Kuka tarvitsee keskiluokkaa? Pieni kirjoitus vaaleista sekä äänestys-matematiikasta sekä demokratian suhteesta autoritariaan.

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html

Demokratia on loistava juttu, jos kaikki ovat samaa mieltä kanssani

"Edelleen elossa"
(Pieter Claesz)
(1597-1661)
(Kuva 1)

Eli (Olisiko Marxin “Pääoma” vain yksi kirja ilman lukijoita, jos ranskan armeija ei olisi ampunut kommuniardeja vuonna 1871?)

Kimmo Huosionmaa

Otsikko tekstin yläpuolella kertoo varmaan kaiken olennaisen siitä, millainen asia demokratia oikeastaan on. Se kertoo siitä, kuinka esimerkiksi osa ihmisistä haluaa ehdoin tahdoin esiintyä mielipiteen muokkaajina, mutta kuitenkin heillä on vaikeuksia ottaa toisen mielipiteitä huomioon. Demokratia on nimittäin siitä kaksipiippuinen asia, että sen turvin voidaan tietenkin myös ihmisten oikeusturvaa polkea erittäin tehokkaasti. Kun ajatellaan aseen käyttöä ihmisiä vastaan, niin tietenkin aseet ovat hyvä pelote, mutta kuitenkin asia, minkä kaikki muistavat esimerkiksi kommunismista ovat ne ihmiset, jotka Ranskan armeija ampui erään hautausmaan muuria vasten vuonna 1871. Ilman tuota tapausta ei “Pääoma” olisi ehkä muuta kuin kirja muiden joukossa.


Ja vaikka esimerkiksi joku “kuljeskelija” olisi maininnut kommunismin, niin mitään suurta aatetta siitä ei olisi tullut, ilman tuota häpeällistä tapausta. Kun ihmiset ammutaan mielipiteidensä takia tai heidä lähetetään laitoksiin, niin heidän teksteistään tulee kuolemattomia. Jos tätä asiaa ajatellaan esimerkiksi Suomen kannalta, niin olisiko esimerkiksi “Seitsemän veljestä” kansamme kansalliskirjojemme joukossa, jos sen kirjoittanut alunperin Stenvall nimeä kantanut, mutta sen suomalaiseksi Aleksis Kiveksi muuttanut mies ei olisi joutunut laitokseen mielialansa takia? Ja hänen kuolemansa sitten nosti tämän kirjan maineeseen. Itse olen vähän sitä mieltä, että tuo mies saattoi saada sairaalassa syfilis bakteereita sisältävän pistoksen, jotta hänestä tulisi hullu.


Mutta oli asia miten hyvänsä, niin kuitenkin mielisairaus teki tuosta miehestä ja hänen kirjastaan tunnetun kautta koko maailman, ja vielä nykyäänkin tuo kirja luetaan koulussa, vaikka sen julkaisusta on yli 130 vuotta. Ja sanotaan sitten sekin vielä, että ilman Aleksis Kiveä ei olisi suomenkielistä kirjallisuutta. Itse en usko että tuo mies, joka kuoli 38-vuotiaana eli aivan liian nuorena edes kuvitteli koskaan, että hänen mukaansa olisi nimetty katuja sekä eräs liputuspäivä olisi omistettu hänelle. Eli on siinä sitten mies saanut aikaan paljon, mutta joskus sitten mietin, että mitä hän olisi voinut tehdä, jos olisi elänyt hiukan pidempään. Ja millainen suomalainen kirjallisuus olisi, jos tuo mies olisi saanut vielä vähän aikaa kehittyä sekä kirjoittaa mietteitään, sekä runojaan maamme kansalle.


On hyvä että ihmisten mielipidettä kaikista asioista kuullaan, mutta kun keskustellaan siitä, että esimerkiksi tuomioistuimia alistetaan parlamentaariseen komentoon, niin silloin puhutaan asiasta, joka ehkä on erittäin kaksijakoinen. Toisaalta on erittäin hyvä asia, että myös tavallisia ihmisiä kuullaan siitä, millaisia tuomioita he haluavat. Mutta samalla sitten mennään sille linjalle, että mitä jos tuomioistuinta aletaan käyttää hyväksi poliittisessa toiminnassa. Eli jos katsotaan sitä, mitä pahaa tällainen päätös voisi saada aikaan, niin silloin tietenkin mieleen tulee tilanne, missä parlamentti ikään kuin kaappaa vallan valtiossa.


Tuolloin voisi keinona poliittisen opposition kukistamiseen olla sellainen keino, että jokaista kirjoitusta, joka ei näitä parlamentaarikkoja miellytä seuraa kunnianloukkaussyyte, jossa vaaditaan kovia korvauksia. Ja sitten tietenkin se vaikuttaa välittömästi siihen, mitä noista parlamentaarista valtaa käyttävistä ihmisistä  sitten halutaan kirjoittaa. Demokratia tietenkin vaatisi sitä, että myös tuomarit olisivat vastuussa hallitukselle sekä parlamentille, mutta mitä pitäisitte tilanteesta, että tuomari erotetaan aina, jos hänen antamansa päätös ei ole sopusoinnussa hallituksen jäsenten mielipiteen kanssa?


Kun puhutaan siitä että esimerkiksi pääministeri Esko Aho ilmoitti haluavansa erottaa kaikki virkamiehet suuren laman aikana, niin silloin kyllä voidaan kysyä, että olisiko tuo päätös voitu panna toimeen? Kun ajatellaan tilannetta että esimerkiksi juuri tuomarit sekä syyttäjät laitetaan pois viroistaan, niin silloin mennään kohti tilannetta, missä nimenomaan poliisin sekä hallituksen toimintaa ei valvo kukaan. Tietenkin silloin varmaan olisi käynyt niin, että esimerkiksi hallituksen ministerit olisivat voineet hyötyä tällaisesta ajattelusta, ja ehkä myöskään Juhantaloa ei sitten olisi syytetty oikeudessa, jos sellaiset oikuttelevat virkamiehet saadaan pois paikoiltaan.


Demokratia on melkoinen asia, ja tietenkin on upeaa, jos kaikki olisivat kanssani samaa mieltä kaikista asioista. Kuitenkin on ihmisiä, joilla on erilaisia näkemyksiä myös tästä kirjoituksesta. Itse olen joskus huomannut, että osassa asioista tiettyjä instansseja käytetään puhtaasti oman edun ajamiseen. Tällä tarkoitan esimerkiksi koulujen oppilaskuntia, joissa aina välillä on tilanne se, että ne eivät juurikaan puutu kiusaamiseen eivätkä saata koulukiusaamista myöskään opettajien tietoon. Tai oikeastaan tieto kyllä kulkee opettajalle, mutta sitten ei mitään koskaan tapahdu.


Tällaisessa tapauksessa on tietenkin edessä asia, jossa usein yksinäinen oppilas on kohdannut tilanteen, missä vastassa on ryhmä muita oppilaita. Ja tuolloin tietenkin on helpompi lähteä purkamaan tilannetta niin, että enemmistö saa jatkaa toimintaansa, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Eli tällaisessa asiassa vedotaan enemmistön tahtoon, mutta kuitenkin enemmistö toimii tuolloin moraalisesti väärin sekä lain vastaisesti, koska esimerkiksi pahoinpitely on rikos aivan kuten kunnianloukkaus.


Näistä asioista tekee sellainen havainto ihmeellisen, että toisaalta toisissa tapauksissa esimerkiksi oppilaskunnalle halutaan oikeus erottaa oppilastoveri koulusta, jos hän häiritsee muita. Tuolloin mennään hiukan liian pitkälle, koska kouluissa pitää olla säännöt sille, kuinka siellä ollaan. Eikä mikään mielivaltainen erottaminen kyllä saa mikään koulun linja olla. Kuitenkin aina välillä on tullut mieleeni sellainen asia, että voisiko joku oikeasti ostaa toisen erottamisen koulusta esimerkiksi tarjoamalla kaljakorin niille, jotka eivät itseä miellytä.


Tällä viitataan jonkin aikaa sitten esitettyyn  voimakkaaseen argumentointiin korkeakoulujen maksullisuuden puolesta. Ja tuolloin tuli sitten eteen sellainen ikävä mielipide, että kaikille saisi antaa potkut, “joilla ei ole kykyä tai edellytyksiä käydä koulua”. Ja tuolloin oli vähän sellainen tunne, että tiettyjä opiskelijoita sekä opettajia alettiin savustaa pois oppilaitoksista, joissa heillä oli opetus- tai opiskeluoikeus. Eli ainoat mielipiteet, joita hyväksyttiin tai näkyi mediassa olivat maksullisuutta puolustavia, ja tuolloin tuotiin tietenkin esiin sellainen asia, että jos vaikka lukukausi maksaisi 30 000 euroa, niin silloin opiskelijat saisivat sellaista parempaa sekä yksilöllisempää opetusta.


Tuolloin varmaan oli tarkoitus se, että jokaisella kurssilla olisi vain yksi tai kaksi opiskelijaa, joille sitten olisi annettu yksityistä opetusta. Tässä tapauksessa tietenkin oli kaikkein paras tapa ikään kuin yllyttää toisia kiusaamaan opiskelijoita ulos koulusta. Muistan silloin erään radio-ohjelman, missä kerrottiin kuinka “teekkareita valmistuu liikaa”. Kun itse ajattelen, mitä tuollaiset puheet tarkoittavat, niin silloin yleensä mieleen tulee se, että olisiko tarkoitus kiusata opiskelijoita ulos koulusta? Kun itse muistelen sen ajan lehtijuttuja, niin silloin tietenkin oli sellainen näkemys, että kaikki yliopistot sekä korkeakoulut alkavat välittömästi periä noita maksuja. Ja miksi kukaan muuta olisi edes voinut ajatella, kun maamme mielipide on jo valmiiksi muutettu sellaiseksi, että kaikki opiskelu on turhaa, jos ei satu olemaan esimerkiksi vuorineuvos.


Jokainen meistä varmaan joskus haluaa olle mielipiteen muuttaja. Mutta se että ihminen haluaa uudistaa jotain, niin silloin tietenkin pitää oppia kestämään kolhuja. Aina välillä eteen tulee sellainen tilanne, missä ihmiset kohtaavat tilanteen, missä heillä on erilaiset näkemyserot muiden ihmisten kanssa. Ja silloin ei auta hyökätä tuollaista ihmistä vastaan väkivallalla. Syy miksi esimerkiksi lehtimiehet sekä poliittiset aktivistit ovat kautta aikojen esiintyneet lehtikirjoitusten muodossa, johtuu siitä, että nuo miehet ja naiset saattoivat joutua hakatuiksi omien aatteidensa sekä mielipiteidensä takia.


Tällainen tapaus oli aikoinaan Emilio Zola, joka kirjoitti artikkelin “J’accuse” eli “Minä syytän”, jossa syytettiin Ranskan hallitusta sekä asevoimia siitä, että se lähetti syyttömän kapteeni Dreyfusin Pirunsaarelle. Kun tuo juttu aikoinaan tuotiin ihmisten eteen, niin sen kirjoittaminen varmaan oli hyvin suurta rohkeutta vaatinut asia. Nimittäin tuolloin tilanne Ranskassa oli se, että maa eli hyvin isänmaallista aikaa.


Ja Zola olisi voitu hakata tai jopa tappaa. Kun noita kirjoituksia ajatellaan, niin silloin varmaan kaikki tietävät, että osa niistä poliittisista tai sen luonteisista kirjoitelmista maksoi tekijänsä hengen. Mutta kun ajatellaan sitä, mitä sana oikeastaan tarkoittaa, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että “sanaa ette voi tappaa, vaikka niiden tekijän surmaattekin”. Nuo kirjoitukset ovat asia, josta monet ihmiset muistetaan, vaikka he päättivät päivänsä jossain kaukaisen haudan ääressä. Kirjoitettu sana on tietenkin sellainen asia, mitä varmaan joku väittää aina valheeksi, mutta kuitenkin kun nuo sanat olivat lehdissä, niin oli aivan sama, ammutaanko niiden kirjoittaja vai ei.


Sanat näkyvät kaikille, ja vaikka niiden takana oli joku “herra tai rouva kaikkitietävä”, niin silti niiden voima säilyi, vaikka niiden kirjoittaja sidottiin kuinka teloituspaaluun. Kun valtion edustajat halusivat osoittaa kovuutta Pariisin kommuunin puolustajien edessä, ja ampuivat heidät seinää vasten, tekivät he noista uhreista samalla sankareita, joista tuli tulevien hirmuhallintojen esimerkkejä. Tässä sitten tietenkin esiin tulee sellainen asia, että nuo ihmiset, jotka antoivat henkensä tuolloin Pariisissa eivät itse ehkä olisi halunneet halunneet tuota “proletariaatin diktatuuria”, jonka piti olla vain välivaihe.


He olivat tuolloin kärsijöitä tai ainakin suuri osa noista ihmisistä oli sellaisia, että heillä oli aihetta protestoida. Mutta sitten joku käytti asetta, ja siitä seurasi sitten tilanne, missä armeija kukisti tuon ryhmän. Kuitenkin voidaan kysyä, että käyttikö asetta joku “Suréten” agentti vai kommuniardien sekaan soluttautunut tavallinen rikollinen, joka halusi aiheuttaa sekasortoa ja paeta sen turvin. Tuo sitten laukaisi tilanteen siten, että aseenkäyttö oikeutti asevoimia käyttämään kovaa väkivaltaa, sekä tietenkin surmaamaan kaikki kommuniardeiksi epäilemänsä ihmiset.


Se oliko tuo tapaus vuodelta 1871 oikeastaan niin selkeästi sellainen, että kommuniardit olisivat olleet syyttömiä on tietenkin sosialistien oma näkemys. Tietenkin tuossa tapauksessa kuoli noin 9000 hallituksen sotilasta, ja se sitten aiheutti sen, että 30 000 pidätetystä vain 7000 pääsi vankilaan. Muut ammuttiin sotilaiden toimesta erään hautausmaan muurilla. Mutta kuten kaikki varmaan tietävät, niin kommuniardien mukana varmasti ammuttiin myös syyttömiä aikuisia sekä lapsia.


Ja kun ajatellaan Marxin asennetta kommuniardin johtoa kohtaan, niin silloin tällöin mietin, että olisiko hän vain halunnut provosoida Ranskan sisäistä hajaannusta moittimalla kommuniardia hellistä otteista. Nuo kirjoitukset missä hän ikään kuin provosoi väkivaltaan voidaan tulkita sellaisiksi, että hän halusi vain aiheuttaa kapinoita Ranskassa, ja tuo väite sitten saisi tukea siitä, että Marx oli Saksan kansalainen, ja hänen isänmaansa oli sodassa Ranskaa vastaan.


Mutta nuo väkivaltaa puolustavat kirjoitukset sitten tekivät hänen luomastaan aatteesta pelätyn sekä vihatun. Ja hänen käsityksensä mukaan työväenluokan diktatuuri oli sellainen, mikä olisi ainoa tapa siirtää päätösvalta työläisille. Mutta kun tätä asiaa ajatellaan jälkeenpäin, niin itse olen joskus miettinyt, että olisiko Marxia olemassa ilman kommuniardia, ja heidän antamaansa uhria? Jos tuolloin ei Ranskan armeija olisi käyttänyt voimaa, niin ehkä “Pääoma” olisi vain yksi kirja muiden joukossa.

Lähteet:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Marx

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pariisin_kommuuni

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksis_Kivi

Kuva 1:

https://www.pinterest.fr/pin/27584616446389359/

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

http://kirjabloggaus.blogspot.fi/p/demokratia-on-loistava-juttu-jos-kaikki.html

Milloin demokratia ei oikeastaan toimi? ( Vast. Silloin kun joku on demokraatin kanssa eri mieltä)

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/p/milloin-demokratia-ei-oikeastaan-toimi.html

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/p/milloin-demokratia-ei-oikeastaan-toimi.html

Kuka rikkoi Laura Huhtasaaren ikkunat?

Kuva MTV3.fi

Kimmo Huosionma

Taas on maamme poliitikkoa vastaan isketty, ja tekijä vaikuttaa olevan hukassa. Samoin motiivista ei ole tietoa, ja poliitikko on tietenkin presidentinvaalien ehdokas Laura Huhtasaari, ja tässä sitten tulee mieleen sellainen asia, että mitä jos vaikka teon takana olisivat Huhtasaaren kannattajat, jotka ehkä sitten ovat ajattelemattomuuttaan ajatelleet että tuollainen teko lisää ehdokkaan suosiota. Tai sitten teko voi olla maahanmuuttajien tekemä, sitä en tässä vaiheessa kuitenkaan voi suoraan sulkea pois, ja tästä sitten voin siirtyä sellaiseen asiaan kuin maahanmuuton vastustamiseen.


Maassamme on nimittäin muitakin kuin vain valtaväestöön kuuluvia ihmisiä, joiden mielestä ei täällä kuitenkaan ole sijaa muille “sieltä kaukaa” tuleville ihmisille, kun nämä vievät suosiota siltä omalta Kebab- tai Pizza-paikalta. Joissakin tapauksissa nimittäin pizzerioita tai kebab paikkoja vastaan tehtyjen polttopullo-iskujen takana ovat olleet toiset maahanmuuttajat, joiden tarkoitus on ollut raivata kilpailijoita pois heidän omalta pizza-alan yritykseltään.


Tällaiset ihmiset ovat saattaneet tulla maahamme alunperin pakolaisina, ja ehkä heitä sitten on jopa aiheellista auttaa. Eli he ovat olleet avun tarpeessa muuttaessaan maahamme, mutta täällä sitten on ammatti muuttunut esimerkiksi koronkiskojaksi tai pahimmillaan huumekauppiaaksi sekä orjatyön teettäjäksi. Tuollaiset ihmiset ovat sellaisia ihmisiä, joita esitellään Al Pacinon kuolemattomassa väkivalta-elokuvien klassikossa nimeltään “Scarface” eli “Arpinaama”, missä ihminen eli Al Pacinon esittämä  huumekauppias Tony Montana  tulee muka  ihan aiheesta pakoon toiseen maahan, mutta ryhtyy siellä sitten tekemään kovia rikoksia.


Kun puhutaan tällaisista ihmisistä, jotka tulevat maahamme pakolaisina, niin silloin pitää muistaa sellainen asia, että esimerkiksi Syyriassa on varmaan myös esimerkiksi kiduttamiseen sekä muuhun väkivaltaan syyllistyneitä ihmisiä, joilla on alakanut sitten maa polttaa jalkojen alla, ja sitten kun tuollainen ihminen ehkä pääsee pakoon Suomeen esittämällä pakolaista, niin silloin tietenkin hänen etujensa mukaista on sitten sulkea maamme rajat kaikilta muilta maahan saapuvilta sen takia, että nämä voisivat tunnistaa tällaisen “Tony Montanan”, mistä saattaa tulla tällaiselle ihmiselle hiukan vaikeuksia. Ja muistakaa että Syyriassa on muitakin rikollisia kuin vain niitä Isis-terroristeja. Noiden ihmisten joukossa, jotka pyrkivät Eurooppaan on ilmeisesti myös henkilöitä, jotka ovat painaneet lasten päitä veden alle, kun he ovat yrittäneet tulla veneillä esimerkiksi Kreikkaan, ja sitten on teeskennelty surevia.


Näille matkoille on saatettu myös pakolla värvätä ihmisiä. mikä tarkoittaa sitä, että ihmisille on tarjottu kyytiä jossain kontissa, ja sitten onkin matka käynyt kohti Eurooppaa.  Eli sielläkin on ihmisiä, jotka myyvät huumeita sekä aseita ihan tavallisille rikollisille. Joten varmaan tällaisen ihmisen kohdalla voidaan sitten kuitenkin hylätä se turvapaikkahakemus, koska silloin ei tietenkään nämä pakolaisen määritelmät täyty. Toisin sanoen Sota saa ihmisessä esiin sen kaikkein julmimman puolen, mikä voidaan edes kuvitella löytyvän ihmismielen syövereistä.

https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/poliisi-laura-huhtasaaren-kodin-ikkunat-rikottiin-kepilla-tai-oksalla-tekija-ja-motiivi-yha-haussa/6715466

https://pimeakronikka.blogspot.fi

Mitä kaikkea voikaan ehdokas luvata vaalien aikana? (Onko demokratia vain uhkakuvien maalailua?)

Onko kuvan lampaalla oikeutus uhata susia aseella? Ja
onko demokratia vain uhkakuvien luomista, jolla
perustellaan sotatoimia ympäri maailmaa?

Kuten olemme huomanneet, niin tietenkin toisen ihmisen toiminnan arvosteleminen on paljon helpompaa kuin noudattaa niitä sääntöjä, joita itse on ollut laatimassa. Tietenkin myös supervallan presidentti haluaa joskus pitää vähän lomaa, ja onhan esimerkiksi USA:n kaltaisen maan johtaminen hyvin vaikeaa, kun siellä on niin paljon ihmisiä, joilla on täysin erilaiset intressit jokaisen asian suhteen, mitä tuon maan johtajan odotetaan tekevän.


Mikäli joku vaalikampanjan yhteydessä sanoo jotain, niin silloin hän tietenkin on vapaa tekemään sekä sanomaan mitä hän haluaa, ja monesti onkin sitten vaalien jälkeen tullut eteen sellainen tilanne, missä esimerkiksi perustuslaki asettaa esteen tuon henkilön toiminnalle, vaikka hän olisi sitten voittanut vaalit. Kun puhutaan lomien pitämisestä presidentinvaalien aikana, niin silloin ihminen ei vielä ole tuossa virassa kiinni, joten silloin tietenkin on helppo puhua asioista, mitä ihminen haluaa niistä puhua. Mutta kun ihminen on päässyt presidentiksi, niin hän on aina niin sanotusti "oma pomonsa". Eli kukaan ei tuossa virassa olevalle sitten tule kertomaan, mitä hän oli sattunut ennen vaaleja lupaamaan.


Eikä kukaan vaalikampanjan yhteydessä kerro toiselle, että joku hänen lupaamansa asia sattuu kuulumaan jonkun muun vallanpitäjän valtapiiriin, mikä sitten tietenkin pakottaa jotkut presidentit perumaan puheitaan, mutta niin toimitaan nykypäivän politiikassa. Ihmistä ei koskaan neuvota noissa vallan käyttöä koskevissa kysymyksissä, ja sitten eteen tulee sellaisia tilanteita, missä ihminen sitten selittää tekevänsä asioita, mitä hän ei ainakaan perustuslaillisesti kykene tekemään. Ja se sitten on yleensä ihmisiltä täysin unohtunut.


Vaikka presidenttiä pidetään yleisesti valtion johtajana, niin silloin kun jotain sisäpolitiikkaan kuuluvaa päätöstä tehdään, viedään tällaiset asiat läpi lainsäädännöllisin metodein. Eli ainakaan länsimaisissa vakiintuneissa demokratioissa ei ole tapana käyttää panssarivaunuja eikä pakkokeinoja siihen, että joku henkilö haluaa muuttaa maassaan vallitsevia lakeja. Vaikka tietenkin osalla presidenteistä on valtaoikeuksiin kirjattu oikeus hajottaa eduskunta, niin yleensä tällaiseen toimenpiteeseen ei kovin helposti olla koskaan ryhdytty.  Demokratialle diktaattorit ovat kuin susia, jotka voivat syödä lampaan, mutta kun mietitään lampaan oikeutta puolustautua aseellisesti, niin voidaan kysyä, että tietäisikö aseistettu lammas olevansa vaarallinen? Eli onko yläkuvan lampaalla oikeus uhkailla susia aseella, vaikka nämä eivät sitä sillä hetkellä suoranaisesti pelottelisikaan, ja aseen lammas tietenkin on hankkinut pystyäkseen puolustautumaan sutta vastaan.


Kuitenkin se että presidentillä on tällainen oikeus on kuitenkin aina herättänyt keskustelua siitä, että kuinka valtion etu pitää oikeastaan määritellä? Mikä on se etu, joka oikeuttaa yksittäisen ihmisen erottamaan lakia säätävän elimen, on kysymys johon on yleensä ollut hieman vaikeaa löytää vastaus. Jos puhutaan korruptoituneesta hallinnosta, niin tietenkin on olemassa muitakin keinoja kuin vain ajaa panssarivaunulla sisään parlamentin ovesta ja pidättää kansanedustuslaitos.


Eli laillisia keinoja ovat tietenkin oikeudenkäynnit sekä asialliset tutkimukset, joita seuraa sitten se, mitä laki säätää mistäkin teosta, mutta tietenkin jos oikeastaan halutaan puhua korruptiosta, niin silloin tietenkin pitää syytteet osoittaa oikeiksi. Valtion johtaminen on hyvin vaikeaa eikä aina ole olemassa sellaista tietä, mikä miellyttäisi yhtään ketään. On olemassa tilanteita, missä meidän on pakko valita sellaisten asioiden välillä, joista kumpikin on jollain tavalla huono tai moraaliton.


Mutta kun pohditaan sitä, millaisia valtioiden johtajia on maailmanhistoria nähnyt, niin silloin tietenkin tullaan siihen ikuiseen tulokseen, että maailman pahimmat diktaattorit Adolf Hitler ja Josif Stalin pääsivät valtaan demokraattisten vaalien ansiosta. Eli mikään kovin mairitteleva historia myöskään suurilla demokraateilla ei ole, ja tietenkin demokratian historiaa värittävät kaiken maailman Sokrateille sekä muille filosofeille annetut tuomiot, joiden takia tietenkin myös demokratiaa sekä varsinkin sen kääntöpuolta populismia voidaan kritisoida.


Populismi on siis sellainen asia, missä valtion johtajiksi pyrkivät lupaavat kansalle leipää ja sirkushuveja, ja sitten he vain ryhtyvät säätämään lakeja, joiden mukaan mitään uusia vaaleja ei koskaan tarvitse sitten pitää, eikä kansan tarvitse päätään vaivata sillä, mitä heidän herransa sattuvat päättämään. Valtion kansalaisten velvollisuus on vain totella voimassa olevia lakeja, ja oikeastaan kenenkään ei koskaan pitäisi sitten myöskään kritisoida valtion johtoa, joka on tietenkin aina paremmin perillä siitä, mikä on kansalle hyväksi kuin kansa itse.


Ja tietenkin media on loistava työkalu ihmisten mielipiteiden muokkaamiseksi. Mediassa voidaan esittää yksipuolisesti vain sellaisia kantoja asioihin, missä korostetaan jonkun päätöksen tai päätöksentekomallin hyviä tai huonoja puolia. Ja silloin tietenkin unohdetaan sellainen asia, että kaikissa malleissa mitä ihminen tekee on sekä hyviä että huonoja puolia. Eli mikään päätös ei tuo ihmisille eikä kansalle pelkästään hyvää, vaan joskus kaikkien hyvin marjojen sekaan kuuluu myös kirpeitä marjoja. Sama tietenkin koskee myös kaikkia muitakin asioita maailmassa. Ja joidenkin ihmisten mielestä demokratia on muuttunut pelkäksi uhkakuvien maalaamiseksi, jolla puolustellaan kaiken maailman sotilasoperaatioita pitkin maailmaa.


Toisaalta kun kansa sitten tekee valintoja, niin silloin tällöin kyllä mieleeni tulee sellainen kysymys, että tietääkö kansa sitten oikeasti sen, mitä mikäkin päätös tuo tullessaan? Eli kuinka moni sitten oli viitsinyt edes lukaista esimerkiksi sitä kirjaa, missä aikoinaan kerrottiin ihmisille, mitä EU:hun liittyminen oikeastaan merkitsee kun maamme aikoinaan liittyi tuohon yhteisöön? Ja käytettiinkö tuota kirjasta muuhun kuin takan sytykkeenä, on kysymys mihin ei kai kukaan ole koskaan löytänyt vastausta.


Mutta tietenkin voidaan sanoa niin, että todellinen lain säätäminen on hyvin vaikea prosessi, jossa ei aivan maalaisjärjellä selvitä, koska lakiteksti on sellaista, että sen kirjoittaminen vaatii hyvin suurta tarkkuutta, jotta laista ei tule sellaista, että siinä olisi paljon porsaanreikiä. Ja missään nimessä ei myöskään lakikirja koskaan yksin jaa tuomioita, vaan tietenkin tuomarin pitää tuomio perustella muille tuomareille. Samoin hänen pitää aina muistaa se, että tuomion tulee palvella myös valtion etua kokonaisvaltaisesti. Luettu tuomio ei saa koskaan tehdä lain rikkojista sankareita, vaan sen pitää toimia niin, että esimerkiksi totaalikieltäytyjästä ei tule mitään oikeusjärjestelmän luomia marttyyreita.


Eli tietenkin valtion pitää aina varautua sotaan, mutta tietenkin tästäkin asiasta että onko kaikkien maamme kansalaisten käytävä armeija voidaan keskustella hyvin pitkään. Ja mitään oikeita mielipiteitä tuskin koskaan edes voidaan olettaa löytyvän, koska aina löytyy joku ihminen jonka kanssa kukaan ei varmasti halua palvella. Eli tällä tarkoitan erilaisia palkkamurhaajia sekä muita höyrypäitä, joiden mieleen tulee tehdä aseilla asioita, mitkä eivät ole laissa oikein. Eli pitäisikö sitten erilaiset ääriliikkeiden edustajat sekä muut vastaavat henkilöt  vapauttaa asevelvollisuudesta, jos he uhkailevat muita, on kysymys joka varmasti aiheuttaa keskusteluja kaikkialla? Ja riittääkö esimerkiksi kaverin lausunto jyrkistä mielipiteistä tuohon vapauttamiseen?

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/obamaa-lomailusta-kritisoinut-trump-pitanyt-edeltaansa-enemman-vapaita-viimeisin-loma-alkoi-golffaten/6526108

https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/

Kuninkaallisen shakkilaudan tarkoitus oli taata hänen valtansa, sekä peittää ikävät käskyt, joita hän oli antanut joillekin alaisilleen

Kuten huomaatte, niin tämä Paciuksen patsas Helsingissä muistuttaa hiukan shakkipelin lähettinappulaa. Kuninkaallisessa vallankäytössä "lähetti" on kuningasta lähellä oleva upseeri, ja kauimpana hänestä on "torni", mikä tarkoittaa sitä, että tuolla upseerilla on enemmän valtaa kuin hänen lähellään olevilla upseereilla. "Lähetti" itseasiassa vain kuljettaa kuninkaan viestejä, ja torni laittaa ne toimeen. Tornin tunnus on linnantornia muistuttava kuvio patsaan alustassa. "Hevonen" taas on "kuninkaallisessa shakkipelissa" harjoittelevan upseerin tunnus.

Termit "kevyt" ja "raskas" upseeri merkitsevät sitä, kuinka laajat hänen valtuutensa ovat. Yleensä kuningas piti lähinnä olevat upseerinsa heikkoina, ja siksi hän käytti “hevosia” eli harjoittelevia upseereita viestin vientiin lähetille. Pääkaupungissa olevan kapinan taas kuningas itse tuli kukistamaan, tai jos siellä sitten asui joku “torni”, niin tietenkin tieto kuninkaan tahdosta annettiin käskyketjun kautta, jotta kuningas ei joutuisi vaaraan, ja menettäisi suosiotaan kansan parissa. Sen takia käskyt poliittisten vastustajien pidätyksistä annettiin salassa, että ihmiset eivät saisi tietää syytä pidätykseen. Poliittiset vastustajat olivat henkilöitä, joita kuningas pelkäsi, ja jos he olisivat paljastaneet tietonsa ihmisille, niin maassa olisi syntynyt kapinoita, ja hänelle itselleen ikävää tietoa olisi päässyt vuotamaan julkisuuteen. Eikä kuninkaan toki sopinut määrätä myöskään kapinoita kukistettavaksi koska se olisi pilannut hänen nimensä kansan silmissä, joten se työ teetettiin aina jollain ulkomaisilla palkkasotureilla.

Näet kaikki kuninkaan upseerien virat olivat riippuvaisia kuninkaan suopeudesta, ja jos sitten majesteetti, joksi hallitsevaa monarkia kutsuttiin sattui kuolemaan, niin hänen upseerinsa saatettiin surmata. Tuolloin upseerille tehtiin ehdotus, että jos hän vaihtaa nimensä sekä luovuttaa sinettinsä, niin silloin tuon miehen henki saatettiin säästää. Ja tuohon ehdotukseen kuului se, että hänen oli vaihdettava nimensä ja koskaan ei hän saanut entistä virkaansa mainita.  

Jos henkilö suostui tuohon sopimukseen tuo surmaaminen oli symbolista, eli esimerkiksi joku marsalkka ilmoitettiin kuolleeksi, ja hänen kuvansa tuhottiin, jotta kruunun  salaisuudet eivät selviäisi mihinkään. Ja tietenkin hänen oli ymmärrettävä, että tuon sopimuksen rikkominen oli rikos kuningasta kohtaan. Tuolloin marsalkan oli vaihdettava nimensä ja asuttava kaukana pääkaupungista, jos mieli henkensä pitää. Ja tuolloin hän ei koskaan saanut ilmaista muille olevansa tuo entinen marsalkka, koska silloin kuninkaan käsky oli selvä. hänet oli tuossa tapauksessa pidätettävä sekä toimitettava kuninkaallisen tyrmään. Tämän jälkeen majesteetti päätti, mikä oli sopiva rangaistus tuosta teosta. Tieto siitä miten valtaa käytetään tietenkin pelasti kuningasvallan aikaan kuninkaan hengen, ja jatkuvat juonittelut olivat sitten syynä siihen, että olemme siirtyneet kansanvaltaiseen demokratiaan.  

Kansanvaltaisen sen maan poliitikko voi erota virastaan, eikä hänen tarvitse pelätä salamurhaajia. Demokraattisessa maassa ei poliitikon murhaamisesta ole kenellekään mitään hyötyä, koska hänen toimivaltansa ovat joka tapauksessa hyvin rajalliset. Rajallinen valta tietenkin on myös perustuslaillisilla monarkeilla, joiden valta on lähinnä symbolinen valtion edustaminen muissa kuin virallisia sopimuksia käsittelevissä tilaisuuksissa. Kuten perustuslaillinen monarkki ei usein tee oikeastaan muuta, kuin edusta maataan esimerkiksi valtiopäämiesten hautajaisissa, ja varmasti kukaan ei oikeasti heitä pidä muuna kuin tavallisina julkkiksina, joiden tekemiset täyttävät erilaisten lehtien palstoja.

Tätä taustaa vasten voidaan ajatella sitä, että esimerkiksi kuninkaallisten saamat uhkailut tekevät vain hallaa uhkaven kirjeiden tai suullisten uhkausten tekijöille itselleen. Eikä myöskään yhdenkään poliitikon uhkailu ole kovin kannattavaa työtä. Jos uhkauksia esitetään, niin silloin tietenkin poliisi na varmasti katsoo vakaviksi ja sitten tuon henkilön kotona käydään hakemassa aseet pois. Eikä myöskään uhkailu muutenkaan ole mitään kovin järkevää toimintaa, koska jos joku sitten haluaa käyttää tilaisuutta hyväkseen, ja ampua tuon poliitikon jostain muusta syystä, niin sitten tuloksena on varmasti tilanne, missä uhkailija joutuu vastaamaan toiminnastaan poliisiasemalla. Eli tässä sitten taas toistan itseäni, ja kehotan kaikkia olemaan lähettämättä mitään “sydänpostia” yhtään kenellekään, koska se sitten varmasti kostautuu jossain muodossa.

Kun taas mietitään demokraattisen valtion päämiesten murhia, niin vaikkapa Kennedyn veljesten murhista ei mitään hyvää ole seurannut ainakaan “Anti-Castro”-liikkeelle tai palestiinan asialle. Tällä jälkimmäisellä viitataan presidentti Kennedyn veljen Robert Kennedyn murhaan kesken vaalikampanjan vuonna 1968. Demokraattisessa maassa tietenkin puolueet päättävät asioista, ja niiden kautta voi jokainen maamme henkilö sitten hakea itselleen suosiota myös laillisin keinoin. Hän voi mennä mihin tahansa poliittiseen liikkeeseen jäseneksi, ja sitä kautta hän voi puheita pitämällä tuoda omia ajatuksiaan ja arvojaan esille tuossa liikkeessä, ja sitä kautta hakea itselleen kannatusta, millä hän pääsee sitten hakeutumaan eduskuntaan sekä kunnanvaltuustoon.

Mutta tuolloin on hyvä varoa esimerkiksi katuparlamentteja, koska niissä olevat ihmiset eivät välttämättä edes saa vaikkapa ikänsä puolesta äänestää. Ja samalla tietenkin täytyy tuntea oman vaalipiirin rajat, jotta ei mene lupauksia naapurin piiriin jakamaan. Vai mitä pitäisitte tilanteesta, missä vaalien ehdokas lupaisi teollisuustaajamassa lisäystä maataloustukiin, vaikka koko vaalipiirissä ei ole peltoa ollenkaan. Siinä voisi olla hymy herkässä, jos maatalousasiat olisivat pääosassa tuon henkilön vaalikampanjassa, jota käydään Helsingin vaalipiirissä. Sen takia kannattaa aina muistaa se, että kaikki jotka ottavat käteen vaaliesitteen eivät edes asu tuon ehdokkaan vaalipiirissä, ja vain uurnalla annettu ääni ratkaisee vaalien tuloksen.

Energiaratkaisu on asia, mikä liittyy kaikkeen muuhun toimintaan yhteiskunnassa sekä valtioiden välisissä suhteissa

Puhdas ja saasteeton energia on tietenkin asia, joka aina silloin tällöin nousee puheeksi, ja nyt on aika ryhtyä pohtimaan myös tätä asiaa, koska meidän länsimaisten toimijoiden on ymmärrettävä se, että islamilaisen fundamentalismin nousu tietenkin asettaa uusia haasteita maailman energian tuotantoa ajatellen. Tämän takia meidän länsimaisten toimijoiden on arvioitava maidemme suhdetta esimerkiksi öljyyn sekä maakaasun, joista tietenkin on tullut islamilaisen maailman tärkein vientituote, emmekä voi Krimin kriisin jälkeen myöskään pitää mahdottomana sitä, että esimerkiksi EU:ta tai sen yksittäisiä jäsenmaita tai niiden politiikkaa alettaisiin painostaa öljynviejän mieleiseksi sillä, että öljytuotteiden vientiä aletaan häiritä.

Toisin sanoen vaikka Venäjä on teoriassa lännen liittolainen terrorismin vastaisessa taistelussa, niin kuitenkin sillä on kaikessa omat intressissä mukana. Uusiutuvat energianlähteet tekevät valtiosta omavaraisen nimenomaan energian eli perusvoiman tuottamisen kannalta, mikä tietenkin vähentää sen riippuvuutta muiden maiden tuottamasta energiasta. Se että energiantuotanto ulkoistetaan toiseen maahan, ei tarkoita sitä, että energiaa ei tuottaisi kukaan ollenkaan, vaan että tuotanto tapahtuu toisen valtion alueella. Ja jos näiden kahden valtion välillä tulee kiistoja, niin silloin voi tulla eteen tilanne, missä noille laitoksille tulee yllättävä huollon tarve, jolloin tietenkään sähköä ei toimiteta tuohon maahan.

Kuten olemme huomanneet, niin öljyllä sekä kaasulla on helppoa kiristää muita valtioita tekemään myönnytyksiä öljynviejä maille. Vaikka OPEC-maat eivät ole sotilaallisesti kovin voimakkaita, niin niiden taloudellinen voima on valtavan suuri. Samoin ne hallitsevat suurta osaa maailman öljystä, jonka toimituksia säätelemällä ne voivat vaikuttaa maailman talouteen. Vaikka nuo arabimaat eivät ole julkisesti hyväksyneet terrorismia, niin kuitenkin islamilaisia terroristeja pidetään noissa maissa “uskonveljinä”, mikä vaikeuttaa viranomaisten toimintaa. Kyseisissä maissa viranomaistyötä vaikeuttaa se, että ylipäätään niiden poliisivoimiin ei  luoteta, ja muutenkin epädemokraattinen lainsäädäntö ja mielivaltainen tuomioistuinkäytäntö aiheuttaa sen, että ihmiset eivät luota viranomaisiin ollenkaan. Tuo islamin politisointi on ongelmallista sikäli, että noissa maissa esimerkiksi valtion johdon sekä kansan välillä on valtava ero esimerkiksi elintasossa sekä koulutuksessa.

OPEC:in kyky hallita maailmantaloutta perustuu sen kykyyn hallita öljyn sekä kaasun toimituksia, ja tuolla tavoin järjestön jäsenmaat voivat esimerkiksi hankkia länsimaisten toimijoiden high-tech teollisuutta haltuunsa. Tai sitten se voisi aiheuttaa ongelmia esimerkiksi horjuttamalla pörssikursseja säätelämällä öljytuotteiden toimittamista. Ja  se voi vaikuttaa haitallisesti yhteiskuntaan. Eli kuten on sanottu, niin me emme saa koskaan unohtaa historiassa opittua. On olemassa ihmisiä joiden mielestä Eurooppa pitää ympäröidä muurilla, mutta tuo saattaa kääntyä meitä itseämme vastaan. Jos toimimme kuin keisari Hadrianus aikoinaan toimi, niin silloin tuo Euroopan muuri voi aiheuttaa sen, että islamistit vain siirtyvät silloin arabiaan vahvistamaan rivejään. Tuo muuri ei ratkaisisi mitään ongelmia vaan siirtää niitä muualle.

Tuolloin Arabia muuttuisi vain Euroopan vihollisten turvapaikaksi, ja tuo sitten saattaisi räjähtää myöhemmin meidän omille silmillemme, joten meidän pitää edesauttaa noiden maiden demokratisointia, mikä tekee ääriryhmiin liittymisestä vähemmän houkuttelevaa. Kun keskustellaan siitä, mikä rooli euroopalla on tulevaisuuden politiikassa, niin tietenkin voidaan ajatella sitä, että EU jotenkin hajoaa, mutta toisaalta maanosamme ongelmana on se, että meidän valtiomme ovat melko pieniä, joten me tarvitsemme joka tapauksessa yhteistyötä esimerkiksi juuri rajavalvontaa ajatellen, sekä sellaista tilannetta silmällä pitäen, missä suuri joukko pakolaisia pyrkii nimenomaan eteläiseen eurooppaan.

Tuolloin eivät Kreikan tai muiden maiden kansalliset voimavarat riitä noiden ihmisvirtojen hallitsemiseen, ja siksi muiden maiden on autettava tuon Välimeren alueen valvonnan kanssa, tai sitten kohtaamme sellaisia ongelmia, mitä ei koskaan ennen ole kukaan edes ajatellut. Tuossa tapauksessa sitten voi käydä niin, että nuo Välimeren reunavaltiot alkavat lähettää pakolaisia johonkin muihin EU-maihin ilman neuvottelua koko asiasta. Kun taas ajatellaan sitä, miksi meidän pitäisi muuttaa riippuvuuttamme öljystä ja arvioida uudestaan sitä, mille pohjalle rakennamme tulevaisuuden energiaratkaisuja johtuu siitä, että ostamalla öljyä arabiasta pidämme ikään kuin noita hallituksia pystyssä.

Tuemme välillisesti islamilaista vallankumousta, joka saa innoituksensa siitä, että noissa maailman luonnonvaroiltaan rikkaimmissa maissa on maailman suurin elintasokuilu, joka varmasti saa aikaan vihaa ja katkeruutta maan vauraimpia ihmisiä kohtaan. Tuon lisäksi meidän tulee muistaa historiasta sellainen seikka, että OPEC varmasti pystyy estämään öljyn sekä kaasun toimitukset länteen, kuten se teki aikoinaan Jom Kippurin sodan aikaan. Jos taas jättäydymme Venäjän öljyn ja kaasun varaan, niin silloin voi käydä niin, että Putin tai hänen seuraajansa sitten ottavat käyttöön tuon toimitusten rajoittamisen, jotta Venäjä saa sitten lisää pontta omiin vaatimuksiin esimerkiksi asevoimiensa kauttakulkua koskevia sopimuksia laadittaessa, eli jos sille ei olla mukavia. niin silloin tietenkin saattavat kaasuhanat mennä kiinni.

Tämän lisäksi pitää muistaa se, että EU on valtava markkina-alue, kun ajatellaan esimerkiksi juuri maakaasun toimituksia. Kuten monesti olen todennut, niin maailma on mutkikas paikka elää, ja kaikki ratkaisut liittyvät kaikkeen muuhun toimintaan. Kuitenkin nyt on hyvä hetki puhua esimerkiksi siitä, että voisimmeko sitten esimerkiksi siirtää ainakin osan energiantuotannosta vedyn varaan, vaikka esimerkiksi soista vapautuva metaani on tietenkin myös hyvin voimakas kasvihuonekaasu.

Kuitenkin esimerkiksi ilmastonmuutoksen estäminen on sikäli hyvin tärkeää, että jos huomattavia maa-alueita jää veden alle, niin seurauksena on uusia kansainvaelluksia. Samoin jos ikirouta Siperiassa sekä Alaskassa ja eteläisellä pallonpuoliskolla alkaa sulaa, niin silloin saattaa esimerkiksi ruttobakteereja tai muita taudinaiheuttajia vapautua maahan, kun aikoinaan routaan haudatut ruumiit alkavat sulaa.

marxjatalous.blogspot.fi

Median puolueettomuus sekä toimiva ja demokraattinen lainsäädäntö ovat yhteiskunnallisen toimintamme kulmakiviä, ja puolueeton media takaa sen, että kaikki ihmiset saavat äänensä kuuluviin

Moniarvoinen sekä kaikkia osapuolia kuunteleva journalismi on ollut aina sellainen asia, mikä kuuluut tietenkin perinteisesti maamme kulttuuriin, mutta kun ollaan sitten tultu siihen pisteeseen, että media ei enää sitten palvelekaan kaikkien ihmisten päämääriä, niin eteen on tullut sananvapauden rajoittamiseen tähtäävää toimintaa, joka on selvästi päämäärä- sekä tarkoitushakuista haukkumista, missä nimenomaan julkisuuden henkilöihin kohdennetaan aivan ala-arvoista kielenkäyttöä, joka tarkoitus on ikään kuin vain saada ihmiset pelkäämään sitä, että he kirjoittaisivat jotain tiettyjä henkilöitä vastaan. Tuo alatyylinen journalismi on sellaista, että toimittajia arvostellaan aivan toisten asioiden kuin heidän työnsä pohjalta, ja esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät potkut ovat olleet sellainen asia, mitä on tiettyjen henkilöiden mielestä syytä puolustella. Samalla tavoin aikoinaan arvioitiin esimerkiksi J. Edgar Hooverin työtä FBI:n päällikkönä.

Eli monissa FBI:ä (Federal Bureau of Investigation) käsittelevissä kirjoissa nostetaan esiin Hooverin väitetty suhde hänen varamieheensä Clyde Tolsoniin, mikä ei mitenkään liity hänen toimintaansa FBI:n päällikkönä. Kuitenkin Hooverista ai muutenkaan mitään hyvää muka ole löytynyt, kun hän sitten aikoinaan puhdistui USA:n mafiasta, niin jostain syystä hänen työtään liittovaltiossa ei olla arvioitu kuin tiettyjen salakuuntelujuttujen eli lähinnä COINTELPRO- ohjelman kannalta, missä kuuntelua kohdennettiin liittovaltion sekä rotuerottelua kannattavien tai harjoittavien osavaltioiden tuomareihin, joiden epäiltiin antavan puolueellisia neuvoja Ku Klux Klanille.

Tuo kuuntelu kohdentui siis puhelinkoppeihin, joita epäoltiin hyödynnettävän huume tai asekaupassa, ja sitten tehtiin päätös siitä, että yleisen puhelimen  eli puhelinkioskien kuunteluun ei tarvinnut kysyä lupaa. Kuitenkin noissa nauhoissa oli keskusteluja, jotka käsittivät asianajajien sekä tuomareiden välistä keskustelua, mikä koski meneillään olevia kansalaisoikeuskanteita, missä poliisien epäiltiin pahoinpitelevän todistajia, ja tuomareiden sitten vapauttavan heitä, koska todisteita ei haluttu kuunnella tai katsella.

Mutta kun puhutaan sananvapaudesta, niin se sama asia koskee myös toimittajia, jotka tekevät usein hyvin tärkeää työtä paljastaessaan valtion väärinkäytöksiä. Syy miksi tuo trollaaminen kohdentuu nimenomaan julkisuuden henkilöihin, johtuu siitä, että tuolloin kyseisellä toiminnalla on paljon suurempi vaikutus, kuin sillä että trollaaminen kohdentuisi ”naapurin perttiin”, koska jos uhkaaminen kohdentuu vaikka tunnettuun poliitikkoon, tehdään siitä paljon helpommin juttu internetiin tai paperilehteen, ja tuolloin trollaaja saa esiin haluamansa varoittavan esimerkin, jotta muut sitten osaisivat häntä pelätä, ja tietenkin kansanedustajat sekä poppitähdet ovat varsin hyviä kohteita trollaamiselle, koska heihin kohdentuvalla uhkaamisella on suurempi vaikutus kuin siihen, että tavallisia ihmisiä lähdetään uhkailemaan, ja kansanedustajia voidaan tuolloin painostaa säätämään sananvapautta rajoittavia lakeja.

Samoin tunnettujen toisinajattelijoiden nimissä voidaan lähettää uhkauksia esimerkiksi venäjän presidentille, jotta venäjän viranomaiset sitten ryhtyisivät toimiin tuota ehkä hyvinkin kiusallista toimijaa vastaan.  Ja tietenkin myös KGB:llä on ollut suomalaisia ilmiantajia, jotka ovat ehkä ilmiantaneet toisinajattelijoita neuvostoaikaan, ja tuollainen toiminta on saattanut viedä jonkun taiteilijan sitten vuosiksi vankilaan. Tuo on tietenkin hiukan kiusallista joillekin suomalaisille, jotka ovat ehkä houkutelleet ystäviään ansaan, koska ”heidän oli pakko” viedä heidän antamansa kirjoitukset KGB:n paikalliseen päämajaan, jotta tuo ”toveri” sitten saadaan vietyä asianmukaiseen kuntoutukseen Siperian metsätyömaille. Ja toki tuollainen loistava valtiota tukeva  toiminta sai aikaan sen, että tuo henkilö palkittiin vodkalla sekä savukkeilla,

Kun puhutaan Yleisradiosta sekä muista valtiollisista mediakanavista, niin mielestäni sen alistaminen poliittiseen kontrolliin on hiukan kyseenalaista, koska se sitten saattaa aiheuttaa sen, että joku poliittinen päättäjä käyttää asemaansa estääkseen häntä koskevan kiusallisen tiedon pääsemisen julkisuuteen. Eli tuolloin kyseessä on erittäin ikävä sensuurin muoto, josta ei olla paljoa puhuttu. Tuolloin mediatalon johtoasema antaa mahdollisuuden tehdä puolueellisia juttuja, joissa poliittisia kilpakumppaneita panetellaan tehokkaasti esittämällä esimerkiksi väitteitä siitä, että nämä ovat jotenkin toimineet valtion etua sekä hyvää mediatapaa vastaan.

Moniarvoisen median toiminta on sellaista, että jokaista osapuolta kuunnellaan sekä yhdessä että erikseen, ja uutisoinnissa noudatetaan sellaista kielenkäyttöä, että se on lapsille sopivaa kuunneltavaa, eikä pidä sisällään mitään ihmeellisiä uhkauksia tai vihjailuita kirjoittajien muuhun toimintaan. Eli uutisen ideana ei ole sellainen toiminta, että siihen vedetään kaikki kirjoitelman kohteen ennen tekemät asiat sekä teot, vaan uutisen tarkoitus on pohtia juuri sitä asiaa, mitä otsikossa sanotaan.

Samoin mediassa käytävän keskustelun ei ole tarkoitus antaa siellä toimiville ihmisille julkaisualustaa esimerkiksi tappokäskyille tai muulle yllytykselle laittomaan toimintaan. Eikä myöskään ole tarkoitus tehdä ohjelmia, missä välitetään esimerkiksi jengeistä kriittiseen sävyyn kirjoittaneiden henkilöiden yhteystietoja tai ajoneuvojen rekisteritunnuksia, joiden avulla sitten saadaan aikaan sellainen ilmiö, että tuon henkilön auto syttyykin sitten palamaan. Eli tuon takia pitää jonkinlaista sensuuria kuitenkin olla, jotta kaiken maailman mustapilottiset sekä kommandopipoa ja maihinnousukenkiä käyttävät henget eivät sitten pääse irti, kun joku katsoo noita ohjelmia, missä kriittisesti keskustellaan esimerkiksi maahanmuuttopolitiikasta sekä ihmisten työn vastaanottovelvollisuudesta ja hänen velvollisuuksistaan valtiota sekä työnantajia kohtaan ja muusta hyvin näkyvästä toiminnasta, mitä näemme eri ostoskeskuksissa sekä muissa julkisissa tiloissa joka päivä.


espoonmetsa.blogspot.fi

Persialaissodista Peloponnessolaissotiin eli kirjoitelma siitä kuinka Sparta ja Ateena kokivat toisensa ideologisina vihollisina

Kuvituskuvaa

Persialaissotiin sekä sen jatkona olleiden Peloponnessolaissotiin johtaneiden asioiden takana oli siis tilanne, mikä syntyi, kun Persian joukot hyökkäsivät Kreikkaan. Ratkaiseva käänne tapahtui Salamiin meritaistelussa, missä Ateenan laivasto pysäytti Persian armeijan maihinnousuyrityksen. Tuo sota alkoi ensin niin, että sen jälkeen kun kreikkalaiset olivat saaneet Persilaisista helpohkon voiton Marathonissa, niin sitten Kreikka tai oikeammin Spartalaiset hävisivät kuuluisan taistelun Thermopylain solassa 480 eKr.

Tuossa solassa Spartan kuningas Leonidas johti kuuluisia 300 miestään viivyttääkseen persialaisia, jotta muut kreikkalaiset saisivat ryhmitettyä omat falanginsa.  Tuo Leonidaksen tappio johtui siitä, että eräs petturi oli sitten johtanut  persialaiset hänen linjansa taakse, mikä johti spartalaisten tuhoon. Kuitenkin tuolloin tuota tappiota käytettiin hyväksi persialaisten  propagandassa, eli vaikka kreikkalaiset voittivat Marathonin taistelun aikaisemmin 490 eKr. , ja heiltä meni siellä vain 192 miestä

Spartan kuninkaalla  Leonidaksella oli sitten ihan oikeus ajatella, että hänen huippukoulutetut ammattisotilaat olisivat selvinneet noista persialaisista ihan yksin, mutta kuten tiedämme, niin hän miehineen menehtyi tuossa taktisesti melko hyvässä paikassa, eikä heistä kukaan jäänyt henkiin kertomaan mitä siellä oli tapahtunut. Tuo tappio oli sitten sellainen, että se varmasti herätti joissakin ihmisissä epäilyksiä, ja Sparta oli silloin tietenkin maasodankäynnin taidossa Kreikan johtava valtio, ja tässä tilanteessa se sitten oli varmasti haluttu liittolainen. Kuitenkin Spartan mallia pelättiin, koska muut kreikan valtiot olivat sen huippukoulutetun armeijan edessä alakynnessä, ja koska Sparta oli oikeastaan neuvoston sekä kuninkaan hallitsema harvainvalta, niin se tietenkin teki tästä valtiosta Ateenan ideologisen vihollisen.

Kun noita valtioita verrataan keskenään, niin Spartassa on kuitenkin muutamia hyviäkin puolia, kuten se että siellä tuomioita luki ammattituomari, joka ainakin spartalaisten esittämässä versiossa olisi vapauttanut Sokrateen, joka sai Ateenassa kuolemantuomion puheidensa takia. Saattaa olla niin, että tuo filosofi olisi surmattu myös Spartassa, mutta kuitenkin tuosta ei voida koskaan olla varmoja. Spartalaisuutta ihannoidaan paljon, ja heidän "mustaa keittoaan" pidetään sotilaallisuuden vertauskuvana, ja spartalaiset tietenkin hakivat tuon keiton soppatykistä, jonka avulla neuvosto tietenkin heitä hallitsi. Eli kukaan sparalainen sotilas ei saanut osata valmistaa ruokaa, jotta heidät sitten voitiin surmata pärskäjuurella tai risiinin siemenillä, jota pantiin tuohon mustaan keittoon.

Ateenakaan ei ollut aivan niin demokraattinen kuin mitä se väitti olevansa, ja tuolloin äänioikeus oli vain täysi-ikäisillä syntyperäsillä ateenalaisilla miehillä. Ateenalaiseksi katsottiin siis vain henkilöt, joiden molemmat vanhemmat olivat ateenan kansalaisia, ja tuon kaupunkivaltion kansalaisia olivat vain hyvin harvat sen alueella asuvat henkilöt. Kuitenkin Ateena näytti paperilla paljon paremmalta kuin Sparta, jossa valta oli neuvostolla sekä kuninkaalla. Kun puhutaan Spartan erosta Ateenaan nähden, niin sen omaksuma malli oli kuitenkin melkein sama kuin Ateenan, paitsi että siellä ei sotapäällikköä valittu äänestämällä, kuten Ateenassa tehtiin. Ja kuten myöhemmin kävi selväksi, niin Ateena sortui Perikleen ja hänen poikansa jälkeen kansanhuudattajien valtakunnaksi. Kuten tiedämme niin Ateena oli tietenkin demokratia, mutta jostain syystä se käyttäytyi tyrannimaisesti omia valloittamiaan alueita kohtaan, ja se että Sparta hänvisi tuon kuuluisan Thermopylain taistelun, aiheutti sen, että Kreikasta tuli otollinen maaperä persialaisten propagandalle. Eli he saattoivat väittää että Ateenanlaiset olivat johtaneet nuo persian sotilaat Spartan linjojen taakse.

 Samoin he väittivät tietenkin, että syy sotaan oli se, että Ateena oli hyökännyt heidän kimppuunsa "ilman syytä". Ja kun tuota sotaa tarkastellaan hiukan lähemmin, niin se kyllä tuli Ateenalle melko hyvään aikaan, koska tuolloin Kreikka sai sitten ulkoisen vihollisen, joka varmasti sai aikaan sen, että Spartan miehet pysyivät työn touhussa, ja ilmeisesti joitakin oikeudenkäyntejä oli tuolloin jäänyt sitten pitämättä, kun Persian kuningas sitten onnellisesti hyökkäsi tuohon maahan. Se kuka hyökkäsi oli silloin tietenkin aivan sama, ja Sparta etsi syyllisiä siihen, että heidän kuninkaansa sekä parhaat miehensä sitten olivat kuolleet Thermopylaissa. Samoin Ateena koki Spartan olevan sen demokratialle uhka, mikä johti voimakkaaseen vastakkainasetteluun noiden valtioiden välillä, vaikka toki kumpikaan ei ollut nykymallin mukaan mikään aito demokratia. Samoin vammaisten asema oli molemmissa valtioissa huono, ja lasten hylkääminen oli myös Ateenassa tuttu toimenpide.

Tämä valtioiden  välinen asetelma, missä toinen esitti olevansa demokratia, ja varsinkin Perikleen puheet siitä, kuinka Ateenassa kaikki olivat oikeutettuja kaikkiin virkoihin saivat spartan neuvoston pelkäämään sitä, että sen kansa alkaisi kapinoida. Ja tämä johti sitten Peloponnesolaissotaan, jotka ovat oikeastaan melko sekava joukko taisteluita, ja vaikka Spartan katsotaan tuo sota voittaneen, niin se ei ole niin varmaa. Kuitenkin voidaan sanoa, että tuo sota oli erittäin tuskallinen, koska esimerkiksi Perikleen poika vaihtoi jopa puolta tämän sodan aikana, jolloin Ateenan sekä Spartan liittoumat taistelivat Kreikan herruudesta

charelesfort.blogspot.fi

Filosofian olemuksesta sekä humanismista eli miksi Sokrateen täytyi kuolla?

Humanismi ei ole humaanien tieteiden synonyymi. eikä sosiologia eli sosiaalisten suhteiden tiede ole mitenkään erityisen miellyttävä tieteenala. Vaikka psykologiaa eli ihmismielen tutkimusta sekä käyttäytymispedagogiaa pidetään jotenkin pehmeänä tieteen alana, niin todellisuudessa kyseessä on lähinnä tieteenala, minkä avulla valitaan esimerkiksi poliisipäälliköitä sekä vankilanjohtajia. Sosiologien sekä psykologien tehtävänä on esimerkiksi vankeinhoidossa luoda sellaisia toimintaryhmiä, että nämä eivät pysty kapinoimaan. Myös puolustusvoimien sekä poliisin henkilökunta valitaan psykologisin perustein, eli heidän asenteensa rikosta kohtaan pitää olla erittäin kielteinen.

Kun puhutaan Platonin luolavertauksesta, niin siinä kerrotaan ihmisistä, jotka istuivat koko ikänsä luolassa, ja katsoivat varjoteatteria sen seinästä. näin ollen he näkivät vain vääristyneitä hahmoja ulkomaailmasta. Monet pitävät tuota vertausta pelkästään mielikuvituksen tuotteena, mutta voin kyllä sanoa, että tuo Platonin vertaus saattaa olla kuitenkin peräisin oikeasta elämästä. Jos puhutaan siitä, että ehkä tuo Platon on oikeastaan Sokrateen taiteilijanimi, niin silloin kyseinen luolavertaus saattaa olla kuvaus siitä, miten tuolloin henkipatot eli kaupungista karkoitetut henkilöt elivät. He saattoivat istua päivät luolassa, mistä muut eivät heitä löytäneet, ja käydä ulkona vain pimeän tullessa keräämässä  ruokaa. Tai sitten nämä luolassa elävät ihmiset olivat poliittisia vankeja, jotka saivat elää, jos eivät näyttäytyneet julkisesti.

Kun ajatellaan tuota aikaa muinaisessa Kreikassa, niin silloin ei tiedettä ja tutkimusta säädellyt mikään laki, ja tuon takia epäilen, että tuo Platonin luolavertaus saattaa olla kuitenkin osittain totta. Eli noita poliittisia vankeja, joita esimerkiksi Sokrates olisi ollut varmasti käytettiin työvoimana. Sokrates sai aikoinaan tuomionsa "ateenan demokratian pettämisestä", joten hän varmasti oli poliittinen rikollinen. Ja mikäli noilla poliittisilla rikollisilla oli lapsia, niin heitä ei varmasti myöskään päästetty Ateenan kaduille kertomaan Perikleen kaltaisten miesten salaisuuksia. Näet poliittinen rikollisuus on syntynyt siksi, että joku henkilö tai henkilöryhmä haluaa peitellä jotain. Joten täytyy aina miettiä sitä, miksi Sokrates sai aikoinaan tuon tuomion?

Ja miksi Ateenan johto sitten päätyi tuohon rangaistuksista kovimpaan, eli kuolemantuomioon? Kyseinen rikos olisi ollut Ateenan demokratian kiistäminen, ja siitä oli rangaistusasteikkona sakko tai pahimmillaan kuolemanrangaistus. Eli käytössä oli hyvin laaja asteikko, minkä tarkoitus oli tukea Ateenan demokratiaa, joten kysymys kuuluu niin, että ketä Sokrates sitten uhkasi? Kenen maine oli kyseessä, kun noin kamala tuomio piti antaa?  Oliko joku noista Ateenan suurista pojista, kuten ehkä Perikles sitten oikeastaan jättänyt taistelukentän kesken taistelun, tai ehkä tehnyt Peneloponnesolaissotien aikaan yhteistyötä Ateenan vihollisten kanssa, koska tuo tuomio Akropoliilla tuolloin kauan sitten oli erittäin kova.

Tuomion kovuus kertoo siitä, että Sokrateesta tehtiin varoittavaa esimerkkiä muille Ateenalaisille, jotta nämä ymmärtäisivät, että Perikleelle sekä Demokritoksille ja muille Ateenan johtajiksi itsensä nimittäneille henkilöille ei ryttyillä, eikä heitä saanut tietenkään arvostella eikä heidän motiiveitaan epäillä, joten kukapa muu kuin tuo pömppömahainen, avojaloin kulkeva säädytön filosofi, ainainen epäilijä olisi ollut parempi rooliin, minkä nuo ateenan johtajat olivat hänelle varanneet. Tuolle miehelle valittiin osa julmassa näytelmässä, missä kansalle opetettiin se, että Ateenan johtoa ei saanut koskaan kritisoida eikä heistä saanut levitellä mitään ikäviä juoruja.

Sokrates valittiin uhriksi, koska hän oli sen verran tunnettu, mutta samalla hiukan boheemi hahmo tuossa demokraattisessa kaupungissa. Eli kyseessä oli oikeastaan aikansa rock-tähti, jonka kertomuksia haluttiin kuunnella, joten hänen rankaisemisensa tietenkin oli monien ihmisten elämään vaikuttava suoritus, ja tuohon sitten varmasti kaikki muutkin yhtyivät, koska laki oli laki, ja sitä oli varmasti kaikkien toteltava. Samalla tuli täyttyneeksi kuolemantuomion syvin olemus, eli kun tunnettu toisinajattelija eli "räksyttäjä" saatiin surmattua, niin ihmisten mieliin saatettiin pelko siitä, mitä seurauksia tuollaisella rikoksella eli tässä tapauksessa ateenan johdon motiivien sekä yltäkylläisen elämäntavan kyseenalaistamisella voi olla.  Näin ollen ateenan valamiehet sitten päättivät näyttää kaikille, että kuka on Ateenan todellinen herra, jonka vaikuttimia ei kukaan saanut epäillä.

Koska he olivat tuon tuomion antaneet, niin toki silloin piti myrkkymalja täyttää, koska Ateenan suuren valamiehistön käskyvaltaa ei sopinut tietenkään kyseenalaistaa, koska se oli laitonta. Pitihän rahvaalle opettaa se, että heidän paikkansa oli pellolla raatamassa, kun ateenan eliitti hoiti kaupungin ajatelupuolen, eli kiisteli siitä, minkä väriseksi joku temppeli piti maalata. Ja toki tuo Peneloponnesolaissota oli siihen aikaan iso juttu, ja sillä varmasti myös tehtiin rahaa. Samoin jotkut poliitikot varmasti kohottelivat omia asemiaan vetoamalla tuossa sodassa saatuihin ansioihin, ja tietenkin he myös teettivät omia puheitaan sofisteilla, jotta kansan suosio olisi taattu. Ja varmasti noihin puheisiin livahti myös asioita, mitkä eivät ole totta. Ja jos noita asioita sitten alettiin epäillä, niin silloin saattoi poliitikon maine mennä, ja hän saattoi myös joutua vastaamaan tällaisesta valheesta.

Ja jos puhutaan siitä, että Sokrates taisteli heloottina eli jalkaväen sotilaana tai falangimeihenä, niin hän tietenkin näki paljon asioita, mitä ei ehkä Perikles tai joku muu halunnut muiden näkevän. Uskon että nuo suuret sotapäälliköt liikkuivat ratsain, ja miehet kävelivät heidän perässään. Se tietenkin aiheutti vihaa noissa miehissä, jotka kompuroivat eteenpäin raskaine varusteineen. Ja ehkä tuo Perikles tai joku muu suurista päälliköistä sitten lähti pakoon todellisessa tilanteessa, ja toki ratsumiestä on helppoa seurata. Joten ehkä tuo asia sitten alkoi paljastua, ja nuo Ateenan johtajat alkoivat siten pelätä tutkimuksia, mikä johti siihen, että he päättivät vaientaa epäilijät surmaamalla Sokrateen, jotta muut pelkäisivät näitä suuria jotajia enemmän, ja olisivat hiljaa heidän toimistaan sekä motiiveistaan.

pseudotiedetta.blogspot.com