Darwinin evoluutiomalli sekä pohdintaa siitä, miksi me ihmiset olemme toisia lajeja ylevämpiä ainakin omasta mielestämme.

Charles Darwin
(1809-1882)

Darwin sekä evoluutio ovat kaikille ihmisille tuttuja asioita. Evoluutioteoria joka on nykyaikaisen teiteenharjoittamisen kulmakiviä on myös äärimmäisen julma näkemys luonnosta sekä siitä, mitä varten esimerkiksi lajit ovat olemassa. Lajien synty liittyy kykyyn mukautua luonnon sekä muun ympäristön asettamiin vaatimuksiin, ja kuitenkin lajien elämä riippuu siitä, että onko niillä tarpeeksi ravintoa vai ei. Jos laji on liian ylivoimainen muihin nähden, niin se metsästää lopulta oman ruokansa loppuun, joten myös tällainen tapaus voi olla yksi niistä paljon puhutuista ekologisista lokeroista, mitkä sitten myöhemmin johtavat laiin tuhoon. Jos joku laji on metsästäessään niin ylivoimainen, että sille ei löydy mistään haastajaa, niin kuitenkin se voi olla vaarassa kadota sukupuuttoon.

Näet kyseessä on usein suurikokoinen laji, jonka kasvu täyteen mittaansa on todella aikaa vievä prosessi. Tuollainen laji on Anaconda. Kyseinen jättimäinen kuristajakäärme voi kasvaa 15 metrin pituiseksi, mutta kuitenkin sillä on melko paljon vihollisia. Syntyessään anacondan poikanen on vajaa 15 senttimetrin pituinen, ja siksi erittäin houkutteleva välipala linnuille, joista osasta tulee myöhemmin sen ruokaa. Eli tässä tapauksessa lajin uhkana ovat sen omat saaliseläimet, joita se sitten aikuisena käyttää ravinnokseen. Toinen tapaus tästä on Tyrannosaurus Rex. Jurakauden mahtipontinen petoeläin, jonka puruvoima oli noin 5 000 kiloa neliösenttimetriä kohti. Kuitenkin tuo lisko oli varsin haavoittuvainen, koska sen munia rosvottiin melko tehokkaasti.

Kyseisen lajin kohtaloksi koitui sitten lopulta Jukatanin kohtaan pudonnut valtava meteoriitti, joka synnytti Meksikonlahden, ja tuossa törmäyksessä maahan aukeni valtava tulivuoren kraateri, josta sitten pääs ilmakehään valtavasti vesihöyryä sekä vulkaanista tuhkaa mitkä aiheuttivat sitten ydintalven, joka surmasi 90 prosenttia maan kaikista eläimistä. Kun puhutaan Tyrannosaurus Rex:istä, niin tuo meteoriitti oli kuitenkin vain viimeinen niitti tuolle eläimelle, joka aikoinaan hallitsi maailmaa.

Hirmuliskojen määrä oli näet vähentynyt jo aikaisemmin. Tyrannosaurusten kuten myös joidenkin muiden hirmuliskojen kohtalona olivat noin 15 senttimetrin mittaiset alkunisäkkäät, jotka vaanivat niiden poikasia ja ryöstivät munia, ja tuo munarosvojen tekniikka oli hyvin tehokasta. Ne varoivat rikkomasta munien kuorta, vaan hiipivät noiden liskojen pesiin, ja tekivät pieniä reikiä niiden minien kuoriin, mistä ne sitten imivät munan sisällön vatsaansa.

Tuolloin liskot eivät havainneet yöllistä vierailua, ja samoin kun hirmuliskot kuoriutuivat olivat ne loistavaa riistaa alkukissoille sekä linnuille, joita oli alkanut kehittyä Jurakauden puolivälissä. Mutta teitenkin myös tyranniliskojen raivokas saalistus verotti muuta liskokantaa, ja tuolloin ne itse alkoivat kärsiä ravinnon puutteesta. Mutta kuten tiedämme, niin hirmuliskojen sukupuutto on monen tekijän summa. Kun puhutaan sopeutumisesta ympäristöön, niin tuo ydintalvi oli sitten esimerkki asiasta, jota ei ratkaista puremalla. Sää sekä ravinto ovat asioita, jotka ratkaisevat eloonjäämisen luonnon julmassa pelissä, joka samalla loihtii esiin kaikkein hienoimpia taideteoksia, mitä ihminen voi koskaan kuvitella.

Evoluutio on asia, joka on luonut eteemme sellaisen tilanteen, missä vain geneettisesti parhaat yksilöt saavat elää. Kun puhutaan darwinismista, niin se on luonut eteemme myös kammottavia asioita, eli ajatuksen siitä että joku ihminen olisi toista parempi. Tämän ajatuksen eräs filosofi nimeltään Friedrich Wilhelm Nietzsche jalosti opiksi, jota kutsutaan nimellä ”yli-ihmisoppi”. Tuon opin mukaan ihmisten johtajiksi nousevat henkilöt, jotka ovat muita ylevämpiä moraalisesti sekä muiden avujensa ansiosta. Kyseinen teoria on eräs stoalaisen filosofian suuntauksen radikaaleimmista esimerkeistä. Tuo oppi kuitenkin ajoi natseja murhaamaan säälittä miljoonia ihmisiä, koska he olettivat olevansa noita yli-ihmisiä.

Tämä kammottava massamurhaaminen oli osa eugeniikkaa, natsien rodunjalostusohjelmaa, mistä käytetään nimitystä ”kiihdytetty evoluutio”. Tämä termi tarkoittaa sitä, että ihmisiä pidetään äärimmäisen huonoissa oloissa, ja sitten luonnonvalinta suosisi perimältään kaikkein vahvimpia ykslöitä. Kyseinen toiminta on tuomittu kaikissa muodoissaan äärimmäisen brutaalina sekä julmana metodina epäinhimilliseksi sekä rikokseksi ihmisyyttä vastaan. Kun me ihmiset katsomme itseämme taaksepäin, niin luolamiehet eivät jättäneet omiaan heitteille vaan hoitivat myös vammaisia ryhmän jäseniä.

Vaikka toki Neandertalin ihmiset söivät nuo heimonsa jäsenet heidän kuoltuaan, niin kuitenkin he kuolivat luonnollisen kuoleman. Kehittyneempi nykyihminen tai Cro-Magnon-ihminen eivät omiaan syöneet, ja epäilen että kannibalismi koitui osittain Neandertalin ihmisen kohtaloksi. Kun puhutaan siitä, mitä esimerkiksi meidän eettinen säänöstömme sanoo tuskan tuottamisesta eläimelle tai ihmiselle, niin missään nimessä ei koskaan saa tuottaa tarpeetonta tuskaa tai surmata yhtään luontokappaletta ilman pätevää syytä. Kun puhutaan esimerkiksi ihmisen toiminnasta muita lajeja kohtaan, niin voidaan sanoa, että emme ole niitä kaikkein anteeksiantavimpia olentoja maailmassa. Luonnonvalinta on tehnyt meille ajatusmallin, mitä kutsutaan sosiaaliseksi vastuunkantamiseksii.

Ja jos yhtä ihmistä vastaan hyökkää eläin, niin toki silloin lähdemme tuota eläintä jäljittämään sekä pyrimme sen surmaamaan. Se on aivan itsestään selvä jokaiselle ihmiselle. Mutta kuitenkin pitää saada kiinni nimenomaan se karhu tai susi, joka on ihmisten päälle käynyt. Ei ole mitään järkeä siinä, että parikymmentä karhua tai sutta ammutaan, jos tuota ihmistä vahingoittanutta eläintä ei saada kiinni. Vain tuo yksi yksilö on päässyt ihmislihan makuun, ja jos sitä ei metsästä löydetä, niin se jatkaa hyökkäyksiään.

Evoluutio on erittäin mielenkiintoinen asia, ja sitä voidaan tarkastella monella tavalla. Yksi evoluution muodoista on perimätietoon perustuva käytöstapa, joka on kehittynyt lajillemme, jotta pällemme ei hyökättäisi. Samoin koiraeläinten tapa repiä saaliita elävältä johtuu siitä, että tuo brutaali saalistuksessaan käyttämä tekniikka toimii samalla varoituksena muille lajeille siitä, mikä niitä odottaa, jos ne hyökkäävät hyeenakoirien päälle.

Yksi mielenkiintoisimmista ajatuksista, mitä evoluutiosta on koskaan esitetty on se, että jollain planeetalla olisi tapahtunut se, että robotit olisivat alkaneet kehittyä spontaanisti. Tuon mallin esitti aikoinaan Puolalainen tieteiskirjailija Stanislaw Lem kirjassaan ”Voittamaton”. Siinä avaruusaluksen automaatit olisivat kehittäneet itseään spontaanisti niiden tietokoneisiin ohjelmoitujen evoluutiomallien avulla. Tuloksena on metallinen hyönteisparvi, jonka kanssa sitten aluksen miehistö joutuu tekemisiin. Nuo robottihyönteiset sitten kohtaavat ydinkäyttöisen androidin, joka saa sitten ne lopettamaan toimintansa aluksen miehistöä vastaan.  

kirjabloggaus.blogspot.fi

Vedessä eläneiden sauropodien elämäntapoja

Joutsenlisko
Kuva I

Kun puhutaan  joutsenliskojen kaltaisten vedessä eläneiden sauropodien elämäntavoista sekä rakenteesta, niin silloin ihmisille yleensä tulee mieleen joku päällä ja kaulalla varustettu jättikokoinen ilmapallo, joka tylsänä olentona uiskenteli ympäri meriä vain joutuakseen megadodonien tai muiden linjakkaampien vesiliskojen saaliiksi. Oikeastaan voidaan hyvin sanoa noiden merissä eläneiden sauropodien olleen paljon tehokkaampia saalistajia, ja vaikeampia saaliita, kuin mitä kirjoissa yleensä annetaan ymmärtää.

Vedessä eläneet liskot olivat hyvin paljon maalla eläneiden sukulaistensa kaltaisia, mutta joutsenlisko oli nimen omaan peto, kun taas apatosaurus oli kasvissyöjä, ja osa noista sauropodeista saattoi syödä myös muiden hirmuliskojen munia tai myös pieniä puissa eläneitä dinosaruksia. Eli vaikka sen kallossa oli pieniä hampaita, joiden takia sen uskotaan olleen kasvissyöjä, niin kuitenkin hampaiden muoto viittaa siihen, että tuo lisko on kuitenkin saattanut syödä ehkä myös lihaa, koska ne ovat kuitenkin tappimaisia, mikä soveltuu pienten lintujen tai liskojen syömiseen.

Ylipäätään sauropodien elinalue on ilmeisesti kuitenkin ollut lähinnä valtamerillä tai sitten jossain suoalueella, missä nuo valtavat eläimet laidunsivat niin, että niiden pää oli veden pinnalla, ja vesi tuki valtavaa ruumista. Eli nuo merissä eläneet sorsaliskot ehkä tulivat hyvinkin lähelle maata etsimään saalista itselleen, ja saattaa tietenkin olla niin, että jättimäinen apatosaurus saattoi syödä oksien mukana myös kaiken muun, mitä tuolla oksalla sattui olemaan, eli se ei ehkä kovin tarkka ollut siitä, että meneekö mukana myös alkulinnun pesia tai muita pinempiä liskoja, jotka eivät ole ymmärtäneet väistää tuota jättimäistä laiduntajaa. Kuitenkin vedessä eläneet sauropodit olivat melko hoikkia, ja niiden uskotaan pullistaneen itsensä petoliskojen edessä suuremmiksi, kuin mitä ne muuten olisivat olleet. Ja merissä eläneet sauropodit saattoivat vetää itsensä täyteen vettä, ja suihkuttaa sen suurella paineella uhrinsa päälle.

Brontosauruksen kallo
Kuva II

 Kun puhutaan esimerkiksi elokuvassa "Jurassic park" esitetystä näkemyksestä, että Brontosaurus olisi myrkyllinen, niin siihen en nyt ota tässä kantaa, muuten kuin että tuo valtava hirmulisko saattoi olla sellainen, että sen kaula ehkä vetäytyi sisään. Tuo vaatisi sen, että nuo niskanikamat eivät olleet koskaan kasvaneet yhteen, mikä mahdollistaisi kaulan pitkittäisen liikkeen. Ja kuten tiedämme, niin sauropodit eivät olleet mitään sukua esimerkiksi lehmille, vaan ne saattoivat olla kaikkiruokaisia. Ehkä niillä oli tapana oksentaa vatsansa sisälmys päälle käyvien liskojen naamalle, mikä ehkä selittää noiden eläinten yleisyyden. Toisaalta noilla valtavilla eläimillä saattoi olla useita sydämmiä, jotta ne saisivat pumpattua happipitoista verta ympäri ruumista.

Sauropodien luusto oli verraten keveää, koska se oli ontto. Tämä vähensi tietenkin noiden isojen eläinten painoa. Koska sauropodeilla oli erittäin tehokas verenkiertoelimistö, niin ne eivät mitään kovin helppoja saaliita olleet, koska jos esimerkiksi T-Rex hyökkäsi niiden kimppuun, niin nuo jättimäiset liskot kietoivat kaulansa sen ympärille, ja samalla joko purivat tai sylkivät hyökkääjän päälle. Eli kaikki sauropodit eivät kuitenkaan olleet Apatosauruksia, jotka söivät koko ajan. Jotkut ovat olleet sitä mieltä, että Apatosaurus olisi jotenkin degeneroitunut versio jostain sen alalajista, koska se että tuo eläin ei ole pystynyt edes nostamaan päätään ylös kertoo siitä, että se on jotenkin geneettisesti heikentynyt. Brontosaurus ei kuitenkaan ole ollut ainoa sauropodi, vaan myös vedessä elänyt joutsenlisko kuului näihin hirmuliskoihin.

elainasiaa.blogspot.fi