Median suhde politiikkaan sekä liike-elämään saattaa olla hyvin mutkikas

"Kuka valvoo valvojia,on valvonnan ongelma"

Toimittajien työn sensurointi sekä uhkaaminen ovat hyvin houkutteleva vaihtoehto silloin kun hänen esimiehensä joutuu jotenkin ikävään valoon, ja silloin tietenkin saattaa eteen tulla tilanne, jossa häntä vastaan hyökätään pelottelemalla esimerkiksi potkuilla. On tietenkin tärkeää että toimittajien toimintaa valvotaan, jotta he eivät esimerkiksi uhkaile muita ihmisiä, tai muuten yllytä väkivaltaan, ja itse kyllä olen sitä mieltä, että esimerkiksi äärioikeiston profiilin jatkuva kohottaminen sekä heidän keskusteluryhmiensä mainostaminen esimerkiksi lehdistön toimesta on jotenkin ikävää, vaikka toki heilläkin on oikeus puhua sekä sanoa mielipiteensä asioista.

Mutta kun puhutaan siitä, että keskustelutyyli saattaa olla sellaista, että yksittäisiä henkilöitä uhkaillaan väkivallalla, niin silloin ei kyllä asiaa voida käsitellä sillä tavoin, että kyseessä olisi mikään muu kuin yritys kaventaa sananvapautta. Mutta kuka sitten valvo esimerkiksi YLE:ä, on kysymys johon ehkä pitää löytää uuden tyyppinen ratkaisu, koska poliittinen valvonta ei ehkä ole paras mahdollinen vaihtoehto tähän asiaan. Eli tuo kansanedustajien toimesta tapahtuva median kontrollointi on tietenkin erittäin hyvä tapa hoitaa tuollaisen laitoksen valvontaa, sekä huolehtia sen tasapuolisuudesta, eli siitä että uutisissa kuunnellaan kaikkia osapuolia. Mutta tuossa asemassa saattaa joskus henkilöille tulla mieleen se, että he eivät ehkä halua kaikkea kertoa julkisuudessa.

Toki on hyvä asia, että tavallinen kansa pääsee valvomaan YLE:ä, mutta kuitenkin voidaan kysyä sitä, että onko esimerkiksi poliittisen puolueen jäsenyys vaikuttanut siihen, missä sävyssä esimerkiksi vaaleja ennen esitettäviä ohjelmia valitaan? Kukaan meistä ihmisistä ei ole täysin objektiivinen ainakaan itseämme kohtaan, ja vaikka ihminen oikeasti toivoisi olevansa suuri ja jyrkkä itsensä tuomitsija, niin valitettavasti kukaan meistä ei tähän pysty täysin. Jos pystyisimme arvioimaan omaa työtämme täysin ulkopuolisen silmin, niin silloin meillä ei olisi esimerkiksi opettajia, vaan kaikki ihmiset arvioisivat oman työnsä itsenäisesti. Ja joskus on ilmeisesti tullut mieleen sellainen asia, että joku henkilö toimituksessa ikään kuin alkaa parannella omaa asemaansa, ja koska mediatalo on oikeasti melko tavallinen työpaikka, niin silloin tällöin käy niin, että toimittajan työ ei kaikkia miellytä.

Tällöin voi jostain henkilöistä tuntua turvalliselta lähteä painostamaan toimituksen esimiehiä sillä, että ”jos ei uutisten linja muutu, niin sitten saavat päätoimittajat lähteä etsimään uutta työpaikkaa”, ja se ei sitten varmasti mukavalta tunnu. Maamme perustuslakiin on kirjattu sensuurin kieltävä pykälä, koska sen tarkoitus on estää valtion työntekijöitä peittelemästä omia rikoksiaan. Tietenkin maassamme on julkaisukielto, mikä koskee valtiomme virastojen salaiseksi leimaamia papereita, mutta tietenkin jos tuosta samasta asiasta on olemassa esimerkiksi lehtiartikkeleja tai YouTube-videoita niin silloin tietenkin noita videoita saa kommentoida tai niiden pohjalta tehdä kirjoitelmia, jotka eivät hyödynnä valtion salaisia asiapapereita,

Jos materiaali on vieraskielistä, niin silloin tietenkin tuo materiaalin valmistaja sekä julkaisija vastaavat siitä, että se ei sisällä heidän maassaan salaiseksi merkittyä materiaalia. Mutta muuten julkaisemisessa on maassamme erittäin suuri vapaus, ja ainoastaan oikeastaan kansanryhmää sekä yksityishenkilöitä vastaan tapahtuva yllyttäminen on rikos. Samoin esimerkiksi puoluekantaa koskevia tietoja ei saa kerätä, mutta kuitenkin esimerkiksi puolueen jäsenyys saattaa olla asia, joka vaikuttaa toimittajan ja hänen esimiehensä näkemyksiin erilaisista asioista.

Se että maamme kansalaiset eivät ole kiinnostuneita politiikasta johtuu siitä, että mamme poliitikot ovat ilmeisesti melko korkealla moraalilla varustettuja ihmisiä. Ja siksi sellainen asia, että pääministeri on vaimentanut tai yrittänyt vaientaa mediaa on erittäin ikävä asia. Sen takia meidän pitää sitten kyllä ryhtyä miettimään sitä, että onko oikein, että poliitikko tai virkamies valvoo järjestelmää, joka on muodostettu paljastamaan epäkohtia yhteiskunnassa? Kuitenkin on olemassa sellainen asia, mitä kutsutaan laiksi sekä hyvien tapojen mukaan toimimiseksi, ja sen takia pitää kuitenkin medialla olla valvojansa. 

Ja kuten yleinen  kysymys kuuluu, niin "kuka valvoo valvojia" Mitä tehdään jos mediaa valvomaan perustettu viranomainen alkaa sitten sensuroida kirjoituksia esimerkiksi hallituksen määräyksestä vedoten esimerkiksi jatkuvaan uhkailuun?  Eli mitään yllyttämistä sekä toisen uhkailua ei saisi kuitenkaan hyväksyä, ja olisi hyvä jos toimittajat sekä heidän esimiehensä joutuisivat kertomaan puoluekantansa, koska varsinkin vaaleja ennen saattaa tulla mieleen sellainen asia, että mediatalo saattaa olla puolueellinen valitessaan esimerkiksi ehdokkaita, joita haastatellaan televisiossa. Tai sitten esimerkiksi haastattelun sävy voi olla hyvin ikävä, jos esimerkiksi kilpaileva ehdokas haastattelee toista ehdokasta. Ja tuolloin olisi erittäin hyvä, mikäli syy tuohon kylmäkiskoisuuteen tulisi ilmi.

Toki se että puoluekantaa tai muuta vastaavaa tietoa ei kuitenkaan ole mielestäni mitenkään hyvä kerätä, ja muutenkin henkilörekisterilaki kieltää aiheettomien nimilistojen keräämisen. Eli noiden tietojen kerääminen on itseasiassa kiellettyä. Kuitenkin juuri julkinen sana on se paikka, missä olisi ainakin jossain määrin hyvä, jos toimittajien puoluekanta tulee ilmi, ja jos puhutaan vaikka seksuaalisesta suuntautumisesta, niin silloin tietenkin nuo asiat tulevat jossain määrin ilmi, jos esimerkiksi tiettyjen ravintoloiden tai järjestöjen jäsenlistaa aletaan levitellä julkisuudessa. Mutta toki on olemassa sellainen asia, että nimiä voidaan kyseisille listoille lisätä kiusantekomielessä, ja tämä tietenkin taas saa aikaan sellaisia asioita, mistä voi jollekin koitua todellista haittaa, kuten että häntä aletaan kiusata työpaikallaan.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Lehdistön moraali sekä journalismin vapaus voivat riippua myös päätoimittajan tai toimittajan itsensä näkemyksestä

Lehdistön vapaa toiminta on länsimaisen demokratian tunnusmerkki, mihin kuitenkin aina välillä puututaan hyvin ikävällä tavalla. Lehdistö on nimittäin mediatalojen omistama, ja ainakin ennen myös lehtiä painavat kirjapainot olivat erittäin suuressa osassa, kun journalismia harjoitettiin. Tästä sitten on seurannut "hupaisia" asioita, kuten sellaisia että painatusvaiheessa on puolet toimittajan kirjoittamasta artikkelista kadonnut kuin tuhka tuuleen. Samoin vaikka kyseessä on periaatteessa sananvapauden vastainen toiminta silloin, kun päätoimittajat eli toimituksen esimiehet komentavat alaisiaan ruotuun uhkaamalla erottaa heitä silloin, kun heidän tekemänsä juttu ei sitten miellytä häntä tai lehden omistajaa.

Nykyään voidaan toki sanoa että sanan "lehti" paikalla voisi olla sana "mediatalo", mutta samat lainalaisuudet pätevät myös näiden nykyaikaisten web-julkaisuihin liiketoimintansa perustuvien mediatalojen kanssa. Toki voidaan aina sanoa niin, että syy sensuuriin ei aina ole varmasti ollut lehtitalon omistajassa, vaan kyllä päätoimittajat ovat sitä omin päin tehneet, ja varsinkin joissain maakunnissa on lehden päätoimittaja saattanut poistaa osia lehtijutuista, jotka ehkä käsittelevät esimerkiksi kunnanjohtajien tai kunnanvaltuuston jäsenten toimintaa.

Olen kuullut siitäkin, että 1960-luvulla, kun politiikka oli "vakavaa" toimintaa, niin joissakin pienemmissä lehdissä oli esimerkiksi vaaliehdokkaiden numeroita ikään kuin töhritty, tai jotkut lehdet ovat ikään kuin jättäneet tiettyjen vaaliehdokkaiden ilmoituksia julkaisematta. Toki noita tiettyjen ehdokkaiden ilmoitussivuja on ikään kuin "koristeltu" törkeillä vihjauksilla siitä, että "mitä saunan takana tulee tapahtumaan", kun aito suomalainen ottaa vallan maassamme ja itse kyllä pidän sitä vastenmielisenä, että, esimerkiksi tietyn maakuntalehden sivuilla on vaaliehdokkaiden sivuilla esitelty sitä, "mitä maanpettureille" tullaan tekemään. Eli vaikka valtakunnallinen media on suomessa yllättävän siisti lukuunottamatta muutamia pieniä "sammakoita", niin näitä maakuntalehtiä kyllä hiukan voidaan katsoa vähän toisesta vinkkelistä.

Toisin sanoen monissa noista lehdistä on ikään kuin muistutettu, siitä että jos "tätä henkilöä ei äänestetä, niin puukosta tulee", mikä kyllä ei mikään kovin mukava asia ole. Samoin esimerkiksi painotuotteiden jakamatta jättäminen on kyllä sensuuria, eli sillä tarkoitan sellaista toimintaa, että esimerkiksi kilpailevan puolueen lehtien tai joissain tapauksissa myös niiden jäsenten äänioikeusilmoituksia on jätetty jakamatta, kun ei ole heidän kantansa miellyttänyt "postiljoonia", ja jälkimmäinen asia sitten on oikeastaan vaalirikos, mistä voi sotilasarvo mennä. Toisaalta myös toiselle ihmiselle osoitetun postin lukeminen on kiellettyä, joten sen verran kyllä pitää tietää noista asioista. Samoin toimittajat ovat kyllä välillä harrastaneet kiitettävästi itsesensuuria sekä kritiikitöntä toimintaa, kun käsitellään esimerkiksi sosiaalista mediaa sekä sellaisia asioita kuin puolustusvoimia ja varsinkin siviilipalvelusta ja muita vastaavia toimia, joita jostain syystä pidetään ikään kuin yhteiskunnan horjuttamisena.

Maamme media on yleensä ollut erittäin tasokasta, mutta tähän on nyt tullut sellainen ikävä ilmiö, että jostain syystä valtakunnallinen mediatalo on ikään kuin alkanut tukea ääriliikkeitä, sekä puhtaasti rikollista toimintaa. Samoin maamme "virallinen" media oli vähän aikaa sitten ristiretkellä sosiaalista mediaa vastaan, ja toki sosiaalinen media saattaa olla sellainen, että kaikkea siellä kirjoitettua ei voida mitenkään pitää todistettavana asiana. Mutta kun puhumme esimerkiksi Tatu Vanhasen kirjasta, missä todisteltiin että mustat ihmiset ovat vähemmän älykkäitä kuin valkoiset, ja tuo kirja sitten sai kustantajan "Terra Cognitasta", niin silloin tuo yleensä melko laadukkaita kirjoja julkaiseva kustantamo teki kyllä flopin. Kuten tiedämme niin tuo kirja on sellainen kirjoitelma, joka voidaan merkitä esimerkiksi  hyvin vaarallisesta  lukemistosta, koska siinä esitetään tieteellisenä tosiasiana asioita, jotka on vuosia sitten todistettu täydelliseksi valheeksi.

Tuollainen käsitys siitä, että mustat ihmiset sekä psykiatriset potilaat olisivat jotenkin muiden alapuolella perustuu 1930-luvun natsien oppeihin, joista monet on on myöhemmin todistettu vääriksi. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, että psykiatriset potilaat olisivat muka jotenkin lapsellisempia kuin muut, johtuu siitä että heitä voitiin käyttää ennen aikaan ilmaisena työvoimana. Samoin tuo vähättely johtuu siitä, että monet noista potilaista olivat aikoinaan ja ovat vieläkin huonoista perheistä, ja tuollainen ryyppääminen sekä muuten välinpitämätön asenne tietenkin olivat perheelle vähemmän mairittelevia asioita, joten silloin tällöin joku asiamies sitten päätteli, että nuo alkoholistit sitten saisivat ikään kuin "synninpäästön", jos heidän lapsensa todistettaisiin mielenvikaisiksi.

Tuon psykiatristen potilaiden aseman vähättelyn tarkoitus oli luoda "muuria" noiden ihmisten sekä normaalin yhteiskunnan väliin, jotta noiden perheiden ongelmat eivät sitten leviäisi muualle. Samoin mustien ihmisten nimeäminen ali-ihmisiksi, johtuu siitä, että haluttiin salata se, mitä afrikassa todellisuudessa tehtiin. Kun puhutaan siirtomaa-ajoista, niin silloin oli kuulemma järjestetty jopa "ihmissafareita", joissa alkuasukkaita metsästettiin kuin eläimiä. Ja tietenkin tuollainen toiminta piti varmasti salata kotipuolessa, kun konekivääreillä sitten ammuttiin kokonaisia heimoja kuoliaaksi, Mutta kuten tiedämme, niin älykkyys ei riipu rodusta. Mutta jos kansanryhmiin kohdistuvaa halveksuntaa aletaan perustella "tieteellä", niin silloin tietenkin eteen tulee tarunhohtoinen "kolmas valtakunta", jonka periaatteisiin kuuluu sellainen asia, kuin juutalaisten nimeäminen "alemmaksi roduksi". Kuten tiedämme, niin kyseessä on oikeasti uskonto eikä varsinaisesti mikään rotu.

Mutta jostain syystä maassamme välillä on sellainen asenne, että natsismissa oli jotain upeaa. Ja joskus toimittajilta ikään kuin pettää arvostelukyky, ja siitä osoituksena on ollut se, että englantilainen historioitsija John Irwing oli aikanaan erittäin siteerattu kirjoittaja maamme mediassa, koska hän kiisti natsien harjoittaman kansanmurhan. Kuitenkaan Irwing ei koskaan huomioinut sitä, että esimerkiksi kaasukammioita oli jokaisella keskitysleirillä, ja että pääosa tuosta murhaamisesta tapahtui kuitenkin hiilimonoksidilla, ja myös esimerkiksi alipainekammioita käytettiin jossain vaiheessa. Tuo Irwingin tuominen näkyvästi esiin kuitenkin näytti maailmalle sen, että myös toimittaja voi olla rasistinen.

Samoin tässä vähän aikaa sitten nimen omaan ulkomaalaisten tekemät seksuaalirikokset ovat olleet todella hyvin esillä eräässä maamme mediassa, joka oli vähän aikaisemmin osoittanut suurta aktiivisuutta aloittaessaan ristiretken sosiaalista mediaa vastaan, leimaten somen pelkäksi rasistien paratiisiksi, mutta sitten he kuitenkin itse syyllistyivät vihakirjoitteluun. Eli tämäkin asia vaatii hiukan keskustelua median asemasta yhteiskunnassa, joka on muuttunut erittäin paljon juuri sosiaalisen median sekä Internetin takia. Ja siksi myös median olemusta on hyvä pohtia, ja samalla muistaa se, että me olemme nyt suuremman tietomäärän edessä kuin koskaan ennen, ja se vaatii lukijalta enemmän sekä osaamista että arviointikykyä kuin koskaan ennen, ja toivon että maamme media jatkaa edelleen moniulotteista sekä kaikkia osapuolia kuuntelevaa journalismia, mistä se on yleensä tunnettu kautta koko maailman.

espoonmetsa.blogspot.fi