittäin pieni, joten oikeastaan jokainen kirjoittaja, joka itse luo tekstejään on eräänlainen filosofi. Jos aloitetaan miettiminen hyvin aliarvostetuista romaaneista eli dekkareista, niin silloin pitää muistaa se, että ihmiset ammentavat inspiraatioita kirjailijoiden kirjoituksista, ja monet erilaisista keksinnöistä on tehty aivan puhtaan mielikuvituksen pohjalta. Mutta ennen kuin mielikuvitus alkaa työstää jotain asiaa ihmisen mielessä, pitää sen saada triggeri eli aktivaattori tälle toiminnalle, joka esimerkiksi loi Edison nimisen miehen päässä sellaisen asian kuin sähkölamppu.

Kun mietitään sitä, että miten ihminen alkaa luoda jotain uutta ja omasta mielestään upeaa, niin ensin hänen pitää saada jotain ravintoa omalle mielikuvitukselleen, jotta ihmisen mieli pystyy syntetisoimaan tuotteen, ja tekemään abstraktiosta konkreettisia rakennepiirustuksia. Kun puhutaan luovuudesta sekä taiteilijoista, niin aina silloin tällöin löytyy joku nero, jonka pitää keksiä joku vessan siivouksen kaltainen asia, jolla saadaan aikaan sellainen kuva, että ihmisen ei kannata itsenäisesti ajatella ollenkaan. Tuollaista asiaa kannattaa hiukan varoa, koska se että toinen haukkuu jotain ihmistä tai ihmisryhmää esimerkiksi tyhmiksi, saattaa vaikuttaa hänestä itsestään todella upealta. Mutta se voidaan jossain muualla ottaa käskytyksenä esimerkiksi sille, että jotain henkilöä aletaan simputtaa tai kiusata työpaikallaan.

Yleensä käskyttävä kirjoittaminen on siitä hyvin ikävää, että siinä ikään kuin pakotetaan jotain henkilöitä alistamaan toisia, ja ikinä ei varmaan olisi mukavaa jäädä kiinni siitä, että käskytys on ollut kiusaamisen syynä. Eli tässä tekstissä en simputuksella tarkoita armeijassa tapahtuvaa jatkuvaa käskytystä, vaan oikeastaan sitä, että työpaikalla ei mikään mitä joku tekee kelpaa sekä sitä, että joku eristetään työyhteisöstä. Dekkarit ovat sikäli vaarallisia kirjoja, että niistä rikollinen saattaa saada ajatuksia johonkin tekoihin, mutta yleensä nuo henkilöt olisivat murhia muutenkin tehneet. Eli kuten tiedämme, niin sosiopaatteja on ollut myös ennen elokuvia olemassa, ja en usko että Jesse Jameskaan  koskaan yhtään elokuvaa eläessään näki.

Elokuvien ero kirjoihin tai kirjoitettuun tekstiin on se, että elokuvassa kaikki tulee ikään kuin valmiina, kun taas romaani stimuloi ihmisen mielikuvitusta eli se auttaa kehittämään synteettistä ajattelua. Ja mielikuvituksesta kumpuavista kirjoissa voidaan kuvata melkein mitä hyvänsä asioita, kuten esimerkiksi robottisivilisaatioita jotka leviävät universumissa kuten sienet tai itiökasvit levittävät siemeniään. Eli tuon sivilisaation mallina voisi toimia jättimäinen "Von Neumann"-kone, joka lähettää tekemiään pikkutehtaita pitkin universumia, ja nuo pienemmät tehtaat sitten luovat kohdeaturinkokunnissaan koneita, joilla ne voivat rakentaa uusia jättimäisiä "Von Neumann" tehtaita, jotka sitten auttavat niitä levittäytymään universumissa kuten kasvit sekä sienet leviävät maan pinnalla, ja tuolla tavoin nuo robotit sitten voivat levittäytyä pitkin galaksia.

Tämä nyt vain oli tätä pohdintaa, eli toivotaan, että emme milloinkaan tuollaista sivilisaatiota sitten kohtaa. Mutta on paljon tieteellisiä teorioita, joita on tehty suoraan uskonnollisten kirjoitusten pohjalta. Ja yksi niistä on buddhalaiseen sielunvaellukseen perutustuva käsitys rinnakkaisista universumeista. Tuo teoria on yksi niistä asioista, joita ei vielä olla näytetty toteen, mutta kuten tiedämme niin Astrid Lindgren ammensi idean tuohon "parelliuniversumiin" eli Nangijalaan sekä Nangilimaan samasta buddhalaisesta sielunvaellusmallista,kuin jotkut tiedemiehet ovat ammentaneet omaan parelliuniversumiteoriaansa, eli toisin sanoen on paljon tavallisia asioita, jotka sitten oikeiden ihmisten päässä muuttuvat teorioiksi, joissa kuvataan mahdollisesti hyvinkin suuria asioita.

Teorian työstäminen tieteeksi empiirisin menetelmin on kuitenkin hyvin rasittava ja aikaa vievä prosessi, eli Astrid Lingrenin kirja ei suorastaan tähän taivu, koska tuo parelliuniversumiteoria on vasta hypoteesivaiheessa. Hypoteesia tutkittaessa seuraa konjektuuri, eli koesarjalla pitää sitten osoittaa että rinnakkaisia universumeja olisi olemassa, ja sitten lopulta voidaan tehdä sellainen ratkaisu, että noita universumeja olisi olemassa, mutta todellisuudessa tähän voi mennä tuhansia vuosia aikaa. Ja nykyään voidaan sanoa, että emme ole tuossa todistuksessa teoriaa pidemmällä. Eli tuo teoria on tällä hetkellä oikeastaan vain romaanin tasolla, koska emme voi luoda sellaisia energiatasoja, että voisimme matkustaa tuohon rinnakkaiseen universumiin. Eli eikös ollutkin hyvä perustelu sille, että Internetissä voi kuka hyvänsä ryhtyä filosofiksi, koska filosofia ei pyri empiiriseen todistukseen. Tai jos kirjoittaja ei itseään halua filosofiksi kutsua, niin titteli kirjailija käy sitten ihan yhtä hyvin.

charelesfort.blogspot.fi