Mitä sana "oraakkeli" mahtoi tarkoittaa muinaisessa Kreikassa?

Kun muinaisessa Kreikassa puhuttiin oraakkelista, niin silloin ei yleensä tarkoitettu mitään erityisiä ennustuksia, vaan sellaisia merkkejä , jotka kertoivat, että oliko esimerkiksi kansa jonkun sotaretken takana, sekä sitä että pidettinkö jotain henkilön saamaa etuutta oikeastaan oikeutettuna etuna. Eli sana "oraakkeli" oli henkilö, peitetty käsky tai tarina siitä, että jumalat tukivat hallitsijaa, joka tarkoitti lähinnä armeijan  komentajana toiminutta henkilöä. Samoin oraakkelien avulla etsittiin sitä, että oliko joku sitten pettänyt tuon armeijan tai henkilön. Oraakkeli saattoi esimerkiksi olla jokin tiedustelupalvelu tai "gallup" jolla ihmisiltä oli kysytty sitä, että kokivatko he ehkä jonkun sotaretken tai muun toiminnan tarpeellisena. Kun Kreikassa kysyttiin asioita jumalilta, niin silloin käännyttiin kyseisen jumalan pappien puoleen, ja heiltä sitten kysyttiin esimerkiksi mahdollista hoitoa luunmurtumiin, ja tämä toiminta tietenkin oli Apollon eli parantajan omaisuutta, ja tuon jumalan papit sekä papittaret ovat nykyään lääkärien ammattikuntaan kuuluvia.

Toki joku saattoi nostaa oraakkelit ihmistä vastaan esimerkiksi lahjomalla mellakoitsijoita kadulle tai lupaamalla heille rahaa, mutta kun nuo oikeat oraakkelit sitten kertoivat sen, mitä he olivat nähneet, niin silloin kuningas sai heti tietää merkistä, että puhuiko oraakkeli totta, ja samalla näytettiin esimerkiksi käden liikkeellä, tai kääntämällä joku esine ympäri, että pitikö oraakkelien neuvoja kuunnella, tai pitikö kuninkaan tehdä toisin kuin mitä tuo mies tai nainen sanoi. Joskus oraakkeli tarkoitti myös vastustajista hankittuja tiedustelutietoja, kuten esimerkiksi keihäiden pituutta tai muita tärkeitä asioita, kuten sitä että vastustajan hovissa oli henkilö, joka suostui myrkyttämään hallitsijan tai muuta vastaavaa.

Kun puhutaan myrkyttämisestä, niin se oli erittäin vaarallista, koska kuninkaat käskivät ruuan tarjoajaa syömään itse omasta annoksestaan. Mutta jos löytyi kuolemansairas- tai itsemurhaan valmis mies, joka suostui maistamaan esimerkiksi pärskäjuurta eli ottamaan myrkkyä kuninkaan edessä, niin silloin kuninkaan turvatoimet voitiin ohittaa, ja hänet myrkyttää melko helposti. Yleisin tapa tehdä toisin oli se, että jos oraakkeli neuvoi perääntymään, niin silloin piti hyökätä. Mutta myös silloin kun merkkiä ei näytetty, oli esimerkiksi mielenosoitus helposti tulkittavissa maksetuksi, jos meno kadulla oli jotenkin innotonta. Samoin oraakkelia voitiin epäillä maksetuksi, jos hän antoi neuvoja, jotka eivät olleet kenenkään edun mukaisia. Oraakkelit olivat virallisesti kuninkaiden neuvonantaja, mutta todellisuudessa he olivat lähinnä kansallista turvallisuusneuvoston oleva elin, jonka antamat neuvot oli syytä ottaa vakavasti.

Näet he olivat oikeastaan noiden kuninkaiden esimiehiä, joten jos kuningas vastusti oraakkelia, niin hänet saatettiin myrkyttää sen takia. Oraakkelit varoivat aina suututtamasta asiakastaan, ja siksi he peittivät tuon komennon puhumalla esimerkiksi jumalista, kun he alkoivat komentaa tuollaisia Leonidaksia, joiden hipiä ei ehkä olisi kestänyt suoraan esimerkiksi Spartan filosofien nimissä annettuja käskyjä. Samalla suoraan kuninkaalle annettu määräys olisi saattanut oraakkelien itsensä väärään, koska jos se että he itse olisivat jotain sotaa ehdottaneet tulisi ilmi, niin joku olisi voinut silloin tajuta, että kuningas oli pelkkä sätkyukko, joka sopi tietenkin likaisen töiden tekijäksi, ja kun hän työnsä oli tehnyt, niin silloin tuota miestä ei enää kaivattu missään.

Ja jos sota sitten oli tappiollinen, niin tietenkin kuninkaan piti tämä toiminta ottaa omiin nimiinsä, mikä tarkoittaa sitä, että tietenkään hän ei ollut uhrannut tarpeeksi Zeukselle tai sitten kuninkaan omissa toimissa oli vikaa, ja ainahan kansalle voitiin kertoa, että jumalat käänsivät kuninkaalle selkänsä, koska hän oli jotenkin toiminut elämässään väärin. Tuota tekniikkaa käytettiin silloin, kun hän kuoli. Eli kuten varmaan tiedätte, niin myrkky oli sellaisen kuninkaan loppu, joka aiheutti armeijoineen ongelmia valtiolle. Tämä tarkoittaa sitä, että armeija joka hävisi taistelun muuttui ongelmaksi, ja tuolloin tietenkin käytiin väittämään, että hän lähti sotaan omin päin. Todellisuudessa monet muinaisen Kreikan todellisista johtajista käyttivät valtaa peitellysti, ja jos kuningas eli sotilasjohtaja ei ollut varuillaan, niin hänet saatettiin murhata, tai koko hänen armeijansa pettää,ja keiton mukana tuli sitten tyräkkiä, jotta falangille ei tarvinnut maksaa mitään.

Tuo valta oli kauppiaiden sekä muiden rahamiesten käsissä, koska he maksoivat sepille sekä kouluttajille palkkiota, jotta he varustaisivat falangit tehokkailla miekoilla sekä keihäillä, ja myös kuninkaallisia tarinankertojia piti palkita, jotta he jaksoivat kirjoittaa tarinoita sankaripojasta, joka vähintään pelasti valtionsa erilaisten merihirviöiden sekä persialaisten käsistä, ja joka kuului vähintään suuren Zeuksen valittuun sukuun. Eli kun mietitään antiikin politiikkaa, niin toki nuo falangimiehet olivat mukavia takuumiehiä erilaisissa sopimuksissa, mutta muuten heitä ei sitten enää kaivattu takaisin kotiin, koska noita verisiä aseita sekä vaatteita ei kukaan halunnut enää nähdä kaduilla. Ja kuten me tiedämme, niin paras sankari on kuollut sankari, koska hän ei sitten enää koskaan tulisi vaatimaan mitään eikä kertomaan tarinaansa kenellekään. Kun mietitään sitä, että kun kreikkalaiset sitten aikoinaan uhrasivat jumalille, niin todellisuudessa he maksoivat noille miehille ja naisille palveluksista, mitä he kuninkaille tekivät.


Toki Apollon pappien palvelukset eli haavojen sitomiset eivät olleet mitään pieniä asioita, mutta jos esimerkiksi kansalle haluttiin kertoa, että kuningas oli jumalten valitsema johtaja, niin silloin tarvittiin Zeusta tai oikeastaan tarinan kertojia, jotka sitten kertoilivat kansalle ja kuninkaalle satuja siitä, kuinka hänen syntyessään kokkia laskeutui sekä syntymätalon että esimerkiksi Zeuksen temppelin katolle, ja tietenkin hänen mahtavuuttaan muutenkin koristeltiin, eli nuo tarinankertojat kertoivat, kuinka temppelien verhot repeytyivät kun majesteetti kiljaisi ensimmäisen kerran. Samoin he kertoivat tarinoita siitä kuinka salamat löivät taivaalla kun hän sanoi ensimmäisen ymmärrettävän sanansa. Oraakkelien tehtävä oli tuossa tapauksessa tukea hallitsijana, ja kertoa tuollaisia tarinoita sekä hänelle itselleen että myös kansalle. Näin sitten taattiin se, että jumalat eli käytännössä papit eli nykykielellä virkakunta pysyi tyytyväisenä, ja sitten he jaksoivat keksiä uusia asioita, joilla tuollaisia innokkaita falangipäälliköitä komennettiin.

charelesfort.blogspot.fi

Huonosti käyttäytyvät tiedemiehet sekä filosofit vievät valtiota ja koko maailmaa eteenpäin muokkaamalla ihmisten asenteita toisiaan kohtaan

Nykyään puhutaan paljon tieteen suhteesta yhteiskuntaan, mikä tarkoittaa erittäin ikävää seikkaa mikä kohdistuu tieteen tekijöiden käskyttämiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että on olemassa kaksi tapaa tehdä tiedettä, eli tiede joka palvelee ei tieteellisiä laitoksia sekä valtiota ja rahoituslaitoksia että liike-elämää koetaan paljon paremmin tai helpommin rahoitusta saavana tai sitä ansaitsevana kokonaisuutena kuin puhdas tiede, jonka tekeminen vaatii aikaa sekä vaivaa enemmän kuin muiden tuotosten työstäminen konkreettiseksi tuotteeksi. Ja tietenkin tuollainen asia ei ole mitenkään "hyvän näköistä" , kun sitä verrataan esimerkiksi siihen, kun joku tekee televisiossa laivaa, ja laivan tekeminen on erittäin helppoa perustella ihmisille sillä, että siitä valtio saa sitten verotuloja.

Perustutkimus on aikaa vievää toimintaa, joka kysyy tietenkin yhteiskunnalta kärsivällisyyttä, ja tekijältään uskomatonta jaksamista, että hän jaksaa viedä työnsä loppuun. Kun puhutaan esimerkiksi 10. tai 9. planeetan etsimisestä riippuen siitä pidetäänkö Plutoa ollenkaan planeettana, niin silloin teleskoopin pitää haroa taivasta todella pitkään, eli vaikka käytettävissä olisi maailman suurimmat optiset välineet, niin silloin tietenkin pitää joka kohta taivaasta kuvata erittäin suurella tarkkuudella ja pitkällä valotusajalla, mikä sitten tietenkin vie jopa vuosia tuon teleskoopin havaintoajasta.

Kuten kaikki tähtitiedettä tuntevat ihmiset tietävät, niin tuo kuvaus tapahtuu valottamalla valo-optista kennoa jopa tuntien ajan, jotta avaruuden yksityiskohtia saataisiin esiin, ja tuon planeetan pintalämpötila olisi vain muutamia asteita absoluuttisen nollapisteen yläpuolella, joten tuon teleskoopin pitäisi pystyä erottamaan kyseinen kappale taivaan pimeydestä. Ja syy miksi esimerkiksi Pluto on lämpimämpi kuin absoluuttinen nollapiste johtuu Kharonin aiheuttamista vuorovesivoimista. Tuollaisen kosmisen jääkaapin etsintää ei varmasti voida perustella esimerkiksi taloudellisilla tekijöillä, ja myöskään tuollainen astronominen tutkimus ei ole mitenkään mediaseksikästä.

Mutta kuitenkin tuo planeetta on ehkä olemassa, joten sitä etsitään "koska se on siellä jossain". Kun puhutaan siitä toisesta tavasta tehdä tiedettä, niin silloin voidaan tätä tapaa kuvailla siten, että kyseessä on tutkimus, jonka lopputulos on ennalta määrätty. Kun mietitään sitä, mitä tiede oikeastaan on, niin se on yllättävää mutta jotain sellaista mitä ei voida eikä saisi määräillä. Tiede luo näet mallit siitä, mitä ehkä tulevaisuudessa voimme toteuttaa omissa laboratorioissamme ja laboratoriosta on melko lyhyt matka kohti teollista valmistusta. Mutta kun puhutaan tieteen rahoituksesta sekä sen suhteesta valtioon, niin olemme tulleet siihen pisteeseen, että sanotaan tieteen harjoittajien "käyttäytyvän huonosti". Eli puhutaan siitä, että tieteen harjoittajat eivät kunnioita esivaltaa tarpeeksi, ja että meissä jotka olemme yliopistossa on jonkinlainen "herraviha" tai ikuinen "teinikapina", koska emme ikään kuin kumarra hallitusta tai eduskuntaa, kuten emme kumartaneet keisaria tai paavia. Me jotka olemme tieteen kanssa tekemisissä päivittäin tai ainakaan minä itse en usko että ihminen tarvitsee jatkuvaa käskyttämistä ylhäältä päin. Kerran joku henkilö kysyi minulta, että miksi meillä kaikilla pitää aina olla joku komentelija tai käskijä? Ja kuka tuollainen käskijä sitten oikeasti olisi, eli tiede on vapautta ajatella sekä käyttäytyä huonosti myös niitä kohtaan, jotka pitävät itseään muita parempina. Se että kapinoimme sanallisesti auktoriteetteja vastaan ei tarkoita sitä, että rikkoisimme mitenkään lakeja, jotka ovat osa yhteiskunnallista järjestystä.

Eli kukaan ei varmaan mene sitten heittelemään poliisia kivillä, se on rikollista. Sanallinen kapinointi tarkoittaa sitä, että olemme halukkaita herättämään ajatuksia ihmisten mielissä, ja vaikka tutkimuksia hiukan vähätellään, niin aina on sodan syttyessä tai uhatessa pyrittävä löytämään syy tuohon operaatioon, vaikka tästä asiasta ei ehkä Hollywoodissa kovin paljoa välitetä, kun tehdään Independence day-tyyppisiä elokuvia, jossa kaikki asiat ratkeavat asein, ja kuuluisa näyttelijä tai hänen esittämänsä presidentti työntää tiedemiehen sivuun sanomalla "siellä kuolee ihmisiä". Tuollainen on totalistaristin vastaus kaikkeen, ja tuolloin pitäisi kyllä kysyä, että miksi hän ei mitään muuta kuin Hornetteja kuitenkaan käytä. Eli kun puhutaan tuon filmin antamasta stereotypiasta, missä toiminnan mies työntää teoreetikon sivuun, niin siinä samalla esitetään malli, mitä totalitaristi esittää ihmisille. Hän käyttää erittäin yksinkertaista argumentaatiota, ja tarjoaa ihmisille yksinkertaista ratkaisumallia, missä ei kysytä että miksi marssilaiset hyökkäävät?

Tuo malli tietenkin on suoraan vietävissä oikeaan maailmaan, missä ei koskaan esitetä kysymystä siitä, että miksi toinen maa hyökkää naapuriaan vastaan? Mitä se tuosta naapuristaan sitten oikeastaan haluaa, ja tuo voi auttaa kohdentamaan puolustusta niin, että hyökkääjä ei voi toteuttaa täysin suunnitelmiaan. Ei ole kuitenkaan mitenkään huonoa käytöstä vertailla esimerkiksi elokuvien antamaa kuvaa siihen, mitä oikeassa elämässä pitäisi tehdä, kun joku uhkaa toista valtiota sotilaallisella toimenpiteellä, joka voi olla esimerkiksi ylilento tai suora hyökkäys naapurin aluetta vastaan. Eli vaikka elokuva on fiktiota, niin sen malli voi olla aivan toimiva kokonaisuus. Ja kun joku alkaa esimerkiksi kertoa edessä olevista suursotaharjoituksista, niin ei ole mitenkään huonoa käytöstä kysyä, että onko näihin harjoituksiin sitten joku syy? Ja kun puhutaan tieteestä ja filosofiasta, niin mielestäni tieteen tekijöiden tulee olla hiukan huonosti käyttäytyviä henkilöitä, kun keskustellaan esimerkiksi siitä, miten valtio tulee tiedettä ohjaamaan.

pseudotiedetta.blogspot.fi