Koulun tehtävänä on kasvattaa lapsista yhteiskunnan itsenäisiä toimijoita, joten siksi kannattaa hiukan keskustella koulukyytien järkevyydestä

Tänään luin MTV3:sta sellaisesta ”superisästä”, joka saattaa tyttärensä joka aamu kouluun, ja kantaa hänen lelujaan sekä reppuaan. Tuo voi vaikuttaa erittäin mukavalta asialta, mutta ikävä kyllä se ei palvele tytön kehittymistä. Koulun tarkoitus on opettaa lasta noudattamaan sääntöjä, joita yhteiskunta hänelle tulee myöhemmin asettamaan, ja samoin opettaa lapsia itsenäistymään. Eli tuon takia kyseisen isän toiminta ei ehkä ole lapsen kehityksen kannalta mitenkään hyödyllistä, eikä sekään ole järkevä, että kaikki tytön lelut otetaan kouluun mukaan. Tietenkin on varmasti hienoa katsella sitä, kun joku lapsi saa vanhemmiltaan kyytejä kouluun, mutta voin kyllä sanoa, että lapsena luodaan se taitopohja, mikä myöhemmin sitten heijastuu sellaisena asiana, mitä kutsutaan itsenäiseksi elämäksi, joten itse en tätä kyllä aivan sellaisena toimintana pidä, mitä kannattaa ryhtyä suosimaan.

Lapsen kehittymisen kannalta on erittäin tärkeää, että hän oppii toimimaan itsenäisesti jo pienestä pitäen, jotta sitten myöhemmin ei tule elämässä vastaan yllätyksiä. Eli missään nimessä ei ole järkevää tukea sellaista kehitystä, missä lapsi opetetaan luottamaan sokeasti muihin ihmisiiin tai myöskään totutella siihen, että häntä tullaan aina koulun jälkeen hakemaan kotiin omalla autolla. Toki on upeaa olla ihminen, jota palvellaan tuolla tavoin, mutta kuitenkin esimerkiksi liikunta voi jäädä tuolloin paljon vähemmälle, kuin mitä päivän suositus on. Samoin lasten toimintaa pitää ohjata siihen suuntaan, että he eivät pidä mitään vanhemmilta saatua asiaa automaattisesti saatuna etuna, joka siirtyy heille ilman muuta.

Tällä tarkoitan sitä, että jo nuorena täytyy heille opettaa sellaisia asioita, kuin että vanhempien hyvät tulot sekä työstä saadut vapaudet voivat johtua epätavallisista työajoista. Toisin sanoen esimerkiksi aamu- ja iltavuoroja tekevät vanhemmat saattavat ajattelemattomuuttaan viedä lapsen kouluun, ja hakea hänet sieltä pois. Toisaalta jonkun ison firman johtaja saattaa saada joustoa työaikoihin aseman perusteella, mutta tuolloin kyllä lapsen pitää saada hyvin varhain tieto siitä, että päästäkseen kyseiseen asemaan, on vanhempien pitänyt nähdä todella paljon vaivaa sekä opiskelun että työelämän kanssa, ja tuolloin lapsen on hyvä tietää jo varhain, että mikään Mercedes Bentz ei tule kenenkään perheautoksi ilman vaivaa.

Mutta kuten tiedämme, niin koulu on opiskelua varten, ja sinne ei ehkä pitäisi mitään leluja tuoda, koska silloin on vaarana se, että ne hajotetaan siellä. Aina löytyy ihmisiä, joiden mielestä toisen lelut ovat rikkomista varten, ja siksi tuollaisen isän kanssa pitäisi keskustella siitä, että onko tuo lapsen kouluun tuominen oikeasti sellaista toimintaa, että sitä voidaan pitää hänen myöhempää kehitystään tukevana, eli viekö tallainen toiminta sitten lasta kohti itsenäisyyttä sekä muutenkin siihen suuntaan, mitä yhteiskunta häneltä sitten myöhemmin odottaa. Eli se että lasta kasvatetaan ikään kuin ”laatikossa”, jossa kaikki sosiaaliset suhteet muodostetaan vanhempien kautta, ja kaikki toiminta tapahtuu vanhempien valvonnassa saattavat suojella häntä vastoinkäymisiltä, mutta samalla kyseinen lapsi voi muuttua naiiviksi, ja sitten myöhemmin luottaa liikaa siihen, että muut puuttuvat kaikkeen, mitä hänelle tapahtuu.

Eli hän ei opi sitä, että myös aikuinen voi olla petollinen. Ja tietenkin se, että hän luottaa aikuisiin tai sukulaisiinsa sokeasti voi myöhemmin osoittautua kohtalokkaaksi virheeksi. Luottamusta on helppoa käyttää hyväksi, ja tuosta on olemassa sellaisia esimerkkejä, että paras kaveri on pyytänyt toista ulos leikkimään jotain hippaa tai vastaavaa, missä hänen silmilleen laitetaan side. Ja sitten kun henkilö on saanut merkin, niin hän saa lähteä etsimään muita. Tuolloin kaverit ovat sitten jättäneet tuon lapsen pihaan seisomaan, ja sitten lähteneet jonkun kotiin pelaamaan nintendoa, koska toisen kanssa ei sitten enää haluta olla.

Tuolla tarkoitan sitä, että joskus oma serkku saattaa olla hyvin petollinen, ja se että pääsee johonkin ”nintendo-teamiin” saattaa tietenkin olla niin houkutteleva, että hän tekee jollekin tuon teon. Silloin kyllä puhutaan aseman väärinkäytöstä, eli toisen olisi pitänyt häneen voida luottaa. Samoin tietenkin voi käydä, jos tytön vanhemmat lähtevät ulkomaille, ja pyytävät esimerkiksi serkkua hakemaan tyttöä kotiin koulun jälkeen. Kuitenkin tuolloin voi käydä niin, että serkku ei sitten haekaan tuota lasta kotiin, koska hän katsoo muiden menojen olevan tuota tehtävää tärkeämpiä, ja sillä sitten saa mukavasti ”cranea” omiin kaverisuhteisiin, kun jättää sukulaisen istumaan yksin sateeseen. Tuolloin hän voi sitten kehuskella kaikille, kuinka onneton tai ”tyhmä” tuo serkku sitten on, kun hän on omaan sukulaiseensa mennyt luottamaan. Sillä voi sitten kehuskella kavereille jossain Tullinpuomin Shellin kahviossa tai nintendo pelien lomassa.  

http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/isa-pysakoi-autonsa-koulun-viereen-loysi-tuulilasista-koskettavan-viestin/6203828

David Morrell on kirjalija, joka teki moraalittomuudesta sekä pahuudesta taidetta

David Morrellin kirjat ovat erittäin synkkiä sekä väkivaltaisia tarinoita, joissa palkkamurhaajat tekevät työtään, jota ei voi aivan hyvällä katsoa. Kuitenkin itse mielelessäni pohdin aina välillä sitä, että miten monta nuorta vuodessa oiekasti värvätään tuollaiseen toimintaan, mikä on täysin moraalionta sekä laitonta. Kuitenkin tiedämme että on olemassa ihmisiä, jotka käyttävät toisia ihmisiä erittäin törkeästi hyväkseen, ja tuo teema toistuu Morrellin kirjoittamassa trilogiassa ”Ruusun veljeskunta” , ”Kiven veljet” sekä ”Yön ja usvan veljeskunta”, joka ikään kuin ntoo yhteen nuo kaksi aiempaa kirjaa. Niissä korostuu sellainen teema, että henkilö joutuu ensin väkivaltaisen toiminnan kohteeksi, ja menettää vanhempansa.

Sitten paikalle saapuu ”mukava setä”, joka tarjoaa tuolle nuorelle miehelle yhteisön, jossa häntä koulutetaan ”kurinalaiseen toimintaan”, eli kyseessä on tarinoiden ”namusedän” törkein sekä ikävin malli, joka varmasti on toiminut monien konnien esikuvana, ja uskoisin että Ruusun veljeskunnan ”Eliot” on ollut myös ”Salaisten kansioiden” ”syöpämiehen” esikuva. Näissä kirjoissa peilataan sellaista psykologista valmennusta, jonka nimi on ”Monarch-Omega”, ja se on oikeastaan jo keskiajalla kehitetty ritareiden tai japanilaisten ollessa kyseessä, niin samurain koulutusta varten, eli nämä ammattitaistelijat kasvatettiin erossa perheistään, jotta nämä miehet sitten pitäisivät kuningasta sekä kuningatarta omina vanhempinaan, ja tottelisivat näiden jokaista sanaa. Tuosta ohjelmasta on olemassa sellainen muunnos, mitä kutsutaan ”Werewolf-koulutukseksi”, esimerkiksi kirjoissa oleva kohtaus, missä puhutaan ”bushidosta” poikien ollessa dojossa viittaa siihen, että heistä koulutettiin eräänlaisia ”samuraita”, jotka olisivat valmiita surmaamaan itsensä, kun heitä ei enää tarvita tai he jäisivät kiinni.

Kun puhutaan tuon miehen projektista, missä lapsina huostaanotetuista pojista tehdään hänen komennostaan toimivia robotteja, jotka tottelevat tuon ihmisen jokaista käskyä, niin silloin tietenkin mieleeni tulee sellainen asia, että kyseinen projekti vaatii todella hyviä suunnitelmia, osaavaa henkilökuntaan sekä tietenkin suhteita oikeisiin henkilöihin, jotka osaavat sitten suorittaa tuon koulutuksen niin, että nuo pojat eivät puhu toisille yhtään mitään, mutta se vaatii tietenkin myös muita asioita. Eli hyviä suhteita sosiaaliviranomaisiin, joiden valvonnassa nuo lastenkodit ovat toimineet. Samoin pitää sitten tietenkin olla sellaisia suhteita, että nuo pojat tulisivat oikeanlaisista perheistä, joiden vanhemmat eivät sitten tule kyselemään heidän peräänsä, ja kun tässä muistelen yhden tuon kirjan päähenkilön ”Chrisin” isästä kerrottua tarinaa, että hän oli ääntä nopeamman B-58 ”Hustler”-pommikoneen lentäjä, jonka koneeseen tuli tekninen vika, niin silloin tietenkin saattaa olla niin, että koko juttu on tekaistu. 

Tätä asiaa kutsutaan nimellä ”preparaatio”, ja sen tarkoitus on tehdä hänestä altis noiden ihmisten kertomuksille isänmaasta sekä urheudesta. Tuon toiminnan tarkoitus on saada tuo poika tuntemaan, että hänen isänsä on kuollut palvellessaan isänmaataan, ja sitten tietenkin poika haluaa olla isänsä veroinen. Todellisuudessa hän saattaa olla aivan tavallisen miehen poika, joka on käynyt sitten vain käyttämässä tuon ilotyöksi väitetyn äidin palveluksia. Kun tuo ”Eliot” sitten on alkanut värvätä tuota lasta omiin tarpeisiinsa eli toimimaan tappajana, niin toki tuo ”B-58-lentäjä” on ollut loistava asia, millä hänen suunsa on tukittu, eli ”mies joka kuoli salaisessa tehtävässä” olisi loistavaa kerrottavaa nuorelle pojalle, joka sitten tietenkin saisi tuntea olevansa jotain erityistä, ja tietenkin tuo ”salaisuus” vahvistaisi hänen luottamustaan tuohon mieheen. Saattaa olla niin, että hänen isänsä on ollut oikeasti sen niminen henkilö, kuin mitä ”Eliot” on hänelle väittänyt tämän olevan, mutta hän on saattanut kuolla autokolarissa ajettuaan humalassa kotiin.

Tuo sitten muutetaan kyseisen ”savukemiehen” toimesta mukavasti ”B-58 koelennoksi”, mikä kuulostaa varmasti todella upealta. Kuitenkin voidaan myös huomioida muutamia muita asioita, mitkä pistävät silmään tuossa väitetyssä koulukodissa, eli siellä on vain poikia. Uskoisin että tuollainen saattaisi kyllä sitten pistää vähän pahasti silmään, niitä ihmiisä, jotka valvovat noita laitoksia. Se että noiden poikien vanhemmat eivät käy noissa paikoissa on myös erittäin helppo selittää, eli heidän lastensa väitetään kuolleen. Näin ollen nuo lapset varmaan sitten tuntevat olevansa hylättyjä, ja samalla tuo tietenkin kasvattaa joukon yhteenkuuluvuutta. Samalla se tekee myös heistä alttiimpia tuollaisten ”Eliotien” toiminnalle, ja toki he sitten saavat loistavan sotilaskoulutuksen kaupan päälle. Heidät sitten lähetettiin Vietnamiin, miss he saivat tietenkin tasitelukokemusta, mutta samalla myös pääsivät totuttelemaan tappamiseen turvallisessa ympäristössä. Jos tuo kuviteltu ”Eliot” oli toiminut ”Phoenix-ohjelmassa”, niin siellä hän sitten saattoi antaa noille ”suojateilleen” tappomääräyksiä ilman pelkoa siitä, että hän joutuisi oikeudelliseen vastuuseen teoistaan.

Ja siksi että nämä hänen ”taistelijansa” toimivat pareina, jotka olivat kiineteässä suhteessa toisiinsa, ja pitivät toisiaan veljeksinä, helpottaisi tuon miehen toimintaa, koska silloin hän voisi varjostaa noita miehiä tehokkaasti. Varjostamalla toista hän saattoi etsiä toisen toimijan käsiinsä. Eli hän saattoi käyttää toista houkuttimena, kun toinen haluttiin paikalle. Mutta ongelma on sitten siinä, että läheiset ihmiset tietävät, jos toinen on pettänyt. Jos toisen asenne muuttuu vältteleväksi tai hän alkaa ikään kuin systä toista pois, niin silloin on joku pielessä. Osittain tuollaisen asian takia esimerkiksi saman perheen jäsenet eivät ole saaneet palvella esimerkiksi poliisissa toistensa alaisina, koska he saattaisivat varoittaa tahtomattaan toisiaan, jos esimerkiksi yksi heistä joutuu tutkinnan kohteeksi, mutta toki tähän on varmasti muitakin syitä.

espoonmetsa.blogspot.fi