 |
| Hennalan vankileiri 1918 (https://yle.fi/uutiset/3-8775599) |
Viha punaisia naissotilaita kohtaan oli jostain syystä hyvin yleistä varsinkin valkoisten parissa, ja kun keskustellaan esimerkiksi rotuhygieniasta, niin tietenkin sillä oli oma vaikutuksensa tähän toimintaan. Kuitenkin kun keskustellaan näiden naisten kohtalosta, niin silloin pidettiin ongelmallisena sitä, että valkoiset sotilaat olisivat alkaneet lähennellä noita punaisia naisia, jotka olisivat sen ajan käsityksen mukaan päässeet levittämään propagandaa valkoisten joukkoon.
Tuon takia punaisia naisia kutsuttiin esimerkiksi "susinartuiksi", ja esimerkiksi housut saattoivat merkitä sitä, että nainen laitettiin seinää vasten ja ammuttiin. Samoin valkoisten joukkojen sekaan laskettiin huhuja, joiden mukaan nuo naiset olisivat olleet säälimättömiä murhaajia, ja leikanneen esimerkiksi vangiksi joutuneilta valkoisilta sukuelimiä irti. Heidän myös väitettiin levittävän tahallaan sukupuolitautia sekä tappaneen lapsia, jotta valkoiset saataisiin vihaamaan heitä. Ja tuo vihan levittäminen johti sitten siihen, että naiset joutuivat usein vihateloitusten kohteeksi.
Tietenkin tuolloin maamme sisällissodassa tapahtui asioita, jotka eivät varmaan ketään imarrelleet, ja tietenkin oli voittajan edun mukaista se, että kaikki valkoiset olisi eristetty punaisista. Se mikä pätee valkoisiin pätee tietenkin myös punaisiin, ja varsinkin molemmilla puolilla olleiden “lentävien” joukossa oli miehiä, jotka eivät laukaustakaan rintamalla ampuneet, vaan lähinnä teloittivat vankeja.
Se miksi naiset katsottiin erittäin ongelmalliseksi johtui siitä, että jos joku olisi alkanut sitten seurustella noiden ihmisten kanssa, niin silloin olisi “puhtaan valkoinen” käsitys tuosta sodasta saattanut tärveltyä. Silloin tietenkin pidettiin asiallisena sellaista seikkaa, että valkoisten ja punaisten välille ei saanut tulla yhteiskuntarauhaa, jotta tietyistä asioista ei olisi puhuttu julkisesti.
Eli tuota sotaa tietenkin aina traumatisoitiin, ja sen takia myös presidentti Kekkosen roolia teloituksissa suurennettiin kaikin tavoin. Se mitä Kekkonen oikeastaan teki saattaa liittyä enemmän ruumiiden hautaamiseen, ja tuolloin Suojeluskuntien “Keskus” halusi myös kerätä noiden vainajien henkilöllisyyspapereita sekä muita asiakirjoja, jotta vastustajien “napamiehet” saadaan kiinni.
Kun mietitään sitä miten tämä toiminta liittyy pahamaineisten “Kalmin miesten” toimintaan, niin heidän harjoittamansa järjestelmällinen väkivalta johtuu ilmeisesti siitä, että sillä haluttiin sulkea muutamia suita. Tuolloin vuonna 1917 ja -18 oli tilanne sellainen, että myös meidän maassamme sotaan liittyi ihmisiä, joiden motiivit olivat hieman kyseenalaisia. Ja noiden kyseenalaisten motiivien joukossa oli myös puhtaasti ryöstö-aikeissa liikkuvia henkilöitä, jotka saattoivat kantaa mukanaan molempia nauhoja.
“Punaista terroria” eli lähinnä talon omistajiin kohdistuvaa väkivaltaa käytettiin tekosyynä sille, että suuri joukko punaisia suljettiin sodan jälkeen vankileireille, joissa olot olivat hirvittäviä. Osaa noista “punaisen terrorin” aikaan tapahtuneista murhista epäillään kuitenkin tehdyn anastusmielessä. Eli noiden ampumisten takana olisi ollut lähinnä ryöstö-motivaatio, ja tietenkin tuollaiset asiat olivat sellaisia, joista ei sopinut puhua.
Kun puhutaan siitä, kuinka esimerkiksi punaisia kulttuurivaikuttajia kohdeltiin, niin silloin tietenkin mieleen tulee tapaus, missä kirjailija Ilmari Kianto ammuttiin ennen kun hänet olisi teloitettu Suomenlinnassa. Noilla kulttuurivaikuttajiin kohdennetuilla teloituksilla haluttiin tuhota “punainen sielu”, kuten tämä asia voidaan ilmaista. Samasta syystä Saksan esikunta määräsi 1940-luvulla niin sanotut “Einsatzgruppen” toimintaryhmät ampumaan säälittä valloitettujen alueiden väestöä, ja pääasiallinen kohde tälle toiminnalle olivat musikantit sekä akateemisesti koulutetut.
Näissä toimintaryhmissä tietenkin komentajilla oli tohtorin pätevyys, mutta miehistöllä ei ollut mitään varsinaista siviiliammattia. Tuolloin voidaan puhua siitä, että kyseessä oli lähinnä hyväksikäyttö, missä koulutetut esimiehet syyttivät noita ammuttuja esimerkiksi propagandan levittämisestä, ja sitten alaiset tekivät mitä SS-komentajat määräsivät. Miksi tässä vertaan Kalmia sekä “Einsatzgruppen-ryhmää”, niin se johtuu siitä, että molemmilla oli samanlainen maine.
Eli heidän tehtävänsä oli tuhota vastustajan “sielu”, kuten asia tuolloin ilmaistiin. Valittu toimintamalli on muuten “Esisatzkommandoilla” sama, kuin Kalmin ryhmällä, eli ammuttavat tuotiin jostain talosta pihalle, ja sitten kun heidät komennettiin riviin, niin pyövelit avasivat tulen. Kun tuota Kalmin ryhmää sekä sen toimintaa mietitään tarkemmin, niin silloin tietenkin voidaan kysyä, että antoiko nuo tappokäskyt Kalm itse, vai tekikö sen joku muu?
Kalm itse oli luontaislääkinnän asiantuntija, ja kun ajatellaan tilannetta, missä joku olisi saanut tuossa komppaniassa lautaselleen vaikkapa sieniä, niin hän olisi varmaan tuolloin miettinyt, että olisiko siinä sitten ollut vaikkapa Valkokärpässieniä, joten tällainen asia teki Kalmista pelätyn. Jos hän olisi myrkyttänyt ruuan, niin silloin olisivat kaikki kuolleet, joten sen takia häntä ei uskallettu vastustaa.
Ja tässä muuten huomataan sellainen asia, että esimerkiksi Himmler vihasi ylioppilaita sekä koulutettuja ihmisiä, vaikka itse ylioppilas olikin. Nämä henkilöt olivat nimittäin vaikeasti hallittavia. Tarinan mukaan Kalmin komppania oli ikään kuin syntipukiksi valittu, ja heidät määrättiin ampumaan nimenomaan punaisia naisia, koska sitten myöhemmin heitä olisi syytetty näytöksen vuosi järjestetyissä oikeudenkäynneissä siviilien surmaamisesta ilman syytä.
