Showing posts with label DARPA. Show all posts
Showing posts with label DARPA. Show all posts

Sunday, February 5, 2023

Nuclear rockets are the most effective tools for civil and military operators.

"Illustration of a Mars transit habitat and nuclear propulsion system that could one day take astronauts to Mars. Credit: NASA" ScitechDaily.com/Could a Nuclear Thermal Rocket Engine Power a Trip to Mars? NASA and DARPA Are Testing)

Nuclear thermal propulsion is a powerful system. It allows the possibility transfer spacecraft to Mars in a short time. If we compare that system with regular chemical rockets. Nuclear thermal propulsion is one of the most promising systems in the world for many other missions than just for the interplanetary drive. 

The nuclear-powered systems can use to make repairments service to space telescopes. That is orbiting the sun far away from Earth. Also, nuclear-powered space shuttles can operate freely in the orbiting trajectory. 

The nuclear-powered recon satellites or recon shuttles can wait at high orbiters. And then they can dive into the lower orbiter for their missions. And then return to a higher orbiter. 


Small-size nuclear reactors can use subcritical - or modified thorium reactors. In that system, an outcoming energy ray like a laser- or microwave radiation keeps fission going. 


Modular nuclear-powered systems can mount in the small suttle's cargo bay. Those miniature reactors can use the plutonium with weapon enrichment level or modified thorium technology. 

Modified thorium technology or subcritical nuclear reactors are safer than regular reactors. Subcritical nuclear reactors require laser or outcoming energy rays to maintain fission. Cutting energy rays ends the fission reaction. 


Nuclear reactors can use for powerful spaceborne lasers. 


Nuclear reactors can also use in spaceborne military satellites. If large-size satellites are far away from Earth that gives them time to react to incoming ASAT weapons. There is a possibility that four large-size recon satellites can see almost the entire Earth if they are at stationary trajectories. Those satellites are in a static position and they would turn their telescopes. And that allows that system to see all positions on Earth in seconds. Those satellites might be similar to the JWST telescope. 

But stationary recon satellites are good targets for ASAT weapons. That means they need the weapon system to defend themselves against kinetic energy ASAT. And those systems can use also be against other satellites. The same satellite can operate as recon and attack missions at least against other satellites. 

If the killer satellite is above all other satellites it can destroy targets by using high-power lasers or maser rays. The military killer satellite can al jam the communication of other satellites. And those systems can deny communication between nuclear submarines and command centers. 


https://scitechdaily.com/could-a-nuclear-thermal-rocket-engine-power-a-trip-to-mars-nasa-and-darpa-are-testing/


https://likeinterstellartravelingandfuturism.blogspot.com/

Sunday, March 25, 2018

Why is the defense against hypersonic cruise missile so difficult?



(Picture 1)

Kimmo Huosionmaa

Hypersonic missile or cruise missile (HCM) is the new type of weapon, what uses technology that allows the weapon glide to the ground with the extremely high speed with gentle incoming trajectory. This would give the very big challenge for the defense, what must react this threat only in a couple of seconds. The launching of those extremely fast weapons may be done by submarines, surface warships or by aircraft. This weapon is the new type of solution for first strike missions.


Hypersonic cruise missiles are developed in many nations. The limitations of this kind of weapon are very difficult because they don't need warheads. And the kinetic energy what is boosted with microwaves is the devastating combination for aircraft carriers. The microwave-transmitter can installed to the nose of those missiles, and it can be got the necessary electric power from windmill turbogenerators.


The extremely high speed would give very powerful microwaves. The microwaves would be devastating for the target, and if they are not enough, would the kinetic energy terminate the structure, when the missile hits the target with speed above Mach 8. And those hypersonic cruise missiles can accelerate up to speed Mach 12.  The kinetic energy would be very devastating at that speed. But the problem is, that those missiles can mask as the new superfast airplane-testbeds.


One of the greatest problems with hypersonic missiles is that they use so-called low observable technology. That means that the head of that missile is invincible for radars because the shape of the hypersonic body would be similar with B-2 Stealth-bomber. And the gentle shape what allows to avoid the radar-waves would also allow avoiding the friction of the atmosphere.


The final problem with those weapons is that some of them are equipped with similar ECM-systems, what makes the detecting and targeting the air defense missiles to this hypersonic target extremely difficult. Also, some of those missiles are equipped with microwave generators, what mission will be heat the target and make their armor softer, what gives the missile greater penetration. Another mission of those microwave systems is also terminate the electric systems of the target.


As I have written earlier, those hypersonic cruise missiles can destroy even the aircraft carriers by using kinetic energy. The nuclear warhead makes those weapons even more devastating. The gentle trajectory would allow striking against the doors of underground leading facilities. The weapon can strike against the door of those facilities. And it can detonate just outside the cave, what protects the command center. The only problem is that nuclear warhead must detonate in microseconds.

Sources:

http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-3091715/Air-Force-bosses-reveal-want-hypersonic-missiles-five-years-technology-planes-travel-New-York-London-HOUR.html

http://thehill.com/sponsored/content/245420-no-longer-science-fiction-facing-global-threats-with-hypersonic-missiles

https://www.ibtimes.co.uk/could-uss-new-hypersonic-missile-spark-world-war-3-1555182

https://en.wikipedia.org/wiki/WU-14

https://en.wikipedia.org/wiki/DARPA_Falcon_Project

Picture 1:

http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2015/05/21/21/28F4371C00000578-3091715-image-a-1_1432241560991.jpg

https://crisisofdemocracticstates.blogspot.fi/

http://crisisofdemocracticstates.blogspot.fi/p/why-is-defense-against-hypersonic.html

Sunday, August 13, 2017

DARPA testaa uusia aistilaajennoksia, jotka voivat mullistaa monia asioita ihmisen elämässä

Taiteilijan näkemys tulevaisuuden
lentokoneesta

DARPA (Defence Associated Research Project Agency) testaa uusia aistilaajennuksia, joiden avulla voidaan esimerkiksi kaikkia taistelukentän sekä myös vaikkapa varastojen alueelle asennettuja valvontalaitteita linkittää saumattomasti niitä käyttävien sotilaiden, poliisien tai vartijoiden käytössä oleviin älylaseihin sekä kuulokkeisiin. Noita uuden sukupolven aistilaajennuksia voidaan käyttää samalla tavoin, kuin Stephen Hawkingin käytössä olevaa puhesyntetisaattoria käytetään. Eli tuossa laitteessa voi olla sellainen käyttöliittymä, mistä henkilö näkee toiminta-alueensa kartan, ja silloin hän voi katseellaan valita sensorin, mitä hän haluaa käyttää.


Tuo sama käyttöliittymä sitten voi linkittää myös Predator-lennokin sekä nanohelikopterin kamerat sotilaiden kypärässä oleviin älynäyttöihin, ja tietenkin myös noissa droneissa voi olla aseita, joita sitten kauko-ohjataan vaikkapa saman kypäränäytön avulla, kuin millä kytkeydytään esimerkiksi alueelle asennettuihin valvontakameroihin. Tuolloin käy niin,  että henkilö saa tuon laitteen välittämän kuvan omalle HUD-näytölleen, jolloin hän voisi sitten 4G-modeemin avulla saada käyttöönsä teknisen etänäön, mikä tarkoittaa kykyä kommunikoida esimerkiksi dronejen sekä kameroiden kanssa Internetin yli.


Samoin tuollainen aistilaajennus, mikä tarkoittaa VR-näyttöjä, joita on asennettu tulevaisuuden hävittäjiin, jotta lentäjä saa paremman kuvan ympäristöstään. Mutta kun tulevaisuuden hävittäjä-pommittaja saavuttaa ehkä nopeuden Mach-5 tai enemmän, niin silloin tietenkin lentokoneen rakenteisiin pitää kiinnittää erityistä huomiota, ja tuolloin kuomu saattaa muuttua hyvin suureksi rasitteeksi, kun lentokoneeseen ei saisi ylimääräisiä saumoja tulla, ja tuolloin tietenkin parasta olisi sitten valmistaa koneen runko yhteneväisestä alumiini- tai titaanipinnasta, jolloin ilmavirtaus ei tartu koneen kuomun saumaan, ja heitä sen kuomua irti koneesta.


Tuollaisen koneen pinta voidaan varustaa kameroilla, jotka luovat lentäjälle täydellisen keinotodellisuuden, millä tämä sitten tietenkin mahdollistaa vihollisen löytymisen taivaalta, ja tietenkin nuo keinotodellisuuslaitteet toimivat datahanskojen avulla, jolloin lentäjä näkee myös koneen hallintalaitteet silmissään. Tuolloin voi esimerkiksi aseiden kohdistaminen kohteeseen tapahtua silmää kääntämällä, niin että lentäjä valitsee katseellaan koneen, mitä hän haluaa tulittaa, eli siinä missä Stephen Hawking valitsee kirjaimia kuvaruudultaan, niin hävittäjä- tai helikopterilentäjä sitten valitsee samanlaisen käyttöliittymän avulla sen, mihin hän aikoo kohdentaa aseensa.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Sunday, July 30, 2017

Palvelija- sekä empatiaan kykenevien robottien ongelma on työturvallisuus, eli mitä jos joku vaihtaa niiden ohjelmistot


Robottipalvelijoiden käyttö on alkamassa esimerkiksi sairaaloissa, missä niille on ajateltu siirtää kaikki mahdolliset rutiinitehtävät kuten lääkkeiden jakaminen, jotta henkilökunnalle jäisi enemmän aikaa olla potilaiden kanssa. Nämä robotit ovat hyvin voimakkaita verrattuna ihmiseen, joten niiltä sitten pitäisi sujua esimerkiksi potilaiden nostelua sekä siirtäminen paikasta toiseen. Tekstin alla on linkki pariin filmiin, jotka liittyvät tähän asiaan.

https://www.youtube.com/watch?v=oRlwvLubFxg

Myös vartijoita on ajateltu korvata roboteilla, jotka sitten puuttuvat näpistelyyn ja muihin häiriöihin puolueettomasti sekä tehokkaasti. Tuollaisia tylsiä mutta pakollisia tehtäviä ollaan ajateltu siirtää roboteille, koska ne eivät koskaan suutu ja rupea väkivaltaisiksi. Ja robottien käyttöä perustellaan sillä, että koska ne ovat pohjimmiltaan tietokoneita, niin ne eivät tee mitään mitä niiden muistiin ei olla tallennettu. Eli kaikki robottien sekä tietokoneiden tekemät virheet ovat oikeastaan ohjelmointivirheistä johtuvia, ja huolellisella testauksella sekä koodin valmistamisella voidaan virheet minimoida. Mutta kuitenkin tuollaisiin palvelijarobotteihin, jotka havainnoivat tunteita ja muitakin asioita liittyy yksi kammottava vaara, jota ei koskaan oteta esiin missään kirjoituksissa.


Nimittäin se liittyy siihen, että ihmistä muistuttavia robotteja kehitetään kaiken aikaa myös asevoimien toimesta, ja jos tuollaisen robottipalvelijan ohjelmisto vaihdetaan, niin silloin tilanne voi muuttua erittäin vaaralliseksi. Näet jos kyseessä on robotti, joka on ohjelmoitu salamurhatehtäviin, niin silloin se voi olla hyvin vaarallinen väline missä tahansa paikassa. Eräissä painajaisissa esitelty salamurhiin ohjelmoitu robotti kiinnostaa takuulla myös monien maiden erikoisjoukkoja, ja sen toiminta olisi sellaista, että tuossa robotissa olisi kasvojen tunnistamiseen käytettävä ohjelmisto. Tuollainen alla olevasta linkissä esitelty "Erika" olisi varmaan soveltuva kone tuollaiseen toimintaan, missä robotin pitäisi soluttautua kohteen lähelle, ja tehdä tämä vaarattomaksi. Joten tietenkin on erittäin hienoa, että robotti on rakennettu empaattiseksi mutta tuollainen laite voi muuttua arvaamattomaksi, jos se joutuu vääriin käsiin.


Tuolla tarkoitan, sitä, että joku vaihtaa tuon robotin ohjelmiston tai sujauttaa sen koodin sekaan "varjoprotokollan", mikä tarkoittaa tietyistä kasvoista tai DNA:sta aktivoituvaa hyökkäysohjelmistoa. Ja tuollainen ohjelmisto voidaan varastaa esimerkiksi DARPA:sta, ja sen koodi upottaa "Erikan" ohjelmistoon". DNA:n tuollainen robotti voisi saada esimerkiksi sen nenään upotetusta kemiallisesta analysaattorista eli kaasukromatografista, joka kykenee analysoimaan molekyylien rakennetta.


Kun tuo robotti näkee kohteensa, niin silloin sen ohjelmiston hyökkäys-moduli aktivoituu, ja sitten robotti voi  hyökätä kohteen kimppuun, ja se voidaan ohjelmoida siten, että tuollainen robotti osaa esimerkiksi ottaa aseen kohteen henkivatijalta, ja käyttää sitä operaatiossa. Kun ajatellaan tilannetta, että joku haluaisi oikeasti olla hyvin paha ihminen, niin hän voi vaihtaa esimerkiksi tuollaisen söpön hoitajarobotin ohjelmiston Pentagonin taistelurobotin ohjelmistoihin, ja koska kyseessä on periaatteessa sama laite, joka suorittaa vain eri tehtäviä, kuin normaali hoito- tai pölyjen pyyhintään tarkoitettu robotti, niin silloin tuo laite voisi toimia myös tällaisessa eliminointitehtävässä.


Vaikka noita DARPA:n kehittämiä prototyyppejä ei ehkä voitaisi kuljettaa pois niiden erittäin tarkasti vartioiduista kehtyskeskuksista, niin kuitenkin joku voi ottaa tuollaisen robotin ohjaus-ohjelmiston USB-tikulle tai SD-kortille, ja sitten asentaa sen vaikka johonkin Japanilaiseen hoitajarobottiin, ja koska kyseessä on samanlainen väline, kuin taistelurobotti, niin kyllä sekin kykenee sitten käyttämään aseita. Kun puhutaan tuollaisen ihmisen näköisen robotin valmistamisesta ja siinä käytettävistä raaka-aineista, niin silloin tietenkin pitää muistaa, että robotti kannattaa tehdä synteettisestä hiilikuidusta, jolloin siitä ei tule liian raskasta. Ja tuollaisen ihmistä muistuttavan robotin valmistaminen on siitä helppoa, että siihen voidaan käyttää esimerkiksi anatomista luurankoa, johon vain liitetään tarvittava hydrauliikka.


Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tietokoneen ohjaamat hydrauliset männät vain asennetaan niihin kohtiin, missä ihmisellä on normaalisti lihakset, ja kuten elokuvissa, niin tällaisella robotilla voi olla tietenkin haalarit päällä ja kengät jaloissa, koska nuo välineet suojaavat sen rungon ulkopuolella olevia johtimia sekä estävät jalkoja luistamasta alustalla, jolla tuo kone kävelee. Samoin sen rungossa voi olla säteilyantureita, jotka mittaavat UV-säteilyn tasoa, jotta voidaan selvittää kauanko haalariin pukeutunut ihminen voi olla turvallisesti tuollaisessa teollisuushallissa.


Silmien paikalla kyseisellä kojeella on tietenkin WEB-kamerat, ja käsissä sitten pietsosähköisiä kiteitä, joilla se kykenee tuntemaan esineet. Noiden kahden kameran tarkoitus on antaa robotille stereonäkö, joka jäljittelee ihmisten näköaistia. Mutta tietenkin niillä voi olla myös kaikuluotain sekä LIDAR-eli lasertutka, jonka avulla ne voivat havainnoida ympäristöään ja tehdä esimerkiksi kemiallisia analyysejä ilmasta, ja nuo robotit voivat tunnistaa esimerkiksi ihmiset heidän DNA:sa perusteella. Tuo tunnistaminen tapahtuu siten, että robotti suuntaa kohteeseen heikkotehoisen laser-säteen, ja sitten siihen kiinnitetty spektrometri tunnistaa tuon höyrystyvän solun molekyylit.  Käsissä voi olla rukkaset, jotka suojaavat sen sormien servomoottoreita, ja tietenkin WEB-kameroiden suojana pitää olla suojalasit, eli tuollainen teollisuusrobotti on muutenkin vaikeaa erottaa ihmisestä.


Sillä on erilaisia suojaimia, joiden tehtävä on suojata noita laitteen haavoittuvia osia, joihin ei saa mennä likaa. Pöly sitten tietenkin jumittaa servomoottorin, ja samoin estää WEB-kameroita antamasta kuvaa robotin mikropiiriaivoille, jotka sijaitsevat ehkä enemmänkin rinnan kohdalla. Syy miksi tuollaisen ihmisen kaltaisen robotin valmistamisesta ollaan kiinnostuneita, johtuu siitä että se kykenee käyttämään samoja laitteita kuin ihminen, ja jos hävittäjälentäjän paikalle istutetaan ihmistä muistuttava robotti, niin silloin itse koneeseen ei tarvitse tehdä muutoksia.


Samoin jos tuollainen "cyloni" sitten jostain syystä jää työttömäksi, niin se voi marssia suoraan varastoon odottamaan uusia tehtäviä, tai sen ohjelmisto voidaan vaihtaa toiseen työhön sopivaksi, ja ehkä joku sitten ajattelee siirtää tuollaisen pakkaustehtävissä käytettävän robotin esimerkiksi puutarhaan istuttamaan taimia. Mutta kuitenkin joku voi ajatella käyttää noita samoja robotteja sotaan, ja kuten olen monesti kirjoittanut, niin robotti ei tietenkään suutu tehdessään tehtäviään, mutta kuitenkin jos robotti määrätään eliminoimaan ihmisiä, niin se ei varmasti myöskään siinä osoita mitään tunteita tai katumusta.


Ja jos joku sitten haluaa peitellä tekojaan, niin hänen pitää vain vaihtaa robotin ohjelmistot takaisin lailliseen ohjelmaan, sekä pyyhkiä robotin massamuistit tyhjiksi, joten sen takia esimerkiksi voidaan ajatella tilanne, missä joku gangsteri päättää ryöstää pankkeja robottien avulla, ja kun työ on tehty, niin robottien muistit pyyhitään puhtaaksi. Eli tällaisia uhkakuvia liittyy nykypäivän robotteihin. Alla olevista linkeistä voitte katsoa, ja päätellä mitä nykyaikainen robotiikka oikeastaan on. Eli roboteissa voi olla esimerkiksi "varjoprotokolla", joten jos joku hyökkää niiden työpaikalle, niin silloin ne voivat käyttää jopa kuolettavaa voimaa, mutta samoja robotteja voidaan käyttää myös offensiiviseen toimintaan.

https://www.youtube.com/watch?v=rVlhMGQgDkY

https://www.youtube.com/watch?v=oRlwvLubFxg

https://www.youtube.com/watch?v=DyxgDM8O8OM


https://marxjatalous.blogspot.fi/

Sunday, July 23, 2017

Oletteko koskaan kuulleet DARPA:n salaperäisestä "Space Cruiser"-projektista?

X-37B
(Kuva I)


X-37B (Kuva I) on Pentagonin arvoituksellinen avaruussukkula, jonka juuret juontuvat kauan sitten unohtuneeseen ”Avaruusalukseen” tai "Avaruus-risteilijään" (Space Cruiser), jota yhteen aikaan mainostettiin yhtenä avaruussukkulan apuvälineistä, ja tuon salaperäisen ”avaruusaluksen” laukaisun piti olla oikeastaan tieteen sekä tekniikan riemuvoitto, ja mistään kovin mutkikaasta  tai käänteentekevästä välineestä ei kuitenkaan ollut kysymys, vaan ”avaruusaluksen” tai ”avaruus-risteilijän” (”Space Cruiser”) olemus olisi ollut lähinnä ”Mercury”-kapselin kehittyneempi versio, joka olisi käyttänyt nesteraketteja toimiakseen Maata kiertävällä radalla.  Sen piti kyetä operoimaan täysikokoisen avaruussukkulan rahtitilasta, ja Sukkula olisi vienyt tuon pienen avaruuslentokoneen avaruuteen.


Space Cruiser:in (Kuva II.) kaltainen väline olisi voinut hinata satelliitteja sukkulaan, sekä kuvata muita satelliitteja. ”Avaruus-risteilijä” olisi myös kyennyt sitten tuhoamaan vastapuolen satelliitteja raketeilla. Se olisi voitu laukaista myös jonkun hyvin korkealla lentävän rahtikoneen selästä. Tai sitten SR-71 ”Blackbird” olisi sitten voinut hinata sen hyvin korkealle, ja sitten nopeudella Mach 3,21 lähteä syöksymään kohti maata. Jolloin tuohon pieneen sukkulaan kiinnitetty köysi toimisi kuin linko, joka sinkoaa avaruus-risteilijän kiertoradalle SR-71:een liittyy myös eräs episodi, josta ei juuri koskaan olla puhuttu, missä selkään on joskus liitetty RPV eli pienikokoinen kauko-ohjattava tiedustelukone, joka sai nimen Lockheed D-21.(Kuva III) Tuota dronea voitaisiin käyttää myös tietenkin avaruussukkulan kiinnittämiseen SR-71:een.

DARPA:n "Space cruiser" 1980-luvulta
(Kuva II)



Kyseisellä koneella voitaisiin tehdä sellainen operaatio, missä esimerkiksi C-130 koneen selässä ilmaan nostettu avaruussukkula sitten voitaisiin vaihtaa SR-71:n hinaukseen, joka suorittaa sitten tarpeellisen lentoliikkeen, jolla X-37B voitaisiin laukaista ilman suurta rakettien aikaansaamaa näytelmää. Nimittäin rakettien käyttö tietenkin saattaa tuon pienen sukkulan sellaiseen asemaan, että se huomataan normaalisti, mutta toki sukkulalento voidaan peittää tällaisessa tapauksessa siten, että se asennetaan esimerkiksi Minuteman tai jonkun muun ohjuksen kärkeen, mikä aiheuttaa sitten kuitenkin sen, että joka ainoa maailman satelliitti kohdentaa siihen kameransa.


Jos SR-71 vetäisi sukkulan yläilmakehään, ja sitten sen vetovaijeria käytetään linkona, niin silloin on ongelmana se, että myös SR-71 tai sen seuraajan operaatioita varmasti seurataan, joten siksi ehkä C-130 toisi tuollaisen sukkulan koelento-alueelle. Minkä jälkeen pieni RPV siirtäisi hinausvaijerin tuohon pieneen sukkulaan. Jos halutaan käyttää juuri SR-71-konetta, niin silloin sen lentoradan pitää olla samanlainen, kuin mitä käytetään painottomuuskokeissa sekä astronauttien koulutuksessa.



Tuon jälkeen SR-71 sitten lähtee lentämään täydellä vauhdilla kohti taivasta, ja sitten kun se kääntyy syöksyyn lentoradan ylimmässä kohdassa, niin hinausköysi irrotetaan sukkulasta, joka samalla käynnistää rakettimoottorinsa, jotta se kykenisi nousemaan LEO:lle eli matalalle maata kiertävälle kiertoradalle. Tuolloin tuota pientä sukkulaa ei ehkä havaittaisi, vaan lentoa pidettäisiin normaalina koelentona. Eikä sitä osattaisi yhdistää LEO (Low Earth Orbiter) tehtäviin, ja sitten kun tuo kyseinen sukkula sitten olisi päässyt ballistiselle radalle, niin silloin siihen voitaisiin kiinnittää polttiainesäliö että tehtävämoduuli.


Se tarkoittaisi vain sitä, että tuohon sukkulaan olisi telakoitu rakettivaihe, tai sitten painavamman satelliitin alle asennettu vinssi sitten vetäisi sukkulan ylemmälle radalle. Tuolloin vetävän satelliitin vain pitäisi olla sukkulaa painavampi, ja vedettävän kappaleen pitää olla ilmakehän ulkopuolella, jotta tuo toiminta onnistuisi, koska tuolloin ilmanvastus muodostaa ongelman, mutta jos stationaariradalle ankkuroidaan riittävän painava satelliitti, niin se sitten ehkä kykenisi vetämään pienen avaruusaluksen kiertoradalle. Ja sen kiertoradan pitää olla sellainen, että tuo naru voidaan liittää sukkulaan, eli nopeuserojen pitää olla sen verran pienet, että kaapelin liittäminen onnistuu, ja myös se että kaapelin pitää olla vakaa, rajoittaa tuon välineen käytännön sovelluksia.
Lockheed SR-71 ja Lockheed D-21
(Kuva III)

Yksi X-37B:n etuja on nimenomaan sen kyky operoida näkymättömästi. Toisin sanoen se voidaan asentaa vaikka Trident-ohjuksen kärkeen, ja kuljettaa Ohio-luokan sukellusveneellä kauas merelle ennen kuin se laukaistaan kiertoradalle. Tuolloin noiden pienten sukkuloiden operaatioista ei saisi tietää kukaan muu kuin NASA, ja tuolloin laukaisu voidaan suorittaa niin, että sen väitetään olevan vain harjoitusammuntaa. Kuitenkin tuollainen pienoissukkula voidaan nostaa myös ilmapallolla Maan ilmakehän yläosiin, josta se voisi sitten lentää kohti kiertorataa omien rakettien nostamana, ja tuollaisella Mylarista valmistetulla täysin symmetrisellä vetykaasulla täytetyllä ilmapallolla voidaan sitten toteuttaa sellainen malli, että tuo sukkula aukaisisi sen jälkeen valtavan ”päivänvarjon”, joihin kohdistetaan laser-säteitä, joiden avulla tuota laitetta voidaan nostaa sitten kohti kiertorataa.

Tuolloin käytetään sellaista välinettä, joka tunnetaan nimellä LASER tai LASER DISK, mikä tarkoittaa oikeastaan eräänlaista alustaa, mikä nostetaan avaruuteen lasersäteen avulla. Tuolloin laserilla muodostetaan alustan alle kuuman ilmamassan muodostama patja, joka nostaa sitä kohti avaruutta. Kyseinen väline voisi tietenkin nostaa myös tuollaisen pienen sukkulan kiertoradalle, jos vain sen lämpölaajeneminen saadaan kuriin. Ja silloin mielenkiintoinen vaihtoehto olisi sitten käyttää valtavaa mylar-varjoa, joka keveytensä puolesta sopisi tuohon tehtävään. Jos laser suuntautuu tuon laitteen ohi, ja sen säteen tiellä sattuu olemaan jokin satelliitti, niin silloin tuon tekokuun tarina on ohi, koska laser vähintään tuhoaa sen kamerat. 


Laserilla tapahtuvan kiertoradalle nousun ongelmana on kappaleen lämpölaajeneminen, minkä takia sen koon pitää olla niin suuri, jotta lämpöenergia sitten jakaantuisi laajemmalle alueelle, joka sitten pienentää aluksen lämpötilaa, ja kun tuo alus on kiertoradalla, niin tämä varjo voidaan vetää sisään, mikä tapahtuu paljon helpommin kuin maan ilmakehässä koska siellä avaruudessa ei ole kaasua, mikä häiritsee tuon varjon vetämistä esimerkiksi johonkin putkimaiseen säiliöön. Ja mylarin etuna muihin materiaaleihin nähden on se, että tuosta kalvosta voidaan tehdä äärettömän suuri sekä samalla hyvin kevyt. Sama ilmiö muuten tekee suurten putkirakenteiden hitsaamisesta hiukan hankalaa, ja siksi myös tuo lautanen, joka ottaa lasersäteet vastaan pitää olla erittäin suurikokoinen.





Monday, October 24, 2016

Uuden sukupolven robottipinta-aluksia sekä STEALTH-tekniikkaa

Taitelijan näkemys ACTUV:ista

ACTUV (ASW Continuous Trail Unmanned Vesse)-tyyppiset veden pinnalla kulkevat robottisota-alukset toimivat testiyksiköinä sellaiselle asialle, mitä maailma ei ole milloinkaan ennen kokenut. Eli niiden avulla tutkitaan mahdollisuutta rakentaa esimerkiksi ohjusristeilijöitä, joissa ei olisi ollenkaan ihmisiä. Niiden aseet kuten Gatling PHALANX CIWS voivat toimia ilman ihmisen puuttumista tuon aluksen toimintaan. Samoin niiden merenkulkulaitteisto on niin pitkälle kehittynyttä, että tuollaiset alukset voivat toimia täysin miehittämättöminä, ja niiden koko sekä tehon tuotto riittää varmasti supertietokoneen asentamiseen sen sisään, ja aluksen menestyksekäs operointi edellyttää tietenkin tehokasta supertietokonetta sekä mutkikasta tekoälyä.

Toki tuo supertietokone voi olla yhteydessä muihin supertietokoneisiin maailmalla, ja tuo varmasti antaa sille tarvittavan tietojenkäsittelykapasiteetin. Mutta taistelutilanteessa vihollisen ECM voi katkoa tuon datayhteyden tai heidän ASAT-aseensa voivat tuhota tarvittavat kommunikaatiosatelliitit. Tämän takia pitää aluksella itsellään olla tarpeeksi tehokas tietojenkäsittelylaitteisto. Sen pitää näet kyetä operoimaan myös silloin kun alus ei ole yhteydessä komentokeskukseen. Tulevaisuudessa myös suurempia aluksia varmasti automatisoidaan erittäin pitkälle, ja noiden ACTUV-alusten yhdennäköisyys USS ZUMWALT (DDG 1000) kanssa on kyllä silmiinpistävä.

Tuollainen pinta-alus voi olla myös varustettu tehokkaalla STEALTH-pinnoitteella, eli siinä on mukautuva LCD-näyttö, joka on pinnoitettu keinotimantilla tai muulla kovalla panssarilasilla. sekä tehokkaat ECM-laitteet, joiden toiminta itseasiassa kumoaa radioaallot, ja tuo laite tekee aluksesta myös STEALTH-välineen. Sen olemassaolosta ollaan epävarmoja, mutta siitä ollaan varmoja, että supervallat kehittelevät myös aktiiviseen teknologiaan perustuvaa STEALTH-tekniikkaa, joka perustuu esimerkiksi siihen että laiva ympäröidään plasmalla tai se lähettää tutkalle vastasätelyä, mikä saa sen katoamaan tutkasta.
DDG 1000 "Zumwalt"

Plasma-STEALTH on erittäin käytännöllinen esimerkiksi juuri sota-aluksissa, koska tuo alus on niin paljon hitaampi kuin lentokone, että plasma ei pääse liukumaan sen ohi. Toki ongelmana on se, että tuo sota-alus ei voi käyttää omaa tutkaansa, kun plasmakenttä on ympäröinyt sen, mutta esimerkiksi robottihelikopteri voi tässäkin asiassa olla erittäin käyttökelpoinen ratkaisu. Eli se vie tutkan aluksen plasmakentän ulkopuolelle, ja silloin voidaan kommunikaatiossa käyttää ohutta kaapelia, jolla alus voi pitää yhteyttä helikopteriin. Tuollainen ohut kaapeli voi olla hyvinkin toimia myös helikopterin virtalähteenä, ja se voi olla kuin virvelin kelassa kiinni. Ja mikään kovin paksu tuo kaapeli ei olisi, joten jos helikopteri joutuisi pulaan, niin kaapeli voidaan katkoa. Jos taas käytetään perinteistä aluksen muotoon tai käytettyihin materiaaleihin perustuvaa STEALTH:ia, niin silloin tuo helikopteri voi kommunikoida WLAN:in avulla.

Ja samalla myös tutkitaan mahdollisuutta kääntää näkyvä valo pois kohteesta, jolloin se muuttuu täysin näkymättömäksi.Tätä tekniikkaa kokeiltiin ensimmäisen kerran PROJECT RAINBOW:n yhteydessä, mutta silloin ei pystytty valmistamaan sellaisia LED-laitteita, joiden antama LUX-määrä olisi tarkasti niin suuri, että voisivat kääntää valon pois kohteesta, niin että se liukuisi suojattavan aluksen ohitse. Mutta nyt tietokoneiden aikakautena voidaan toteuttaa sellaiset laser- LED:it, että niiden avulla voidaan luoda täydellinen näkymättömyys, koska tuolloin ei valo kimpoa takaisin kohteestaan, vaan liukuu sen ohitse.  Tuo kääntäminen on sellainen prosessi, että sen pitää tapahtua aaltopituus kerrallaan, ja siksi sen valmistaminen on vaikeampaa kuin tutkan häirintä, joka väärin toteutettuna voi yksinkertaisesti van vetää lisää ohjuksia häirintälaitetta kohti, koska nykyaikainen tutka on erittäin mutkikas laite, jossa on sekä aktiivisia- että passiivisia komponentteja, joista osa toimii kuin kolmiomittain, jonka tehtävänä on havaita ECM-laitteesta lähtevä säteily.

https://www.youtube.com/watch?v=DJ0oW3wcFuo

https://www.youtube.com/watch?v=3_3QrHCF_Dc

Wednesday, October 12, 2016

Isaac Asimovin "Alaston Aurinko" on kirja, joka herättää varmasti ajatuksia siitä, mitä robotiikka voi pahimmillaan olla


Isaac Asimovin kirja "Alaston Aurinko" on toisenlainen kuvaelma roboteista, kuin mitä hänen muut robottikuvauksensa, joissa koneilla on tarkat säännöt siitä, miten niiden pitää toimia. Eli ne eivät saa vahingoittaa ihmisiä, ja muutenkin ne ovat erittäin tarkasti kontrolloituja. Kuitenkin tuossa kirjassa "Alaston Aurinko" esitellään planeetta nimeltään "Solaria", joka on kehittänyt käyttöönsä linnunradan tehokkaimman aseen, eli robottien massa-armeijan. En juurikaan muista kirjan juonta ollenkaan, mutta tämän päivän asevoimien toiminta muistuttaa erittäin paljon juuri tuon kuvitteellisen "Solaria"-planeetan toimintaa.

Nykyään kehitellään esimerkiksi ihmistä muistuttavia terminaattoreita, joista koostuva asevoima voi olla tappavampi ase, kuin mikään, mitä on koskaan ennen rakennettu, ja samoin monilla asevoimilla on nykyään käytössään robottihävittäjiä sekä automatisoituja rynnäkkökoneita, joista kuuluisa "Predator" tai X-47B ovat oikeastaan vain jäävuoren huippu. Eli myös Venäjällä on käytössään näitä taistelulennokkeja, joista osa on aivan varmasti tavallisia SU-27 hävittäjäpommittajia, joiden ohjaaja on korvattu tietokoneilla.

 Itse olen aivan varma siitä, että myös F/A-18 Hornetista sekä ainakin A-10 Thunderboltista on olemassa jo nyt täysin operationaalisen käyttöön soveltuvat robottiversiot, ja tämän takia tuo kauan sitten kirjoitettu romaani on erittäin ajankohtainen. DARPA on varmasti kiinnostunut muuttamaan maailman tehokkaimmat taistelukoneet roboteiksi, koska tuolloin ei tarvitse kehittää uusia aerodynaamisia ratkaisuja, vaan riittää että koneiden tietokoneet muutetaan tehtäviin sopiviksi. Ja oikeastaan vain Predatorin lennonhallintajärjestelmä pitää siirtää tuohon uuden sukupolven taistelukoneeseen, joka on takuulla kuolettavampi kuin miehitetty versionsa.

Tai oikeastaan molemmista robottilentokoneista on olemassa myös kuvia. On muistettava se, että kaikki asevoimat paljastavat varusteistaan vain sen, mikä näkyy päälle, eli se mitä ihmiset eivät näe on usein yhtä tärkeää. Tähän kokonaisuuteen tietenkin kuuluu myös suojatut datalinkit, sekä muut asiat, joita ei juurikaan paljasteta. Vaara on siinä, että joku kaappaa käyttöönsä tuollaisen robottihävittäjän, ja sitten esimerkiksi tulittaa sillä matkustajakoneita. Eli kuten huonoissa vitseissä kerrotaan, niin joku hakkeri saattaa kuvitella pääsevänsä pelaamaan jotain ilmasotapeliä, ja sitten hän ottaa tietämättään käyttöönsä jonkun robottihävittäjän, ja hyökkää sen avulla vaikka Valkoiseen taloon tai Kremliin.
QA-10 

Kun ajatellaan robottien massa-armeijan rakentamista, niin silloin edessä voi olla tilanne, jossa sotaan lähdetään hyvinkin helposti, koska omia ihmistappioita ei tällöin tule, ja nuo robotit voivat operoida keskeytyksettä eivätkä ne pelkää mitään tai ketään. Tämän takia esimerkiksi taktisen rynnäkkökoneen muuttaminen UCAV:iksi (Unmanned Combat Aerial Vehicle) on erittäin kannattavaa, koska tietokoneet eivät osaa epäonnistua, ja tuo lentokone suorittaa aina tehtävänsä loppuun, eikä se välitä jos siihen tulee osumia, ja tuo robottikone voi lentää vaikka laivoja päin, eikä sen lentäjä vahingoitu mitenkään. Toki tuo saattaa vaikuttaa raukkamaiselta, mutta sota on sellaista toimintaa, missä toimitaan siten, että omat tappiot minimoidaan ja vihollisen tappiot maksimoidaan. Eli oikeassa elämässä sota ei ole peliä, missä leveliä voidaan uusia, vaan jos luoti osuu, niin siitä ei sitten nousta ylös kuten tietokonepelissä tehdään.

Kuitenkin kun mietitään Asimovin kirjassa esiintyvää planeettaa, niin silloin mieleeni tulee eräässä kirjassa mainittu "Plan solaria", jota johdettiin Roscoe Hillerkoetterin toimesta, eli olisiko joku sitten kopioinut tuon Asimovin kirjan planeetan suoraan Pentagonin operaatioon, ja tarkoittiko tuo mahdollisesti sitä, että Pentagon oli kehittämässä uusia robottiaseita jo tuolloin 1950 ja -60-luvuilla, jolloin otettiin myös ensimmäiset robottivakoulukoneet käyttöön. Nykyaikaiset robotit eivät oikeastaan tarvitse kovin paljoa tietojenkäsittelykapasiteettia, ja niiden ohjelmointi perustuu eräänlaiseen kognitio-oppiin. Eli jos nykyaikainen tiedustelu- tai tutkimusrobotti kadottaa esimerkiksi datayhteyden tai GPS-signaalin, niin ne osaavat silloin peruuttaa kohtaan, missä ne saavat taas kiinni signaalista. Niiden inertia-laite näet äänittää noiden välineiden liikkumisen, ja jos ne esimerkiksi hylyn sisuksia tutkiessaan jäävät ilman datayhteyttä, niin silloin ne ohjaavat itsensä ulos inertian sekä tietokoneen tallentaman liikkumiskartan perusteella.

Samoin robottivakoilukone suorittaa tehtävänsä Inertian varassa, ja vasta kun kone on turvallisesti lähellä tukikohtaansa, avaa se viestiyhteytensä, jotta operaattorit voivat sitten purkaa sen tehtävälokin. Se ettei tuo kone törmää muihin lentäviin laitteisiin varmistetaan sillä, että se lentää normaaleja lentokoneita korkeammalla. Kuitenkin myös ihmisen näköisiä robotteja tullaan varmasti käyttämään taisteluissa, ja myös nanotekniikkaan perustuvat tappavat yliäänen nopeudella liikkuvat pölymyrskyt ovat tulevaisuuden aseita, joilla pyyhkäistään edestä kokonainen perinteinen asevoima muutamassa minuutissa.

Kun mietitään Asimovin roolia esimerkiksi laivaston erikoissodankäynnin jaoksen kanssa, niin saattaa olla niin, että Hillerkoetter tai hänen alaisensa käyttivät hänen kirjojaan innovaation luojana uude sukupolven taistelukoneille, joiden käyttö ei vaarantaisi ihmishenkiä. Kuitenkin kun puhutaan siitä, että nämä robottien massa-armeijat ovat todella tehokkaita, johtuu siitä, että niiden käyttäjän ei tarvitse tuhota koko infrastruktuuria, kuten ydinpommien kanssa tapahtuu. Jos valtioon hyökkää robottiarmeija, niin silloin sinne jää jotain valloitettavaakin. Ja tiedetään, että sekä USA:lla että Venäjällä on käytössään myös robottitankkeja, joiden kehittämisessä Neuvostoliitto oli hiukan USA:aa edellä 1980-luvulla, mutta uskoisin että ero on tästä tasoittunut.

Kun puhutaan noista nanotekniikkaan perustuvista aseista, niin voidaan luoda esimerkiksi aseita, jotka käskyn saatuaan tukkivat vihollisen aivoverisuonia, tai sitten ne voivat kantaa mukanaan pieniä plutoniumin paloja, ja kun tuohon metalliseen vedessä leijuvaan pölypilveen pudotetaan magneetti, niin silloin ne alkavat vetäytyä kokoon muodostaen kriittisen massan. Tuo tuomiopäivän ydinase voidaan tehdä siten, että fullereenimolekyyliin liitetään plutonium- sekä rauta-atomeja, ja kun magneetti sitten alkaa vetää niitä puoleensa, niin syntyy ydinräjähdys. Eli tuon kaltaisia välineitä voidaan tällä hetkellä tehdä esimerkiksi KAPUSTIN JAR:in tai AREA-51:n toimesta, ja jos niihin ei varuduta, niin silloin voi edessä olla kauhun hetkiä. Samoin jos joku asiaton taho kaappaa nuo välineet haltuunsa, niin silloin voi myös eteen tulla itku. Toki robotteja vastaan voidaan taistella EMP-pulsseilla sekä tietokoneviruksilla, mutta kuitenkin, jos tuo kone on päässyt irti, niin silloin sattaa edessä olla hyvin vakavia asioita.

Monday, September 19, 2016

Robottiauton rakentaminen DARPA:n ja Googlen rahoilla


Kaikki me keski-ikäiset muistavat varmaan takavuosien laatusarjan "Ritari Ässä", missä sankari seikkaili ympäri USA:aa robottiautolla nimeltään KITT, Tällä silloin mielikuvitukselliselta tuntuneella sankarilla oli kädessään kello, josta hän sitten sai kutsuttua ihmeautonsa paikalle pelastamaan häntä rosvojen kynsistä. Nykyään sekä tuo ihmeauto että sankarin kello voidaan toteuttaa melkein supermarketista ostetuilla välineillä. Eli sankarin kello olisi ehkä yhdistetty radio, GPS-paikannin sekä biometrinen tunnistin, joka kertoo että onko tuo "Michael Knight" hengissä ja tarvitseeko hän apua. Ja tuossa kellossa sitten voi olla vaikka hätänappi, josta tuo ihmeauto tai oikeastaan sen ohjaaja tietää missä "herra Knight" sillä hetkellä sattuu oleskelemaan.

Tuollaista ihmeautoa kehitetään tällä hetkellä Googlen sekä DARPA:n rahoilla, ja tietenkin siitä voidaan tehdä oikeasti toimiva versio melko helposti. Tuon auton ohjaaminen tapahtuisi etäkäytön avulla, ja siinä olisi ehkä lasertutka eli LIDAR, joka mittaa etäisyyttä edellä sekä takana tulevaan  ajoneuvoon, ja stereokamera tietenkin mahdollistaa auton ohjaajan näkyvyyden. Eli nuo kamerat sitten voidaan upottaa auton maskiin, ja auton sisällä voi olla esimerkiksi kääntyvä kamera, jolla ohjaaja voi sitten katsoa sivulla, ja taakse voidaan asentaa peruutuskamera. Eli tuo kamerajärjestelmä olisi totetutettavissa esimerkiksi tavallisilla valvontakameroita hyödyntämällä.

Noiden välineiden data voidaan lähettää datayhteydellä ohjaajalle, joka voi olla muutamien satojen metrien päässä tuota robottia seuraavassa autossa. Tietenkin GSM-datan avulla voidaan koko järjestelmästä tehdä etäohjattava niin, että tuo kuljettaja voi istua vaikka toisella puolen maailmaa, mutta jos auton rakenajalla ei ole tarpeeksi ohjelmointitaitoja, niin silloin hän voi askarrella nuo ohjaimet tavallisten lennokkien kauko-ohjaussarjoista verraten pienellä vaivalla. Ja ratin kääntäminen tietenkin käy siten, että ohjauspyörän tankoon kiinnitetään sähkömoottori, jota nuo radio-ohjaimet sitten kääntävät, ja näin toteutetaan se kääntömekanismi. Toinen mahdollisuus on sitten asenta ohjauspiiri ohjaustehostimen moottoriin kiinni. Autoksi kannattaa valita automaattivaihteinen ajokki, jonka vaihdetankoa sitten työnnetään sekä vedetään sähkömoottorin ohjaaman hammastangon avulla edestakaisin.

Katossa olevan kameran avulla tietenkin tuon vaihdetangon asentoa voidaan tarkkailla, Ja polkimia voidaan myös käyttää joko raidetangon tai hydraulisten varsien avulla, joista jälkimmäinen tarjoaa mahdolllisuuden portaatomaan polkimein käyttöön. Eli nuo tangot vain sitten asetetaan niin, että ne pääsevät painamaan sekä jarrua että kaasua. Ajaja voi sitten GPS:n avulla seurata ajokin liikkeitä, sekä valvontakemroiden antaman kuvan perusteella hallita sitä etänä. Toki tällaisen järjestelmän käyttö kadulla olisi äärettömän vaarallista, koska jos joku sitten esimerkiksi alkaa käyttää lennokkia, missä on sama radiotaajuus kuin tuossa autossa, niin tulos voi olla katastrofaalinen.

Eli tuon takia kannattaisi käyttää koodattua ohjausradiota, tai GSM-dataan perustuvaa tietoneistettua ohjausjärjestelmää. Tämä mahdollistaa ajoneuvon hallinan esimerkiksi peliohjaimen avulla. Todellisuudessa jatkuvassa GSM-datan kautta tapahtuvassa etäohjauksessa on sellainen puute, että välillä auto menee katvealeelle eli esimerkiksi tunneliin, jossa se ei saa datayhteyttä keskukseen, jolloin tuo ajoneuvo saattaa aiheuttaa vaaratilanteen. Mutta toki se voidaan varustaa esimerkiksi tekoälyllä, mikä ohjaa sen pois tunnelista, mikäli sen datayhteys katkeaa. Ja tuo ohjausjärjestelmä voi tietenkin olla oppivainen, eli jos henkilö ajaa jotain reittiä, niin tietokone tallentaa sen muistiinsa, jonka jälkeen auto sitten osaa itse ajaa tuon matkan.

Ja vaikka sen tekoäly olisi hiukan monimutkainen ohjelmoida, mikä johtuu suuresta muuttujien määrästä, niin silloin tietenkin voidaan tehdä auto, joka ajaa itsenäisesti koko matkan, ilman että kuljettaja puuttuu sen toimintaan mitenkään. Ja vaikka sen oma tietokoneteho ei riittäisi aivan siihen, että kyseinen ajoneuvo voisi toimia koko ajan itsenäisesti, niin silloin se voisi ottaa yhteyttä keskustietokoneeseen GSM-datan avulla, jos tuo ajoneuvo tarvitsisi sitten lisää laskentatehoa. Joten myös tuo pelätty tunnelin ohittaminen voisi olla kyseiselle koneelle melko helppoa, jos se varustetaan esimerkiksi imagetunnistimilla, jotka voivat sitten lukea nopeusrajoitusmerkkejä, ja ohjelmistolla joka osaa esimerkiksi reagoida yllättävään tilanteeseen kuten hirveen tiellä, ja tehdä sitten oikeita ohjausliikkeitä.

kimmonsivu.blogspot.fi

Wednesday, September 14, 2016

Moderni telekommunikaatio mullistaa ilmasodan täysin, koska esimerkiksi F-36 hävittäjiä voidaan liittää suoraan AEGIS-järjestelmään, jolloin hävittäjä saa pyydettyä myös pitkän matkan IT-tulta suojakseen


F-36 on maailman nykyaikaisimpia monitoimihävittäjiä, joiden tulivoimaa on kasvatettu datalinkillä, mikä liittää ne suoraan esimerkiksi US NAVY:n AEGIS-järjestelmään, jolloin tuo lentokone voi pyytää tulitukea myös ilmamaaleja vastaan pitkän matkan IT-ohjuksilta, sekä myös johtaa esimerkiksi ohjusten torjuntaa lähettämällä omien sensoriensa tietoa laivastolle tai maalle sijoitetuille Patriot-järjestelmille, jonka takia nuo koneet voivat suorittaa tehtäviään, vaikka niiden ohjuslasti olisi ammuttu tyhjiin. Samoin nuo koneet voivat datalinkin avulla jakaa tietoja keskenään sekä maajoukkojen välillä, niin että esimerkiksi helikoptereihin voidaan suunnata maasta ammuttavia Rapier- tai Stinger-ohjuksia.

Samalla kun lentokoneita hätyytellään omilla AIM-120 AMRAAM-ohjuksilla. Samanlaista datalinkkiä ollaan asentamassa myös uusiin taktisiin tiedustelukoneisiin, kuten U-2S:ään, joka voi lähettää taistelukentän tietoja suoraan osaston komentajalle, ilman että tuo tehtävä häiritsee sen mahdollista lentäjää, vaikka toki itse alan uskoa, että nuo taktiset tiedustelukoneet alkavat olla pikku hiljaa kaikki robotteja. Ne voidaan varustaa myös pienitehoisilla mikroaaltoaseilla, jotka kuumentavat metalleja, ja saavat sitten esimerkiksi patruunat räjähtämään lippaisiin ja estävät myös muiden metallisten esineiden  käytön turva-alueella.

U-2S:n automatisoiminen ei mikään kovin hankala tehtävä ole, koska koneen pitää kyetä ainoastaan lentämään elipsirataa rintaman tai valvottavan kaupungin yllä. Pentagonin johdolla ollaan kehittämässä myös X-helikopteriin perustuvia taktisia valvontalennokkeja, joilla voidaan korvata esimerkiksi meihitetyt tykistön tähystyspallot, jos niitä vielä joku käyttää sekä osittain miehitetyt valvonta- ja tulenjohtolennot, mitkä tehdään normaalisti AWACS-koneilla. Nuo uudet valvontalaitteet perustuvat X-helikopteriin, mikä on mahdolista kiinnittää maahan niin, että se voi käyttää.sähkömoottoreitaan maasta tulevan sähkövirran avulla, ja näiden tulenjohto- sekä valvontalaitteiden ero esimerkiksi ilmaa kevyempiin ratkaisuihin on sen kyky sukeltaa turvaan, mikäli tuo laite joutuu hyökkäyksen kohteeksi.

Eli tuo väline muistuttaa hiukan Dahir Insaat-yhtiön aseellista mallia, mutta se on varustettu ainoastaan alaspäin katsovalla tutkalla sekä kamerajärjestelmällä, jolla se voi havainnoida maa ja ilmaoperaatioita, ja noiden kuvien avulla sitten kenraali voi johtaa operaatioita sekä mobiilalitteiden että puheyhteyden avulla. Ja tietenkin myös Predator-lennokki voidaan varustaa tutkalaitteistolla, millä se voi havainnoida alla olevaa ilmatilaa. Eli kyseessä olisi tutkavalvontaversio vanhasta tutusta valvonta- sekä tastelulennokista, josta on jo kuulemma olemassa elektronisen sodankäynnin versio, jonka järjestelmät ovat etäohjattavia, ja tuo etäohjaus perustuu samaan tekniikkaan kuin tietokoneille annettava etätuki perustuu.

Operaattori käyttää etätyöpöydän avulla tuon lennokin kaikkia järjestelmiä, ja se ei sen vaikeampaa ole, kuin se että elektronisen sodankäynnin operaattori istuisi itse koneessa. Nämä elektronisen sodankäynnin lennokit voivat olla hyvin pienikokoisia, ja niiden avulla voidaan toteuttaa myös tekninen etänäkö, eli operaattorin kemera sekä hänen pukuunsa asennettu mikrofoni voivat välittää tarkkailuoperaattoreille tarkkaa kuvaa tehtävän etenemisestä, ja nämä mikrofonit voidaan asentaa esimerkiksi kuulokkeisiin, jolloin ne antavat saman äänikuvan, kuin mitä taistelija itsekin saa. Ja tuo kuuloke voi toimia myös aktiivisena kuulosuojaimena, mikä suojaa taistelijan korvia esimerksiks matalalla lentävien lentokoneiden melulta, eli se suodattaa liian kovat äänet pois, ja nuo mikrofonit voivat antaa sotilaalle myös superkuulon.

Eli ne voivat olla pienikokoisia aktiivisia suuntamikrofoneja, joilla sitten luodaan tilanne missä  sotilas pystyy havainnoimaan ympäristöään tehokkaammin, ja esimerkiksi tietokoneiden pienenemisen takia nuo kuulokket voivat välittää tietoja esimerkiksi ihmisten aiheuttamien äänten suunnasta siten, että tuo järjestelmä on varustettu ääniä erittelevällä ohjelmistolla, ja se voi olla vain hiukan tavallista kännykkää suurempi. Ja tietenkin kiväärin tähtäinkuva tulee sitten älylaseihin, jotta sotilas voi tulittaa kulman ympäri tarkaa tulta, eli rynnäkkökivääri on varutettu kameralla, joka antaa kuvansa noihin HUD-visiireihin, ja se voidaan varustaa zoomilla, mikä helpottaa tarkka-ampujien löytämistä kaupungista.

ilmailukokeiluja.blogspot.fi

Navier-Stokes equation can revolutionize engine design.

  Navier-Stokes equation can revolutionize engine design.  The Navier-Stokes equation is solved. But the results are not confirmed. But. Thi...