Stereotyyppinen tutkija ja muita ehkä hyvinkin vaarallisia ennakkokäsityksiä

Western-taipaani

Stereotypia tarkoittaa sitä, että ihmisillä on tietty ennakkonäkemys jostakin ihmisryhmästä, ja tuo stereotypia saattaa olla hyvinkin vaarallinen, koska se ikää kuin sokaisee ihmisen luulemaan asioita, jotka eivät ole mitenkään erityisen todenmukaisia. Yksi ammattiryhmistä mihin ihmiset kohdistavat stereotypioita ovat poliisit ja erilaiset tutkijat, jotka kuvataan puku päällä työtään tekeviksi henkilöiksi, jotka ajelevat autoilla ympäriinsä, ja puhuvat johonkin mikrofoniin.

Tuo stereotypia on tuominnut miljoonia rikollisia vankilaan, kun he eivät osaa varoa esimerkiksi farkkuja käyttävää miestä. "Pukumies-stereotypioita" ruokitaan erilaisilla poliisisarjoilla, joissa poliisimiehet tekevät työtään puvuissa, lukuunottamatta sankaria joka tietenkin pukeutuu hiukan vapaammin tehdessään työtään. Toki noiden stereotypioiden luomisesta vastaa tietenkin Hollywood sekä poliisi, joka antaa näin kuvan siitä, että kaikki poliisit käyttävät pukua sekä solmiota, ja esittävät kiltisti virkamerkin käydessään haastattelemaan jotain ihmistä.

Syy miksi poliisisarjoissa käytetään niin paljon pukua, on se että rikollisten on näin vaikeaa mieltää poliisia muuksi kuin pukua käyttäväksi mieheksi, joka omistaa auton, ja ajaa työmatkat sekä omat keikkansa autolla, missä on varastoituna parin vuoden hanpurilaispapererit. Tuollainen stereotypia mikä koskee tiettyjen ihmis- tai eläinryhmiä on erittäin vaarallinen, koska se altistaa ihmisen erittäin vaaralliselle ennakkokäsitykselle, mikä voi viedä hänen henkensä. Kun tuota ajattelutapaa sovelletaan esimerkiksi eläintieteisiin, niin silloin saattaa tulla eteen itku. Jos puhutaan esimerkiksi siitä, että rantakäärme on jotenkin myrkytön, niin monet vetävät sitten sellaisen induktiopäätelmän, että kaikki käärmeet, joilla on niskassaan kuvio ovat jotenkin myrkyttömiä. On olemassa käärme, jolla on joskus sama niskakuvio kuin rantakäärmeellä, mutta sen väri on punainen.

Tuota käärmettä kutsutaan taipaaniksi, ja sen myrkky on niin voimakasta, että se surmaisi yli 100 ihmistä yhdellä pistolla. Tästä voidaan sanoa, että jos henkilö näkee jonkun käärmeen Suomessa  niin se voi olla vaaraton, kuitenkin saman näköinen käärme jossain muualla päin maailmaa voi olla tappavan vaarallinen. Mutta jostain syystä taipaanin mustaa värimuunnosta ei näytetä useinkaan televisiossa. Kyy käärmeissä on muuten sama juttu, eli kun ihminen Suomessa kohtaa kyykäärmeen, niin se on melko vaaraton, mutta esimerkiksi Intiassa ja Pakistanissa meidän kotimaisen kyymme sukulainen Efa eli Pyramidikyy surmaa vuosittain 72000 ihmistä, joten eräässä kirjassa oli sellainen murha, missä henkilö surmasi toverinsa efan myrkyllä antamalla sitä uhrilleen injektioruiskulla lypsettyään sitä ensin tuosta käärmeestä.

Siinä hän houkutteli uhrinsa Intiaan tekaistulla arpajaisvoitolla, ja lavasti murhan tuon kyykäärmeen pistoksi. Erityisesti on huomioitava sellainen asia, että sekä Efa että Taipaanit vaihtavat väriä lähes jokaisella nahanluonnilla. Tuon takia niiden kanssa pitää olla erittäin varovainen, koska tuo kuvio vaihtelee keltaisesta, mustaan, ja joskus taipaani voi muistuttaa erittäin paljon Boa-käärmeitä. Efalla on kuvissa useimmiten ketjumainen rengaskuvio selässään, mutta tuo kuvio voi olla myös sahalaita kuten kotimaisella kyyllä, ja ainoastaan pohjaväri on hiukan tummempi tai ruskeampi kuin meidän kyykäärmeillämme on, ja kyitä on erittäin vaikeaa erottaa toisistaan.

Noihin käärmeisiin kuuluu monia erittäin myrkyllisiä lajeja, joiden kuvio on hyvin paljon toistensa kaltainen, ja osa niistä erittää veritoksiineja jolloin myrkkytarhakäärmeiden myrkkyjen vastamyrkky ei niihin tehoa, ja osa kyistä antaa niin tuskallisen pistoksen, että vastamyrkkyä ei tuolloin voi itse ottaa. Efan pisto on tuskaton, ja sitä tuskin huomaa, joten tähän juuri perustuu tuon 45 cm pituiseksi kasvavan käärmeen vaarallisuus. Tässä kauhuskenaariossa henkilö ei ehkä huomaa Efan eli pyramidikyyn pistäneen häntä, ja menehtyy siksi suhteellisen nopeasti, vaikka vastamyrkkyä olisi saatavilla-

Tähän samaan kategoriaan kuuluu sellainen stereotyyppinen näkemys, että esimerkiksi MC-kerholaiset käyttäisivät aina niitä kuuluisia liivejään, ja tuo näkemys sitten on aiheuttanut sen, että joidenkin pientalojen naapuriin muuttaa tuollainen moottorikerho, joka perustaa sinne sitten oman kerhotilansa. Tuollainen stereotyyppinen näkemys kertoo siitä, että ihmisillä on jotenkin taipumus uskoa esimerkiksi sitä, että MC-kerho käyttää omaa nimeään tehdessään asuntokauppoja. Eli itse en usko että kukaan hienostoalueella asuva henkilö sitten oikeasti haluaa myydä noille "mopomiehille" toimitilaa, jos he tietävät keitä siihen oikeasti muuttaa, eli niin hurja maine joillakin MC-kerhoilla on. Mutta jos jatketaan poliisisarjojen luomista stereotypioista, niin niissä esimerkiksi esitetään sellainen näkemys asioista, että poliisimies toimii yksin jutuissaan.

Todellisuudessa tuo näkemys on täysin väärä, eikä tutkija voi oikeasti esittää mitään tekaistuja todisteita, koska hänen pitää samalla osoittaa tutkimuksellisuus eli esimerkiksi aseen tai muun esineen löytöpaikka pitää erittäin tarkasti dokumentoida niin, että tuomari voi sekä esineen että löytöpaikan hyväksyä todisteisiin. Myöskään poliisipäällikön lahjomisella ei sinänsä ole merkitystä, koska jutun tuomarit sitten hyväksyvät tai hylkäävät todisteita. Mutta he eivät kuitenkaan tee sitä koskaan yksin, vaan näiden henkilöiden pitää aina tehdä asiasta raportti, ja kertoa kaikelle kansalle, miksi todiste on hyväksytty tai hylätty. Ja muistakaa että tuomari ei yksin lue tuomioita, vaan myös tarkastuskollegio tekee siitä omat päätelmänsä, joten missään tapauksessa ei kukaan saa kuvitella, että tuomareita lahjomalla selviää rikoksista.

pseudotiedetta.blogspot.fi